Pääsen monien muiden viskiharrastajien tapaan usein vastaamaan kysymykseen, mikä viskipullo kannattaisi ostaa jollekulle lahjaksi. Järkevän vastauksen antaminen tähän on lähes poikkeuksetta todella vaikeaa. Silti olen yrittänyt kohteliaisuudesta ehdottaa aina vähintään jotain. Olen myös itse antanut viskiä lahjaksi eri ihmisille vuosien saatossa, vaihtelevalla menestyksellä. Seuraavassa kerron hiukan ajatuksiani tästä aiheesta, jos tästä olisi jollekulle lahjaviskiä etsivälle jotain iloa. Olen jo aiemmin kirjoittanut pitkästi viskin ostamisesta ja viskistä sijoituskohteena, mutta viskin ostaminen lahjaksi on aivan omanlaisensa tarina.

Yleisimmin olen viime vuosina joutunut vastaamaan lahjaviskikysymykseen melko kylmiltään, ilman taustatietoja lahjaviskin saajasta tai hänen harrastuneisuudestaan. Haluttaisiin ostaa jokin erikoisempi viski lahjaksi, sellainen, jota ei ihan joka paikasta saa. Ensimmäisenä yllätyksenä lahjapulloa etsivälle tulevat vähänkään erikoisempien viskien hinnat. Muutamilla kympeillä sellaisia ei tosiaan saa, vaan pitää olla selvästi enemmän ns. pinkkaa. Usein kehotan vilkaisemaan kotimaisen alkoholiliikkeen erikoiseriä, joista voi löytyä kiinnostavia pienen erän pullotteita joskus jopa alle satasella, mutta perussääntö melkein on, että lahjapulloon on syytä varata kolminumeroinen summa. Joskus pääsee halvemmalla, mutta usein ei.

Lahjan saajan syntymävuoden mukainen vuosikertaviski häviää vaihtoehtojen joukosta yleensä ensimmäisenä, ellei lahjan saaja ole alaikäinen. Vuosikertaviski esimerkiksi vuodelta 1984 saattaa maksaa viisisataa euroa tai vaikka tonnin, eikä sellaisia pulloja suomalainen tahdo löytää ylipäänsä oikein mistään. Kolmekymppisille ajateltu hieno 30-vuotias single malt -viski voi olla helposti lähempänä sitä tuhannen euron hintalappua tänä päivänä, puhumattakaan 40-vuotiaista tai 50-vuotiaista viskeistä. Viimeksi mainitun hinnalla voisi antaa lahjaksi vaikka auton. Yleensä lahjaviskit jäävät kypsytysiältään alle 20 vuoteen, eikä niitä saada kytkettyä vuoden perusteella lahjan saajaan. Se kannattaa hyväksyä hyvin nopeasti, jotta asiasta pääsee yli ja ideoinnissa eteenpäin.

Käytännössä lähestyn lahjaviskiä pohtivaa aina vastakysymyksillä: Mikä on lahjan saajan suhde viskiin, onko hän harrastaja, kokematon vai jotain siltä väliltä? Onko hänellä kaapissaan jotain viskiä, ja jos on, mitä pulloja sieltä löytyy? Pitääkö lahjan saaja savuisesta viskistä vai ovatko hänen mieltymyksensä enemmän makeissa, jälkiruokatyyppisissä, savuttomissa viskeissä? Mitä hän viskistä ehkä hakee ja milloin hän sitä kenties voisi nauttia? Ja puhutaanko ylipäänsä single malt -viskistä vai kenties sekoiteviskeistä, irkuista tai jenkeistä? Onko lahjan saajalla suhdetta johonkin viskialueeseen tai viskimaahan, onko se olennaista? Onko lahjan saajalla kokemusta suomalaisista viskeistä, voisiko lahjaviski olla kotimaisen tislaamon uniikki tuote? Onko taustalla olutharrastusta tai perehtyneisyyttä muihin alkoholijuomiin, tulisiko niistä jotain makua tai tyyliä, jonka voisi ajatella miellyttävän?

Lähes poikkeuksetta olen päätynyt ideoimaan lahjaviskiä, joka on ollut nimenomaan skotlantilaista single maltia, joko savuista tai savutonta. Yleensä savuista, koska monia suomalaisia puhuttelevat nimenomaan turpeiset, tervaiset ja salmiakkiset makuvivahteet. Mitä enemmän kokemusta viskeistä tai ylipäänsä muista väkevistä alkoholijuomista lahjan saajalla on, sitä enemmän on mahdollisuuksia lahjaviskin valintaan hieman marginaalisemmissa tuotteissa. Jos lahjan saaja on vain yleisellä tasolla kova juomaan alkoholia, siitäkin voidaan tehdä omanlaisensa johtopäätökset.

Joitain vuosia sitten sain vastata tällaiseen lahjaviskikysymykseen ja selvisi, että lahjan saajan kaapissa uusin aarre oli Laphroaig Quarter Cask, mutta muita savuviskejä siellä ei ollut eikä kokemusta juuri muista pullotteista. Tieto auttoi ideoinnissa valtavasti: savuviskit kiinnostivat siinä määrin, että oli jo tartuttu 48-volttiseen melko raakaan savuklassikkoon. Lopulliselle idealistalle päätyi Laphroaigin ja muutaman muun Islay-viskisaarella sijaitsevan tislaamon klassikkopullotteita. Koska suurta erikoisuudentavoittelua ei ollut ajatuksissa, mukaan pääsi myös Lagavulin 16 yo 43%. En tiedä, minkä pullon lahjaviskin etsijä lopulta osti ja antoi, mutta veikkaan, että tuo Lagavulin saattoi jopa olla lopullinen valinta. Ja hyvä valinta varmasti olikin.

Lagavulinin 16-vuotias on ollut Islayn savuviskeistä varmasti se yleisimmin suosittelemani potentiaalinen lahjapullote, koska tasalaatuisena ja tasokkaana tuotteena se on mielestäni riittävän helposti lähestyttävä ja pullon hinta on vielä monelle mahdollinen. Mikäli Islay ei ole ehdoton kriteeri, olen usein suositellut myös Highland Parkin 18-vuotiasta laajentamaan ajatuksia savuisesta viskistä. Kokemukseni mukaan myös näiden viskien ikämerkinnät tekevät maallikkoihin vaikutuksen: ne ovat arvokkaita, arvostettuja lahjoja. Lisäksi niiden alkoholitilavuusprosentit ovat sellaisia, että melko kokematonkin viskistä kiinnostunut henkilö saa niistä ainakin jotain irti. Ihmisethän eivät osaa laimentaa Suomessa viskejään vedellä monesti edes käskystä.

Suurin osa lahjaideoinnista jää harrastajan näkökulmasta tälle perustasolle, ja hyvä niin. Harvoin kukaan innostuu viskistä hyppäämällä suoraan syvään päätyyn, johonkin hyvin erikoiseen tynnyrivahvaan viskiin. Harrastajilla on harrastajien tarpeet ja toiveet, enkä itsekään toivoisi esimerkiksi viiniharrastajalta lahjaksi jotain hyvin poikkeuksellista vuosikertaviiniä, koska en siitä mitään ymmärtäisi. Viskissä nimenomaan pullotusvahvuus hiukan rajoittaa erikoiserissä myytävien viskien valintaa lahjaksi: moni niistä on tynnyrivahvaa tavaraa, tai ylipäänsä selvästi voimakkaampaa kuin tavallisten kuluttajien hankkimat viskit. Niin hieno tuote kuin Aberlour A’bunadh harrastajan näkökulmasta onkin, noin 60-volttinen ja voimakkaan makuinen sherryviski on todennäköisesti suurimmalle osalle vasta-alkajista ehdottomasti liikaa. Muistan itsekin ensikokemukseni sen ääressä, suuta poltti ja silmät valuivat vettä. Vaadittiin runsaasti harjoittelua, että rupesin ymmärtämään ja arvostamaan sitä viskinä. Viskiin vaaditaan kuitenkin acquired taste, kokemuksella hankittu kyky maistaa.

Joskus lahjan antajia on ollut useita eikä lahjapullon hinta ole ollut ensimmäisenä esteenä. Silloin on katsottu Highland Parkin 21-vuotiasta ja 25-vuotiasta, ehkä jotain iäkkäämpää Laphroaigiakin. Tällaiset konsultaatiot ovat olleet kuitenkin hyvin harvassa vuosien saatossa. Joskus olen kuitenkin päässyt ideoimaan viskilahjaa henkilölle, jolla on vuosien viskiharrastus takana, vähintään puoliaktiivisella tasolla. Silloin on voitu keksiä jotain erikoisempaakin ilman pelkoa siitä, että lahja menee täysin vihkoon.

Itse olen osallistunut viimeksi viskilahjaan henkilölle, jolle voitiin huoletta antaa voimakas ja vaikuttava viski lahjaksi. Päädyimme tänä keväänä porukalla tuoreeseen Glenfarclasin Suomi-pullotteeseen. Perusteena oli rajattu erä (vain 660 pulloa, jotka hupenevat kovaa vauhtia), Suomi-ekslusiivisuus (lahjan saaja matkustaa paljon, joten Suomi-kulmassa oli oma ideansa) ja ennen kaikkea se, että lahjan saaja oli itse toivonut viskiä lahjaksi (saatoimme ottaa myös pienen riskin sen ansiosta, että lahjaan osallistui toistakymmentä ihmistä, eikä mahdollinen hutiostos kävisi kenellekään liian kalliiksi). Toinen vaihtoehto oli Teerenpelin tuore 14-vuotias juhlapullote, mutta kun lahjaan tuli enemmän osallistujia, voitiin nousta hintaluokissa ylöspäin ja valita puulaatikkoon pakattu arvokas lahja.

Teerenpelin Kaskea olen itse vienyt lahjaksi aiemmin parikin kertaa. Kerran olen antanut lahjaksi myös yhden Kilchomanin Suomi-pullotteen. Yhdelle Glenmorangien ystävälle olen antanut Glenmorangie Milsean -pullotteen, osin myös esteettisistä syistä: pullo oli pakkauksineen karkkimaisen hätkähdyttävä ja visuaalisesti vaikuttava kokonaisuus. En ole näistä lahjoistani kuullut jälkikäteen. Palaute olisi voinut auttaa minua jatkon kannalta, ja ehkä olisin voinut itsekin sellaista kysyä. Voi tietysti olla, että pullot ovat jääneet avaamattomina kaappiin pölyttymään. Olisin ehkä voinut ehdottaa avaamistilaisuutta tai tastingia, jossa olisin voinut olla mukana antamassa vinkkejä viskin nauttimiseen ja pätemässä ärsyttävillä knoppitiedoillani. Tai sitten olisin voinut vain tuoda tastingiin tykötarpeet ja pitää suuni kiinni. Tällaiset asiat eivät ole tulleet edes itselleni mieleen, koska fokus on ollut nimenomaan siinä viskissä tavaralahjana. (Yksi ideahan olisi antaa jokin viski, jonka yhteinen avaamistilaisuus sovittaisiin johonkin tiettyyn päivään vaikka kymmenen vuoden päähän; toisaalta pitää muistaa, ettei viski enää kypsy pullossa, joten siinä mielessä idea ei toimi viskissä samalla tavalla kuin vaikkapa vuosikertaviinissä.)

Viskilahjan antajana tai tällaiseen lahjaan vaikuttavana henkilönä olen tuntenut usein suurta vastuuta. Sitä voi pitää vähän naurettavanakin vakavuutena, mutta todennäköisesti tieto lisää tuskaa. Aina ei voi onnistua, sen tiedän, koska toisen henkilön suulla ei voi maistaa. Olen esimerkiksi joskus pitänyt viskistä mitään tietämättömille miehille viskitastingin, johon valitsin mielestäni parhaita 43- ja 46-volttisia viskejä, miedosti savuisia ja täysin savuttomia. Tasting oli täysi fiasko. Osallistujat eivät aidosti pitäneet yhdestäkään tastingin viskistä. Yhtä viskiä nämä miehet sietivät hieman, muut jäivät pääosiltaan täysin juomatta. Olin siitä silloin hyvin järkyttynyt, koska he olivat nimenomaan pyytäneet minulta tällaista tastingia ja olivat kuulemma joskus erilaisia viskejä baarissa maistaneet. Tuon tapauksen jälkeen olen ollut täysin illuusioton sen suhteen, että viski välttämättä kolahtaisi kokemattomalle lainkaan, vaikka kyse olisi minkälaisesta viinamäenmiehestä hyvänsä.

Toisaalta lähipiiristäni löytyy viskin aktiiviharrastaja, joka on ollut sisällä viskissä lähes yhtä kauan kuin minäkin. Hänen viskiharrastuksensa alkoi aikoinaan lahjaksi saadusta Laphroaigin 10-vuotiaasta. Hän muisteli tapausta taannoin ja mietti, miten valtava pettymys se viskipullo silloin lahjana oli. Hänellä oli silloin ollut kokemusta lähinnä Teacher’s-sekoiteviskistä, ja sen kokemuksen perusteella viski oli hänestä järjettömän pahanmakuista viinaa, jota ei voinut juoda muuten kuin aamuyöstä jatkojen viimeisenä vaihtoehtona. Mutta tämä Laphroaig-lahjapullo muutti kaiken. Hänestä tuli viskiharrastaja, jolla on tilastoissaan nykyään varmaan toista tuhatta maistettua viskiä ja kaapit täynnä toinen toistaan hienompia pulloja. Joskus viskilahjan kanssa voi siis käydä myös todellinen tuuri.

Itse en ole kovin paljon viskejä saanut lahjaksi, ja usein olen sitä harkitseville myöntänyt, että minulle on todella vaikea ostaa sopivaa viskilahjaa. Vielä kymmenen vuotta sitten sain viskejä joululahjaksi. Silloin lahjan antaja tiesi, mitä olin maistanut ja mistä olin kiinnostunut, ja lahjat osuivat lähes poikkeuksetta kohdalleen. Pidin niitä hienoina ja henkilökohtaisina lahjoina, jotka oli nimenomaan minulle valittu. Olisi ollut kuitenkin vaikea antaa maallikolle ohjetta oikeanlaisen lahjaviskin ostamiseen juuri minulle. En ehkä olisi osannut tarjota kovinkaan monta ajatusta hankinnan tueksi, koska talousviskejä ei kaapissani tunnetusti ole yhtään. En juomalla juo viskiä.

Paljon mietin sitäkin, mitä tapahtuu lahjaviskeille, jotka eivät osu lahjansaajan makuun. Sen takia kehotan aina välttämään ainakin magnumpulloja. Jos tavallinen 0,7 litran viskipullo ei miellytä, sen saa kuitenkin yleensä tuhottua tavalla tai toisella vuosien mittaan, tarjottua pahaa-aavistamattomille kavereille tai vietyä vaivihkaa jonnekin juomapöydän kulmalle pihajuhliin. Neljälitraista jättipulloa ei saa mihinkään, vaan se tulee viemään valtavasti tilaa vuosien ajan, ellei sitä tietoisesti hävitä. Harvalla on pokkaa tehdä niin kalliille lahjalle edes vuosien jälkeen. Myös kynnys lahjaksi saadun ja jo avatun viskipullon jälleenmyyntiin on syystäkin korkea.

Viskipullo on usein ilmeinen lahja, mutta monta kertaa olen kehottanut miettimään asiaa vielä kertaalleen. Lahjan ajatus on ilahduttaa lahjan saajaa, ja vaikka olisi lahjan antajana innostunut viskilahjasta, se ei välttämättä tuo saajalle samanlaista tunnetta. Siksi kehotan miettimään asiaa kunnolla myös lahjan saajan kannalta. Millaisen tunteen ajattelet lahjapaketista esiin tulevan viskipullon hänessä tuottavan? Antavatko kenties kaikki muutkin hänelle viskipullon, onko lahjaideasi lopulta henkilökohtainen? Vai voisiko hän lahjan saantitilanteessa jopa kiusaantua alkoholilahjasta? Ihmisillä liittyy alkoholiin monenlaisia kokemuksia ja tunteita ja muistoja, ja niistä on hyvä olla ainakin jossain määrin tietoinen, jos tällaisen lahjan antaa. Jos miehellä on ollut orastava alkoholiongelma jo pitkään, ja hän saa 50-vuotislahjaksi toistakymmentä viinapulloa, lähipiiri tuskin on tyytyväinen.

Onko sen oltava nimenomaan viski? Monelle laadukas samppanja voi kuitenkin olla mieluisampi vaihtoehto, jonka voi nauttia yhdellä kertaa ystävien kanssa juhlatunnelmissa. Arvokas vuosikertaviini voi olla upea lahja sellaiselle, joka tykkää laittaa ruokaa. Viski on kuitenkin usein yksin ja sellaisenaan nautittava, pimeiden iltojen meditaatiojuoma, jonka kunnollinen ymmärtäminen vaatii myös vähän taustatöitä ja paneutumista. Jos lahjan saaja on esimerkiksi hyvin aktiivinen ja seurallinen henkilö, hän ei ehkä jaksaisi antaa viskilahjalleen aikaa. Alkoholin lisäksi on olemassa myös paljon muita uniikkeja lahjaideoita, elämyksiä tai vaikka taidetta. Viski on hieno ajatus lahjaksi, mutta siihen ei kannata juuttua, jos se tuli ensimmäisenä mieleen. Tavaralahjana se vaatii kuitenkin oikeanlaisen saajan.

Viskipullon tai muun alkoholilahjan sijaan tai sen rinnalla olen usein suositellut myös oikeanlaisten viskilasien hankkimista. Jos on juonut aina single malt -viskinsä maitolasista tai pahvimukista, vaihtaminen esimerkiksi Glencairn-viskilasiin tuo dramaattisen eron tuoksu- ja makuvivahteiden aistimiseen. Itse käytän Royal Leerdamin tulppaanilasia (Specials Tasting Glass, 130 ml) viskieni nauttimiseen, koska niiden pienempi pesä sopii hiukan Glencairnia paremmin vähäisiin viskimääriin ja ohut jalka helpottaa viskin pyörittelyä lasissa. Erikoisliikkeistä saa monenlaisia viskilaseja erilaisissa lahjapakkauksissa, ja jos lahjan saajalla on jo olemassa viskejä, joita voisi laseissa pyöritellä, laadukkaat viskilasit ovat mielestäni myös oikein mielekäs lahjaidea tiukkaankin budjettiin.

Viskilasien lisäksi pätevä viskiaiheinen lahja voi olla myös esimerkiksi viskikirja. Jarkko Nikkasen näyttävien kotimaisten teosten lisäksi esimerkiksi David Broomin, Dominic Roskrow’n ja Ian Buxtonin perusteoksia on helppo suositella. Viskilahjana voi toimia myös viskiin liittyvä taideteos tai viskiaiheinen juliste hienosti kehystettynä. Riittävän isolla kaveriporukalla voi miettiä myös tynnyrin ostamista jostain kotimaisesta tislaamosta, mutta niissä hintalappu nousee useisiin tuhansiin euroihin, joten osallistujia pitää olla paljon tai nuppikohtaista paalua todella runsaasti.

Yksittäisen viskipullon sijaan kannattaa miettiä lahjana myös lippua johonkin viskitastingiin. Niissä tietysti haasteena on löytää sopiva tasting sopivalta paikkakunnalta sopivaan aikaan. Joka tapauksessa esimerkiksi Helsingistä kannattaa katsastaa esimerkiksi Pikkulinnun, Barley & Baitin, Pub Ludvigin ja Bierhausien tastingtarjonta, Espoosta Vaappuva Ankka, Tampereelta Kahdet Kasvot, Jyväskylästä Explosive Bar, Kuopiosta Ravintola Malja, eri kaupungeista Teerenpelit. Tastingien hinnat liikkuvat kympeistä yli sadan euron, ja niissä voi päästä maistamaan viskiä, joka on arvokkaampaa kuin mihin olisi pullolahjana ikinä varaa. Monista viskibaareista voi tilata myös yksityisiä tastingeja omalle porukalle ja antaa kattaukseen omia toiveitaan. Sellainenkin voi olla hauska lahjaidea.

Jos kaiken tämän jälkeen on sitä mieltä, että yksittäinen viskipullo on juuri se oikea lahja, silloin se varmaankin on sitä. Ostohetkellä kannattaa kääntyä esimerkiksi kotimaisen alkoholiliikkeen koulutettujen myyjien puoleen, ja erikoiserien pulloja voi nykyään tilata helposti lähimpään myymälään. Laivoilta ja tax free -myymälöistä voi tehdä joskus löytöjä, mutta useimmiten ei – viime vuosina niiden tarjonta on vajonnut todella heikolle tasolle, joten ei kannata luottaa liikaa. Peruspulloja voi niistä kuitenkin saada hieman huokeammin kuin kotimaisesta pitkäripaisesta. Ruotsissa paikallinen monopoli tarjoaa hyvät valikoimat, mutta Tallinnaan en luottaisi. Jos haluaa oikeasti jotain tiettyä, pitää matkustaa mieluusti vähintään johonkin Saksan suurkaupunkiin ja etsiä sieltä oikeanlainen erikoiskauppa. Jos sinne ei ole muuta asiaa, viskilahjasta voi tulla kokonaishinnaltaan hyvin arvokas.

Kaikkien varoitusten ja varaumien ja negailujen jälkeen korostan, että ajatuksella valittu viskipullo voi olla upea lahja, joka saattaa tehdä lahjan saajaan lähtemättömän vaikutuksen. Se on myös mukava antaa, jos voi kertoa pullosta jonkin tarinan tai taustoittaa lahja-ajatusta ylipäänsä sen antamishetkellä. Lahjan antamisen jälkeen se siirtyy kuitenkin saajalle, joka tekee sillä, mitä haluaa. Viskin tärkein funktio on tulla juoduksi, kuten Pikkulinnun suuresti arvostamani Markku Ristevirta aina muistuttaa. Ihannemaailmassa lahjaviskin juominen tapahtuu hyvin pitkän ajan kuluessa ja hyvillä mielin, tuo mieleen juhlapäivän ja paljon hienoja muistoja, joita tuoksut ja maut voivat ihmisessä herättää vuosienkin jälkeen.