Month: heinäkuu 2022

Caol Ila 8 yo 2011/2019, The Single Malts of Scotland 61,3%

Lasissa viivähti tällä kertaa nuorta sherrykypsytettyä Caol Ilaa tällä kertaa Elixirin Distillersin pullotussarjoihin kuuluvan The Single Malts of Scotlandin valikoimista. Kovin suuria odotuksia ei ollut. Näin nuoret Caol Ilat ovat varsin geneerisiä tuotteita, eikä sherrytynnyrin vaikutusta pysty edes värin perusteella tästä päättelemään.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, The Single Malts of Scotland

(61,3%, The Single Malts of Scotland, 10.1.2011–16.7.2019, Cask No. 300158, Sherry Butt, 434 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan turvesavuinen, sitruksinen ja varsin makea. Tuttua vegetaalisuutta ja mineraalisuutta, suolaisuutta ja merellisiä sävyjä. Päärynäkarkkeja ja anista, hiukan tuhkaa. Hunajaa, vaniljaa, tölkkiananasta. Ei ollenkaan niin bensainen tai kuminen kuin moni vastaava Caol Ila. Vesilisä tuo pintaan käsivoidetta ja korostaa tämän rasvaisia piirteitä ylipäänsä.

Maku: Turvesavuinen, sitruunainen ja hiilinen. Makeus korostuu heti, päärynäinen ja toffeemainen puoli on pinnassa. Hunajaa, vaniljaa, ruohoisuutta, sitruunamelissaa, anista. Merilevää, jodia, hiukan pippuria. Kirpeyttä ja hapokkuutta löytyy vaikka muille jakaa, mutta volteista huolimatta tämä ei tunnu miltään rakettibensalta, vaan kokonaisuus on jopa varsin miellyttävä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakka. Jyväiset ja raa’an tammiset piirteet kuitenkin paljastavat, että todella nuoresta viskistä on kyse. Jälkimaku on suolainen ja lääkemäinen, todella turvesavuinen ja pippurisen iskevä. Tuhkaisuus ja vegetaalisuus nousevat esiin. Sitruunaa, hapokasta omenaa, tuhkaa. Melko lyhyt finaali. Vesilisä availee hedelmäkarkkia ja popcornia, voita ja suolaa.

Arvio: Lievästä geneerisyydestään huolimatta varsin pirteä Caol Ila. Ikäisekseen sieltä paremmasta päästä, ei häiritseviä sivuääniä vaan puhdasta turvesavutykitystä alusta loppuun. 83/100

Lindores Abbey ’MCDXCIV’ 46%

Maistossa tällä kertaa aivan uuden skottitislaamon esitys, jota on kokkailtu kasaan ex-bourbonissa, ex-sherryssä ja ex-viinitynnyreissä. Varmaan on niin nuorta viskiä kuin ikinä. Ei voi paljon odottaakaan.

Lindores Abbey ’MCDXCIV’

(46%, OB, NAS, 2021, Bourbon, Sherry and Wine Barriqué, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nyt on nuorta. Raakatisle tulee jyväisenä ja varsin liimamaisena läpi. Hiivaisuutta ja puuroa riittää. Viinirypäleitä, sitruunaa, runsaasti varsin raikasta päärynää. Viinitynnyristä tulee siiderin vivahteita ja jotain jälkiruokaviinisyyttäkin. Aprikoosia, hapokkuutta. Vesilisä availee banaania ja vaniljaa.

Maku: Leipämäinen ja sitruunainen kokonaisuus. Todella nuorelta maistuu, raakatisleen päällä on vain pari ohutta kerrosta tuomassa sävyjä. Silti ei ole mitenkään epämiellyttävä eikä varsinaisesti liimamainenkaan, enemmän ollaan hiivaleivän ja raa’an tammen ympärillä. Suutuntuma on kevyt ja runko vielä hyvin ohut. Jogurttia, banaania, hunajaa, hiukan kanelia. Tammea, maltaisuutta, pippuria, ruohoisuutta, jyväisyyttä, raakaa omenaa, happoja. Jälkimaku on tamminen, pippurinen, maltainen ja ruohoinen. Jogurttinen ja hiivaleipämäinen, sitruksinen ja jyväinen finaali jää varsin lyhyeksi. Vesilisä ei tuo juuri mitään uutta esiin.

Arvio: Pykälän odotuksia parempi. Hyvin nuori, muttei lopulta juuri ollenkaan epämiellyttävä. Haasteena on raakatislemäinen tilanne ja runsas kattaus tynnyreitä, jotka paljolti vain sekoittavat ohutta pakkaa. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Deanston 16 yo 2002 Organic Oloroso Cask Finish 50,6%

Jostain Deanston on keksinyt luomutynnyrit. Nyt maistelussa on ex-olorosossa viimeistelty 16-vuotias. Tätä on kovasti kehuttukin, joten odotuksia on ilmassa.

Deanston 16 yo 2002 Organic Oloroso Cask Finish

(50,6%, OB, 2002–16.6.2019, Organic Oloroso Cask Finish, 3492 bts., 70 cl)

Tuoksu: Karamellia ja luumua, rusinaa ja maitokahvia. Miellyttävän leivosmainen vaikutelma, siirappia ja maapähkinävoita. Maltaisuutta, nahkaisuutta, mantelia. Makeaa sitruksisuutta, hunajaa, suklaisuutta ja kaakaojauhetta. Paahteisuutta, kuivattuja hedelmiä. Tyylikäs esitys. Vesilisä korostaa mokkaisuutta.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja toffeemainen. Sherry tulee maussa selvemmin esiin kuin tuoksussa. Pähkinäisyyttä ja kahvia, siirappia ja hedelmäkakkua, vaniljaa, rusinaa, hiukan mansikkahilloa. Sitruksisuus käy kitkerällä puolella, ja pähkinä on melko karvasta. Pippurisuus näyttäytyy tammisen paahteisuuden keskeltä. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja mausteisuudessaan pistelevä. Jälkimaku on heti varsin karvas, pähkinäisyys ja tammi saavat kunnon otteen saman tien. Espressoa, hapokkuutta, melkoisesti pippuria. Maltaisuus tuntuu karheana ja sitruksisuus on kirpeää. Hedelmäisyys pyörii luumun ja appelsiinin ympärillä. Rusinaa, toffeeta, nahkaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lisää hedelmää pintaan, päärynää ja omenaa erityisesti.

Arvio: Tuoksultaan erittäin vetoava mutta maultaan varsin karvas ja karhea tapaus. Laadukas viski silti. 85/100

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail 59%

Maistelussa refillistä kaivettua Ardmorea Hollantiin. Voltit ovat ainakin ihan rakettibensan luokkaa.

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail

(59%, Gordon & MacPhail Reserve for Van Wees, 21.8.1997–11.9.2012, Cask No. 900665, Refill Sherry Hogshead, 298 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vihreää omenaa, hedelmäteetä ja paahtunutta tammisuutta. Kuiva turvesavu ja hiilisyys ovat nätisti integroituneet ruohoiseen ja hedelmäiseen kokonaisuuteen. Maltaisuutta, hiukan kovia toffeekarkkeja, pientä lakritsisuutta. Appelsiinimarmeladia, rusinaa, vaniljaa. Vesilisä avaa makeaa päärynää ja karkkisuutta.

Maku: Todella voimakas ja öljyisen painava. Hiilisyys vähän yliohjautuu heti. Kova ja pistävä turvesavu saa seurakseen tiukan pippurin. Kitkerä yrttisyys tulee salmiakin läpi. Maltaisuuden ja tammen välistä tulee jokin häiritsevä sivumaku, jossa on pahvia ja muovailuvahaa. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Sitruunaisuutta, hapanta omenaa, ruohoisuutta, jyväisyyttä. Jälkimaku alkaa heti todella kitkerällä yrttisyydellä ja tuhkalla. Maltaisuus tuntuu makeana. Vihreää teetä, sitruksista kirpeyttä ja edelleen vahvaa pippuria. Turvesavu ja ruohoisuus korostuvat loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee trooppista hedelmää ja makeutta.

Arvio: Tämä ei osunut oikein omaan makuhermooni. Tuoksussa on paljon hyvääkin, mutta makupuolella tapahtuu liikaa ja vähän vääriä asioita. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.