Glenburgie ei tislaamona herätä yleisesti suuria tunteita, mutta itse muistelen suurella lämmöllä etenkin yhtä Signatoryn pullotetta, joka meni belgialaiselle Asta Morrisille. Asta Morris on omissakin valikoimissaan julkaissut jo ainakin kahdeksan Glenburgie-pullotetta. Nyt maistossa niistä yksi, tämäkin hyvin nuori ja ex-sherrystä.
Glenburgie 9 yo 2008/2017, Asta Morris
(52%, Asta Morris for Whiskypedia in Lichtervelde Belgium, 2008–2017, Cask No. AM 096, Sherry Butt, 120 bts., 70 cl)
Tuoksu: Todella tuhti ja suorastaan lihaisa, rasvainen ja hiilinen tapaus. Ei muistuta edes etäisesti mitään maistamaani Glenburgieta. Tämä menee sekavuudessaan omiin sfääreihinsä, on rusinaa, suklaata, tervaa, suolaisuutta, luumua, salmiakkia ja ties mitä. Vesilisä avaa kermatoffeeta ja makeaa viinisyyttä.
Maku: Salmiakkinen ja suklainen ote heti alkuun. Sherry tulee voimalla päälle, mutta suolaisuus ja lihaisuus sekoittavat pakkaa. Erikoinen eläin! Ei kaukana savuviskistä, niin roisi on hiilen ja paahteen osuus. Rasvaisuutta ja öljyistä likaisuutta. Mineraalisuutta, hedelmäteetä, luumua, omenaa, jotain hiukan metallista. Suutuntuma on melko kevyt mutta öljy kantaa. Kuivattuja hedelmiä, tuoretta tammea, reippaasti pippuria. Hiukan yksiulotteinen mutta voimallinen omassa jutussaan. Jälkimaku on edelleen todella hiilinen ja salmiakkinen, suolainen ja voimakas. Suklaisuus, omena ja luumu tulevat esiin kaiken paahteisuuden ja pippurin takaa. Keskipitkä finaali jää ohueksi. Vesilisä tuo roimasti kermatoffeeta ja siirappia pintaan.
Arvio: Hyvin erikoinen eläin. Hiiltä ja rasvaa oikein kunnolla, vaikka viski on nuori. Tavallaan ihan kiinnostava ja robusti kokonaisuus, mutta Glenburgien tislaamoa en olisi tämän maskin takaa tunnistanut ikipäivänä. 83/100