Lagavulin 12 yo Special Release 2003, 57,8%

Lagavulinin 12-vuotias on ollut vuodesta toiseen laadukasta ja vahvaa savuviskiä. Nyt maistelussa on varhaisempaa tuotantoa, tarkemmin sanottuna 3rd Release. Kaksi ensimmäistä julkaisuahan tulivat markkinoille vuonna 2002 ja tämä kolmas vuonna 2003.

Monien mielestä nämä 12-vuotiaat ovat parantuneet vuosien saatossa. En osaa arvioida, kun vanhin tähän mennessä maistamani on ollut 10th Release vuodelta 2010. Se oli hyvä, suorastaan erinomainen. Myös uusimmat vuosittaiset julkaisut ovat olleet loistavia.

Näissä 12-vuotiaissa on ollut ensimmäisestä pullotteesta saakka etiketissä sitaatti skotlantilaiselta romaanikirjailijalta William Blackilta (1841–1898), otsikoltaan ”The Strange Horse of Suinabhal”. Olen sitä lainausta vuosien saatossa lukenut läpi ja miettinyt, mikähän kirjailija tämä Black mahtoi olla ja millaisesta teoksesta sitaatti mahtaa olla peräisin.

Päätin ottaa selvää. Löysin netistä hyvän vihjeen, jossa suurin osa selvityksestä oli jo tehtykin. Sen mukaan kyseessä on novelli, joka on oikeasti nimeltään ”The Strange Horse of Loch Suainabhal” ja löytyy William Blackin novellikokoelmasta Lady Silverdale’s Sweetheart and Other Tales (Sampson Lowe, Marston, Searle & Rivington, 1876).

Hankin teoksen sähköisen facsimilen käsiini ja luin tuon novellin. Siinä Alister-nan-Each alias Alister McLean kertoo Lontoossa asuvalle Miss Sheilalle kirjeitse Lewisin saarella Ulko-Hebrideilla kohtaamasta mustasta hevosesta. Hän pyrkii tällä kirjeellä pelastamaan maineensa, jonka John the Piper on valheillaan ja ivapuheillaan yrittänyt pilata.

Kokonaisuudessaan 24-sivuinen novelli sisältää melkoisesti viskinjuontia ja juopunutta porukkaa. Loch Suainabhal on siis sisäjärvi Lewisin saarella ja tapahtumien maantieteellinen keskipiste. Viereisen Skyen saaren viskituotantokin vilahtaa tekstissä, samoin Campbeltownin viskit.

Kovinta todistusta Alister antaa kuitenkin Lagavulinista. Näihin Lagavulinin 12-vuotiaiden etiketteihin painettu teksti kuuluu siis oikeasti näin, Alisterin itsensä kertomana:

I hef been in Isla more as three times or two times myself; and I hef been close by the Lagavulin distillery; and I know that it is the clear watter of the spring that will mek the Lagavulin whisky just as fine as the new milk.

Sen lisäksi Alister kertoo Lagavulinista seuraavaa keskustelussaan Aleck Cameronin kanssa:

And I went into the house, and Aleck Cameron he cries out to me, ”Gott please me, Alister-nan-Each! and hef you not gone on to Uig, when you waz having a bottle of Lagavulin whisky with you all the way?” And I sez to him, ”Aleck Cameron, it is a verra wise man you are, but you will know not any more of Lagavulin whisky as the children about the house; and I hef seen a strancher thing than Lagavulin whisky, and that is a great black beast that was on the shores of Loch Suainabhal, and you nor no other man ever sah such a thing; and it is the story of that black beast I will tell you now, if you will gife me a glass of whisky, for it is the worst night I hef had since ever I was born.”

Pitkä johdanto tähän maistoon, mutta joskus tämäkin oli tehtävä. Mielenkiintoinen novelli, 1870-luvun Stranger Thingsiä – kirjoitusasultaan luonnollisesti Strancher Things – ja samalla todellinen viskimaailman kuriositeetti.

Nyt siis Alister-nan-Eachin ja William Blackin malja.

And I said to myself, ”Alister, you are beginning to tremple, you must tek a glass of whisky to steady yourself, and you will go forward and see what the beast is.”

Lagavulin 12 yo Special Release 2003

(57,8%, OB, 2003, 3rd Release, 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa ja turpeinen. Tervaisuutta, hiilisyyttä, savua, runsaasti kreosoottia. Suolaa, jodia ja antiseptisiä aineita riittää. Varsin kuiva yleisilme, uudempien pullotteiden raskas rasvaisuus ei tuoksussa juuri tunnu. Vaniljaa ja tammea on toki runsaasti. Hiukan bensiiniä ja sitruksisuutta. Vesilisä avaa ruohoisuutta.

Maku: Sitruunainen, turvesavuinen, merellinen ja tiivisrakenteinen. Kuivaa lihaisuutta, savumakkaraa, hiilisyyttä, runsaasti suolaa. Pieni merileväisyys ja omenaisuus pilkistävät, mutta lääkemäisyys ja jodi vievät voiton. Suutuntuma on silti hyvin täyteläinen ja painava, vaikka ilme on paljon kuivempi kuin uudemmassa tuotannossa eikä lihaisuudessa tunnu rasvaa ollenkaan. Aktiivista tammea, vaniljaa, aavistus toffeen makeutta. Vegetaalinen turpeisuus hallitsee haustalla. Jälkimaku avaa Tervaleijona-askin välittömästi, suola ja salmiakki nousevat esiin ja hunajainen makeus niitä tasapainottamaan. Kinuskia, vaniljaa, heinäisyyttä, sitruksisuutta, lakritsia, hiukan sinapinsiementä. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä avaa lisää makeutta, etenkin jälkimakuun.

Arvio: Erinomainen viski. Jos pitää kovia valintoja tehdä, pidän silti muutamista 2010-luvun julkaisuista jopa vielä tätäkin enemmän. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 6).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s