Auchentoshan

Auchentoshan 10 yo 2000/2011, SMWS 5.33, 60,4%

Maistoon pääsi tällä kertaa nuorehko Auchentoshan ex-bourbonista. Pullottajana on The Scotch Malt Whisky Society, joten nimikin on jälleen maalaileva: Viehättävä kesän kuvaus. Tutkitaan, toteutuuko lupaus – voltteja on kyllä aivan sikana kepeälle kesäviskille.

Auchentoshan 10 yo 2000/2011, SMWS 5.33

(60,4%, Scotch Malt Whisky Society, 11.10.2000–2011, A charming evocation of summer, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 276 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ensimmäisenä mieleen tulee muinainen Gin Lemon. Sitruunaa, raparperia, päärynää, omenaa ja ihan silkkaa alkoholia. Ananasta ja erilaisia sitrushedelmiä. Murokeksiä, napakkaa maltaisuutta, seesamiöljyä, hiukan anista. Heinää, kukkaisuutta, hapokkuutta. Vesilisä tuo siideriä, yrttejä ja raikkautta.

Maku: Odottamattoman kermainen ja paksu. Sitruunaisuus tulee kärjessä voimakkaasti, alkoholia puskee rankasti. Vaniljaa, murokeksiä, maltaisuutta, anista, voimakasta mausteisuutta. Suutuntuma on ällistyttävän painava ja pippurisen kihelmöivä. Ananasta, banaania, päärynää, omenaa ja limettiä. Raparperi erottuu, seesamiöljy pyörii kielen päällä. Jälkimaku on sitruunainen, vaniljainen ja ällistyttävän makea. Hedelmäkarkkeja, viinikumia, vaniljakastiketta, keksejä, ananasta. Öljyinen ja kermainen puoli säilyy pinnassa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tasapainoa ja raikkautta, mentholia ja anista, lisää roimasti kompleksisuutta.

Arvio: Erittäin voimakas ja nuorekas Auchentoshan. Kesäviski? Hmm. Kaikesta huolimatta vesilisän kanssa pelaaminen tuottaa paljon tulosta ja palkitsee ruhtinaallisesti. 83/100

Auchentoshan 8 yo 40% (1980’s)

Maistelussa tällä kertaa vanhan liiton Auchentoshan 1980-luvulta. Hyvin ohut on kokemukseni näistä entuudestaan, joten mielenkiinnolla tämän maistan.

Auchentoshan 8 yo (1980’s)

(40%, OB, 1980’s, Triple Distilled Lowlands Malt, 75 cl)

Tuoksu: Maltainen, hunajainen ja paahtuneen tamminen. Mysliä, kuivattuja hedelmiä, hiukan paahtoleipää. Karamellia, persikkaa, mandariinia. Kevyt hilloisuus ja vanilja tuntuvat myös. Tammi on yllättävän kuivaa, nahkaista ja paahtunutta. Kuivia lehtiä, hienoista multaisuutta.

Maku: Kevyt ja hedelmäinen. Tumman rusinainen ja viikunainen puoli nousee kuitenkin voitolle. Maitosuklaata, nahkaisuutta, hiukan taatelia. Tammi on selvästi nahkeampaa ja aktiivisempaa kuin tuoksussa. Suutuntuma on melko kevyt mutta runko on nätisti balanssissa. Hunajaa, karamellia, mustaa teetä, kuivattuja hedelmiä. Jälkimaussa taateli korostuu. Rusinaa, viikunaa, suklaisuutta, pehmeitä mausteita. Sitruksisuus ja persikka käyvät hiukan happamiksi, kun tammi alkaa kuivua kiinni. Paahteisuutta, hapokkuutta, saksanpähkinää, tanniineja. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Mielenkiintoinen oman aikakautensa laadukas perusviski. Nuoruus kyllä tuntuu etenkin jälkimaun kepeytenä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Pehmeä ja maukas viski”.

Auchentoshan Springwood 40%

Maistelussa ikämerkitsemätön Auchentoshan suoraan tax free -hyllyistä. Odotuksia ei juurikaan ole, nuorta viskiä on vain pistetty massamyyntiin.

Auchentoshan Springwood

(40%, OB, NAS, +/ 2016, North American Bourbon Oak Casks, 100 cl)

Tuoksu: Maltainen, heinäinen, päärynäinen ja saippuainen. Vaniljaa, hiukan hunajaa. Sitruksisuutta, appelsiinimehua, sitruunalimonadia. Tammi tuntuu todella tuoreena ja paljaana, sahanpurumaisena ja jotenkin liimapuumaisena. Mausteisuus on pinnassa, mutta kompleksisuus ei päätä huimaa.

Maku: Vaniljainen, sitruksinen, sokerinen, maltainen. Tölkkipäärynää, makeaa persikkaa, imelää siirappisuutta. Inkivääriolutta. Appelsiinimehua. Suutuntuma on melko kevyt ja kermainen. Tammi on edelleen runsain mitoin esillä, mutta mitään kovin inspiroivaa siitä ei rakennu. Höylättyä lankkua, sahanpurua, tammilastuja, mitä nyt vain kuvitella saattaa. Jälkimaku liikkuu edelleen tammisella ja maltaisella linjalla. Nyt mukaan tulee kuitenkin jonkin verran pippuria ja sitruksista kitkeryyttä. Maltaisuus kääntyy osin lenseäksi, vaniljaisuus ja kermaisuus alkavat etoa. Melko lyhyt ja ohut finaali.

Arvio: Yksinkertainen perusviski. Paljon muuta tästä ei voi sanoa, koska kokonaisuus on niin valtavan simppeli ja suoraviivainen. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 1). Whisky Magazine 73/100 (Dave Broom), 77/100 (Martine Nouet).

Auchentoshan 32 yo 1979/2012, 50,5%

Auchentoshanin 32-vuotias sherrymonsteri on tislattu vuonna 1979 ja kypsynyt sen jälkeen pelkässä sherryssä. Sekoitukseen on käytetty ainakin pari tynnyriä, kun erän kokoa katsoo.

Auchentoshan ei ole koskaan tehnyt minuun mainittavaa vaikutusta, mutta nyt voisi olla käsillä sellainen yksilö, joka sen vaikutuksen tekee. Väri on ainakin kohdallaan.

Auchentoshan 32 yo 1979/2012

(50,5%, OB, 22.10.1979–20.7.2012, Sherry Butts, 1000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rotevan sherryinen ja runsaan yrttinen. Vastajauhettua kahvia, tummaa suklaata, nahkaisuutta. Todella täyteläinen tuoksu, aivan huippua. Suklaakakkua, suklaamuffineja, suklaakastiketta. Maanläheistä, multaista otetta, joka on hienosti synkassa reippaan ja makean hedelmäisyyden kanssa. Minttua, eucalyptusta, sitruksista raikkautta. Vesilisä tuo marjaisuutta pintaan.

Maku: Sherryinen ensimaku tuntuu täyteläiseltä ja erittäin suklaiselta, kunnes bodyn keveys paljastuu. Alta nousee runsaasti yrttisyyttä, hedelmäteetä, kevyempiä ulottuvuuksia. Hedelmäisyys on varsin puhdaspiirteistä. Herkullista marjaisuutta, minttua, mentholin raikkautta. Kahvisuus on runsasta mutta hiukan turhankin karvasta. Kitkeryydessä on myös hapanta appelsiinia ja hiukan nahkaista viinisyyttäkin. Tanniinit huutavat hetkellisesti hoosiannaa, suutuntuma on varsin kepeä näin isolle kypsytykselle. Jälkimaku alkaa espresson karvaudella ja sitruksen raikkaudella, kuivuminen on varsin lujaa. Pähkinöitä, marjaisuutta, hedelmäisyyttä löytyy. Pitkä on, lopussa hiukan tupakkainenkin. Vesilisällä suutuntumaan tulee mukavasti kermaisuutta.

Arvio: Upean sherryinen mutta tasapainoltaan rajoja hakeva yksilö. Herkkua silti. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100Whisky Magazine 85/100 (Neil Ridley), 84/100 (Rob Allanson).

Auchentoshan 18 yo 43%

Auchentoshanin 18-vuotias on kypsynyt täysin ex-bourbonissa. Sen pitäisi kaiketi edustaa jonkinlaista ”luonnollista”. Maistan ilman odotuksia.

Auchentoshan 18 yo

(43%, OB, +/- 2012, American Bourbon Oak Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Omenainen, vaniljainen ja yrttisen raikas. Kermatoffeeta, mehiläisvahaa, tammisuutta. Piparminttua (Polka-karkkeja), appelsiinimehua, pehmeää sitruunavaahtoa. Maltaisuus tuo hiukan happamuutta, tammessa on mausteista terävyyttä. Silti varsin miellyttävä kokonaisuus.

Maku: Omenaa, minttua ja varsin runsasta tammea heti kehissä. Yrttiteetä, tiettyä karvautta, mausteisuutta. Kanelia ja kardemummaa. Omena ja sitruksisuus tuovat hapokasta pirteyttä. Kiteinen toffee ja siirappisuus tulevat esiin makeudessa, joka on vielä korostuneempi kuin tuoksu antoi odottaa. Suutuntuma on vahamainen ja hetkellisesti jopa siirappinen, kunnes kevyt runko tulee esiin. Tammisuudessa on aavistuksen antiikkinen sävy, se on tässä parasta. Jälkimaku on varsin paahteinen ja tummasävyinen, tamminen ja kahvinen. Kovia toffeekarkkeja, tikkunekkua, briossia, vaniljaa, sokerisuutta, yrttisyyttä. Keskipitkä finaali.

Arvio: Myönteinen yllätys kaikin puolin. En osannut odottaa oikein mitään aiempien kokemusten perusteella. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 1). Whisky Magazine 73/100 (Dave Broom), 76/100 (Rob Allanson).

Ian Buxton: But the Distilleries Went On

Ian Buxtonin kirjoittama Morrison Bowmore -historiikki oli itselleni tämän alkuvuoden odotetuin viskikirjauutuus. Buxton pääsi jälleen yhteen graafisen suunnittelijan Jules Akelin kanssa, koossa oli siis sama tiimi kuin upeissa Glenfarclasin ja Glenglassaugh’n historiikeissa.

But the Distilleries Went On: The Morrison Bowmore Story. The History of a Scotch Whisky Company 1951–2014 (Angels’ Share in association with Morrison Bowmore Distillers Ltd, 2014) käsittää viskiyhtiö Morrison Bowmoren koko itsenäisen tarinan, joka siis päättyi nyt vuodenvaihteessa, kun yhtiö sulautettiin osaksi Beam Suntorya.

Kirja on ulkoisesti upea, kuten odottaa saattoi. Hienosti sidottu, paksut sivut, tyylikäs taitto ja komea kuvitus varmistavat, että kirjaa silmäilee mielellään jokainen, joka on vähänkään viskistä kiinnostunut.

Buxton_Morrison_Bowmore_002Tekstille on kuitenkin pakko langettaa pieni varaus. But the Distilleries Went On ei ole varsinaisesti tietyistä viskeistä kertova teos. Enemmänkin se on klassinen yrityshistoriikki, jossa vain sattuu olemaan viskiin liittyvä yhtiö kyseessä. Fokus on siis voimakkaasti asiakirjoissa, yrityskaupoissa, markkinaosuuksissa, myyntiluvuissa, johtajuusvaihdoksissa, hallituksen jäsenyyksissä ja kumppanuuksissa. Kirjaa pitää lukea puoleenväliin saakka, ennen kuin päästään tislaamoihin kunnolla kiinni. Itse viskit jäävät sivuosaan. Mutta kun asian hyväksyy, kirjan kanssa pääsee kyllä sinuiksi.

Konsepti on hiukan vastaava kuin Buxtonin kirjoittamassa The Enduring Legacy of Dewar’s -historiikissa, mutta tässä tarina kulkee ilman Tommy Dewarin kaltaista aurinkokuningasta. Totta kai Stanley P. Morrisonia käsitellään yhdenlaisena suurmiehenä, mutta samanlainen idealinko ja sanaseppo mies ei ollut kuin Whisky Tom oli. Stanleyn pojat Tim ja Brian Morrison saavat kuitenkin hyvin tilaa tarinassa, kun vuodet vierivät. Myös Jim McEwanin merkitys aiheellisesti korostuu, kun saavutaan myöhempiin aikakausiin.

Suntoryn osaomistus tislaamoyhtiössä henkilöityy paljolti Lontoosta toimineeseen Hiroyoshi ”Mike” Miaymotoon. Siinä on tietenkin selitys sille, miksi tämä historiikki piti kirjoittaa ja julkaista juuri nyt. Kun Suntory otti yhtiön vuoden 2015 alusta haltuunsa, sille ei enää riitä etäältä tarkkailevan valvojan rooli. Morrison Bowmore Distillers lakkasi kokonaan olemasta.

Buxton_Morrison_Bowmore_008Luopumisen tunnelma Morrison Bowmoren historiikissa on vahva: kirja määrittelee samalla myös yhden aikakauden loppumisen. Asia käy selväksi esimerkiksi tislaamoiden johtajien kunniatauluissa, joissa on merkitty johtajat ja vuodet – jokaisen tislaamon kohdalla viimeisen Distillery Managerin aikakausi päättyy kirjassa vuoteen 2014. Alistair McDonald (Auchentoshan), Kenny Grant (Glen Garioch) ja David Turner (Bowmore) ovat tietääkseni jatkaneet tehtävissään myös omistusrakenteen muutosten jälkeen.

Teos on jaettu rakenteellisesti kahteen jossain määrin erilliseen puoliskoon. Ensimmäinen puoli sisältää Morrison Bowmore Distillersin yrityshistorian, ja se on rehellisesti sanottuna aika lakonista luettavaa. Ensin kerrotaan Stanley P. Morrisonin lähtökohdista, sitten Bowmoren tislaamon hankinnasta, toiminnan laajentumisesta, johdon hyväntekeväisyyshankkeista ja lopuksi uusista hankkeista, joihin vanhat omistajat ovat sittemmin suuntautuneet.

Buxton_Morrison_Bowmore_009Ian Buxtonin humoristiselle otteelle olisi enemmänkin tarvetta, mutta lähinnä se vain pilkahtaa siellä täällä. Hersyvimpiin kuuluu kuva Skotlannin erään sosieteetin vuosittaiselta lounaalta, jossa salillinen mustiin pukeutuneita herroja pönöttää kameralle. ”Spot the lady members”, Buxton kehottaa kuvatekstissä.

Kiinnostavia pieniä yksityiskohtia historian varrelta toki löytyy, vaikka tekstin yleiskuva onkin jäykänpuoleinen. Mielenkiintoinen anekdootti on kirjattu ylös loppuvuodelta 1991, kun Bowmoren washbackit uudistettiin. Uusien pönttöjen alle kaivettiin monttu, josta tehtiin aikakapseli. Sinne on haudattuna valokuvia nykyisistä ja menneistä työntekijöistä, kyseisen päivän sanomalehdet (The Ileach tietysti mukaan luettuna), kaikkien yhtiön kolmen tislaamon pullotteet sekä esimerkiksi tuon vuoden juna-, lento- ja lautta-aikataulut.

Invoices for barley, malt and fuel may well entertain some lucky visitors from the future should they stuble on the time capsule, though they will have to remove a washback first!

Viskistä kiinnostuneen näkökulmasta tislaamo-osuus on kirjan herkullisinta antia. Silti on heti kärkeen sanottava, että Auchentoshan ja Bowmore ansaitsisivat myös ihan omat historiikkinsa – Glen Gariochilla sellainen jo onkin. Patrick Brossardin varsin suppea Glen Garioch: The Manson Distillery julkaistiin 2013. Mutta etenkin Bowmoresta saisi jättimäisen esityksen. Buxtonilla jo tämä parikymmenen sivun paketti sisältää niin mahtavaa materiaalia karttoineen ja kontrahteineen.

Buxton_Morrison_Bowmore_003Kaikista tislaamoista Buxton kertaa historian ihan alkuhämäristä asti, merkitsee ylös johtajat ja vaiheet. Lopuksi tulee muutama sana klassikkopullotteista ja nykyisistä julkaisuista sekä tislaamon fact sheet, johon on merkitty niin käytetyt ohralajikkeet ja hiivatyypit kuin pannujen vetoisuudet ja tuotantomäärät.

Tislaamoesittelyt Buxton aloittaa Glen Gariochista. Sen kohdalla Buxton avaa jälleen keskustelun Skotlannin vanhimman tislaamon tittelistä: Glen Garioch on perustettu virallisten asiakirjojen mukaan 1797, mutta tutkimuksissa on löydetty varhaisempiakin todisteita sen olemassaolosta. Esimerkiksi Aberdeen Journalissa on kirjoitettu jo vuonna 1785 tislaamosta, joka on hyvin suurella todennäköisyydellä Glen Garioch.

Auchentoshanin Buxton esittelee tislaamoksi, jonka johto on suhtautunut erityisellä intohimolla raaka-aineiden alkuperään ja kaikkialla ulottuvaan puhtauteen (”cleanliness is next to godliness”). Kaikkineen Auchentoshan-osuus jää varsin ohueksi. Se on sivumäärältään suurin piirtein puolet siitä, mitä Buxton käyttää Glen Gariochiin.

Buxton_Morrison_Bowmore_004Bowmore-esittely on näistä tietysti merkittävin, jo pelkästään asiakirjojen ja materiaalin osalta. Kokonaisuutena Bowmore-osuuden laajuus on melkein saman kuin mitä Auchentoshanilla ja Glen Gariochilla yhteensä. David ja Hector Simsonin 1779 aloittama tislaamo päätyi William ja James Mutterille 1837, kunnes siirtyi vuonna 1892 Lontoossa toimivan sijoitusyhtiön haltuun ja muutettiin Bowmore Distillery Companyksi. J.B. Sherriff & Co. piti tislaamoa hallussaan 1925–1950 ja William Grigor & Son Ltd. oli omistajana 1950–1963. Sitten Stanley P. Morrison tuli kuvioihin ja alkoi Morrison Bowmoren aikakausi.

Morrison Bowmoren aikakaudella Bowmore on menestynyt vähintään kiitettävästi, minkä lisäksi etenkin viime vuosien viskibuumi on ollut tislaamolle suosiollinen. Bowmore on ollut myös huutokauppojen halutuimpien joukossa jo vuosikaudet. Siitä Buxton kertoo anekdootinkin:

While considering the question of record auction prices, it may be appropriate to mention here the infamous ’Mutter’ bottle of Bowmore, said to date from 1850, which sold a McTears of Glasgow in September 2007 for £29,000 – then a world record auction price for any bottle of whisky. It was claimed by the anonymous private owner that the bottle has been presented to William Mutter in 1851 and remained since then in family hands. (…) Certainly the world record price has been repeatedly broken and, if genuine, the Mutter bottle now looks like something of a bargain.

Pullo myytiin venäläiselle keräilijälle eikä sen sijainnista ole tällä hetkellä tietoa. Joka tapauksessa viski herätti epäilyksiä huutokaupassa muun muassa siksi, että se oli keraamiseksi pulloksi varsin täynnä, vaikka kesken huutokaupan esittelyn korkki putosi pulloon sisälle ja jouduttiin onkimaan sieltä ylös. Lisäksi epäilyksiä herättivät pullon logo ja kylkeen kirjattu informaatio, jos kyseessä oli 1800-luvun puolivälin tuote.

Buxton_Morrison_Bowmore_006Varsinaisesti Buxton esittelee Bowmoren yhteydessä neljä legendaariseksi julistettua pullotetta. Samaroli Bouquet 1966 (53%, pullotettu 1984), Black Bowmore 1964 (First Release, 50%, pullotettu 1993), Bowmore Bi-Centenary (43%, pullotettu 1979) ja Largiemeanoch 12 yo (54,2%, pullotettu 1979) ovat viskejä, joista kolme Buxton esitteli myös 101 Legendary Whiskies -teoksessaan – sieltä puuttui vain tuo Samaroli. Valinnat ovat kurantteja, mutta jotenkin mukaan olisi toivonut myös omien aikakausiensa perustuotteiden esittelyä. Ylipäänsä eri vuosikymmenien tyylit hedelmäisyyden kautta nykyiseen keskitason turpeisuuteen olisi ollut mielekästä avata.

Screen Printed Label -aikakaudesta Buxton ei mainitse sanallakaan eivätkä 2000-luvun vaihteen omaperäisyydessään unohtumattomat pullotteet tule esille missään (omasta mielestäni ainakin Voyage ja Claret olisivat kuuluneet esille). Sen sijaan ranskalaisen huoran parfyymista heränneeseen härdelliin Buxton viittaa avoimesti:

There are bottles suffering from the infamous ’flowery water problem’ or, less politely, ’French whore perfume’. Let’s refer to it as the FWP debate. In essence, in the late 1990s, a number of experienced tasters, in particular, from the PLOWED Society and the well-known Malt Maniacs group on the web, claimed to detect a heavy concentration of an over-powering aroma of lavender from distillery bottlings dating from the 1980s. Suffice it to say that they didn’t care for it and a furious debate broke out amongst enthusiasts as to the precise cause of the offending odour with a number of more-or-less-well-informed amateur theories circulating on the web.

Mitään lopullista selitystä Buxton ei odotetusti FWP:lle tarjoa. Hän käsittelee sitä enemmän myynnin ja PR:n haasteena ja toteaa, että Bowmoren onneksi sosiaalinen media ei ollut noina vuosina vielä samanlaista kuin tänä päivänä.

Buxton_Morrison_Bowmore_007Olisi ollut kiinnostavaa, jos Buxton olisi voinut tarjota aiheesta hiukan enemmän informaatiota, mutta ehkä sen paikka tulee joskus siinä lopullisessa ja ylivoimaisessa Bowmore-historiikissa, jota kaikki odottavat. Siinä FWP:n aromit sisältävät pullotteet varmasti perataan oikein kunnolla läpi, ja laventelin fanit saavat myös sanoa sanottavansa. Jostain syystä FWP nimittäin luetaan aina noiden Bowmore-pullotteiden karkeaksi virheeksi tai fataaliksi off-noteksi, vaikka moni (mukaan luettuna minä) pitää siitä todella paljon. Buxton mainitsee kyllä ohimennen tämänkin faniryhmän, mutta suurempaa painoarvoa asia ei siltä osin saa.

Ensimmäistä kertaa ainakin omaan silmääni osuu, että viskikirjailija viittaisi himottujen Bowmore-pullojen kohdalla viskibloggarin tekemiin arvioihin niistä. Buxton nimittäin legitimoi näiden klassikoiden arvon viittaamalla Serge Valentinin antamiin pistemääriin ja arvioihin (vaikka Valentin on tosiaan yksi FWP:tä kritisoineista Malt Maniacs -ryhmän jäsenistä). Jostain syystä Sergen läsnäolo tuntuu nykypäivänä relevantimmalta kuin esimerkiksi Jim Murrayn stetson-arvostelu tai jonkin varhaisemman aikakauden muistiinpano Michael Jacksonilta.

Buxton on ammattimies, joka on tehnyt laatutyötä jälleen kerran. Silti esimerkiksi mainittuun Glenfarclas-historiikkiin verrattuna But the Distilleries Went On tuntuu paikka paikoin hiukan kiireessä tehdyltä – esimerkiksi hakemisto puuttuu kokonaan. Sisältö on selvästi Glenfarclas-teosta ohuempaa esimerkiksi haastatteluiden osalta. Toki materiaali on monilta osin laveampaa ja vaikeammin pidettävissä kasassa. Pelkästä Bowmoren tislaamosta olisi tosiaan kirjoittanut itsenäisenkin teoksen.

Buxton_Morrison_Bowmore_005Buxton tukeutuu paljolti dokumentaatioon ja yleisesti tiedettyyn tietoon ja yhdistelee kokonaisuuteen mielellään asioita, joista hän on kirjoittanut niin monta kertaa aiemminkin. Syvällisiä haastatteluita ja avainhenkilöiden esittelyitä on verraten vähän, tarinan punainen lankakin ajoittain hukkuu. Etenkin Stanley P. Morrison Ltd:n aikaisten hallitushenkilöiden hyväntekeväisyystoimet tuntuvat sellaiselta asialta, jonka olisi voinut sujuvuuden nimissä jättää myös pois. Mutta todennäköisesti kirjan tilaaja on vaatinut ne mukaan, mene ja tiedä. Joka tapauksessa kymmenien sivujen selvitykset säätiöistä on hiukan puisevaa luettavaa.

Pienestä kritiikistä huolimatta But the Distilleries Went On kuuluu jokaisen viskiharrastajan hyllyyn. Totta kai viskistä kiinnostunut ihminen imee itseensä jokaisen pienen nippelin, jonka Buxton näistä vaiheista tarjoilee. Lukemisen jälkeen jää pieni haikeus. Yksi aikakausi on todella päättynyt. Morrison Bowmore Distillersiä ei enää ole, mutta tislaamot jatkavat.

Auchentoshan 12 yo 40%

Auchentoshanin 12-vuotias korvasi 10-vuotiaan tislaamon perusvalikoimassa vuonna 2008. Nyt tätä 12-vuotiasta myydään pikkupulloissa myös kotimaisessa alkoholiliikkeessä. Sellainen tietysti houkuttelee kokeilemaan, vaikka ei suuri Auchentoshan-fani olisikaan.

Auchentoshan 12 yo

(40%, OB, +/- 2014, Oloroso and Bourbon Casks, 20 cl)

Tuoksu: Makean sitruksinen, rotevan maltainen ja pehmeän mausteinen. Klementiiniä, mandariinia, monihedelmänektaria. Rasvainen Lowlands-fiilis, vahamaista ruohoisuutta ja mietoa kanervaisuutta. Kermatoffeeta, kinuskia, hunajaa, vaniljaa, kanelia, rusinaa, tuoretta tammea. Maltaisuus paistaa läpi hiukan lenseänä.

Maku: Rasvainen ja mieto. Pehmeä ja nektarimainen suutuntuma. Mandariinia, makeaa appelsiinimehua. Toffeeta, hunajaa, halvaa, hiukan puisevaa tammisuutta, mausteita, kanervaa, katajaisuutta, pähkinäisyyttä. Tasapaino on hyvä, mutta perusmaku ei oikein iske. Jälkimaku alkaa tuoreen tammisena ja mausteisena, mutta hiipuu appelsiinimehun, maapähkinän ja kanervaisuuden kautta nopeasti.

Arvio: Ihan laadukas perusviski, kelpo johdatus Lowlands-tyyliin. Perusmaku on kuitenkin sellainen, joka ei ole koskaan iskenyt minuun – eikä iske tälläkään kertaa. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Dramming 78/100Whisky Monitor Database 78/100 (per 1). Whisky Magazine 80/100 (Dave Broom), 78/100 (Rob Allanson).

Auchentoshan Three Wood 43%

Vuonna 1825 perustetun Auchentoshanin nimi tarkoittaa pellon kulmaa. Three Wood tuli 2002 ”sisarpullotteeksi” Bowmore 15 yo Darkestille.

Kolmipuu on kypsynyt nimensä mukaisesti kolmessa erilaisessa tynnyrissä: ensin ex-bourbonissa vähintään kymmenen vuotta, sitten vuoden verran ex-oloroso-sherryssä ja lopuksi puoli vuotta ex-Pedro Ximénez -sherryssä.

Auchentoshan Three Wood

(43%, OB, NAS, +/- 2012, 5cl miniature)

Tuoksu: Menisi sokkona melkein konjakista. Todella paksu omenaisuus ja konjakkimainen makeus ovat heti läsnä. Maltaisuus kuitenkin puskee läpi ja paljastaa luonteen. Rasvainen, luumuinen, siirappinen ja tiiviin hedelmäinen kokonaisuus. Makeaa sherryä, mangoa, toffeefudgea, mausteita. Oikein kutsuva.

Maku: Todella öljyinen, makean mausteinen ja tuoreen tamminen ensivaikutelma. Punainen omena, luumu ja siirappi nousevat pintaan. Maltaisuus on hapahkoa ja suutuntuma hyvin rasvainen, vaikka body on kevyt. Jälkimaku ei ole enää ollenkaan makea, vaan tammisuus tuo mausteet ja mustan teen mukanaan, samoin tietyn sitruksisuuden. Finaali on hetkellisesti hyvinkin herkullinen ja mielenkiintoisesti kehittyvä.

Arvio: Omaan suuhuni vaikea tisle on saanut onnistuneen tynnyröinnin ja sekoituksen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 75/100. Whiskynotes 76/100. Dramming 82/100Whisky Monitor Database 79/100 (per 7).

Auchentoshan Valinch 2012, 57,2%

Auchentoshan rakennettiin 1800, mutta se aloitti oikeasti vasta 1823. Tynnyrivahvuista, first fill bourbonissa kypsynyttä Valinchia valmistetaan vuosittain pieni erä, jonka määrää ei ole kuitenkaan paljastettu. Nimi tarkoittaa viskin maistamispipettiä, siis sitä hirveää metalliputkea, joka tynnyriin työnnetään.

Auchentoshan Valinch 2012

(57,2%, OB, NAS, 2012, Limited Edition, 2nd Release, 70 cl)

Tuoksu: Hunajamelonia, sitruunaa. Vappusimaa, erityisen vahva fariinisokeri. Kirpeä tammisuus. Tuoretta vaniljatankoa. Kun pääsee pistävän alkoholisuuden läpi, tämä on ihan miellyttävä. Leikkokukkiakin löytyy, hunajaa, hedelmäkarkkeja. Silti rasvainen ja tuhti. Vesilisällä kukkaisuus korostuu mutta ilme latistuu.

Maku: Erittäin kermainen. Puhdasta bourbonkypsytystä, sitruunaa ja vaniljaa. Jännä fariinisokeri tuntuu maussakin – nam. Hunajaa, hedelmäkarkkia, toffeeta melassia. Jotenkin raikas ja puhdas fiilis. Runsaasti voimaa, ja tammea. Jälkimaku on sitruksinen, tamminen, pirskahteleva, öljyinen, voimakas. Vesilisällä mausteet ja yrtit heräävät (minttu, inkivääri, chili). Maku on hienosti synkassa tuoksun kanssa.

Arvio: Yllättävän pirteä, voimakas ja maukas. Ylitti kirkkaasti kaikki odotukset. 85/100

Auchentoshan 21 yo 43%

Auchentoshanin tislaamo rakennettiin 1800, mutta toiminta alkoi vasta 1823. Skotlannin tislaamoille poikkeuksellisesti se harjoittaa kolminkertaista tislausta.

Tämä tislaamon virallinen 21-vuotias pullote on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä (80 % refill, 20 % first fill).

Jostain syystä etiketissä vielä korostetaan, että viski on kypsynyt yli 21 vuotta. Eikö se ole ihan selvää, jos ikämerkintänä on 21 yo? Eikö se ole tuotteeseen käytetyn viskin vähimmäisikä, mikä aina ilmoitetaan?

Auchentoshan 21 yo

(43%, OB, Limited Release, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Hunajaista jälkiruokaviiniä. Öljyinen. Konsentroituneita hedelmiä: persikkaa, appelsiinia, kiiviä. Siirappia. Kosteaa kakkupohjaa. Suklaisuutta, hapokasta maltaisuutta. Jotain vähän tunkkaista. Bensaa? Aukeaa hitaasti. Runsas.

Maku: Rasvainen mutta kevyt. Vahva, hapan maltaisuus hallitsee. Lager-olutta. Hiukan hapokas ja mineraalinen suutuntuma. Body on hento, voimaa ja ryhtiä puuttuu. Hedelmäisyys on sivuosassa, vain sitruksinen valkoviini löytyy. Viinimäisyys tulee selvemmin esiin jälkimaussa. Lopetus on maltainen, ruohoinen, tamminen, maanläheinen, hiukan vajaa. Ei säväytä. Jotain eltaantunutta tässä on.

Arvio: Tuoksussa lupaava, maussa liian heikko. Liian hapanta ja löysää minun makuuni. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 5).