Glasgow’n viskibaareista ehdottomasti kuuluisin on The Pot Still. Se on kiistatta hieno paikka, mutta haasteena on usein esiintyvä turistitungos. Baarista ei etenkään viikonloppuisin tahdo löytää istumapaikkaa millään, koska ydinkeskustassa sijaitsevana se vetää viskifanaatikkojen lisäksi puoleensa kaikenlaisia kulkijoita.

Ongelma ratkeaa kulkemalla Hope Streetillä sijaitsevasta The Pot Stillistä runsaan kilometrin verran länteen, lähelle Charing Crossin asemaa M8-valtatien toiselle puolelle. Paikka on nimeltään Bon Accord ja osoite 153 North Street. Vaikka matkaa sinne kertyy George Squarelta vain puolisentoista kilometriä, paikka tuntuu sijaitsevan jo ydinkeskustan ulkopuolella.

Siinä on etunsa, koska viikonloppunakin sinne mahtuu kohtalaisen suurella todennäköisyydellä istumaan, eikä viskikokoelmakaan kalpene The Pot Stillille ollenkaan. Itselleni Bon Accordin hylly oli välittömästi näistä kahdesta se vaikuttavampi ilmestys, kun kävin siellä lokakuun alussa 2016.

Bon Accord on perustettu vuonna 1971, ja tällä vuosikymmenellä sitä on pyörittänyt McDonaghin perhe. Juomissa fokus on real alessa ja viskissä. Oluita on ollut myynnissä parhaimmillaan yli 900 erilaista ja viskejä noin 400. Paikka tarjoaa myös perinteistä pubiruokaa, jota on ihan kehuttukin. Itse en ole sitä vielä päässyt maistamaan.

Viskivalikoima oli syksyllä 2016 laaja ja vakuuttava. Perinteisessä 35 millilitran kokoluokassa tarjottavien dramien hinnat vaihtelivat parista punnasta 900 puntaan. Kun kysyimme baaritiskiltä viskilistaa, käteen annettiin iPad. Katselimme kaverini kanssa hiukan hämmentyneinä ensin toisiamme ja sitten baarimikkoa, mutta siinähän se viskilista oli: kuvineen ja tietoineen omassa sovelluksessaan.

Tällainen viskilistan selaus on kieltämättä hiukan toisenlainen kokemus kuin paperisen raamatun plärääminen. Etuna oli, että lista oli ajan tasalla eikä ainakaan sillä kertaa huteja tullut. Haasteeksi muodostui kiinnostavien viskien poimiminen shortlistalle ja siitä valitseminen. Alkeellinen Photo Albums HD -sovellus olisi vaatinut jonkinlaisen väliaikaisen tähdittämisen tai muun valinta-apurin, koska kuvilla varustetut tiedot veivät ruudulta paljon tilaa ja sadan viskin päähän skrollaaminen oli hidasta puuhaa.

Sen lisäksi pulmana oli viskien satunnaisuus. Aakkosjärjestystä ei ollut eivätkä kaikki saman tislaamon tuotteet olleet peräkkäin. Ilmeisesti järjestys muodostui kuvien tiedostonimien mukaan eikä niissä noudettu kovin kurinalaista logiikkaa. En tiedä, onko tätä sittemmin muutettu – toivottavasti on – mutta silloin se tuntui mielenkiintoiselta kokeilulta, joka olisi vaatinut vielä jalostamista. Lisäksi henkilökunta oli hiukan varuillaan ojentaessaan iPadia asiakkaille.

Viskivalikoima oli tuolloin kuitenkin erittäin pysäyttävä. Ylähyllyllä kiilteli Gordon & MacPhailin pisaranmuotoiseen dekantteriin pullotettu 70-vuotias Glenlivet, josta olisi päässyt pulittamaan 900 puntaa per 35 millilitraa. Hiukan ”maltillisemmissa” hinnoissa olivat sentään White Bowmore 150 punnan ja Bowmore 1957 runsaan 200 punnan hintalapuilla. Broran tislaamopullotteita oli kokonainen rivi, mutta nekin olivat varsin kovissa hinnoissa, samoin Port Ellenit. Scotch Malt Whisky Societyn pullotteita oli runsaasti. Yksittäisistä pulloista silmään tarttui esimerkiksi 40-vuotias Old Pulteney.

Päädyimme tuolloin hiukan huokeampiin drameihin, joita siirryttiin rauhalliseen syrjäpöytään nauttimaan. Maistelin lasillisen Bon Accordin nimiin käsin pullotettua Highland Parkia, joka oli selvästi peräisin ex-sherrystä mutta josta ei sen tarkempia tietoja ole löytynyt. Viskin alkoholipitoisuus oli 53,3%, täyttöpäivä 9. huhtikuuta 2016 ja pullon numero 432. Hyvää oli. Kaverini otti tuolloin lasillisen Tobermoryn 20-vuotiasta, ex-olosorossa kypsynyttä virallista tislaamopullotetta. Maistui sekin kyllä.

Bon Accordissa esiintyy turistitungoksen sijaan bändejä. Tuolloin lauteille nousi paikallinen folkbändi The Cahoots, jonka soitto siirsi meidät hyvistä viskeistä vähitellen real aleen ja lopulta seuraaviin baareihin. Bon Accord jäi kuitenkin mieleen, ja siellä vierailu on ehdottomasti ohjelmassa, kun seuraavan kerran tulee asiaa kaupunkiin.

Sinänsä on hiukan erikoista, että Bon Accord -niminen baari sijaitsee nimenomaan Glasgow’ssa, koska kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla Aberdeenissa.

Aberdeenin kaupungin motto on ”Bon Accord”, joka tarkoittaa hyvää sopimusta. Tarinan mukaan motto on peräisin Skotlannin itsenäisyyssodasta vuodelta 1308, jolloin Robert Bruce piiritti miehineen Aberdeenin linnan, teurasti sen englantilaisen varuskunnan ja palautti Aberdeenin kaupungin takaisin sen asukkaille. Bon Accord oli tuolloin käytetty salasana.

Aberdeenissä on sitten ihan omat viskibaarinsa. Jos kuitenkin Glasgow’hun eksyy, kannattaa tsekata Bon Accord.