Kuukausi: marraskuu 2013

Kilchoman 2007/2013 Loch Gorm 46%

Kilchomanin rajoitetun Sherry Cask -version korvasi tänä vuonna nuori Loch Gorm, joka on nimetty Islayn suurimman sisäjärven mukaan.

Loch Gorm on viettänyt aikansa ensin butt-kokoisissa oloroso-sherrytynnyreissä. Lopuksi sitä on kohdannut kahden kuukauden viimeistely hogshead-koon olorosotynnyreissä.

Kilchoman 2007/2013 Loch Gorm

(46%, OB, 2007–2013, 10 000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja makea. Tuhkaa, suolaa, salmiakkijauhetta. Samalla makeaa sherryä ja luumua. Imelyydestä huolimatta hyvin kuiva vaikutelma. Joulukakun mausteita ja kuivattuja hedelmäpaloja. Tupakkaa ja kuivaa nahkareppua. Aavistus sisäkumia. Currya ja kurkumaa. Vaneripölyä. Ei silti huono.

Maku: Sherryinen, hiilisavuinen ja yllättävän pehmeä. Salmiakkijauhe ja savu liukuvat siirappisuuteen, mutta suutuntuma pysyy melko kevyenä ja helppona. Hiukan lihaisuutta (savumakkaraa) on mukana. Kuivia hedelmiä, kandisokeria, joulukakkua, kanelia, currya. Tammisuus on mietoa eikä korostu edes jälkimaussa. Loppuliuku on savuinen, nahkainen, hiukan suolainen ja aika ohut. Eikä kestä kovin pitkään.

Arvio: Kilchomanin sherrykypsytys kehittyy, mutta suuruudesta ollaan vielä kaukana. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 85/100Whisky Monitor Database 87/100 (per 2).

Glen Garioch 1797 Founder’s Reserve 48%

Glen Garioch on yksi Skotlannin harvoista 1700-luvun tislaamoista, perustettu 1797. Tosin omistajat vaihtuivat täysin jo 1837. Nykyään Glen Garioch tunnetaan kaiketi laajasta vuosikertavalikoimastaan – ja VAT69-sekoiteviskin pääelementtinä.

Founder’s Reserve on näitä uusia Glen Gariocheja, ja sitä voisi tietysti syyttää myös hämäyksestä tuon vuosiluvun suhteen. Joku turisti voisi oikeasti mennä vipuun ja luulla ostavansa viskiä vuodelta 1797. Ai ei vai? Menkääpä vaikka Aasian lentokentille katsomaan.

Glen Garioch 1797 Founder’s Reserve

(48%, OB, NAS, +/- 2013, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hyvin maltainen. Moottoriöljyä, jotain hapanta rasvaa. Ohravelliä, saippuaa. Voimakas vaikutelma, suolainen ja voita muistuttava, härskiintynyt. Makean sokerinen samalla, jotain appelsiinista tehtyä jälkiruokaa. Melko epämiellyttävä ja epäpuhdas kokonaisuus.

Maku: Maltainen ja appelsiininen. Selvä parannus tuoksusta. Kulmikas, kuivattua ananasta ja kovaa omenakarkkia. Vaniljaa. Puuromainen, öljyinen suutuntuma, hetken jopa saippuainen. Mausteinen, rosmariinia ja basilikaa. Suolaisuutta. Vähitellen tammisuus tuo tanniinit, jotka vievät jälkimakuun. Se on hunajainen mutta hapahko, hiukan pahvinen, hyvin maltainen, puuromainen, keskipitkä.

Arvio: Vahva mutta vaatimaton perustuote. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Dramming 72/100Whisky Monitor Database 77/100 (per 9).

Talisker 25 yo 2009 Edition 54,8%

Viime vuodet Talisker on julkaissut joka vuosi erän 25-vuotiasta viskiä. Nyt käsissä on vuoden 2009 pullote, joka oli seitsemäs laatuaan. Näihin 25-vuotiaisiin käytetyt tynnyrit ovat eurooppalaista ja amerikkalaista tammea, kaikki refilliä.

Talisker 25 yo 2009 Edition

(54,8%, OB, 2009, 5862 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea ja myskinen. Turpeensavua, tervaa, tuoretta tammilankkua. Vihreää omenaa (granny smith), hiukan kirsikkalikööriä. Paljon mausteita ja yrttejä (muun muassa sitruunamelissaa). Mentholia. Jykevä ja runsas tuoksu, paahtunut ja vaikuttava. Vesilisällä omena korostuu ja sitruksisuus alkaa löytyä.

Maku: Erittäin täyteläinen ja monitasoinen heti ensipuraisusta. Hienostunutta maltaisuutta säestävät vahva turve, makea toffee ja raikas menthol. Tupakkaisuutta, hedelmiä (vihreä omena, mango), kahvia, anista, mietoa kirsikkaa. Lisäksi jotain nahkaista ja myskistä. Upea suutuntuma. Jälkimaku vyöryy suuhun kirpeän paahteisena, jalostuneen pippurisena, hunajaisena ja erittäin pitkänä. Vesilisä raikastaa makua entisestään.

Arvio: Upeasti kehittynyt ja kokonaisuudessaan vaikuttava Talisker. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100Whisky Monitor Database 87/100 (per 1). Whisky Magazine 77/100 (Martine Nouet).

Royal Lochnagar Selected Reserve 43%

Vuonna 1845 perustettu Royal Lochnagar on Diageon pienin tislaamo, jolta ilmestyy säännöllisesti rajoitettu erä tätä Selected Reserve -viskiä. Selected Reserve on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä (”Refill Sherry Butts and Casks”) määrittelemättömän ajan. Nyt kädessä on vuoden 2009 versio.

Royal Lochnagar Selected Reserve

(43%, OB, NAS, 2009, 2982 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, nahkainen, mausteinen. Ohut runko? Voimakas maltaisuus, appelsiinimarmeladia. Pisara turvetta jossain taustalla. Kuivattua luumua. Ei kovin makea. Kaakaota (Van Houten). Neilikkaa, hiukan viikunaa. Laventelia, inkivääriä. Yleisvaikutelma on yllättävän kevyt, mutta silti houkutteleva.

Maku: Alkuun oloroso-henkinen sherryviski, on runsaasti maltaisuutta ja nahkaa ja luumua, mutta maun keskivaihe iskee isomman vaihteen silmään. Tammi kuivahtaa oikein kunnolla hetkeksi, sitten alkaa mausteiden ja makujen vyöry: appelsiinimarmeladia, hiukan öljyä, ripaus turvetta, tarte tatinia, laventelia, minttua, sitrusta, tummaa suklaata, mineraalisuutta… Huikea ja pitkä finaali.

Arvio: Pitkällä jälkimaulla siunattu yksilö. Olisipa runko vain hiukan täyteläisempi. 87/100

The Balvenie 17 yo Rum Cask Finish 43%

Vuonna 1892 perustettu Balvenie sijaitsee samalla tontilla Glenfiddichin kanssa. Se ei käytännössä anna viskiään ollenkaan yksityisten yhtiöiden pullotettavaksi, joten valikoimasta pitää löytyy erikoisuuksia omasta takaa.

Rum Cask Finish on yksi noista erikoisuuksista, alle 2 000 pullon erän jamaikalaisissa ex-rommitynnyreissä viimeisteltyä viskiä. On aika selvittää, toimiiko viimeistely vai lyökö sokerisuus yli.

The Balvenie 17 yo Rum Cask Finish

(43%, OB, 1991–2008, 1920 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin romminen. Ruokosokeria, siirappia, melassia. Runsas hunajaisuus. Mallasta on vaikea löytää rommin läpi. Mehiläisvahaa on, tummaa suklaata ja joulukakun mausteita. Liian romminen?

Maku: Siirappinen ja sokerinen, mutta maltaisuus tulee sentään selvästi läpi. Balvenien hunajaisuus on tunnistettavaa. Mehiläisvaha ja appelsiini ovat pinnassa, samoin yrttisyys (minttu, rosmariini). Maun keskivaiheilla suutuntuma kevenee (ohenee) selvästi, ja vasta jälkimaussa tammi nousee. Tulee sitrusta, vaniljaa, bourbonmaisuutta. Rommin makeus seuraa keskipitkään finaaliin asti.

Arvio: Rommi rommina, viski viskinä. Hyvä hunajaviski, mutta selvästi liian romminen minun makuuni. Etenkin, kun tämän jälkeen maistettu oikea rommi maistui paremmalta. 83 /100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 13).

Highland Park 1998/2010, 40%

Highland Park savustaa oman maltaansa Hobbister Moorista leikatulla turpeella niin, että savuisuus yltää 25 ppm:ään. Turpeistamattoman maltaan tislaamo ostaa valmiina muualta.

Näissä Highland Parkin travel retail -valikoiman vuosikertaviskeissä savuisuus on viime vuosina tuntunut huomattavan selvästi.

On aika tarkastaa, miltä vuoden 1998 versio maistuu.

Highland Park 1998/2010

(40%, OB for travel retail, 1998–2010, 100 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja saippuainen. Märkää lehtinuotiota, kanervaa, appelsiinia. Runsaan maltainen, miltei puuromainen kokonaisuus. Akaasiahunajaa, rommirusina-toffeefudgea. Sitruksisuutta, moottoriöljyä. Hiukan epäselvä vaikutelma tästä jää tuoksun perusteella jää.

Maku: Selvästi tuoksua parempi ote jo heti alkuun. Turpeensavu on odotuksia voimakkaampi, suolainen salmiakki tukee sitä. Öljyisyys on pinnassa, samoin tietty rosoinen likaisuus. Toffee tuntuu taustalla. Suutuntuma on aavistuksen vetinen, mutta jyrkkä makuprofiili paikkaa sen puutteet täysin. Jälkimaku on hunajainen, maltainen, turpeinen, aavistuksen puiseva, hiukan pistelevä, havuinen. Kokonaisuus silti toimii.

Arvio: Oikein pätevä savuisen profiilin Highland Park. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 83 (per 3).

 

An Cnoc 12 yo 40%

Keskellä äärimmäistä viskibuumia vuonna 1893 perustettu Knockdhun tislaamo on vaihdellut tuotteensa nimeä Knockdhun ja An Cnocin välillä monta kertaa. Koko nimi tarkoittaa mustaa kukkulaa, lyhyempi muoto vain kukkulaa.

En ole varmaan ainoa, jolta Knockdhu ja Knockando menevät usein iloisesti sekaisin. Nyt maistelussa An Cnocin 12-vuotias perusmalli.

An Cnoc 12 yo

(40%, OB, +/- 2012, 5cl miniature)

Tuoksu: Appelsiininen ja runsas. Rasvainen, ruohoinen, muhkean maltainen. Hiukan suolaisuutta, vähän eltaantuneisuuttakin. Aseöljyä, jotain tervaista ja aavistuksen turpeista. Samalla kermainen, konsentroituneen hedelmäinen ja apilankukkainen. Oikein houkutteleva.

Maku: Muhkean maltainen. Aseöljy ja pieni turpeisuus erottuvat heti. Tässä on särmää, tietty suolaisuus leikkaa hedelmäistä makeutta. Öljyinen suutuntuma, ryhdikäs body – vaikkei mitenkään tukeva olekaan. Appelsiinimarmeladia, voita, toffeefudgea, jotain kermaista. Jälkimaku on mieto, sitruksinen, hennon tamminen ja keskipitkä.

Arvio: Klassinen ja 12-vuotiaaksi yllättävän runsas speysider. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Dramming 82/100Whisky Monitor Database 77/100 (per 8).

Royal Brackla 1993, Whiskies of Scotland 47,6%

Vuonna 1812 perustettu Royal Brackla sai kuninkaallisen etuliitteen vuonna 1835, kun tislaamosta tuli kuningas William IV:n hovihankkija. Nykyään suurin osa sen tuotannosta menee Dewar’s-sekoiteviskiin.

Nyt kuitenkin maistelussa Duncan Taylorin omistaman Whiskies of Scotlandin pullote, joka on kypsynyt oletettavasti ex-bourbontynnyrissä. Tuotteen iästäkään ei ole tarkkaa tietoa, mutta noin 20 vuotta on paras arvaus.

Royal Brackla 1993, Whiskies of Scotland

(47,6%, Duncan Taylor, Whiskies of Scotland, 1993–2013*, 20 cl)

Tuoksu: Erottuva päärynä, miellyttävä makeus. Smurffilimua, Vihreitä kuulia. Keväinen, vihreä tuoksu – silti runsas ja pyöreä bourbonfiilis. Tuoretta tammilankkua, kirpeitä mausteita, kookosta. Jotain vartalovoidetta, rasvaisuutta. Houkutteleva.

Maku: Päärynäinen, maltainen ja hiukan hapokas, mineraalinen. Ruohoa, kukkaisuutta, vahvaa tammisuutta. Vihreää omenaa ja tiettyä karvautta. Kookosta taustalla. Tammi ottaa nopeasti vallan sinänsä maukkaasta ja pyöreästä suutuntumasta, ja jälkimaku alkaa kirpeän tanniinisuuden vallassa. Vähitellen ote sulaa – hunaja, mausteisuus (minttu, anis) ja tietty muromaisuus pääsevät esiin. Pitkä, mausteinen ja herkkä finaali.

Arvio: Selväpiirteinen ja ryhdikäs bourbonkypsytetty Brackla. 84/100

Glenmorangie 18 yo Extremely Rare 43%

Extremely Rare! Tämä on markkinointia, jos mikä!

Glenmorangien 18-vuotias perusmalli pakattiin vuonna 2010 uuteen, kullanväriseen laatikkoon. Samalla siitä tuli jostain syystä Extremely Rare, vaikka pullotusmäärät pyörivät varmasti kymmenissä tuhansissa.

Käytännössä Extremely Rare on käynyt Glenmorangien mittakaavassa läpi ilman maltillisen kypsytyskaaren: ensin 15 vuotta bourbontynnyreissä (American white oak), sitten kolmen vuoden viimeistely oloroso-sherrytynnyreissä.

Glenmorangie 18 yo Extremely Rare

(43%, OB, 2010*, 70 cl)

Tuoksu: Vahva greippi. Ruokosokeria, havuisuutta. Eucalyptusta. Hapokas maltaisuus, sitruunaista IPA-olutta. Aavistus vaniljaa. Houkutteleva ja raikas, joskin öljyinen. Enemmän bourbonviski kuin sherryviski.

Maku: Erittäin mieto – ja hiukan metallinen. Tuoksun havuisuus ja IPA-oluen hapokkuus ovat heti läsnä. Viinirypäleitä ja appelsiinia. Suutuntuma on kuitenkin aavistuksen vetinen ja ponneton, body ei täysin tue makurakennetta. Hyvä alku sakkaa parfyymisyyteen ja tomusokeriin (!). Vain mausteet ja yrtit (minttu) tulevat jälkimakuun asti. Tosi outo makeus, kovia karkkeja. Jälkimaussa tammisuus ja kookos aloittavat uuden nousun, maku jalostuu. Tulee mustaa teetä, mustaherukan lehteä ja eucalyptusta, sokeriakin.

Arvio: Pienestä epäbalanssista huolimatta makea ja kelvollinen viski, jonkinlainen 10 yo Originalin isosisko. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Dramming 85/100Whisky Monitor Database 83/100 (per 10).

Abhainn Dearg 46%

Vuonna 2007 Isle of Lewisin saarelle perustettu Abhainn Dearg on Skotlannin läntisin tislaamo. Sen ensimmäistä single maltia pullotettiin 2 011 kappaletta. Gaelinkielinen nimi tarkoittaa punaista jokea ja lausutaan tiettävästi ”avin jerrv”.

Tämä tislaamon julkaisema NAS-viski on köllöttänyt kolmen vuoden ajan ex-bourbontynnyreissä. Kovin suuria odotuksia ei voi asettaa.

Abhainn Dearg

(46%, OB, NAS, 2011, 5 cl miniature)

Tuoksu: Puuliimaa ja pontikkaa. Eltaantunut, samalla kirpeä. Voimakas jyväisyys. Vanilja puskee läpi. Heikkolaatuista valkoviiniä, halpaa käsirasvaa. Iljettävä, ei houkuttele.

Maku: Puuliima ja vaneri maistuvat. Todella häijy suutuntuma, raaka ja ällöttävä. Aamiaismuroja (rice crispies), teehen kastettua paahtoleipää, vanhaa vaniljasoosia. Hiukan suolaa. Valkoviinimäisyys on jotenkin hapotonta ja tunkkaista. Sitrus tulee mukana heikosti, seassa on myös glyserolia. Jyväisyys ja viinamaisuus ovat koko ajan pinnassa – ei jää epäselväksi, että tämä on viljasta tehtyä. Jälkimaku kuivuu hiukan, tulee tammen ailahdus ja vähän vaniljaa. Tulee puistatuksia. Parasta on, että jälkimaku loppuu nopeasti.

Arvio: Uutta tislaamoa haluaisi tukea, mutta tätä ei pysty – kolme vuotta kypsytetty tisle on niin kammottavan makuista, ettei voi mitään. Aivan hirveä tuote. 58/100