Month: syyskuu 2013

Longrow 46%

Longrow on vuonna 1828 perustetun Springbankin tislaama turpeistettu viski. Uusi, ikämerkitsemätön Longrow on jatkoa aiemmalle CV-pullotesarjalle. Pidin CV:stä kovasti, joten mielenkiintoista maistaa, onko tämä uusi NAS-viski samaa kaliiberia.

Longrow

(46%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Turpeensavua, lihaisuutta, sitruunaa ja hiukan tuhkaa. Öljyinen vaikutelma, roteva ja runsas – joskin aika kuiva. Poltettuja tulitikkuja, kumisaapasta. Taustalla vaniljaa. Mielikuvallisesti jossain Caol Ilan ja Kilchomanin välissä.

Maku: Vahamainen, pehmeän turpeinen ja yllättävän mieto: tuoksussa korostunut savu nousee vasta jälkimaussa, silloinkin kevyesti. Suutuntuma on kevyt ja todella lähes savuton. Toffeefudgen tuomaa makeutta, vaniljaa. Tuoreita hedelmiä, mangoa ja vesimelonia. Suolaista salmiakkia ja tervaisuutta – siinä mielessä hyvät ääripäät. Jälkimaussa turve tulee esiin pyöreänä. Sen seuraksi nousevat mieto tammisuus, toffee, siirappi, lopulta myös se hiilinen savu. Hyvä balanssi mutta helppo kokonaisuus.

Arvio: Mieto turveviski, jonka tuoksu lupaa liikoja. Tasapainoinen ja hyvä silti. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Smoke On The Water, ”Puhdaspiirteinen ja ihan kiva”.

Glenmorangie 12 yo Lasanta 46%

Glenmorangien Lasanta kuuluu sherryviimeisteltynä tislaamon perusvalikoimaan. Gaelinkielinen nimi tarkoittaa lämmintä ja intohimoista.

Lasanta on viettänyt ensin 10 vuotta ex-bourbontynnyreissä (American white oak), sen jälkeen kaksi vuotta ex-oloroso-sherrytynnyreissä.

Olen joskus miettinyt, miltähän mahtaisi maistua viimeistelemätön, esimerkiksi 18 vuotta oloroso-sherryssä kypsynyt Glenmorangie. Sellaista ei taida ihan vähän aikaan tulla markkinoille.

Glenmorangie 12 yo Lasanta

(46%, OB, 2011, 70 cl)

Tuoksu: Hilloinen ja maltainen. Appelsiinia, vadelmahilloa, punaista omenaa. Hiukan kosteaa mokkanahkaa. Pehmeitä väriliituja. Viinimäistä makeutta. Miedosti taatelia. Sinänsä herkullinen, mutta vähän yksioikoinen. Sherryisyys ei avaudu täysin.

Maku: Appelsiininen ja viinimäinen. Sherryisyys tuntuu hiukan päälleliimatulta – alta löytyy sitrusta, omenaa ja hiukan kirpeää maltaisuutta. Taatelia ja kypsää luumua on pinnalla. Suutuntuma on mukava, mutta silti: jos viskissä voi olla hyvä balanssi mutta huono integroituminen, se on tässä. Jälkimaku on vadelmainen, suklainen, hilloinen, nahkainen ja sinänsä ihan hienostunut, muttei kovin pitkä.

Arvio: Maukas mutta jotenkin ”rakennettu” viski. Vaikea muodostaa tunnesidettä. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 83/100. Dramming 82/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 3).

Glen Mhor 1980/2007, Gordon & MacPhail 43%

Glen Mhor perustettiin vuonna 1894, suljettiin vuonna 1983 ja tuhottiin 1986. Se otti vetensä läheisestä Loch Nessistä.

Tislaamon tuotannosta julkaistiin vain muutama puolivirallinen pullote, jonkin verran Gordon & MacPhail -lisenssiversioita ja pari muuta IB-pullotetta. Nyt maistossa G&M:n lisenssipullote miniatyyriversiona.

Glen Mhor 1980/2007, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, licensed bottling, 1980–2007, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hunajainen ja sulkeutunut. Kovia hedelmäpastilleja peltirasiassa. Sitruunankuorta. Metallia, aavistus savua. Tammilankkua, kosteaa ja tuoretta. Kirpeää olutta (vaalea lager). Palasaippuaa.

Maku: Sitruunainen ja terävän maltainen aloitus. Appelsiinimarmeladia, hunajaa paahtoleivällä. Paljon konsentroitunutta makeutta. Suutuntuma on melko kevyt, jopa pisteliäs. Äkisti kaikki kuitenkin laajenee: tammi vyöryy runsaana, ja taustalta nousee yksi hallitseva maku – meetvursti. Jälkimaussa on oikein runsaasti meetvurstia, savukinkkua, tammea, hunajaa, mausteita (itämaisia). Hieno, pitkä finaali.

Arvio: Omalaatuinen, ensin pisteliäs mutta jälkipuolella suorastaan erinomainen viski. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Cardhu 12 yo 40%

Vuonna 1824 perustettu Cardhu eli Cardow (’musta kivi’) oli Helen Cummingin ja myöhemmin hänen miniänsä Elizabeth Cummingin dynastia. Lopulta siitä tuli osa kansainvälistä alkoholijättiä – tuotannosta 70 prosenttia menee Johnnie Walkeriin.

”Karhu” on jostain syystä myös Espanjan myydyin single malt. Se siis knoppitietona, nyt maistamaan.

Cardhu 12 yo

(40%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja maltainen. Hunajaa, tuorepuristettua appelsiinimehua, apilankukkaa. Hiukan ohut, jopa vähän väljähtyneen oloinen (vaikka pullo on juuri avattu). Muroja, Earl Grey -teetä, vihreää omenaa, Tolua. Maltaisuudessa on hapan ja suolainen vivahde, josta en suuresti tykkää.

Maku: Kevyt, hunajainen ja helppo. Appelsiinimehua, maltaista pirteyttä, hunajaista makeutta. Tuoksua miellyttävämpi, suutuntuma on kiva ja hiukan öljyinen. Balanssi on ihan kohdallaan. Pieni savu jossain taustalla? Tiettyä vetisyyttä, etenkin tällä alkoholiprosentilla. Jälkimaku jää vähäiseksi, maltaisuuden ja hunajaisuuden lisäksi vain sitrus ja tammi viivähtävät hetken. Lyhyt ja mieto finaali. Helppo juotava.

Arvio: Vaivaton, tasapainoinen mutta ehkä liiankin mieto perusviski. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 79/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 5).

Glenfiddich 14 yo Rich Oak 40%

Keväällä 2010 lanseerattu Rich Oak on viettänyt ensin 14 vuotta ex-bourbontynnyreissä. Sen jälkeen sille on tehty kaksi erilaista, yhtäaikaista 12 viikon viimeistelyä: toinen puoli uusissa espanjalaisissa ex-sherrytynnyreissä ja toinen uusissa amerikkalaisissa tammitynnyreissä (Louisvillestä Kentuckysta).

Glenfiddich 14 yo Rich Oak

(40%, OB, 2010, 20 cl)

Tuoksu: Aprikoosia ja vesimelonia. Raikkaan hedelmäinen ja hunajainen. Kuin miellyttävää hotellishampoota. Maltaisuus väijyy taustalla, samoin tammisuus. Toffeeta. Mietoudessaan jopa herkkä. Makeudessaan yllättävän freesi ja kukkainen (apilankukkaa).

Maku: Todella mieto ja lempeä. Aprikoosi ja meloni ovat hyvin esillä, samoin kiivi. Tammi on voimakas hetken, mutta ei ehdi kuivattaa suuta. Siitä jää mausteinen, melassinen pistely. Toffee maistuu. Jälkimaku on happaman maltaisuuden ja imelän hunajaisuuden vuoropuhelu. Finaali on lyhyehkö, kevyt ja viinimäinen.

Arvio: Maukas mutta hiukan ponneton hedelmäviski. Ei ainakaan ärsytä ketään. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 5).

Auchentoshan Valinch 2012, 57,2%

Auchentoshan rakennettiin 1800, mutta se aloitti oikeasti vasta 1823. Tynnyrivahvuista, first fill bourbonissa kypsynyttä Valinchia valmistetaan vuosittain pieni erä, jonka määrää ei ole kuitenkaan paljastettu. Nimi tarkoittaa viskin maistamispipettiä, siis sitä hirveää metalliputkea, joka tynnyriin työnnetään.

Auchentoshan Valinch 2012

(57,2%, OB, NAS, 2012, Limited Edition, 2nd Release, 70 cl)

Tuoksu: Hunajamelonia, sitruunaa. Vappusimaa, erityisen vahva fariinisokeri. Kirpeä tammisuus. Tuoretta vaniljatankoa. Kun pääsee pistävän alkoholisuuden läpi, tämä on ihan miellyttävä. Leikkokukkiakin löytyy, hunajaa, hedelmäkarkkeja. Silti rasvainen ja tuhti. Vesilisällä kukkaisuus korostuu mutta ilme latistuu.

Maku: Erittäin kermainen. Puhdasta bourbonkypsytystä, sitruunaa ja vaniljaa. Jännä fariinisokeri tuntuu maussakin – nam. Hunajaa, hedelmäkarkkia, toffeeta melassia. Jotenkin raikas ja puhdas fiilis. Runsaasti voimaa, ja tammea. Jälkimaku on sitruksinen, tamminen, pirskahteleva, öljyinen, voimakas. Vesilisällä mausteet ja yrtit heräävät (minttu, inkivääri, chili). Maku on hienosti synkassa tuoksun kanssa.

Arvio: Yllättävän pirteä, voimakas ja maukas. Ylitti kirkkaasti kaikki odotukset. 85/100

Deanston 12 yo 40%

Deanston oli puuvillatehdas 1700-luvun lopulla, mutta vuosina 1965–1966 se muutettiin viskitislaamoksi. Vasta 2000-luvulla Deastonin viskiä on tullut saataville laajemmin, 30-vuotias vuonna 2006 ja uusi 12-vuotias 2009. Valtaosa tuotannosta menee blendeihin.

Deanston 12 yo

(40%, OB, +/- 2005, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella maltainen. Märkää pahvia. Aavistus savua. Hedelmiä: ylikypsää banaania, vanhentunutta hedelmäsalaattia. Aamupuuroa ja suolaa. Epämiellyttävä.

Maku: Pehmeä mutta vetinen suutuntuma. Kehnoa, hapotonta valkoviiniä. Märkä pahvi ja puuroisuus ovat läsnä, maltaisuus muistuttaa suolaisesta makrillista ja oluen vaahdosta.Hedelmäisyys on vahva mutta jotenkin epäpuhdas, appelsiinit ja banaanit ovat pehmeitä jo. Pieni valonpilkahdus tulee mausteiden ja yrttien myötä, minttu ja persilja käyvät pinnassa hetken ajan, tammi säestää. Jälkimaku on vetinen, puiseva, pistelevä, maltainen, ohut ja kaiken kaikkiaan epämiellyttävä.

Arvio: Vain hieman parempi kuin aiemmat pohjat vetänyt Inchmurrin 12 yo. Surkea silti. 65/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 6).

Lagavulin 12 yo Special Release 2010, 56,5%

Lagavulinin vuosittainen 12-vuotias on kypsynyt koko ikänsä ex-bourbontynnyreissä (refill hogsheads). Aiempien pullotteiden taso on ollut erittäin korkea. Nyt maistossa vuoden 2010 julkaisu.

Lagavulin 12 yo Special Release 2010

(56,5%, OB, 2010, 10th Release, Limited Edition 12 000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herkkä mutta voimakas. Savua, sitruunaa, suolaa, merilevää, märkää laituria. Öljyinen, yhtä aikaa pirteä ja raskas vaikutelma. Aavistus bensiiniä. Kirpakka turpeisuus taustalla. Savumakkaraa, kirpeää appelsiinimarmeladia. Mahtavuutta! Vesilisällä nousee esiin lisää hedelmiä (vesimelonia), savu rauhoittuu.

Maku: Ensin tulee savu, sitten lihaisuus, sen jälkeen sitruuna… Kehittyvä, täyteläinen ja hieno. Savun, turpeen, kuivalihan ja tammen vastapainona on sitruunaa, kinuskia, appelsiinimarmeladia, hunajaa, vaniljaa, anista ja maltaisuutta. Ilotulitus jatkuu jälkimakuun, joka on savuinen, hunajainen, tamminen, lihaisa ja mahtavan pitkä. Vesilisällä kinuskinen makeus ja tuore hedelmäisyys voimistuvat. Huippu.

Arvio: Bourbonkypsytyksen juhlaa. Suolaisen ja makean täydellinen balanssi. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 11).

Inchmurrin 12 yo 40%

Inchmurrin on vuonna 1966 perustetun Loch Lomondin turpeistamaton versio. Näitä Loch Lomondin eri brändejä on kyllä melko mahdoton erottaa toisistaan. Yleistä niille tuntuu olevan ailahteleva taso ja ikämerkintöjen puuttuminen. Tässä ikä on sentään mainittu.

Inchmurrin 12 yo

(40%, OB, +/- 2007, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ylikypsää appelsiinia. Oluen hapanta vaahtoa. Pohjaanpalanutta puuroa, jota märkä pahvi ja hapan maltaisuus säestävät. Jotain suolaistakin tässä on, mätää makrillia. Todella kammottava.

Maku: Rakenne vakuuttaa, että viskistä on kyse. Maun alkuvaiheen rotevuuden takeena on hedelmiä (appelsiinia, hunajamelonia) ja hapahkoa maltaisuutta. Märkä pahvi ja paahtunut puuroisuus ovat kuitenkin päällimmäiset tuntemukset. Suutuntuma on hapan ja vetinen, maun keskivaihe ontto. Jälkimaku on suolainen, maltainen, puiseva, puuroinen, ohut ja lyhyt. Mausteissakin on jotain epämiellyttävää.

Arvio: Ei enää ikinä tätä. 62/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 60/100. Whisky Monitor Database 63/100 (per 2).

Glenfarclas 17 yo 43%

Robert Hay perusti Glenfarclasin vuonna 1836. Tislaamo päätyi Grantin perheyhtiön omistukseen 1865, eikä yhtiötä ole sen jälkeen myyty. Perhe ei ole sukua muille viskiteollisuuden Granteille.

Glenfarclasin varastot ovat laajat ja erilaisia pullotteita perusvalikoimassa mittavat määrät. Tämä 17-vuotias on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä, jotka ovat olleet pääosin olorosoa.

Glenfarclas 17 yo

(43%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja taatelinen. Hunajaisen makea. Voimakkaan kahvinen. Rommirusinasuklaata, toffeefudgea. Maapähkinöitä, hapahkoa maltaisuutta. Kutsuva ja maukas vaikutelma.

Maku: Yllättävän kevyt suutuntuma. Miellyttävän pehmeä sherryisyys ja nahkaisuus, mutta runko todella on melko hento. Ympärille rakentuu kuitenkin maukas makupaletti: toffeefudgea, rommirusinaa, taatelia, neilikkaa ja tammisuutta löytyy. Jälkimaku happanee, niin kuin Glenfarclasille kuuluu, kun hiukan kitkerä kahvisuus nostaa päätään. Loppu on suklainen, espressoinen, nahkainen, rusinainen ja miedon tamminen.

Arvio: Oikein hyvä sherryinen perusmalt, mutta viimeinen silaus vielä puuttuu. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100. Dramming 88/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 3).