Muut

Pride of Strathspey 1959 & 1960, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa jälleen yksi brittihovin hääspesiaali Gordon & MacPhaililta. Tämä voisi olla peräti Macallania, mutta paha mennä vahvistamaan.

Pride of Strathspey 1959 & 1960, Gordon & MacPhail

(40%, 1959 & 1960, Bottled 1986, A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986, 5 cl miniature)

Tuoksu: Upea sherryisyys kohtaa runsaan hedelmäisyyden ja nautinnollisella tavalla kuivan tammisuuden. Rusinaa, luumua ja suklaisuutta, taatelia ja hiukan viikunaa. Kuivattua aprikoosia. Kahvisuutta ja pientä tupakkaisuutta. Akaasiahunajaa, metisyyttä, mausteisuutta. Eeppinen pähkinäisyys kruunaa kaiken.

Maku: Loistelias sherryviski, ei voi muuta sanoa. Aivan mahtava tasapaino hedelmäisyyden, sherryn ja tammisuuden välillä. Rusinaa, luumua, taatelia ja kuivattuja hedelmiä, toffeeta ja hunajaa. Hiukan pähkinäistä karvautta taittamassa makeutta, kuivaa tammea ja kaakaojauhetta. Kahvisuutta ja maltaisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja huikeassa balanssissa. Pieni lakritsi ja kirpeä marjaisuus nostavat tämän vielä omalle tasolleen. Jälkimaku on silkkaa parhautta, sherryisyys ja hedelmäisyys jatkavat vuoropuheluaan kuivan tammen säestyksellä. Rusinaa, tummaa suklaata, lakritsia, suolaisuutta, mausteisuutta. Pähkinäisyys ja kahvisuus pysyvät mukana toffeen kanssa. Pitkä ja todella nautinnollinen finaali.

Arvio: Uskomattoman hieno viski. Paras omalle kohdalleni sattunut yksilö näistä G&M:n upeista hääspesiaaleista. Olin jo myyty taannoisen Linkwoodin ääressä, mutta tämä menee vielä askeleen pidemmälle. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Upean herkullinen viski!”

Big Peat 26 yo 1992/2018 ’The Platinum Edition’ 51,5%

Eilisen Big Peatin 25-vuotiaan Gold Editionin jälkeen on vuorossa vielä tämä platinainen julkaisu. En ole Islay-vetoisten blendien saati ylipäänsä minkäänlaisten sekoiteviskien suuri tuntija, mutta laadukkaalta juomalta tämäkin vaikuttaa omassa kontekstissaan.

Big Peat 26 yo 1992/2018 ’The Platinum Edition’

(51,5%, Douglas Laing, 1992–2018, Blended Malt, Oak Casks, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean turvesavuinen. Nyt on suolaa ja merellisyyttä vaikka muille jakaa. Savumakkaraa ja makeaa sinappia, bbq-kastiketta. Merilevää, mineraalisuutta. Päärynää, aprikoosia, viikunaa. Gold Editionin herkkyys ja kamferi puuttuvat, tämä on enemmänkin Islay-jyrä. Vesilisä avaa makeaa omenaa ja vaniljaa.

Maku: Nyt pääsee turvesavu heti oikeuksiinsa. Sitruksisuutta ja tuhkaa, tervaa ja pippuria. Bbq-kastiketta, savuista kuivalihaa, lääkemäisyyttä. Suolaisuutta, merellisyyttä, hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Maanläheisiä ja vahamaisia sävyjä, viikunaa, rusinaa, tammista paahteisuutta. Pientä pihkaisuutta ja hunajaisuutta, aprikoosia ja päärynää. Selvästi runsaampi kattaus kuin Gold Editionissa. Jälkimaku on muhkean mausteinen, tiukan turvesavuinen ja napakan pippurinen. Lääkemäisyyttä, tervaa ja hapokkuutta riittää. Suolaisuutta, merilevää, kalkkisuutta ja mineraalisuutta. Sitruksisuutta ja maltaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa lääkemäisyyteen selvästi lisää sävyjä.

Arvio: Hyvin lähellä Gold Editionia laadultaan. Tuoksussa jää, maussa voittaa. Vierekkäin maisteltuna tämä selviää lopulta kehästä voittajana niukimmalla mahdollisella erolla. 87/100

Big Peat 25 yo 1992/2017 ’The Gold Edition’ 52,1%

Maistelussa peräkkäin kaksi Big Peat -blendiviskiä, ensin tämä 25-vuotias The Gold Edition ja seuraavaksi 26-vuotias The Platinum Edition. Molemmat ovat Douglas Laingin Islay-sekoitteita sieltä laadukkaimmasta päästä. Maistan suurella mielenkiinnolla.

Big Peat 25 yo 1992/2017 ’The Gold Edition’

(52,1%, Douglas Laing, 1992–2017, Oak Casks, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella kirpeä ja merellinen, kevyen lääkemäinen ja suorastaan raikkaan turvesavuinen kokonaisuus. Eucalyptusta, piparminttua, kamferia. Kuivia lehtiä, ruohoisuutta, kevyttä turpeisuutta. Anista ja sitruksisuutta, suolaisuutta, grillattuja kasviksia. Vesilisä avaa popkornia ja voita sekä hiukan vaniljaa.

Maku: Turvesavuinen, raikkaan yrttinen ja yllättävän kermainen. Sitrusta, anista, mineraalisuutta, tuhkaisuutta. Suolavettä riittää, samoin lääkemäisiä ja merellisiä sävyjä. Suutuntuma on melko kevyt mutta tekstuurissa on silti sopivasti tarttumapintaa. Pippuria, omenaisuutta, ruohoisuutta. Pientä kuivalihaisuutta, grillikasviksia, tammea. Jälkimaku on turvesavuinen, raikas, lääkemäinen ja kamferinen. Suolaisuus korostuu, samoin ruohoisuus ja raa’ahko omenaisuus. Happamuus nousee myös esiin selvemmin, pieni kireys ja karheus. Sitruksisuutta ja pippuria kuitenkin riittää, samoin mineraalisuutta. Melko pitkä finaali on loppuun asti kuitenkin varsin herkkä. Vesilisä tuo esiin hedelmäkarkkista makeutta ja hunajaista imelyyttä.

Arvio: Monisyinen ja herkkävireinen Islay-sekoite. Kaukana savupommista. Maku jää silti hiukan suoranuottiseksi kamferisen tuoksun nostattamien odotusten jälkeen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100. Whiskyfun 83/100.

Speyside Region 11 yo 2019, Chinese Zodiac 53,2%

Maistelussa aivan mikroskooppisen pienen erän mystery malt Speysidelta. Pullottajana saksalainen viskikauppa Just-whisky.de.

Speyside Region 11 yo 2019, Chinese Zodiac

(53,2%, Just-whisky.de, 2019, Chinese Zodiac, Year of the Goat, Bourbon Cask & Sherry Cask Finish, 14 bts., 50 cl)

Tuoksu: Kermainen ja toffeemainen, siirappinen ja imelän sherryinen. Mineraalisuutta ja sitruksisuutta kaiken maitosuklaan keskellä. Omenahilloa ja raparperia, hiukan ruohoisuutta ja reippaasti tammea. Nuoren viskin pieni kitkeryys tulee läpi. Vesilisä avaa raikasta yrttisyyttä, mentholia ja eucalyptusta.

Maku: Appelsiinisuklaata ja toffeefudgea, melkoisesti ruohoista kitkeryyttä ja aktiivista tammea. Siirappista ja suklaista sherryä, kinuskia ja rusinaa. Luumuhilloa ja vadelmaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mineraalisen napakka. Maltaisuutta, pähkinää, happoja. Hiukan piparkakkua. Jälkimaku on jo selvästi karvaampi. Pähkinää, ruohoisuutta, metallisuutta ja jotain rikkisyyteen vivahtavaa (muovailuvahaa). Nahkaisuutta, mineraalisuutta, hapokkuutta. Tammi tuntuu nuorelta ja maltaisuus puskee esiin. Lopussa mustapippuria ja sitruksista kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkia esiin.

Arvio: Nuori ja hiukan levoton sherryttely. Olisi kiva tietää enemmän. 83/100

Ben Bracken 12 yo 40%

Ben Bracken on Lidliä varten pullotettua Speyside-viskiä. Maistoin taannoin tästä uuden 8-vuotiaan version, mutta nyt lasissa pykälää vanhempaa pullotuserää neljä vuotta iäkkäämmästä viskistä.

Tästä on myös blendiversio olemassa, mutta nyt kyseessä on sentään single malt. Ilmeisesti tavara on siis peräisin Tamnavulinin tislaamosta.

Ben Bracken 12 yo

(40%, Wallace & Young for Lidl, +/- 2015, Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja päärynäinen. Kedon kukkia, timotei-heinää, voikukkaa, apilaa. Hyvin kepeä ja varsin raikas tuoksu, jossa maltaisuus tulee melko pistävästi läpi. Tammi tuntuu aktiivisena myös. Käsirasvaa, hiukan minttua. Aavistus vaniljajäätelöä. Varsin kapea tuoksujen spektri, tuntuu nuorelta viskiltä.

Maku: Päärynäinen ja maltainen, varsin kevyt ja ohut viski. Ei silti mitään suoranaisen epämiellyttävää tai lenseää, ainoastaan kapeaa ja yksinkertaista. Jyväisyyttä, aamupuuroa, vastasahattua tammilankkua. Suutuntuma on kevyt ja tekstuuri hyvin huokoinen. Laimeaa omenamehua, ruohoisia ja heinäisiä piirteitä, aavistus sitruksisuutta ja viinirypäleitä. Jälkimaku on edelleen samaa sarjaa, mutta pieni metallinen vivahde pyrkii pintaan ja hedelmät kitkeröivät. Raakaa päärynää, tanniineja, karvasta sitruksisuutta. Jyväisyyttä ja mysliä, sahanpurua, ruohoisuutta. Melko lyhyt ja kovasti yksinkertainen finaali.

Arvio: Äärimmäisen simppeli perusviski. Tuoksu on jopa hiukan kutsuva ja maussa on hetkensä, mutta kokonaisuus lässähtää viimeistään jälkimaussa. Tätä on tietenkin arvioitava myös hintaluokassaan, koska nyt ollaan syväkyykyssä talousviskien äärellä. 73/100

Classic of Islay 2012, Jack Wiebers 56,6%

Jack Wiebersin pullottama Classic of Islay on ilmeisesti Lagavulinia – tai ainakin se on toistuvasti kärkiehdokas, kun tämän alkuperää veikkaillaan. Olen yhden Classic of Islayn maistanut tässä blogissa aiemmin. Aina liikutaan lihaisassa ja rasvaisen raskaassa päädyssä.

Classic of Islay 2012, Jack Wiebers

(56,6%, Jack Wiebers, NAS, 2012, Cask No. 3012, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin lihaisa ja turvesavuinen. Vahvan nokinen ja tuhkainen, pekonia ja savumakkaraa riittää. Grillattua paprikaa, rancio-sävyjä, hiukan tervaisuutta ja kumisuutta. Siirappia, karamellia, kinuskikastiketta. Suolaa, merilevää, sen rinnalla imelyyttä ja paistirasvaa. Härskiä on. Vesilisä avaa kumisaapasta ja ruohoisuutta.

Maku: Turvesavuinen, lääkemäinen, tuhkainen ja pykälää nuorekkaampi kuin tuoksu antoi odottaa. Maltaisuutta, jyväisyyttä, hapokkuutta ja melko paljasta tammea löytyy. Pippurisuutta, savumakkaraa, suolaa, hiukan tervaa. Suutuntuma on painava ja varsin täyteläinen. Salmiakkia, omenaista purevuutta ja sitruksista kitkeryyttä. Jälkimaku on hiilisavuinen ja pippurinen, todella lääkemäinen ja purevan hapokas. Sitruksisuutta, kumisuutta, karvautta, kahvisuutta. Salmiakkia ja lääkettä oikein kunnolla. Merellisyyttä ja suolaisuutta, tervaa ja kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä ja kalkkisuutta.

Arvio: Runsasmuotoinen mutta jokseenkin levoton savupommi. Maku jää selvästi tuoksua värittömämmäksi ja yksipuolisemmaksi. Aiemmin maistamani vuoden 2015 tynnyri oli monin tavoin vaikuttavampi tapaus. 84/100

Ben Bracken 40%

Lasissa on nyt Lidlin halpaviskiä Speysidelta ilman ikämerkintää. Liiteri pyytää täydestä pullosta Saksassa 18 euroa, joten single maltina tämän hinta-laatusuhdetta saattaa olla vaikea ylittää – ainakaan millään lineaarisella asteikolla.

Ben Bracken

(40%, Clydesdale for Lidl, NAS, +/- 2019, Speyside Single Malt, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, hunajainen ja varsin sitruksinen. Puuromaista lenseyttä, tiettyä tunkkaisuutta. Hunajamelonia, makeita viinirypäleitä, omenasosetta. Kukkaisuutta, kinuskia, pehmeää mausteisuutta. Keltaisia luumuja, pientä mangomaisuutta.

Maku: Yllättävän pehmeä, suorastaan viipyilevä. Tiettyä vetisyyttä tässä kyllä on, potku puuttuu. Sitruksisuus ja hunajaisuus ovat edelleen selvimmin esillä, mutta hedelmäisyys muilta osin jää varsin sekavaksi. Ananasta, omenaa, viinirypälettä. Samoin heinäisyyttä ja suolaisuutta kyllä riittää. Suutuntuma on varsin kevyt ja runko osin väljähtynyt. Maltaisuus on kevyttä, edelleen hiukan puuromaista vivahdetta löytyy. Jälkimaku on hedelmäinen ja hiukan metallinen. Happamuutta, puuroa, heinää, kirpeää marjaisuutta. Alkoholisuus pääsee lopulta kunnolla läpi ja polttaa kaiken mennessään. Melko lyhyt ja vaatimaton finaali.

Arvio: En yleensä ota kantaa hinta-laatusuhteeseen. Viskinä tämä on vaatimaton. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hintaluokassaan todella laadukas esitys”.

Ben Bracken 8 yo 40%

Maistelussa nuori Ben Bracken, joka on pullotettu kaikista maailman viskikauppiaista nimenomaan Lidliä varten. Liiteri ei näistä pulloista paljon veloita, ja kahdeksanvuotiaassa lestissä kunnioitusta herättää ensisijaisesti tämä rehti ikämerkintä.

Kyse on ilmeisesti Tamnavulinin tuotannosta, jos sitkeästi kiertäviin huhuihin on uskominen (sopivasti juuri maistoin yhden Tamnavulinin Malts of Scotlandilta). Tähän Brackeniin käytetyt tynnyrit ovat olleet amerikkalaista valkotammea, joissa on kypsytelty aiemmin börppää.

Ben Bracken 8 yo

(40%, Clydesdale for Lidl, +/- 2019, American White Oak Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja suoraviivainen. Omenanlohkoja, banaanipirtelöä, jugurttirusinaa, Alku-toffeekarkkeja, ruohoa ja kevyttä kukkaisuutta. Maltaisuudessa on pieni lenseys ja kostea pahvi mukana. Vaniljaa, kosteaa kakkupohjaa, lievää hapokkuutta, tammen sekalaista mausteisuutta.

Maku: Maltainen ja tuoksua pykälän raaempi. Jyvämäinen ja hapokas puoli on ensimmäiseksi vastassa, sen jälkeen puraiseen aktiivinen tammi. Omena, appelsiini ja vihreä banaani tuovat kuitenkin pientä hedelmäisyyttä, jota toffee ja vanilja makeuttavat. Suutuntuma on melko kevyt ja simppeli. Edelleen märkä pahvi hiukan häiritsee. Jälkimaku liikkuu jyvämäisellä ja aktiivisen tammisella skaalalla, vaikka omena ja appelsiini pysyvätkin mukana. Hapokkuutta, hapanmaitotuotteita, pientä pahvia. Tammi kiristelee ikenissä, alkoholinen hönkäys tulee pidäkkeettä läpi. Finaali jää varsin lyhyeksi.

Arvio: Ikäluokassaan melko lupaava tuoksu, mutta maku jättää toivomisen varaa. 77/100

Speyside Region 44 yo 1973/2017, Archives 49,4%

Maistelussa ikivanha Speyside-viski Whiskybasen Archives-sarjasta. Voltit ovat ikään nähden lupaavasti korkealla, joten tynnyrin luulisi olleen hyvä.

Speyside Region 44 yo 1973/2017, Archives

(49,4%, Archives, Echinoderms for Australia, 3/1973–11/2017, Cask No. 160000001, Sherry Butt, 348 bts., 70 cl)

Tuoksu: Uskomattoman intensiivinen ja runsas. Banaania, tuoretta aprikoosia, viinirypäleitä, kiiviä, päärynää, vaniljaa. Hunajainen ja mehiläisvahainen makeus. Kuiva tammi leijuu kaiken yllä. Kookosmaitoa, mangoa, sitruksisuutta, hiukan anista. Wow. Vesilisä availee minttua ja pientä lakritsia.

Maku: Erittäin hedelmäinen ja vaikuttava. Banaani ja vanilja, kookoskerma ja aprikoosi ovat voimakkaasti pinnassa. Mausteinen ja intensiivinen kokonaisuus. Hunajaa, mehiläisvahaa, hapokkuutta. Keskitäyteläinen suutuntuma, tammi tuntuu aktiivisempana kuin tuoksussa. Kookosta ja vaniljajäätelöä riittää. Viinirypäleitä ja päärynää samoin. Jälkimaku on runsaan päärynäinen, banaaninen ja mausteinen. Tammi on edelleen varsin aktiivista ja pippuri pinnassa. Mentholia, sitruksisuutta, vähitellen vapautuvaa hedelmäsiirappista makeutta. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan tummaa yrttisyyttä, lakritsia ja mustaa teetä mukaan.

Arvio: Vaikuttava ja ikäänsä nähden todella ekspressiivinen hedelmäpommi. Pelkän tuoksun perusteella olisi voinut saada vielä korkeammatkin pisteet. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 92/100.

Speyside Malt 1977/2015, Sansibar 46,1%

Tätä pullotetta on monessa paikassa arveltu Glenfarclasin viskiksi, mutta varmaa tietoa ei ole. Arvostelut ovat ainakin olleet ylistäviä kautta linjan.

Speyside Malt 1977/2015, Sansibar

(46,1%, Sansibar and Spirits Shop Selection, 1977–2015, Samural Label, Sherry Butt, 582 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaata ja seetriä, sikaria ja rusinaa. Kuiva, paahtunut tammi leijuu kaiken yllä. Puuvahaa, pähkinää, mausteisuutta, kanelia, kuivattuja hedelmiä, raikasta sitruksisuutta. Pieni lihaisuus, kuivattuja sieniä, rancio-fiilistä. Mustaa teetä, minttua, eucalyptusta, lakritsijuurta. Erittäin kaunis. Vesilisä avaa paahdetta ja yrttejä.

Maku: Upealla tavalla kuivan tamminen, tumman suklainen ja juuri sopivan hapan. Paahdettuja pähkinöitä, sikaria, rusinaa, kuivattuja luumuja, lakritsia, minttua. Suutuntuma on melko kevyt, mutta runko kantaa makujen kirjon silti vaivatta. Vahaisuutta, kuivaa sherryä, edelleen jotain lihaista ja hennon multaista. Kanelia, espressoa, hapokkuutta, hiukan pippuria. Jälkimaku on tumman suklainen ja hienosti kuivuva, varsin ekspressiivinen kaikessa pippurissaan ja hapokkuudessaan. Sitruksisuutta, lihaisuutta, pähkinää, minttua, lakritsia, tupakkaisuutta. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä korostaa tupakkaa ja pähkinäisyyttä sekä avaa hiukan anista.

Arvio: Ei tätä ole turhaan kehuttu! Todella herkullinen ja tyylikäs ikäviski. Tuo jossain määrin mieleen Gordon & MacPhailin pullottaman Tamdhun, joka oli tislattu 1973. Tässä pullotteessa tammi ottaa ison roolin ja kantaa sen komeasti. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 90/100.