Keith

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate 46%

Hiukan erikoisempi iäkäs Glentauchers tällä kertaa lasissa. Tynnyrissä on ollut jonkinlainen viinikäsittely. Se ei valitettavasti lupaa kovin hyvää, mutta maistetaan, ennen kuin tuomitaan.

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate

(46%, Van Wees, The Ultimate, Rare Reserve, 11.3.1981–28.10.2011, Cask No. 1056, Wine Treated Butt, 237 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erikoinen yhdistelmä mineraalisuutta, vahaa, kuivaa vanhaa tammea ja mentholia. Hedelmäisyys tarjoilee enimmäkseen sitruunaisuutta, kun taas viinisyyttä tästä ei kyllä löydä hakemallakaan. Hiukan hunajaa, heinää, kovia hedelmäkarkkeja, raikasta yrttisyyttä. Tyylikäs. Vesilisä tuo maltaisuutta ja ruohoa pintaan.

Maku: Mentholi nousee ensimmäisenä pintaan. Runsaasti sitruunaa ja kuivaa tammea. Nyt mukana on kuitenkin vihreää omenaa, viherherukkaa ja inkiväärioluen vivahteita. Sitruunalakritsia ja pientä paahteisuutta. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin hillitty, suutuntuma on melko kevyt ja öljyisyys varsin aromaattista. Heinäisyyttä, pientä kitkeryyttä ja suolaisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin mentholinen ja kevyt, mutta pippuri nousee nätisti tukemaan. Suolaisuus ja sitruksisuus korostuvat. Ruohoisuutta, heinää, herukkaisuutta ja inkivääriä. Varsin pitkä ja tasapainoinen finaali. Vesilisä avaa lisää yrttisiä vivahteita.

Arvio: Ylitti kaikki odotukset. Viinisyyttä ei löydy hakemallakaan, mutta homma toimii. Tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus, mutta vaatii kuitenkin aikaa ja rauhallista tutkimista. 87/100

Aultmore 13 yo 1997, SMWS 73.41, 58,8%

Maistelussa vaihteeksi Aultmorea SMWS:n valikoimista. Tynnyrinä on ollut refill-bourbon ja kypsytystä takana 13 vuotta. Odotukset ovat maltilliset, koska perinteisesti nämä nuorehkot Aultmoret ovat olleet hiukan värittömiä speysidereita.

Aultmore 13 yo 1997, SMWS 73.41

(58,8%, Scotch Malt Whisky Society, 2/1997–2010*, Sweet and citric counterpoints, 2nd Fill Ex-Bourbon Hogshead, 286 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, sitruksinen ja runsaan vaahtokarkkinen. Marsipaania, sitruunavaahtoa, apilankukkaa, rypälemäisyyttä, hiukan raakaa päärynää. Mineraalisuutta ja pientä valkopippurisuutta. Öljyisen napakka ja hiukan rasvainen purevuus on myös mukana. Vesilisä avaa raikkautta, minttua ja sitruunamelissaa.

Maku: Sitruksinen, öljyinen ja purevan pippurinen. Yllättävänkin voimakas tuoksuun nähden. Maltaisuutta, sahattua lautaa, pientä liimamaisuutta ja liuotinta. Viinirypäleitä, kiiviä, päärynää. Sitruuna edelleen vahvasti pinnassa, kirpeänä ja intensiivisenä. Runko on korkeintaan keskitäyteläinen mutta suutuntumassa pippuri ja mineraalisuus korostuvat. Ei tämä mikään nautiskeluviski ole, enemmänkin tekninen suoritus. Jälkimaku valkopippurinen, mineraalinen ja rypälemäisen hapokas. Mustaa teetä, anista, heinäisyyttä, vähitellen nousevaa suolaa. Tiukka tammisuus pitää loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta lisää.

Arvio: Tyylinä tämä on sellaista laatua, mistä en erityisemmin pidä. Suuria vikoja tässä ei ole, mutta sen verran kireä viski on kyseessä, ettei varsinaisesta nautiskelusta voi puhua. 79/100

Strathmill 22 yo 1990/2013, Duncan Taylor 54,4%

Duncan Taylor pullotti Dimensions-sarjassaan tällaisen Strathmillin vuonna 2013. Tislaamo itsessään ei ole koskaan herättänyt suurempia tunteita, vaan on jäänyt mielikuvissa tuotantolaitoksen tapaiseksi toimijaksi.

Vasta äskettäin Diageon Special Releasena julkaistu 25-vuotias muistutti, että tislaamo on tosiaan edelleen olemassa ja puskee viskiä blendejä varten vähintäänkin entiseen tahtiin.

Strathmill 22 yo 1990/2013, Duncan Taylor

(54,4%, Duncan Taylor, Dimensions, 8/1990–5/2013, Cask No. 4242, 238 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin erikoinen, ummehtunut ja rasvainen. Hikisukkaa, talia, suolaa. Heinää ja sitruksisuutta, maltaisuutta ja märkää pahvia. Nyt ei kyllä jatkoon. Jostain taustalta pieni hedelmäisyys sentään yrittää pilkistää, vaniljaa ja kakkupohjaa. Vesilisä vapauttaa päärynää ja ruohoisuutta.

Maku: Maku parantaa tuoksusta huimasti, mutta tasapaino on hukassa. Nyt kärjessä on erittäin suolainen, kirpeän hedelmäinen ja kuiva puraisu, jonka jälkeen alkaa rasvan, vaniljan ja maltaisuuden sekamelska. Kookosrasvaa, vahamaisuutta ja mineraalisuutta löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja oudon raskas. Heinää, tammea, jotain esanssista. Aseöljyä, Jägermeisteria, yskänlääkettä. Jälkimaku on edelleen yhtä kummallinen. Sitruksisuutta, vaniljaa, pippuria, rasvaa ja suolaa tunkee joka tuutista. Märkä pahvi, kireä tammi ja kuiva maltaisuus heiluvat hetken. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan makeaa päärynäisyyttä.

Arvio: Omituinen ja epätasainen esitys. Ei kolahtanut millään mittarilla. 77/100

Strathmill 12 yo Flora & Fauna 43%

Strathmillin tislaamopullotteita ei ole tämän Flora & Faunan jälkeen pahemmin näkynytkään. Maistoin tätä viimeksi viitisen vuotta sitten Skotlannissa, mutta sen jälkeen ei ole vastaan tullut – ennen kuin nyt.

Strathmill 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Raikas ja päärynäinen, vaniljainen ja pehmeä. Maltaisuutta, heinäisyyttä, aamiaismuroja, kevyttä tammisuutta. Hedelmäkarkkeja, kukkaisuutta, hiukan vahaa. Kuivan mineraalinen puoli löytyy myös, kalkkia ja ripaus suolaa. Varsin helppo ja miellyttävä kaikin puolin.

Maku: Kermainen ja kevyt. Maltaisuus ja raikas hedelmäisyys ovat pinnassa. Tammi tuo mukaan hiukan kitkeryyttä, joka tasapainottaa omenan ja päärynän makeita puolia. Mineraalisuus ja tietty kuiva ote tuntuu myös maussa. Suutuntuma on varsin kevyt. Mausteisuutta, yrttejä, ruohoa, heinää, hiukan nahkaa ja hapokkuutta. Jälkimaku kääntyy nopeasti varsin kitkeräksi ja hapokkaaksi, vaikka päärynäinen ja hedelmäteemäinen puoli yrittää pistää vastaan. Mineraalisuutta, ruohoisuutta, hiivaleipää, luumun kuorta. Keskipitkä finaali käpertyy nopeasti tammen karvauteen.

Arvio: Kaunis tuoksu, mutta maku ei pääse mitenkään samalle tasolle. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 6).

Glentauchers 1990/2005, James MacArthur’s 58,5%

Tällaisia Glentauchersin viskejä ei tule ihan joka päivä vastaan. Ylipäänsä koko Glentauchers… ei tuota ihan heti vahvoja mielikuvia.

Glentauchers 1990/2005, James MacArthur’s

(58,5%, James MacArthur’s, Old Masters, 1990–2005, Cask No. 14426, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sitruksinen ja kevyen kukkainen, mutta voiman kyllä tuntee heti. Vaniljaa, maltaisuutta, jotain erikoista muovisuutta. Tammi on todella tanakasti mukana. Öljyisyyttä, käsirasvaa. Hiukan mineraalisuutta. Yleisilme on varsin hahmoton. Vesilisä vapauttaa päärynää ja kepeämpiä sävyjä.

Maku: Rasvainen, saippuainen, erittäin vahva. Pistävä sitruksisuus ei oikein löydä tasapainoa makean omenan ja maapähkinävoin kanssa. Maltaisuutta, hapokkuutta, vaniljaa. Suutuntuma on varsin rasvainen ja pistelevän mausteinen. Jälkimaku käy varsin happamaksi, sitruunaisuus ja tammi lyövät oikein kunnolla. Edelleen sama käsirasvaisuus ja outo muovisuus nousevat pintaan. Pippurisuutta, mineraalisuutta, vahvaa hammastahnaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tekee tästä vielä oudomman, ylikypsiä hedelmiä ja ummehtunutta ruohoisuutta tulee mukaan.

Arvio: Nyt ei ole viski oikein miltään osin kohdallaan. Tasapaino heittelehtii ja kummallisia sivuääniä riittää kuin rötöstelevän kuntapoliitikon painajaisissa. 78/100

Aultmore 12 yo 46%

Uudella pakkauksella varustetut Aultmoret tulivat markkinoille kesällä 2015, osana The Last Great Malts -sarjaa. Näiden uusien core range -tuotteiden alaotsikoksi on laitettu Foggie Moss, joka viittaa tislaamon läheisellä sijaitsevaan romanttisen sumuiseen rahkasuohon.

Aultmore 12 yo

(46%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, rasvainen ja varsin rouhea tapaus. Kynttilää, parafiinia, vahamaisuutta, toisaalla taas vähän ummehtunutta hedelmää ja märkää heinää. Mineraalinen ja yrttinen napakkuus kuitenkin tuo hyvin tasapainoa. Sitruksisuutta, happoisuutta. Vesilisä tuo hiukan karamellia, kovaa toffeeta ja rasvaa esiin.

Maku: Odottamattoman täyteläinen, paksu ja öljyinen. Maltaisuus puskee päälle todella isosti. Tölkkihedelmää, vaniljaisuutta, hunajaa, mausteisuutta. Tammi tuntuu melko kireänä ja mineraalisuus kiristää vielä vähän lisää. Tietty ummehtuneisuus tässä tuntuu kautta linjan, märkä heinä ja ruohoisuus pysyvät mukana. Jälkimaku jää hiukan ohueksi kaiken jälkeen, vaikka maltaisuus onkin ylitsevuotavan runsasta. Hedelmäsalaattia, mineraalisuutta, heinää, tammisuutta, yrttejä. Sitruksisuutta, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa tasoa vielä entisestään, vapauttaa hedelmää ja hunajaa.

Arvio: Yllättävän iso viski. Tekisi mieli innostua tästä enemmänkin, koska tyyli on kohdallaan, mutta profiili ei kuitenkaan osu oikein makuhermooni. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Magazine 82/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Alwynne Gwilt).

Auchroisk 10 yo Flora & Fauna 43%

Kymppivuotias Auchroisk ilmestyi Flora & Faunan kolmossarjassa, viimeisten uusien joukossa. Näitä sentään vielä näkee, toisin kuin vaikka sarjassa vuonna 1997 julkaistuja Vintage Cask Strength -viskejä, jotka ovat melko lailla kadonneet markkinoilta.

Flora & Faunan kolmossarja (Series 3) julkaistiin 2001 ja ilmeisesti tätä Auchroiskia on tullut uutena markkinoille vielä vuonna 2012 – ellei sen jälkeenkin.

Kolmossarjan Glen Spey 12 yo Flora & Fauna 43% ja Strathmill 12 yo Flora & Fauna 43% ovat olleet omaan makuuni ihan perusviskejä. Glen Elgin 12 yo Flora & Fauna 43% on vielä näistä viimeisen sarjan viskeistä maistamatta.

Olen jo pitkään odottanut Flora & Fauna -sarjasta asiallista kirjaa. Joku saisi sellaisen tehdä, mieluiten Ulf Buxrudin Rare Malts -teoksen tyyliin.

Auchroisk 10 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2010, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja ruohoinen. Sitruksisuus vapautuu vähitellen, samoin tietty tammisen kirpeä mausteisuus. Hapokasta valkoviiniä (Grüner Veltliner). Aamiaismuroja, hiukan puuroa. Hetkellisesti todella nuoren ja hiukan kypsymättömänkin oloinen. Raakaa päärynää, rasvaisuutta.

Maku: Ruohoinen ja yllättävän suolainen. Puuroinen ja aavistuksen karkea maltaisuus löytää ihan mukavasti balanssin sitruksisuuden ja hapokkuuden kanssa, vaikka tietty raakuus tässä on vielä läsnä. Suutuntuma on kuivalla tavalla kevyt ja runko ohuen oloinen, vaikka pieni kermaisuus löytyykin. Tammi nappaa reippaasti kiinni, mustaa teetä ja mausteisuutta löytyy. Aavistuksen tumma ja lakritsinen sävy paljastuu kaiken alta. Jälkimaku alkaa kuivana ja maltaisena, suolaisuus ja musta tee kulkevat hetken aikaa mukana ihan ryhdikkäästi. Tammea, tanniineja, hapokkuutta, sitrusta, hiukan pähkinää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Nuorekas ja reippaan maltainen perusviski. Kuivuus ja suolaisuus toimivat kuitenkin jopa odottamattoman hyvin, kun tähän pääsee sisään. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 4).

Strathmill 1975/2013, Malts of Scotland 42,1%

Maistelussa hyvin iäkästä indie-Strathmilliä ex-bourbontynnyristä. Pullomäärä on varsin vähäinen ja voltit melko alhaalla, joten enkelit ovat tosissaan tätä hörppineet.

Strathmill 1975/2013, Malts of Scotland

(42,1%, Malts of Scotland, 5/1975–10/2013, Cask No. MoS 13047, Bourbon Hogshead, 112 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja raikas, ruohoinen ja hunajainen. Mukava omenaisuus, banaania, vaniljaa, kiiviä, viinirypäleitä. Minttua ja eucalyptusta, ikäviskin merkit vahvasti esillä. Silti tammi tuntuu varsin reippaana, sahattuna ja pölyisenä. Kukkaisuutta, kesäistä niittyä, apilaa, heinää. Herkkä ja hieno tuoksu.

Maku: Hedelmäisyys ja mausteisuus ovat kärjessä. Tammi tuntuu vahvana, tanniinisena. Yllättävän hapan puu. Mausteiden kyljessä tulevat musta tee, hiukan hapan tumma suklaa, jokin kanelinen kakku. Suutuntuma on varsin kevyt, mutta kyllä tässä ryhtiä silti riittää. Omenaa, aavistus mantelia, vaniljaa, hunajaa. Jotain vähän yksiulotteista tässä silti on, maku jää selvästi tuoksun luomista odotuksista. Jälkimaku ei ole niin karhean tamminen kuin voisi odottaa. Tammi tasaantuu, mausteisuus ja tee saavuttavat mukavan balanssin. Minttua, eucalyptusta, lakritsia, ruohoisuutta. Keskipitkä finaali jää osin vaisuksi.

Arvio: Upealta tuoksuva mutta aavistuksen hapan ja yllättävänkin yksinkertainen ikäviski – vaikka kyllä tätä silti mielikseen nauttii. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Aultmore Batch #2, That Boutique-y Whisky Company 56%

Käsissä ikämerkitsemätön ja varsin nuoren oloinen Aultmore. That Boutique-y Whisky Company on pullottanut näitä monta erää, tämä siis sitä kakkosbatchia.

Aultmore Batch #2, That Boutique-y Whisky Company

(56%, That Boutique-y Whisky Company, NAS, 2013, 226 bts., 50 cl)

Tuoksu: Likainen, maltainen ja pahvisen oloinen. Rusinaisuutta ja paahteisuutta riittää. Sitruunankuorta, appelsiinimaista happamuutta, mustaa teetä. Hiukan palanutta muovia? Todella outo off-note. Tammi tuntuu paahtuneelta, mausteisuus on kanelista ja neilikkaista. Sekava esitys. Vesilisä avaa hiukan minttua.

Maku: Hapan ja mausteinen. Paahtunut, osin jopa palanut puu maistuu. Likainen ja sekava tammisuus, erikoinen mustan teen happamuus ja eltaantunut sitruksisuus risteilevät keskenään. Muovinen sivumaku. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen. Hiukan vaniljaa ja hedelmäistä makeuttakin löytyy, raakaa banaania ja kiiviä. Jälkimaku rullailee ihan omia reittejään, ruohoisena ja pippurisena. Tammi kuivahtaa rajusti ja hedelmäisyys happamoituu entisestään. Vain pieni vaniljaisuus ja leivosmainen makeus kannattelee kokonaisuutta. Minttuinen yrttisyys ja havuisuus löytyy lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan raikkautta mutta ei pelasta mitään.

Arvio: Sekava ja omituinen Aultmore. Oikein mikään komponentti ei ole oikealla paikallaan. 77/100

Strathmill 10 yo 1985/1996, Wilson & Morgan 46%

Strathmilliä tapaa verraten harvoin. Tästä yksilöstäkin on harvinaisen vähän tietoa tarjolla. On muuten omalla kohdallani myös ensimmäinen Wilson & Morganin pullote, jonka kohtaan missään muodossa.

Strathmill 10 yo 1985/1996, Wilson & Morgan

(46%, Wilson & Morgan, Barrel Selection, 1985–1996, 70 cl)

Tuoksu: Raikas ja metinen. Makeaa appelsiinia, vienoa kukkaisuutta, aavistus rusinaa ja toffeefudgea. Kiteistä hunajaa, vaniljatankoa. Tammessa on herkullinen, kuiva sävy, joka värittää koko viskiä. Yllättävän herkullinen ja kutsuva tuoksu, ei mitään tunkkaista tai leipämäistä. Vesilisä avaa vielä mentholia. Nam.

Maku: Tuoksun nostattama metisyys saa rinnalleen selvästi tuhdimman rusinaisuuden ja pienen suklaisuuden. Tammi on selvästi odotuksia aktiivisempaa, mausteisempaa ja kitkerämpää. Karvasta appelsiinia, nahkaa ja tanniineja. Suutuntuma on varsin kuiva. Pientä suolaisuutta löytyy myös, samoin jyväisyyttä ja muromaisuutta. Jälkimaku kulkee tammen niskalenkissä, nahkaisuutta ja karvautta löytyy. Vähitellen sentään suklainen ja hunajainen makeus nousee. Loppupuolella jälkimaussa on jälleen kuivan metinen ja hienon inkiväärinen fiilis. Keskipitkä finaali. Vesilisä sekoittaa palettia melkoisesti, balanssista ei jää juuri mitään jäljelle.

Arvio: Tuoksussa on voimakas bourbonfiilis, mutta tammi saa mausta yliotteen eikä homma enää palaa raiteilleen. Jos pitäisi veikata, sanoisin, että kypsytys on tapahtunut ex-bourbonissa, mitä on seurannut kevyehkö finistely ex-sherryssä. Mikäli näin on tehty, jälkimmäinen vaihe on ollut turha, tämä olisi ollut parempi ilman noita off-noteja. 84/100