Kuukausi: huhtikuu 2018

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #3, 52,9%

Nyt käsissä on vihdoin viski, jonka maistamista olen pantannut pitkään. Cask #3 on ollut Glendronachin upean vuosikerran 1993 todennäköisesti kehutuin single cask, jos ei oteta lukuun tislaamon vierailukeskuksen Hand-filled-pulloja. Sen takia otin verrokiksi yhden sellaisen: täysin samanikäisen Cask #1618:n.

Glendronachin tislaamossa 15. tammikuuta 1993 on ollut hieno päivä. Silloin on pistetty sherrypönttöihin viskejä, jotka eivät ole koskaan pettäneet. Nelisenkymmentä single caskia on tullut tähän mennessä markkinoille tuolta päivältä.

Ja nyt siis käsissä yksi ylistetyimmistä. Odotukset ovat lähteneet maata kiertävälle radalle jo aikaa sitten.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #3

(52,9%, OB, 15.1.1993–5/2013, Batch 8, Cask No. 3, Oloroso Sherry Butt, 633 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen ja tallinen. Lihaisuus kohtaa kukkaisuuden. Pekonia, chorizoa, maakellaria, nahkaa. Pähkinäisyyttä, rusinaa, kuivattuja luumuja, sikaria. Ruusuja ja kukkakaupan tunnelmaa, metisyyttä, punaista omenaa, sitruksisuutta. Lakritsin ja balsamicon synkkyyttä. U-p-e-a. Vesilisä avaa kermatoffeen ja inkiväärin sävyjä.

Maku: Suklainen, lakritsinen ja muhkea. Kaiken sherryn keskellä kuitenkin sävykäs. Kuivaliha, yrtit, kellarimaisuus ja tumma liköörimäisyys kohtaavat omenan, sitruksisuuden, hunajan ja rypälemäisen hapokkuuden. Suutuntuma on painava ja täyteläinen, mutta makujen balanssi ja kirjo ovat silti loistavat. Pähkinöitä, appelsiinia, rusinaa, kahvisuutta, balsamicoa. Jälkimaku liikkuu entistä kahvisempaan suuntaan, pähkinöiden ja sikarisuuden puolelle. Todella tallinen, nahkainen ja komeasti kuivuva. Sitruksisuutta, rusinaa, kahvipapuja, tummaa suklaata. Erittäin pitkä ja komea finaali. Vesilisä saa toffeen ja vaniljan esiin.

Arvio: Loistelias Glendronach. Tallisuus ja lihaisuus tekevät selvää jälkeä. Kerrankin makeus ei saa yliotetta missään vaiheessa, vaan tasapaino ja kompleksisuus ovat huippuluokkaa loppuun asti. Tosin jopa tässä viskissä on matkaa omin käsin pullotettuun Cask #1618:aan, joka on tätäkin intensiivisempi. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Lagavulin 1980 Distillers Edition 43%

Nyt on käsissä Lagavulinin Distillers Editionin alkuvaiheen pullo, vuonna 1980 tislattua tavaraa. Se on viimeistelty jälleen ex-Pedro Ximénez -tynnyreissä, mutta pullotusvuotta ei ole tarkasti merkitty. Oletus on toki vahva, että vuosi on ollut 1999.

Olen vasta viime vuosien aikana päässyt kiinni näihin vähän vanhempiin DE-pullotteisiin. Tähänastinen huippuhetki on ollut vuoden 1987 DE, mutta myös vuoden 1990 DE kolahti lujaa. Odotukset ovat siis tätäkin viskiä kohtaan kovat.

Lagavulin 1980 Distillers Edition

(43%, OB, 1980–1999*, Batch No. lgv. 4/464, Double Matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Savumakkaraa ja suklaisuutta. Kuiva tammisuus ja metisyys tuntuvat tyylikkäinä. Sherryisyyttä, yrttisyyttä, marjaisuutta. Piparkakkumainen vivahde, kevyesti lääkemäisyyttä ja tervaa. Hiukan hiiltä ja nokea, mustapippuria ja suolaisuutta. Kuivattua luumua, rusinaa, kovia toffeekarkkeja. Herkullista.

Maku: Turvesavua, salmiakkia ja pippurisuutta. Yllättävän jykevä ja painokkaan sherryinen makumaailma. Suklaata, napakkaa yrttisyyttä, piparkakun maustelientä, pähkinäistä happamuutta, pekonia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, vaikka onkin osin melko rasvainen. Balanssi hetkellisesti hakee, aluksi tämä tuntuu kaikessa tervassaan ja lääkemäisyydessään jopa hyökkäävältä, mutta tunnelma sulaa ja maut siirtyvät. Tammi pysyy silti nautinnollisen kuivana. Jälkimaku on yskänlääkemäinen, pippurinen ja yllättävän savuinen. Savumakkaraa, hiiltä, herukkaisuutta, pähkinää. Varsin pitkä finaali. Nam.

Arvio: Tavattoman hieno Lagavulin menneiltä vuosilta. Silti vuoden 1987 DE säilyy suosikkinani tähänastisista kokemuksista. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 8).

Jura 16 yo 1997/2013, Samaroli 43%

Samarolin 16-vuotias Jura on tislattu 1997 ja kypsynyt 16 vuotta… tammitynnyreissä. Kovin paljon speksejä tästä ei siis ole tiedossa, mutta maistetaan silti avoimin mielin, kun kerran ollaan jännän äärellä.

Jura 16 yo 1997/2013, Samaroli

(43%, Samaroli, 1997–3/2013, Cask No. 9111 & 9112, 70 cl)

Tuoksu: Nuoren ja vähän kypsymättömän oloinen tuoksu. Itse asiassa todella maltainen ja vähän liimamainen yleisilme. Mausteinen, vaniljainen, mantelimainen. Leivoksia ja murokeksiä. Vasta sahattua tammilankkua, hiukan valkopippuria ja inkivääriä. Pieni hedelmäkarkkimainen vivahde.

Maku: Maltainen ja mausteinen. Rotevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Hiukan fenolinen ote, valkopippuria ja likaisuutta. Vaniljaa, kuivakakkua, mantelia. Voimakas minttu. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pykälän voimakkaampi kuin mitä voltit viestivät. Hedelmäkarkkia, greippiä, IPA-oluen hapokkuutta. Jälkimaku alkaa voimistuvalla mintulla, reippaalla greipillä ja mausteilla. Yllättävän iso viski tämä on vielä jälkimaussakin. Harmi vain, että jää hiukan yleispäteväksi. Tuoretta tammea, inkivääriä, öljyisyyttä, hedelmäkarkkeja, vaniljaa, mantelia. Keskipitkä finaali.

Arvio: Volttejaan vahvempi viski, mutta vajoaa silti jonnekin saariviskien hahmottomaan keskikastiin. 83/100

Aberlour A’bunadh Batch #30, 59,8%

Aberlourin A’bunadhit ovat jatkuneet sitkeästi vuodesta toiseen. Oma matkani alkoi aikoinaan vasta Batch #37:stä. Etenkin vähän varhaisemmat yksilöt ovat olleet upeita, kuten Pikkulinnussa maistettu Batch #17 erityisesti muistutti.

Aberlour A’bunadh Batch #30

(59,8%, OB, NAS, 2010, 70 cl)

Tuoksu: Rusinaa ja suklaata, suklaata ja rusinaa. Luumua, pähkinää, makeaa sitruksisuutta, mausteisuutta. Melko reipas nahkaisuus. Runsaasti kanelia, hiukan inkivääriä ja yrttisyyttä, fariinisokeria, piparkakkumaisia sävyjä. Rommisuutta. Aavistus rikin ja ruudin tuntua, hyvällä tavalla. Vesilisä tuo mineraalisuutta mukaan.

Maku: Todella voimakas ja kihelmöivän mausteinen. Suklaata ja pippuria tulee täydeltä laidalta. Kirsikka on yllättävän vahvasti pinnassa, samoin tuoreet luumut. Suutuntuma on painava ja täyteläinen. Toffeefudgea, fariinisokeria, kanelia, yrttejä. Mokkanahkaa, mustaa teetä. Jälkimaku puskee pintaan vielä lisää mausteita, yrttejä ja tumman suklaan karvautta. Silti myös sitruksisuus tekee paluun, ja joukkoon mahtuu luumua ja kirsikkaakin. Kinuskikastiketta, kanelia, pippuria. Saksanpähkinää, nahkaa, hiukan sitä rikkiä ja ruutiakin. Rasvaisen suklainen loppuhuipennus. Pitkä finaali. Vesilisä pehmentää otetta ja saa yrtit avautumaan.

Arvio: Todella hyvä sherryviski, mutta kun takana on juuri Batch #17, ei tämä ihan sille tasolle yllä. Enemmänkin ollaan siellä Batch #37:n suunnalla – mikä ei ole huono asia sekään. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Laphroaig 13 yo 1998/2011, Single Cask Collection 60,8%

Maisteluun pääsi tällä kertaa varsin nuori ja voimakas Laphroaig vähän tuntemattomammalta Single Cask Collectionilta. Ikä on varsin nuori ja kypsytys Lapparille hyvinkin tyypillinen. Näillä spekseillä ei voi mennä pahasti vikaan, mutta harvoin nämä täysin yllättävätkään.

Laphroaig 13 yo 1998/2011, Single Cask Collection

(60,8%, Single Cask Collection, 30.6.1998–19.8.2011, Cask No. 700287, Bourbon Hogshead, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin voimakas, jännällä tavalla banaaninen ja likainen ensivaikutelma. Reipasta turvesavua. Vaniljaa ja yrttejä, kahvia ja maitosuklaata. Rasvainen ja painava, mineraalinen ja lääkemäinen. Omenaa, sitruksisuutta, merellisiä sävyjä. Vesilisä saa jodin ja mineraalit paremmin pintaan, kuivattaa ilmettä.

Maku: Likainen ja vahva. Todella erikoinen oikeastaan. Öljy ja rasva, likaisuus ja metallisuus kohtaavat sitruunan, banaanin ja vaniljan. Turvesavu on jämäkkää, lääkemäisyys yrttistä ja vaativaa. Suutuntuma on painavan rasvainen ja todella voimakas. Outo rasvainen makeus tuo pintaan käsirasvaa. Omenapiirakkaa, briossia, antiseptisia aineita. Jälkimaku liikkuu metallisella ja rasvaisen likaisella puolella. Lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, vaniljaa, turvesavua, hapokkuutta. Imelä käsirasva ja merellinen kihelmöinti paiskovat käsiä yhteen. Sitruunaa, pippuria ja suolaa löytyy. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin merilevää ja äyriäisiä.

Arvio: Ei täysin kolahtanut. Oudolla tavalla tämä on kuitenkin kiinnostava viski – ja lopulta siis yllätti omalaatuisuudellaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Bowmore 10 yo Dark & Intense 40%

Tämä 10-vuotias on Bowmoren uusilla liikanimillä varustetun ikämerkityn sarjan nuorin Travel Retail -pullote.

Hämäävästi Bowmorella on nyt kaksi rinnakkaista sarjaa, joissa on parilla pullotteella samat ikämerkinnät mutta eri kypsytykset. Vain liikanimistä siis erottaa, kummasta on aina kyse.

Tämä kymppivuotias erottuu sentään selvemmin, kun rinnalla on myynnissä vain se ”Inspired by the Devil’s Casks series” -versio.

Olen jo aiemmin maistanut tästä valikoimasta nuo mainitut, hämäävät 15-vuotiaan (Golden & Elegant) ja 18-vuotiaan (Deep & Complex), mutta nuotit ovat jääneet kummastakin kirjaamatta ylös. Ehkä niidenkin aika vielä tulee.

Maistellaan tämä kymppivuotias nyt kuitenkin ensin alta pois, ajatuksella.

Bowmore 10 yo Dark & Intense

(40%, OB, 2017, Travel Retail Exclusive, Spanish Oak Sherry Casks & Hogsheads, 100 cl)

Tuoksu: Hiukan sekava, pistävän turvesavuinen ja hahmoton. Rusinakeittoa, marjamehumaisuutta, rapeaa maltaisuutta, teroitettua lyijykynää ja hiukan pahvisuutta. Hiukan luumua, maitosuklaata ja vadelmaa, mutta kokonaisuus on harvinaisen ohut ja ponneton. Tammi kuitenkin pysyy aikoissa.

Maku: Maussa perusasiat ovat taas kohdallaan. Sherryisyyttä, tummaa suklaata, runsaasti hedelmäisyyttä. Punaista omenaa, sitruksista happamuutta, hiukan lakritsia ja yrttilikööriä. Suutuntuma jää kuitenkin varsin ohueksi ja ulottuvuudet vähiin. Tammilastuja, lyijykynää, karvasta pähkinäisyyttä. Turvesavu on melko kuivaa ja nuotiosavumaista. Noki ja tuhkakin löytyvät. Jälkimaku liikkuu tumman suklaan, nokisen turvesavun ja karvaan sitruksisuuden maisemissa. Marjaisuutta, hapokasta sherryisyyttä, aavistus lakritsia ja yrttisyyttä. Finaali jää kuitenkin melko lyhyeksi, kun tammi kuivahtaa.

Arvio: Vaatimattoman tuoksun jälkeen asiallinen esitys lajissaan. Vaikka moni on dissanut rankasti Bowmore 9 yo Sherry Cask Matured -pullotetta, omasta mielestäni se pieksee tämän yksilön kyllä mennen tullen. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Ihan kohtalainen edullisen hintaluokan Bowmore”.

Balmenach 24 yo 1988/2013, Signatory 55,5%

Maistelussa vaihteeksi harvemmin nähtyä Balmenachia 1980-luvun tuotannosta. Pullottajana on Signatory, mutta valinnan on tehnyt hollantilainen The Nectar.

Balmenach 24 yo 1988/2013, Signatory

(55,5%, Signatory Vintage, 18.10.1988–26.9.2013, Selected by The Nectar, Cask No. 2802, Hogshead, 257 bts., 70 cl)

Tuoksu: Cantaloupemelonia ja vaniljaa, makeaa viinirypälettä, tölkkipäärynää ja tuoretta ananasta. Pehmeä ja miellyttävä, varsin raikas kattaus. Tomusokeria, tammilankkua, hiukan teroitettua lyijykynää. Mustia oliiveja ja märkiä lehtiä muistuttava sävy tuntuu vahvana taustalla. Vesilisä avaa hedelmäsokeria ja sitruksista makeutta.

Maku: Sitruksinen ja napakka. Öljyisyydestään huolimatta runko on varsin kevyt. Päärynää, omenamehua, hunajamelonia, hapokasta valkoviiniä. Suutuntuma on varsin kihelmöivä, valkopippuri ja inkivääri tuntuvat reippaasti. Ruohoisuutta, sitruunaa, tanniinista purevuutta. Jälkimaku liikkuu tammen ja hapokkuuden ympärillä, tanniinit kuivahtavat todella reippaasti ja tomusokerin lisäksi tulee pölyistä ullakkoa ja vanhoja kirjoja esiin. Hiukan märkää maata ja syksyisiä lehtiä. Valkopippuri, inkivääri ja ylipäänsä vahva mausteisuus hallitsee koko keskipitkää finaalia. Vesilisä keventää tanniineja ja nostattaa hedelmäsiirappista imelyyttä.

Arvio: Perushyvä Balmenach. Ei herätä suuria tunteita, mutta tarjoaa paljon tutkittavaa. Ei vikoja eikä virheitä, vaan laatua alusta loppuun – jos tällaisista viskeistä pitää. 85/100

Talisker 25 yo 2006 Edition 56,9%

Vuoden 2006 julkaisu lienee Taliskerin myöhempien aikojen kehutuin ja halutuin 25-vuotias. Tämän blogin aikaan se on aina mennyt sivu suun, mutta ei mene enää. Nyt se on maistettava, kun mahdollisuus vihdoin tuli.

Näistä 25-vuotiaista erityisesti vuoden 2005 ja vuoden 2008 julkaisut ovat olleet mieleeni. Myös vuonna 1975 tislattu ja vuonna 2001 pullotettu versio on jäänyt vahvasti tajuntaani, vaikka se onkin vähän varhaisempi näihin verrattuna.

Talisker 25 yo 2006 Edition

(56,9%, OB, 1981*–2006, Refill Casks, 4860 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mentholinen ja mineraalinen, sitruksinen ja merellinen. Tummanpuhuvaa myskisyyttä, hienostunutta turvesavua, salmiakkia, vahamaisuutta, tiettyä tallisuutta. Vihreää omenaa, laventelia, hunajamelonia, pähkinäisyyttä, mustapippuria, mokkaisuutta. Suolaista voita, märkää kalliota, hiukan merilevää, ruohoisuutta. Uskomattoman upea. Vesilisä avaa hedelmäistä raikkautta ja eucalyptusta.

Maku: Hunajaisuus ja pippurisuus ottavat mittaa toisistaan valtavalla voimalla. Runsaasti suolaa, vahamaisuutta ja mineraalisuutta. Turvesavua, salmiakkia, lakritsia, jodia, sitruunaa, vihreää omenaa, eucalyptusta. Tervaisuutta, myskisyyttä, kahvia, saksanpähkinää. Suutuntuma on täyteläinen ja kihelmöivän komea. Jälkimaku on suolainen ja kauniin pippurinen. Turvesavu kääntyy hienosti kuivaan ja tuhkaiseen suuntaan. Salmiakkia, tervaisuutta, omenaa, sitruunaa, hunajaa, voita, hiukan toffeefudgea. Mentholisuus ja laventeli tekevät paluun. Kahvisuutta ja yrttilikööriä, joista kehkeytyy mahtava syvyys. Erittäin pitkä ja komea finaali. Vesilisä saa tammen vielä paremmin auki ja tuo hiukan vaniljaisuutta vielä mukaan. Huh huh.

Arvio: Ottaisin tämän viskin mukaan autiolle saarelle. Kaikista rakastamistani Taliskerin 25-vuotiaista tämä on lopulta se paras. Annan arvioni nyt sen mukaan. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 91/100Whisky Monitor Database 90/100 (per 7). Whisky Magazine 90/100 (Dave Broom), 87/100 (Arthur Motley).

Port Charlotte 15 yo 2001/2017 ’1917 Independence Day’ 50%

Bruichladdich pullotti Suomen 100-vuotisjuhlia varten kaksi single caskia Port Charlottea, koska se sillä hetkellä tuntui varmasti… perustellulta. Toinen viski oli tämä ’1917 Independence Day’ ja toinen taas ex-sherryssä/riojassa kypsynyt ’6.12. Independence Day’.

Maistoin kumpaakin Uisgessa, mutta ensin mainitun viskin keskittyneemmän arvion aika tuli vasta nyt.

Port Charlotte 15 yo 2001/2017 ’1917 Independence Day’

(50%, OB for Finland, 6.12.2001–8.6.2017, Cask No. 836, Sherry/Château d’Yquem Cask, 329 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja toffeeta. Ylikypsää possua, bbq-kastiketta, lihaista rasvaisuutta. Maitosuklaata, luumua, kinuskikastiketta, siirappia, salmiakkilakritsia. Hiukan poltettua tulitikkua. Todella tuhti ja makea kokonaisuus, mutta hiukan yksioikoinen. Vesilisä availee sokerisuutta ja tölkkihedelmää, tuo lisää rikkiä.

Maku: Toffeemainen, paksun turvesavuinen ja yltiöpäisen makea. Bbq-kastiketta, possua, paistirasvaa, luumua, melassisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja painavan rasvainen. Uuniomenaa, kinuskikastiketta, mausteisuutta, rusinaa, hiilisyyttä, salmiakkia. Jälkimaku on turvesavuinen, nokinen, hiukan yskänlääkemäinen ja muhkean mausteinen. Salmiakki korostuu reippaasti. Lihaisuutta, ylikypsiä hedelmiä, rusinaa, pekonia, rancio-meininkiä. Melko pitkä finaali, jossa tammi kitkeröityy lopuksi oikein kunnolla. Vesilisä avaa hiukan pippuria ja tammen vaniljaa, päästää paremmin makeuden taakse.

Arvio: Valtavan makea ja suoraviivainen Port Charlotte. Lopulta pieni pettymys, myönnettäköön. Kolmen maistelukerran jälkeen ulottuvuudet on koluttu. 86/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2011, 57,5%

Maisteluun pääsi tällä kertaa Lagavulinin 12-vuotias vuodelta 2011.  Juuri tämä pullote 2010-luvun julkaistuista oli minulta vielä jostain syystä maistamatta, mutta viimein aukesi loistava sauma paikata tilanne.

Sain vierelle verrokiksi samaa ikäkautta edustavan vuoden 2010 pullotteen. Uudempia ei ollut sopivasti saatavilla, mutta varhainen, vuoden 2003 versio on toki vielä tuoreessa muistissa.

Pienenä varauksen esitän jälleen, että olen näistä aina valtavasti pitänyt.

Lagavulin 12 yo Special Release 2011

(57,5%, OB, 2011, 11th Release, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, hiukan lihaisa ja todella tummasävyinen. Tervaisuus on pinnassa, vaikka toki suolaisuus, sitruksisuus ja pieni bensaisuus pääsevät myös ääneen. Merellisyyttä, merilevää, tiettyä yskänlääkemäisyyttä ja hiiltä löytyy. Märkiä lehtiä, turvetta, koneöljyä. Vasta vesilisä avaa kinuskin ja toffeen, jotka monesti ovat näissä pinnalla heti.

Maku: Voimakas ja tummaan tuoksuun suhteutettuna jopa yllättävänkin makea. Makeaa yskänlääkettä, tervaisuutta, tervaleijonaa, hiiltä. Hyvin erilainen kuin kirkasotteinen vuoden 2010 versio. Runsasta turvesavua, sitruksisuutta, suolaa, kuivaa lihaisuutta, merilevää ja hunajaisuutta tästäkin löytyy runsaasti, mutta lääkemäisyys ja kellarimaisuus ovat omaperäisiä aineksia. Suutuntuma on tutulla tavalla painavan täyteläinen. Jälkimaku lähtee hunajaisena ja vaniljaisena liikkeelle, mukaan tulee pian myös hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä. Turvesavua, pippuria, omenaisuutta, sitruunaa. Pitkä finaali. Vesilisä tuo yllättäen tiettyä kitkeryyttä, multaa ja mustapippuria.

Arvio: Tumma ja suurimuotoinen Lagavulin. Sarjassaan aavistuksen epätyypillinen pullote, likaisempi ja synkempi. Silti aivan silkkaa juhlaa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 5).