NAS

Bowmore No. 1, 40%

Bowmore julkaisi vuonna 2017 aiemman Small Batch -pullotteen tilalle uuden No. 1 -version. Nimi on kieltämättä hämäävä, kun vähän aikaa sitten markkinoille tuli samasta tislaamosta Vault Edition No. 1. Se taas oli ihan eri tuote.

Bowmore No. 1

(40%, OB, NAS, 2017, First Fill Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Herukkaa, ruohoa ja nuotiosavua. Vasta kuorittua puuta, lakritsia, aavistus tervaa. Sitruunaa, suolaisuutta, kuivattuja sekahedelmiä, minttua, kurkkupastillia. Varsin hento tuoksu, mutta herukkaisena ja hedelmäisenä silti hyvin tunnistettava. Turpeisuus pysyttelee rauhallisena taustalla.

Maku: Pehmeä ja mieto. Kermainen, sitruunainen, kevyen turvesavuinen, hiukan saippuainen. Suolaisuus korostuu vähitellen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiukan rasvaiseen vivahtava. Vaniljaa, hunajaa, trooppista hedelmää, herukkaisuutta, tuttuja Bowmoren perusmakuja. Hiukan karvaita sivuääniä kuitenkin löytyy myös. Jälkimaku nousee hiukan happaman sitruunaisena ja osin ummehtuneenakin, kunnes turvesavu peittää ylimääräiset häiriöt. Herukkaa, minttua, ruohoisuutta, raikasta hedelmää, hiukan suolaa, salmiakkijauhetta. Varsin suoraviivainen finaali jää melko lyhyeksi.

Arvio: Tuoksultaan lupaava mutta maku jää Small Batchista – paljon. Ehkä sitä toisen täytön tynnyriäkin olisi tarvittu sekoitukseen mukaan, mene ja tiedä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100Smoke On The Water, ”Ihan ok simppeli Bowmore edullisessa hintaluokassa”.

The Macallan Edition No. 3, 48,3%

Macallanin Bob Dalgarno ja parfumööri Roja Dove ovat olleet yhdessä asialla ja pistäneet kasaan Edition No. 3 -pullotteen. Viime aikoina maistamistani uuden ajan Mäkkäreistä Edition No. 2 on ollut omassa lajissaan kenties paras, joten tätäkin kohtaan odotuksia löytyy.

Nyt on taas niin vino pino tynnyreitä vattauksessa mukana, ettei sieltä osaa oikein edes poimia mitään olennaista. Pääosa tynnyreistä on ollut ensimmäistä täyttöä, ja settiä on täydennetty refillillä. Mukaan mahtuu niin sherry butteja kuin puncheoneitakin, sekä eurooppalaisesta että amerikkalaisesta tammesta. Ex-bourbontynnyreitä löytyy niin barreleina kuin hogsheadeina, kaikki first filliä.

Tarvitaan kyllä melkoisesti loitsuja, että tällaisesta satsista saa tolkun. Tai sitten Dalgarnon ja Doven nokka on osunut oikeisiin tynnyreihin ja kokonaisuus toimii. Maistamalla se selviää.

The Macallan Edition No. 3

(48,3%, OB, NAS, 2017, European and American Oak Sherry Butts & Puncheons + Bourbon Barrels & Hogsheads, 250000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän tuhti, likainen ja maltainen. Karamellisuutta, tikkunekkua, hiukan kahvia, maapähkinävoita, voita, rasvaisuutta. Kanelia, kanervaisuutta, vaniljaa, hunajaa. Ylikypsää hedelmäisyyttä, sitruksisuutta, aktiivista tammisuutta. Vähän sekava. Vesilisä tuo vähän ruutisia ja poltettuja piirteitä.

Maku: Runsas, paksu ja voimakas. Edelleen siellä likaisella ja rasvaisella puolella, puuromaisen maltaisuuden ja nuoria Highland Parkeja muistuttavan kanervahunajan maisemissa. Uuniomenaa, kanelia, paahdettuja taateleita, pähkinäisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja runko jämäkkä. Runsaasti aktiivista tammea ja mausteiden tulitusta. Hiukan pihkaisuutta, siirappia, rusinaa, ylikypsää sekahedelmää. Jälkimaku on heti alkuun todella mausteinen ja tanniininen, mutta karamellisuus ja maapähkinävoi tulevat pelastamaan. Kanelia, inkivääriä, tuttua kanervahunajaa, uuniomenaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa rusinaa.

Arvio: Iha pätevä viski lajissaan, mutta pidin Edition No. 2:sta enemmän. Nyt on likaisuutta ja puuta vielä enemmän tiskissä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 1). Whiskynotes 87/100.

Laphroaig The 1815 Legacy Edition 48%

Laphroaigin kevätkaudella 2017 matkustajamyymälöihin lanseeraama The 1815 Legacy Edition on ilmeisesti melko pitkälle samaa tavaraa kuin aiempi An Cuan Mòr. Tynnyreinä on tiettävästi käytetty ensimmäisen täytön ex-bourbonia, ja kypsytystä on täydennetty uudella eurooppalaisella tammella.

Pullote on saanut melkoisen ristiriitaisen vastaanoton. Viimeistään Sergen rusikoinnin jälkeen huuto yltyi sellaiseksi, että siltä pitää mennä piiloon, kun tätä ryhtyy maistamaan.

Laphroaig The 1815 Legacy Edition

(48%, OB, NAS, 2017, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, kevyen tervainen ja varsin tamminen. Teroitettua lyijykynää, inkivääriä, erikoisen runsaasti currya ja kanelia. Sitruksisuutta, suolaisuutta, hiukan lääkemäisiä vivahteita ja kuivalihaisuutta. Vasta sahattua tammilankkua. Ohuemman oloinen kuin mainittu An Cuan Mòr. Vesilisä availee omenaisuutta.

Maku: Tuoksua paremmin kohdallaan. Silti runko on varsin ohut eikä suutuntuma ole järin vahva muutenkaan. Suolaisuutta ja turvesavua kyllä riittää, samoin kuivakkaa tammisuutta ja mausteiden kirjoa. Salmiakkia, pippurisuutta, rusinaisuutta, lääkemäisyyttä, hyvin kuivaa lihaisuutta myös. Tammi on mausteiden puolesta pinnassa ja tanniinit tuovat karheutta mukaan. Inkivääriä on runsaasti. Jälkimaku on tammen ja savun vuoropuhelua, jossa mausteisuutta riittää. Vähittäisen makeuden mukana tulee vaniljaa, hiukan hunajaa, rusinaa, keltaista luumua, suolaa, tervaa ja lääkemäisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo limettiä ja vihreää omenaa pintaan.

Arvio: Ennemmin tätä juo kuin selkäänsä ottaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100.

Highland Park Drakkar 40%

Highland Parkin ex-sherrytynnyreissä kypsynyt, ikämerkitsemätön Drakkar julkaistiin jo vuonna 2011. Silti se on jostain syystä kiertänyt minut kaukaa. Nyt sattui vihdoin kohdalle.

Highland Park Drakkar

(40%, OB, NAS, 2011, Spanish Sherry Casks, 100 cl)

Tuoksu: Appelsiininen, raikkaan luumuinen, varsin maltainen. Sitruksista kirpeyttä, runsaasti punaista omenaa, kinuskia. Suolaista lakritsia, hunajaa, vaniljaa, hiukan tuoretta inkivääriä. Tammi häilyy taustalla ja tuo hiukan nahkaisia sävyjä pintaan. Kevyttä nuotiosavua. Miellyttävä tuoksu kyllä, joskin mieto.

Maku: Hunajaa, kovia toffeekarkkeja, sitruksen kirpeyttä ja tammen napakkuutta. Makea appelsiini, persikka, punainen omena ja keltainen luumu ovat läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hiukan turhan kevyt. Maltaisuus ja tammi ovat hyvässä balanssissa. Mineraalisuutta, suolaisuutta ja merellisyyttä, hiukan kuivaa turvesavuakin taustalla. Jälkimaku on kuivan hedelmäinen ja edelleen todella mineraalinen. Kuiva ja hiukan kireä turpeisuus ottaa yhteen merellisen suolaisuuden kanssa. Lakritsia, salmiakkia, yrttisyyttä. Tammi saa kuitenkin yliotetta nopeasti ja pukkaa nahkaisuutta ja tanniineja pintaan. Keskipitkä finaali, joka käy varsin hapokkaaksi.

Arvio: Tuoksultaan hetkellisesti todella herkullinen mutta maultaan pieni pettymys. Painii hyvinkin samassa sarjassa kuin vierellä maistelemani Voyage of the Raven, joka on tosin selvästi tätä makeampi ja profiililtaan omalla tavallaan likaisempi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 1).

Arran Sauternes Cask Finish 50%

Arranin perusvalikoimaan kuuluu muutama tällainen viinitynnyrifinistely. Nyt maistelussa arviolta parin vuoden takaista erää Sauternes-jälkiruokaviinitynnyreissä viimeistellystä viskistä.

Maistoin tämän kyllä jo Louisa Youngin tastingissa Uisgessa, mutta sellainen tunne jäi, että se ansaitsee vielä keskittyneemmän käsittelyn. Viski on siis kypsynyt Louisan mukaan noin seitsemän vuotta ex-bourbonissa ja sen jälkeen viimeistelty 12 kuukautta ex-Sauternesissa.

Arran Sauternes Cask Finish

(50%, OB, NAS, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Karkkinen, hunajainen ja vaniljainen. Nallekarkkeja, hiukan viinikumia, säilykepäärynöitä siirappiliemessä, hunajamelonia, hedelmäsalaattia. Maltaisuus tulee mukavasti läpi, tammi on varsin kauniisti esillä myös. Hiukan mausteisuutta ja pekaanipähkinää. Vesilisä avaa omenaa ja sitruksisuutta.

Maku: Hedelmäinen, imelän hunajainen ja kihelmöivän mausteinen. Tammi pukkaa runsaasti tanniineja eikä pippuriltakaan säästytä, mutta hedelmäkarkkisuus, öljyisyys ja mehiläisvahaisuus tasapainottavat tätä oivallisesti. Hedelmämehua, hedelmäsalaattia, säilykehedelmiä ja hedelmäsiirappia riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta mausteiden ansiosta varsin napakka. Maltaisuus kulkee hyvin mukana. Jälkimaku on erittäin vaniljainen, hunajainen ja mausteinen. Pippuria ja suolaisuutta, hedelmäsalaattia, inkivääriä, sitruksisuutta. Keskipitkä ja kihelmöivä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, avaa mintun ja päärynämarmeladin.

Arvio: Mausteisen ryhdikäs ja pätevä perusviski. Ei herätä suuria tunteita mutta hoitaa hedelmäsalaattisen tonttinsa nätisti. 83/100

Mortlach Special Strength 49%

Jälleen tällaisessa pienemmässä (50 cl) pullossa tax free -markkinoille tuotu Mortlach. Ilmeisesti tynnyrit ovat taas refilliä ja first-filliä, eurooppalaista ja jenkkiä sekaisin, aivan kuten Rare Oldissakin. Nyt ”erikoisvahvuus” kuitenkin se juttu, jolla tämä myydään.

Odotuksia tätä kohtaan ei juurikaan ole. The Beast of Dufftown harvoin vielä jylisee nuorella iällä tai edes tällaisilla volteilla, mutta maistetaan silti avoimin mielin.

Mortlach Special Strength

(49%, OB, NAS, +/- 2015, Travel Retail Exclusive, 50 cl)

Tuoksu: Maltainen, varsin ruohoinen ja appelsiininen, painava ja lihaisa. Uskollinen tisleen perusluonteelle. Öljyisyyttä, suolaista voita, rasvaa, voimakasta tammisuutta. Sitruksisuutta, erityisesti greippiä. Mineraalista hapokkuutta, metallisuutta, pientä karvautta. Minttua ja mausteisuutta. Vesilisä nostaa hapokasta puolta esiin.

Maku: Oivallinen yhdistelmä appelsiinia, maltaisuutta, ruohoisuutta ja lihaisuutta. Mahtava paino. Pähkinäisyyttä, suklaisuutta, nahkaisuutta, rusinaa, sitruksisuutta. Tammi on jälleen reippaana pinnassa. Suutuntuma on täyteläinen ja tekstuuri raskas, tunnelma on juuri oikealla tavalla lujaotteinen. Mausteisuutta, kuivalihaa, omenaa, aprikoosia. Vaniljaa ja hunajaakin löytyy. Jälkimaku on edelleen hyvin appelsiininen ja painava, lihaisa ja öljyinen. Tietty likaisuus jatkaa kulkuaan. Sitruksisuutta, tammea, voita, metallista vivahdetta, ruohoa, minttua. Pitkä ja voimakas finaali. Vesilisä tuo maltaisuuteen pienen puuromaisuuden.

Arvio: Ilahduttava yllätys. Mortlachin perusluonne on vahvasti läsnä ja tasapaino kohdallaan. Hiukan yksioikoinen mutta oikein maukas tapaus. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Old Pulteney Noss Head 46%

Old Pulteneyn majakkasarjaan on kuulunut tällainenkin viski, täysin ex-bourbonissa kypsynyt. Aiemmista maistamistani Lighthouse Series -viskeistä sekä Duncansby Head että Pentland Skerries olivat korkeintaan siedettäviä viskejä, joten odotuksia tämän Noss Headin suhteen ei juuri ole.

Old Pulteney Noss Head

(46%, OB, NAS, 2015, Lighthouse Series, Bourbon Casks, 100 cl)

Tuoksu: Puhdasta maltaisuutta ja likaista koneöljyä. Suolaisuutta, merilevää, hapanta puuromaisuutta. Tietyt suolaisen kirpeät elementit muistuttavat Old Pulteneyn raakatisleen luonteesta. Selleriä, kirpeää omenaa, tammea. Hyvin yksinkertainen kokonaisuus, ei erityisemmin säväytä. Vesilisä tuo pientä mentholisuutta.

Maku: Paljasta maltaisuutta ja raakaa tammisuutta. Todella suolainen, jälleen raakatisleen ominaislaatu puskee kaikesta läpi. Omenaa, happoisuutta, puuromaisuutta, tammilastuja, mausteita. Suutuntuma on melko kevyt ja tekstuuri ohut ylipäänsä. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Yksinkertainen. Jälkimaku on maltainen, jyvämäinen ja karhea. Tammi puskee nuorekkaana ja raakana kaikesta läpi. Suolaisuutta, merellisyyttä, hiukan merilevää, hapokkuutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä ohentaa tätä reippaasti ja avaa vain kevyen kurkkupastillisuuden.

Arvio: Hyvin yksinkertainen viski, lähellä raakatisleen luonnetta. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100.

Ardbeg An Oa 46,6%

An Oa tuli uutena tuotteena Ardbegin core rangeen vuonna 2017. Kyseessä on ilmeisen nuori viski, mutta Dr Bill on taas vetänyt puolet tynnyrivarastoaan tämän taakse: joukossa on niin hiillettyä uutta tammea, Pedro Ximénez -sherrytynnyreitä kuin ensimmäisen täytön bourbontynnyreitäkin.

Sekoitus on tehty Ardbegin uudessa sekoitusastiassa (”gathering vat”). Ilmeisesti An Oa on tosiaan tullut pidemmäksi aikaa mukaan Ardbegin perusvalikoimaan.  Se on nimetty Islayn eteläkärjessä eli siellä saaren lentokentän eteläpuolella sijaitsevan Oan niemimaan mukaan.

Ardbeg An Oa

(46,6%, OB, NAS, 2017, Charred New Oak, PX Sherry & 1st Fill Bourbon, 70 cl)

Tuoksu: Pistävällä mutta kevyellä tavalla turvesavuinen, mineraalinen ja todella lääkemäinen. Kamferia, munkkitippoja ja haavansidonta-aineita on niin että riittää. Mentholia, vaniljaa, selvästi erottuvaa tammisuutta. Merellisiä sävyjä, suolaisuutta, hiukan merilevää. Vesilisä aukoo sitruksisuutta selvästi.

Maku: Jää tuoksusta jälkeen, on hiukan sekavampi ja epätasapainoisempi. Pistävä turvesavu, napakka mineraalisuus ja vahva yrttitippojen vyöry sekoittuu omenaisuuteen, sitruunaan ja hiukan suklaiseen makeuteen. Sitruunaa ja hiilisyyttä, inkivääriä ja tammilastuja, ruohoisuutta ja paahteista makeutta. Kamferi ja vanilja ovat vahvasti esillä. Suutuntuma on melko kevyt ja lääkemäinen. Jälkimaku korostaa jälleen mentholia, eucalyptusta ja antiseptisiä aineita. Tammi yliohjautuu hiukan, sitruunaisuutta ja vaniljaa riittää. Ruohoisuutta, hiiltä, tuhkaa, paahteisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa kurkkupastilleja entisestään.

Arvio: Tässä on todella hyvän viskin ainekset, koska lääkemäisyys on hetkittäin loistavaa. Silti tämän tietty yksioikoisuus ja sekavuus vähän harmittavat, koska aineksia olisi niin paljon enempään. Olisi vain pitänyt malttaa kypsyttää. Mutta hyvä viskihän tämä silti on, ei siinä mitään. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Highland Park Voyage of the Raven 41,3%

Highland Park jatkaa viikinkiteemansa jalkauttamista perustason viskeihin uudella Voyage of the Raven -julkaisullaan. Pullon tarinan korpit ovat ne, jotka istuivat Eddan saagoissa Odinin olkapäillä.

Kun olen kerran alkanut ärsyyntyä tähän viikinkitauhkaan (lopullisesti näin kävi Valkyrien kohdalla), en pysty enää vetämään sitä tunnetta takaisin. Etenkin, kun tämä Voyage of the Raven on pakkaukseltaan ja etiketiltään melkoista kitschiä.

Mutta edelleen tätä touhua suvaitsen, koska Highland Park on Highland Park eikä pahvipakkauksella voi hyvää viskiä pilata. Sitä paitsi tässäkin kartongissa lukee tärkeänä muistutuksena: ”Made with pride on Orkney.”

Voyage of the Ravenin kypsytyksessä pitäisi olla mukana hiukan tavallista enemmän first fill sherryä – tai siis sherrykäsiteltyjä tynnyreitä Espanjasta. Jokseenkin mahdotonta on silti sijoittaa tätä mihinkään jatkumolle.

Highland Park Voyage of the Raven

(41,3%, OB, NAS, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Likaista rasvaisuutta ja tunkkaista turvesavua. Hunajaa, karamellisoitua omenaa, rusinaa. Tummaa yrttisyyttä, jopa pieni tervan ailahdus. Aseöljyä, maltaisuutta, toffeefudgea, ylikypsää luumua. Yleisilme on aavistuksen sekava, vaikka sitruksinen nuotti toimiikin hyvin yhteen turvesavun kanssa.

Maku: Sherryisen makea, likaisen rasvainen ja yllättävän mineraalinen. Suolaisuus ja hapokkaat yrtit painavat aluksi ihan tosissaan päälle. Hunaja, makea omena, toffee ja ylikypsä hedelmäisyys ovat ihan mukavasti kuitenkin maun tukena. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi on myös vahvasti mukana, mausteisena ja osin happamana. Puuromainen maltaisuus muistuttaa, että kovin iäkkäästä viskistä ei ole kyse. Marjaisuutta, makeaa sitruksisuutta. Jälkimaku on tumman turvesavuinen, mokkainen, lakritsinen ja mineraalinen. Öljyä, toffeeta, paahteisuutta, tervaa, yskänlääkettä, hapokkuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Ei merkittävästi eroa Highland Parkin edullisimmista Warrior-sarjan viskeistä. Ihan hyvää siis. 83/100

Bunnahabhain Ceòbanach 46,3%

Maistelussa tällä kertaa rajatun erän Bunnahabhain melko tanakalla turpeistuksella. Nimi on taas jotain lausumiskelvotonta, mutta toivottavasti itse viski on hyvää…

Bunnahabhain Ceòbanach

(46,3%, OB, NAS, 2014, Batch 01, Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, mineraalinen ja kuivan turvesavuinen. Vaniljainen, tomusokerinen, heinäinen. Jodia, kuivaa ja hiukan kukkaistakin lääkemäisyyttä. Mielenkiintoinen, herkkä kokonaisuus. Tammi tuntuu varsin paljaana kaiken läpi. Pieni tervainen ja lakritsinen nuotti on mukana. Vesilisä ohentää savua entisestään.

Maku: Kevyen öljyinen, sitruksinen, merellinen ja turvesavuinen. Salmiakkilakritsia, hiukan tervaa. Omenaa, sitruunaa, ruohoisuutta, kevyttä yrttisyyttä, suolaa, jodia. Suutuntuma on melko kevyt ja maukas. Vaniljainen tammisuus pysyy hyvin aisoissa. Hyvin kompleksinen tämä ei ole ja sieltä täältä paistaa viskin ilmeinen nuoruus, mutta mineraalinen tyylikkyys on korkealla tasolla. Jälkimaku alkaa varsin ohuena ja paljaan turvesavuisena, kunnes vähitellen tervaisuus ja lääkemäisyys tuovat siihen vähän sävyjä. Omenaa, paahteisuutta, kevyttä sitruksisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa sitruunalakritsia.

Arvio: Tämä löi ällikällä. Hiukan simppeli ja silti aivan tavattoman maukas tapaus. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.