Maistelussa Distillers Edition -sarjasta vanhemman aikakauden Glenkinchietä oikein vintagejulkaisuna. Miniatyyrissä ei ole tarkkaa pullotusvuotta, mutta kun saman vuoden täysikokoiset pullotteet ovat vuodelta 1999, hyvin suurella varmuudella tämäkin on samaa satsia.

En ole Glenkinchien erityinen ystävä ollut koskaan, vaikka vierailinkin tislaamolla viime vuosikymmenellä.

Glenkinchie 1986/1999 Distillers Edition

(43%, OB, 1986–1999, Double Matured in Amontillado Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tyylikäs kuiva tammi ja kova toffeekarkki tulevat ensimmäisinä vastaan. Metisyyttä ja vahaa, pihkaisuutta ja mineraalisuutta. Maltaisuus tuntuu varsin kuivana. Sherry tulee yllättävänkin kauniisti läpi, toffeemaisena ja pähkinäisenä. Hapokasta omenaa, kukkaisuutta, pientä viinisyyttä. Tyylikäs kaikin puolin.

Maku: Todella iäkkään viskin piirteet ovat heti pinnassa. Vahamaista, kuivaa tammea, kovia toffeekarkkeja ja antiikkisuutta. Upea metisyys, pihkaisuus ja pähkinäisyys. Kuivattuja hedelmiä, hiukan rusinaa, akaasiahunajaa, marjaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja hyvässä balanssissa. Maltaisuus ja omenaisuus toimivat nätisti. Hyvän sherrytammen sävyjä. Jälkimaku on mustaherukkainen ja intensiivinen. Vahamaisuutta, kuivaa tammea, mineraalisuutta, kukkaisuutta. Kuivattuja hedelmiä, pähkinää, sherryä, nahkaisuutta, antiikkisia sävyjä. Hieno marjaisuus ja hedelmäisyys. Varsin pitkä finaali.

Arvio: Voisiko tässä olla jotain ikäviskiä joukossa? Huima yllätys viskiksi tämä. Ihan viittä vaille mestaruussarjatavaraa. 89/100

Perustavaran ohessa Glenkinchiellä on tämä Distillers Edition. Viski on kypsynyt ensin ex-bourbontynnyreissä, kunnes se on viimeistelty Amontillado-sherrytynnyreissä.

Glenkinchien perustuote ei sovi omaan makupalettiini ollenkaan. Ei, vaikka olen tislaamollakin vieraillut. Toivottavasti tämä DE olisi edes pykälän parempaa…

Glenkinchie 1995/2009 Distillers Edition

(43%, OB, 1995–2009, Batch G/282-7-D, Double Matured in Amontillado Cask-Wood, 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen, maltainen ja hiukan päälleliimatulla tavalla makea. Tietty kerroksellisuus tuntuu häiritsevältä. Vaniljaisen ja varsin bourbonhenkisen tuoksun päällä leijuu imelää rusinaisuutta ja makeaa omenaisuutta. Nektariinia, appelsiinia, hedelmäteetä, hiukan minttua. Epäkypsä vaikutelma.

Maku: Hyvin makea hedelmäisyys kohtaa maltaisen hapokkuuden ja teemäisen kitkeryyden. Karvasta appelsiinia, käynyttä omenaisuutta. Tammi on ylikorostunutta, tanniinit iskevät lujaa kiinni. Maltaisuudessa on pahvinen vivahde, ruohoisuutta ja heinäisyyttä riittää. Rusinainen ja vaniljasta huolimatta lenseä makumaailma. Suutuntuma on melko kermainen, joskin pippurisuus alkaa potkia yllättävänkin kovaa. Jälkimaku alkaa varsin mausteisena ja tammisuudessaan puisevana. Banaanimaista makeutta, melkein sahdin kaltaista. Kanelia, murokeksimäisyyttä, edelleen hiukan pahvia. Keskipitkä ja varsin kireä finaali kaikkineen.

Arvio: Ei mikään suuri elämys. Viskinä tavallaan sitä, mitä odotinkin. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 9).