John Hopkins perusti Speyburnin vuonna 1897 paikalle, jonka hän itse valitsi: siitä oli hyvä vesiyhteys Granty Burniin, joka on yksi Speyn sivujoista. Speyburn tunnetaan erityisen kauniista tislaamorakennuksistaan, mutta jostain syystä sen viskiä ei ole pidetty kovin suuressa arvossa.
Täytyy maistaa tislaamon uusinta kymppivuotiasta ja tutkia, onko heikolle arvostukselle perusteita.
Speyburn 10 yo
(40%, OB, +/- 2013, 70 cl)
Tuoksu: Hento, maltainen ja kukkainen. Herkkä. Laventelia, orvokkia, vartalovoidetta. Melko robusti, hapokas maltaisuus puskee läpi. Mietoa tammisuutta. Aavistus hikeä. Kevyt ja harmiton vaikutelma.
Maku: Mieto suutuntuma, maltaisuus ja kukkaisuus seuraavat tuoksua. Valkoviinimäisyys ja hedelmät tulevat kuitenkin tukemaan kokonaisuutta: mineraalinen chardonnay, vesimeloni, aprikoosisose, makea vihreä omena (golden delicious). Miellyttävä mutta hiukan ponneton fiilis. Lopussa maltaisuus happanee, tammisuus nousee ja mausteet alkavat hiukan kihelmöidä (inkivääri). Jälkimaku on kaikkineen odotettua ryhdikkäämpi ja pidempi – joskin melko lyhyt, jos vertaa vähänkään iäkkäämpiin viskeihin.
Arvio: Oikein hyvä perusmalt, josta puuttuu vain hiukan voimaa ja ulottuvuutta. 82/100
Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 7).
