Highland Park

Highland Park 13 yo 2004/2018 Cask #6577 for Belgium 64,1%

Maistelussa Highland Parkilta vaihteeksi Belgiaan pullotettu single cask. Tynnyrinä on refill-sherryä, ja voltit ovat aivan tapissa.

Highland Park 13 yo 2004/2018 Cask #6577 for Belgium

(64,1%, OB for Belgium, 2004–2018, Cask No. 6577, Refill Butt, 594 bts., 70 cl)

Tuoksu: Toffeemainen ja varsin hedelmäinen. Trooppista hedelmää, omenaa ja pientä kitkeryyttä. Sherryistä purevuutta ja puhdasta voimaa. Hiukan turvesavua ja kanervaisen kiteistä hunajaisuutta, tuttuja sävyjä. Viikunaa, rusinaa, hiukan suklaatakin. Nahkaisuutta, karvasta tammea, mineraalisia piirteitä, lääkemäisyyttä ja yrttejä, pientä rikkisyyttä. Vesilisä availee ruohoisuutta ja minttua, keventää ilmettä kovasti.

Maku: Järkälemäisen aloituspotkun jälkeen sulaa mielenkiintoiseksi ja pehmeäksi elämykseksi. Hallitseva salmiakkilakritsi, terva ja nuotiosavu ovat läsnä. Tummaa yrttisyyttä, yskänlääkettä, mustaherukkaa ja mustikkaa, ruskeaa sokeria ja toffeefudgea. Mahtava tekstuuri, täyteläinen suutuntuma. Hedelmäisyys pysyy myös mukana, omenaisena ja hiukan sitruksisena. Saksanpähkinää, mustapippuria ja yllättävänkin maukasta rikkisyyttä. Jälkimaku on öljyinen ja painokas, toffeemainen ja lakritsinen, mustikkainen ja vahva. Yskänlääkettä, suolaa, hiukan ruohoisuutta ja kanervahunajaa. Edelleen pieni nuotiosavu pysyttelee kyydissä mukana, samoin mineraalisuus ja rikkisyys. Pitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoista kitkeryyttä ja availee hedelmäisyydestä sitruksisia piirteitä.

Arvio: Komea esitys, todella vaikuttava kaikessa tummassa lakritsissaan ja yskänlääkemäisyydessään. Ei mikään kepeä seurusteluviski vaan kunnon karhupainia saunan takana yön pimeydessä. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Uisge X.2020

Uisge-viskifestivaali osui tänä vuonna perjantaille ja lauantaille 7.–8.2.2020. Tapahtuma oli sarjassaan nyt kymmenes, siitä nimi Uisge X.2020. Muutamat tosiveteraanit olivat ehtineet painattaa itselleen hienot Uisge Veteran -t-paidatkin. Omalta kohdaltani tämä Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä järjestetty festivaali oli nyt järjestyksessään kahdeksas. Ensimmäisiin kahteen en aikanaan ehtinyt mukaan lainkaan.

Tämän vuoden osallistumiseni muuttui lennossa. Ensin ajatuksena oli iskeä perjantaihin ystäväni kanssa täydellä teholla. Sitten ystävältä tuli viesti, että perhesyistä viikonloppuna on täysin mahdoton järjestää minkäänlaista vapaahetkeä, joten joutuisin menemään yksin. Toisaalta tiesin, että muita kavereita olisi menossa lauantaina. Päädyin ratkaisuun, jossa valitsin pari tastingia lauantailta ja järjestelin itselleni perjantaihin töiden jälkeen kahden tunnin aikaikkunan, jossa oli mahdollista piipahtaa ständeillä ja tapaamassa tuttuja.

Lippujärjestelyissä oli jälleen haparointia, mikä tuntuu olevan kupletin juoni, kun tällaista väkevän alkoholijuoman tapahtumaa pistetään kasaan. Liput tulivat myyntiin Vanhan verkkokauppaan, jossa ne tuntuivat ensin hupenevan nopeasti loppuun, ja kun yhtäkkiä kaikki oli jälleen vihreällä, lipunmyynti laitettiin poikki. Onnistuin esimerkiksi poimimaan lipun Martin Markvardsenin lauantaiseen Highland Park -tastingiin, ja niinhän siinä lopulta kävi, että pilettejä oli myyty ylen määrin tarjolla oleviin viskeihin ja paikkoihin nähden. Suostuin lopulta annoksen puolittamiseen ja rahojen osittaiseen palautukseen. Tiedän, että ainakin joku osallistuja antoi paikkansa suosiolla myös pois – kohtuullista korvausta vastaan.

Ennätin Vanhalle perjantaina töiden jälkeen puoli viiden pintaan. Ajatuksena oli maistaa muutama mielenkiintoinen viski, katsella ständit ja hinnastot läpi, vaihtaa muutama sana tuttujen ihmisten kanssa ja poistua vähin äänin. Näin myös tein. Mitään erityistä valintaa en ollut viskien suhteen etukäteen tehnyt. Saattaa johtua ehkä vuosien kulumisesta, mutta kovin suurta kiihkoakaan en enää tuntenut kaikkein hienoimpia (ja kalleimpia) viskejä kohtaan. Yhtään sellaista viskiä en vihkosesta löytänyt, mitä olisi ollut aivan pakko saada maistaa.

Tänä vuonna Seamchip-kortit olivat kadonneet ja omat luottokortit ja mobiilimaksut olivat tulleet tilalle. Ostin ensitöikseni Dram Dealersin kojusta lasiini Tomatin 36 yo Batch #5, 46% -viskin. Iäkkäät Tomatinit ovat listoillani erittäin korkealla, eikä tämäkään pullote pettänyt. Nyt oltiin hedelmäisyyden kanssa varsin kuivassa ja mineraalisessa päädyssä. Herkullinen viski ja oikeanlainen avaus ennen totaalisempia makuja.

Toiseksi hain lasiini Pikkulinnun tiskiltä Bruichladdich 22 yo 1984/2007 Redder Still 50,4% -tilkan. Maistoin viime vuonna Prahan-reissullani Blacker Stillin, joten halusin täydentää setin ja ottaa Redder Stillin verrokiksi. Punaviininen vire oli hyvin kasassa ja marjaisuudessa syvyyttä. Pidin kovasti, mutta rinnakkain tämän kaksikon sherryversio menee edelleen viiniversiosta ohi.

Kolmas viski oli viimeinen ajatuksella maistettu. Poimin Edringtonin ständiltä mukaani Highland Park Valfather 47%:n. Sen kanssa kävi niin kuin yleensä näiden sarjojen kanssa käy. Valkyrie oli mielestäni oivallinen viski ja siihen nähden seuraaja Valknut suuri pettymys. Melko tanakasti turpeistettu Valfather oli niukasti Valknutia maistuvampi yksilö ja edelleen kaukana Valkyerien laadusta. Olisi hienoa joskus saada sellainen viskisarja, jonka laatutaso olisi selvästi nouseva, mutta hinnat pysyisivät samoilla tasoilla. Nyt tämä Viking Legends meni juuri niin kuin Bowmoren Devils’ Casks ja moni muu vastaava – avauksen jälkeen taso tippuu radikaalisti. Keräilijät haluavat kuitenkin sarjansa täyteen, joten kauppa käy.

Näiden kolmen viskin jälkeen maistelin hiukan huolettomammin vielä pari juomaa, ennen kuin lähdin. Aivan pakko oli käydä Philippe Hakulinilta hakemassa Caroni 23 yo 1996/2019, Velier ’Tasting Gang’ 63,5% -siivu. Olin maistanut sitä jo aiemmin ja vaikuttunut – niin kävi edelleen. En ole halunnut sotkea laaturommeja tähän blogiin ollenkaan, mutta on niitäkin tullut vuosien saatossa maistettua jonkin verran: Foursquarea, Enmorea, Hampdenia, Worthy Parkia, Uitvlugtia, Diamondia… Caroniin olen erityisen koukussa ja monien muiden tapaan harmissani siitä, että saatavuus alkaa olla niin mahdottoman heikko. Philippe oli saanut tätä Caronia kuusi pulloa, eikä enempää ole enää Luca Garganolta tällä tietoa tulossa. Se on suunnaton sääli, koska Velierin pullottamat iäkkäät Caronit ovat olleet erityisen legendaarisia.

Caronin ja vesilasillisten jälkeen maistamani Michel Couvreur 25 yo Very Sherried 45% oli sekin maukas tapaus, vaikka sen jälkimaku jätti vielä vähän toivomisen varaa. Yksityisen ranskalaisen pullottajan Michel Courvreurin konsepti on jämäkkä: yhtiö ostaa viskiä skotlantilaisista tislaamoista ja viimeistelee niitä sherrytynnyreissä Burgundissa. Olihan tämäkin viski todellinen täsmäisku vannoutuneen sherryheadin preferensseihin. Mielenkiintoista olisi toki tietää tuotteen alkuperästä enemmän. Mitähän viskiä se oikeastaan piti sisällään?

Perjantaina lähdin kuuden jälkeen Vanhalta pois ja palasin lauantaina iltapäivällä kolmen pintaan. Olisi pitänyt tulla aiemmin, koska jouduin pitkään jonoon Kolmen sepän patsaan kohdalle ja tasting olisi alkamassa vartin sisällä. Jono veti hitaasti, ja vihdoin ovelta alettiin huudella tastingeihin tulevia jonon ohi sisään. Ehdin lopulta viimeisenä sisään Pikkulinnun perustajan Markku Ristevirran vetämään Feis Ile -sessioon. Aloitettiin saman tien.

Viiden viskin setti oli niin vaikuttava, että tasting keskittyi hyvin pitkälti nimenomaan niihin eikä esimerkiksi historialuentoon Feis Ile -tapahtuman vaiheista. Markku oli käynyt hakemassa pulloja legendaarisesta autotallistaan eikä ollut itsekään niitä vielä maistanut. ”Kun autotallista kaivoin näitä yllätyksiä ja katselin nykyisiä hintoja, parempi olisi ollut myydä huutokaupassa kuin teille, mutta viskin tärkein funktio on tulla juoduksi”, Markku sanoi. Viimeistä lausetta Markku toisti monta kertaa: viskin tärkein funktio on tulla juoduksi. En voi väittää vastaan.

Feis Ile käytiin konseptina nopeasti läpi, ennen kuin iskettiin kiinni Laphroaig 12 yo 1994 Feis Ile 2006 56% -lasilliseen. Klassinen sitruunalakritsi ja vanhan ajan Laphroaigin lääkemäisyys laskeutuivat välittömästi huoneeseen. Aistin kokonaisuudessa paljon vanhan 15-vuotiaan pullotteen sävyjä, mutta vielä vahvempina ja syvempinä. En olisi voinut keksiä parempaa viskiä aloittamaan tällaisen tastingin.

Seuraavana lasissa oli Bowmore 9 yo 1999 Feis Ile 2009, 57,1%. Markku esitteli pullon lisäksi samettijäljitelmäpussia, jossa se oli myyty. Siinä tuli samalla muisteltua myös aikaa, jolloin Macallan teki viskiä eikä pakkauksia. Itse Bowmore oli väkivahva ja oikein pätevä viski, mutta tiettyä karkailua siinä esiintyi kautta linjan. Markku arveli, että sekoitteessa mainittu viini lienee Bordeaux’n punaviiniä, mutta se oli vain arvelua. Bowmoren omistajalla on ollut tosiaan alueella Château Lagrangen viinitila, joten veikkaus lienee kurantti.

Setin kolmas viski oli itselleni se kaikkein vaikuttavin. Olin pitänyt jo Caol Ilan aiemmasta Feis Ile 2009 -pullotteesta valtavasti, ja tämä Caol Ila 10 yo 1999 Feis Ile 2010, 61,9% oli vähintään samaa kaliiberia. Lääkemäisyyttä, kamferia ja tiettyä kuivaa sherryisyyttä riitti loputtomiin. Aivan erinomainen pullote. Sen jälkeen maistetulla Bunnahabhain 10 yo Feis Ile 2014, 56,7% -lasillisella oli erittäin vaikea paikka, mutta riittävän erilaisena se pärjäsi hienosti. Viski oli kypsynyt ensin yhdeksän vuotta ex-bourbonissa ja sen jälkeen oli tehty vuoden finistely ex-marsalassa. ”Jos viski maksaa tislaamokaupassa 60 puntaa, siinä kylän myymälässä se maksaa 49”, Markku muisteli Islayn meininkiä.

Viides ja viimeinen viski tastingissa oli Lagavulin 18 yo Feis Ile 2018, 53,9%. Mineraalisuutta, hiiltä ja tuhkaa oli joka lähtöön, mutta aivan vanhan ajan tunnelmaan tämä tuore Lagavulin ei mitenkään päässyt. Selvähän se on, että 6 000 pullon erästä ei saada aivan niin päräyttävää kuin parin sadan pullon satsista, kun mukaan osuu vähän kaikenlaisia tynnyreitä. Oikein hyvä Lagavulin tämäkin toki oli, mutta kun odotukset tuppaavat olemaan tapissa, siinä on vaikea yllättää positiivisesti.

Tastingissa juteltiin tuttuun tapaan pitkät pätkät mukavia, ja Markku jakoi jälleen kokemuspohjaisia viisauksiaan viskistä. Yleisökysymyksillekin jäi tilaa. Oma suosikkini oli kysymys siitä, milloin Pikkulinnun vanhat varastot ovat lopussa. ”Sitten kun mua ei enää näy täällä”, Markku vastasi. Toivottavasti autotalliin pakattu varasto kestää vielä pitkään, ja tulevaisuudessakin nähdään näin korkeatasoisia tastingeja vanhoista pullotteista.

Feis Ile -tastingin jälkeen oli edessä nopea huilaus ennen Highland Park -tastingia. Poikkeuksellisesti en nauttinut välissä ensimmäistäkään viskiä, vaan keskityin tapaamaan tuttuja ja havainnoimaan tunnelmaa. Kovin täyttä ei vielä viiden pintaan Vanhalla ollut.

Viiden jälkeen päästiin musiikkisaliin kovan jonottamisen ja odottamisen jälkeen aloittamaan Martin Markvardsenin Highland Park The New Upper Range -tasting. Olin viimeksi ollut senior brand ambassador Martinin tastingissa Uisgessa vuonna 2014. Mahdollisuuksia oli ollut välissä useita, mutta olin missannut ne kaikki. Nyt olin päättänyt, että tätä en missaa, vaikka itse viskikattaus ei ollut ehkä aivan niin uniikki kuin mitä joskus aiemmin oli nähty.

Martinin läppä oli edelleen kovassa iskussa, vaikka paljolti samoja vitsejä tulee varmaan jauhettua päivästä toiseen. Nyt yleisö oli valveutunutta, ja aivan perustason tarina sivuutettiin nopeasti. Yleisökin otettiin heti mukaan: ”Kuinka moni on ollut Skotlannissa? Hyvä! Kuinka moni on ollut Islaylla muttei Orkneylla? Shame on you!” Myös Orkneyn tuulisuus oli edelleen esittelyssä mukana, hobitit ja muut. Highland Parkin markkinointia koskevaan mahdolliseen kritiikkiin Martin iski etupainoisesti: ”Markkinointihan on hyviä nimiä, ja meillä on niin hyvä markkinointi, että tämä vaalea viski sai kolmen kuukauden jälkeen nimen The Light, ja tumma viski seuraavat kolme kuukautta myöhemmin nimen The Dark.”

Ensimmäisenä viskinä nautittiin Highland Park Triskelion 45,1%. Yleisöstä kysyttiin heti sen reseptiikkaa, mukana olevan viskin ikää. Martinin mukaan joukossa on hyvinkin vanhaa Highland Parkia, ja kommentti otettiin yleisössä tyytyväisellä hyminällä vastaan. Omaan nokkaani Triskelion tuoksui jotenkin nuorelta, aktiivisen tammiselta, puuromaiselta ja kypsymättömän maltaiselta. Maku oli kuitenkin aivan eri galaksista, öljyisen pehmeä ja maukas. Mukana oli kovia toffeekarkkeja, siirappia ja vaniljaa, myös kanervahunaja oli hyvin esillä. Jälkimaku on toffeemainen, kanervahunajainen ja hedelmäinen, mutta finaali jäi omaan suuhuni korkeintaan keskipitkäksi. Annokset oli tosiaan puolitettu, joten yhden senttilitran perusteella en vielä lopullista tuomiota Triskelionista lähtisi tekemään.

Triskellionin jälkeen kuunneltiin tarinaa Orkneyn saaresta ja itse tislaamosta, ennen kuin tehtiin parivertailu 18-vuotiailla pullotteilla. Highland Park 18 yo Viking Pride 43% oli tuttua tavaraa, olin tätä uutta pullotetta maistellut jo viime syksynä ja todennut kelvolliseksi. Siinä yleisöä kiinnosti erityisesti tuotteen muutos vuosien saatossa. Kun alkuperäinen 18-vuotias julkaistiin vuonna 1998, totta kai tuote on muuttunut siitä. Martin muistutti rehellisesti, että enää ei ole samalla tavalla varaa käyttää vanhoja tynnyreitä; aikoinaan 18-vuotiaan keskimääräinen ikä saattoi kuulemma olla 30 vuotta. Tosin välissä on sattumoisin tullut näitä viikinkiaiheita muualtakin. ”Kun olimme julkaisseet Thorin, tuli Thor-elokuva. Aika hyvä juttu, eikö? Ja nyt tuli Vikings-sarja. Hyvä, että oltiin ennen sitä liikkeellä…”

Perussarjan 18-vuotiaan rinnalla maistettiin vielä tax free -myyntiin suunnattu Highland Park 18 yo Viking Pride Travel Edition 46%. Se oli vierekkäin maistettuna melkoinen hyppy perustuotteesta ylöspäin, enkä usko, että vaikutus tulee pelkästään kolmen prosenttiyksikön noususta pullotusvahvuudessa. Pidin kovasti sen öljyisestä ja vaativasta perusluonteesta, kaikesta kanervahunajasta ja vahamaisuudesta. ”Niille teistä, jotka ette ole maistaneet Highland Parkia aiemmin, tiedoksi: karamelliväri maksaa rahaa, ja skotlantilaiset omistajat eivät halua maksaa mistään. Siksi Highland Parkin viskeissä ei ole karamelliväriä mukana.”

Neljäs maistettu viski oli Highland Park 21 yo August 2019 Release 46%. Se oli itselleni kokonaan uusi julkaisu, ja rehellisyyden nimissä en ole koskaan juuri pitänyt aiemmasta 21-vuotiaasta Highland Parkista. Edelleen tämän tuoksu oli hiukan lenseä, mutta maku liikkuikin jo aivan eri tasolla. Lopulta se nosti viskin kokonaisuutena todella myönteiseksi yllätykseksi. Martin kertoi tässä vaiheessa puuttomasta turpeesta, jota Highland Park käyttää. ”Turve leikataan käsin, ja turpeen leikkaajat ovat opiskelijoita. Jotkut opiskelijat ovat tulleet Uudesta-Seelannista saakka jo 45 vuoden ajan. Mitähän he opiskelevat, kun kestää valmistuminen?”

Luontevasti 21-vuotiaan jälkeen maistettiin Highland Park 25 yo Spring 2019 Release 46%. Tuoksu oli hedelmäinen ja vaniljainen, mukana oli tomusokeria, pölyistä tammea ja tiettyä antiikkisuutta. Maussa tammi tuli yllättävän voimakkaasti läpi, mutta suutuntuma säilyi silti varsin täyteläisenä öljyisen silkkisenä. Kaikkineen viskinä se oli todella paljon ”amerikkalaisempi” kuin vanha 25-vuotias.

Sokeriksi pohjalle oli jätetty Highland Park 30 yo Spring 2019 Edition 45,2%. Olin pitkään sitä mieltä, että Highland Parkin 25-vuotias on oma juttuni ja 30-vuotias on mennyt keskimäärin hiukan yli. Tämän kohdalla pyörin vanhan päätökseni välittömästi. Tuoksu oli metinen, kuivan tamminen, hedelmäinen ja kiteisen hunajainen, raikkaan yrttinen, kanervahunajainen, kuivatun hedelmäinen, persikkainen ja omenainen – sanalla sanoen valtavan runsas. Maku oli hedelmäinen, metinen ja edelleen kiteisen hunajainen. Mukana oli kuivaa tammea, apilankukkaa, vahamaisuutta. Jälkimaku oli edelleen todella hedelmäinen, rusinainen, kuivan sherryinen ja metinen. Finaali oli pitkä ja vaikuttava. Pidin todella paljon, ehdottomasti tämän tastingin paras viski.

Martinin tastingissa viihtyy väistämättä. Tälläkin kertaa anekdootteja sateli koko tunnin ja vartin ajan. ”Me olemme Skotlannista, joten huonoimmatkin tynnyrit käytetään. Me myymme ne neutraalin alkoholin tuottamiseen, ja se taas myydään Ranskaan parfyymiteollisuudelle. Eli naiset, olen pahoillani, Chanel, Yves Saint Laurent… Very bad Highland Park.”

Highland Park -tastingin jälkeen olin täysin valmis, ei tehnyt mieli maistaa enää yhtään viskiä. Tässä vaiheessa edes tastingin yhden senttilitran annokset eivät enää harmittaneet ollenkaan. Lähdin hyvillä mielin kotiin ja mietin, etten ole koskaan aiemmin nauttinut ständeiltä yhtä vähän viskejä. Tällä kertaa panostin kaiken lauantain kahteen tastingiin, ja se ehdottomasti kannatti.

Viskibloggaajakollegoista tähän mennessä Uisge-raporttinsa ovat ainakin julkaisseet jo Viskisieppo, Kertomuksia Savuista, Mushimalt, Smoke On The Water ja Finwhisky, käykäähän lukemassa. Finwhisky ja Just Peat It! ehtivät myös postata ennakkonsa ennen tapahtumaa.

Mukava oli taas tavata kaikkia tuttuja Vanhalla, vaikka paikallaoloaikani rajoittui kahtena päivänä yhteensä noin viiteen tuntiin. Laatuaikaa, sanoisin. Toivottavasti tapahtuma jatkuu tavalla tai toisella myös näiden kymmenen vuoden uurastamisen jälkeen.

Highland Park Valfather 47%

Jostain syystä tämä Highland Parkin legendasarjalainen on jäänyt aiemmin maistamatta. Uisgessa tuli tilaisuus, tartuin siihen.

Highland Park Valfather

(47%, OB, 2019, Viking Legend, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja hiukan ummehtunut. Klassista kanervahunajaa, märkää villasukkaa, maltaisuutta. Yllättävän tunkkainen kyllä, hiukan lenseä ja puuroinen. Paahtunut, valkosuklainen, vaniljainen, mausteinen.

Maku: Turvesavuinen ja hedelmäinen. Parantaa selvästi tuoksusta, syvyyttä on siihen verrattuna jopa yllättävänkin paljon. Hedelmäisyyttä, marjaisuutta, selvimmin omenaa, päärynää ja karviaismarjaa. Suutuntuma on melko täyteläinen, Highland Parkin silkkisyys on läsnä. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja mausteisena. Jälkimaku on yhä todella turvesavuinen, hedelmäinen ja aavistuksen metallinen. Tammi iskee reippaasti kiinni ja ravistelee. Maltaisuus maistuu yhä hiukan puuroisena, paahteisena ja ummehtuneena. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tuoksu ei erityisemmin houkuttele, mutta maku nostaa tasoa merkittävästi. Kokonaisuutena ei huono pullote ollenkaan, vaikka tasopudotus Valkyriesta on silti merkittävä. 85/100

Highland Park 8 yo 1983/1992, Gordon & MacPhail 59,7%

Gordon & MacPhaililta löytyi jykevän sherryinen Highland Park, joka on tislattu 1980-luvun alkupuolella ja pullotettu kahdeksan vuotta myöhemmin. Ei ihan jokapäiväinen viskituttavuus.

Highland Park 8 yo 1983/1992, Gordon & MacPhail

(59,7%, Gordon & MacPhail, Cask Strength, 1.12.1983–7/1992, Cask No. 1556, 70 cl)

Tuoksu: Tymäkkä sherry. Todella tummaa suklaisuutta, luumuhilloa ja rusinaa. Kuivaa lihaisuutta, taatelia, maitokahvia, hiukan kumisuutta. Sitruksisuus ja akaasihunaja pääsevät kuitenkin läpi. Kirsikkamarmeladia, paahdettuja pähkinöitä, pientä pippuria, lakritsia. Massiivinen paketti. Vesilisä vapauttaa salmiakkia ja ruutia.

Maku: Intensiivinen ja suoraviivainen. Sherry ei ole niin totaalinen kuin tuoksussa, vaan nyt mukaan mahtuu myös kahvia, tammea, paahteisuutta ja mustaherukkaa. Makeus loistaa poissaolollaan, korkeintaan pieni sitruksinen ja aprikoosinen vivahde löytyy. Suutuntuma on täyteläinen ja vaativa. Kaakaojauhetta, tummaa suklaata, pippuria. Jälkimaussa hieno mustaherukka korostuu. Lakritsia, pippuria, pähkinää, kahvisuutta. Tammi tulee vahvasti mukana mutta pysyy hyvin kasassa. Kumia, luumuhilloa, jälleen lihaisuutta ja vahvaa sherryä. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa mineraalista ja suolaista puolta.

Arvio: Todella tuhti sherryviski, jonka ikää ei ikinä arvaisi näin nuoreksi. Hyvää on. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Highland Park 11 yo 1999/2011, SMWS 4.155, 58,6%

Maistelussa vaihteeksi ykköstäytön ex-bourbonissa kypsynyt Highland Park. Kalliita pulloja nykyisellään nämä nuoretkin SMWS-julkaisut, vaikka ei tässä tietenkään seteleitä nautita.

Highland Park 11 yo 1999/2011, SMWS 4.155

(58,6%, Scotch Malt Whisky Society, 10/1999–10/2011, Blackpool rock with threads of chili, First-Fill Ex-Bourbon Barrel, 239 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin raikas ja merellinen. Omenaa, aprikoosia, viinirypäleitä, kypsää kiiviä, makeaa sitrusta. Ruohoisuutta, kuivaa turvesavua, jodia. Hiukan suihkugeeliä, pientä rasvaisuutta, muroja. Tammi tuntuu melko aktiivisena, vaniljaa ja valkopippuria. Vesilisä tuo tunkkaisuutta ja puuromaista lenseyttä.

Maku: Sitruunainen ja ruohoinen, ei erotu joukosta. Highland Parkista muistuttaa vain pieni suola ja kevyt turvesavu, muuten tämä on niin yleinen kuin olla ja saattaa. Hiukan hunajaa ja vaniljaa. Tammi on varsin reipasta, pippurista ja sinappista. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivä. Piparminttua, hammastahnaa, hedelmäistä kirpeyttä. Jälkimaku alkaa varsin tammisena ja ruohoisena, merellisena ja jodisena, mutta aukeaa vähitellen lakritsiin ja kuivaan savuun. Rasvaisuutta, suolaa, vaniljaa, bourbonsävyjä. Melko pitkä finaali on tämän viskin parasta antia. Vesilisä irrottaa lisää suolaa ja miellyttävää kirpeyttä.

Arvio: Korkeintaan keskitason Highland Park. Vasta jälkimaku alkaa puhua. 83/100

Highland Park Batch #1, That Boutique-y Whisky Company 44,7%

Käsiin sattui ensimmäinen pullote nyttemmin jo seitsemänteen erään jatkuneesta That Boutique-y Whisky Companyn Highland Park -vyörystä. Maistoin runsaat viisi vuotta sitten varsin pätevän kakkososan, ja nyt tuli sopiva hetki täydentää sarjaa.

Highland Park Batch #1, That Boutique-y Whisky Company

(44,7%, Master of Malt, NAS, 2013, 241 bts., 50 cl)

Tuoksu: Tyylikäs ja aromaattinen sherrytuoksu. Toffeeta, mehiläisvahaa, tuttua kanervahunajaa. Mustaherukkaa, vadelmaa, yrttisyyttä, pähkinäisyyttä, pehmeää turvesavua. Uuniomenaa, makeaa sitruksisuutta, rusinaa, suklaata. Nam. Vesilisä availee mentholia ja miellyttävää kukkaisuutta.

Maku: Kanervahunajaa, pehmeää turvesavua, suklaata, pähkinää, sopivasti tammen mausteita ja napakkuutta. Silkkisen pehmeä suutuntuma ja täyteläinen tekstuuri. Appelsiinia, raikasta yrttisyyttä, piparminttua, omenaa, mantelia. Öljyisiä ja aromaattisia sävyjä riittää, havuja ja kanervaa. Hyvä balanssi, tammi on mukana tyylikkäästi koko ajan. Jälkimaku on kanervainen, toffeemainen, havuinen ja tyylikkään sherryinen. Rusinaa, mustaherukkaa, kuningatarhilloa, vahaisuutta. Pientä likaista rasvaisuutta ja aseöljyä tulee esiin. Melko pitkä ja mausteisen maistuva finaali. Vesilisä tuo lisää öljyisiä tasoja ja kiteistä hunajaa.

Arvio: Odottamattoman hyvä Highland Park. Todella laadukas pullote. 89/100

Highland Park 21 yo 1992/2013, Samaroli 45%

Lasissa vaihteeksi kohtalaisen ikääntynyttä Highland Parkia italialaisen Samarolin ehtymättömistä varastoista. Tynnyristä ei ole tietoa, mutta kovasti tämä ex-bourbonilta tuoksahtaa.

Highland Park 21 yo 1992/2013, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1992–2013, Cask No. 1245, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja omenainen, maltainen ja sitruunainen. Vahamaisuutta, suolaisuutta, aivan aavistus nuotiosavua. Varsin kuiva ja selväpiirteinen yleisilme. Päärynää, viinirypälettä, öljyisyyttä, yrttistä napakkuutta. Sitruksisuus on selvästi koko ajan vallalla. Vesilisä avaa mentholia ja heinää.

Maku: Todella sitruunainen ja mineraalinen, erittäin raikas ja suoraviivainen. Edelleen vahamaisuutta ja tiettyä kuivaa öljyisyyttä on runsain mitoin. Vihreää omenaa, raikasta päärynää, viinirypälettä. Pieni hunajainen vivahde. Nuotiosavunkin löytää kyllä hakemalla. Suutuntuma on melko täyteläinen ja napakka. Suolaisuutta, pientä maltaisuutta. Jälkimaku on sitruunainen ja suolainen, eucalyptusmainen ja kirpeän mausteinen. Omena ja päärynä ovat edelleen hapokkaina mukana. Paahteisuutta, nuotiosavua, kevyttä öljyisyyttä, valkoviinimäisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa vahaisuutta ja happoja.

Arvio: Sitruunaisen raikas Highland Park. Sarjassaan todella hyvä. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Highland Park 14 yo 2003/2018 Routa 59,5%

Highland Parkin single caskit ovat kokeneet inflaation. Kun ensimmäiset vietiin sekunneissa käsistä, nyt näitä uudempia pulloja lojuu ylihinnoiteltuna ympäri Eurooppaa.

Jokunen fanaatikko kai yritti aluksi kerätä koko sarjan, mutta luulisi, että viimeisetkin ovat siitä järjettömyydestä luopuneet. Kun viime syksynä Mallaswhiskyseuran Highland Parkin talviset single caskit -tastingissa käytiin listaa läpi, pullotteita oli jo silloin julkaistu aivan käsittämättömän paljon eri maissa.

Suomi sai tänä keväänä viidennen single caskin, kun seurapullotteen, Suomi 100:n, Sydäntalven ja Sisun jatkoksi saapui Routa. En erityisesti odottanut tätä, mutta kun pullo tuli vastaan, pitihän se ottaa maistoon.

Highland Park 14 yo 2003/2018 Routa

(59,5%, OB for Finland, 2003–2018, Cask No. 6140, 1st Fill European Oak Sherry Butt, 645 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea sherrrytuoksu, tummaa suklaata ja luumuhilloa riittää. Siirappinen ja paksun hilloinen kattaus, sitruksinen hedelmäisyys pilkistää välistä. Nahkaista tammisuutta, toffeeta ja vaniljaa. Turvesavu on mukana, samoin kanervainen vivahde. Ei erityisen makea tuoksu, Sydäntalvi tuoksuu tämän rinnalla räikeän imelältä. Vesilisä availee havuisia ja yrttisiä puolia.

Maku: Sherryinen ja paksu, varsin savuinen ja tiivisrakenteinen. Kanervaisia ja havuisia sävyjä. Yllättävän paahteinen, jopa hiukan karvas ja levoton puolikin löytyy. Sitruksisuutta, omenaa, vadelmahilloa, luumua ja rusinaa. Tummaa lääkemäisyyttä, hapanta likööriä, lakritsia. Suutuntuma on täyteläinen mutta tasapaino hiukan hakee. Siirappinen ja toffeemaisen imelä puoli on mukana, mutta suklaa on tummaa ja kaakaojauhetta riittää. Jälkimaku on tumman suklainen, kahvinen ja todella paahteinen. Hapanta pähkinää, tammea, nahkaa, maltaista karheutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, nostaa kermaista puolta paremmin esiin.

Arvio: Tummasävyinen esitys. Tasapaino ei ole kaikilta osin ihan kohdallaan, vaikka tietyt klassiset Highland Park -sävyt, kuten kanervaisuus ja sen ympärille kietoutuva savu, lämmittävätkin mieltä. Sydäntalvi on tämän rinnalla silkkaa valkosuklaata ja pehmeää imelyyttä, mikä totta kai muistuttaa näiden tynnyrityyppien eroistakin. Silti esimerkiksi SMWS & VYS -pullotteessa irtosi tästä ykköstäytön eurooppalaisesta ex-sherrystä vielä hitusen enemmän skaalaa. Tosin kyllä tätä Routaa kaikesta huolimatta aivan mielikseen maistelee. 86/100

Highland Park 1981/2006, Samaroli 45%

Maistelussa tällä kertaa laskennallisesti neljännesvuosisadan kypsynyttä Highland Parkia Samarolin Coilltean-sarjasta. Tynnyrityypistä vain ei ole mitään tietoa. Tosin jos väristä voi jotain päätellä, kyse voisi olla ex-bourbonista.

Highland Park 1981/2006, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1981–2006, Cask No. 6086, 312 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tyylikäs ja mineraalinen. Sitruksisuutta, voita, suolaa. Ruohoinen ja öljyinen yleisilme, jota varsin kuiva savuisuus ympäröi. Hapokasta valkoviiniä, heinää, eucalyptusta. Pientä vegetaalisuutta, maltaisuutta, kepeää havuisuutta. Sokkona tätä ei kyllä tunnistaisi. Vesilisä availee päärynää ja runsaasti anista.

Maku: Todella pehmeä ja silkkinen suutuntuma. Herkullinen sitruunaisuus toimii hyvin yhteen mineraalisuuden ja kuivan turvesavun kanssa. Kanervahunajakin tulee esille, nyt tämän voi jo tunnistaa. Omenaa, inkivääriä, pippuria, hiukan voita, kuivaa maltaisuutta ja nautinnollista tammea. Hyvä balanssi. Eucalyptuksen raikkautta ja valkoviinimäistä hapokkuutta. Jälkimaku on suolainen, ruohoinen, pippurinen ja mineraalinen. Raikasta yrttisyyttä, heinää, tiettyä rasvaa ja voita. Vegetaalisuutta, tummaa turvesavua, havuja, kanervaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo kurkkupastillin raikkautta vielä lisää.

Arvio: Todella tyylikäs, puhdas Highland Park. Myönteinen yllätys. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

Highland Park 40 yo 1967/2007, John Scott’s 47,1%

Markku Ristevirran suosituksesta Macallan 21 yo 1980/2002 Exceptional Single Cask 3:n jälkeen Uisgessa piti maistaa vielä tämäkin.

Highland Park 40 yo 1967/2007, John Scott’s

(47,1%, John Scott’s, 1967–2007, Cask No. 6687, 168 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja runsas. Hunajaa, kanervaisuutta, herkkää vahaisuutta. Vanhan sherryn tummia, hiukan konjakkimaisia piirteitä. Puuvahaa, pihkaa, metisyyttä. Hyvin lähellä ikivanhojen Glenfarclasien tyyliä. Sikaria, yrttisyyttä, hilloisuutta, kahvia, karamellisuutta. Silti myös raikkaita estereitä, granaattiomenaa, passionhedelmää, rusinaa, luumua. Fantastinen kuiva tammi kannattelee kokonaisuutta.

Maku: Taivaallinen sherry! Kanervahunajaa, herkkää tammea, metisyyttä, kovia toffeekarkkeja. Täyteläinen, silkkisen pehmeä suutuntuma. Kaakaota, suklaata, kahvia, pippurisuutta, sikaria, tarte tatinia. Turvesavua taustalla, hiukan ruutisuutta. Todella tummaa sherryä, mutta kokonaisuus on silti upeasti auki. Jälkimaku on sherryinen ja suklainen, metinen ja kuivan tamminen. Luumuhilloa, karamellia, yrttisyyttä. Fantastinen. Rusinaa, hunajaa, pientä havuisuutta, pihkaa, turvesavua. Tammi kuivuu huikean nautittavasti. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Loistelias Highland Park. Tämä oli lopulta itselleni Uisge 2019:n ehdoton tähtihetki. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.