Month: kesäkuu 2017

Talisker 10 yo 45,8% (2016)

Rinnakkaismaistelussa vanhan Talisker 10 yo Map Labelin kanssa uudempaa Taliskerin kymppiä pikkupullossa.

Talisker 10 yo (2016)

(45,8%, OB, +/- 2016, 20 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja vaniljaista makeutta. Aktiivinen tammi ja juuresmainen turpeisuus puskevat lujasti läpi. Vierellä maistettuun Map Labeliin verrattuna tämä tuntuu vielä hiukan kypsymättömältä. Jyväistä maltaisuutta, puhdasta raakatislemäisyyttä. Suolaa, koneöljyä, rasvaa. Vesilisä korostaa likaista nokisuutta.

Maku: Turvesavuinen ja pippurinen, rasvainen ja varsin painava. Tammi maistuu terävänä ja mausteisuus painaa päälle. Turvesavu ja maltaisuus ovat raakaa sorttia, mutta merileväisyys ja suolaisuus tuovat tähän syvyyttä. Todella runsaasti vaniljaisuutta ja punaisen omenan makeutta. Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen. Kaikin puolin raaempi kuin hieno Map Label. Jälkimaku alkaa varsin pippurisena ja hiilisen pistelevänä. Turvesavua, nokisuutta, mineraalisuutta, suolaa, hapokkuutta, moottoriöljyä, paksua rasvaisuutta. Kevyttä yrttisyyttä vielä keskipitkän finaalin lopuksi. Vesilisä saa hedelmän paremmin esiin.

Arvio: Maukas viski, ei petä koskaan. Map Labeliin on toki vielä matkaa. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

Talisker 10 yo Map Label 45,8%

Taliskerin peruskympissä oli tällainen karttaetiketti 1990-luvun loppupuolella. Muutenkin viski oli ilmeisesti varsin erilaista kuin tämän päivän versio. Päätin ottaa asiasta selvää: laitoin vierekkäin miniatyyriin pakatun Map Labelin ja arviolta vuonna 2016 pullotetun version.

Talisker 10 yo Map Label

(45,8%, OB, +/- 1998, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kuivan savuinen ja napakka. Merellisyyttä, mineraalisuutta, eräänlaista hiekkaisuutta. Kalkkia, tuoretta merilevää, kuivattuja hedelmiä, ilmakuivattua kinkkua. Kaunis kamferi, mukavaa suolaista purevuutta ja hiukan lakritsia. Pehmeää mausteisuutta, vanhoja kirjoja. Wow. Vesilisä tuo esiin puuvahaa ja tiettyä antiikkisuutta, huonekaluja ja lautalattiaa.

Maku: Herkullinen savuisuus, yllättävän paljon makeaa hedelmää kaiken kuivan suolaisuuden ja pippurin keskellä. Suutuntuma on öljyinen ja hiukan likainen. Kamferia, eucalyptusta, lakritsia, savumakkaraa, merilevää, nokisuutta. Mineraalinen ja hapokas puoli on vahvasti läsnä, refill-tynnyrien purevuutta ja pippuria riittää. Todella herkullinen omenaisuus. Jälkimaku liikkuu mineraalisella ja pippurisella alueella ja ruopii syvyyksiä. Lakritsia, kamferia, eucalyptusta, happoisuutta. Mahtava, kuivakka tammisuus. Nokea, tuhkaa, kuivaa turpeisuutta. Varsin pitkä ja maukas finaali. Vesilisä avaa hunajaisia ja vaniljaisia sävyjä.

Arvio: Todella, todella hyvä viski. Ylitti kaikki odotukset. Tuntuu valtavasti iäkkäämmältä ja kaikin puolin syvemmältä kuin vieressä maisteltu nykypäivän kymppivuotias. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Mannochmore 12 yo Flora & Fauna 43%

Mannochmoren kapeassa julkaisupaletissa tämä 12-vuotias Flora & Fauna -julkaisu oli pitkään suurin piirtein ainoana mukana.

Mannochmore 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksisuutta ja hunajaa, yrttisyyttä ja puuroisuutta. Maltaisuus on erittäin vahvasti pinnassa, pieni pahvisuuskin näyttäytyy. Kakkupohjaa, jyväisyyttä, leipää, kuminaa. Minttua ja kukkaisuutta, öljyisyyttä, mietoa kanelisuutta ja omenaa. Kevyt ja varsin tavanomainen kokonaisuus.

Maku: Öljyinen ja yllättävän toffeemainen. Maltaisuus on edelleen esillä, puuroisena ja jyväisenä, mutta mukana on selvästi enemmän makeita ja hedelmäisiä piirteitä kuin tuoksussa. Rusinaa, karamellia, tölkkipäärynää, persikkaa. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti mukavan kermainen. Yrttejä, mausteita ja napakkaa tammisuutta riittää. Jälkimaku liikkuu jälleen kevyen sitruksisella ja kukkaisella tontilla. Muromaisuutta, kakkupohjaa, hunajaa, kinuskikastiketta. Mausteisuus voimistuu vähitellen, samoin tanniinisuus. Keskipitkä, yllätyksetön finaali.

Arvio: Mukava perusviski, jossa pienet puuroiset ja pahviset vivahteet kuitenkin jossain määrin häiritsevät. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 5).

The Balvenie Tun 1509 Batch #2, 50,3%

Balvenien Tun 1509 -sarja jatkui erinomaisen ykköserän jälkeen, kuten odottaa saattoi. Silti Tun 1509:stä ei ole vielä tullut samanlaista hittiä kuin mitä Tun 1401 oli.

Tällä kertaa vattaukseen on kuulunut yhteensä 23 amerikkalaista ex-bourbontynnyriä ja 9 eurooppalaista ex-sherrytynnyriä.

The Balvenie Tun 1509 Batch #2

(50,3%, OB, 2015, 8500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herkullista makeaa hedelmäisyyttä ja kiteistä hunajaisuutta. Akaasiahunajaa. Metisyyttä, tammea, aprikoosia, jälkiruokaviiniä (ice wine), hiukan viinirypäleitä, makeaa omenaa. Oivallinen ja tyylikäs kokonaisuus. Vaniljaa, hiukan pähkinää, murokeksiä. Nam. Vesilisä avaa hienosti mentholia ja anista.

Maku: Klassinen Balvenie, mutta suussa heti paljon nuoremman ja kovapintaisemman oloinen kuin tuoksu antaa odottaa. Mandariinia, viinirypäleitä, mausteisuutta, katkeruutta. Tammi on aktiivisesti läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kihelmöivä. Vihreää omenaa, raakaa banaania, pähkinää. Hiukan hunajaa ja vaniljaa tuomassa makeutta. Jälkimaku on edelleen vahvasti siellä katkeruuden puolella, olkoonkin, että tyylikkäästi. Tiukkaa ja tanniiinista tammea, hiukan pippuria, karvasmantelia. Anista, rusinaa, sitruksisuutta, hapokkuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä pehmentää ja makeuttaa tätä heti, muuttaa kokonaisuuden heti toimivammaksi ja maistuvammaksi.

Arvio: Todella tyylikäs viski, mutta suussa liian katkera omaan makuuni, jos vettä ei lisää mukaan. Vesilisä toimii sentään hyvin ja nostaa tämän tasoa välittömästi. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Ardbeg Kelpie 46%

Ardbegin uudet NAS-julkaisut ovat saaneet murskaavan vastaanoton viskipiireissä. Uusi Kelpie on jo julistettu kaikkien aikojen pohjanoteeraukseksi. Massaversiokin on tällä kertaa dilutoitu suoraan tynnyrivahvasta Committee-versiosta, eli ilmeisesti erillisiä batcheja ei ole edes lähetty rakentelemaan.

En haluaisi yhtyä valitusvirteen, vaikka välillä mieli aina tekeekin. Täytyy nyt antaa tälle Kelpparille ainakin mahdollisuus. Onhan Dr Bill Lumsden taas nähnyt paljon vaivaa: tuttuun ex-bourbonissa kypsyneeseen Arttuun on sekoitettu tällä kertaa mukaan tuoreessa tammessa kypsynyttä viskiä.

Nämä virgin oak -tynnyrit Dr Bill on järkännyt Mustaltamereltä Adygeian tasavallasta (virgin Black Sea oak casks from the Adyghe Republic in Russia). Kyllä on kovasti taas rakenneltu tarinaa yhden viskin ympärille.

Ardbeg Kelpie

(46%, OB, NAS, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Hurjan lyijyinen. Raskas ja likaisen merileväinen ensivaikutelma, tunkkaista turpeensavua ja hiiltä. Savustettua makrillia, sitrusta, suolaa, jodia. Pippurisuutta, terävää yrttisyyttä, raakaa ja nuoren oloista tammisuutta. Jotain outoa kumisuutta tai juustoisuutta tässä tuoksussa on. Vesilisä avaa hiukan estereitä.

Maku: Edelleen varsin raskas ja lyijyinen ote jatkuu, mutta maku on kaikkineen hiukan terävämpi ja fokusoituneempi kuin tuoksu. Suolaa, jodia, lääkemäisyyttä, yrttejä, merilevää. Turve on hiilisempää ja tuhkaisempaa kuin tuoksussa. Tammi tulee aktiivisena ja pippurisena läpi kaikesta, tämä tuntuu kaikin puolin nuorelta viskiltä. Omenaa, hiukan ananasta. Tuoksusta tuttu kuminen tai juustoinen elementti myös maistuu tässä. Suolapähkinää. Suutuntuma on likaisen öljyinen. Jälkimaku on edelleen lyijyinen ja pippurinen, mineraalinen ja suolainen. Jodia, hapokkuutta, kirpeää omenaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan suklaata mukaan.

Arvio: Olisin halunnut pitää tästä kovasti enemmän, mutta tietyt off-notet yksinkertaisesti tökkivät. Viski tuntuu kaikin puolin nuorelta ja osin kypsymättömältä, olkoonkin, että sydämessäni on aina pehmeä kohta Ardbegille. 83/100

Arran 18 yo 46%

Tämä 18-vuotias tuli osaksi Arranin perusvalikoimaa maaliskuussa 2016. Nautin tätä viskiä viimeksi Louisa Youngin tastingissa Uisgessa, mutta kun nuotteja ei ole tullut kirjattua ylös, korjataan tilanne.

Arran 18 yo

(46%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja mukavan metinen. Kiteistä hunajaa, toffeefudgea. Samalla pientä sitruksista kirpeyttä, appelsiininkuorta ja happoisuutta. Mineraalisuutta. Maltaisuus ja tammi tulevat selvästi läpi, mutta kukkaiset elementit pysyvät silti hyvin pinnassa. Kevyt ja nätti. Vesilisä tuo pientä kuivaa kireyttä mukaan.

Maku: Raikkaan hedelmäinen ja todella mausteinen. Mausteet lyövät heti läpi ja levittäytyvät kaikkialle. Pippurisuutta, korianteria, anista, salviaa, happamia ja hapokkaita sävyjä todella riittää. Mineraalisuutta, päärynää, vihreää teetä. Tammi on aktiivista ja maltaisuus vahvasti esillä. Vaniljaa riittää, mutta kukkaisuus jää taustalle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kermainen, tisleen kepeys jaksaa silti kantaa tämän kaiken hienosti. Jälkimaku nostaa mausteet, mineraalisuuden ja tietyn kuivan yrttisyyden vielä ihan omalle tasolleen. Sitruunaa, vaniljaa, tammea, omenaa. Melko pitkä finaali. Vesilisällä saa esiin valkoviinisiä (Grüner Veltliner) sävyjä.

Arvio: Parempi kuin muistin. Kepeässä rungossa on yllättävän isosti makua, joka pysyy kautta linjan tislaamolle tyypillisessä, hedelmäisessä profiilissa karkailematta mihinkään. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Magazine 79/100 (Chris Goodrum), 79/100 (Joel Harrison).

Caol Ila Distillery Only 2007, 58,4%

Caol Ilan tislaamossa vuonna 2007 myyntiin tullut pullote on sekoitus ex-bourbontynnyreitä ja ex-sherryä. Nyt tuli sopiva hetki ottaa siitä mittaa, kun kymmenen vuotta on kulunut. Voltit ovat ainakin mojovat.

Caol Ila Distillery Only 2007

(58,4%, OB, NAS, 2007, Distillery Only, Bourbon & Sherry Casks, 4000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tervaa ja kamferia! Uskomattoman voimakas ja hieno ensivaikutelma. Merellisyyttä, suolaa, haavansidonta-aineita, sammunutta nuotiota, hiiltä. Hiukan salmiakkia ja kreosoottia myös. Aivan kevyt omenaisuus ja vaniljaisuus jaksavat silti tulla esiin kaiken takaa, ulottuvuuksia riittää. Hieno on. Vesilisä avaa sitrusta ja akaasiahunajaa.

Maku: Turvesavu, suola, terva ja yrttisyys ovat pinnassa. Vesi tulee välittömästi kielelle. Merellisten, pippuristen ja lääkemäisten piirteiden rinnalle nousee hunajaista ja hedelmäistä makeutta, kevyttä vaniljaa ja omenaa. Turve on vegetaalisempaa ja tammi aktiivisempaa kuin tuoksussa. Suutuntuma on painavan öljyinen. Siirappinen ja sitruksinen makeus on hienossa balanssissa kuivan savuisuuden ja suolan kanssa. Jälkimaku on pippurinen, lääkemäinen ja tervainen. Kamferi, salmiakki ja merellisyys pitävät erittäin hyvin pintansa, vaikka hunaja ja omena nousevatkin. Tammi kuivuu hienosti. Pitkä ja komea finaali. Vesilisä tuo makeutta selvemmin pintaan.

Arvio: En muista näin hyvää Caol Ilaa maistaneeni vuosikausiin. Mahtava viski. Ilmeisen nuoristakin piirteistä huolimatta nousee Feis Ile 2009 -pullotteen kannoille ja hallitsee ilmatilaa omalla tavallaan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 8).

Highland Park Einar 40%

Einar oli Sveinin ja Haraldin ohella ensimmäisenä Warrior-sarjasta kaupoissa. Olen tätäkin maistanut useita kertoja aiemmin, mutta koskaan en ole saanut muistiinpanoja kasaan. Nyt tuli vihdoin aika.

Highland Park Einar

(40%, OB, NAS, +/- 2013, Warrior Series, Travel Retail, 100 cl)

Tuoksu: Maltainen, tunkkainen ja likainen. Märkää turpeisuutta, villasukkaa, rusinaa, ylikypsää luumua. Silti luonteeltaan hiukan ohut, vaikka pinnassa on rasvaista painoa. Uuniomenaa, siirappisuutta, kanervahunajaa. Kevyt yrttisyys on myös mukana. Appelsiinimarmeladia, ihan pieni savuisuus taustalla.

Maku: Selvästi tuoksua kohottavampi. Kanervahunaja, karamelli ja sherryinen pehmeys ovat hyvin läsnä. Suutuntuma on Highland Parkille ominaisesti silkkinen ja rungossa on mukavasti ryhtiä, vaikka voltit ovat alhaalla. Mausteisuutta, hilloisuutta, rusinaa, kinuskia. Maltaisuus tuntuu silti varsin reippaana ja osin tunkkaisenakin. Pientä kypsymättömyyttä tässä on sekä maltaisuuden että tammen osalta havaittavissa. Turpeisuus jää maussa taustalle, vain pieni savu tuntuu. Jälkimaku on hilloinen, kanervahunajainen ja varsin paahteisella tavalla tamminen. Yllättävän lyhyt kaikkineen. Kevyttä yrttisyyttä, mausteisuutta, tammea, siinä se.

Arvio: Perustason Highland Park. Tuoksu vaatimaton, maku selvästi parempi. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Magazine 81/100 (Gavin D. Smith), 84/100 (Joe Bates).

BenRiach 37 yo 1977/2014 Cask #1891, 43,2%

Maistelussa erittäin iäkäs BenRiach, joka on viimeistelty ex-rommitynnyrissä. Erä on todella pieni ja voltit ovat vajonneet jo varsin alas. Toivottavasti rohkea finistely on tuonut tähän jotain poikkeuksellista vielä mukaan.

BenRiach 37 yo 1977/2014

(43,2%, OB, 1977–7/2014, Cask No. 1891, Dark Rum Finish, 181 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen, makean sitruksinen ja mukavan pirteä. Tyylikästä vahamaisuutta, iäkkään viskin hillittyä yrttisyyttä. Banaania, tölkkiananasta, hunajamelonia, tummia viinirypäleitä. Hiukan voita, pieni suolaisuus ja kirpeys mukana. Tammi pysyttelee taustalla. Vesilisä tuo pienen saippuaisuuden mukaan.

Maku: Hedelmäisyyttä ja hunajaa. Yllättävänkin runsas rommimaisuus tuntuu kaikessa, sokerisuutta todella riittää. Tölkkiananas, mandariini ja viinirypälemäisyys maistuvat. Kiteistä hunajaisuutta, hiukan vaniljaa. Tammi on varsin aktiivista, väsymystä ei tunnu yhtään. Suutuntuma on melko kevyt mutta öljyisyys silti kantaa. Hiukan maltaisuutta, mausteisuutta ja ikäviskin yrttisyyttä. Jälkimaku pysyy edelleen hedelmäisenä, mutta paahteisuus tulee vahvasti esiin vähitellen. Tammi kuivuu ja mausteet napakoituvat. Rommisuutta, hunajaa, ruskeaa sokeria. Varsin pitkä ja kompleksinen finaali. Vesilisä lisää kermaisuutta ja banaania.

Arvio: Miellyttävän hedelmäinen ja makean romminen BenRiach. Korkea ikä tuntuu hyvällä tavalla ja voimaa riittää sen verran, että vesilisäkin toimii. 88/100

Mannochmore 14 yo 1999/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Tällä kertaa lasissa on indie-Mannochmorea, ei ihan tavallisinta.

Mannochmore 14 yo 1999/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, McGibbon’s Provenance, Spring 1999 – Spring 2013, Cask DMG 9766, 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen, hiukan puuromainen, erittäin kevyt. Todella ohut ja mitäänsanomaton. Laimeaa omenamehua, sitrusta, vaniljaisuutta, tammilankkua. Maltaisuus taittuu jopa hiukan hiivaiseen suuntaan kaikessa puurossaan. Aavistus jyväistä epäkypsyyttä. Vesilisä availee artisokkaa ja hiukan oliiviöljyä.

Maku: Erittäin kevyt, pehmeä ja yllättävän tasapainoinen. Nuori tammi ja jyväinen tisle ovat jollain oudolla tavalla hyvin balanssissa miedon omenaisuuden ja pehmeän puuromaisuuden kanssa. Heinää, sitrusta, pientä karkkisuutta, vaniljakastiketta. Suutuntuma on kevyt kaikin puolin. Jännä hiivainen maltaisuus tässä tuntuu koko ajan. Jälkimaku jatkaa samalla linjalla, olkoonkin, että mukaan nousee paahteisia ja ruohoisia sävyjä, hiukan lakritsia. Silti omenaisuus, mieto ja makea sitruksisuus, vanilja ja edelleen se varsin puuromainen maltaisuus ovat hallitsevia sävyjä tässä. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisällä saa makeutta pintaan hiukan paremmin.

Arvio: Näissä puitteissa aivan virheetön viski – ja toisaalta täysin mitäänsanomaton. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.