Lowland

Glasgow 1770 ’The Original’ Virgin Oak Finish 46%

Jatketaan Kingsbarnsin jälkeen toisenkin uuden tislaamon ääreen. Maistelussa tällä kertaa nuorta viskiä Glasgow’sta. En ole aiemmin Glasgow 1770 -viskiä kohdannut, joten mielenkiinnolla maistan tämänkin.

Glasgow 1770 ’The Original’ Virgin Oak Finish

(46%, OB, NAS, 2020, The Original, Fresh & Fruity, Matured in First Fill Ex-Bourbon Oak Casks & Finished in Virgin Oak, 5 cl miniature)

Tuoksu: Raikkaan hedelmäinen ja todella tamminen ensivaikutelma. Virgin oak tuntuu voimakkaana, sekä lautatarhamaisena että makean viinikumimaisena. Kypsää omenaa ja aprikoosia, banaania, vaniljaa. Hunajaa ja kermatoffeeta. Pieni liuottimen vivahde, kevyt maltaisuus. Vesilisä tuo kuivaa heinää ja apilaa esiin.

Maku: Todella napakka pippuri iskee heti. Raikas hedelmäisyys ja nuori tammi ovat kuitenkin hyvin synkassa tuoksun kanssa. Aprikoosia, omenaa, mausteisuutta. Ruohoisuutta ja hapokkuutta. Melko kevyt suutuntuma. Kuivattua hedelmää, maltaisuutta, sokerilientä. Tammi on ehdottomasti pääosassa koko ajan, mutta toimii yllättävänkin nätisti. Jälkimaku on puhdasta tammea ja pippurisuutta. Pientä paahteisuutta tulee mukaan kuvaan, mustaherukkaa ja hiukan lakritsia. Ruohoisuus ja maltaisuus käyvät myös näyttäytymässä. Varsin lyhyt ja väritön finaali. Vesilisä nostaa tuoksusta tutun viinikumimaisen karkkisuuden mukaan.

Arvio: Nuori viski, jossa on kuitenkin paljon hyvää ja raikasta. Myönteinen yllätys. 79/100

Kingsbarns Balcomie 46%

Kingsbarnsilta tulee jo viskiä, tämä oli mennyt minulta aiemmin ohi. Wemyss perusti tislaamon vuonna 2014, joten olihan se tietysti jo aikakin.

Balcomie on tislattu Fifen ohrasta ja kypsytetty täysin ex-olorosossa. Väri on kieltämättä varsin vaalea, joten kovin pitkään tämä liemi ei ole varmaankaan sherrytynnyrissä köllöttänyt.

Kingsbarns Balcomie

(46%, OB, NAS, 2020, 100% Ex-Oloroso American Oak Sherry Butts, 70 cl)

Tuoksu: Todella maltainen, viljaa ja piimäisyyttä riittää. Hedelmäisyyttä, kypsää omenaa, runsain määrin kypsää banaania ja aprikoosia. Hiukan muovailuvahamaisia piirteitä, muovisuutta ja kummallista juustoisuutta. Toffeefudgea, vaniljajäätelöä. Nuori on. Vesilisä tuo pintaan sokeria ja kovaa hedelmäkarkkia.

Maku: Maltainen ja alkuun tuhdin maanläheinen, heti mielenkiintoisempi kuin tuoksu. Jyväisyyttä, puuroisuutta, pistelevää liimamaisuutta. Pehmeää hapokkuutta, hapanmaitotuotteita ja lievää ummehtuneisuutta. Suutuntuma on varsin rasvainen ja tyylillisesti jopa suoranaisesti Alamaan viskien kovassa ytimessä. Ruohoisuutta, hiukan sitrusta. Kypsä omena ja banaani saavat seurakseen runsaat mausteet ja selvästi erottuvan tölkkiananaksen. Jälkimaku on kuitenkin erittäin ohut. Viljaisuus korostuu. Sitruksisuutta, ruohoisuutta, hiukan vaniljaa. Kirpeää marjaisuutta, mausteisuutta ja polttelevaa valkopippurisuutta. Lyhyt finaali haihtuu nopeasti täysin. Vesilisä keventää ilmettä mutta ei avaa mitään varsinaisesti uutta.

Arvio: Nuori viski on uskollinen Alamaan tyylille, mutta kypsymistä tarvitaan. Itse asiassa aika paljonkin. 75/100

Bladnoch 21 yo 1990/2011, Silver Seal 58,7%

Rakastan tätä Sestante Collectionin tyyliä ja kaikkea, mitä Silver Seal on saanut näissä aikaan. Lämpimin muistoni sarjasta on ehdottomasti Bunnahabhain 38 yo 1974/2011, fantastinen viski. Nyt samasta sarjasta maistelussa ikääntynyt Bladnoch.

Bladnoch 21 yo 1990/2011, Silver Seal

(58,7%, Silver Seal, Sestante Collection, 1990–2011, 182 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella paljas, aivan raakatisleen kaltainen. Mallastettua ohraa sellaisenaan. Puuromaisuus ja leipämäisyys tulevat vahvoina esiin. Hiivaleipää, muroja. Vähitellen taustalta erottuu kalpea sitruksisuus ja sen perässä hiukan raakaa omenaa. Kukkaisuutta. Todella mineraalinen. Vesilisä avaa hedelmäistä makeutta.

Maku: Paljas ja pippurinen, erittäin iskevä ja leipämäinen. Todella outo näin iäkkääksi viskiksi, kun tässä voisi kuvitella maistelevansa korkeintaan pari vuotta kypsynyttä tislettä. Puuromaisuus, mallasohra ja raakatisleen tyyli ovat pinnassa. Suutuntuma on melko kevyt mutta viiltävän terävä. Sitruksisuutta, raakaa omenaa, hapokkuutta, mineraalisuutta. Jälkimaku on todella suolainen ja sitruksinen. Nyt vihdoin myös monesta Bladnochista tuttu ruohoisuus nostaa päätään. Muromaisuutta, hiivaleipää, edelleen tiettyä kalpeutta. Pippurista terävyyttä, hapokkuutta. Keskipitkä, todella kuiva finaali. Vesilisä alkaa vasta avata tästä hedelmäisiä ja karkkisia piirteitä, nostaa joitain nyansseja ja karaktääriä pintaan.

Arvio: Kovin paljon tästä viskistä ei käteen jää. Tuntuu siltä kuin tynnyri olisi käytetty täysin loppuun, koska edes tammea ei erotu. Vesilisä on käytännössä pakollinen. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail 40%

Maistoin taannoin 1980-luvun alkupuolen Inverlevenin Gordon & MacPhailin valikoimista. Se ei vakuuttanut. Nyt maistossa on 1970-luvun lopun settiä samasta sarjasta. Toivotaan parempaa osumaa.

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1979–1992*, Licensed Bottling, Bottle Code IB/EI, 5 cl miniature)

Tuoksu: Omenainen, appelsiininen ja varsin pahvinen. Maltaisuutta ja ylikorostuneen pölyistä tammisuutta. Ruohoisuutta ja öljyisyyttä riittää, mutta aavistuksen lenseän vaikutelman tämä antaa. Hedelmäisyydessä on juomasekoituksen tuntua, ananasta ja kiiviä ja rypäleitä. Varsin vaatimaton ja karkea kattaus tämä tuoksu.

Maku: Todella makea, hedelmäinen ja jotenkin keinotekoinen. Aiempaan kitkerään 1984-pullotteeseen verrattuna tämä on toisesta ääripäästä imelää ja sekavaa. Omenaa, päärynää, ananasta, banaania. Suutuntuma on melko kevyt. Hunajaa, imelää maltaisuutta, inkivääriolutta, edelleen märän pahvin vivahteita. Pölyistä ullakkoa, karheaa tammea, hiukan yrttisyyttä. Jälkimaku on maltainen, pippurinen ja hedelmäinen. Edelleen näitä samoja tölkkihedelmiä pyörii, minkä lisäksi inkivääri tulee selvemmin esiin pippurisuuden rinnalla. Öljyä ja ruohoisuutta. Appelsiinia ja omenaa riittää, mutta finaali jää silti melko lyhyeksi.

Arvio: Varsin vaatimaton viski tämäkin. Jos on pakko valita näistä kahdesta, tämä voittaa. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 5).

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa 1980-luvun alun Inverleveniä. Ei näitä enää usein näe. Tässäkin blogissa on tähän mennessä vain yksi Inverleven maistettuna.

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1984–1995*, Licensed Bottling, Bottle Code IE/GF, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja appelsiininen. Vihreää omenaa, ananasta, kiiviä ja vesimelonia. Melko reipas tammi tulee läpi happamana ja karheana. Ruohoisuutta, oksasilppurista tullutta tuoretta oksaa ja koivunlehtiä. Varsin öljyinen vaikutelma kaikkineen. Mysliä, hiukan vahaa, metallisuutta, pientä pippuria.

Maku: Reippaan maltainen ja alkuun mukavan metinen, ennen kuin metallisuus ja oudot sivuäänet tulevat kuvaan mukaan. Ohutta aseöljyä ja likaista, märkää trasselia. Vahamaisuutta, hapanta ruohoisuutta, hiukan kitkerää appelsiinia ja omenaa. Mineraalisuus ja rusinaisuus eivät oikein löydä toisiaan. Melko kevyt suutuntuma hakee tasapainoaan. Viinirypäleitä, ananasta, tölkkipersikkaa. Jälkimaku on kermaisen appelsiininen ja toffeemainen, omenainen ja hunajainen. Edelleen metallisuus ja melko vahva kitkeryys sekoittavat pakkaa. Pippurikin näyttäytyy. Ruohoisuutta, tammea, öljyjä. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Harvinainen viski voi olla joskus ihan syystäkin jäänyt historiaan. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 72/100 (per 2).

Bladnoch 18 yo 1992/2012, SMWS 50.48, 54,6%

Jälleen on lasissa täysi-ikäinen Bladnoch Scotch Malt Whisky Societylta. Pari kuukautta on edellisestä vastaavasta.

Bladnoch 18 yo 1992/2012, SMWS 50.48

(54,6%, Scotch Malt Whisky Society, 10/1992–1/2012, Capering on a riverbank, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 219 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja makean omenainen. Ruohoinen ja sitruksinen yleisilme. Käsirasvaa, öljyisyyttä, mineraalisuutta, pientä vahamaisuutta. Heinäisyyttä ja kukkaisuutta, runsaasti tammisuutta. Vaahtokarkkia ja marsipaania, hiukan mantelia. Valkopippuria, hapokkuutta. Vesilisä tuo minttua ja karkkista makeutta.

Maku: Ruohoinen, vaniljainen, sitruksinen ja hämmästyttävän intensiivinen. Nousee tuoksusta uudelle tasolle. Todella kompleksinen ja syvä paletti, vahamainen ja hedelmäinen. Valkopippuria ja mineraalisuutta riittää. Maltaisuus on korostunutta ja hiukan puuromaista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja öljyisen runsas. Hapokkuutta, omenaisuutta, hiukan aprikoosia. Jälkimaku on heinäinen, mineraalinen ja yllättävän kuiva. Menee hiukan yksiulotteiseksi, kun tammi ja maltaisuus alkavat kiristää otettaan. Hapokkuutta, sitruksisuutta, hiukan vaniljaa ja öljyisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa raikkautta ja suolaisuutta.

Arvio: Oman lajinsa valioyksilö, kaikkineen myönteinen yllätys. Käytännössä joka alueella persoonallisempi kuin edellinen täällä maistettu. Maku hetkellisesti jopa loistaa. 85/100

Bladnoch 18 yo 1992, SMWS 50.44, 56,6%

Maistelussa tällä kertaa täysi-ikäinen Bladnoch Scotch Malt Whisky Societyn valikoimista.

Bladnoch 18 yo 1992, SMWS 50.44

(56,6%, Scotch Malt Whisky Society, 10/1992, A pleasant little charmer, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 282 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean omenainen ja hyvin kukkainen. Vaniljaa ja raikkautta, aromaattista öljyisyyttä. Hedelmäteetä, hiukan vahamaisuutta, valkosuklaata, mantelia. Minttua ja tuoretta ruohoa, hiukan heinää. Marsipaania, tomusokeria, tammista purevuutta ja hiukan hapokkuutta. Vesilisä avaa aloe veraa.

Maku: Omenaisen raikas ja varsin ruohoinen. Vaniljaa ja öljyisyyttä riittää. Hedelmäteetä, vahaa, mantelia, marsipaania, hiukan jyväisyyttä ja puuromaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Maltaisuutta, aktiivista tammea, happoja. Sitruksisuutta, heinäisyyttä, corn flakesia, hiivaleipämäisyyttä. Pippurista purevuutta. Jälkimaku on ruohoinen ja hapokas. Tietty heinäinen kitkeryys lisääntyy nopeasti, hapokkuus ja karvaus saavat vallan. Tammea, hiukan lakritsia, mausteista purevuutta. Hiukan inkivääriä ja valkopippuria. Keskipitkä finaali ei erityisemmin loista. Vesilisä tuo pienen havuisuuden pintaan ja korostaa minttua.

Arvio: Asiallinen ja sinänsä aivan laadukas perusviski ilman suuria vikoja. Näitä vain mahtuu kolmetoista tusinaan. 82/100

Glenkinchie 1986/1999 Distillers Edition 43%

Maistelussa Distillers Edition -sarjasta vanhemman aikakauden Glenkinchietä oikein vintagejulkaisuna. Miniatyyrissä ei ole tarkkaa pullotusvuotta, mutta kun saman vuoden täysikokoiset pullotteet ovat vuodelta 1999, hyvin suurella varmuudella tämäkin on samaa satsia.

En ole Glenkinchien erityinen ystävä ollut koskaan, vaikka vierailinkin tislaamolla viime vuosikymmenellä.

Glenkinchie 1986/1999 Distillers Edition

(43%, OB, 1986–1999, Double Matured in Amontillado Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tyylikäs kuiva tammi ja kova toffeekarkki tulevat ensimmäisinä vastaan. Metisyyttä ja vahaa, pihkaisuutta ja mineraalisuutta. Maltaisuus tuntuu varsin kuivana. Sherry tulee yllättävänkin kauniisti läpi, toffeemaisena ja pähkinäisenä. Hapokasta omenaa, kukkaisuutta, pientä viinisyyttä. Tyylikäs kaikin puolin.

Maku: Todella iäkkään viskin piirteet ovat heti pinnassa. Vahamaista, kuivaa tammea, kovia toffeekarkkeja ja antiikkisuutta. Upea metisyys, pihkaisuus ja pähkinäisyys. Kuivattuja hedelmiä, hiukan rusinaa, akaasiahunajaa, marjaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja hyvässä balanssissa. Maltaisuus ja omenaisuus toimivat nätisti. Hyvän sherrytammen sävyjä. Jälkimaku on mustaherukkainen ja intensiivinen. Vahamaisuutta, kuivaa tammea, mineraalisuutta, kukkaisuutta. Kuivattuja hedelmiä, pähkinää, sherryä, nahkaisuutta, antiikkisia sävyjä. Hieno marjaisuus ja hedelmäisyys. Varsin pitkä finaali.

Arvio: Voisiko tässä olla jotain ikäviskiä joukossa? Huima yllätys viskiksi tämä. Ihan viittä vaille mestaruussarjatavaraa. 89/100

Auchentoshan 10 yo 2000/2011, SMWS 5.33, 60,4%

Maistoon pääsi tällä kertaa nuorehko Auchentoshan ex-bourbonista. Pullottajana on The Scotch Malt Whisky Society, joten nimikin on jälleen maalaileva: Viehättävä kesän kuvaus. Tutkitaan, toteutuuko lupaus – voltteja on kyllä aivan sikana kepeälle kesäviskille.

Auchentoshan 10 yo 2000/2011, SMWS 5.33

(60,4%, Scotch Malt Whisky Society, 11.10.2000–2011, A charming evocation of summer, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 276 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ensimmäisenä mieleen tulee muinainen Gin Lemon. Sitruunaa, raparperia, päärynää, omenaa ja ihan silkkaa alkoholia. Ananasta ja erilaisia sitrushedelmiä. Murokeksiä, napakkaa maltaisuutta, seesamiöljyä, hiukan anista. Heinää, kukkaisuutta, hapokkuutta. Vesilisä tuo siideriä, yrttejä ja raikkautta.

Maku: Odottamattoman kermainen ja paksu. Sitruunaisuus tulee kärjessä voimakkaasti, alkoholia puskee rankasti. Vaniljaa, murokeksiä, maltaisuutta, anista, voimakasta mausteisuutta. Suutuntuma on ällistyttävän painava ja pippurisen kihelmöivä. Ananasta, banaania, päärynää, omenaa ja limettiä. Raparperi erottuu, seesamiöljy pyörii kielen päällä. Jälkimaku on sitruunainen, vaniljainen ja ällistyttävän makea. Hedelmäkarkkeja, viinikumia, vaniljakastiketta, keksejä, ananasta. Öljyinen ja kermainen puoli säilyy pinnassa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tasapainoa ja raikkautta, mentholia ja anista, lisää roimasti kompleksisuutta.

Arvio: Erittäin voimakas ja nuorekas Auchentoshan. Kesäviski? Hmm. Kaikesta huolimatta vesilisän kanssa pelaaminen tuottaa paljon tulosta ja palkitsee ruhtinaallisesti. 83/100

St Magdalene 19 yo 1979/1998 Rare Malts 63,8%

Maistelussa pitkästä aikaa Rare Maltsia. Tällä kertaa lasiin pääsi viittä vaille legendaarisen aseman saanut viski St Magdalenen sittemmin lopetetusta tislaamosta. Odotukset ovat luonnollisesti aivan tapissa.

St Magdalene 19 yo 1979/1998 Rare Malts

(63,8%, OB, Rare Malts Selection, 1979–10/1998, 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja alkuun hyvin sulkeutunut. Omenaisuutta, sitruksisuutta, viinirypäleitä, hiukan raakaa päärynää. Heinäisyyttä, mineraalisuutta, tammen mausteisuutta ja purevuutta. Maltaisuutta ja hunajaa, aromaattisuutta, anista. Tomusokeria, paahteisuutta, pölyistä ullakkoa. Aukeaa vähitellen upeasti lasissa. Vesilisä avaa pähkinää, etenkin mantelia, ja pientä savua.

Maku: Erittäin intensiivinen. Tammi tuo kaikki mausteet ja ulottuvuudet heti voimalla kehiin. Mehiläisvahaa, hunajaa, päärynää, hedelmäsiirappia, mineraalisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas. Sitruksisuutta, mangoa, persikkaa, paahteisuutta, pientä savuakin jopa. Jälkimaku alkaa makean hedelmäisenä ja vaniljaisena, kunnes tammi alkaa napata vähitellen kiinni. Pippuria, mineraalisuutta, hapokkuutta, maltaisuutta ja heinää nousee esiin, kunnes makeus tekee vähitellen taas paluun. Hunajaa, mandariinia, anista, paahteista karamellisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo kermaisuutta, hedelmäisyyttä ja sävyjä huimasti lisää. Voltit ovat lähtökohtaisesti sen verran kovat, että vedellä tekee mieli pelata selvästi keskimääräistä enemmän, kun tämä sen vielä niin hienosti palkitsee.

Arvio: Harvoin on tullut pyöritettyä viskiä ihan näin pitkään lasissa, ennen kuin siitä sai kunnon käsityksen. Matka aluksi hyvin sulkeutuneesta tuoksusta erittäin voimakkaan maun kautta jälkimaun nyanssien erittelyyn on todella palkitseva. Kyseessä on komea viski, joka todella haastaa maistajansa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 17).