Rothes

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead 50,1%

Maistelussa tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyttä Glenrothesia. Tämä on aivan tuoreesta Cadenheadin Small Batch -julkaisusta, mutta tällä kertaa sitä on ujutettu Cadenheadin kaupassa myytyyn kahden desin pikkupulloon.

Tynskän jämiä on pullotettu aiemminkin tällaiseen Cask Ends -sarjaan. Viimeksi aivan äskettäin vuonna 2012 tuli tällaisia vastaavia nautittua yhden Royal Lochnagarin ja yhden Ben Nevisin verran.

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead

(50,1%, Cadenhead Small Batch, Cask Ends, 1996–8/2019, Bourbon Hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta, toffeeta ja runsain mitoin marsipaania. Katajanmarjaa, havuja ja öljyistä yrttisyyttä. Vaniljaa, banaania, makeaa sitruksisuutta. Tiettyä pähkinäistä painavuutta, melko reipasta tammea, kypsää omenaa, tölkkipersikkaa. Vesilisä tuo pientä puuromaisuutta ja kalkkisuutta esiin.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja öljyisen painava. Marsipaani ja vanilja saavat seurakseen yrttisiä ja havuisia sävyjä. Tammi tuntuu jalostuneemmalta kuin tuoksussa, havuinen ja katajanmarjainen puoli on itse asiassa todella kiinnostava ja mehukas. Suutuntuma on melko täyteläinen ja jämäkkä. Hedelmäsalaattia, tölkkipersikkaa, banaania, kiiviä ja rypälemäisyyttä riittää. Jälkimaussa yrttinen ja havuinen puoli korostuu entisestään. Tammi kuivuu taustalla kauniisti ja vahaisuus nousee pintaan. Sitruksisuutta, mineraalisuutta, pientä pippuria. Keskipitkä ja tyylikäs finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta ja paljastaa eucalyptuksen.

Arvio: Tässä on paljon hyvää, yrteissä ja havuissa, mutta kovin tavanomaiseksi tämä lopulta jää. 84/100

Glen Spey 15 yo 1999/2014, Douglas Laing 48,4%

Lasissa tällä kertaa varsin klassisen oloinen Glen Spey Douglas Laingilta. Näistä on kieltämättä vaikea löytää eroja tai suuria yllätyksiä, mutta joskus sattuu maku kuitenkin kohdalleen. Toivotaan, että niin käy nyt.

Glen Spey 15 yo 1999/2014, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, 4/1999–4/2014, Cask No. DL 10286, Refill Hogshead, 324 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja puuromainen, maltainen ja heinäinen. Ei herätä suuria tunteita, näitä mahtuu kolmetoista tusinaan. Mallassokeria, kermaa, yrttisyyttä, ruohoisia sävyjä. Pieni pahvinen lenseys on mukana taustalla. Hiukan suolaa. Ei oikein houkuttele. Vesilisä availee hiukan banaania, hunajaa ja vaniljaa.

Maku: Maku toimii tuoksua paremmin. Silti yleisilme on varsin puuromainen, maltainen ja sitruksinen. Kermaisuutta, omenaa, raakaa päärynää, yrttisyyttä. Melko reipas potku kuitenkin, pippuria ja hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi on varsin aktiivista, vaniljaista ja mausteista. Hedelmäsiirappi ja suolaisuus muodostavat ihan toimivan yhdistelmän. Jälkimaku on tamminen, pippurinen ja hapokas. Mentholia, päärynää, minttua, vaniljaa. Maltaisuus ja puuromaiset sävyt jäävät taustalle, kun hedelmäisyys ja yrtit jylläävät. Yllättävänkin pitkä ja runsas finaali. Vesilisä saa yrtit vielä edustavammin esiin.

Arvio: Vaatimattoman tuoksun jälkeen taso nousee. Varsin mojova jälkimaku jopa. Ei tämä silti mitään suuria ylisanoja saa lausumaan. 83/100

Glen Spey-Glenlivet 16 yo 2001/2018, Cadenhead 54,7%

Maisteluun pääsi tällä kertaa Cadenheadin varsin äskettäin pullottama perustason Glen Spey. Näistä ei voi tietää.

Taannoin maistelemani pari muuta vuoden 2018 Cadenhead-pullotetta eivät antaneet aihetta juhlaan, joten siltäkään osin tältä ei oikein osaa odottaa mitään. Tämä onkin nyt tältä erää viimeinen minityyri tätä sarjaa.

Glen Spey-Glenlivet 16 yo 2001/2018, Cadenhead

(54,7%, Cadenhead Authentic Collection, 2001 – Spring 2018, Bourbon Hogshead, 288 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja melko roteva. Puuromainen maltaisuus on pääosassa, mutta hedelmäisyys tukee profiilia. Omenaa, päärynää, hiukan sitrusta, viherherukkaa. Taustalla hyvin erikoinen tuhkakuppimainen vivahde. Pullataikinaa, vaniljaa ja miedosti minttua. Vesilisä availee ruohoisuutta ja limettiä.

Maku: Heikon tuoksun jälkeen jopa odottamattoman maukas. Paksu ja öljyinen, makean hedelmäinen ja runsas. Rusinaa, suklaata, uuniomenaa, vaniljaa. Maltaisuus on kuitenkin edelleen aavistuksen lenseää ja puuromaista. Suutuntuma on silti roteva ja runko tasapainossa. Hapokkuutta, heinäisyyttä, ananasta, hiukan valkopippuria. Jälkimaussa makea hedelmäsiirappi kohtaa parkkihapon ja pippurin. Tammessa on paahteinen ja tumma sävy, makeus jää vähitellen sen varjoon. Tummaa suklaata, öljyä, sitrusta, vaniljaa. Pullataikina tekee jälkimaussa paluun, kanelilla ja kardemummalla. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo nallekarkkeja mukaan.

Arvio: Näissä puitteissa jopa varsin maukas viski, vaikka tuoksu ei lupaa kerrassaan mitään. Pieni yleispätevyys näitä tämänikäisiä Cadenheadin speysidereita nyt vaivaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. 82/100

Glenrothes 19 yo 1997/2016, Claxton’s 53,7%

Pientä lämmittelyä näin joulukuun kunniaksi. Maistelussa järeä Glenrothesin single cask Claxton’silta.

Glenrothes 19 yo 1997/2016, Claxton’s

(53,7%, Claxton’s, 28.4.1997–16.11.2016, Cask No. 1610-7154, Sherry Butt, 669 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella iso ja makea sherry. Kermaista maitosuklaata, luumuhilloa, toskaomenaa. Mokkanahkainen ja hiukan multainen rouheus tuo hyvin särmää. Hiukan konjakkimaisia piirteitä. Taatelia, makeaa sitrusta, märkiä lehtiä, tupakkaa, hiukan kumia. Kuivaa lihaisuutta (beef jerky). Vesilisä tuo leivosta ja vadelmahilloa.

Maku: Sherry ja suklaa ovat kuivemmin ja mausteisemmin pinnassa kuin tuoksussa. Beef jerky, pippurisuus, pähkinä ja tammi ottavat vahvan roolin. Suutuntuma on öljyinen ja melko täyteläinen. Suolaisuutta, nahkaa, taatelia, tupakkaisuutta, inkiväärin purevuutta, jopa hiukan lääkemäisiä piirteitä. Kahvia, lakritsia, hapahkoa sitruksisuutta. Jälkimaku liikkuu luumuhillon ja taatelin ympärillä. Viikunaa, makeaa omenaa, persikkaa, siirappia. Beef jerky ja nahka tuntuvat vahvoina, tammi kuivahtaa reippaasti. Lääkemäiset ja lakritsiset sävyt kestävät hyvin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo makeaa lakritsia pintaan.

Arvio: Maukas ja sävykäs sherryttely. Pidän kovasti, mutta jos jotain heikkoutta hakee, itse tisle jää taka-alalle, kun tynnyri dominoi. Maku on kuitenkin monipuolisempi kuin mitä konjakkimaisen imelä tuoksu ennakoi. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 80/100.

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate 46%

Maistossa tällä kertaa väriltään yllättävän tumman sherryinen Glenrothes, joka on kuitenkin peräisin refill-tynnyristä. Ehkä tämä on ollut myös jossain ennen sitä, ehkä kyseessä on ollut todella aktiivinen tynnyriyksilö… Vaikea tietää.

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 2.6.1997–10.2.2014, Cask No. 9244, Refill Sherry Butt, 775 bts., 70 cl)

Tuoksu: Märkää pahvia, nyt ei ala hyvin. Oudon esanssinen sherryisyys, kumimaisuutta ja muovia. Maitosuklaata, hiukan toffeeta, kanelia, kuivattuja hedelmiä, jotain ummehtunutta. Maakellarin vivahde, pieni rikkisyys. Märkä pahvi on hämmentävän dominoiva. Vesilisä availee metallisia sivunuotteja.

Maku: Pistävän mausteinen, edelleen märän pahvinen ja kummallisen muovinen. Olenko lyönyt pääni? En muista näin heikkoa viskiä pitkään aikaan, kun lähtökohdat ovat silti näin lupaavat. Kitkeryyttä, karvasta pähkinää, hikisyyttä. Suutuntuma on heikko ja ponneton, vaikka pippuri vähän potkaiseekin. Tammi kipristelee suuta, sivuäänet mellastavat. Vasta jälkimaussa päästään suklaisen ja luumuisen sherrytyylin äärelle, mutta edelleen pahvi, muovisuus ja rikki häiriköivät. Maakellaria, pippuria, hapanta tammisuutta. Keskipitkä jälkimaku on erittäin hermostunut. Vesilisä tuo hiukan pehmeämpää suklaisuutta makuun mukaan.

Arvio: Pitkästä aikaa todella hankala kokemus. Jälkimaku sentään pelastaa vähän. 75/100

Glen Spey 20 yo 1991/2012, Dewar Rattray 48,7%

Flunssan ja tukkoisuuden jälkeen aloitetaan varovasti. Maistelussa tällä kertaa Dewar Rattraylta yhden tynnyrin Glen Spey, joka on tislattu 1991 ja pullotettu 2012. Verrokiksi otettiin vierelle Diageon Special Releases -sarjasta erittäin tykki Glen Spey 21 yo 1989/2010, 50,4%.

Glen Spey 20 yo 1991/2012, Dewar Rattray

(48,7%, Dewar Rattray, 20.12.1991–29.10.2012, Cask No. 800860, Bourbon Cask, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynää ja vaniljaa, kevyttä kukkaisuutta ja saippuaisuutta. Akaasiahunajaa, apilankukkaa, minttua, yrttisyyttä. Tölkkiananasta, banaania, omenasurvosta, murokeksiä. Tammi ei tunnu juuri ollenkaan. Varsin raikas ja rento kokonaisuus. Vesilisä availee kevyttä sitruksisuutta.

Maku: Maltaisuus maistuu yllättävän reippaana ja yrtit puskevat voimalla läpi, mutta edelleen tammi pysyy taustalla lähes huomaamattomissa. Ruohoisuutta, kukkaisuutta, minttua, omenaa, päärynää, banaania, runsaasti vaniljakastiketta. Suutuntuma on varsin kevyt mutta mausteisena silti kihelmöivä. Sitruksisuus ja pieni suolaisuus maistuvat myös. Jälkimaku pitää maltaisuuden edelleen vahvasti mukana. Ruohoisuus ja yrtit korostuvat voimakkaasti, kunnes hunajaisuus, vaniljaisuus ja hedelmät saavat enemmän tilaa. Minttua, suolaisuutta, kevyesti lakritsia, keksimäistä rasvaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo happamuutta vahvemmin mukaan.

Arvio: Varsin kevyt ja suoraviivainen viski, jonka elementit ovat silti ihan asiallisesti kohdallaan. Vierellä maistettu verrokki tosin vie tätä niin totaalisesti, ettei tunnu edes mielekkäältä ryhtyä sitä erittelemään, koska makujen määrä tuntuu Special Release -pullotteessa niin moninkertaiselta tähän verrattuna. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Glen Grant 20 yo 1992/2013, Maltbarn 54,1%

Maistelussa tällä kertaa kevyesti sherryinen Glen Grant vuodelta 1992. Kaksikymppisen viskin on pullottanut Maltbarn, joka on neljän henkilön perheyritys Stadlandissa, Ala-Saksin alueella. Yhtiön nokkamiehenä toimii entinen talousjournalisti ja ex-Malt Maniac Martin Diekmann.

Freesin pullottajan lisäksi myös Glen Grantiin liittyy mielenkiintoisia käänteitä ja henkilöitä – ja yksi aivan ylittämätön henkilötarina. Scotchwhisky.com kertasi Biawa Makalagan uskomattoman elämän juuri pari viikkoa sitten. Kannattaa käydä lukemassa.

Glen Grant 20 yo 1992/2013, Maltbarn

(54,1%, Maltbarn, 1992–2013, No. 12, Ex-Sherry Butt, 109 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raikkaan kukkainen ja ruohoinen. Kesäistä niittyä, voikukkaa, sinimailasta. Miellyttävää yrttisyyttä, hunajaa, vaniljaa. Tuore ja kepeä yleisilme saa mukavasti ryhtiä tammesta. Mausteisuutta, karamellia, persikkaa, punaista omenaa. Maltaisuus tuntuu napakkana. Nam. Vesilisä avaa päärynää.

Maku: Voimakas ja vaikuttava. Varsin keveällä rungolla lähtee todella isosti, suutuntuma ei varoita yhtään. Omenaisuutta, ruohoisuutta, kukkia. Erittäin reippaalla kädellä vaniljaa ja hunajaa sekä yrttisyyttä aina eucalyptuksesta alkaen. Napakka pippuri on myös mukana, tammisuus ei paljon säästele. Punaista omenaa, persikkaa, sitruksisuutta. Hiukan nestesaippuainen vivahde on mukana. Jälkimaku nousee todella pippurisena ja voimakkaana. Minttua, hapokkuutta, hapanta limettiä, ruohoa, todella karheaa maltaisuutta, tanniinisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tasapainottaa ja makeuttaa tätä selvästi. Vedellä löytää päärynää, hedelmäkarkkeja, irtonaista sokerisuutta.

Arvio: Erittäin tykki Glen Grant. En muista aiemmin näin isoa viskiä tislaamolta maistaneeni. 87/100

Glen Grant 15 yo 1997/2013, Cadenhead Small Batch 46%

Käsissä on oletettavasti ex-bourbontynnyreissä kypsynyttä Glen Grantia. Pullotussarjana on Cadenheadin Small Batch, jossa on tällä kertaa hiukan erilainen pullomuoto ja etiketti.

Glen Grant 15 yo 1997/2013, Cadenhead Small Batch

(46%, Cadenhead Small Batch, 1997–10/2013, 70 cl)

Tuoksu: Ehtaa päärynälimua. Smurffipullo on avattu aikaa sitten ja hapot ovat päässeet haihtumaan. Ruohoisuutta, kepeää maltaisuutta, vaniljaisuutta, briossia. Raikasta valkoviiniä, hiukan sitruunamelissaa. Erittäin mieto ja miellyttävä tuoksu, omenaisia ja kukkaisia sävyjä riittää. Vesilisä tuo hiukan käsirasvaa.

Maku: Päärynää ja maltaisuutta, maltaisuutta ja päärynää. Makumaailma on hiukan kapea, mutta kevyt hedelmäisyys kantaa mukavasti. Vesimelonia, hiukan kiiviä, makeaa omenaa, raparperihilloa. Suutuntuma on kevyt ja raikas. Sitruunamelissaa, aavistus limettiä, murotaikinaa, vaniljakastiketta. Jälkimaku alkaa yllättävänkin tammisena ja mausteisena, vaikka päärynäinen ja maltainen perussävy nouseekin nopeasti hallitsevaksi. Ruohoisuutta, limettiä, omenaa, kukkaisuutta, ihan ripaus lakritsia. Nyt jo pientä hapokkuutta, valkoviiniä, minttua, kevyttä paahteisuutta. Keskipitkä, nätisti kuivuva finaali. Vesilisä availee minttua.

Arvio: Tavallaan hyvin yksinkertainen viski, mutta silti tässä on myös jotain todella rehellistä ja maistuvaa. 84/100

Glen Grant 35 yo 1980/2016, Cadenhead’s 40,5%

Viskin Ystävien Seuran Cadenheadin Speyside-pullotteisiin keskittyneen Iäkkäät harvinaisuudet -illan avasi tämä viski. Mielettömän kovalla kattauksella varustetun tastingin avausviski on aina haastavassa paikassa.

Glen Grant 35 yo 1980/2016, Cadenhead’s

(40,5%, Cadenhead’s Authentic Collection, 1980–2/2016, Bourbon Hogshead, 96 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen, pehmeän tamminen, hiukan ruohoinenkin. Hedelmäisyys on kepeää ja raikasta, vesimelonia ja viinirypäleitä. Omenaa, siideriä, hiukan kellarimaisuutta, heinää. Kevyt ja miellyttävän kesäinen kokonaisuus.

Maku: Tammea ja hedelmää, hyvin synkassa tuoksun kanssa. Vaniljaisuutta, mantelia, olkea. Suutuntuma on kevyt ja mausteisuus raikasta. Omenaa, päärynää, aavistus limettiä. Sokerisuutta, valkoista suklaata. Jälkimaku järeämmin tanniininen, napakan mausteinen, tummahkolla tavalla yrttinen. Karvautta, pähkinää, mantelia. Silti omenaisuus ja persikka puskevat pintaan, sokerinen makeus nousee hienosti taustalta. Viherherukkaa, hapokkuutta, heinää. Pitkä ja lopulta tasapainoinen finaali.

Arvio: Refillissä on ollut laatua, mutta tämän hapokkuus on aavistuksen hankala omaan suuhuni. Todella hyvä viski silti, totta kai. 88/100

Glen Grant 1985/2012, Samaroli 45%

Glen Grantin suosio perustuu tiettyihin vuosikertoihin. Tämä 1985 voisi olla lupaava vuosi. Maistelussa Samarolin pullottama yksilö.

Glen Grant 1985/2012, Samaroli

(45%, Samaroli, 1985–9/2012, Cask No. 10196, 270 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, vaniljainen, kanervainen ja kukkainen. Omenaa, ananasta, appelsiininkuorta. Raparperipiirakkaa. Runsaasti hunajaa, tiettyä kanervaisuutta, piparminttua, aavistus kookosta. Kukkeaa tavaraa, aromaattista ja öljyistä. Hiukan liuotinmainen sävy taustalla. Vesilisä raikastaa sävyjä.

Maku: Öljyinen ja aromaattinen, hyvin maltainen ja hunajainen. Klassinen speysider-henki on heti läsnä. Tammisuutta, vaniljaisuutta, appelsiinia. Amaretto-tyylinen karvaus, toisaalta taas tietty konjakkimaisuus on mukana. Omenaa, raparperia, vadelmaa. Suutuntuma on melko kevyt ja hyvin öljyinen. Jälkimaku on täynnä appelsiininkuorta, kirpeää sitruksisuutta, kasvasta liköörimäisyyttä. Vaniljainen ja hunajainen makeus ottavat yhteen karvaan tammisuuden ja tanniinien kanssa. Melko räiskyvä ja pitkä jälkimaku puskee pintaan kaikkea piparmintusta vadelmaan, saksanpähkinästä rusinaan. Vesilisällä ruohoisuus ja apilaisuus heräävät.

Arvio: Aperitiivimainen ja varsin kompleksinen tapaus. Tässä on paljon hyvää ja hienoa, mutta pakko myöntää, etten ole tämän viskityylin ylimpiä ystäviä. 86/100