Rothes

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray 66,1%

Tästä viskistä ei päällepäin voisi arvata, että sillä olisi mitään tekemistä sherrytynnyrin kanssa. Dewar Rattray kuitenkin myy tällaista nuorta Glenrothesin rakettibensaa sherryviskinä.

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray

(66,1%, Dewar Rattray, 24.9.2007–19.10.2015, Cask No. 10238, Sherry Butt, 654 bts., 70 cl)

Tuoksu: Onpa jännä, miten näin kirkas viski voi tuoksua näin paljon sherryltä. Maitosuklaata, rusinaa, saksanpähkinää, kuningatarhilloa. Rouhea maltaisuus ja tietty jyväisyys kuitenkin kertovat, että nuoresta viskistä on kyse. Tikkunekkua, minttua, aavistus balsamicoa. Vesilisä availee poltettua sokeria ja persikkaa.

Maku: Paksun öljyinen ja pureskeltava sherrypommi. En muista viskin ulkonäön koskaan vieneen näin vahvasti harhaan, koska tämä on silkkaa suklaan ja rusinan, karamellin ja pähkinän ilotulitusta. Erittäin kermainen suutuntuma ja valtavan painava runko kuljettavat sherrysävyjä isolla rekkakyydillä. Kahvia, hiukan kitkerää tammea, inkivääriä, keltaista luumua ja vaniljaa. Jännä yhdistelmä suolaista ja makeaa. Ja onhan tämä siis ihan uskomattoman voimakas, meinaa lähteä tukka päästä. Jälkimaku on todella kermainen ja pehmeän toffeemainen, suklainen, pähkinäinen ja kahvinen. Tammi ja maltaisuus tulevat melko reippaasti läpi. Mausteita, marjaisuutta, appelsiinia. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa viinisyyttä ja sokerisuutta.

Arvio: Erittäin vahva ja mieleenpainuva esitys. Tynnyrin on täytynyt olla uskomattoman aktiivinen, koska siitä on tarttunut lyhyessä ajassa näin valtavasti mukaan. Se tekee tästä entistä ihmeellisemmän viskin, että näin vaalea tapaus voi olla näin intensiivisen sherryinen ja pysäyttävä. Onhan tämä nuori ja varsin raaka viski kaiken takana, siitä ei pääse mihinkään, mutta en muista aiemmin kokeneeni mitään ihan vastaavaa. 85/100

Speyburn 2006/2019 for Premium Spirits 52,5%

Speyburn on alkanut terhentyä viime vuosina, vaikka en itse olekaan kovin paljon kyseisen tislaamon tuoretta tuotantoa maistanutkaan. Nyt maistossa on viskiä, joka on pullotettu ex-bourbonista Belgiaan.

Speyburn 2006/2019 for Premium Spirits

(52,5%, OB for Premium Spirits Belgium, 2006–2019, Cask No. 188, Bourbon Barrel, 252 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja minttuinen ensivaikutelma. Tisle puhuu. Päärynää ja aprikoosia, mangoa ja hunajamelonia. Kukkaisuutta ja hiukan kermaisuutta. Kinuskinen vivahde. Vaniljaa ja tuoretta puuta, vähän jopa havuja. Hiukan puuromaisuutta ja jyväisyyttäkin. Vesilisä tuo hiukan lenseää rasvaisuutta esiin.

Maku: Tammea ja vaniljaa, hedelmiä ja ruohoisuutta. Tisle edellä mennään myös maussa. Mysliä ja mariekeksiä, hiukan hunajaa, omenaa ja päärynää. Pippurisuus antaa tulitukea, samoin suolaisuus on hiukan yllättäen pinnassa. Kermaisuutta ja edelleen pientä kinuskisuutta. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti napakka. Maltaisuutta, jyväisyyttä, hapokkuutta. Kukkaisuus ja heinäisyys ovat myös selvästi läsnä. Jälkimaku pyörii edelleen paljaan tammisuuden ja vaniljan ympärillä. Minttu tulee selvästi esiin, samoin päärynä ja trooppiset hedelmät. Ruohoisuus kantaa pitkälle, samoin havuisuus ja pieni pihkaisuus ovat läsnä. Pippuri ja yrttisyys tuovat napakkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa erikoista rasvaisuutta.

Arvio: Tislevetoista tavaraa, vaniljaa ja tuoretta puuta riittää. Ei oikein omaan preferenssiini, vaikkei mitään suurta vikaa. Tällaisille viskeille on omat faninsa, tiedän sen. 82/100

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Glen Grantia miniatyyristä. Tämä ei ole koskaan ollut mikään erityisen arvostettu pullote, mutta näitä on tehty paljon eri aikoina ja väritkin ovat vaihdelleet melkoisesti.

Tämän etiketin taakse painetusta pullotuskoodista ei saa oikein mitään selvää (kirjaimet F/GI erottuvat, niiden edessä on mahdollisesti numero 2), mutta väri on varsin punertava eikä ollenkaan valju niin kuin monissa kuvissa näkemissäni vastaavissa pullotteissa.

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

(40%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, 1996*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltaisuus ja heinäisyys ottavat heti yhteen hedelmäisyyden ja kuivan tammen kanssa. Metisyyttä, kukkaisuutta, hiukan minttua. Hunajaa, mysliä, kuivattuja hedelmiä, hiukan leipämäisyyttä. Miellyttävä kovan toffeekarkin sävy. Nahkaisia ja tallisia piirteitä. Tasapainoinen ja kutsuva kokonaisuus.

Maku: Maltainen, hedelmäinen ja varsin kuiva. Kuiva tammi tulee kuitenkin hyvin esiin, metisenä ja tyylikkäänä. Kuivattuja hedelmiä, edelleen leipämäisiä sävyjä, pientä karvautta, jota karamelli pehmentää. Hiukan muroja, Weetabixiä, hunajaa ja suklaata. Suutuntuma on melko kevyt mutta ilahduttavan tasapainoinen. Appelsiinia, omenaa, hiukan aprikoosia. Jälkimaku kääntyy hedelmäisyydestä nopeasti kitkerämpään ja kuivempaan suuntaan. Maltaisuus on edelleen selvästi esillä. Kuiva tammi toimii kuitenkin edelleen hyvin tyylikkäästi, metisyys ja tietty kellarimaisuus korostuvat. Nahkaisuutta, rusinaa, kuivattua aprikoosia. Hapokkuutta, pähkinäistä karvautta. Keskipitkä ja lopulta varsin kuivaksi kääntyvä finaali.

Arvio: Tämä ylitti käytännössä kaikkki odotukset. Tasapainoinen, kuivan tamminen ja maltaisen tyylikäs perusviski menneiltä vuosilta. 84/100

Jälkikäteen sain tietäjiltä arvioita tämän pullotusvuodesta, kun olin laittanut tähän +/- 1985. Niin ei voi olla, koska G&M alkoi ilmeisesti käyttää pullokoodeja vasta vuonna 1988. Smoke On The Waterin Hannu tiesi kertoa, että vuoden 1988 pullotteessa ensimmäinen kirjain oli H ja 1990-luvun pullotteissa I. Toinen kirjain menee vuosittain aakkosjärjestyksessä. Paras arvaus tämän pullotusvuodesta on nyt sitten 1996.

Glenrothes 15 yo 2005/2020, Douglas Laing 48,4%

Nyt on flunssan viimeisetkin jälkioireet selätetty ja horinat horistu. On aika palata oikean asian ääreen. Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen viski Douglas Laingin uudesta The Midnight Series -pullotesarjasta, joka on jonkinlainen Old Particularin sivujuonne. Tummasävyinen 15-vuotias Glenrothes on luonnollisesti levännyt ikänsä ex-sherryssä.

Glenrothes 15 yo 2005/2020, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, The Midnight Series, 9/2005–12/2020, Cask No. DL 14560, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja tumman suklainen, oikein klassinen ja siirappisen tuhti sherrytuoksu. Kypsää kirsikkaa, tallisuutta ja nahkaa. Hyvin auki. Viikunahilloa, päärynää ja omenaa, vadelmaa ja makeaa sitruksisuutta. Multaisuutta ja kuivia lehtiä, pähkinäisyyttä ja paahteisuutta. Vesilisä avaa toffeeta.

Maku: Sherryinen, luumuinen ja kirsikkainen kokonaisuus. Hiukan terävämpi kuin siirappinen tuoksu antoi odottaa. Runsas mausteisuus ja jämäkkä maltaisuus kannattelevat kokonaisuutta. Tammi on tyylikkäästi mukana. Omena on hiukan hapokasta, marjaisuutta ja viikunaa riittää. Nahkaisuus ja tallisuus saavat seurakseen tietyn kellarimaisuuden. Suutuntuma on keskitäyteläinen eikä tekstuuri ole lainkaan sulkeutunut. Kahvia, happamuutta, pähkinää. Jälkimaku on napakan mausteinen, tumman suklainen ja hapokkaan sherryinen. Hedelmäisyys ja nahkaisuus toimivat hyvin yhteen. Viikunaa, pähkinää, kahvia, happamuutta. Sitruksisuutta, hiukan pippuria, paahteista tammea. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta esiin.

Arvio: Hedelmäisen sherryinen ja varsin kompleksinen Glenrothes. Kun äskettäin maistamani Glenrothes 1982/1999 jätti vielä hiukan toivomisen varaa ja Sansibarin pullottama Glenrothes 22 yo 1996/2018 vähän enemmän, tämä palautti taas uskoni sherryiseen Glenrothesiin. Hyvä viski, jos ei erityisesti tykkää äkkimakeasta sherrypommista vaan haluaa fiilistellä hedelmien ja mausteiden ääressä – eikä pelkää pientä karheutta. 88/100

Glenrothes 1982/1999, 43%

Maistelussa tällä kertaa varsin vakuuttavan oloinen Glenrothes vuoden 1982 tuotannosta. Taannoinen indie-Glenrothes jätti sen verran haljun fiiliksen, että piti nyt suorittaa paikko tällaisella tislaamon omalla pullotteella.

Glenrothes 1982/1999

(43%, OB, 1982–1999, Approved 7.10.1998, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan tamminen, makean hedelmäinen, tomusokerinen ja tuhti yleisilme. Vaniljaisuus ja hedelmäkakku ovat pinnassa. Kuivattuja hedelmiä, makeaa appelsiinia ja voimakkaasti tuoksuvaa hunajakennoa. Paahdettuja pähkinöitä, kanelia, metisyyttä. Hiukan minttua ja päärynää.

Maku: Voimakas tammi, painava hedelmäisyys ja selvästi erottuva hunaja ovat pääosassa. Vaniljaisuus kääntyy mantelin ja marsipaanin suuntaan. Tämä ei ole erityisen makea viski, vaan hedelmäisyys pyörii kirpeän appelsiinin ja hapokkaan omenan ympärillä. Pähkinäisyys on jopa karvasta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin hyvin tasapainossa. Maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä ja tanniineja riittää. Jälkimaku alkaa edelleen vahvasti tammen komennossa. Kaneli saa seurakseen voimakkaan chilin. Vaniljasta on enää ailahdus mukana, hapokkuus kääntyy kahviin. Maltaisuutta, paahteisuutta, ruohoisia sävyjä, hedelmäteetä, hiukan limettiä. Melko pitkä finaali kuivuu erittäin tiukasti ja jää lopulta hiukan sävyttömäksi.

Arvio: Tuoksu lupailee paljon ja maussakin on runsaasti hyviä elementtejä. Jälkimaku käy kuitenkin hyvin kireäksi. Laatuviskiä silti. Odotukset olivat kieltämättä vieläkin korkeammalla. 86/100

Glenrothes 22 yo 1996/2018, Sansibar 52,4%

Maistelussa on vaihteeksi sherryistä Glenrothesia saksalaisen indie-pullottajan Sansibarin valikoimista.

Glenrothes 22 yo 1996/2018, Sansibar

(52,4%, Sansibar, Spirits Shop’ Selection, 1996–2018, Refill Sherry Cask, 504 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vaniljainen. Omena ja sitruuna ovat pinnassa, sherrystä ei ole kuin ailahdus. Marsipaania, hiukan toffeeta, banaania. Ruohoisuutta, kosteaa lehtikasaa, maltaisuutta, viljaisuuttakin. Mausteisuutta. Tuntuu kaikkineen hiukan ohuelta. Vesilisä availee hiukan nestesaippuan ja mintun vivahteita.

Maku: Maltainen, tamminen, kirpeän hedelmäinen ja purevan mausteinen. Vanilja ja marsipaani ovat edelleen vahvasti esillä. Hapokasta omenaisuutta, viinirypälettä, raakaa banaania, limettiä. Kanelia, pippuria, tanniinisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko kireä. Edelleen tietty maanläheisyys ja kostean lehtikasan fiilis on voimakas. Ruohoisuutta, hapokkuutta ja yrttejä riittää. Jälkimaku lähtee todella karvaana ja tammisen purevana liikkeelle. Maltaisuutta, paahteisuutta, hapokkuutta. Pippuria, karvasmantelia, raakaa banaania, limettiä ja vihreää omenaa. Ruohoisuutta, heinäisyyttä, suolaisuutta, pieni metallinen ailahdus. Keskipitkä, hyvin karvas finaali. Vesilisä tuo esiin päärynäisiä sävyjä, pientä sokerista makeutta ja minttua.

Arvio: Nyt ei osunut oikein millään tasolla kohdalleen. 79/100

Glen Grant 21 yo 1996, SMWS 9.143, 60,6%

Nyt on lasissa 21-vuotias Glen Grant, joka on viiden miniatyyrin Festival Flavours Discovery Packin viimeinen maistettava viski. Jälleen ovat voltit erittäin korkealla, vaikka nesteellä on jo ikääkin.

Glen Grant 21 yo 1996, SMWS 9.143

(60,6%, Scotch Malt Whisky Society, 23.4.1996, Spirit of Speyside Whisky Festival, Grateful gravitas, Ex-Bourbon Hogshead, 2.5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, maltainen ja huokuu bourbontynnyrin voimaa. Aktiivista tammea, tyylikästä vaniljaa, marsipaania, mausteisuutta. Paahdettua vaahtokarkkia, hiukan popcornia. Syvä ja tasapainoinen. Tummaa yrttisyyttä, päärynää, viinirypäleitä, hedelmäsiirappia. Vesilisä tuo hedelmäkarkkisuutta esiin.

Maku: Voimakas, hedelmäinen, maltainen ja syvän tamminen. Bourbonhenkisyys hallitsee edelleen, paistetut vaahtokarkit ja vanilja ovat vahvasti mukana. Tomusokeria, marsipaania, mausteisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja hienosti balanssissa. Omenaa, hiukan kirsikkaa, rypälemäisyyttä, hapokkuutta. Jälkimaku on syvän tamminen ja todella mausteinen. Tammi saa tummempia sävyjä ja kuivuu hallitusti. Hedelmäsiirappi tuo makeutta, kun yrtit ja pippuri rummuttavat täydellä voimalla. Pientä karvautta loppusuoralla, nahkaisuutta ja happamuutta. Pitkä finaali. Vesilisä availee päärynää ja hunajaisuutta.

Arvio: Tämän setin hienoin viski. Myönteinen yllätys kaikin puolin. Nimellekin on katetta, koska vakavasti otettavaa ja linjakasta painavuutta riittää. 88/100

Caperdonich 22 yo 1992/2014, Liquid Treasures 47,7%

Vielä löytyy maailmalta Caperdonichin viskejä 1990-luvulta. Tämän vuosituhannen puolella aivan lopullisesti suljetun tislaamon tuotannosta erityisesti vuoden 1992 vuosikerta on ollut vahvasti esillä. Itsekin olen niitä muutaman maistanut aikojen saatossa.

Caperdonich 22 yo 1992/2014, Liquid Treasures

(47,7%, Liquid Treasures, 1992–2014, Hogshead, 152 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunainen, ruohoinen ja minttuinen. Varsin pistävä ja jokseenkin koruton. Tammi on kuivaa mutta mukana on liuotinmaisuutta ja liimaa. Kuivakkaa maltaisuutta, aamiaismuroja, hapokkuutta, mineraalisuutta. Hiukan vaniljaa ja hunajaa sentään pehmentämässä. Vesilisä availee hedelmäkarkkeja.

Maku: Sitruunainen ja kermainen, paljon rotevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Makupaletissa kuitenkin korostuu sama koruttomuus, vaikka nyt mukana on myös piparminttua, kovia hedelmäkarkkeja ja hunajaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko jopa tuhti. Maltaisuus tulee läpi hiukan puuromaisena ja tammessa on aktiivisen pistävä sävy. Ruohoisuus ja heinäisyys on selvästi läsnä. Jälkimaku on nopeasti kitkeröityvä, tamminen ja osin karvas. Sitruunaa, ruohoa, karvasta heinäisyyttä. Maltaisuus on rouheaa ja karheus painaa päälle. Minttu jää keskipitkän finaalin lopuksi pintaan. Vesilisä tuo esiin mangoa ja raa’ahkoa banaania.

Arvio: Kaikista mahdollisista viskityyleistä tämä ei kuulu suosikkeihini. Ihan asiallinen lopputulos toki, mutta tietty koruttomuus tätä vaivaa silti. 82/100

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead 50,1%

Maistelussa tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyttä Glenrothesia. Tämä on aivan tuoreesta Cadenheadin Small Batch -julkaisusta, mutta tällä kertaa sitä on ujutettu Cadenheadin kaupassa myytyyn kahden desin pikkupulloon.

Tynskän jämiä on pullotettu aiemminkin tällaiseen Cask Ends -sarjaan. Viimeksi aivan äskettäin vuonna 2012 tuli tällaisia vastaavia nautittua yhden Royal Lochnagarin ja yhden Ben Nevisin verran.

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead

(50,1%, Cadenhead Small Batch, Cask Ends, 1996–8/2019, Bourbon Hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta, toffeeta ja runsain mitoin marsipaania. Katajanmarjaa, havuja ja öljyistä yrttisyyttä. Vaniljaa, banaania, makeaa sitruksisuutta. Tiettyä pähkinäistä painavuutta, melko reipasta tammea, kypsää omenaa, tölkkipersikkaa. Vesilisä tuo pientä puuromaisuutta ja kalkkisuutta esiin.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja öljyisen painava. Marsipaani ja vanilja saavat seurakseen yrttisiä ja havuisia sävyjä. Tammi tuntuu jalostuneemmalta kuin tuoksussa, havuinen ja katajanmarjainen puoli on itse asiassa todella kiinnostava ja mehukas. Suutuntuma on melko täyteläinen ja jämäkkä. Hedelmäsalaattia, tölkkipersikkaa, banaania, kiiviä ja rypälemäisyyttä riittää. Jälkimaussa yrttinen ja havuinen puoli korostuu entisestään. Tammi kuivuu taustalla kauniisti ja vahaisuus nousee pintaan. Sitruksisuutta, mineraalisuutta, pientä pippuria. Keskipitkä ja tyylikäs finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta ja paljastaa eucalyptuksen.

Arvio: Tässä on paljon hyvää, yrteissä ja havuissa, mutta kovin tavanomaiseksi tämä lopulta jää. 84/100

Glen Spey 15 yo 1999/2014, Douglas Laing 48,4%

Lasissa tällä kertaa varsin klassisen oloinen Glen Spey Douglas Laingilta. Näistä on kieltämättä vaikea löytää eroja tai suuria yllätyksiä, mutta joskus sattuu maku kuitenkin kohdalleen. Toivotaan, että niin käy nyt.

Glen Spey 15 yo 1999/2014, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, 4/1999–4/2014, Cask No. DL 10286, Refill Hogshead, 324 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja puuromainen, maltainen ja heinäinen. Ei herätä suuria tunteita, näitä mahtuu kolmetoista tusinaan. Mallassokeria, kermaa, yrttisyyttä, ruohoisia sävyjä. Pieni pahvinen lenseys on mukana taustalla. Hiukan suolaa. Ei oikein houkuttele. Vesilisä availee hiukan banaania, hunajaa ja vaniljaa.

Maku: Maku toimii tuoksua paremmin. Silti yleisilme on varsin puuromainen, maltainen ja sitruksinen. Kermaisuutta, omenaa, raakaa päärynää, yrttisyyttä. Melko reipas potku kuitenkin, pippuria ja hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi on varsin aktiivista, vaniljaista ja mausteista. Hedelmäsiirappi ja suolaisuus muodostavat ihan toimivan yhdistelmän. Jälkimaku on tamminen, pippurinen ja hapokas. Mentholia, päärynää, minttua, vaniljaa. Maltaisuus ja puuromaiset sävyt jäävät taustalle, kun hedelmäisyys ja yrtit jylläävät. Yllättävänkin pitkä ja runsas finaali. Vesilisä saa yrtit vielä edustavammin esiin.

Arvio: Vaatimattoman tuoksun jälkeen taso nousee. Varsin mojova jälkimaku jopa. Ei tämä silti mitään suuria ylisanoja saa lausumaan. 83/100