Lowland

Bladnoch 21 yo 1990/2011, Silver Seal 58,7%

Rakastan tätä Sestante Collectionin tyyliä ja kaikkea, mitä Silver Seal on saanut näissä aikaan. Lämpimin muistoni sarjasta on ehdottomasti Bunnahabhain 38 yo 1974/2011, fantastinen viski. Nyt samasta sarjasta maistelussa ikääntynyt Bladnoch.

Bladnoch 21 yo 1990/2011, Silver Seal

(58,7%, Silver Seal, Sestante Collection, 1990–2011, 182 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella paljas, aivan raakatisleen kaltainen. Mallastettua ohraa sellaisenaan. Puuromaisuus ja leipämäisyys tulevat vahvoina esiin. Hiivaleipää, muroja. Vähitellen taustalta erottuu kalpea sitruksisuus ja sen perässä hiukan raakaa omenaa. Kukkaisuutta. Todella mineraalinen. Vesilisä avaa hedelmäistä makeutta.

Maku: Paljas ja pippurinen, erittäin iskevä ja leipämäinen. Todella outo näin iäkkääksi viskiksi, kun tässä voisi kuvitella maistelevansa korkeintaan pari vuotta kypsynyttä tislettä. Puuromaisuus, mallasohra ja raakatisleen tyyli ovat pinnassa. Suutuntuma on melko kevyt mutta viiltävän terävä. Sitruksisuutta, raakaa omenaa, hapokkuutta, mineraalisuutta. Jälkimaku on todella suolainen ja sitruksinen. Nyt vihdoin myös monesta Bladnochista tuttu ruohoisuus nostaa päätään. Muromaisuutta, hiivaleipää, edelleen tiettyä kalpeutta. Pippurista terävyyttä, hapokkuutta. Keskipitkä, todella kuiva finaali. Vesilisä alkaa vasta avata tästä hedelmäisiä ja karkkisia piirteitä, nostaa joitain nyansseja ja karaktääriä pintaan.

Arvio: Kovin paljon tästä viskistä ei käteen jää. Tuntuu siltä kuin tynnyri olisi käytetty täysin loppuun, koska edes tammea ei erotu. Vesilisä on käytännössä pakollinen. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail 40%

Maistoin taannoin 1980-luvun alkupuolen Inverlevenin Gordon & MacPhailin valikoimista. Se ei vakuuttanut. Nyt maistossa on 1970-luvun lopun settiä samasta sarjasta. Toivotaan parempaa osumaa.

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1979–1992*, Licensed Bottling, Bottle Code IB/EI, 5 cl miniature)

Tuoksu: Omenainen, appelsiininen ja varsin pahvinen. Maltaisuutta ja ylikorostuneen pölyistä tammisuutta. Ruohoisuutta ja öljyisyyttä riittää, mutta aavistuksen lenseän vaikutelman tämä antaa. Hedelmäisyydessä on juomasekoituksen tuntua, ananasta ja kiiviä ja rypäleitä. Varsin vaatimaton ja karkea kattaus tämä tuoksu.

Maku: Todella makea, hedelmäinen ja jotenkin keinotekoinen. Aiempaan kitkerään 1984-pullotteeseen verrattuna tämä on toisesta ääripäästä imelää ja sekavaa. Omenaa, päärynää, ananasta, banaania. Suutuntuma on melko kevyt. Hunajaa, imelää maltaisuutta, inkivääriolutta, edelleen märän pahvin vivahteita. Pölyistä ullakkoa, karheaa tammea, hiukan yrttisyyttä. Jälkimaku on maltainen, pippurinen ja hedelmäinen. Edelleen näitä samoja tölkkihedelmiä pyörii, minkä lisäksi inkivääri tulee selvemmin esiin pippurisuuden rinnalla. Öljyä ja ruohoisuutta. Appelsiinia ja omenaa riittää, mutta finaali jää silti melko lyhyeksi.

Arvio: Varsin vaatimaton viski tämäkin. Jos on pakko valita näistä kahdesta, tämä voittaa. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 5).

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa 1980-luvun alun Inverleveniä. Ei näitä enää usein näe. Tässäkin blogissa on tähän mennessä vain yksi Inverleven maistettuna.

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1984–1995*, Licensed Bottling, Bottle Code IE/GF, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja appelsiininen. Vihreää omenaa, ananasta, kiiviä ja vesimelonia. Melko reipas tammi tulee läpi happamana ja karheana. Ruohoisuutta, oksasilppurista tullutta tuoretta oksaa ja koivunlehtiä. Varsin öljyinen vaikutelma kaikkineen. Mysliä, hiukan vahaa, metallisuutta, pientä pippuria.

Maku: Reippaan maltainen ja alkuun mukavan metinen, ennen kuin metallisuus ja oudot sivuäänet tulevat kuvaan mukaan. Ohutta aseöljyä ja likaista, märkää trasselia. Vahamaisuutta, hapanta ruohoisuutta, hiukan kitkerää appelsiinia ja omenaa. Mineraalisuus ja rusinaisuus eivät oikein löydä toisiaan. Melko kevyt suutuntuma hakee tasapainoaan. Viinirypäleitä, ananasta, tölkkipersikkaa. Jälkimaku on kermaisen appelsiininen ja toffeemainen, omenainen ja hunajainen. Edelleen metallisuus ja melko vahva kitkeryys sekoittavat pakkaa. Pippurikin näyttäytyy. Ruohoisuutta, tammea, öljyjä. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Harvinainen viski voi olla joskus ihan syystäkin jäänyt historiaan. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 72/100 (per 2).

Bladnoch 18 yo 1992/2012, SMWS 50.48, 54,6%

Jälleen on lasissa täysi-ikäinen Bladnoch Scotch Malt Whisky Societylta. Pari kuukautta on edellisestä vastaavasta.

Bladnoch 18 yo 1992/2012, SMWS 50.48

(54,6%, Scotch Malt Whisky Society, 10/1992–1/2012, Capering on a riverbank, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 219 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja makean omenainen. Ruohoinen ja sitruksinen yleisilme. Käsirasvaa, öljyisyyttä, mineraalisuutta, pientä vahamaisuutta. Heinäisyyttä ja kukkaisuutta, runsaasti tammisuutta. Vaahtokarkkia ja marsipaania, hiukan mantelia. Valkopippuria, hapokkuutta. Vesilisä tuo minttua ja karkkista makeutta.

Maku: Ruohoinen, vaniljainen, sitruksinen ja hämmästyttävän intensiivinen. Nousee tuoksusta uudelle tasolle. Todella kompleksinen ja syvä paletti, vahamainen ja hedelmäinen. Valkopippuria ja mineraalisuutta riittää. Maltaisuus on korostunutta ja hiukan puuromaista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja öljyisen runsas. Hapokkuutta, omenaisuutta, hiukan aprikoosia. Jälkimaku on heinäinen, mineraalinen ja yllättävän kuiva. Menee hiukan yksiulotteiseksi, kun tammi ja maltaisuus alkavat kiristää otettaan. Hapokkuutta, sitruksisuutta, hiukan vaniljaa ja öljyisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa raikkautta ja suolaisuutta.

Arvio: Oman lajinsa valioyksilö, kaikkineen myönteinen yllätys. Käytännössä joka alueella persoonallisempi kuin edellinen täällä maistettu. Maku hetkellisesti jopa loistaa. 85/100

Bladnoch 18 yo 1992, SMWS 50.44, 56,6%

Maistelussa tällä kertaa täysi-ikäinen Bladnoch Scotch Malt Whisky Societyn valikoimista.

Bladnoch 18 yo 1992, SMWS 50.44

(56,6%, Scotch Malt Whisky Society, 10/1992, A pleasant little charmer, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 282 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean omenainen ja hyvin kukkainen. Vaniljaa ja raikkautta, aromaattista öljyisyyttä. Hedelmäteetä, hiukan vahamaisuutta, valkosuklaata, mantelia. Minttua ja tuoretta ruohoa, hiukan heinää. Marsipaania, tomusokeria, tammista purevuutta ja hiukan hapokkuutta. Vesilisä avaa aloe veraa.

Maku: Omenaisen raikas ja varsin ruohoinen. Vaniljaa ja öljyisyyttä riittää. Hedelmäteetä, vahaa, mantelia, marsipaania, hiukan jyväisyyttä ja puuromaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Maltaisuutta, aktiivista tammea, happoja. Sitruksisuutta, heinäisyyttä, corn flakesia, hiivaleipämäisyyttä. Pippurista purevuutta. Jälkimaku on ruohoinen ja hapokas. Tietty heinäinen kitkeryys lisääntyy nopeasti, hapokkuus ja karvaus saavat vallan. Tammea, hiukan lakritsia, mausteista purevuutta. Hiukan inkivääriä ja valkopippuria. Keskipitkä finaali ei erityisemmin loista. Vesilisä tuo pienen havuisuuden pintaan ja korostaa minttua.

Arvio: Asiallinen ja sinänsä aivan laadukas perusviski ilman suuria vikoja. Näitä vain mahtuu kolmetoista tusinaan. 82/100

Glenkinchie 1986/1999 Distillers Edition 43%

Maistelussa Distillers Edition -sarjasta vanhemman aikakauden Glenkinchietä oikein vintagejulkaisuna. Miniatyyrissä ei ole tarkkaa pullotusvuotta, mutta kun saman vuoden täysikokoiset pullotteet ovat vuodelta 1999, hyvin suurella varmuudella tämäkin on samaa satsia.

En ole Glenkinchien erityinen ystävä ollut koskaan, vaikka vierailinkin tislaamolla viime vuosikymmenellä.

Glenkinchie 1986/1999 Distillers Edition

(43%, OB, 1986–1999, Double Matured in Amontillado Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tyylikäs kuiva tammi ja kova toffeekarkki tulevat ensimmäisinä vastaan. Metisyyttä ja vahaa, pihkaisuutta ja mineraalisuutta. Maltaisuus tuntuu varsin kuivana. Sherry tulee yllättävänkin kauniisti läpi, toffeemaisena ja pähkinäisenä. Hapokasta omenaa, kukkaisuutta, pientä viinisyyttä. Tyylikäs kaikin puolin.

Maku: Todella iäkkään viskin piirteet ovat heti pinnassa. Vahamaista, kuivaa tammea, kovia toffeekarkkeja ja antiikkisuutta. Upea metisyys, pihkaisuus ja pähkinäisyys. Kuivattuja hedelmiä, hiukan rusinaa, akaasiahunajaa, marjaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja hyvässä balanssissa. Maltaisuus ja omenaisuus toimivat nätisti. Hyvän sherrytammen sävyjä. Jälkimaku on mustaherukkainen ja intensiivinen. Vahamaisuutta, kuivaa tammea, mineraalisuutta, kukkaisuutta. Kuivattuja hedelmiä, pähkinää, sherryä, nahkaisuutta, antiikkisia sävyjä. Hieno marjaisuus ja hedelmäisyys. Varsin pitkä finaali.

Arvio: Voisiko tässä olla jotain ikäviskiä joukossa? Huima yllätys viskiksi tämä. Ihan viittä vaille mestaruussarjatavaraa. 89/100

Auchentoshan 10 yo 2000/2011, SMWS 5.33, 60,4%

Maistoon pääsi tällä kertaa nuorehko Auchentoshan ex-bourbonista. Pullottajana on The Scotch Malt Whisky Society, joten nimikin on jälleen maalaileva: Viehättävä kesän kuvaus. Tutkitaan, toteutuuko lupaus – voltteja on kyllä aivan sikana kepeälle kesäviskille.

Auchentoshan 10 yo 2000/2011, SMWS 5.33

(60,4%, Scotch Malt Whisky Society, 11.10.2000–2011, A charming evocation of summer, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 276 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ensimmäisenä mieleen tulee muinainen Gin Lemon. Sitruunaa, raparperia, päärynää, omenaa ja ihan silkkaa alkoholia. Ananasta ja erilaisia sitrushedelmiä. Murokeksiä, napakkaa maltaisuutta, seesamiöljyä, hiukan anista. Heinää, kukkaisuutta, hapokkuutta. Vesilisä tuo siideriä, yrttejä ja raikkautta.

Maku: Odottamattoman kermainen ja paksu. Sitruunaisuus tulee kärjessä voimakkaasti, alkoholia puskee rankasti. Vaniljaa, murokeksiä, maltaisuutta, anista, voimakasta mausteisuutta. Suutuntuma on ällistyttävän painava ja pippurisen kihelmöivä. Ananasta, banaania, päärynää, omenaa ja limettiä. Raparperi erottuu, seesamiöljy pyörii kielen päällä. Jälkimaku on sitruunainen, vaniljainen ja ällistyttävän makea. Hedelmäkarkkeja, viinikumia, vaniljakastiketta, keksejä, ananasta. Öljyinen ja kermainen puoli säilyy pinnassa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tasapainoa ja raikkautta, mentholia ja anista, lisää roimasti kompleksisuutta.

Arvio: Erittäin voimakas ja nuorekas Auchentoshan. Kesäviski? Hmm. Kaikesta huolimatta vesilisän kanssa pelaaminen tuottaa paljon tulosta ja palkitsee ruhtinaallisesti. 83/100

St Magdalene 19 yo 1979/1998 Rare Malts 63,8%

Maistelussa pitkästä aikaa Rare Maltsia. Tällä kertaa lasiin pääsi viittä vaille legendaarisen aseman saanut viski St Magdalenen sittemmin lopetetusta tislaamosta. Odotukset ovat luonnollisesti aivan tapissa.

St Magdalene 19 yo 1979/1998 Rare Malts

(63,8%, OB, Rare Malts Selection, 1979–10/1998, 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja alkuun hyvin sulkeutunut. Omenaisuutta, sitruksisuutta, viinirypäleitä, hiukan raakaa päärynää. Heinäisyyttä, mineraalisuutta, tammen mausteisuutta ja purevuutta. Maltaisuutta ja hunajaa, aromaattisuutta, anista. Tomusokeria, paahteisuutta, pölyistä ullakkoa. Aukeaa vähitellen upeasti lasissa. Vesilisä avaa pähkinää, etenkin mantelia, ja pientä savua.

Maku: Erittäin intensiivinen. Tammi tuo kaikki mausteet ja ulottuvuudet heti voimalla kehiin. Mehiläisvahaa, hunajaa, päärynää, hedelmäsiirappia, mineraalisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas. Sitruksisuutta, mangoa, persikkaa, paahteisuutta, pientä savuakin jopa. Jälkimaku alkaa makean hedelmäisenä ja vaniljaisena, kunnes tammi alkaa napata vähitellen kiinni. Pippuria, mineraalisuutta, hapokkuutta, maltaisuutta ja heinää nousee esiin, kunnes makeus tekee vähitellen taas paluun. Hunajaa, mandariinia, anista, paahteista karamellisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo kermaisuutta, hedelmäisyyttä ja sävyjä huimasti lisää. Voltit ovat lähtökohtaisesti sen verran kovat, että vedellä tekee mieli pelata selvästi keskimääräistä enemmän, kun tämä sen vielä niin hienosti palkitsee.

Arvio: Harvoin on tullut pyöritettyä viskiä ihan näin pitkään lasissa, ennen kuin siitä sai kunnon käsityksen. Matka aluksi hyvin sulkeutuneesta tuoksusta erittäin voimakkaan maun kautta jälkimaun nyanssien erittelyyn on todella palkitseva. Kyseessä on komea viski, joka todella haastaa maistajansa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 17).

Auchentoshan 8 yo 40% (1980’s)

Maistelussa tällä kertaa vanhan liiton Auchentoshan 1980-luvulta. Hyvin ohut on kokemukseni näistä entuudestaan, joten mielenkiinnolla tämän maistan.

Auchentoshan 8 yo (1980’s)

(40%, OB, 1980’s, Triple Distilled Lowlands Malt, 75 cl)

Tuoksu: Maltainen, hunajainen ja paahtuneen tamminen. Mysliä, kuivattuja hedelmiä, hiukan paahtoleipää. Karamellia, persikkaa, mandariinia. Kevyt hilloisuus ja vanilja tuntuvat myös. Tammi on yllättävän kuivaa, nahkaista ja paahtunutta. Kuivia lehtiä, hienoista multaisuutta.

Maku: Kevyt ja hedelmäinen. Tumman rusinainen ja viikunainen puoli nousee kuitenkin voitolle. Maitosuklaata, nahkaisuutta, hiukan taatelia. Tammi on selvästi nahkeampaa ja aktiivisempaa kuin tuoksussa. Suutuntuma on melko kevyt mutta runko on nätisti balanssissa. Hunajaa, karamellia, mustaa teetä, kuivattuja hedelmiä. Jälkimaussa taateli korostuu. Rusinaa, viikunaa, suklaisuutta, pehmeitä mausteita. Sitruksisuus ja persikka käyvät hiukan happamiksi, kun tammi alkaa kuivua kiinni. Paahteisuutta, hapokkuutta, saksanpähkinää, tanniineja. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Mielenkiintoinen oman aikakautensa laadukas perusviski. Nuoruus kyllä tuntuu etenkin jälkimaun kepeytenä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Pehmeä ja maukas viski”.

Littlemill 23 yo 1990/2013, Silver Seal 54,8%

Lasissa on pitkästä aikaa viskiä Littlemillin suljetusta tislaamosta. Valitettavasti se ei tule kohtaamaan Broran ja Port Ellenin kaltaista uutta tulemista, koska puretun tislaamon jäänteet tuhoutuivat tulipalossa vuonna 2004. Nykyään sen tontilla on kaiketi asuintaloja.

Littlemillit ovat kokeneet uuden tulemisen erilaisten IB-pullotteiden ansiosta vuosia tislaamon sulkemisen jälkeen. Vuonna 1772 perustettu tislaamo ei omana aikanaan saanut arvostusta osakseen, ja muistan, miten muuan Jim Murray arvioi Littlemilliä vuonna 1997 julkaistussa Complete Book of Whiskyssä näin: ”Perfect for the person in your life you loathe.”

En voisi keksiä julmempaa tavata naulata yhden tislaamon jälkimainetta. Onneksi voimme ajatella tästä kyseisestä miehestä mitä haluamme. Nyt maistetaan siis Littlemilliä, jonka Silver Seal on pullottanut 23 vuoden kypsässä iässä vuonna 2013.

Littlemill 23 yo 1990/2013, Silver Seal

(54,8%, Silver Seal, 1990–2013, Cask No. 33, 290 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella voimakas bourbonfiilis. Valtavasti vaniljaa, kookosmaitoa ja pehmeää hedelmäisyyttä. Mangoa, cantaloupemelonia, banaania, kuivattua aprikoosia. Marsipaania. Varsin aktiivinen ja reipas tammisuus. Painava tuoksu mutta ilman vahaisuutta. Oliiviöljyä, hiukan suolaa. Vesilisä tuo herukkaisuutta.

Maku: Erittäin roteva ja vaniljainen. Bourbonhenkisyys tulee läpi kaikesta, joten vaniljaa, kookosta ja öljyä ei tarvitse etsiä. Banaania, aprikoosia, keltaista luumua. Hapokkuutta, mineraalisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi hieno. Marsipaania, mantelia ja runsaasti aktiivisen tammen tuomaa mausteisuutta. Jälkimaku tuo tammen voimakkaammin pintaan, paahteisena ja tanniinisena. Aprikoosia, banaania, melonia, viinirypäleitä, runsaasti hapokkuutta. Pieni savun ailahdus. Vihreää teetä, öljyisyyttä. Varsin pitkä finaali. Vesilisällä esille tulee runsaasti sokerisia ja makean hedelmäkarkkisia piirteitä.

Arvio: Vaikuttava ja melko vaativa esitys. Voisi arvata, että viski on peräisin todella aktiivisesta bourbontynnyristä. 89/100