Dailuaine

Dailuaine 1974, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa vaihteeksi 1970-luvun Dailuainea Gordon & MacPhaililta.

Dailuaine 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1974–1995*, Old Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella metinen. Kiteistä hunajaisuutta, vahaa, parafiinia, kuivaa tammea. Päärynämarmeladia, siirappista hedelmäsalaattia, hiukan suklaisuutta. Kevyttä maltaisuutta, vaniljaviineriä, hapokkuutta. Vanhoja kirjoja, ullakon tuoksua, antiikkihuonekaluja. Oikein hieno vanhan liiton tyylikäs kokonaisuus.

Maku: Intensiivisen tuoksun jälkeen odotuksia valjumpi. Metisyys ja hunajaisuus ovat kyllä mukana, mutta ensivaikutelma on lievästi vetinen. Maltaisuutta, aamiaismuroja, pientä tammista paahdetta. Suutuntuma on kevyt ja tekstuuri kadottanut merkittävästi ryhtiä. Kuivakkaa suklaisuutta, vahamaisuutta, kovia hedelmäkarkkeja. Omenaa ja päärynää, mantelia, rusinaa. Jälkimaku on hiukan kitkerä. Maltaisuutta, metisyyttä, sitruksista hapokkuutta. Tammi on yllättävän isossa roolissa ja puskee karvasta nuottia pintaan. Mantelia, kuivattuja hedelmiä, pölyisyyttä, hiukan metallisuutta. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Ilmiselvä nosing whisky. Maku ei yllä lainkaan tuoksun tasolle, mikä on suuri sääli. Toki tätä mielikseen nuuhkii. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Dailuaine 37 yo 1976/2013, Silver Seal 47%

Lasissa tällä kertaa suorastaan ikivanha Dailuaine Silver Sealilta. Kypsytyksestä ei ole pahemmin tietoa, mutta 37 vuotta tammessa on joka tapauksessa merkittävä aika. Mielenkiinnolla tämän maistan.

Dailuaine 37 yo 1976/2013, Silver Seal

(47%, Silver Seal, Special Bottling, 1976–2013, Cask No. 5970, 130 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, vahamainen ja aromaattinen. Hilloisuutta, kypsää banaania, sitruksisuutta, persikkaa, kiteistä hunajaa, toffeeta, leivosmaisuutta ja vaniljaa. Tammea, huonekaluvahaa. Maltaisuus ja mausteet tuovat ryhtiä, tämä ei tunnu iästään huolimatta lainkaan ohuelta. Vesilisä tuo hiukan fenoleita ja hiiltä pintaan, pientä lakritsisuutta myös.

Maku: Alkuun mineraalinen ja pidättyneen vahamainen profiili räjähtää hedelmäiseksi ja runsaaksi vyöryksi. Maltaisuutta, likaisuutta ja paahtuneisuutta tulee pintaan. Kypsää banaania, omenaa, persikkaa, punaista viinimarjaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvin ryhdikäs. Ruskeaa sokeria, marjaista hapokkuutta, tummaa yrttisyyttä. Pähkinäistä karvautta, sitruksista kitkeryyttä. Tanniinien ansiosta osin varsin vaativakin makupaletti. Jälkimaku on maltainen, mausteinen ja edelleen hyvin tamminen. Vahamaisuutta, aromaattisuutta, marjaisaa kitkeryyttä. Paahtunutta puuta, poltettua sokeria, hapokkuutta, pientä metallisuutta. Inkiväärinen ja pippurinen jälkipolku. Pitkä finaali. Vesilisä avaa lisää tasoja etenkin tammen kautta. Vihreää teetä, minttua ja eucalyptusta tulee erityisesti esiin.

Arvio: Kompleksinen ja mielenkiintoinen viski, joskin varsin vaativa lajissaan. Moni ikäviski on nosing whisky, mutta tässä on poikkeuksellisen paljon jytinää myös maussa mukana. 90/100

Dailuaine 27 yo 1983/2011, Adelphi 55,9%

Vuoden 2019 ensimmäisenä viskinä maistelussa on tummaa Dailuainea Adelphilta. Tynnyri on ollut refill, vaikka värin perusteella se olisi voinut olla freesimpikin. Ehkä pienehkö tynnyrikoko vaikuttaa tällä kertaa näin voimakkaasti.

Dailuaine 27 yo 1983/2011, Adelphi

(55,9%, Adelphi, 1983–2011, Cask No. 4318, Refill Sherry Hogshead, 189 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen ja hilloinen, nahkainen ja luumuinen. Todella paksu, lähes läpitunkematon sherry. Hyvä yhdistelmä siirappista makeutta ja karheaa pähkinäisyyttä. Hiukan rikkinen ja jopa hiilinen vivahde. Rusinaa, viinisyyttä, fariinisokeria, vadelmahilloa, mantelia, lakritsia. Vesilisä tuo eucalyptusta ja marsipaania esiin.

Maku: Kahvinen, luumuinen ja lihaisa. Tummaa paahtoa, hiilisavua, lakritsia, saksanpähkinää, sopivaa hapokkuutta. Sen rinnalla hienossa balanssissa siirappia, toffeeta, öljyistä makeutta ja yrttejä. Parmankinkkua muistuttava lihaisuus toimii hyvin omenaisen ja sitruksisen hedelmän kanssa. Nahkaisuus ja kuiva sherry maistuvat, mausteisuudessa on liköörimäinen vivahde. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Jälkimaku nousee lihaisana, nahkaisena ja edelleen varsin liköörisenä. Yrttejä, lakritsia, mineraalisuutta, pippuria. Minttua, tupakkaa, öljyisyyttä, tammea, hiilisavua. Pitkä ja vahva finaali. Vesilisä avaa havuisuutta ja seetriä.

Arvio: Erittäin maukas sherryttely. Loistavia makuyhdistelmiä nousee esiin jatkuvasti. Todella vahva kokonaisuus ja silti hienosti balanssissa alusta loppuun. 90/100

Dailuaine 16 yo Flora & Fauna 43%

Dailuainen Flora & Fauna -pullotteessa ex-sherrykypsytetyn osuus on ollut kai alusta asti suhteellisen huomattava. Muistelen tätäkin ”Dailuainetta” maistaneeni ammoin pariinkin otteeseen, mutta aina on nuotitus jäänyt. Korjataan siis tilanne tämänkin osalta kuntoon.

Dailuaine 16 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja öljyisen painava. Fariinisokeria, hedelmäkakkua, maapähkinävoita, hiukan hapahkoa luumua ja rusinakeittoa. Aavistus märkää pahvia. Mausteisuutta, kanelia, joulupuuroa, nahkaisuutta. Melko reipas tammisuus, inkivääriä ja puuvahaa. Appelsiinimarmeladia, paahteisuutta, hiukan ruutia.

Maku: Alkuun todella makea. Maltaisuus tuntuu vahvana ja imelänä, sen rinnalle nousee runsaasti suklaata ja siirappisuutta. Luumua, kanelia, pähkinäisyyttä. Rusinaa ja makeaa sitrusta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi on varsin aktiivista, tuo inkiväärin lisäksi pippuria pintaan. Silti maku on tuoksua selvästi suoraviivaisempi. Jälkimaku kuivuu yllättävän reippaasti, menee ihan pölyiseksi asti. Aluksi toki suklaata ja rusinaisuutta riittää, mutta vähitellen inkivääri, paahteisuus, pippurisuus ja nahkaisuus saavat yliotteen. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Tuoksultaan monimuotoinen viski, vaikka pieni pahvisuus häiritseekin. Maku on silti roteva ja hyvässä tasapainossa. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whiskynotes 83/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 8).

Dailuaine 21 yo 1992/2013, Kintra 48,9%

Dailuaine on Speysiden matalan profiilin toimijoita, sellainen tislaamo, jonka tuotantoa ei tule joka päivä vastaan. Nyt maistelussa Kintran pullottama 21-vuotias ex-bourbontynnyristä.

Dailuaine 21 yo 1992/2013, Kintra

(48,9%, Kintra, 3/1993–6/2013, Cask No. 3131, Bourbon Barrel, 116 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynää ja pullataikinaa. Vaniljaa, kanelia, sokeria, viljaisuutta. Ruohoisuutta. Imelä hedelmäisyys, tölkkiananasta ja kypsää banaania. Bourbonfiilis on todella voimakas, first fill jyllää oikein kunnolla. Painava öljyisyys ja tamminen purevuus ovat vahvasti läsnä. Vesilisä tuo nestesaippuaisia piirteitä.

Maku: Todella vaniljainen ja päärynäinen. Hedelmäsalaattia riittää vaikka muille jakaa: vesimelonia, viinirypäleitä, omenaa, ananasta, banaania. Suutuntuma on intensiivisen öljyinen. Mausteisuutta, kanelia, pullataikinaa. Tammi antaa palaa oikein huolella, kääntyy vähän ruohoiseen ja karvaaseenkin suuntaan. Jälkimaku on kaiken tämän jälkeen yllättävänkin ruohoinen ja kevyt, vaikka öljyisyys ei heti katoakaan. Tammisuuden keskeltä nousee päärynää, vaniljaa, vesimelonia. Tammi antaa silti ikään kuin periksi, vaikka tanniinit hetken aikaa suipistavatkin suuta. Pieni pippurisuus ja karhea paahteisuus iskevät vielä lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisällä ruoho korostuu.

Arvio: Hedelmäinen ja öljyinen tapaus. Etenkin pullataikinainen tuoksu teki vaikutuksen. 85/100

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate 46%

Hollantilaisten valitsema Dailuaine. Tämä on sellaista ainetta, jota harvemmin tulee vastaan.

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 1.5.1997–1.2.2012, Cask No. 6012, Hogshead, 372 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paljon päärynämehua, käsirasvaa ja vaniljakastiketta. Oikein klassista tavaraa, tammea riittää ja pieni vahamaisuus nostaa päätään. Ruohoisuutta, omenaa, hiukan raparperia, aavistus herukanlehden kirpeyttä. Kaunis paahteisuus taustalla, lakritsia ja yrttejä. Vesilisä avaa kurkkupastillisen puolen isosti.

Maku: Ryhdikäs ja tasapainoinen. Päärynä, vanilja ja banaani saavat tukea tammesta, yrteistä ja maltaisuudesta. Kermaisuutta, kevyttä vahamaisuutta, ruohoa. Suutuntuma on melko kevyt mutta balanssi miellyttää. Suolaisuutta, pientä katkeruutta. Tammi nostaa oikein kunnolla mausteita pintaan, vaikka pieni hunajaisuus toimiikin nätisti vastapainona. Jälkimaku on hiukan karvas, maltainen ja tamminen. Suolaisuutta, wasabia, kirpeyttä, yrttejä, anista. Hapokasta omenaisuutta, valkoviiniä, limettiä. Finaali on lopulta melko pitkä ja kuivuu kauniisti. Vesilisä availee kuivan tammisia sävyjä mukavasti lisää.

Arvio: Odotuksia parempi Dailuaine. Hyvä balanssi, kiinnostava kokonaisuus. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Dailuaine-Glenlivet 12 yo 1994/2006, Cadenhead’s 56,2%

Dailuaine perustettiin 1851, mutta se tuhoutui pahoin vuoden 1917 tulipalossa. Nyt maistelussa Skotlannin vanhimman itsenäisen pullottajan eli Cadenheadin pullottama Dailuaine.

Dailuaine-Glenlivet 12 yo 1994/2006, Cadenhead’s

(56,2%, Cadenhead’s Authentic Collection, 1994–9/2006, 20 cl)

Tuoksu: Kukkainen ja makean vaniljainen. Hapokkaan valkoviinimäinen, käyneitä omenia ja hedelmäsokeria. Kiillotusainetta ja pesuainetta taustalla. Hyvin hento yleisvaikutelma.

Maku: Miellyttävän täyteläinen, paljon tukevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta todella riittää. Jopa laimentamattomana miellyttävän pehmeä. Maun keskivaiheilla tanniinit ottavat valtaa, inkivääri ja mausteet nousevat yhdessä paahteisen tammisuuden kanssa. Jälkimaku on edelleen maltaisen hedelmäinen, mutta musta tee jää suuhun viimeiseksi mauksi.

Arvio: Hedelmiä ja kukkia yli oman tarpeen. Onnistunut lajissaan, mutta viimeinen silaus jää puuttumaan. 83/100