Lowland

Littlemill 40%

Lasissa on tällä kertaa varsin mitättömänä pidetty viski vuosien takaa. Littlemillin maine oli pitkään kehno, ja myöhemmin tislaamo sitten lopetettiinkin, ensin purettiin sisältä 1990-luvun lopussa ja lopulta lanattiin tulipalon jälkeen täysin 2000-luvun alkupuolella. Siitä huolimatta tämän mielelläni maistan, koska Littlemillillä on paikkansa viskin historiassa

Littlemill

(40%, OB, NAS, +/- 1995, green glass bottle, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja havuinen, pölyinen ja hiukan metallinenkin. Ruohoisuutta, kuivaa multaa, nahkaisuutta. Kuivattuja hedelmiä, kaurapuuroa, omenaa, greippiä. Tammi tuntuu kuivalta, puisevuus korostuu. Sitruunaista IPA-olutta, hapokasta karvautta. Katajanmarjaa.

Maku: Havuinen, maltainen ja hiukan pippurinen. Havut ja katajanmarja tunkevat voimalla läpi. Heinäisyyttä ja ruohoisuutta riittää. Sitruksisuutta, IPA-tyylistä greippistä hapokkuutta. Suutuntuma on melko kevyt, mutta yrttisyydessä ja pippurissa on yllättävänkin mukavasti potkua näin alhaisilla volteilla. Hiukan metallisuutta ja puisevaa tammea, omenaa, hiivaleipää ja pientä puuroisuutta. Jälkimaku on tumman yrttinen, maltainen ja edelleen voimakkaan havuinen. Pihkaisuutta, hiukan lakritsia, palanutta puuta. Katajanmarjaa, minttua, metallisuutta, hapokkuutta. Kuivattuja hedelmiä, greippiä, ruohoisuutta. Lyhyehkö finaali.

Arvio: Melko simppeli ja korostuneesti havuinen Alamaan perusviski. Tämä oikeastaan ylitti odotukset, viski ei ole lainkaan kelvotonta, vaan maisteltavaa riittää eikä häiritseviä sivuääniä löydy. 82/100

Auchentoshan 2017 The Bartender’s Malt Edition 1, 47%

Maistelussa on pitkästä aikaa Auchentoshania. Tähän The Bartender’s Maltin ykkösjulkaisuun on sekoiteltu hyvin erikoinen setti monenlaista tavaraa. Ilmeisesti baarimikkojen sekoitus on peräisin ex-rommista, ex-punaviinistä, ex-saksantammesta, ex-bourbonista ja ex-Laphroaigista. Lopputulos voi olla ihan mitä tahansa.

Auchentoshan 2017 The Bartender’s Malt Edition 1

(47%, OB, Bottled 2017, Annual Limited Edition, Edition No. 1, 70 cl)

Tuoksu: Tynnyreistä on saatu ainakin tammi esiin. Reippaasti tuoretta tammea, teroitettua lyijykynää, vaniljaa ja heinäisyyttä. Sitruksisuutta, ruohoisuutta, jotain vähän vaikeasti hahmotettavaa muovisuutta. Muovailuvahaa, pientä suklaisuutta, kuivattua aprikoosia, marsipaania. Vesilisä avaa päärynämarmeladia ja hiukan minttua.

Maku: Kitkerä ja edelleen muovinen. Lenseän maltainen, sitruunainen ja puuromainen. Suolaista voita, inkivääriä, edelleen runsaasti tammea. Kermainen ja vaniljainen imelyys ja ruohoinen kitkeryys eivät toimi omaan makuuni yhtään yhteen. Suutuntuma on melko kevyt. Kaikista tynnyreistä pieni viinisyys erottuu tanniinisena, mitään muuta ei pysty yksilöimään. Inkivääriä ja terävää yrttisyyttä. Jälkimaku on tamminen ja pureva. Appelsiinia, päärynää, vaniljaa, ruohoisuutta. Kanelia, punaherukkaa. Muovisuus ja liima ovat mukana. Maltaisuutta, marsipaania, sahanpurua. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sokerisuutta pintaan.

Arvio: Muoviset sivuäänet häiritsivät tässä melkoisesti. Ei ollut oikein viski minun makuuni. 78/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 79/100.

Lindores Abbey ’MCDXCIV’ 46%

Maistossa tällä kertaa aivan uuden skottitislaamon esitys, jota on kokkailtu kasaan ex-bourbonissa, ex-sherryssä ja ex-viinitynnyreissä. Varmaan on niin nuorta viskiä kuin ikinä. Ei voi paljon odottaakaan.

Lindores Abbey ’MCDXCIV’

(46%, OB, NAS, 2021, Bourbon, Sherry and Wine Barriqué, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nyt on nuorta. Raakatisle tulee jyväisenä ja varsin liimamaisena läpi. Hiivaisuutta ja puuroa riittää. Viinirypäleitä, sitruunaa, runsaasti varsin raikasta päärynää. Viinitynnyristä tulee siiderin vivahteita ja jotain jälkiruokaviinisyyttäkin. Aprikoosia, hapokkuutta. Vesilisä availee banaania ja vaniljaa.

Maku: Leipämäinen ja sitruunainen kokonaisuus. Todella nuorelta maistuu, raakatisleen päällä on vain pari ohutta kerrosta tuomassa sävyjä. Silti ei ole mitenkään epämiellyttävä eikä varsinaisesti liimamainenkaan, enemmän ollaan hiivaleivän ja raa’an tammen ympärillä. Suutuntuma on kevyt ja runko vielä hyvin ohut. Jogurttia, banaania, hunajaa, hiukan kanelia. Tammea, maltaisuutta, pippuria, ruohoisuutta, jyväisyyttä, raakaa omenaa, happoja. Jälkimaku on tamminen, pippurinen, maltainen ja ruohoinen. Jogurttinen ja hiivaleipämäinen, sitruksinen ja jyväinen finaali jää varsin lyhyeksi. Vesilisä ei tuo juuri mitään uutta esiin.

Arvio: Pykälän odotuksia parempi. Hyvin nuori, muttei lopulta juuri ollenkaan epämiellyttävä. Haasteena on raakatislemäinen tilanne ja runsas kattaus tynnyreitä, jotka paljolti vain sekoittavat ohutta pakkaa. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Glasgow 1770 Virgin Oak Matured 46%

Maistelussa toinen Glasgow 1770 -esitys tässä blogissa. Tällä kertaa kyseessä on täysin virgin oakissa kypsytetty nuori viski, kun edellinen eli ”The Original” oli vain viimeistelty sellaisessa. Nuoria viskejähän nämä ovat, ja sellaisina niitä pitää käsitelläkin.

Glasgow 1770 Virgin Oak Matured

(46%, OB, NAS, 2020, Triple Distilled, Smooth & Complex, Fully Matured in Virgin Oak Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas banaani tulee ensimmäisenä vastaan. Tammi on vahvasti esillä, vaniljaisena ja makeana. Marsipaania, kanelia, hunajaa, kermatoffeeta. Maltaisuus tuntuu melko raakana ja jyväisenä, puuroa ja jotain käynyttä tässä on. Viinikumia, kirpeää marjaisuutta, hapokkuutta. Vesilisällä löytyy heinäisyyttä.

Maku: Tammea ja pippurisuutta, banaania ja hunajaista makeutta. Pehmeämpi ensivaikutelma kuin tuoksu antoi odottaa, mutta tietyt liuotinmaiset sävyt tulevat silti taustalta hiukan rujosti läpi. Maltaisuutta, ruohoisuutta, jyväisyyttä. Viinikumaista makeutta, marjoja. Vanilja ja marsipaanikin tulevat esille. Suutuntuma on melko kevyt. Tanniinista karheutta, pientä liimamaisuutta. Jälkimaku etenee tammen komennossa, vaikka maltaisuus ja käynyt ylikypsä hedelmäisyys tulevatkin esiin vahvasti. Kanelia ja karvautta, pientä pähkinäisyyttä ja kireää mausteisuutta, edelleen pippuriakin. Vaniljaa ja marsipaania. Melko lyhyt finaali, jossa liuotinmaiset sävyt pysyvät mukana. Vesilisä availee persikkaa ja sitrusta.

Arvio: Tässä mennään nyt tammi edellä. Pidin ”The Originalista” aavistuksen enemmän. 78/100

Glasgow 1770 ’The Original’ Virgin Oak Finish 46%

Jatketaan Kingsbarnsin jälkeen toisenkin uuden tislaamon ääreen. Maistelussa tällä kertaa nuorta viskiä Glasgow’sta. En ole aiemmin Glasgow 1770 -viskiä kohdannut, joten mielenkiinnolla maistan tämänkin.

Glasgow 1770 ’The Original’ Virgin Oak Finish

(46%, OB, NAS, 2020, The Original, Fresh & Fruity, Matured in First Fill Ex-Bourbon Oak Casks & Finished in Virgin Oak, 5 cl miniature)

Tuoksu: Raikkaan hedelmäinen ja todella tamminen ensivaikutelma. Virgin oak tuntuu voimakkaana, sekä lautatarhamaisena että makean viinikumimaisena. Kypsää omenaa ja aprikoosia, banaania, vaniljaa. Hunajaa ja kermatoffeeta. Pieni liuottimen vivahde, kevyt maltaisuus. Vesilisä tuo kuivaa heinää ja apilaa esiin.

Maku: Todella napakka pippuri iskee heti. Raikas hedelmäisyys ja nuori tammi ovat kuitenkin hyvin synkassa tuoksun kanssa. Aprikoosia, omenaa, mausteisuutta. Ruohoisuutta ja hapokkuutta. Melko kevyt suutuntuma. Kuivattua hedelmää, maltaisuutta, sokerilientä. Tammi on ehdottomasti pääosassa koko ajan, mutta toimii yllättävänkin nätisti. Jälkimaku on puhdasta tammea ja pippurisuutta. Pientä paahteisuutta tulee mukaan kuvaan, mustaherukkaa ja hiukan lakritsia. Ruohoisuus ja maltaisuus käyvät myös näyttäytymässä. Varsin lyhyt ja väritön finaali. Vesilisä nostaa tuoksusta tutun viinikumimaisen karkkisuuden mukaan.

Arvio: Nuori viski, jossa on kuitenkin paljon hyvää ja raikasta. Myönteinen yllätys. 79/100

Kingsbarns Balcomie 46%

Kingsbarnsilta tulee jo viskiä, tämä oli mennyt minulta aiemmin ohi. Wemyss perusti tislaamon vuonna 2014, joten olihan se tietysti jo aikakin.

Balcomie on tislattu Fifen ohrasta ja kypsytetty täysin ex-olorosossa. Väri on kieltämättä varsin vaalea, joten kovin pitkään tämä liemi ei ole varmaankaan sherrytynnyrissä köllöttänyt.

Kingsbarns Balcomie

(46%, OB, NAS, 2020, 100% Ex-Oloroso American Oak Sherry Butts, 70 cl)

Tuoksu: Todella maltainen, viljaa ja piimäisyyttä riittää. Hedelmäisyyttä, kypsää omenaa, runsain määrin kypsää banaania ja aprikoosia. Hiukan muovailuvahamaisia piirteitä, muovisuutta ja kummallista juustoisuutta. Toffeefudgea, vaniljajäätelöä. Nuori on. Vesilisä tuo pintaan sokeria ja kovaa hedelmäkarkkia.

Maku: Maltainen ja alkuun tuhdin maanläheinen, heti mielenkiintoisempi kuin tuoksu. Jyväisyyttä, puuroisuutta, pistelevää liimamaisuutta. Pehmeää hapokkuutta, hapanmaitotuotteita ja lievää ummehtuneisuutta. Suutuntuma on varsin rasvainen ja tyylillisesti jopa suoranaisesti Alamaan viskien kovassa ytimessä. Ruohoisuutta, hiukan sitrusta. Kypsä omena ja banaani saavat seurakseen runsaat mausteet ja selvästi erottuvan tölkkiananaksen. Jälkimaku on kuitenkin erittäin ohut. Viljaisuus korostuu. Sitruksisuutta, ruohoisuutta, hiukan vaniljaa. Kirpeää marjaisuutta, mausteisuutta ja polttelevaa valkopippurisuutta. Lyhyt finaali haihtuu nopeasti täysin. Vesilisä keventää ilmettä mutta ei avaa mitään varsinaisesti uutta.

Arvio: Nuori viski on uskollinen Alamaan tyylille, mutta kypsymistä tarvitaan. Itse asiassa aika paljonkin. 75/100

Bladnoch 21 yo 1990/2011, Silver Seal 58,7%

Rakastan tätä Sestante Collectionin tyyliä ja kaikkea, mitä Silver Seal on saanut näissä aikaan. Lämpimin muistoni sarjasta on ehdottomasti Bunnahabhain 38 yo 1974/2011, fantastinen viski. Nyt samasta sarjasta maistelussa ikääntynyt Bladnoch.

Bladnoch 21 yo 1990/2011, Silver Seal

(58,7%, Silver Seal, Sestante Collection, 1990–2011, 182 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella paljas, aivan raakatisleen kaltainen. Mallastettua ohraa sellaisenaan. Puuromaisuus ja leipämäisyys tulevat vahvoina esiin. Hiivaleipää, muroja. Vähitellen taustalta erottuu kalpea sitruksisuus ja sen perässä hiukan raakaa omenaa. Kukkaisuutta. Todella mineraalinen. Vesilisä avaa hedelmäistä makeutta.

Maku: Paljas ja pippurinen, erittäin iskevä ja leipämäinen. Todella outo näin iäkkääksi viskiksi, kun tässä voisi kuvitella maistelevansa korkeintaan pari vuotta kypsynyttä tislettä. Puuromaisuus, mallasohra ja raakatisleen tyyli ovat pinnassa. Suutuntuma on melko kevyt mutta viiltävän terävä. Sitruksisuutta, raakaa omenaa, hapokkuutta, mineraalisuutta. Jälkimaku on todella suolainen ja sitruksinen. Nyt vihdoin myös monesta Bladnochista tuttu ruohoisuus nostaa päätään. Muromaisuutta, hiivaleipää, edelleen tiettyä kalpeutta. Pippurista terävyyttä, hapokkuutta. Keskipitkä, todella kuiva finaali. Vesilisä alkaa vasta avata tästä hedelmäisiä ja karkkisia piirteitä, nostaa joitain nyansseja ja karaktääriä pintaan.

Arvio: Kovin paljon tästä viskistä ei käteen jää. Tuntuu siltä kuin tynnyri olisi käytetty täysin loppuun, koska edes tammea ei erotu. Vesilisä on käytännössä pakollinen. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail 40%

Maistoin taannoin 1980-luvun alkupuolen Inverlevenin Gordon & MacPhailin valikoimista. Se ei vakuuttanut. Nyt maistossa on 1970-luvun lopun settiä samasta sarjasta. Toivotaan parempaa osumaa.

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1979–1992*, Licensed Bottling, Bottle Code IB/EI, 5 cl miniature)

Tuoksu: Omenainen, appelsiininen ja varsin pahvinen. Maltaisuutta ja ylikorostuneen pölyistä tammisuutta. Ruohoisuutta ja öljyisyyttä riittää, mutta aavistuksen lenseän vaikutelman tämä antaa. Hedelmäisyydessä on juomasekoituksen tuntua, ananasta ja kiiviä ja rypäleitä. Varsin vaatimaton ja karkea kattaus tämä tuoksu.

Maku: Todella makea, hedelmäinen ja jotenkin keinotekoinen. Aiempaan kitkerään 1984-pullotteeseen verrattuna tämä on toisesta ääripäästä imelää ja sekavaa. Omenaa, päärynää, ananasta, banaania. Suutuntuma on melko kevyt. Hunajaa, imelää maltaisuutta, inkivääriolutta, edelleen märän pahvin vivahteita. Pölyistä ullakkoa, karheaa tammea, hiukan yrttisyyttä. Jälkimaku on maltainen, pippurinen ja hedelmäinen. Edelleen näitä samoja tölkkihedelmiä pyörii, minkä lisäksi inkivääri tulee selvemmin esiin pippurisuuden rinnalla. Öljyä ja ruohoisuutta. Appelsiinia ja omenaa riittää, mutta finaali jää silti melko lyhyeksi.

Arvio: Varsin vaatimaton viski tämäkin. Jos on pakko valita näistä kahdesta, tämä voittaa. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 5).

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa 1980-luvun alun Inverleveniä. Ei näitä enää usein näe. Tässäkin blogissa on tähän mennessä vain yksi Inverleven maistettuna.

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1984–1995*, Licensed Bottling, Bottle Code IE/GF, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja appelsiininen. Vihreää omenaa, ananasta, kiiviä ja vesimelonia. Melko reipas tammi tulee läpi happamana ja karheana. Ruohoisuutta, oksasilppurista tullutta tuoretta oksaa ja koivunlehtiä. Varsin öljyinen vaikutelma kaikkineen. Mysliä, hiukan vahaa, metallisuutta, pientä pippuria.

Maku: Reippaan maltainen ja alkuun mukavan metinen, ennen kuin metallisuus ja oudot sivuäänet tulevat kuvaan mukaan. Ohutta aseöljyä ja likaista, märkää trasselia. Vahamaisuutta, hapanta ruohoisuutta, hiukan kitkerää appelsiinia ja omenaa. Mineraalisuus ja rusinaisuus eivät oikein löydä toisiaan. Melko kevyt suutuntuma hakee tasapainoaan. Viinirypäleitä, ananasta, tölkkipersikkaa. Jälkimaku on kermaisen appelsiininen ja toffeemainen, omenainen ja hunajainen. Edelleen metallisuus ja melko vahva kitkeryys sekoittavat pakkaa. Pippurikin näyttäytyy. Ruohoisuutta, tammea, öljyjä. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Harvinainen viski voi olla joskus ihan syystäkin jäänyt historiaan. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 72/100 (per 2).

Bladnoch 18 yo 1992/2012, SMWS 50.48, 54,6%

Jälleen on lasissa täysi-ikäinen Bladnoch Scotch Malt Whisky Societylta. Pari kuukautta on edellisestä vastaavasta.

Bladnoch 18 yo 1992/2012, SMWS 50.48

(54,6%, Scotch Malt Whisky Society, 10/1992–1/2012, Capering on a riverbank, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 219 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja makean omenainen. Ruohoinen ja sitruksinen yleisilme. Käsirasvaa, öljyisyyttä, mineraalisuutta, pientä vahamaisuutta. Heinäisyyttä ja kukkaisuutta, runsaasti tammisuutta. Vaahtokarkkia ja marsipaania, hiukan mantelia. Valkopippuria, hapokkuutta. Vesilisä tuo minttua ja karkkista makeutta.

Maku: Ruohoinen, vaniljainen, sitruksinen ja hämmästyttävän intensiivinen. Nousee tuoksusta uudelle tasolle. Todella kompleksinen ja syvä paletti, vahamainen ja hedelmäinen. Valkopippuria ja mineraalisuutta riittää. Maltaisuus on korostunutta ja hiukan puuromaista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja öljyisen runsas. Hapokkuutta, omenaisuutta, hiukan aprikoosia. Jälkimaku on heinäinen, mineraalinen ja yllättävän kuiva. Menee hiukan yksiulotteiseksi, kun tammi ja maltaisuus alkavat kiristää otettaan. Hapokkuutta, sitruksisuutta, hiukan vaniljaa ja öljyisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa raikkautta ja suolaisuutta.

Arvio: Oman lajinsa valioyksilö, kaikkineen myönteinen yllätys. Käytännössä joka alueella persoonallisempi kuin edellinen täällä maistettu. Maku hetkellisesti jopa loistaa. 85/100