Highland Park

Highland Park 21 yo 1992/2013, Samaroli 45%

Lasissa vaihteeksi kohtalaisen ikääntynyttä Highland Parkia italialaisen Samarolin ehtymättömistä varastoista. Tynnyristä ei ole tietoa, mutta kovasti tämä ex-bourbonilta tuoksahtaa.

Highland Park 21 yo 1992/2013, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1992–2013, Cask No. 1245, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja omenainen, maltainen ja sitruunainen. Vahamaisuutta, suolaisuutta, aivan aavistus nuotiosavua. Varsin kuiva ja selväpiirteinen yleisilme. Päärynää, viinirypälettä, öljyisyyttä, yrttistä napakkuutta. Sitruksisuus on selvästi koko ajan vallalla. Vesilisä avaa mentholia ja heinää.

Maku: Todella sitruunainen ja mineraalinen, erittäin raikas ja suoraviivainen. Edelleen vahamaisuutta ja tiettyä kuivaa öljyisyyttä on runsain mitoin. Vihreää omenaa, raikasta päärynää, viinirypälettä. Pieni hunajainen vivahde. Nuotiosavunkin löytää kyllä hakemalla. Suutuntuma on melko täyteläinen ja napakka. Suolaisuutta, pientä maltaisuutta. Jälkimaku on sitruunainen ja suolainen, eucalyptusmainen ja kirpeän mausteinen. Omena ja päärynä ovat edelleen hapokkaina mukana. Paahteisuutta, nuotiosavua, kevyttä öljyisyyttä, valkoviinimäisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa vahaisuutta ja happoja.

Arvio: Sitruunaisen raikas Highland Park. Sarjassaan todella hyvä. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Highland Park 14 yo 2003/2018 Routa 59,5%

Highland Parkin single caskit ovat kokeneet inflaation. Kun ensimmäiset vietiin sekunneissa käsistä, nyt näitä uudempia pulloja lojuu ylihinnoiteltuna ympäri Eurooppaa.

Jokunen fanaatikko kai yritti aluksi kerätä koko sarjan, mutta luulisi, että viimeisetkin ovat siitä järjettömyydestä luopuneet. Kun viime syksynä Mallaswhiskyseuran Highland Parkin talviset single caskit -tastingissa käytiin listaa läpi, pullotteita oli jo silloin julkaistu aivan käsittämättömän paljon eri maissa.

Suomi sai tänä keväänä viidennen single caskin, kun seurapullotteen, Suomi 100:n, Sydäntalven ja Sisun jatkoksi saapui Routa. En erityisesti odottanut tätä, mutta kun pullo tuli vastaan, pitihän se ottaa maistoon.

Highland Park 14 yo 2003/2018 Routa

(59,5%, OB for Finland, 2003–2018, Cask No. 6140, 1st Fill European Oak Sherry Butt, 645 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea sherrrytuoksu, tummaa suklaata ja luumuhilloa riittää. Siirappinen ja paksun hilloinen kattaus, sitruksinen hedelmäisyys pilkistää välistä. Nahkaista tammisuutta, toffeeta ja vaniljaa. Turvesavu on mukana, samoin kanervainen vivahde. Ei erityisen makea tuoksu, Sydäntalvi tuoksuu tämän rinnalla räikeän imelältä. Vesilisä availee havuisia ja yrttisiä puolia.

Maku: Sherryinen ja paksu, varsin savuinen ja tiivisrakenteinen. Kanervaisia ja havuisia sävyjä. Yllättävän paahteinen, jopa hiukan karvas ja levoton puolikin löytyy. Sitruksisuutta, omenaa, vadelmahilloa, luumua ja rusinaa. Tummaa lääkemäisyyttä, hapanta likööriä, lakritsia. Suutuntuma on täyteläinen mutta tasapaino hiukan hakee. Siirappinen ja toffeemaisen imelä puoli on mukana, mutta suklaa on tummaa ja kaakaojauhetta riittää. Jälkimaku on tumman suklainen, kahvinen ja todella paahteinen. Hapanta pähkinää, tammea, nahkaa, maltaista karheutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, nostaa kermaista puolta paremmin esiin.

Arvio: Tummasävyinen esitys. Tasapaino ei ole kaikilta osin ihan kohdallaan, vaikka tietyt klassiset Highland Park -sävyt, kuten kanervaisuus ja sen ympärille kietoutuva savu, lämmittävätkin mieltä. Sydäntalvi on tämän rinnalla silkkaa valkosuklaata ja pehmeää imelyyttä, mikä totta kai muistuttaa näiden tynnyrityyppien eroistakin. Silti esimerkiksi SMWS & VYS -pullotteessa irtosi tästä ykköstäytön eurooppalaisesta ex-sherrystä vielä hitusen enemmän skaalaa. Tosin kyllä tätä Routaa kaikesta huolimatta aivan mielikseen maistelee. 86/100

Highland Park 1981/2006, Samaroli 45%

Maistelussa tällä kertaa laskennallisesti neljännesvuosisadan kypsynyttä Highland Parkia Samarolin Coilltean-sarjasta. Tynnyrityypistä vain ei ole mitään tietoa. Tosin jos väristä voi jotain päätellä, kyse voisi olla ex-bourbonista.

Highland Park 1981/2006, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1981–2006, Cask No. 6086, 312 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tyylikäs ja mineraalinen. Sitruksisuutta, voita, suolaa. Ruohoinen ja öljyinen yleisilme, jota varsin kuiva savuisuus ympäröi. Hapokasta valkoviiniä, heinää, eucalyptusta. Pientä vegetaalisuutta, maltaisuutta, kepeää havuisuutta. Sokkona tätä ei kyllä tunnistaisi. Vesilisä availee päärynää ja runsaasti anista.

Maku: Todella pehmeä ja silkkinen suutuntuma. Herkullinen sitruunaisuus toimii hyvin yhteen mineraalisuuden ja kuivan turvesavun kanssa. Kanervahunajakin tulee esille, nyt tämän voi jo tunnistaa. Omenaa, inkivääriä, pippuria, hiukan voita, kuivaa maltaisuutta ja nautinnollista tammea. Hyvä balanssi. Eucalyptuksen raikkautta ja valkoviinimäistä hapokkuutta. Jälkimaku on suolainen, ruohoinen, pippurinen ja mineraalinen. Raikasta yrttisyyttä, heinää, tiettyä rasvaa ja voita. Vegetaalisuutta, tummaa turvesavua, havuja, kanervaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo kurkkupastillin raikkautta vielä lisää.

Arvio: Todella tyylikäs, puhdas Highland Park. Myönteinen yllätys. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

Highland Park 40 yo 1967/2007, John Scott’s 47,1%

Markku Ristevirran suosituksesta Macallan 21 yo 1980/2002 Exceptional Single Cask 3:n jälkeen Uisgessa piti maistaa vielä tämäkin.

Highland Park 40 yo 1967/2007, John Scott’s

(47,1%, John Scott’s, 1967–2007, Cask No. 6687, 168 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja runsas. Hunajaa, kanervaisuutta, herkkää vahaisuutta. Vanhan sherryn tummia, hiukan konjakkimaisia piirteitä. Puuvahaa, pihkaa, metisyyttä. Hyvin lähellä ikivanhojen Glenfarclasien tyyliä. Sikaria, yrttisyyttä, hilloisuutta, kahvia, karamellisuutta. Silti myös raikkaita estereitä, granaattiomenaa, passionhedelmää, rusinaa, luumua. Fantastinen kuiva tammi kannattelee kokonaisuutta.

Maku: Taivaallinen sherry! Kanervahunajaa, herkkää tammea, metisyyttä, kovia toffeekarkkeja. Täyteläinen, silkkisen pehmeä suutuntuma. Kaakaota, suklaata, kahvia, pippurisuutta, sikaria, tarte tatinia. Turvesavua taustalla, hiukan ruutisuutta. Todella tummaa sherryä, mutta kokonaisuus on silti upeasti auki. Jälkimaku on sherryinen ja suklainen, metinen ja kuivan tamminen. Luumuhilloa, karamellia, yrttisyyttä. Fantastinen. Rusinaa, hunajaa, pientä havuisuutta, pihkaa, turvesavua. Tammi kuivuu huikean nautittavasti. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Loistelias Highland Park. Tämä oli lopulta itselleni Uisge 2019:n ehdoton tähtihetki. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Highland Park 14 yo 1998/2012, Malts of Scotland 57,4%

Tällä kertaa maisteluun pääsi tuhdin sherryinen 14-vuotias Highland Park. Speksit muistuttavat kovasti tislaamon omia viime aikojen single caskeja, mutta muutamaa vuotta varhaisemmasta tuotannosta.

Highland Park 14 yo 1998/2012, Malts of Scotland

(57,4%, Malts of Scotland, 3/1998–11/2012, Cask No. MoS 12058, Sherry Hogshead, 189 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, tumman suklainen ja varsin multainen. Kuohkeaa mustaa multaa riittää. Nahkainen, pähkinäinen ja karhea yleisilme, ei erityisen makea. Maltaisuutta, havuisuutta, pihkaa, hapanta sitruksisuutta. Kuivattuja luumuja, kaakaojauhetta, tammea, pientä savua taustalla. Vesilisä tuo huimasti makeutta, kypsää päärynää ja vaniljaista imelyyttä jopa.

Maku: Voimakas ja painava, tuhdin sherryinen makumaailma. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, pähkinää, nahkaa, tallisuutta. Paahteinen, miedon savuinen, tumman lakritsinen. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jämäkkä. Havuja, pihkaa, mustapippuria, happamuutta, kuivattua luumua, rusinaa, yrttejä. Tammi tuntuu melko aktiivisena ja karheana. Jälkimaku on tamminen, tumma ja makeutuva. Tumma suklaisuus ja pähkinäisyys kääntyy vähitellen toffeemaiseen suuntaan, vaikka mustapippuri pysyykin vahvasti mukana. Luumua, rusinaa, happamuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa karkkisen makeuden, päärynän ja kermatoffeen.

Arvio: Maukas ja runsas Highland Park. Kaiken sherrytykityksen keskellä profiili on hetkittäin hiukan levoton, mutta jos sen ei anna haitata, elämys on nautinnollinen. 88/100

Highland Park 8 yo, Gordon & MacPhail 40%

Gordon & MacPhail on pitkään pullottanut tätä 8-vuotiasta Highland Parkia. Olikin jo korkea aika maistaa ja nuotittaa tämä. Erä on kohtalaisen tuore.

Highland Park 8 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, The MacPhail’s Collection, +/- 2017, 70 cl)

Tuoksu: Raikkaan sitruksinen ja päärynäinen. Pieni metallinen vivahde, kuparia ja pientä likaisuutta. Kanervainen hunajaisuus tulee yllättävän nätisti esiin. Hiukan havuisuutta, runsas maltaisuus. Pieni savun ailahdus, hapan paahteisuus. Varsin yksinkertainen mutta perusolemukseltaan miellyttävä kokonaisuus.

Maku: Pehmeä ja suoraviivainen. Maltaisuus ja kanervahunaja ovat rouheina päällä, tammi paljastaa tämän hyvin nuoreksi. Edelleen sitruksisuus ja päärynäisyys ovat makeina mukana, mutta tietty havuinen ja pihkainen puoli taittaa niiden raikkautta. Suutuntuma on lopulta melko kevyt, jopa mehumainen. Hiukan puuromaista vivahdetta. Jälkimaku on varsin metallinen ja havuinen. Kuparia, likaisen öljyisiä piirteitä, maltaisuutta, hapokkuutta, paahdetta. Mieto turvesavu käy kääntymässä. Pihkaisuutta, kanervaa, happamaksi kääntyvää sitruksisuutta. Melko lyhyt mutta miellyttävä finaali.

Arvio: Nätti ja helposti lähestyttävä entry-level-viski. Hetkellisesti jopa parempi kuin moni viikinkipakattu veljensä. 81/100

Highland Parkin talviset single caskit Mallaswhiskyseuran tastingissa

Suomen Mallaswhiskyseura järjesti torstaina 1.11.2018 mielenkiintoisen Highland Park -tastingin, jossa maisteltiin läpi tislaamon melko tuoreista single caskeista läpi Pohjoismaihin pullotetut neljä talvipäivänseisauksen viskiä: suomalainen Sydäntalvi, ruotsalainen Vintersolståndet, norjalainen Vintersolsnu ja tanskalainen Vintersolhverv. Lisäksi pöydälle oli katettu huima joukko muutakin Highland Parkin laatutuotantoa.

Suomen Yrittäjänaisten tiloissa Helsingin Uudenmaankadulla järjestetyn tastingin veti vajaalle neljällekymmenelle viskiharrastajalle SMWS:n pitkäaikainen aktiivi Jarmo Halmeenkari, joka on perehtynyt kiitettävällä tarkkuudella Highland Parkin tislaamoon ja erityisesti näihin uusiin single caskeihin.

Halmeenkari kertoi kärkeen Highland Parkin historiasta asiaankuuluvat legendat Magnus Eunsonin kautta, kovat datat itse tislaamosta sekä yleisellä tasolla faniklubi Highland Park Appreciation Societyn toiminnasta. Johdannon lopuksi katsottiin isolta kankaalta video, jonka kaksi HPAS-jäsentä oli äskettäin käynyt kuvaamassa Orkneyllä dronejen avulla. Komealta näytti.

Varsinainen maistelu alkoi Highland Parkin uutuusviskillä. Tänä syksynä The Viking Legend -sarjaan saatiin täydennys, kun Valkyrien seuraaja Highland Park Valknut 46,8% saapui markkinoille. Maahantuoja Edrington tarjosi osallistujille dramin uutuusviskiä, millä päästiin hyvin liikkeelle. Omaan suuhuni Valknut jäi kuitenkin hiukan raa’aksi, eikä sen vegetaalinen turpeisuus kaikilta osin puhutellut. Pidin aiemmasta Valkyrie-pullotteesta kiistatta enemmän. Tuohon sarjaanhan on tulossa vielä ensi vuonna lievästi erikoisesti nimetty Valfather. (Aiemman tiedon mukaan viimeisen osan piti olla Valhalla, mutta ilmeisesti jonkin sortin ”I am your Valfather” -myyntilause on alkanut pyöriä jonkun markkinointijepen päässä vähän tiukemmin.)

Valknutin jälkeen lämmiteltiin vielä muutaman vuoden takaisella perussarjan 18-vuotiaalla, jotta saatiin varmasti hiki pintaan. Highland Park 18 yo 43% (2015) oli jo heti aivan eri sfääreissä kuin Valknut. Maun syvyys tuli kunnon kanervahunajan ja pehmeän pippurin kautta esiin. Oma tuntumani tuohon viskin oli edelleen tallella, ja hyvältähän se maistui. Ei auta kuin toivoa, että uusi pakkaus ei tärvele jatkossakaan tuota klassikkoa. Yleisen konsensuksen perusteella viski ei ole kuitenkaan muuttunut, vaikka viikinkihörhellystä on pakettiin lisätty.

Sitten päästiin kiinni itse single caskeihin, joiden alkoholipitoisuudet vaihtelivat 60 tilavuusprosentin ympärillä. Alkujaan näitä Highland Parkin uusia single caskeja piti tulla markkinoille 66 kappaletta, mutta nyt niitä on jo reilut 80. Vuodenvaihteessa ollaan jo lähempänä sataa, Halmeenkari arvioi. Suomeen niitä on tullut neljä – ja ilmeisesti viideskin on aika lähellä. Pienin erä näistä uusista sinkuista on ruotsalaiselle The Bishop’s Armsille tehty pullote, jota tuli ilmeisesti yleiseen myyntiin vain 140. Sarjan nuorin on 10-vuotias ja vanhin 16-vuotias. Yleisin tynnyrityyppi on Halmeenkarin Excelien perusteella refill butt. Uusimpia pullotteita Venäjälle on pullotettu 12-vuotias, mutta sen saaminen Suomeen on monen mielestä vaivaan suhteutettuna vähän turhan kova homma. Siksi maistelemme luontevammin pohjoismaisille markkinoille suunnattuja pullotteita.

Varsinainen talvipäivänseisauksen läpikäynti alkoi Suomen markkinoille viime vuonna saadusta Highland Park 15 yo 2001/2017 Sydäntalvi 61,3% -pullotteesta. Se oli ennallaan enkä kokenut tarvetta arvioida sitä millään tavalla uusiksi. Kyseessä on varsin terävä ja pippurinen tapaus, kunnon tyrmäystippa pehmeän 18-vuotiaan jälkeen. Silti se ei oikein pärjää Highland Parkin muhkeita tapauksia vastaan, vaikka se uiskentelee hyvän refill-kypsytyksen ansiosta aivan sujuvasti.

Suomi-pullon jälkeen edessä oli Ruotsiin pullotettu Highland Park 15 yo 2001/2017 Vintersolståndet 59,9%. Samanikäisenä refillinä se toimi hyvänä verrokkina Sydäntalvelle. Täyteläisyys ja pehmeys olivat pykälän Suomi-pullotetta edellä. Tuoksussa oli herkullista suklaata ja muhkeaa mausteisuutta, jotka toimivat hyvin yhteen. Maussa tietyt aromaattiset sävyt tekivät vaikutuksen. Nautin kovasti.

Ruotsista matkustettiin seuraavaksi Norjaan. Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolsnu 58,8% otti taas askeleen muhkeampaan ja makealla tavalla sherryisempään suuntaan. Yskänlääkemäinen vivahde toi hienosti sävykkyyttä, ja kokonaisuutena pidin tästä pullotteesta lopulta eniten. Maussa tietty raskas rasvaisuus toi painokkuutta ilman, että sävykkyys olisi kärsinyt.

Norjan haastajaksi oli vielä tarjolla Tanskan markkinoille pullotettu Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolhverv 61,3%. Siinä sekä alkoholiprosentti että yleinen voiman tunne olivat Norja-pullotetta edellä, ja näytti siltä, että sherrypommi teki maistelevaan yleisöön välittömän vaikutuksen. Hiukan aseöljyä löytyi tuoksusta ja hilloisuutta mausta, mutta kokonaisuutena mentiin erittäin järeässä sherryssä. Annoin lopulta Tanskalle ja Norjalle samat pisteet omissa kirjoissani, mutta kun hiuksia lähdettiin halkomaan, äänestin lopulta Norjaa, koska sen pullotteen balanssi teki vielä kovemman vaikutuksen.

Äänestys suoritettiin viskien paremmuudesta tässä vaiheessa perinteisenä käsiäänestyksenä. Kilpaan osallistuivat Pohjoismaihin pullotetut talvipäivänseisauksen pullotteet, joten Valknutia ja 18-vuotiasta ei otettu mukaan. Yhteensä 38 osallistujan äänet jakautuivat Norjan ja Tanskan välillä melko tasan. Tanska lopulta voitti 16 äänellä, ja Norja tuli toiseksi 14 äänellä. Suomi sai seitsemän ääntä ja Ruotsi yhden. Lopputulos oli helppo hyväksyä muuten, mutta omissa papereissani Ruotsi-pullote kyllä päihitti Sydäntalven. Tosin todelliset voittajat olivat Tanska ja Norja, siitä ei pääse mihinkään.

Varsinaisen pääohjelmanumeron jälkeen oli maisteltu jo kuusi viskiä, mutta pöydälle oli katettu vielä seitsemäs nimellä blind. Saimme arvuutella sitä ensin keskenämme, mutta minkäänlaista yhteisymmärrystä ei syntynyt. Viski tuntui todella kevyeltä ja aromaattiselta kaikkien sherryjyrien jälkeen, sherryssä oli pientä kerroksellisuutta ja mineraalisuus vaikutti kaikkineen olevan pinnassa. Viski oli tax free -myyntiin suunnattu tuore Highland Park 18 yo Viking Pride Travel Edition 46%. Kirjoitin kyllä maistelumerkinnät siitäkin ylös, mutta sen tilanne oli jotenkin niin epäreilu, että haluan maistaa sen vielä uudelleen, ennen kuin postaan mitään. Pehmeä turpeisuus ja vanilja jotenkin hukkuivat siihen aiempaan sherrypommitukseen.

Tämän jälkeen kierrokset kasvoivat ja pöydälle alkoi ilmestyä lisää Highland Park -pulloja. Olisin ollut kovan työpäivän jälkeen viittä vaille valmis lopettamaan, mutta eihän sitä mitenkään malta, kun tarjontaa riittää. Talvipäivän pullotteita vastaan haastajaksi nousi Ruotsin markkinoille pullotettu Highland Park 12 yo 2004/2017 Bishop William The Old 63,1%. Se oli siis ruotsalaiselle The Bishop’s Arms -pubiketjulle tehty erikoispullote, joka oli Halmeenkarin ennakkolausunnon perusteella suurimuotoisinta sherryviskiä tässä Highland Parkin sarjassa. Ja niin se herra paratkoon oli.

Tuoksussa oli välittömästi reipas rikkisyys mukana. Todella suuri suklaisuus ja romminen sokerisuus painoivat päälle jo heti tuoksussa, ja kun makuun lopulta pääsi, rikki ja ruuti ampuivat täydeltä laidalta. Voimakkuus oli muutenkin tapissa, joten tämän vielä pystyi selvästi maistamaan, vaikka kevyempien viskien kanssa olisi ollut jo ongelmaakin. Tosin piispapullon jälkeen oma suuni oli täysin lopussa.

Jatko-osina pääsimme maistamaan vielä Ruotsiin pullotetun kolmannen edition Highland Parkin pienistä tynnyrivahvuisista eristä. Highland Park Cask Strength Edition 63% tuntui valitettavasti jäävän tasoltaan jälkeen aiemmista kahdesta pullotteesta, joista erityisesti ensimmäistä pidin aikanaan aivan erinomaisena Highland Parkina – eikä se toinenkaan huono ollut. Edelleen se karamellinen ja kanervahunajainen yleisilme oli tallella, mutta tiettyä kovuutta oli mukana eikä alkoholi enää peittynyt maussa. Täytyy kuitenkin tämä viski maistella joskus paremmalla ajalla ja tuoreella suulla uudestaan, ennen kuin sanoo mitään sen suorasukaisempaa.

Viimeisenä maistoin vielä siivun tuoreesta Highland Park 16 yo Wings of the Eagle 44,5% -pullosta. Siinä oli tuoksussa hyvät öljyt ja hunajat, makuun taas tuli pientä mineraalisuutta mukaan kaiken havuisuuden ja karamellin keskelle. Viskinä Wings of the Eagle ei tuonut tähän pöytään juuri uutta, mutta sellainen olo jäi, että mielelläni myös sen joskus uudelleen maistan.

Lopulta tulin maistaneeksi illan aikana kymmenen Highland Parkia. Sellainen määrä on työviikon keskellä hiukan liikaa, vaikka viimeiset dramit olivat totta kai myös oma valinta ja puhdasta ahneutta. Kattaus oli kiistatta upea ja koko tasting oikein sujuvasti järjestetty. Kiitos seuran aktiiveille homman hoitamisesta, hankinnoista ja organisoinnista. Kaikille osallistujille luonnollisesti kiitos hyvästä seurasta.

Highland Park 12 yo 2004/2017 Bishop William The Old 63,1%

Mallaswhiskyseuran talvipäiväseisauksen Highland Park -viskejä arvioineessa tastingissa yllätyspullona tuli eteen Ruotsin markkinoille pullotettu Bishop William The Old.

Ruotsalaiselle The Bishop’s Arms -pubiketjulle tehty erikoispullote oli tähän mennessä kohtaamistani Highland Parkin tuoreista single caskeista ehdottomasti kaikkein sherryisin – ja samalla rikkisin.

Highland Park 12 yo 2004/2017 Bishop William The Old

(63,1%, OB for Sweden, 2004-2017, Cask No. 6712, European Oak Sherry Butt, 492 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja varsin rikkinen. Luumua, rusinaa, toffeefudgea, rommista sokerisuutta. Nyt on ruutia ja ylikypsää hedelmää vaikka muille jakaa. Erittäin voimakas kokonaisuus, jossa paksu suklaisuus pyörii hiukan metallisessa tummuudessa. Vesilisä availee tammea paremmin.

Maku: Sherryinen ja todella rikkinen. Ruutia, ruosteisuutta. Nyt on hämmentävää tavaraa. Erittäin iso sherry, luumua ja suklaata tulee ovista ja ikkunoista. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeän mausteinen, vaikka voimakkuus pistää alkoholiakin pintaan oikein kunnolla. Jälkimaku on mausteinen ja edelleen erittäin rikkinen. Ei tämä huono ole, vaikka muovailuvahaakin puskee pintaan. Kanervaa, havuja, tupakkaa. Tummaa suklaata, Van Houtens -kaakaojauhetta, pippuria. Melko pitkä finaali. Vesilisä aukoo hieman lisää mausteita.

Arvio: Sherryisintä Highland Parkin single cask- tavaraa tähän mennessä. Valitettavasti rikki menee hiukan överiksi, se tuo pienen häiriöäänen mukaan. 86/100

Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolhverv 61,3%

Tämä Tanskan markkinoille pullotettu Vintersolhverv voitti lopulta Mallaswhiskyseuran Highland Park -tastingin loppuäänestyksessä Norjaan pullotetun Vintersolsnu-pullotteen äänin 16-14.

Itse äänestin Norjaa, vaikka annoin omissa kirjoissani molemmille saman pistemäärän. Hienoja viskejä kumpikin.

Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolhverv

(61,3%, OB for Denmark, 2001-2017, Cask No. 386, European Oak Sherry Butt, 594 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaata, mausteita ja pehmeää sherryä. Voimakkaampi kuin Norjan versio, puhuttelee heti ryhdikkyydellään. Tislaamon klassista kanervahunajaa, toffeeta, nahkaa. Uljas sherryisyys kaikin puolin, hilloisuutta ja hedelmää, sopivasti kirpeyttä joukossa. Vesilisä tuo aseöljyä ja pientä rikkiä pintaan.

Maku: Suklainen ja makean sherryinen. Hyvä balanssi, vaikka voimaa on kuin pienessä kylässä. Mausteinen, kanelinen, viikunainen, nahkainen. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta ei aivan niin pehmeä kuin Norja-pullotteessa. Vadelmahilloa, ylikypsää hedelmää. Jälkimaku on tumman suklainen ja kuivakan tamminen. Rusinaa, kuivattua hedelmää, mausteita. Melko pitkä finaali. Vesilisä aukoo yrttejä.

Arvio: Kamppailee omissa papereissani tasaväkisesti Norja-pullotteen kanssa Highland Parkin talvipäivän pullotteiden parhaudesta. 89/100

Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolsnu 58,8%

Norjan markkinoille pullotettu Vintersolsnu nosti Mallaswhiskyseuran jo valmiiksi komean Highland Park -tastingin tasoa kotimaisen Sydäntalven ja Ruotsiin pullotetun Vintersolståndetin jälkeen. Tämä kamppaili oikeutetusti koko tastingin parhaan viskin tittelistä.

Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolsnu

(58,8%, OB for Norway, 2001-2017, Cask No. 651, European Oak Sherry Butt, 588 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, luumuinen ja suklainen. Selvästi muhkeampi kuin refill-pullotteet. Karamellinen, kanervahunajainen, varsin siirappinen ja tiivisrakenteinen. Yskänlääkemäinen imelä vivahde. Tasapainoinen ja tyylikäs. Vesilisä tuo hyvin kaakaojauhetta ja pehmeyttä vielä lisää pintaan.

Maku: Sherryinen ja suklainen. Luumua, rusinaa, raskasta rasvaisuutta, sävykästä mausteisuutta. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen, suorastaan silkkinen. Havuisuutta, pippuria, aktiivista tammea, mokkanahkaa. Jälkimaku on siirappinen, sherryinen ja suklaisen pehmeä. Hyvät mausteet, reippaan ryhdikäs tammi, pieni havuisuus ja yrttisyys tukena. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo kermaisuutta esiin.

Arvio: Oivallinen ja suurimuotoinen sherryviski. Paranee koko ajan. 89/100