Laphroaig

Laphroaig Triple Wood 48% (2017)

Lapparin kolmipuu on edelleen kehissä. On kulunut vuosikausia, kun olen viimeksi tätä maistanut, ja vielä kauemmin siitä, kun olen tämän viimeksi arvioinut. Mielenkiintoista maistaa, millainen Triple Wood on tänä päivänä. Vuoden 2011 editiosta en aikanaan aivan valtavasti syttynyt, se pitää kyllä myöntää.

Laphroaig Triple Wood (2017)

(48%, OB, NAS, Bottled 2017, Batch No. L7207MB1, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, lääkemäisyyttä ja tuttua Laphroaigin makeutta. Ja sitä märkää villaisuutta, takan ääressä kuivuvaa villatakkia. Runsaasti vaniljaa. Makeaa omenaisuutta, hedelmäsiirappia, hunajaa, maltaisuutta, tuoretta tammea, hedelmäteetä. Vesilisä korostaa imelyyttä ja yskänlääkemäisyyttä.

Maku: Makea ja turpeinen. Vanilja on voimakkaasti pinnassa, samoin tietty hedelmäisyys ja siirappi. Lääkemäisyys on kesympää kuin tuoksu antoi odottaa, mutta pippuria tammen keskeltä kuitenkin irtoaa. Turvesavu on tuhkaista ja villaista laatua. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hunajaa, metisyyttä, makeaa sitruksisuutta. Jälkimaku on makean teemäinen, paahteinen, nokinen ja hiukan kitkeröityvä. Turvesavu tuntuu edelleen paksuna, makeutta puskee kaikista koloista. Tammea, rusinaisuutta, hapokkuutta. Finaali on lopulta keskipitkä. Vesilisä tuo pintaan lisää nokisuutta ja tiettyä rasvaisuutta.

Arvio: Laatu on pitänyt. Entry level -osastoa hiukan isommilla volteilla. Oikein pätevä kalibrointiviski lajissaan. 83/100

Laphroaig Cairdeas 2018, 51,8%

Laphroaigin Cairdeas-julkaisuista on tullut itselleni jonkinlainen juhannusperinne, kun en ole koskaan päässyt toukokuiseen Feis Ileen paikan päälle. Maistiaiset ovat aina matkanneet kuukauden päivät omaan lasiini, ja nyt on taas sen aika.

Vuoden 2018 Cairdeas-julkaisu on viimeistelty ex-finosherrytynnyreissä. Fino on omaan makuuni sherrytyyleistä melkeinpä parasta (hyvin viilennettynä oliivien kanssa kuumana kesäiltana se on suorastaan taivaallista) mutta viskin kanssa se on usein… haastava tynnyrivalinta.

Harvoin olen törmännyt erinomaisesti onnistuneeseen fino-tynnyröintiin viskeissä. Usein se tuppaa menemään liian suolaiseksi, liian puisevaksi tai liian erikoiseksi muuten. Mielenkiintoista maistaa, miten Laphroaig on onnistunut.

Laphroaig Cairdeas 2018

(51,8%, OB, Feis Ile 2018, Fino Cask Finish 70 cl)

Tuoksu: Hyvin tyypillinen nuorehkon Laphroaigin makea tuoksu. Voimakas turvesavu, tietty märkä villaisuus, tuhkaisuus ja imelä lääkemäisyys ovat heti läsnä. Suolaisuutta, merilevää, hapokkuutta. Tiettyä multaisuutta, maakellaria, sieniä, kovaa vuohenjuustoa. Viinikumikarkkeja. Vesilisä tuo ripauksen minttua.

Maku: Linjassa tuoksun kanssa. Turvesavu ja tuhkaisuus iskevät heti kiinni, makea tammisuus säestää. Lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, hapokkuutta, heinää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisen kihelmöivä. Omenaa, viinikumikarkkeja, vaniljaa. Imelyys ja suolaisuus eivät oikein löydä balanssia, tammi hiukan kaahailee. Jälkimaku lähtee lääkemäisenä, tuhkaisena ja edelleen todella turvesavuisena. Suolaisuus voimistuu, tammisuuteen tulee hiukan puiseva sävy. Pippurisuutta, jodia, tanniinisuutta, suolapähkinää, rasvaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa mentholia ja heinäisyyttä.

Arvio: Aivan pätevää nuorta Laphroaigia, mutta mitään erikoista tässä ei ole. Fino tuo ehkä hetkittäin tiettyä suolaisuutta, mutta muuten ollaan enemmän nuoren tammen vaniljassa ja karkkisuudessa kiinni. 85/100

Laphroaig 25 yo 2014 Edition 45,1%

Laphroaigin 25-vuotiaiden sarjasta vuoden 2014 julkaisu oli varsin pidetty. Oma suhtautumiseni on ollut näihin aavistuksen ristiriitainen, koska muutama vaatimattomampikin esitys on mahtunut mukaan.

Tosin esimerkiksi vuoden 2013 julkaisu oli suorastaan loistava. Toivotaan, että tämä on vähintään sillä tasolla.

Laphroaig 25 yo 2014 Edition

(45,1%, OB, 2014, Cask Strength Edition, Oloroso Sherry casks and American bourbon barrels, 70 cl)

Tuoksu: Todella lääkemäinen, yrttinen ja huikaisevan tyylikäs. Kuiva savu, koivuvihta, minttu ja kamferi leikittelevät ilmassa. Sitruunalakritsia, vihreää omenaa, kuivaa tammisuutta, jodia, mineraalisuutta, tuttua villaista karheutta. Raparperihilloa, vadelmaa, hiukan vaniljaa. Vesilisä availee mentholia ja suolavettä.

Maku: Lääkemäisyys ja yrttisyys ovat hienosti kärjessä. Sitruunalakritsia, minttua, omenaa, päärynää. Savu on edelleen kuivaa, tuhkaisuutta löytyy. Tammi on selvemmin esillä kuin tuoksussa, mutta balanssi on kaikin puolin loistava. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hilloisuutta on edelleen, mutta hedelmäisyys on tässä hyvin ambivalenttia ja kompleksista. Jälkimaku on mineraalinen, pippurinen, kuivan savuinen ja edelleen todella lääkemäinen. Jodia, suolaa, sitruksisuutta, kuivaa tammea. Minttua, laventelia, kamferia, vihreää teetä, pientä pähkinäisyyttä. Pitkä ja uljas finaali. Vesilisä tuo päärynäistä makeutta ja toffeeta pintaan.

Arvio: Silkkaa loistavuutta joka tasolla. Paras maistamani Lapparin 25-vuotias tähän mennessä. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 91/100.

Laphroaig 13 yo 1998/2011, Single Cask Collection 60,8%

Maisteluun pääsi tällä kertaa varsin nuori ja voimakas Laphroaig vähän tuntemattomammalta Single Cask Collectionilta. Ikä on varsin nuori ja kypsytys Lapparille hyvinkin tyypillinen. Näillä spekseillä ei voi mennä pahasti vikaan, mutta harvoin nämä täysin yllättävätkään.

Laphroaig 13 yo 1998/2011, Single Cask Collection

(60,8%, Single Cask Collection, 30.6.1998–19.8.2011, Cask No. 700287, Bourbon Hogshead, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin voimakas, jännällä tavalla banaaninen ja likainen ensivaikutelma. Reipasta turvesavua. Vaniljaa ja yrttejä, kahvia ja maitosuklaata. Rasvainen ja painava, mineraalinen ja lääkemäinen. Omenaa, sitruksisuutta, merellisiä sävyjä. Vesilisä saa jodin ja mineraalit paremmin pintaan, kuivattaa ilmettä.

Maku: Likainen ja vahva. Todella erikoinen oikeastaan. Öljy ja rasva, likaisuus ja metallisuus kohtaavat sitruunan, banaanin ja vaniljan. Turvesavu on jämäkkää, lääkemäisyys yrttistä ja vaativaa. Suutuntuma on painavan rasvainen ja todella voimakas. Outo rasvainen makeus tuo pintaan käsirasvaa. Omenapiirakkaa, briossia, antiseptisia aineita. Jälkimaku liikkuu metallisella ja rasvaisen likaisella puolella. Lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, vaniljaa, turvesavua, hapokkuutta. Imelä käsirasva ja merellinen kihelmöinti paiskovat käsiä yhteen. Sitruunaa, pippuria ja suolaa löytyy. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin merilevää ja äyriäisiä.

Arvio: Ei täysin kolahtanut. Oudolla tavalla tämä on kuitenkin kiinnostava viski – ja lopulta siis yllätti omalaatuisuudellaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Laphroaig The 1815 Legacy Edition 48%

Laphroaigin kevätkaudella 2017 matkustajamyymälöihin lanseeraama The 1815 Legacy Edition on ilmeisesti melko pitkälle samaa tavaraa kuin aiempi An Cuan Mòr. Tynnyreinä on tiettävästi käytetty ensimmäisen täytön ex-bourbonia, ja kypsytystä on täydennetty uudella eurooppalaisella tammella.

Pullote on saanut melkoisen ristiriitaisen vastaanoton. Viimeistään Sergen rusikoinnin jälkeen huuto yltyi sellaiseksi, että siltä pitää mennä piiloon, kun tätä ryhtyy maistamaan.

Laphroaig The 1815 Legacy Edition

(48%, OB, NAS, 2017, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, kevyen tervainen ja varsin tamminen. Teroitettua lyijykynää, inkivääriä, erikoisen runsaasti currya ja kanelia. Sitruksisuutta, suolaisuutta, hiukan lääkemäisiä vivahteita ja kuivalihaisuutta. Vasta sahattua tammilankkua. Ohuemman oloinen kuin mainittu An Cuan Mòr. Vesilisä availee omenaisuutta.

Maku: Tuoksua paremmin kohdallaan. Silti runko on varsin ohut eikä suutuntuma ole järin vahva muutenkaan. Suolaisuutta ja turvesavua kyllä riittää, samoin kuivakkaa tammisuutta ja mausteiden kirjoa. Salmiakkia, pippurisuutta, rusinaisuutta, lääkemäisyyttä, hyvin kuivaa lihaisuutta myös. Tammi on mausteiden puolesta pinnassa ja tanniinit tuovat karheutta mukaan. Inkivääriä on runsaasti. Jälkimaku on tammen ja savun vuoropuhelua, jossa mausteisuutta riittää. Vähittäisen makeuden mukana tulee vaniljaa, hiukan hunajaa, rusinaa, keltaista luumua, suolaa, tervaa ja lääkemäisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo limettiä ja vihreää omenaa pintaan.

Arvio: Ennemmin tätä juo kuin selkäänsä ottaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100.

Laphroaig 10 yo 2000/2010, The Nectar for Germany 51,5%

Burns Night. Ei juhlia, pelkästään viskiä. Maistelussa tällä kertaa Saksan markkinoille pullotettu kymppivuotias Laphroaig. Vaikka missään ei sitä erikseen luekaan, tämän täytyy olla peräisin ex-bourbontynnyristä.

Laphroaig 10 yo 2000/2010, The Nectar for Germany

(51,5%, The Nectar of The Daily Drams for Germany, 2000–2010, 70 cl)

Tuoksu: Tuhti ja kuiva turvesavu, erittäin sitruksisen ja kirkkaan oloinen yleisvaikutelma. Tiukka lääkemäisyys. Ei ollenkaan niin makea kuin peruskymppi, nyt ollaan mineraalisella ja kuivan nokisella laidalla. Suolaa, merellisyyttä, märkää laituria, merilevää, hiukan tervaa. Nam. Vesilisä avaa omenan ja pienen hedelmäkarkkisen vivahteen.

Maku: Vastaa hienosti tuoksun odotuksiin. Kuiva turvesavu, erittäin konsentroitunut lääkemäisyys, mineraalisuus ja sitruksisuus ovat komeasti kohdallaan. Todella nokinen ja hiilinen, hienon salmiakkinen ja tervainen. Suutuntuma on kuiva ja runko napakka. Limettiä, graavilohta, merisuolaa, heinää, merilevää. Tiukan spektrin viski. Jälkimaku nostaa pintaan jälleen sitruunan ja suolan, turvesavu jää hiukan taka-alalle, mutta lääkemäisyys kihelmöi oikein kunnolla. Tammea, valkopippuria, tuhkaa, tervaa. Finaali jää keskipitkäksi, mutta herkkua on. Vesilisä tuo omenaista makeutta ja liimaa savuelementit tiukemmin yhteen.

Arvio: Erittäin onnistunut pullote tässä ikäluokassa. Uskollinen tisleelle, tinkimätön, kuivan tyylikäs. Jos jälkimaku olisi edes hiukan pidempi ja isompi, tämä olisi aivan ilmiselvä mestaruussarjan viski. 89/100

Laphroaig Cairdeas 2011 Ileach Edition 50,5%

Jälleen tuli mahdollisuus maistaa tätä Laphroaigin Cairdeas-sarjan vuonna 2011 markkinoille tullutta Ileach Editionia. Taisin edellisen kerran nauttia tätä Uisgessa pari vuotta sitten, mutta vasta nyt pääsin kirjaamaan mietteet lopultakin ylös. Itse viski muuten lienee kahdeksanvuotiasta.

Laphroaig Cairdeas 2011 Ileach Edition

(50,5%, OB, Feis Ile 2011, ’Ileach Edition’, Ex-Maker’s Mark Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruunalakritsia ja ruohoisuutta, kuivaa turvesavua ja tuhdisti lääkemäisyyttä. Fiilis on vähän kuin Laphroaigin 15-vuotiaassa, tyylikäs ja tasapainoinen. Paahtuneisuutta, merellisyyttä, vihreää omenaa. Merellisiä ja mineraalisia sävyjä todella riittää, merilevää ja rantakalliota. Vesilisä avaa vielä lisää minttuisuutta ja päärynää.

Maku: Kermaisen pehmeä ja alkuun kevyt, mutta lääkemäisyys ja kuivan villainen savu saavat vähitellen otetta. Lakritsia, sitruunaisuutta, apteekin salmiakkia, antiseptisia aineita, vihreää omenaa, vihreää viinirypälettä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mukavan mausteinen. Jälkimaku on savuinen, lääkemäinen, hapokas, sitruksinen ja merellisen suolainen. Märkää köyttä, merileväisyyttä. Melko pitkä ja oikein kaunis finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta ja pientä hapokkuutta.

Arvio: Tyylikäs ja herkkä Laphroaig. Varsin nautinnollinen elämys, vaikka tässä ei pelata väellä ja voimalla ollenkaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 009, 58,1%

Laphroaigin kymppivuotias CS pitää pintansa vuodesta toiseen. Omaan makuuni se on ollut tasalaatuinen huipputuote, joka on viimeisimpien Batch 007- ja Batch 008 -pullotteidenkin perusteella pysynyt korkealla tasolla.

Mielenkiinnolla tämän taas maistan. Rinnalle maisteluun pääsi tuo edeltävä Batch 008, joka oli mielestäni lajissaan aivan erinomainen viski.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 009

(58,1%, OB, Bottled 2/2017, Seasoned Charred Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Aito Laphroaig. Järeä turvesavu ja timakka lääkemäisyys ovat heti vastassa. Hiilisyys tuntuu todella intensiivisena. Tuhkaa, nokea, tervaa. Jodia ja suolaa. Erittäin kuiva kattaus, vaikka taustalta löytyy sitrusta ja omenaa, jopa hiukan vaniljaa. Pieni lihaisuus tulee myös läpi. Tähän verrattuna kuivana pitämäni Batch 008 tuntuu jopa makealta. Nam. Vesilisä tuo yrttitipat ja tuoreen ruohon esiin.

Maku: Nyt on voimaa. Erittäin kuiva ja hiilisavuinen. Nuotion tuhka pölähtää, kun tämä saapuu kielen päälle. Lääkemäisyyttä, suolaa, jodia. Mineraalisuuden ja merellisyyden takaa löytyy pieni sitruksisuus ja omenaisuus. Lyijyisyyttä, salmiakkia, tervaa, hiukan lihaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kireän kuiva – tästä selvästi puuttuu Batch 008:n rotevuus, mutta yleisilme on samalla napakampi. Jälkimaku alkaa vähitellen nostaa makeutta, mutta hiilisavu ja terva kantavat tätä siitä huolimatta. Lääkemäisyyttä, lyijyä, jodia, nokea, suolaa, pistävää mausteisuutta, chiliä. Lopulta hiukan hunajaa, rusinaa ja vaniljaisuutta. Pitkä finaali. Vesilisällä löytää lisää tammista makeutta, hiukan päärynää ja ruohoisuutta.

Arvio: Todella kuiva ja hieno Laphroaig. Tyyli on pykälän hienostuneempi kuin Batch 008:ssa, mutta samalla fokus on tiukempi. 90/100

Williamson (Laphroaig) 6 yo Batch #2 for Finland, That Boutique-y Whisky Company 46%

That Boutique-y Whisky Company on pullottanut kuusivuotiasta Laphroaigia tislaamohistoriansa tuntevien iloksi Williamsonin nimellä. Tätä tuotetta on tullut vuonna 2017 markkinoille kaksi 20 senttilitran pulloihin pakattua erää, joista jälkimmäinen eli 990 pullon suurempi satsi saapui pelkästään Suomeen.

Pakko kyllä myöntää, että tämä on yksi epätodennäköisimmistä Suomi 100 -tuotteista, mihin muistan törmänneeni, mutta niin siinä etiketissä todella lukee: ’Suomi 100’ edessä ja ’Bottled for Finland’ takana.

Mielenkiinnolla tämä maistan, koska nuori Laphroaig on ajoittain aivan mainiota viskiä. Tislaamon varastollakin päädyin viime vuonna pullottamaan sen kaikkein nuorimman Laphroaigin.

Williamson (Laphroaig) 6 yo Batch #2 for Finland, That Boutique-y Whisky Company Batch 2 for Finland

(46%, That Boutique-y Whisky Company for Finland, 2017, Batch 2, ’Suomi 100’, 990 bts., 20 cl)

Tuoksu: Raskaasti tervaa, lakritsia ja kumia. Palanut ja jopa hiilinen vaikutelma. Turvesavua on niin että tuntuu. Tietty karheus on mukana, kostea villakangastakki ja vahva merilevä. Suolaa, yrttisyyttä, mukavasti eucalyptusta ja raikkautta. Sitä vastaan nousee tunkkainen sekahedelmäisyys. Vesilisä tuo palanutta autonrengasta ja kreosoottia esiin.

Maku: Kuivaa savua, salmiakkijauhetta, lääkemäisyyttä ja nokisuutta. Tuoksun kumin ja hedelmän jälkeen paletti on yllättävän mineraalinen ja napakka. Merellisyyttä, suolaa, merilevää, sitruunaisuutta, eucalyptusta, hapokkuutta. Keskitäyteläinen suutuntuma, kihelmöi mukavasti. Omenaisuutta, aktiivista tammisuutta, pippurisuutta, yskänlääkettä. Jälkimaku on lääkemäinen, chilinen, kuivan savuinen ja salmiakkinen. Nokisuutta, hiiltä, tupakkaisuutta. Sekahedelmän makeus tulee jälleen mukaan. Omenaisuutta, sitrusta, keltaista luumua, happamuutta, yrttejä. Tammi pieksee pippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisällä saa esiin hiukan hunajaa ja vaniljaista makeutta.

Arvio: Tuoksu ja maku ovat osin eri planeetoilta. Robusti ja mielenkiintoinen viski näin nuoreksi, vaikka tyylipisteitä ei ihan joka käänteestä tulekaan. Makukysymyksiä. 86/100

Laphroaig 17 yo 1998/2016 Hand-filled 59,3%

Vuosi sitten tein ikimuistoisen matkan Islaylle, joka alkoi Laphroagin tislaamolta. Sen kunniaksi tänään maistelussa Laphroaigin varastossa itse pullotettu viski refill-sherrytynnyristä, joka on peräisin Laphroaigin rack warehouse No. 9:sta.

Paikan vaikutus koettuihin elämyksiin on kiistatta valtavan suuri. Muistan, että sen sateisen aamun lentomatkan ja kostean aamupäivän tislaamokierroksen jälkeen kaikki maistui Laphroaigin varastossa paremmalta kuin mikään koskaan. Sitä tunnetta on sellaisenaan usein vaikea siirtää kotioloihin.

Laphroaig 17 yo 1998/2016 Hand-filled

(59,3%, OB, 1998–2016, Hand-filled at the Distillery, Cask No. 700040, Refill Sherry Butt, 25 cl)

Tuoksu: Erittäin savuinen ja suorastaan julman lääkemäinen. Voimakkuus on tapissa. Lujaa hedelmäistä makeutta, nokisuutta, toskaomenaa suoraan uunista. Samalla käristettyä pekonia, savumakkaraa, hiukan taatelia. Lihaisa ja öljyinen, painava tuoksu. Suolaa, turvetta. Huh huh. Vesilisä avaa hienosti yrttejä.

Maku: Valtavan iso ja voimakas viski. Todella raju turvesavu, paksu lääkemäisyys, terva, salmiakki ja nokisuus kohtaavat joukon hedelmäisiä ja imeliä sävyjä. Savumakkaraa, rasvaisuutta, suolaa. Suutuntuma on öljyisen täyteläinen ja kihelmöivän pippurinen. Omenaisuutta, hiukan rusinaa, taatelia, hilloisuutta. Tammi on läsnä aktiivisena ja vahvana. Jälkimaku alkaa erittäin savuisena ja pippurisena, tammisena ja tuhkaisena. Lihaisuus, öljyisyys ja suolainen liuku on pitkä. Mineraalinen, hapokas ja ruohoinen ote jatkuu läpi varsin pitkän finaalin. Vesilisä on käytännössä välttämättömyys. Se avaa aprikoosin, heinäisyyden ja yrtit.

Arvio: Todella vahva Laphroaig. No mercy. Onhan tämä nyt vain niin aseistariisuva tapaus, että vaikka muisto varastosta on vahva, tämä viski ei anna ajatuksen harhailla. 88/100