Aberdeenshire

Ardmore 13 yo 1998/2012, SMWS 66.32, 58,6%

Lasissa tällä kertaa varsin erikoislaatuinen Ardmore ex-sherrystä.

Ardmore 13 yo 1998/2012, SMWS 66.32

(58,6%, Scotch Malt Whisky Society, 3/1998–1/2012, The Holy-Roly Pudding, Refill Ex-Sherry Gorda, 752 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilinen, turvesavuinen, pippurinen ja rusinainen. Rasvainen, suolaista voita ja lihaisuutta, bbq-kastiketta ja possunkylkeä. Savussa on kuivan mineraalinen vivahde, joka yhdistyy tiettyyn lääkemäisyyteen. Luumuhilloa, hunajaa, toffeefudgea. Kutsuva kokonaisuus. Vesilisä paljastaa rikin ja poltetut tulitikut.

Maku: Hiilisavuinen ja rusinainen, luumuinen ja suklainen, pippurinen ja voimakas. Runsas ja lihaisa kattaus heti kärkeen. Suolaista voita, rasvaisuutta, öljyä. Maltaisuutta, lääkemäistä ja hiukan karvasta purevuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kihelmöivä. Toffeefudgea, kinuskikastiketta, chilisuklaata. Jälkimaku on edelleen hyvin lihaisa ja hiilisavuinen, mutta silti yhä paljon kevyempi kuin vastaavat Islay-viskit. Suklaata, toffeeta, hunajaa, luumua, rusinaa, pippuria, suolaa, voita, lääkemäisyyttä. Suola ja pippuri voimistuvat lopuksi. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo rikkisyyttä ja vaniljaa pintaan.

Arvio: Ylitti kevyesti kaikki odotukset. Maukas ja runsas nuori savuviski, jossa refill-sherry toimii oivallisesti. 87/100

Banff 37 yo 1971/2008, Douglas Laing 53%

Banffia tulee vastaan harvoin, joten silloin, kun vanhan pullon näkee, on iskettävä kiinni. Nyt maistelussa ilmeisesti ex-bourbonissa hartaasti kypsytelty yksilö Douglas Laingin Old & Rare – The Platinum Selection -sarjasta.

Banff 37 yo 1971/2008, Douglas Laing

(53%, Douglas Laing, Old & Rare – The Platinum Selection, 3/1971-3/2008, 271 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsas ja rasvainen bourbontuoksu. Vahaa ja popcornia, vaniljaa ja marsipaania. Jännä aseöljymäinen ulottuvuus, selvästi erottuva turvesavu ja läjä pölyisiä kirjoja. Makeaa omenaa, päärynää, persikkaa. Heinää, kukkaisuutta, kuivan tammisia sävyjä. Piparminttua, hiukan eteerisiä öljyjä. Vesilisä tuo runsaasti hedelmäkarkkia ja makeutta.

Maku: Vahamainen alusta loppuun. Vanilja on pinnassa, sitä seuraavat rasvaisuus ja nätti kuiva tammisuus. Omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta, kypsää päärynää ja banaania. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvin kasassa. Ikä ei ole tehnyt tätä ollenkaan hauraaksi, vaikka tietty pölyisyys onkin mukana. Piparminttua, hiukan likaisia ja aseöljyisiä piirteitä edelleen. Fenolisuutta ja silkkaa savua, lievästi erikoinen tasapaino. Jälkimaku on varsin savuinen ja tumman lakritsinen, kääntyy nopeasti hedelmäisestä vaativan yrttiseksi ja jopa tervaiseksi. Tammi on selvästi esillä, paahteisena ja hiukan pippurisena. Jännä sinappisuus on mukana. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan kerroksellisuutta esiin, rasvainen fenolisuus avautuu vielä paremmin.

Arvio: Mielenkiintoisesti ikääntynyt Banff, lievästi erikoinen mutta sinänsä maistamisen arvoinen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Ardmore Legacy 40%

Legacy julkaistiin 2014 korvaamaan Traditional Cask. Tisleestä 80 % on turpeista, 20 % ei-turpeista. Viimeistelyt on hoidettu QC-tynnyreissä.

Merkittävin muutos Traditional Caskiin verrattuna on volttien pudottaminen 46:sta 40:een. Samalla myös kylmäsuodatus on otettu mukaan. Lähtökohdat eivät siis ole mahdottoman lupaavat, mutta maistetaan.

Ardmore Legacy

(40%, OB, NAS, +/- 2015, Lightly Peated, Quarter Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Toffeemainen ja likaisen oloinen. Reipasta maltaisuutta, aamiaismuroja ja weetabixia. Vihreää omenaa, hunajamelonia, hiukan appelsiiniakin, mutta niiden seurana mietoa turvesavua ja nokisuutta. Tammi paistaa myös selvästi läpi. Ruohoisuutta, kuivaa heinää. Varsin ohut.

Maku: Maltainen, karamellinen ja paahtunut. Turvesavu tuntuu nokiselta ja vähän päälleliimatulta. Vihreää omenaa, limettiä, ruohoisuutta. Tammi on aktiivista ja tuo kihelmöiviä mausteita mukaan, mutta tanniinien takia syvyyttä ei juuri tule. Suutuntuma on kevyt ja tekstuuri varsin ohut. Paahteisuus, musta tee ja kitkerät sävyt jäävät pintaan leijumaan. Jälkimaku on varsin kuiva ja mausteinen. Tammi piiskaa homman kasaan, vaikka vihreää omenaa, inkivääriä, ruohoisuutta ja pientä karamellin makeutta silti esiintyy. Turvesavu kulkee mukana myös loppusuoralla. Finaali jää melko lyhyeksi.

Arvio: Jää vieressä maistetun Traditional Caskin taakse kaikilla osa-alueilla. Maltaisuus ja tammisuus ovat hiukan yliohjautuvia, savu ei kaikilta osin tunnu integroituneelta eikä balanssi ole yleisesti ottaen aivan kohdallaan. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 81/100.

Glen Garioch 23 yo 1990/2014, Berry’s Own Selection 56,1%

Glen Gariochin vuosikertojen joukosta löytyy helmiä, vaikka nykyinen perustuote ei oikein lennä. Edellinen maistamani Garioch oli täysin yllättäen taivaallista tavaraa, joten odotukset ovat jälleen korkealla.

Glen Garioch 23 yo 1990/2014, Berry’s Own Selection

(56,1%, Berry Bros & Rudd, 1990–2014, Cask No. 7939, 70 cl)

Tuoksu: Balsamicoa! Todella mielenkiintoinen rusinaisuus, johon yhdistyy suolaisuutta ja soijaa. Luumuinen tunkkaisuus kohtaa ruohoisen kirpeyden. Omenaa, heinäisyyttä, viikunaa, nahkaisuutta, mustetta, hiukan lakritsia. Todella voimakas ja monitahoinen tuoksu. Hieno on. Vesilisällä pintaan tulee käsivoidetta.

Maku: Ylikypsää hedelmäisyyttä, mausteisuutta ja suolaisuutta oikein kunnolla. Edelleen balsamico ja soija ovat pinnassa, mutta tietty makuprofiilin raskaus jyrää. Runko ei ole silti mikään mahdottoman suuri, suutuntuma on rasvainen ja enimmäkseen pistelevä. Tammisuutta, kirpeää omenaa, sitruksisuutta. Jälkimaku aloittaa vyöryn, jossa pippurisuus ja lakritsisuus ottaa oikein kunnolla suolaisuuden ja sitruksisuuden kanssa yhteen. Järeää tammisuutta, omenaa, musteisuutta, nahkaa, suklaisuutta, soijaa, hiukan karamellisuutta – kaikkea löytyy, suolaista ja makeaa. Finaali on erittäin pitkä ja räiskyvä. Vesilisä tuo toffeeta ja kermaisuutta, pehmentää mukavasti.

Arvio: Omassa genressään suorastaan loistelias viski, jossa on valtavasti ulottuvuuksia. Vain oma rajoittuneisuuteni estää ylistämästä tätä avoimemmin. Tunkkaisuus ja valtavan suurten vastakkaisten elementtien kohtaaminen eivät ole koskaan olleet täysin oma juttuni. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Banff 35 yo 1975/2011, Duncan Taylor 42,5%

Banff muistetaan ikuisesti räjähdyksestä. Elokuun 16. päivänä 1941 saksalaisten Junkers Ju-88 pudotti pommin suoraan varastoon numero 12. Huomattava määrä viskiä tuhoutui ja valui lähimaastoon. Juopuneita nautoja nähtiin.

Itselleni Banff on jäänyt hiukan etäiseksi, mikä ei liene tavatonta. Vuonna 1824 perustettu tislaamo sulki ovensa 1983. Lopullisesti rakennukset purettiin 1980-luvun lopussa, ja viimeinen varastorakennus tuhoutui – kuinka ollakaan – tulipalossa 11.4.1991.

Viime vuosina Banffin viskiä on näkynyt vähenevässä määrin missään. Nyt käsissä Banffia Duncan Taylorin, hmmm, vaatimattomasti nimetystä Rarest of the Rare -sarjasta.

Banff 35 yo 1975/2011, Duncan Taylor

(42,5%, Duncan Taylor, Rarest of the Rare, 11/1975-4/2011, Cask No. 3352, 260 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen ja aromaattinen. Hunajaa, kukkaisuutta, sitruksisuutta. Mehiläisvahaa, kiteistä sokerisuutta. Omenaa, persikkaa, hedelmäistä raikkautta. Antiikkista, kuivaa ja mausteista tammisuutta. Pieni metallinen vivahde, aivan aavistus savua. Yllättävänkin voimakas ja vivahteikas, näin alhaisella alkoholiprosentilla.

Maku: Nyt on vähän väsynyt, valitettavasti. Toki hedelmäisyyttä löytyy, omenaisuutta ja sitrusta, mutta sävyt ovat jossain määrin tukossa. Suutuntuma on öljyinen ja runko selvästi ohentunut. Tammisuus on rutikuivaa. Suolakiveä, mausteita, ruohoisuutta, kukkaisuutta, mettä ja hunajaa. Jälkimaussa maltaisuus tulee esiin, tammeen löytyy hapan ja paahtunut ulottuvuus. Sitruksisuutta ja runsaasti suolaisuutta, pieni hiilisavu taustalla. Mineraalisuus ja aromikkuus jäävät hiukan vaatimattomiksi. Finaali on korkeintaan keskipitkä.

Arvio: Tynnyri on ottanut vallan, sävyt ovat haihtuneet ja runko tuntuvasti ohentunut. Ei toki missään nimessä huono viski, mutta tynnyri on jo nähnyt parhaat päivänsä. Pisteet kuitenkin upeasta tuoksusta. 85/100

Glen Garioch 25 yo 1986/2011, 54,6%

Glen Gariochin 25-vuotias vuodelta 1986 jäi julkistuksensa aikoihin tislaamon nuorempien tuotteiden jalkoihin. Nyt on hyvä hetki kokeilla, millaisesta viskistä on kyse. Ohut kokemukseni Glen Gariochista ei ole kovinkaan kohottava.

Glen Garioch 25 yo 1986/2011

(54,6%, OB, 1986–2011, Batch No. 11, North American Oak, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja raikas. Nektariinia, punaisia viinirypäleitä, makeaa omenaa. Tammi tuntuu selvästi mutta hyvällä tavalla, tuo ryhtiä ja ulottuvuutta, mausteita ja potkua. Maltaisuudessa on rapsakkaa hapokkuutta. Nättiä kukkaisuutta, runsaasti minttua. Houkutteleva. Vesilisä avaa kurkkupastillia ja mineraalisuutta.

Maku: Öljyinen ja hedelmäinen, raikas ja mausteinen… kunnes iskee täydellinen pommi. Laventeli ajaa sisään eri rekalla! Sieltä tulee tervat ja salmiakit samassa kyydissä – aivan silkkaa juhlaa. Perusmaku sinänsä on omenainen, kermainen, vaniljainen, persikkainen ja napakka. Maltaisuus ja tammi ovat hyvässä balanssissa, suutuntuma on öljyinen ja painava. Jälkimaku nostaa tämän kuitenkin heti täysin toiselle tasolle, kun laventeli tulee mukaan kuvioihin. Omena ja vanilja saavat kylkeensä lakritsia ja pientä tervaisuuttakin. Todella hienoa yrttisyyttä, minttua ja eucalyptusta. Tammea, hiukan savuisuuttakin. Pitkä ja komea finaali. Vesilisä herkistää, tuo kukkaisia ja suolaisia sävyjä pintaan.

Arvio: Nyt kolisee. En olisi ikinä uskonut, että Bowmoren 1980-luvun tuotannosta tuttu laventeli voi tehdä näin paljon. Love it. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100. Whisky Magazine 85/100 (Gavin D. Smith), 88/100 (Rob Allanson).

Glenugie 31 yo 1977/2009, Signatory 58,1%

Glenugie perustettiin vuonna 1834 itäiselle Ylämaalle, Ugie-joen suulle. Se oli aikanaan Skotlannin itäisin tislaamo, mutta vuonna 1983 myös se tuli tiensä päähän ja silloinen omistaja Whitbread pisti lapun luukulle.

Glenugien tuotteita näkee erittäin harvoin, koska tislaamo on pantu palasiksi jo aikoja sitten ja jäljellä olevat tynnyrit majailevat yksityisten pullottajien hoteissa.

Nyt maistelussa Signatoryn pullottama yksilö, jota on viimeistelty peräti seitsemän vuotta ex-olorosossa. Mielenkiintoista.

Glenugie 31 yo 1977/2009, Signatory

(58,1%, Signatory Vintage, Cask Strength Collection, 20.12.1977–14.9.2009, Matured in Hogsheads/Sherry Butt, Oloroso Finish 84 Months, Cask No. 7, 577 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sokerinen, makean sherryinen. Yltiöpäisen makea oikeastaan. Rikkisyyttä löytyy. Pehmeä turpeisuus on myös mukana. Mansikkaa, persikkaa, siirappia, suklaata, nahkaisuutta. Mantelia, luumukiisseliä. Vesilisä tuo esiin marsipaania.

Maku: Makea, hunajainen ja sokerinen. Tammi yliohjautuu hiukan, melko pureva ote saman tien. Vaniljaisuutta, inkivääriä, akaasiahunajaa. Viinirypäleitä, persikkaa, makeaa jauhoista omenaa. Suutuntuma on kermaisuudessaan hiukan pistävä ja yllättävänkin kevyt. Jälkimaku on hedelmäinen, aavistuksen savuinen ja korostuneen tamminen. Nahkaa, kuivalihaa. Rypäleitä, omenaa, vaniljaa, mansikkaa. Melko pitkä, tasaisesti hiipuva finaali. Vesilisä tuo makuun melkoisesti ruohoisuutta, kermaisuus korostuu.

Arvio: Erittäin makea ja sokerinen, ja siksi myös hiukan yksipuolinen. Mielenkiintoinen silti. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 87/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 13).

Ardmore 1991/2013, Malts of Scotland 53,8%

Nyt on edessä mielenkiintoisin viski pitkään aikaan: ex-rommitynnyrissä kypsynyt savuviski. Ylämaan tislaamona Ardmore ei tuota valtavan turpeista viskiä, mutta tähän asti maistamistani Ardmoreista savuaromin on voinut tunnistaa välittömästi.

Ardmore 1991/2013, Malts of Scotland

(53,8%, Malts of Scotland, 3/1991–3/2013, Rum Barrel, Cask #MoS 13018, 234 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Turpeinen, hiilisavuinen ja rasvainen. Vahva suolaisuus. Ruohoisuutta. Hiukan tunkkainen ilme. Karamellisoituja hedelmiä, sitruunaa ja omenaa. Tammi uhkuu voimaa taustalla. Lihaisuus on kuivaa, suolalihaa. Mineraalisuutta, hiukan lyijyä. Vesilisä herkistää palettia, tulee ruusuja ja heinäisyyttä.

Maku: Suutuntuma on erittäin pehmeä ja täyteläinen. Vahamaisuus ja vaniljaisuus tuovat mukanaan turpeisuuden ja kuivan hiilisavun. Lyijykynää, sitruunamehua, punaista omenaa. Palasokeria. Hapokasta valkoviiniä, mineraalisuutta. Tammi puree hyvin kiinni ja tuo mausteisuutta. Hiukan minttuakin löytyy. Jälkimaku alkaa savuisena ja lihaisan turpeisena, sitruksiksisena ja tammisena. Suolainen vyöry jatkuu pitkään. Vesilisä korostaa tämän suolavetistä ja sitruksista luonnetta. Balanssia hapokkuuden, suolaisuuden ja sokerisuuden välillä ei löydy oikein mitenkään, siksi tämä tuntuu jotenkin hermostuneelta.

Arvio: Ihan kelvollinen esitys, mutta hiukan tasapaino-ongelmia. Rommitynnyrin vaikutusta ei huomaa mistään. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

Glen Garioch 1994/2011, 53,9%

Glen Garioch korostaa nykyään tislaamopullotteissaankin vuosikertoja. Aiemmat kokemukseni Glen Gariochista ovat olleet heikkoja, joten nyt voisi olla aika korjata tilanne.

Glen Garioch 1994/2011

(53,9%, OB, 1994–2011, Batch No. 32, North American oak barrels, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja esterinen. Purkkiananasta, persikkaa, tuoretta tammea. Pirteä mausteisuus, anista ja inkivääriä. Ripaus vaniljaa – paksua vaniljakastiketta omenapiirakan päällä. Jyväinen maltaisuus, kuten tällaiseen kuuluu, ja varsin miellyttävänä. Apilaa, voikukkaa, ruohoisuutta. Vesilisä irrottaa tuoksusta päärynää – todella paljon päärynää.

Maku: Rasvainen suutuntuma, paksu ja runsas. Nyt on iso viski käsissä. Makeaa ananasta, kypsää omenaa, apilan metisyyttä. Bourbonin jyväisyys ja pieni glyserolikin maistuvat välittömästi. Pureva tammisuus ja kirpeät mausteet ovat intensiivisesti läsnä. Anista, minttua, yrttisyyttä. Sulaa voita. Jälkimaku tulee kirpeänä ja sitruunaisena, tuoretta tammea ja inkivääriä riittää. Pieni turvesavukin jossain taustalla tuntuu, multaisena ja robustina. Finaali on keskipitkä, melko makea. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja kurkkupastillia.

Arvio: Maukas yllätys, huomattavan iso viski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100Whisky Monitor 86/100 (per 2). Whisky Magazine 76/100 (Dave Broom), 76/100 (Martine Nouet).

Ardmore 16 yo 1996/2013, Cadenhead Small Batch 55,2%

Ardmore on itäisen Ylämaan suuri tuntematon, Teacher’s-sekoiteviskin koti. Tämä Cadenheadin pullote on kypsynyt 16 vuotta ex-bourbonissa.

Ardmore 16 yo 1996/2013, Cadenhead Small Batch

(55,2%, Cadenhead, Small Batch Release, 1996–2013, Bourbon Hogshead, 552 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja maltainen, suorastaan jyväinen. Kirkas profiili, hunajaa ja turpeensavua. Savu ei lyö yli, vaan lepää taustalla. Aamiaismuroja, kookosmaitoa, vartalovoidetta, jotain puhdistusainetta, metallisuutta, ruutia. Mineraalisuutta, pistäviä mausteita. Lisätty vesi vapauttaa rasvaisia komponentteja, kukkaisuutta (voikukkaa) ja vähän lempeämpiä mausteita ja yrttejä (vanilliinisokeria, sitruunamelissaa).

Maku: Sitruunankuorta, suolaisuutta, vahvaa maltaisuutta. Rasvainen suutuntuma, bourbonkypsytyksen mausteisuus ja glyserolisuus tuovat potkua, samoin turpeensavu. Aamiaismurot seuraavat tuoksusta, nyt mukana on myös puuroa ja jotain leivosmaista (vaniljaviineriä). Hunajaa, sitruunamelissaa, anista. Jyväinen viljaisuus. Jälkimaku on hunajainen, turpeinen, hiukan lyijyinen, savuinen, mineraalinen, ruutinen, melko pitkä. Vesilisä tuo makuun voikukkaa, nestesaippuaa, minttua. Vettä voi lisätä runsaasti, viski kestää hyvin.

Arvio: Melkoinen rasvapaukku. Ei oikein tasapainossa, vaikka ulotteikas onkin. 83/100