Speyburn

Speyburn 25 yo 46%

Syksyllä 2012 tuli ulos uusi Speyburnin 25-vuotias, josta vanha Solera-merkintä oli poistettu. Etiketissä on hopeinen kiilto ja hinta on nostettu ylös, mutta onko tuote kohdallaan? Maistetaan.

Speyburn 25 yo

(46%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Kauniin hedelmäinen ja kuivan tamminen. Hieno mausteisuus ja vahamaisuus ovat pinnassa. Makeaa sitruksisuutta, omenaa, mangoa, passionhedelmää. Hapokasta ryhtiä, maltaisuutta. Pehmeä kanelisuus, hiukan inkivääriä. Tyylikäs kaikin puolin. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja heinää esiin.

Maku: Hedelmäinen ja yllättävän karvas. Makean omenaisuuden rinnalle tulee mustan teen karvaus, mausteinen tammisuus on huomattavan hapanta. Mango ja passionhedelmä maistuvat edelleen, mutta karvasmanteli ja jonkin hapan taikinaisuus tässä korostuvat liikaa. Suutuntuma on melko kevyt mutta miellyttävän vahamainen. Hunajaa, sekahedelmiä siirapissa. Jälkimaku heittää tammisen vaihteen silmään, karvaus korostuu entisestään ja tukkii palettia kovasti. Paahtoleipää, voita, mustaa teetä, pähkinäisyyttä. Finaali on varsin pitkä, mutta kuivuu todella raskaasti. Vesilisällä kukkainen ja ruohoinen puoli tulevat esiin.

Arvio: Upea tuoksu, mutta maku jää siitä selvästi jälkeen. Valitettavasti. Lähtökohdat ovat niin lupaavat, että maun happamat sivuäänet alkavat harmittaa. 86/100

Speyburn 10 yo 40%

John Hopkins perusti Speyburnin vuonna 1897 paikalle, jonka hän itse valitsi: siitä oli hyvä vesiyhteys Granty Burniin, joka on yksi Speyn sivujoista. Speyburn tunnetaan erityisen kauniista tislaamorakennuksistaan, mutta jostain syystä sen viskiä ei ole pidetty kovin suuressa arvossa.

Täytyy maistaa tislaamon uusinta kymppivuotiasta ja tutkia, onko heikolle arvostukselle perusteita.

Speyburn 10 yo

(40%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Hento, maltainen ja kukkainen. Herkkä. Laventelia, orvokkia, vartalovoidetta. Melko robusti, hapokas maltaisuus puskee läpi. Mietoa tammisuutta. Aavistus hikeä. Kevyt ja harmiton vaikutelma.

Maku: Mieto suutuntuma, maltaisuus ja kukkaisuus seuraavat tuoksua. Valkoviinimäisyys ja hedelmät tulevat kuitenkin tukemaan kokonaisuutta: mineraalinen chardonnay, vesimeloni, aprikoosisose, makea vihreä omena (golden delicious). Miellyttävä mutta hiukan ponneton fiilis. Lopussa maltaisuus happanee, tammisuus nousee ja mausteet alkavat hiukan kihelmöidä (inkivääri). Jälkimaku on kaikkineen odotettua ryhdikkäämpi ja pidempi – joskin melko lyhyt, jos vertaa vähänkään iäkkäämpiin viskeihin.

Arvio: Oikein hyvä perusmalt, josta puuttuu vain hiukan voimaa ja ulottuvuutta. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 7).