NAS

Jura Seven Wood 42%

Vuorossa on Juran miniatyyrisetin viimeinen koitos. Journey oli vaatimaton viski, minkä jälkeen uusi kymppivuotias vielä petti pahemman kerran. Härkäviikkojen vesi ja reikäleipä täydentyy nyt viimeisellä eväällä.

Jura on käyttänyt tässä julkaisussa peräti seitsemää erilaista tynnyrityyppiä, jotka ovat listalta luettuna seuraavat: First-fill ex-Bourbon American White Oak, Vosges, Bertranges, Jupilles, Allier, Tronçais & Limousin Barrels.

Mitä seuraavaksi, Eight Wood? Eleven Wood? Melko naurettavaksihan tämä menee.

Jura Seven Wood

(42%, OB, NAS, +/- 2019, First-fill ex-Bourbon American White Oak, Vosges, Bertranges, Jupilles, Allier, Tronçais & Limousin Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja jugurttinen, maltainen ja tamminen. Happamuutta, puuromaisuutta, suoranaista viljaisuuttakin. Runsaasti aprikoosia ja pientä sitruksisuutta. Tammessa on kitkerä sävy, mutta hiukan hunajaa ja suklaata on sitä tasapainottamassa. Tummaa marjaisuutta, mustaa teetä, painavaa rasvaisuutta.

Maku: Maltaisuutta ja hedelmää riittää. Tammen komennossa mennään, mutta aprikoosille ja sitrukselle jää silti tilaa. Puuromainen viljaisuus ja hapan jugurttisuus ovat mukana. Kitkeryyttä ja viinimäistä tanniinisuutta, mustaa teetä, hapokkuutta. Mustaviinimarjahilloa, toffeeta, hunajaisuutta, hiukan maitosuklaata. Suutuntuma on melko kevyt ja osin sekava. Jälkimaku avautuu todella tammisena, en hetkeen muista kokeneeni vastaavaa. Tanniinit iskevät joka suunnasta ja suutuntuma kuivuu reippaasti. Ruohoa, tummaa hedelmäisyyttä, kitkerää marjaisuutta, aprikoosia. Hiukan hunajaa ja vaniljaa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Voimakkaasti tammen käskyttämä viski. Jälkimaun ansiosta näistä paras, koska jää mieleen. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 77/100. Smoke On The Water, ”Mielenkiintoinen ja erilainen, joskin haastava Jura”.

Jura Journey 40%

Joulun jälkeiset pyhättömät viikot ovat kansanperinteen mukaan härkäviikot, jolloin vedetään vain vettä ja reikäleipää. Viskiharrastajan härkäviikot tarkoittavat joutumista Juran perusvalikoiman äärelle.

Maistelussa tällä viikolla siis Juran uutta perustavaraa kolmen viskin miniatyyrisetistä. Ensin on vuorossa Journey, nasseviski ex-bourbonista, eikä tosiaan herätä suuria tunteita. Mutta joskus näitäkin on maistettava, kun on kaappiin eksynyt.

Jura Journey

(40%, OB, NAS, +/- 2019, American White Oak Ex-Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen, sitruksinen ja mieto. Tietty kypsymättömän viskin lenseä puuromaisuus iskee heti nokkaan. Toisaalta alhaiset voltit tuntuvat tiettynä pehmeytenä, omenahillona ja vaniljana. Päärynää, märkää heinää, pientä kosteaa pahvisuutta. Karamellin ja hunajan makeutta, hiukan kanelia.

Maku: Yksinkertainen ja mieto kokonaisuus. Maltaisuus maistuu puuromaisuutena, aamiaismuroina ja tiettynä jyväisenä lenseytenä. Tammi pukkaa ilmoille kanelia ja pientä happamuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja lievästi vetinen. Ruohoisuutta, päärynää ja sitruksisuutta, johon vanilja ja karamelli tuovat hiukan makeutta. Jälkimaku on kitkerä ja ruohoinen. Muromaisuus ja pahvisuus korostuvat. Tammista ja jyväistä happamuutta, hiukan raakaa päärynää ja märkää heinäisyyttä. Mausteisuudessa on pistävä sävy, hiukan kanelia ja pippuria. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Entry-level-viskiä on arvioitava sellaisena. Mutta eihän tämä kovin hyvää ole. 77/100

Spey (Speyside) Fumare 46%

Lasissa tällä kertaa savuista Speyside-tislaamon viskiä pikkupullosta. Edelleen häiritsee tämä Spey-markkinointinimi. Olen yhden tällaisen uuden Speyn maistanut aiemminkin, mutta se ei jättänyt kyllä mitään muistijälkeä. Se oli sentään ikämerkittyä, kun tämä on ihan nassea.

Spey (Speyside) Fumare

(46%, OB, NAS, +/- 2019, Peated, 20 cl)

Tuoksu: Todella nuoren oloista, vähän kuin savuista new makea. Turvetta, vegetaalisuutta, liuotinmaisuutta, jyväisyyttä, puhdasta alkoholia. Melko makea ja hedelmäiseen vivahtava yleisilme. Tammea, liimaa, heinää, märkää ruohoa, ummehtuneisuutta. Ei säväytä millään tavalla. Vesilisä tuo runsaasti hunajaista makeutta.

Maku: Tuoksua tanakampi saman tien, mutta edelleen todella kypsymättömän ja raa’an oloinen kokonaisuus. Turvetta, jyväisyyttä, vegetaalisia sävyjä, märkää maalattiaa. Tammi on osin ilkeän liimamaista ja pippurista. Suutuntuma on melko kevyt ja sekava. Heinää, hapokkuutta, hiukan omenaista hedelmäisyyttä ja hunajaista makeutta. Jälkimaku alkaa turvesavuisena ja maanläheisenä. Kosteaa tallimaisuutta, vegetaalisia sävyjä, tummuvaa tammisuutta, pientä suolaisuutta. Heinää, hapokkuutta, liuotinmaisuutta ja alkoholia. Sävyt kuolevat kuitenkin nopeasti pois, jäljelle jää lähinnä vain pieni maltainen paahteisuus ja tammen pistely. Melko lyhyt finaali kaikkineen. Vesilisä avaa makeaa sitruksisuutta ja hiukan mentholia.

Arvio: Tämä kilpailee samoissa sarjoissa savuisten raakatisleiden kanssa. 76/100

Clynelish Reserve Game of Thrones 51,2%

Maistossa ikämerkitsemätön GoT-perusviski, jossa voltit ovat tavanomaista tukevammat. Aiemmin maistamani Game of Thrones -pullotteet ovat jättäneet kautta linjan kylmäksi, mutta toivottavasti tämä Clynelish toimisi paremmin.

Clynelish Reserve Game of Thrones

(51,2%, OB, NAS, 2019, Game of Thrones – House Tyrell, 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, tumma ja varsin happaman oloinen. Sitruksisuus tulee läpi varsin katkerana, kirpeä aprikoosi ja karhea maltaisuus säestävät. Vaha on esillä, samoin kaneli ja hapan yrttisyys. Havuja, märkiä lehtiä, talviomenaa. Taustalta löytyy myös pieni vanilja ja hunaja. Vesilisä avaa mukavasti mentholia.

Maku: Maltainen ja tamminen, runsas ja pureva. Ei mikään siemailuviski, vaan synkkä ja vaativa kokonaisuus. Öljyisyyttä, katkeruutta, hapanta sitruksisuutta, kanelia, karvaita yrttejä. Suutuntuma on melko vahamainen ja napakan mausteinen. Havuja, pippuria, mehiläisvahaa. Edelleen se pieni hunajainen ja vaniljainen makeus on kuitenkin mukana. Jälkimaku puskee pippuria selvästi isommin, katkeruus ja happamuus pääsevät valtaan. Tammea, maltaisuutta, karheutta, yrttejä. Pieni karkkinen makeus kuitenkin löytyy yhä taustalta, vaniljaisella kärjellä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo jännän laventelin esiin.

Arvio: Vaativa ja synkkäsävyinen Clynelish. Viskinä ei helpoimmasta päästä. Puhtaasti tekniseltä kannalta tässä on vahvoja ja hienojakin piirteitä, jotka kohottavat tämän ehdottomasti kaiken bulkin yläpuolelle, mutta siitä huolimatta kokonaisuus ei valtavasti sytytä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Smoke On The Water, ”Hyvä viski”.

Ben Bracken 40%

Lasissa on nyt Lidlin halpaviskiä Speysidelta ilman ikämerkintää. Liiteri pyytää täydestä pullosta Saksassa 18 euroa, joten single maltina tämän hinta-laatusuhdetta saattaa olla vaikea ylittää – ainakaan millään lineaarisella asteikolla.

Ben Bracken

(40%, Clydesdale for Lidl, NAS, +/- 2019, Speyside Single Malt, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, hunajainen ja varsin sitruksinen. Puuromaista lenseyttä, tiettyä tunkkaisuutta. Hunajamelonia, makeita viinirypäleitä, omenasosetta. Kukkaisuutta, kinuskia, pehmeää mausteisuutta. Keltaisia luumuja, pientä mangomaisuutta.

Maku: Yllättävän pehmeä, suorastaan viipyilevä. Tiettyä vetisyyttä tässä kyllä on, potku puuttuu. Sitruksisuus ja hunajaisuus ovat edelleen selvimmin esillä, mutta hedelmäisyys muilta osin jää varsin sekavaksi. Ananasta, omenaa, viinirypälettä. Samoin heinäisyyttä ja suolaisuutta kyllä riittää. Suutuntuma on varsin kevyt ja runko osin väljähtynyt. Maltaisuus on kevyttä, edelleen hiukan puuromaista vivahdetta löytyy. Jälkimaku on hedelmäinen ja hiukan metallinen. Happamuutta, puuroa, heinää, kirpeää marjaisuutta. Alkoholisuus pääsee lopulta kunnolla läpi ja polttaa kaiken mennessään. Melko lyhyt ja vaatimaton finaali.

Arvio: En yleensä ota kantaa hinta-laatusuhteeseen. Viskinä tämä on vaatimaton. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hintaluokassaan todella laadukas esitys”.

Glen Scotia Victoriana 51,5%

Glen Scotia julkaisi tällaisen NAS-viskin osana isompaa uudistusta vuonna 2015. Tämä Victoriana päättää kolmen miniatyyrin setin tarjoaman maistelukimaran.

Odotukset ovat todella alhaalla, koska sekä Double Cask että 15 yo jäivät kokonaisuuksina vaatimattomiksi. Ja täytyy kuitenkin muistaa, että olen kohdannut myös erinomaisia Glen Scotian viskejä ennen tätä, joten tisleessä ei lähtökohtaisesti pitäisi olla mitään vialla.

Glen Scotia Victoriana

(51,5%, OB, NAS, +/- 2016, Charred Oak Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Rusinainen ja hiukan hapan. Jugurttia ja musteisuutta, piparkakkua, suolaisuutta. Likainen vivahde, paahtoleipää, miellyttävää pölyisyyttä. Suolapähkinää, pihkaa, havuja, miellyttävä tammi. Pientä kahvisuutta, kuivattua luumua ja aprikoosia. Ei huono ollenkaan. Vesilisä avaa miellyttävää mentholia.

Maku: Rusinaa, suklaata, sitrushedelmää ja kahvia. Varsin runsas kattaus, hiukan happamalla ja likaisella kierteellä, kuten Glen Scotiaan kuuluu. Suolapähkinä ja piparkakku ovat mukana, samoin jugurttirusinat ja kuivattu aprikoosi. Keskitäyteläinen suutuntuma on varsin mukavassa balanssissa. Havuja, paahteisuutta, karvasta pihkaisuutta, tanniineja, inkivääriä, pientä pippuria. Jälkimaku on paahteinen ja tanniininen, todella tamminen ja reippaan mausteinen. Rusinaa, suklaisuutta, sitruksisuutta, nahkaa, kahvia, mustetta. Suolainen ja likainen vivahde säilyy vahvana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee pölyisiä ja tomusokerisia piirteitä.

Arvio: Tässä sarjassa selvä voittaja. Varsin omalaatuinen kokonaisuus, jossa on paljon sellaista, mistä ottaa kiinni. Hiukan outo viski tämäkin on, mutta se nyt kuuluu asiaan, kun Glen Scotiasta puhutaan. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100. Whiskynotes 84/100.

Glen Scotia Double Cask 46%

Maistelussa on tällä viikolla Campbeltownin vähälle huomiolle jääneen Glen Scotian miniatyyrisetti, jossa on tislaamon kolme verraten uutta core rangen tuotetta.

Tällaisen entry level -viskin tislaamo lanseerasi vuonna 2015. Tietysti ikämerkintä on jätetty pois. Toimikoon tämä kuitenkin johdantona tislaamon nykytyyliin.

Glen Scotia Double Cask

(46%, OB, NAS, +/- 2016, 1st Fill Bourbon & Pedro Ximénez Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Metallinen ja hyvin erikoinen, todella palanut. Tuoretta katajaa, raakaa lihaa, hapanta tummaa olutta. Märkää lehtikasaa, kypsiä omenia. Hiukan keksimäistä vivahdetta, vaniljaa, pientä puuromaisuutta. Toffeekarkkia, suolaa, hapokkuutta. Kuparipannua. Vesilisä tuo toffeefudgen vahvasti pintaan.

Maku: Siirappinen ja suolainen, viininen ja puuromainen. Paljon kaikkea, ei juhli tasapainollaan. Rusinaa, kypsää omenaa, edelleen palanutta puuta ja lihaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, balanssi karkailee. Kermatoffeeeta, vaniljaa. Jonkin verran pahvisia ja vegetaalisia piirteitä. Metallisuutta, happamuutta, erikoista eksoottista mausteisuutta. Jälkimaku on rusinainen, siirappinen ja lievästi erikoinen. Metallisuus ja palanut puu tuntuvat edelleen voimakkaina. Toffeeta, sitruksisuutta, pientä pippuria. Omenaa, persikkaa, puuroa, jotain likaisuutta ja rasvaisuutta loppuun asti. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo lähinnä kitkeryyttä.

Arvio: Varsin erikoinen viski kaikin puolin. Kummallisuuksien kerhoon kertaheitolla. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 80/100.

Port Charlotte Batch #1, That Boutique-y Whisky Company 52,4%

That Boutique-y Whisky Company julkaisi ensimmäisen Port Charlottensa vuonna 2015. Sen jälkeen uusia editioita on tullut tähän mennessä vielä viisi lisää. Nyt maistelussa siis sarjan avausviski.

Port Charlotte Batch #1, That Boutique-y Whisky Company

(52,4%, That Boutique-y Whisky Company, NAS, 2015, 183 bts., 50 cl)

Tuoksu: Suolaisen lihaisa ja muhkean turvesavuinen. Rasvaista pekonia, bbq-kastiketta, hiukan hiiltä ja nuotion tuhkaa. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, aavistus hunajaa. Aamiaismuroja, maltaisuutta. Tervaa. Tammi on varsin aktiivista ja pippurisen napakkaa. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja palvikinkkua esiin.

Maku: Suola, sitruuna ja savu ovat hyvin esillä, mutta kokonaisuus on vetinen ja ponneton. Lihaisuus jää ohimenevän palvikinkun pyyhkäisyksi. Enemmän huomiota saa vastasahattu tammilankku, sahanpuru ja pieni pippurisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko Port Charlotteksi jopa heikko. Todella jyrkkä pudotus lupaavan tuoksun jälkeen. Maltaisuutta, muroja, hiukan vaniljaa. Jälkimaku liikkuu edelleen nuoren tammen ja hiukan tuhkaisen turvesavun ympärillä. Pippurisuus nostaa päätään. Sitruunaa, omenaa, runsaasti vaniljaa, pientä kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisällä esiin tulee rasvaisuutta ja kermaista lihaisuutta.

Arvio: Lupaavan tuoksun jälkeen maku pettää. Rasvaisen lihaisuuden sijaan onkin jotain muuta. Viski on kokonaisuutena vielä ihan kelvollinen, mutta tuoksu pyörii aivan eri pallokentällä makuun verrattuna. 82/100

Highland Park Valknut 46,8%

Suomen Mallaswhiskyseuran suuren Highland Park -tastingin aiheena olivat Pohjoismaiden markkinoille tehdyt ja talvipäivänseisauksen mukaan nimetyt pullotteet. Lämmittelyviskinä maistettiin kuitenkin tuore Valknut-pullote Viking Legend -sarjasta, ennen kuin siirryttiin tynnyrivahvuisten pariin.

Pullo ja pakkaus ovat edelleen tanskalaisen Jim Lyngvildin viikinkimeininkiä. Alan kai vähitellen tottua näihin, koska enää ei ärsyttänyt ihan niin paljon, vaan pystyin keskittymään itse viskiin.

Highland Park Valknut

(46,8%, OB, NAS, 2018, The Viking Legend Series, Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Likainen ja reippaan turpeinen, pureva ja vegetaalinen. Maltainen, puuromainen ja hiukan lenseä. Suolaista sherryä, nahkaa, kirsikkaa, tammea. Kevyen suklainen, yrttinen, aavistuksen hapokas. Silti kaikilta osin hiukan ohuen ja nuoren oloinen. Vesilisä tuo tiettyä paljautta vielä lisää, jopa klooria.

Maku: Maltainen ja yllättävän räväkkä. Tiukan turvesavuinen ja raa’an vegetaalinen. Pippurinen ja mineraalinen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiukan raaka. Paahteisuutta, saksanpähkinää, vain ohuesti hunajaa ja vaniljaa. Jälkimaku on suolainen ja kireä, maltainen ja yllättävänkin lääkemäinen. Sherry pysyy edelleen happamalla ja ohuella laidalla. Keskipitkä, pippurinen finaali. Vesilisä tekee maulle hyvää, toffee ja vanilja pääsevät esiin.

Arvio: Iso pettymys. Ei ollenkaan kelvoton viski, mutta edeltävä Valkyrie oli huimasti parempi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Bunnahabhain Mòine 46,3%

Maistelussa vaihteeksi turvesavuinen ikämerkitsemätön Bunna. Oletettavasti hyvinkin nuorta tavaraa. Tästä on myös vanhemmalla pakkauksella varustettu versio, jota näkyi kotimaisessakin alkoholiliikkeessä, mutta vuonna 2017 etiketti muuttui tähän uuteen.

Bunnahabhain Mòine

(46,3%, OB, NAS, 2017, Peated, 70 cl)

Tuoksu: Suolainen ja muhkean turpeinen, yllättävänkin mehukas ja lääkemäinen. Antiseptisia aineita, hapokkuutta, kuivaa valkoviiniä. Märkää kalliota, sammutettua nuotiota, jodia. Vegetaalisuutta ja märän turvesuon tunnelmaa, vaikka itse savussa on kuiva ja tuhkainen sävy. Vesilisä avaa ruohoa ja merilevää.

Maku: Nuoren Bunnan suolainen ja pippurinen perussävy yhdistyy mainiosti roimaan turvesavuun ja melko reippaaseen hedelmäisyyteen. Vaniljaa, omenaa, hiukan sitruksisuutta. Jodia, pientä lääkemäisyyttä, vegetaalista turpeisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Tammi on todella aktiivista, mutta jotenkin vanilja ja suola sitovat sen kahdesta suunnasta. Jälkimaku tarjoilee kuivan turvesavun ja omenaisen hedelmän maukkaan kehityskaaren. Mineraalisuutta, jodia, sitruksisuutta, hiukan lakritsia ja lihaisuutta. Tuhkaa, happoja, vaniljaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo suklaisen makeuden.

Arvio: Positiivinen yllätys kaikin puolin. Laadukas nuori savuviski, ei pahaa sanottavaa. Tyylistä tulevat mieleen jotkut viime aikojen nuoremmat Ledaigit. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Erittäin hyvä turpeinen nuori Bunna”.