Month: marraskuu 2015

Glendronach 17 yo 1995/2012 for Pikkulintu, Cask #1520, 55,2%

Käsiin sattui Glendronach-pullo muutama vuosi sitten Olutravintola Pikkulintua varten poimitusta tynnyristä. Tynnyrinä on ollut PX Puncheon, ja sen kyllä huomaa.

Glendronach 17 yo 1995/2012 for Pikkulintu

(55,2%, OB, 24.3.1995–8/2012, Cask No. 1520, Pedro Ximenez Sherry Puncheon, Selected and Bottled for Pikkulintu, 226 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelia ja suklaata, muhkeaa makeutta ja sherryisyyttä. Toffeeta, siirappia ja karamellia. Makeudessa on pieni piimäkakkumainen happamuus mukana. Tammi lymyää taustalla, sherry tuntuu enemmän makeutena kuin nahkaisuutena. Hiukan tummuutta toki, pähkinää ja espressoa. Tasapainoinen ja hieno, tykkään kovasti. Vesilisällä löytyy yrttisiä sävyjä, etenkin minttua.

Maku: Paksun kermainen ja makea. Siirappisuutta, suklaisuutta. Tammisuus ja nahkaisuus ovat voimakkaampia kuin tuoksussa. Mausteisuutta, joulukakkua, taatelia, pähkinää. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen ja runsas. Happamuutta ja hehkuviinisyyttä tulee myös esiin, espresson karvaus näyttäytyy. Jälkimaku on mausteinen ja kauniisti aukeava. Alkuun siirappi ja suklaa hallitsevat, mutta vähitellen pähkinät, kahvi ja tammisuus nousevat selvemmin esiin. Nahkaisuus ja viinisyys korostuvat loppua kohti selvästi. Melko pitkä ja maistuva finaali. Vesilisä ohentaa runkoa herkästi mutta nostaa mausteet, etenkin pippurin, esiin.

Arvio: Paksu ja makea sherrypommi, jonka yksioikoinen siirappisuus kulkee vähän rajoilla. Silti erittäin hyvä viski tässä ikäluokassa, osuu ja uppoaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Kokonaisuutena ihan kiva”.

Glentauchers 1991, Gordon & MacPhail 43%

Glentauchers on näitä harvinaisempia Speyside-viskejä, jonka säännölliset julkaisut ovat olleet lähinnä G&M:n varassa.

Glentauchers 1991, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, 1991–2010*, Licenced Bottling, 5 cl miniature)

Tuoksu: Päärynäinen ja mieto. Ruohoisuutta, pientä hapokkuutta, rapeaa maltaisuutta. Pientä rasvaisuutta, epäpuhtaan sherryisyyden vivahde, joskin ihan hyvällä tavalla. Aavistus rusinaa ja kaakaota, siirappisuutta, toffeeta, tölkkisekahedelmiä. Tammisuus tuntuu aavistuksen liimamaisena ja yrttisen purevana.

Maku: Toffeemainen ja rasvainen, vaikka runko on varsin ohut. Erikoinen yhdistelmä jäykkää siirappisuutta ja hentoa ruohoisuutta. Maisteisuutta ja tammisuutta riittää, mutta makujen kirjo jää erittäin kapeaksi. Päärynää, hiukan omenaa, hapanta appelsiinisuutta, hedelmäteetä. Suutuntuma on rasvaisuudessaankin kevyt ja pistelevä. Maltaisuus on hapokasta ja kokonaisuus tuntuu ikäistään nuoremmalta. Jälkimaku alkaa happamana ja tammisena. Rusinaisuus ja suklaisuus nousevat kuitenkin pian. Siirappinen sekahedelmäisyys pysyy yllättävän pitkään mukana. Lopussa maltaisuus ja hapan hedelmäisyys jäävät leijumaan.

Arvio: Tuoksultaan vaatimaton mutta maultaan sentään vähän suurieleisempi. Hiukan hermostunut viski, mutta ei kokonaisuutena silti mitenkään kelvoton. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 2).

Teeling Small Batch 46%

Maistelussa Teeling Small Batchia miniatyyripullosta. Ennakkotiedot vähäiset, mieli avoin. Maistetaan pois.

Teeling Small Batch

(46%, OB, +/- 2015, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kynsilakanpoistoainetta ja glyserolia. Tällainen tavara ei voi olla muuta kuin irkkuviskiä. Aprikoosia, omenahilloa, viinirypälemäisyyttä, nuorekasta tammisuutta. Vaniljaa ja hunajamelonia. Kaiken terävyyden keskellä tässä on hyviäkin piirteitä. Vesilisä tuo tiettyä valkoviinimäisyyttä ja banaania pintaan.

Maku: Kermaisuutta, vaniljaisuutta ja aprikoosia. Omenamehumaisuutta, banaania, hunajamelonia, tölkkiananasta. Tekstuuri on tiivis ja öljyinen mutta runko ei mitenkään valtavan tuhti. Tammisuus pysyy kivasti aisoissa. Jälkimaku pudottaa jälleen kynsilakanpoistoaineen ja glyserolin maailmaan. Jyväinen viinaisuus nousee, samoin tietty valkopippuri ja happamuus. Finaali jää melko lyhyeksi ja vaatimattomaksi. Vesilisä tuo makuun tuoretta ruohoisuutta ja Grüner Veltliner -tyylistä valkoviinimäisyyttä.

Arvio: Osin ihan miellyttäväkin irkkuviski, josta hienoudet tosin vielä puuttuvat. Mutta ennemmin tätä juo kuin selkäänsä ottaa. 81/100

Old Pulteney Row to the Pole 40%

Old Pulteneyn ikämerkitsemätön Row to the Pole juhlisti skotlantilaisen Jock Wishartin ja hänen viisimiehisen retkikuntansa soutua magneettiselle Pohjoisnavalle syksyllä 2011.

Mutta millainen tämä viski oikein on? Ainakin sherryvaikutusta tuntuisi olevan mukana. Maistetaan.

Old Pulteney Row to the Pole

(40%, OB, NAS, 2011, Limited Edition, 3000 bts., 35 cl)

Tuoksu: Todella miellyttävä, kukkainen ja metinen ensivaikutelma. Merellisyyttä myös, mineraalisuutta ja suolaisuutta. Hunajan ja vaniljan seasta pilkistää ruohoisuutta ja rusinaisuutta, tiettyä sherryhenkistä rotevuutta. Persikkaa, omenaa, luumua. Jopa pieni turpeisuus? Mielenkiintoinen kokonaisuus.

Maku: Öljyinen ja tyylikäs. Kiteinen hunajaisuus kohtaa suolaisen merellisyyden. Herkullista kukkaisuutta ja mehiläisvahaa, aavistus toffeeta ja rusinaisuutta, toisaalla taas tammisuutta, napakkaa mausteisuutta ja mineraalisuutta. Oivallinen balanssi, suutuntuma on näille volteille varsin jämäkkä. Persikkaa, sitruksisuutta, kirpeää omenaa. Suolakiveä ja edelleen tietty turpeisuuden ailahdus. Jälkimaku alkaa appelsiinisena ja nektarimaisena, kunnes tammisuus nostattaa mausteet pintaan. Metisyys pitää kuitenkin hyvin asemansa, vaikka merellisyys hyökyy päälle. Siirappisia tölkkihedelmiä, kuparisuutta, omenatorttua. Sherryiset sävyt pysyvät hyvin mukana läpi keskipitkän ja varsin maukkaan finaalin.

Arvio: Erittäin maistuva, tasapainoinen ja monipuolinen viski. Hiukan pidemmällä jälkimaulla ja aavistuksen korkeammalla volttitasolla olisi menty heittämällä mestaruussarjaan. 89/100

Rogner Malz-Whisky 3/3, 44,7%

Käsissä jälleen tuntemattoman itävaltalaisen Rognerin tuote. Mikrotislaamo on tuonut vasta pari pullotetta markkinoille, ja pakkauksesta täytyy sanoa, että voisi olla houkuttelevampikin. Pakollisten prosentti- ja osoitetietojen lisäksi mukaan ei ole mahtunut mitään infoa itse tuotteesta.

Maistoin aiemmin Rogner Whisky 3/3:n, joka oli… hankala tapaus. Nyt voltteja on aavistus enemmän ja mukana sana Malz. Maistetaan.

Rogner Malz-Whisky 3/3

(44,7%, OB, Bottled 1.10.2013, Batch No. 3/3M P1013, 50 cl)

Tuoksu: Teknoksen maaleja, teollista pesuainetta, kemiallisia hajusteita. Weetabixin ja palaneen paahtoleivän kaltainen maltaisuus on pinnassa, se erottaa tämän tuosta Rognerin toisesta 3/3:sta. Siihen verrattuna runkokin tuntuu rotevammalta. Perussävy on kuitenkin viittä vaille kammottava. Imelä toffeemaisuus, tietty yrttisyys ja makea tammisuus erottuvat. Vesilisällä löytyy ilmiselvää vispipuuroa.

Maku: Leipämäinen ja raa’an tamminen. Runko on silti yllättävän raskas ja suutuntuma jopa melko täyteläinen. Ruusuinen saippuaisuus. Käsirasvaa, minttua, tuoretta ruohoisuutta, hiukan kainalohikeä. Maltaisuus on runsaana ja melko rapeana läsnä. Nuori ja hapan. Jälkimaku alkaa happaman maltaisena ja imelän kukkaisena. Makeus ja karvaus ottavat yhteen, eikä tasapaino yllättäen ole hassumpi. Paahtoleipää ja toffeeta, yrttisyyttä ja ruohoisuutta, hiukan sitruksisuutta. Lyhyeksi jää. Vesilisä korostaa jyväisyyttä.

Arvio: Nuori ja omituisen keinotekoisen oloinen viski. Rotevuuden ansiosta pykälän parempaa kuin aiemmin maistamani Rogner Whisky 3/3. Mutta vain pykälän. Ei tämä mitään herkkua ole. 71/100

Glendronach Cask Strength Batch #4, 54,7%

Glendronachin Cask Strength -sarja on saapunut neljänteen erään. Vanha viskiviidakon sananlasku sanoo, että ensimmäinen batch on aina niin hyvä, ettei sitä voi ylittää.

Ei, vaikka vuodesta toiseen yritettäisiin, koska sen ensimmäisen takia koko sarja on saanut alkunsa.

Glendronachin kohdalla maksiimi on pitänyt tähän mennessä paikkansa. Batch #1 oli erinomainen. Tätä nelosta edeltänyt Batch #3 edusti mielestäni jo huolestuttavaa keskinkertaisuutta loistavassa iskussa olleelta tislaamolta.

Glendronach Cask Strength Batch #4

(54,7%, OB, NAS, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja karamellimainen. Tikkunekun makeutta, rommirusinaa. Rotevan ja voimakkaan oloinen. Makeuden alta paljastuu vähitellen maltaisia ja tammisiakin sävyjä, suklaisuutta ja kermaisuutta. Vaniljakin pilkistää, samoin kookos ja manteli. Erittäin miellyttävä. Vesilisä tuo pientä ruohoisuutta esiin.

Maku: Täyteläinen ja siirappinen. Sherry ei jyrää vaan tarjoaa miellyttävää monipuolisuutta. Tikkunekku ja rommirusinafudge ovat vahvoina esillä, ohessa tulee esille paljon omenaisuutta, kermaisuutta ja makeaa appelsiinia. Tammessa on melko nuorekas sävy, pientä hunajaisuutta löytyy myös. Mantelia, aavistus kookosta, heinäisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja tekstuuri tiheän öljyinen, mutta sherry ei mitenkään suuremmin korostu. Jälkimaku alkaa siirappisena ja tummuu hienosti. Kahvinen karvaus leikkaa hienosti karamellia, tammi ja mausteisuus korostuvat. Pitkä, pähkinäinen ja tyylikäs finaali. Vesilisä korostaa tämän yrttistä ja maanläheistä puolta.

Arvio: Selvä parannus Batch #3:n jälkeen. Hieno viski kaikessa täyteläisyydessään ja pähkinöissään. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

Highland Park 20 yo 1995/2015, The Whisky Mercenary 50%

Tällaisen ex-bourbonissa kypsyneen yksilön Gordon & MacPhail poimi belgialaiselle The Whisky Mercenarylle.

Todella mielenkiintoista vertailla, miten tämä eroaa esimerkiksi vuotta myöhemmin tislatusta Malts of Scotlandin yksilöstä tai iältään viisi vuotta nuoremmasta Freyasta.

Highland Park 20 yo 1995/2015, The Whisky Mercenary

(50%, Gordon & MacPhail, Exclusive for the Whisky Mercenary, 13.7.1995–20.7.2015, Refill American Hogshead, Cask No. 1485, 325 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makeaa hunajaisuutta, kirpeää havuisuutta, tummaa yrttisyyttä. Limettiä, vihreää omenaa, makeaa banaania, tölkkipäärynää. Todella reipas mentholisuus, pientä sitruunalakritsiakin. Pehmeää turpeisuutta, tiettyä merellisyyttä myös. Balanssi on kohdallaan, herkullinen vaikutelma. Vesilisä tuo eucalyptuksen.

Maku: Erittäin hedelmäinen, täyteläinen ja runsas. Ananasta, banaania, päärynää, makeaa omenaa, sitruunamehua. Kanervahunajaa oikein kunnolla, sokerisuutta ja kermaisuutta. Havuisuutta, yrttejä, kirpeyttä ja mineraalisuutta. Pientä kookosmaisuutta, mantelia ja vaniljaakin löytyy. Tumma, kostea turpeisuus leijuu kaiken keskellä. Suutuntuma on täyteläinen. Jälkimaussa tammisuus nostaa pippurisuutta pintaan, sitrukseen tulee lisää kirpeyttä ja hapokas mineraalisuus korostuu. Pieni saippuainen ailahdus rikkoo hiukan balanssia. Vaniljaisuus, turpeisuus ja tumma mentholisuus jatkuvat pitkään. Nam. Vesilisä nostaa mintun pintaan. Vedenkesto on muuten todella huomattava, tätä voi jatkaa melkein ikuisuuksiin.

Arvio: Oivallinen, hedelmäinen ja suurimuotoinen HP. Vain pieni saippuaisuus tekee särön loistokkuuteen. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.