Month: tammikuu 2020

Ardbeg 25 yo 1975/2001, Douglas Laing 50%

Näissä Douglas Laingin OMC-sarjan vanhoissa viskeissä on oma klanginsa. Nyt maistelussa varsin aliarvostettu 25-vuotias Ardbeg lokakuun 1975 tisleistä. Lakki päästä.

Ardbeg 25 yo 1975/2001, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 10/1975–5/2001, 363 bts., 70 cl)

Tuoksu: Merellinen, sitruunainen ja kuivan turvesavuinen. Suolavettä, mineraalisuutta, napakkaa ja kirkasta lääkemäisyyttä, haavansidonta-aineita. Paahtunutta puuta, hiiltä, tervaa, hiukan likaisuutta ja pippuria. Suolaista voita, hapokkuutta, kuivaa ruohoisuutta. Vesilisä avaa kovia toffeekarkkeja ja raikasta minttua.

Maku: Sitruksinen ja merellinen ensipuraisu aukeaa kuivan turvesavun ja mineraalisen lääkemäisyyden maailmaan. Päärynää, limettiä, vihreää omenaa, hapokkuutta, varsin reippaasti pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kermainen ja hyvin tasapainossa. Runsasta suolaisuutta, jodia, inkivääriä, lääkemäisyyttä ja herkkää tammista makeutta. Hento vanilja ja toffee näyttäytyvät. Jälkimaku on suolainen, nuotiosavuinen ja hiukan tervainen. Lääkemäisyyttä ja mineraalisuutta riittää. Vanilja ja paahteisuus tulevat esille kuivan tammisuuden keskeltä. Pitkä ja nautinnollinen finaali. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä pintaan.

Arvio: Ei tätä voi dissata. Ei varmasti aikakautensa paras yksilö, mutta upea viski siitä huolimatta. Kunpa tällaisen Ardbegin saisi jostain takaisin hyllyihin. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 5).

Glenfarclas 1991/2007 The Family Casks 57,9%

Tämänkin The Family Casks -pullotteen julkaisusta alkaa olla jo aikaa, vaikka sarja tuntuu yhä melko uudelta. Alkujaan nämäkin Glenfarclasit olivat vielä sopuhinnoissa, mutta se oli tietysti silloin muinaisuudessa.

Glenfarclasilla on paikka sydämessäni, koska ensimmäinen hankkimani todella iäkäs viski oli Glenfarclas 40 yo 46% sydäntalvella 2013. Pullo maksoi maailmalla silloin yli kaksi sataa euroa. Jos hinta olisi ennallaan, voisin hankkia pahan päivän varrelle vaikka toisenkin pullon.

Senkin jälkeen on tullut paljon hyviä ’Farclasin pullotteita vastaan, vaikka perussarjan nuorempi pää ei olekaan minua varten. Usein The Family Casks ja hyvä sherrytynnyri ovat olleet laadun tae.

Glenfarclas 1991/2007 The Family Casks

(57,9%, OB, 14.6.1991–1.3.2007, Cask No. 5623, Sherry Butt, 613 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kauniin hedelmäinen sherry. Uuniomenaa, sitruksisuutta, kypsiä päärynänlohkoja kinuskissa. Vaniljakastiketta ja maapähkinöitä, kiteistä hunajaa ja toffeefudgea. Tammi erottuu varsin kuivana ja eleganttina. Aromaattisuutta ja mentholista raikkautta. Vesilisä avaa yrttisyyttä ja minttua selvästi.

Maku: Hedelmäisyys, sherry ja kiteinen hunaja ovat kärjessä, mutta tammi tulee sivusta melko reippaalla otteella. Mausteisuutta ja hiukan karvautta, nahkaisuutta ja happoja. Toffeefudgea, suolapähkinöitä, rapsakkaa maltaisuutta, kirpeää sitruksisuutta. Keskitäyteläinen suutuntuma on hyvässä balanssissa. Öljyisyyttä, maitosuklaata, vaniljatankoa ja ruohoisia sävyjä. Jälkimaku on sherryinen ja hedelmäinen, mutta yhä mausteisempi ja tammisempi. Paahteisuutta, ruohoisuutta, hiukan kitkeryyttä, nahkaa. Sitruksisuus ja pähkinä ovat mukana, samoin öljy ja mentholi. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa kermatoffeen hienosti kärkeen ja paljon sävyjä yrttisyyteen.

Arvio: Hedelmäinen ja tyylikäs sherryviski. Jos maku vain olisi huikean tuoksun tasolla… 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 12).

Lagavulin 12 yo Special Release 2019, 56,5%

Tässä tämä nyt viimein on, syksyllä 2019 uuden kuosin saaneen Special Releases -satsin Lagavulin. Eksakti mutta valtava pullomäärä hymyilyttää, koska harvoin jättimäisiä eriä on sentään näin tarkasti laskettu. Tosin sama se oli jo uuden Taliskerinkin kanssa.

Sarjan uuden ulkoasun kanssa on myös totuttelemista. Tietty yhdenmukaistaminen on toki tuttua omistajan toimintaa jo Six Classic Malts -ajoista saakka, mutta siinä missä Classic Maltsin kuosit olivat varsin koruttomia, näissä uusissa on riikinkukkomaista pörheyttä.

Kurinalaisesti samanlaisena pidetyn Lagavulin 12-vuotiaan aiempaan pakkaukseen verrattuna tämä uusi tyyli tuntuu laskeutuneen vieraasta galaksista. ”The Strange Horse of Suinabhal” on kadonnut, ”Rare by Nature” on tullut tilalle.

Ei anneta kuitenkaan kartonkien tulla viskin tielle. Mielenkiinnolla tämän nyt maistan, koska vuosijulkaisuina nämä ovat olleet omissa kirjoissani aina niin tärkeitä pullotteita.

Lagavulin 12 yo Special Release 2019

(56,5%, OB, 2019, 19th Release, Refill American Oak Casks, 60762 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja hiilinen, vegetaalinen ja vahva. Makea mineraalisuus on varsin hallitsevaa. Merilevää ja lääkemäisyyttä riittää. Rasvaisuutta, voita, tiettyä likaisuutta, makeaa tammea ja vaniljaa. Merellisyyttä, tervaisuutta, selvästi erottuvaa pippuria ja kuivaa lihaisuutta. Mentholin raikkautta, runsaasti sitruksisuutta ja vihreää omenaa. Hieno on. Vesilisä avaa pientä kumisuutta ja savumakkaran rasvaisuutta.

Maku: Erittäin voimakas, lääkemäinen ja yllättävänkin makea. Sitruunaa, banaania, päärynää ja vaniljaa. Kaiken siirapin ja imelän tammen keskellä riittää silti myös suolaisuutta ja hiilisyyttä. Hunajaa ja toffeefudgea. Vegetaalisuus tuntuu juuresmaisena ja tuhkaisen paahtuneena makeutena, pieni terva säestää. Suutuntuma on täyteläinen ja öljyisen vaativa. Merilevää, nahkaa ja hiukan lihaisaa vivahdetta. Jälkimaku on muhkean turvesavuinen, lääkemäisen imelä ja varsin pippurinen. Tammi käy todella makeaksi ja mausteiseksi. Savumakkaraa, kinuskia, nokisuutta, hiiltä. Mentholi ja yrtit säestävät hienosti. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa hunajaa ja kinuskia.

Arvio: Erittäin maukas ja vaikuttava Lagavulin. Vain makeus alkaa olla jo rajoilla. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Glendronach 19 yo 1993/2012 Cask #26, 57,1%

Edessä on jälleen Hyvän Päivän Glendronach. Omissa kirjoissani nämä 15. tammikuuta 1993 tynnyriin pistetyt, noin kaksikymppisiksi kypsyneet Glendronachit ovat olleet järjestään laadukkaita viskejä, parhaat jopa erinomaisia.

Tämä tynnyri #26 on nyt PX:ää, mikä perinteisesti on aina hiukan jäänyt ainakin parhaan Oloroson laadusta jälkeen. Toisaalta kukapa tietäisi, missä tynnyreissä nämä tisleet ovat ehtineet kypsyä, ennen kuin koko satsi on rakenneltu tähän yhteen. Ja kuinka kauan tämä on kypsynyt, ennen kuin lopputulos on pullotettu. Tässä tapauksessa viskiä on riittänyt peräti 614 pulloon.

Oli miten oli, odotukset ovat korkealla. Nähtävästi olen vähitellen kehittänyt itselleni jonkinlaisen Glendronach-obsession.

Glendronach 19 yo 1993/2012 Cask #26

(57,1%, OB, 15.1.1993–10/2012, UK Exclusive, Cask No. 26, Pedro Ximénez Sherry Butt, 614 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea ja intensiivinen. Kahvia ja suklaata runsain mitoin, luumuhilloa ja lakritsia, viikunaa ja viinisyyttä. Sherry tulee kaikesta läpi, mutta mausteisuus ja hedelmäisyys aukeavat silti. Tallisuus ja satulaisuus, nahkaisuus ja pähkinäisyys toimivat hyvin. Nam. Vesilisä avaa kermaisia ja toffeemaisia sävyjä.

Maku: Tumman suklainen ja voimakas. Siirappinen makeus, nahkainen napakkuus ja sopiva kahvinen karvaus toimivat upeasti yhteen. Viinisyyttä, sherryä, taatelia, piimäkakkua, viikunahilloketta, ylikypsää luumua, hiukan kuivaa lihaisuutta, mustaherukkahilloa, sitruksisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja kokemus hyvin totaalinen. Pähkinää, lakritsia. Jälkimaku on kahvinen, suklainen ja sherryinen, hyvin muhkea edelleen. Luumua, rusinaa, pähkinää, mausteisuutta. Lakritsia, tummaa yrttisyyttä, pippuria, tammisuutta. Leveä ja voimakas, pitkä ja tasapainoinen finaali. Vesilisä korostaa kahvia ja kermatoffeeta.

Arvio: Oman tyylinsä ehdoton huippuviski maailmankaikkeudessa. Liikkuu jo omalla tasollaan verrattuna vaikkapa hienoon Cask #1241:een tai äskettäin maistettuun muhkeaan Tamdhun single caskiin verrattuna. Mutta nyt ollaan sherryviskien kahvisella puolella, hedelmäisyys jää taka-alalle ja vaativuus lisääntyy. 92/100

Laphroaig 1994/2016, Malts of Scotland 49,6%

Maistelussa tällä kertaa mehukasta ex-bourbonissa kypsynyttä Laphroaigia Malts of Scotlandilta. Laskennallisesti viskillä voi olla ikää jopa 22 vuotta, joten ihan huolella kypsyneestä tavarasta on kyse.

Laphroaig 1994/2016, Malts of Scotland

(49,6%, Malts of Scotland, 1994–2016, Cask No. MoS 16032, Bourbon Hogshead, 228 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja pehmeän turvesavuinen. Grillattua ananasta, runsaasti banaania, päärynää siirapissa. Sitruksista öljyisyyttä, viinikumikarkkeja, vaniljaa. Sammutettua nuotiota, tuhkaa, merellisiä sävyjä, etenkin merilevää. Hiukan sitruunalakritsia, muuten hyvin moderni ja tamminen. Vesilisä avaa antiseptisia aineita, pölyisyyttä ja palanutta puuta.

Maku: Vaikuttava ja hyvin pehmeä ensipuraisu. Tuntuu paljon ikäistään nuoremmalta savuviskiltä. Intensiivistä sitruksisuutta, öljyisiä ja aromaattisia piirteitä, aktiivista tammea. Trooppista hedelmää, ananasta, mangoa, hunajamelonia, vaniljaa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko pyöreä. Nuotiosavua, merellisyyttä ja hiukan lääkemäistä purevuutta. Jälkimaku on sitruunalakritsinen, hiukan tervainen ja tummuva. Hiilisavua, yrttisyyttä, paahtunutta puuta. Trooppiset hedelmät pysyvät yhä mukana, öljy tuo kompleksisuutta. Merellisyyden rinnalle nousee yskänlääkettä. Pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja lisää yrttistä raikkautta.

Arvio: Upea jälkimaku nostaa tämän tasoa selvästi, koska tuoksu ei vielä täysin vakuuta. Hieno viskihän tämä lopulta on, kun klassinen sitruunalakritsi ja synkkä lääkemäisyys ottavat vallan. 87/100

Tamdhu 2002/2019 Cask #6191, 57,1%

Härkäviikot my ass, nyt on Jura-putki päättynyt for good. Lasissa tällä kertaa Tamdhun väkivahvaa sherryttelyä Edinburghin lentokentän valikoimia varten. Laskennallista ikää tällä pullotteella on 16 vuotta, ja liemi on peräisin asianmukaisesta ykköstäytön eurotammesta.

Tamdhu 2002/2019 Cask #6191

(57,1%, OB for Edinburgh Airport and World Duty Free, 25.11.2002–2/2019, Cask No. 6191, European Oak First Fill Sherry Cask, 597 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhti sherry. Muhkean suklaisuuden ja nahkaisuuden keskeltä löytyy kuitenkin hieno hedelmäisyys. Kypsää luumua, toskaomenaa, taatelia, rusinaa, inkivääristä mausteisuutta. Tallinen ja hiukan lihaisa, vahvan kahvinen ja syvän yrttinen. Intensiivinen kokonaisuus. Vesilisä avaa siirappia ja kermaisuutta, hiukan ruohoisuutta ja mintun vivahteikkuutta.

Maku: Muhkea ja herkullinen. Upea tasapaino suklaisen makeuden ja nahkaisen tammen välillä. Runsasta kahvisuutta, kuivaa lihaisuutta ja intensiivistä yrttisyyttä, salmiakkilakritsia. Luumua, rusinaa, tallisuutta ja saksanpähkinää. Omenaisuus ja pieni sitruksisuus tulevat hyvin läpi. Sherryn komennossa riittää viikunaa ja taatelia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hienosti balanssissa. Jälkimaku on edelleen vahvan kahvinen ja sherryinen, todella tallinen, yrttinen ja lakritsinen. Viinisyyttä ja tammea tulee vähitellen enemmän esiin, saksanpähkinää ja kypsää hedelmäisyyttä todella riittää. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta pintaan, kermatoffeeta ja maitokahvisuutta.

Arvio: Tuhdin sherryviskin ystävälle kiistaton tähtihetki. Eikä yhtään liian makea. 90/100

Jura 10 yo ’Map Label’ 43%

Viskiharrastajasta lyötiin tällä härkäviikolla ilmat pihalle Juran tuoreella miniatyyrisetillä. Ensin pehmitettiin Journeylla, sitten iskettiin vyön alle 10-vuotiaalla ja lopulta annettiin säälimätön koukku niskaan Seven Woodilla.

Onneksi kaapin perukoilta löytyi vielä pelastus. Lasissa tältä erää viimeisenä Jura-koitoksena vanhaa perussarjaa 1990-luvulta. Smoke On The Waterin Hannun mukaan tässä oli vielä sitä jotain.

Jura 10 yo ’Map Label’

(43%, OB, 1990’s, Old Square Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, suklainen ja miellyttävän likainen. Hiukan kumisuutta ja öljyä. Hedelmäisyys on ylikypsää ja rusinoissa löytyy. Luumua, appelsiinimarmeladia, valkosuklaata. Tammi on kypsän ja paahtuneen oloisesti esillä. Pieni turpeinen vivahde on mukana. Mausteisuutta ja aromaattisuutta.

Maku: Hedelmäinen, mausteinen ja yllättävänkin sherryinen. Selvästi erottuva laventeli tulee vastaan. Maltaisuus on napakkaa ja tammi melko kuivaa, siinä tämä on aivan erilainen verrattuna nykypullotteisiin. Rusinaa, kypsää luumua, hedelmäteetä, valkosuklaata, yrttejä, itämaisia mausteita. Likainen öljyisyys tuo tähän särmää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja miellyttävän pehmeä. Jälkimaku on maltainen ja mausteisen kirpeä. Metallisuutta, hiukan turpeisuutta, keltaista luumua, sitrusta, hiukan aprikoosia. Tammi tulee pintaan voimakkaan paahteisena ja kuivuu vähitellen. Sherryiset ja rusinaiset sävyt näyttäytyvät kauniisti, tumma yrttisyys toimii hyvin. Laventelin ailahdus. Kumia ja likaisuuttakin esiintyy sopivasti. Keskipitkä ja maukas finaali.

Arvio: Mainio peruspullote vuosien takaa. Aivan eri sarjassa uusiin verrattuna. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan varsin mainio ja turhaan aliarvostettu pullote”.

Jura Seven Wood 42%

Vuorossa on Juran miniatyyrisetin viimeinen koitos. Journey oli vaatimaton viski, minkä jälkeen uusi kymppivuotias vielä petti pahemman kerran. Härkäviikkojen vesi ja reikäleipä täydentyy nyt viimeisellä eväällä.

Jura on käyttänyt tässä julkaisussa peräti seitsemää erilaista tynnyrityyppiä, jotka ovat listalta luettuna seuraavat: First-fill ex-Bourbon American White Oak, Vosges, Bertranges, Jupilles, Allier, Tronçais & Limousin Barrels.

Mitä seuraavaksi, Eight Wood? Eleven Wood? Melko naurettavaksihan tämä menee.

Jura Seven Wood

(42%, OB, NAS, +/- 2019, First-fill ex-Bourbon American White Oak, Vosges, Bertranges, Jupilles, Allier, Tronçais & Limousin Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja jugurttinen, maltainen ja tamminen. Happamuutta, puuromaisuutta, suoranaista viljaisuuttakin. Runsaasti aprikoosia ja pientä sitruksisuutta. Tammessa on kitkerä sävy, mutta hiukan hunajaa ja suklaata on sitä tasapainottamassa. Tummaa marjaisuutta, mustaa teetä, painavaa rasvaisuutta.

Maku: Maltaisuutta ja hedelmää riittää. Tammen komennossa mennään, mutta aprikoosille ja sitrukselle jää silti tilaa. Puuromainen viljaisuus ja hapan jugurttisuus ovat mukana. Kitkeryyttä ja viinimäistä tanniinisuutta, mustaa teetä, hapokkuutta. Mustaviinimarjahilloa, toffeeta, hunajaisuutta, hiukan maitosuklaata. Suutuntuma on melko kevyt ja osin sekava. Jälkimaku avautuu todella tammisena, en hetkeen muista kokeneeni vastaavaa. Tanniinit iskevät joka suunnasta ja suutuntuma kuivuu reippaasti. Ruohoa, tummaa hedelmäisyyttä, kitkerää marjaisuutta, aprikoosia. Hiukan hunajaa ja vaniljaa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Voimakkaasti tammen käskyttämä viski. Jälkimaun ansiosta näistä paras, koska jää mieleen. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 77/100. Smoke On The Water, ”Mielenkiintoinen ja erilainen, joskin haastava Jura”.

Jura 10 yo 40% (2019)

Härkäviikot jatkuvat. Varsin vaatimattoman Journeyn jälkeen maistelussa Juran miniatyyrisetistä uutta kymppivuotiasta. En pitänyt aiemmasta 10-vuotiaasta Origin-pullotteesta suoraan sanottuna yhtään, kun sitä muinoin maistelin. Nyt on näytön paikka.

Jura 10 yo (2019)

(40%, OB, +/-2019, American White Oak Bourbon Barrels, Finished in Aged Oloroso Sherry Butts, 5 cl miniature)

Tuoksu: Likainen ja maltainen, oudon metallinen ja lievästi paahtunut. Tietty lenseys on tässäkin mukana, puuroa ja jotain vähän härskiintynyttä. Ylikypsää hedelmää, sitrusta, omenahilloa, kanelia, aavistus turvetta jossain taustalla. Teroitettua lyijykynää, muovailuvahaa, rusinaa, karamellia. Sekava kokonaisuus.

Maku: Pehmeä mutta ponneton, maltainen ja hiukan pahvinen. Parantaa silti tuoksusta, kunhan märkä pahvi vähän väistyy. Puuroa, hunajamuroja, ylikypsää hedelmää, tölkkipersikkaa, toffeefudgea. Suutuntuma on melko kevyt ja osin hengetön. Tammea ja suolaisuutta, tiettyä karvautta ja jyväistä kitkeryyttä. Saksanpähkinää ja nahkaa. Jälkimaku on ruohoinen ja kostean pahvinen, hedelmäinen ja varsin härskiintynyt. Voita, suolaa, saksanpähkinää, puuroa. Appelsiininkuorta, tammea ja happamuutta. Jyväinen kitkeryys ottaa nopeasti vallan. Kanelia, karvautta. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Yllättävästi jopa pykälää heikompi kuin Journey. Vierekkäin maisteltuna se on vaniljainen ja karkkinen, tämä on kitkerä ja likainen. On kyllä kovat härkäviikot, pakko sanoa. 76/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 73/100. Smoke On The Water, ”Ok kymppivuotias”.

Jura Journey 40%

Joulun jälkeiset pyhättömät viikot ovat kansanperinteen mukaan härkäviikot, jolloin vedetään vain vettä ja reikäleipää. Viskiharrastajan härkäviikot tarkoittavat joutumista Juran perusvalikoiman äärelle.

Maistelussa tällä viikolla siis Juran uutta perustavaraa kolmen viskin miniatyyrisetistä. Ensin on vuorossa Journey, nasseviski ex-bourbonista, eikä tosiaan herätä suuria tunteita. Mutta joskus näitäkin on maistettava, kun on kaappiin eksynyt.

Jura Journey

(40%, OB, NAS, +/- 2019, American White Oak Ex-Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen, sitruksinen ja mieto. Tietty kypsymättömän viskin lenseä puuromaisuus iskee heti nokkaan. Toisaalta alhaiset voltit tuntuvat tiettynä pehmeytenä, omenahillona ja vaniljana. Päärynää, märkää heinää, pientä kosteaa pahvisuutta. Karamellin ja hunajan makeutta, hiukan kanelia.

Maku: Yksinkertainen ja mieto kokonaisuus. Maltaisuus maistuu puuromaisuutena, aamiaismuroina ja tiettynä jyväisenä lenseytenä. Tammi pukkaa ilmoille kanelia ja pientä happamuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja lievästi vetinen. Ruohoisuutta, päärynää ja sitruksisuutta, johon vanilja ja karamelli tuovat hiukan makeutta. Jälkimaku on kitkerä ja ruohoinen. Muromaisuus ja pahvisuus korostuvat. Tammista ja jyväistä happamuutta, hiukan raakaa päärynää ja märkää heinäisyyttä. Mausteisuudessa on pistävä sävy, hiukan kanelia ja pippuria. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Entry-level-viskiä on arvioitava sellaisena. Mutta eihän tämä kovin hyvää ole. 77/100