The Nectar of the Daily Drams

Ben Nevis 43 yo 1970/2014, The Nectar of the Daily Drams 44,6%

Maistelussa tällä kertaa todella iäkästä Ben Nevisiä Nectarin katalogista. Pullote on herättänyt erittäin ristiriitaisia tunteita kautta linjan, ja sen takia on todella mielenkiintoista päästä maistamaan tämä.

Toisten mielestä kyseessä on äärimmäisen kompleksinen ja hienostunut ikäviski (43-vuotias!), toisten mielestä taas umpipuiseva ja giniä muistuttavaksi sotkuksi muuttunut tekele. Asia on päätettävä itse, kuten aina.

Ben Nevis 43 yo 1970/2014, The Nectar of the Daily Drams

(44,6%, The Nectar of the Daily Drams, 1970–2014, Ex-Bourbon Cask, 70 cl)

Tuoksu: Tyylikäs, vaniljainen ja hedelmäinen. Aprikoosia ja kermaisuutta, päärynää ja todella voimakasta tammisuutta. Pihkaa. Pieni liimainen vivahde. Marsipaania, maitosuklaata, mantelimassaa, oikein vanhan bourbontynnyrin klassisia piirteitä. Ei varsinaisesti lempituoksujani. Vesilisä avaa havuisuutta ja minttua.

Maku: Nyt ei kyllä toimi. Puu tulee läpi kitkeränä ja liimamaisena. Tämä ei ole yhtään väsynyt, mutta maku on kääntynyt hivenen rujoksi. Karvasmantelia, valkopippuria, kanelia, hopeankiillotusainetta. Mantelia, kitkerää appelsiinia, pientä vaniljaa ja marsipaanisuutta myös. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän mausteinen. Hapokasta kirsikkaa, raakaa ananasta, kaikin puolin ankaraa tammisuutta. Jälkimaku on edelleen varsin kitkerä ja tamminen. Pihkaa, katajaa, yrttisyyttä, mantelia, kanelia, hiukan suklaata. Melko sekava, mutta makeutuu ja kehittyy nätisti. Melko pitkä. Vesilisä tuo havuja esiin ja korostaa pihkaisuutta, piparminttu tulee esiin.

Arvio: Siirryn välittömästi pettyneiden leiriin. Tässä on toki paljon kaikkea, tuoksussa ja etenkin jälkimaussa on hienoja hetkiä, mutta kokonaisuus on raaka muotopuoli. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Balmenach 24 yo 1988/2013, Signatory 55,5%

Maistelussa vaihteeksi harvemmin nähtyä Balmenachia 1980-luvun tuotannosta. Pullottajana on Signatory, mutta valinnan on tehnyt hollantilainen The Nectar.

Balmenach 24 yo 1988/2013, Signatory

(55,5%, Signatory Vintage, 18.10.1988–26.9.2013, Selected by The Nectar, Cask No. 2802, Hogshead, 257 bts., 70 cl)

Tuoksu: Cantaloupemelonia ja vaniljaa, makeaa viinirypälettä, tölkkipäärynää ja tuoretta ananasta. Pehmeä ja miellyttävä, varsin raikas kattaus. Tomusokeria, tammilankkua, hiukan teroitettua lyijykynää. Mustia oliiveja ja märkiä lehtiä muistuttava sävy tuntuu vahvana taustalla. Vesilisä avaa hedelmäsokeria ja sitruksista makeutta.

Maku: Sitruksinen ja napakka. Öljyisyydestään huolimatta runko on varsin kevyt. Päärynää, omenamehua, hunajamelonia, hapokasta valkoviiniä. Suutuntuma on varsin kihelmöivä, valkopippuri ja inkivääri tuntuvat reippaasti. Ruohoisuutta, sitruunaa, tanniinista purevuutta. Jälkimaku liikkuu tammen ja hapokkuuden ympärillä, tanniinit kuivahtavat todella reippaasti ja tomusokerin lisäksi tulee pölyistä ullakkoa ja vanhoja kirjoja esiin. Hiukan märkää maata ja syksyisiä lehtiä. Valkopippuri, inkivääri ja ylipäänsä vahva mausteisuus hallitsee koko keskipitkää finaalia. Vesilisä keventää tanniineja ja nostattaa hedelmäsiirappista imelyyttä.

Arvio: Perushyvä Balmenach. Ei herätä suuria tunteita, mutta tarjoaa paljon tutkittavaa. Ei vikoja eikä virheitä, vaan laatua alusta loppuun – jos tällaisista viskeistä pitää. 85/100

Laphroaig 10 yo 2000/2010, The Nectar for Germany 51,5%

Burns Night. Ei juhlia, pelkästään viskiä. Maistelussa tällä kertaa Saksan markkinoille pullotettu kymppivuotias Laphroaig. Vaikka missään ei sitä erikseen luekaan, tämän täytyy olla peräisin ex-bourbontynnyristä.

Laphroaig 10 yo 2000/2010, The Nectar for Germany

(51,5%, The Nectar of The Daily Drams for Germany, 2000–2010, 70 cl)

Tuoksu: Tuhti ja kuiva turvesavu, erittäin sitruksisen ja kirkkaan oloinen yleisvaikutelma. Tiukka lääkemäisyys. Ei ollenkaan niin makea kuin peruskymppi, nyt ollaan mineraalisella ja kuivan nokisella laidalla. Suolaa, merellisyyttä, märkää laituria, merilevää, hiukan tervaa. Nam. Vesilisä avaa omenan ja pienen hedelmäkarkkisen vivahteen.

Maku: Vastaa hienosti tuoksun odotuksiin. Kuiva turvesavu, erittäin konsentroitunut lääkemäisyys, mineraalisuus ja sitruksisuus ovat komeasti kohdallaan. Todella nokinen ja hiilinen, hienon salmiakkinen ja tervainen. Suutuntuma on kuiva ja runko napakka. Limettiä, graavilohta, merisuolaa, heinää, merilevää. Tiukan spektrin viski. Jälkimaku nostaa pintaan jälleen sitruunan ja suolan, turvesavu jää hiukan taka-alalle, mutta lääkemäisyys kihelmöi oikein kunnolla. Tammea, valkopippuria, tuhkaa, tervaa. Finaali jää keskipitkäksi, mutta herkkua on. Vesilisä tuo omenaista makeutta ja liimaa savuelementit tiukemmin yhteen.

Arvio: Erittäin onnistunut pullote tässä ikäluokassa. Uskollinen tisleelle, tinkimätön, kuivan tyylikäs. Jos jälkimaku olisi edes hiukan pidempi ja isompi, tämä olisi aivan ilmiselvä mestaruussarjan viski. 89/100

Bowmore 9 yo 2001/2010, The Nectar for Germany 55%

Maistelussa tällä kertaa nuorta Bowmorea Nectarilta Saksan markkinoille. Tislattu vuonna 2001 ja pullotettu 2010, mutta paljon muuta tietoa tästä ei sitten olekaan tarjolla.

Bowmore 9 yo 2001/2010, The Nectar for Germany

(55%, The Nectar of The Daily Drams for Germany, 2001–2010, 70 cl)

Tuoksu: Herukkaa, vaniljaa ja nuotiosavua. Mietoa sitruksisuutta, mineraalisuutta ja lempeää merellisyyttä. Varsin kevyt yleisilme. Karkkisuutta ja minttua, hiukan ruohoa. Tammi tuntuu melko aktiivisesti taustalla. Hiukan turpeisuutta, tuhkaisuutta ja yrttejä. Vesilisä avaa vihreitä kuulia ja lisää karkkisuutta.

Maku: Paljas, kepeän turvesavuinen ja karhean mineraalinen. Tuhkaisuutta, hiiltä, hapokkuutta. Hiukan vihreää omenaa, sitruksisuutta ja aprikoosinkiveä. Vaniljaisuutta, kevyttä tammisuutta. Varsin makea yleisilme, vaikka merellisyyden mukana tuleekin jonkin verran pippuria ja suolaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt, mutta karkkisuus miellyttää. Jälkimaku liikkuu hiukan ohuella pinnalla, makean vaniljaisuuden ja tuhkaisen turvesavun ympärillä. Hapokkuus, vihreä omena, limetti ja minttu muodostavat oman, hailakanvihreän maisemansa jälkimaussa. Melko lyhyt ja osin kalpea finaali. Vesilisällä löytyy erikoinen saippuaisuus.

Arvio: Ihan miellyttävä Bowmore näin nuoreksi, mutta ei varsinaisesti erotu joukosta. 84/100

Imperial 13 yo 1997/2010, The Nectar for Germany 46%

Maistelussa on tällä kertaa Saksaan pullotettu Imperial. Tislaamohan pistettiin säppiin 1998 ja tuhottiin lopullisesti vuonna 2013. Imperialin viskeissä on yleensä sellainen mukava karkkimaisuus mukana.

Tästä Nectarin pullotteesta on tietoa varsin niukasti saatavilla, mutta lopettamisvuotta edellisenä vuonna tämä on tislattu. Pulloon on viskit pistetty vuonna 2010.

Imperial 13 yo 1997/2010, The Nectar for Germany

(46%, The Nectar of The Daily Drams for Germany, 1997–2010, 70 cl)

Tuoksu: Todella kypsän ja jopa iäkkään oloinen ensivaikutelma. Kiteistä hunajaa, kukkaisuutta, yrttejä, mentholia. Mandariinimaista makeutta, aprikoosihilloa, makeaa omenaa. Vaniljaa, kevyttä ja kuivaa tammisuutta. Puuvahaa, apilaa, mineraalisuutta. Vesilisä saa tietyn rasvaisuuden (käsirasvan) pintaan.

Maku: Hyvin linjassa tuoksun kanssa. Kiteinen hunaja, vanilja ja makea kukkaisuus hallitsevat herkkää kokonaisuutta. Kuivaa tammea, mineraalisuutta, metisyyttä. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti kauniin öljyinen. Omenaa, aprikoosia, sitruksisuutta. Nallekarkkeja. Hiukan hapokkuutta, valkoviinimäisyyttä. Jälkimaku kääntyy yllättäen hiukan happamaksi ja tanniinit pääsevät tammesta esille. Rasvaa, hapokkuutta. Hunajaisuus, vaniljaisuus ja sokerisuus tulevat kuitenkin väkisin läpi. Keskipitkä finaali liikkuu mineraalisuuden kautta vähitellen karkkiseksi ja herkän yrttiseksi. Nam. Vesilisä tuo jogurttimaisen happamuuden ja rasvaisuuden pintaan.

Arvio: Ikäistään kypsyneemmän oloinen viski, vaikka nuori onkin. Suorastaan odottamaton herkku, jonka hunajaiset ja raikkaan yrttiset nuotit osuvat kohdalleen. 86/100

Port Ellen 27 yo 1982/2010, The Nectar 53%

Vuonna 1825 perustettu ja vuonna 1983 suljettu Port Ellen nauttii kulttimainetta. Kun viskimarkkinat alkoivat elpyä pian sulkemisen jälkeen, tislaamon keskeiset osat oli jo purettu.

Yllättävän paljon Port Ellen -tuotantoa markkinoille kuitenkin koko ajan valuu. Virallisten pullotteiden hinnat ovat menneet jo katosta läpi, mutta yksityisiltä pullottajilta voi löytää vielä kohtuuhinnalla hyvää viskiä. Nyt lasissa Nectaria.

Port Ellen 27 yo 1982/2010, The Nectar

(53%, The Nectar of the Daily Drams, 1982–2010, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja rasvainen, mineraalinen, suorastaan raskas. Mietoa tervaisuutta, salmiakkia, suolaa, öljyisiä köysiä, laituria. Ruohoisuutta, tuoretta heinää. Sitruunankuorta, toffeeta, aavistus kreosoottia. Tiettyä maanläheisyyttä, tallia ja tuoretta tupakkaa. Hieno on. Vesilisällä tulee esiin kukkaisuutta (apilaa, orvokkia), hedelmäisyyttä (omenia, hiukan raparperia) ja hunajaa. Kaikkineen vesi makeuttaa tuoksua selvästi.

Maku: Savu ja salmiakki ovat heti läsnä. Nam. Tervaisuutta löytyy. Suutuntuma on rasvainen ja paksu, lähes kermainen. Ruohoisuus ja tallitunnelma ovat paikallaan, samoin sitruunankuori ja suolaisuus. Turpeisuus ja tupakka saavat seuraukseen vaniljaa, hunajaa ja toffeeta. Jälkimaku on suolainen, savuinen, salmiakkinen, tamminen, vähitellen makeutuva, hyvin pitkä. Huh. Vesilisä tuo esiin maltaisuutta ja kuivattaa profiilia.

Arvio: Erittäin hieno, maanläheinen ja raikkaan ruohoinen jättiläisviski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 92/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 3).

Glenburgie 26 yo 1983/2010, The Nectar 48,5%

Vuonna 1810 perustettu Glenburgie on julkaissut niukasti virallisia pullotteita. Pääosa tuotannosta menee Ballantine’s-sekoiteviskiin. Tämä The Nectarin pullote on peräisin ex-bourbontynnyristä.

Glenburgie 26 yo 1983/2010, The Nectar

(48,5%, The Nectar of the Daily Drams, 1983–2010, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, mineraalinen. Kirsikkasurvosta ja appelsiinimarmeladia. Sulanutta vaniljajäätelöä. Omenaviineriä ja leipomotuotteita. Vahva vaikutelma, maltaisuus taustalla.

Maku: Marmeladimainen, hapan hedelmäisyys tulee ensin. Mineraalimainen ensivaikutelma. Makeus nousee nopeasti, hillosokeri ja appelsiinimehu maistuvat. Keskivaihe on maltainen ja hiukan pisteliäs, mutta jälkimaun vyöry on mahtava. Maku muuttuu täyteläiseksi, siinä on hilloja, mausteita, tammisuutta, leivonnaisia. Hieno, pitkään jatkuva ilotulitus.

Arvio: Tasapainoinen ja moniuloitteinen kokonaisuus. Tätä on ilo nauttia. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 3).