Douglas Laing Old Particular

Glenrothes 15 yo 2005/2020, Douglas Laing 48,4%

Nyt on flunssan viimeisetkin jälkioireet selätetty ja horinat horistu. On aika palata oikean asian ääreen. Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen viski Douglas Laingin uudesta The Midnight Series -pullotesarjasta, joka on jonkinlainen Old Particularin sivujuonne. Tummasävyinen 15-vuotias Glenrothes on luonnollisesti levännyt ikänsä ex-sherryssä.

Glenrothes 15 yo 2005/2020, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, The Midnight Series, 9/2005–12/2020, Cask No. DL 14560, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja tumman suklainen, oikein klassinen ja siirappisen tuhti sherrytuoksu. Kypsää kirsikkaa, tallisuutta ja nahkaa. Hyvin auki. Viikunahilloa, päärynää ja omenaa, vadelmaa ja makeaa sitruksisuutta. Multaisuutta ja kuivia lehtiä, pähkinäisyyttä ja paahteisuutta. Vesilisä avaa toffeeta.

Maku: Sherryinen, luumuinen ja kirsikkainen kokonaisuus. Hiukan terävämpi kuin siirappinen tuoksu antoi odottaa. Runsas mausteisuus ja jämäkkä maltaisuus kannattelevat kokonaisuutta. Tammi on tyylikkäästi mukana. Omena on hiukan hapokasta, marjaisuutta ja viikunaa riittää. Nahkaisuus ja tallisuus saavat seurakseen tietyn kellarimaisuuden. Suutuntuma on keskitäyteläinen eikä tekstuuri ole lainkaan sulkeutunut. Kahvia, happamuutta, pähkinää. Jälkimaku on napakan mausteinen, tumman suklainen ja hapokkaan sherryinen. Hedelmäisyys ja nahkaisuus toimivat hyvin yhteen. Viikunaa, pähkinää, kahvia, happamuutta. Sitruksisuutta, hiukan pippuria, paahteista tammea. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta esiin.

Arvio: Hedelmäisen sherryinen ja varsin kompleksinen Glenrothes. Kun äskettäin maistamani Glenrothes 1982/1999 jätti vielä hiukan toivomisen varaa ja Sansibarin pullottama Glenrothes 22 yo 1996/2018 vähän enemmän, tämä palautti taas uskoni sherryiseen Glenrothesiin. Hyvä viski, jos ei erityisesti tykkää äkkimakeasta sherrypommista vaan haluaa fiilistellä hedelmien ja mausteiden ääressä – eikä pelkää pientä karheutta. 88/100

Laphroaig 16 yo 2000/2017, Douglas Laing 47,8%

Lasissa tällä kertaa varsin vaaleaa Laphroaigia ex-bourbonista Belgian markkinoille. Pullottajana on Douglas Laing, joten laatua on lupa odottaa.

Laphroaig 16 yo 2000/2017, Douglas Laing

(47,8%, Douglas Laing for Cinoco Belgium, Old Particular, 6/2000–1/2017, Cask No. DL 11516, Refill Hogshead, 174 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, lääkemäinen ja varsin kuiva. Salmiakkijauhetta, hiilisavua ja palanutta puuta. Tuhkaisuus, merellisyys ja tervaisuus ovat pinnassa. Antiseptisia aineita, vihreää omenaa, sitruunaisuutta. Hiukan ruohoa ja heinää, suolaa ja merilevää. Vesilisä avaa runsaasti mentholia ja päärynää.

Maku: Tervainen, mineraalinen ja tuoksua pykälän makeampi. Hunajaa, omenaa, hiukan vaniljaisuutta. Hiilisavu ja lääkemäisyys ovat silti jämäkästi läsnä, samoin salmiakki. Hapokkuutta, limetin kitkeryyttä, mangon makeutta, trooppista hedelmää, herkullista sitruunalakritsia. Suutuntuma on melko kuiva ja hyvin tasapainossa. Vihreää teetä, hiukan chiliä, yrttistä raikkautta. Jälkimaku kääntyy tervaleijonaksi ja mentholiseksi. Lääkemäisyyttä, yrttistä syvyyttä, kamferia, pippurisuutta. Trooppista hedelmää, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, nuotiosavua. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa mentholisuutta ja raikkautta.

Arvio: Onnistunut pullote kaikin puolin. Sävykäs ja tasapainoinen, tisleelle uskollinen ja varsin kompleksinenkin. 89/100

Glen Spey 15 yo 1999/2014, Douglas Laing 48,4%

Lasissa tällä kertaa varsin klassisen oloinen Glen Spey Douglas Laingilta. Näistä on kieltämättä vaikea löytää eroja tai suuria yllätyksiä, mutta joskus sattuu maku kuitenkin kohdalleen. Toivotaan, että niin käy nyt.

Glen Spey 15 yo 1999/2014, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, 4/1999–4/2014, Cask No. DL 10286, Refill Hogshead, 324 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja puuromainen, maltainen ja heinäinen. Ei herätä suuria tunteita, näitä mahtuu kolmetoista tusinaan. Mallassokeria, kermaa, yrttisyyttä, ruohoisia sävyjä. Pieni pahvinen lenseys on mukana taustalla. Hiukan suolaa. Ei oikein houkuttele. Vesilisä availee hiukan banaania, hunajaa ja vaniljaa.

Maku: Maku toimii tuoksua paremmin. Silti yleisilme on varsin puuromainen, maltainen ja sitruksinen. Kermaisuutta, omenaa, raakaa päärynää, yrttisyyttä. Melko reipas potku kuitenkin, pippuria ja hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi on varsin aktiivista, vaniljaista ja mausteista. Hedelmäsiirappi ja suolaisuus muodostavat ihan toimivan yhdistelmän. Jälkimaku on tamminen, pippurinen ja hapokas. Mentholia, päärynää, minttua, vaniljaa. Maltaisuus ja puuromaiset sävyt jäävät taustalle, kun hedelmäisyys ja yrtit jylläävät. Yllättävänkin pitkä ja runsas finaali. Vesilisä saa yrtit vielä edustavammin esiin.

Arvio: Vaatimattoman tuoksun jälkeen taso nousee. Varsin mojova jälkimaku jopa. Ei tämä silti mitään suuria ylisanoja saa lausumaan. 83/100

Bowmore 16 yo 1999 Feis Ile 2016, Douglas Laing 48,3%

Douglas Laing julkaisi vuoden 2016 Feis Ileen oman erikoispullotteensa Bowmorelta. Edellisvuonna vastaava DL-pullote tuli Laphroaigilta, tänä vuonna Caol Ilalta. Mielenkiintoisia pieniä eriä.

Bowmore 16 yo 1999 Feis Ile 2016, Douglas Laing

(48,3%, Douglas Laing, Old Particular, 9/1999–3/2016, Cask No. DL 11107, Refill Hogshead, 246 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, mineraalinen ja napakan tamminen. Herukkaa. Hieno refill-fiilis, yrttisyyttä ja mausteita. Nokisuutta, sammutettua nuotiota, hiiltä, suolaisuutta. Makea hedelmäisyys toimii nätisti savun kanssa yhteen, persikkaa, omenaa ja päärynää riittää. Yllättävänkin tuhti. Vesilisä aukoo jännää lääkemäisyyttä.

Maku: Pehmeän savuinen, mineraalinen ja todella herukkainen. Maistuva öljyinen hedelmäisyys kantaa kokonaisuutta. Kermaisuutta, tölkkipersikkaa, vaniljaisuutta. Päärynää ja makeaa sitruksisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa – joskin tietty ”helppous” tässä on myös. Tammessa on nätti refill-ulottuvuus, napakka pippurisuus ja varsin kuivakka tuntuma. Jälkimaussa turvesavu nousee taas vahvemmin pintaan, riittää hiilisyyttä ja suolaisuutta. Vaniljaa, herukkaisuutta, hunajaisuutta, persikkamehua, pippurisuutta. Mineraalinen ja tamminen tunnelma. Melko pitkä finaali. Vesilisällä kermaisuus kevenee ja suolaisuus nousee selvemmin pintaan.

Arvio: Tuhdisti turpeensavuinen ja maukkaan mineraalinen Bowmore. 89/100