Month: helmikuu 2023

The Dalmore 10 yo 2007/2017, Dewar Rattray 55,6%

Vaihteeksi maisteluun päätyi indie-Dalmorea, mitä ei tapahdu kovin usein. Nyt pullottajana on Dewar Rattray. Kymppivuotias liemi on ex-bourbonissa lilluttelun jälkeen vieläpä viimeistelty ex-PX:ssä.

The Dalmore 10 yo 2007/2017, Dewar Rattray

(55,6%, Dewar Rattray, 23.4.2007–31.8.2017, Cask No. 2120, Bourbon Hogshead, PX Sherry Hogshead Finish, 70 cl)

Tuoksu: Sherry tuntuu rusinaisena ja maitosuklaisena, mutta tamminen pohjavire tulee läpi terävänä ja jopa vähän raakana. Toskaomenaa, poltettua sokeria, seassa varsin miellyttävä paahteisuus ja karamelli. Aprikoosia, hiukan ananasta. Maltaisuutta, jyväisyyttä ja vaniljaa. Vesilisä avaa sitrusta ja kukkaisuutta.

Maku: Todella kerrostunut heti alusta alkaen. Sherry on pinnassa siirappisena, suklaisena ja todella makeana, mutta heti sen perään tulee tamminen, rouhean maltainen ja jopa jyväinen toinen esitys. Karamellia ja kermatoffeeta, toisaalla taas banaanista mausteisuutta ja persikkavetoista hedelmäsalaattia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, balanssi erittäin levällään. Öljyisyyttä, pippuria, paahteisuutta ja pientä savun ailahdustakin. Jälkimaku on melkoinen sekamelska rusinaa, suklaata, karamellia, tanniinisuutta, pippuria ja hapokkuutta. Öljyisyys ja tammi saavat seurakseen muovailuvahaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa toffeeta.

Arvio: Erikoinen ja kerrostunut esitys. Ei oikein osu miltään osin kohdalleen. Siitä huolimatta tässä on jotain aidosti kiinnostavaakin, toisin kuin monissa geneerisissä tax free -pullotteissa, joita on tullut tältä tislaamolta viime vuosina maistettua. Ei tätä siis voi täysin dissatakaan, koska viskin verraten nuori ikä ja speksitkin ovat tiedossa. 80/100

Balmenach 14 yo 2001/2015, Liquid Treasures 51,9%

Lasissa tällä kertaa hiukan harvinaisempaa tavaraa Balmenachin tislaamosta. Liquid Treasuresin pullote on peräisin refill-sherrystä.

Balmenach 14 yo 2001/2015, Liquid Treasures

(51,9%, Liquid Treasures, 2001–2015, Refill Sherry Hogshead, 245 bts., 70 cl)

Tuoksu: Jogurttia ja raakaa banaania, tämä on taas näitä viskejä. Makea maltaisuus tulee kaikesta voimalla läpi. Tammi tuoksuu hyvin vaniljaisena, mutta sherryä tästä ei löydä hakemallakaan. Tölkkipersikkaa, vihreää omenaa, hiukan minttua, kukkaisuutta. Vesilisä availee makeaa päärynää ja viinikumikarkkeja.

Maku: Todella makea ja kermainen, hyvinkin erilainen kuin tuoksu antoi odottaa. Öljyinen ja painava kokonaisuus, jossa voimakas mausteisuus, makea hedelmäisyys ja ruohoinen kitkeryys kamppailevat. Paksu hunajaisuus kestää hyvin chilin ja pippurin iskut. Vahamaisuutta, banaania, persikkaa, viinirypäleitä, omenaa, anista, karkkisuutta. Suutuntuma on hyvin öljyinen ja runko melkein pureskeltava. Tietty jogurttinen ja hapan ulottuvuus on yhä mukana, keitettyjä kasviksia ja jotain hiukan lenseää ja puuromaista. Jälkimaku paukuttaa maltaisuutta oikein olan takaa, tammi tuntuu terävänä ja tanniinisena. Mausteisuutta, chiliä, hiukan hunajaa ja happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin aseöljyä ja vähän lakritsia.

Arvio: Melkoinen outolintu. Sherryä tästä ei löydä hakemallakaan. Ei omaan makuuni. 81/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskynotes 80/100.

Caol Ila 11 yo 1989/2000, Signatory Millennium Edition 43%

Happy Millennium! Signatory pullotti vuosituhannen alussa tällaisia magnum-editioita vinon pinon. Nyt käpälässä on 11-vuotiasta Caol Ilaa ex-bourbonista.

Caol Ila 11 yo 1989/2000, Signatory

(43%, Signatory, Millennium Edition, 28.2.1989–28.2.2000, Cask No. 1021, Bourbon Barrel, 148 bts., 150 cl)

Tuoksu: Kuivan turvesavuinen, suolainen, heinäinen ja yrttinen. Tuoksuu ihan joltain entisajan Ardbegilta. Mahtava merellisyys ja lääkemäisyys. Kamferia, salmiakkia, tervaa, eucalyptusta, kuivaa tammea. Sitruunaa, mustapippuria, märkää kalliota, merenrannan laituria, kosteaa köyttä. Todella kaunis ja klassinen tuoksu.

Maku: Turvesavuinen ja todella pippurinen, terävän sitruunainen ja tervainen. Suolavetinen ja lääkemäinen kokonaisuus hyötyisi aavistuksen korkeammasta pullotusvahvuudesta. Tammi tulee varsin kuivana ja vaniljaisena pintaan heti. Hapokasta omenaa, heinäisyyttä, kamferia. Suutuntuma on melko kevyt ja hiukan huokoisen oloinen, runko jää ohueksi. Jälkimaussa homma nousee kuitenkin taas uudelle tasolle, kun pippuri ja turvesavu aloittavat vyörynsä. Todella suolainen, lääkemäinen ja hapokas finaali. Tervaa, kamferia, eucalyptusta, salmiakkia ja mustapippuria riittää varsin pitkään. Tammi on varsin tuoreen oloisena läsnä, vaniljaa ja tanniinista karheutta riittää. Lopulta keskipitkä finaali hiipuu omenaisena pois.

Arvio: Nyt on pullotusvahvuus jäänyt liian alas. Jäljellä on klassinen nosing whisky. Upea tuoksu, mutta maku ei ihan jaksa kunnolla kantaa. Onneksi jälkimaku on taas varsin jämäkkä. 85/100