Kuukausi: marraskuu 2015

BenRiach 17 yo Septendecim 46%

Maistelussa vanha tuttu, BenRiachin turpeinen Septendecim. Jostain syystä tästä on jäänyt laittamatta blogiin merkintä, joten korjataan asia.

BenRiach 17 yo Septendecim

(46%, OB, +/- 2015, Peated, 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa ja sitruksinen yhtä aikaa. Varsin raikas, vaikka hiilinen turvesavu puskee päälle. Pekonia, reippaasti omenaa, jotain hiukan eltaantunutta rasvaa, ryhdikästä hedelmäisyyttä, savumakkaraa, eucalyptusta. Hiukan sekavan oloinen tapaus, jossa bourbonsävyt hakevat paikkaansa savun keskellä. Vesilisä vapauttaa paljon ruohoisuutta ja kevyttä yrttisyyttä.

Maku: Sitruksinen ja mineraalinen, samaan aikaan rasvainen ja savumakkarainen. Turvesavua tulee melko hiilisellä tavalla. Mukana on sentään myös omenaa ja vaniljaa. Kurkkupastillisuutta, eucalyptusta. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen, hetkellisesti jopa ohut. Jälkimaku on vaniljainen, mineraalinen, lihaisa, omenainen. Melko sekava kokonaisuus edelleen. Finaali yltää enintään keskipitkäksi. Vesilisä tuo hiukan minttua ja tuoretta ruohoisuutta.

Arvio: Melko ruohoinen ja sekava, ex-bourbonista ei saada ihan valtavasti sävyjä irti. Jää jotenkin ohueksi kaikessa hiilisyydessäänkin. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 7). Dramming 68/100.

Phillip Hills: The Scotch Whisky Directory

Olen aiemminkin hehkuttanut Phillip Hillsin terävää kynää viskikirjoittajana, joten ei varmasti tule yllätyksenä, että The Scotch Whisky Directory (Mainstream Publishing, 2005) sisältää yhtä lailla erinomaista tekstiä. Teoksen esseemäinen alkuosa tarjoaa sata sivua täyttä tulitusta, kaikki olennainen revitään auki eikä sievistelyä suvaita puolen sivulauseen vertaa. Sen sijaan alun johdantojaksoa seuraavat kaksi sataa sivua on se hämmentävä osio tässä paketissa.

Hills kertoo jo heti aluksi, että The Scotch Whisky Directory on tehty sisarteokseksi Appreciating Whiskylle. Kun tuosta aiemmasta julkaisusta puuttuivat viskien esittelyt, ne on nyt sitten pakattu tähän käsikirjaan. Heti ensiksi huomio kiinnittyy esiteltävien viskien laatuun: sekaan mahtuu niin single malteja, blendejä kuin jyväviskejäkin. Blendit on jaoteltu vielä perustavaraan, premiumiin ja de luxeen.

Hills_The_Scotch_Whisky_Directory_003Jouduin pariinkin kertaan tarkastamaan, olihan tämä teos varmasti 2000-luvun puolella tehty. Tuotevalinnat ja niiden etikettien ulkoasu tuntuivat siltä, että koko paketti olisi rakennettu joskus 1990-luvun alkuvuosina. Setti muistuttaa itse asiassa jonkin verran The Malt Whisky Filen vastaavaa.

Hills on koonnut kirjan arviointipaneeliin neljä viskiteollisuudessa erittäin ansioitunutta mieshenkilöä. Kyseisen All Male Panelin jäsenet huokuvat arvovaltaa suoraan tislaamoista: Jim McEwan (Bruichladdich), Richard Paterson (Whyte & Mackay), David Robertson (The Macallan) ja David Stewart (William Grant & Sons). Jokainen maistoi tätä kirjaa varten yli 300 viskiä, joista 225 päätyi lopulliseen teokseen. Viitisenkymmentä oli siis duplikaattia ja loput jätettiin muista syistä pois.

Viskiesittelyt ovat osin hämmentäviä. Jokainen viski kuvataan omalla sivullaan, josta puoli sivua menee pylväsdiagrammiin. Pylväissä kerrotaan, missä määrin viskissä on tiettyjä perusominaisuuksia: kukkaisuutta, hedelmäisyyttä, vaniljaa, karamellia, pähkinää, makeutta, savua ja niin edelleen. Jokainen tislaamomestari on siis antanut pistemääriä noille 15 perusominaisuudelle, ja niistä on muokattu diagrammi. Ja mitä enemmän pisteitä viskin miellyttävät ominaisuudet ovat saaneet, sitä enemmän tähtiä viski on saanut. Koko homma perustuu siis haluttavien ominaisuuksien voimakkuuteen ja erottuvuuteen.

Hills purkaa nuo 15 viskin perusominaisuutta kolmeen kategoriaan: ”[N]ice ones, nasty ones and those which may be nice or nasty, depending on concentration and/or on the individual’s preference.” Käytännössä hedelmäiset, pähkinäiset ja karamelliset ovat kaikkien mielestä miellyttäviä, kun taas saippuaiset ja tunkkaiset sävyt ovat ilkeitä. Niiden väliin jää suuri joukko ominaisuuksia puisesta pihkaiseen ja happamasta rikkiseen, joiden miellyttävyys on yleensä viskin maistajasta itsestään kiinni.

Pylväät ja tähditykset saavat tajuamaan, miten paljon viskit elävät ajassa. Tietyt viskit ovat saaneet kymmenen vuotta sitten paljon pisteitä ominaisuuksista, joita alkaa olla nykytuotteesta vaikea löytää. Lisäksi moni, nykyään viiden tähden Grand Cru -leimaa itseoikeutetusti kantava viski saa tältä paneelilta melkoista tylytystä.

Esimerkiksi Ardbegin 17-vuotias saa vain kaksi tähteä, koska se jää voimakkuudessa niin pahasti kymppivuotiaan jalkoihin. Yllätyksenä pidän myös sitä, että Lagavulinin 16-vuotias – joka on ollut tämän kirjan tekemisen aikoihin aivan rautaista tavaraa – saa vain kolme tähteä.

Pylväsdiagrammin lisäksi viskien esittelysivuilla on etiketti ja tietyt perustiedot sekä lyhyt kuvaus viskistä. Tuon Lagavulinin 16-vuotiaan kohdalla esittely on tällainen:

The Islay representative of the Classic Six. As you can see from the profile, it has lots of peat and lots of fruit and not a lot of anything else, which makes it a bit two-dimensional and lacking in substance.

Eli pahoittelut, jengi: Lagan 16-vuotias ei oikein pärjää näissä seuroissa. Saman kohtalon kokevat myös esimerkiksi Highland Parkin 25-vuotias ja Laphroaigin 10-vuotias, joille irtoaa samalla tavalla aivan hikisesti kolme tähteä. Sen sijaan korskeasti neljään tähteen yltävät sellaiset viskit kuin Aberlourin 10-vuotias, An Cnocin 10-vuotias, Glenkinchien 10-vuotias… ja nyt rummunpärinää… Tomintoulin 10-vuotias!

Hills_The_Scotch_Whisky_Directory_002Blendit ja singlet ja muut menevät aakkostetussa listauksessa melko lailla sekaisin. Neljän tähden 100 Pipersia seuraa neljän tähden Aberfeldy 12 yo. Hämmentävää on sekin, että sellainen viski kuin Glen Deveron 10 yo on tuota himoittua neljän tähden sarjaa – se on ollut siis kirjantekohetkellä viimeisen päälle loistavaa viskiä. Viereisellä sivulla Glendronach 15 yo saa yhtenä harvoista peräti viisi tähteä.

The Scotch Whisky Directory on viskihakemistonsa osalta kieltämättä enää pelkkä aikansa kuva. Tuskinpa kukaan muu kuin fanaattinen harrastaja enää tekee mitään sillä tiedolla, että Scottish Castle -blendissä makeus on ollut sangen korostunutta tai että Blairmhor 8 yo Vatted Maltissa on ollut niin erinomaista kukkaisuutta ja hedelmäisyyttä, että tähtiä irtoaa peräti neljä.

Kirjan esseemäinen alkuosa sisältää käytännössä samaa asiaa kuin Appreciating Whiskyssä oli, mutta muoto on tiiviimpi. Mukaan on mahdutettu myös pitkiä tislaamojen omistajalistauksia ja yhtiöiden yhteistietoluetteloita, joille on käynyt samalla tavalla kuin viskihakemistollekin. Aika on päässyt ajamaan niistä ohi. Sen sijaan aika ei ole ajanut ohi tämän kirjan syvimmästä eetoksesta, jonka Hills avaa heti alussa:

We consume alcoholic liquors because the effects of intoxication are pleasing and because we like the taste. Nothing else really matters. There is no secret in intoxication: the more you drink, the drunker you get – few whisky drinkers will need a directory to tell them that. The Directory is guide to flavour. Its purpose is to tell you how the different whiskies taste and to do so in such a way that, beginning with whiskies you know and enjoy, you can go on to identify other whiskies whose flavours are like to please you.

Hills_The_Scotch_Whisky_Directory_004Tällä samalla tarkoituksella on kirjoitettu sittemmin runsaasti viskikirjallisuutta, eikä se vanhene. Jokainen hyvä viskikirja tarjoaa lukijalleen uusia langanpäitä, kiinnostavia viskejä, joihin tekisi mieli perehtyä. Tästä Hillsin kirjasta päällimmäiseksi jäi mieleeni ajatus, että jostain pitäisi saada käsiin Cragganmoren 12-vuotiasta jostain 1990-luvun lopulta, koska se on tämän tasting-paneelinkin mielestä ollut Classic Six -sarjan ylivoimaisesti parasta viskiä, viiden tähden arvoista tavaraa. Michael Jackson ei ole siis ollut tuon näkemyksen kanssa yksin!

The Scotch Whisky Directory jää viskikirjana selvästi enemmän kuriositeettitasolle kuin ajattomampi sisarteoksensa Appreciating Whisky. Siitä huolimatta tämäkin kirja tarjoaa mukavan aikamatkan ja jälleen uuden tavan hahmottaa sitä, mitä viskimarkkinat ovat ennen olleet ja miten uusia viskejä on suositeltu ihmisille maistettavaksi.

Talisker 2005/2015 Distillers Edition 45,8%

Taliskerin DE on tällä kertaa noin kymmenvuotiasta. Näiden taso on vaihdellut vuosien varrella sen verran paljon, etten osaa odottaa oikein mitään. Maistamalla se selviää.

Talisker 2005/2015 Distillers Edition

(45,8%, OB, 2005–2015, Batch TD-S: 5RD, Double Matured in Amoroso Cask Wood, 70 cl)

Tuoksu: Ylikypsiä sekahedelmiä, salmiakkia, turvesavua. Lääkemäinen ja suolainen puoli on vahvasti pinnassa. Salmiakkijauhetta, mineraalisuutta. Samaan aikaan runsaasti rasvaista savumakkaraa ja pekonia, luumuhilloa, imelää BBQ-kastiketta. Tuntuu tutulta aiempiin verrattuna. Vesilisä tuo hammastahnamaista piparminttua ja kirpeää omenaa.

Maku: Salmiakki ja hiilisyys korostuvat maussa, turvesavu on varsin pistävää ja tammisuus tuntuu yllättävän reippaana ja nuorekkaana. Ylikypsiä sekahedelmiä, kuivattuja luumuja, lihaisaa rasvaisuutta, pekonia ja muuta oheistarviketta löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko rasvainen. Pientä suklaisuutta, omenahilloa, siirappia. Jälkimaku alkaa runsaan hedelmäisenä ja räiskyvänä, kunnes tammi nappaa kiinni. Mustapippuri tuntuu vahvana. Tanniinit kuivattavat suuta melko nopeasti ja reippaasti. Savumakkara, lääkemäisyys, salmiakkijauhe ja mineraalisuus tuntuvat melko pitkään. Kelvollinen, vähintään keskipitkä finaali, jossa pippurisuus pysyy mukana hamaan loppuun asti. Vesilisä keventää ilmettä roimasti ja tuo kurkkupastillin raikkautta mukaan.

Arvio: Jälleen ihan maistuva DE, mutta sekavuus ja tasapaino-ongelmat tuntuvat jossain määrin reippaina. 85/100

Green Spot 40%

Yellow Spot ei taannoin järisyttänyt maata jalkojeni alla, vaikka siitä periaatteessa ihan pidinkin – noin niin kuin irkkuviskien asteikolla. Nyt kourassa on pykälää kireämpi kaveri, Green Spot.

Green Spot

(40%, OB, +/- 2015, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ronskia, hapokasta maltaisuutta. Jokin makrillimainen eltaantuneisuus on mukana, käynyttä omenamehumaisuutta. Banaanikakkua, siirappisuutta, kanelia. Paksua vaniljakastiketta. Tuoretta ruohoa. Melko roteva tuoksu kaikkineen, mutta läpi tunkee melkoisia outouksia.

Maku: Makea banaanikakku kohtaa ummehtuneen maltaisuuden. Yllättävän paksun ja kermaisen oloinen runko, suutuntumassa on tiettyä öljyisyyttä runsaasti. Omenamehua, makeaa appelsiinia, hiivaleipää, hiukan pahvisuutta. Vaniljakastiketta, mausteisuutta, kanelia, rusinaisuutta. Jälkimaussa tammisuus tulee ensimmäistä kertaa kunnolla esiin, oikein nuorekkaalla ja hiukan liimamaisella kulmalla. Hapanta appelsiinimehua, tölkkipersikkaa siirapissa, outoja yhdistelmiä. Melko lyhyt ja ohut finaali.

Arvio: Maltainen, nuori ja hapan viski. Ei puhuttele. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 5).

Laphroaig 16 yo 1998/2015, The Whisky Fair 46%

Laphroaigin mahtava 200-vuotisjuhlavuosi ei todellakaan lopu tislaamon omiin tuotteisiin. The Whisky Fair julkaisi tällaisen sherry-Laphroaigin kevään 2015 festareidensa yhteydessä. Sen verran houkuttelevalta näyttää, että odotukset nousivat juuri tappiin.

Laphroaig 16 yo 1998/2015, The Whisky Fair

(46%, The Whisky Fair, 1998–2015, Sherry Hogshead, 246 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, hiukan likainen, osin suorastaan bensainen. Herkullista! Merellisyys ja suolaisuus tuntuvat voimakkaina, kostea hamppuköysi ja märät laiturilankut. Mineraalisuutta, kuivankarheaa lääkemäisyyttä, jodia. Sherryisyys pyörii enemmän joulukakussa kuin pommiosastolla. Hiilisyyttä ja nokisuutta löytyy myös. Rommirusina-toffeefudgea. Oivallinen tuoksu. Vesilisä kuivattaa tätä selvästi.

Maku: Maukas ja tasapainoinen. Herkullinen yhdistelmä rusinaista maustekakkua ja nokista turpeensavua, hunajaisuutta ja suolaisuutta, tuhtia lääkemäisyyttä ja kirpeää omenaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin jopa helppo, niin sanottu dokabiliteetti on korkealla. Toffeeta ja karamellia riittää. Mausteisuudessa pippurisuus korostuu. Jälkimaku puskee mustapippuria ja lääkettä oikein kunnolla, myös tammisuus näyttää hampaansa. Finaali kääntyy mineraalisuudessaan aluksi hyvin kuivaksi ja osin yksiulotteiseksi, mutta vähitellen hunaja löytyy jälleen savun keskeltä. Melko pitkä lopetus. Vesilisä keventää ja tuo sitrusta mukaan. Sitruunalakritsia, tarkemmin sanottuna.

Arvio: Onnistunut, kevyt ja mukava sherryttely. Jonkinlaista kompleksisuutta jää silti kaipaamaan, nyt kokonaisuus on jopa turhankin helppo. Mutta juotavuus on täydellisesti kohdallaan. 89/100

Tomatin 12 yo 43%

Tomatinin ikämerkinnältään nuorin perustuote on finistelty! Mielenkiintoinen ratkaisu. Yleensähän core expressions range lähtee normaalista vattauksesta tai selkeästä ex-bourbonista, kun taas finistelyt säästetään hifimpään (ja kallimpaan) nassesarjaan.

Tomatin 12 yo

(43%, OB, +/- 2015, Spanish Sherry Casks Finish, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nahkainen ja rusinainen sherryisyys leijuu hiukan irrallisena pinnassa. Kun sen alle pääsee, löytyy rutkasti maltaisuutta, vaniljaa ja mietoa tammisuutta. Tietty rasvaisuus tässä on, sherrystä tulee maanläheinen ja tallimainen rasva pintaan. Appelsiinia, tuoretta heinää, mausteisuutta. Jännä pieni turpeisuus taustalla.

Maku: Maku myötäilee tuoksua, sherry tuntuu edelleen kerrostuneelta ja osin iralliselta. Perusmaku on kuitenkin ikäluokassaan erinomainen, pidän tästä paljon. Vaniljaa, mausteita, vahaisuutta, hunajaa, toffeefudgea. Erittäin napakka tammisuus, jossa on hieno lakritsinen särmä. Jälkimaku kulkee nimenomaan tammisella tontilla, mausteiden ja yrttisyyden maailmassa. Todella mojova eucalyptus nousee esiin, sitruksinen ja omenainen raikkaus tukee sitä hyvin. Herkullista havuisuutta, pientä luumua, vihreää teetä, halvaa, hunajaa. Finaali on korkeintaan keskipitkä, mutta makupuoli on kunnossa.

Arvio: Ilmeisistä tasapainopulmista huolimatta viski, josta pidän jo heti ensimmäisellä maistolla paljon. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 1).

Lagavulin 12 yo Special Release 2015, 56,8%

Viskivuoden kohokohtiin on itselläni jo pitkään kuulunut Lagavulinin uuden 12-vuotiaan kohtaaminen. Nyt käsissä on vuoden 2015 julkaisu ja odotukset taas tapissa. Suosikkiviskejäni, tämä ei voi pettää.

Lagavulin 12 yo Special Release 2015

(56,8%, OB, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja yllättävän raikas, hetkellisesti jopa herkän sitruksinen ja merellinen. Kaisloja, merilevää, suolaisuutta. Mukava tervaisuus ja salmiakkisuus, mikä tukee kokonaisuutta. Pientä hunajaisuutta, sisäkumia, kevyttä ruohoisuutta ja omenaisuutta. Toki iso ja voimakas tuoksu. Vesilisällä löytyy mangoa ja trooppista hedelmää selvemmin.

Maku: Silkkaa loistavuutta. Todella mielenkiintoinen mentholinen yrttisyys korostuu, samoin raikas sitrus ja merellinen suolaisuus. Turvesavu ja öljyisyys hallitsevat palettia, mutta maku on kaikkea muuta kuin yksioikoinen. Hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä, salmiakkia, omenaa, ruohoisuutta, hiukan tammisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja öljyinen. Jälkimaku kurvailee turvesavun ja sitruksisuuden, lakritsin ja tammisuuden välissä. Pieni lihaisuus tulee myös esiin, pekonia ja savumakkaraa. Hunajakin nousee vihdoin kunnolla esiin. Loppua kohti merellisyys, suolaisuus ja tietty karkkisuus korostuvat. Vesilisä tuo tiettyä hedelmämehumaista makeutta pintaan.

Arvio: Aivan loistavaa viskiä tänäkin vuonna. Hands down. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Kilchoman 6 yo 2007/2013, 46%

Kilchoman on pistänyt pari vuotta sitten markkinoille tällaiseen kuusivuotiaan vuosikertajulkaisun. Vintage on tällä kertaa 2007 ja pullomäärä rapeat kymmenen tuhatta. Maistetaan pois.

Kilchoman 6 yo 2007/2013

(46%, OB, 21.6.2007–7.10.2013, Vintage Release, 10000 bts., 70 cl) 

Tuoksu: Hiilisavuinen ja lihaisa. Yksinkertaisuudessaan erittäin toimiva. Turpeisuutta, kuivaa nokisuutta, makeaa tammitynnyriä, palvikinkkua, rapeaa maltaisuutta. Makea sitruksisuus leikkaa kuivaa savua todella mielenkiintoisesti. Akaasiahunajaa, kovia hedelmäkarkkeja. Vesilisä avaa kiinnostavan, mausteisen ja yrttisen tason.

Maku: Kuivan hiilisavuinen ja makean hunajainen. Sitruksinen ja turpeinen. Mielenkiintoisen avauksen jälkeen makupaletti kuitenkin latistuu. Suutuntuma on odottamattoman ohut. Omenaisuutta, kirpeää valkoviinisyyttä, rapeaa maltaisuutta, nuorta tammea. Lihaisuus nousee maussa vasta myöhemmin. Jälkimaussa palvikinkkua ja savumakkaraa on selvemmin esillä, mutta kuiva savuisuus ja tietty lääkemäisyys ottavat siitä nopeasti vallan. Maltaisuus ja tammisuus saavat tämän tuntumaan varsin nuorelta. Kihelmöivä mausteisuus jää viimeiseksi mauksi leijumaan. Vesilisä tuo tietyn ruohoisuuden pintaan mutta latistaa makua todella herkästi.

Arvio: Varsin yksinkertainen savupommi, vaikka tuoksussa on hetkellisesti nippu silkkaa mahtavuutta. 83/100

Linkwood 12 yo Flora & Fauna 43%

Linkwoodin 12-vuotias julkaistiin Flora & Faunassa jo ensimmäisessä sarjassa, alkaen siis vuonna 1991. Pullo pysyi tuotannossa varsin pitkälle nykyisyyteen, mutta alkaa olla vähitellen harvinaistuvaa tavaraa tämäkin.

Linkwood 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2008, 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen, miedon maltainen ja pehmeän sitruksinen. Hiukan palasaippuaa, hentoa vahamaisuutta, tuoretta ruohoa. Omenaista raikkautta, kevyttä mausteisuutta, jotain yrttiöljymäisyyttä. Varsin yksinkertainen ja suoraviivainen.

Maku: Sitruksinen, omenainen, kevyen maltainen ja raikkaan mausteinen. Parannus tuoksusta. Tammi tulee melko nuorekkaana läpi, mutta pysyy silti aisoissa. Suutuntuma on melko kevyt ja helppo, osin öljyinenkin. Mantelia, jotain vahamaisuuttakin. Heinäinen ja ruohoinen puoli on selvästi pinnassa, kovin kompleksiseksi tämä ei kasva. Jälkimaku jää miedon maltaiseksi ja saippuaiseksi. Heinää, hedelmäteetä, mallassokeria, pientä valkoviinimäistä hapokkuutta, mantelimassaa. Melko lyhyt ja kovin mieto loppuliuku.

Arvio: Varsin yksioikoinen ja nuorekas perusmalt, jossa on silti omanlaistaan ryhtiä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 1).

Aberlour 18 yo 43%

Maistelussa Aberlourin iäkkäin peruspullote, 18-vuotias. A’bunadhin rinnalla käytännössä kaikki muut Aberlourin tuotteet kalpenevat selvästi, mutta tämä ehkä voisi päästä lähelle. Tai sitten näitä ei pitäisi verrata Apunappiin ollenkaan.

Aberlour 18 yo

(43%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen ja hedelmäteemäinen. Raikasta yrttisyyttä, minttua ja sitruunamelissaa. Melkoisesti maltaisuutta, mutta kutsuvalla tavalla. Toffeefudgea. Punaista omenaa, rusinaa, ruokosokeria, viikunaa, hiukan vaniljaisuutta. Miellyttävä tamminen mausteisuus. Yllättävänkin monitahoinen tuoksu näillä volteilla.

Maku: Kevyt maltaisuus, appelsiinisuus ja toffeemaisuus kohtaavat. Tavallaan helppo mutta silti kiinnostava paletti. Toffeefudge ja konjakkimaisuus korostuvat, kunnes alta alkaa löytyä vaniljaa, tammisuutta, mausteisuutta, hedelmäteetä, viikunahilloa. Suutuntuma on kaikesta huolimatta melko kevyt, ja kun A’bunadhia miettii, yllättävänkin kevyt. Aavistus maitosuklaata ja siirappia kuitenkin löytyy. Jälkimaku on jälleen yrttisellä puolella, mintun ja sitruunamelissan äärellä. Hiukan eucalyptusta myös. Omenaista kirpeyttä, hiukan toffeeta edelleen, kevyttä tammista mausteisuutta. Kuivuu lopussa teen kautta. Keskipitkä, varsin mukava finaali.

Arvio: Kevyessä mutta silti hallitsevassa maltaisuudessaan yllättävänkin monipuolinen speysider. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 4). Dramming 83/100.