NAS

Mortlach Special Strength 49%

Jälleen tällaisessa pienemmässä (50 cl) pullossa tax free -markkinoille tuotu Mortlach. Ilmeisesti tynnyrit ovat taas refilliä ja first-filliä, eurooppalaista ja jenkkiä sekaisin, aivan kuten Rare Oldissakin. Nyt ”erikoisvahvuus” kuitenkin se juttu, jolla tämä myydään.

Odotuksia tätä kohtaan ei juurikaan ole. The Beast of Dufftown harvoin vielä jylisee nuorella iällä tai edes tällaisilla volteilla, mutta maistetaan silti avoimin mielin.

Mortlach Special Strength

(49%, OB, NAS, +/- 2015, Travel Retail Exclusive, 50 cl)

Tuoksu: Maltainen, varsin ruohoinen ja appelsiininen, painava ja lihaisa. Uskollinen tisleen perusluonteelle. Öljyisyyttä, suolaista voita, rasvaa, voimakasta tammisuutta. Sitruksisuutta, erityisesti greippiä. Mineraalista hapokkuutta, metallisuutta, pientä karvautta. Minttua ja mausteisuutta. Vesilisä nostaa hapokasta puolta esiin.

Maku: Oivallinen yhdistelmä appelsiinia, maltaisuutta, ruohoisuutta ja lihaisuutta. Mahtava paino. Pähkinäisyyttä, suklaisuutta, nahkaisuutta, rusinaa, sitruksisuutta. Tammi on jälleen reippaana pinnassa. Suutuntuma on täyteläinen ja tekstuuri raskas, tunnelma on juuri oikealla tavalla lujaotteinen. Mausteisuutta, kuivalihaa, omenaa, aprikoosia. Vaniljaa ja hunajaakin löytyy. Jälkimaku on edelleen hyvin appelsiininen ja painava, lihaisa ja öljyinen. Tietty likaisuus jatkaa kulkuaan. Sitruksisuutta, tammea, voita, metallista vivahdetta, ruohoa, minttua. Pitkä ja voimakas finaali. Vesilisä tuo maltaisuuteen pienen puuromaisuuden.

Arvio: Ilahduttava yllätys. Mortlachin perusluonne on vahvasti läsnä ja tasapaino kohdallaan. Hiukan yksioikoinen mutta oikein maukas tapaus. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Old Pulteney Noss Head 46%

Old Pulteneyn majakkasarjaan on kuulunut tällainenkin viski, täysin ex-bourbonissa kypsynyt. Aiemmista maistamistani Lighthouse Series -viskeistä sekä Duncansby Head että Pentland Skerries olivat korkeintaan siedettäviä viskejä, joten odotuksia tämän Noss Headin suhteen ei juuri ole.

Old Pulteney Noss Head

(46%, OB, NAS, 2015, Lighthouse Series, Bourbon Casks, 100 cl)

Tuoksu: Puhdasta maltaisuutta ja likaista koneöljyä. Suolaisuutta, merilevää, hapanta puuromaisuutta. Tietyt suolaisen kirpeät elementit muistuttavat Old Pulteneyn raakatisleen luonteesta. Selleriä, kirpeää omenaa, tammea. Hyvin yksinkertainen kokonaisuus, ei erityisemmin säväytä. Vesilisä tuo pientä mentholisuutta.

Maku: Paljasta maltaisuutta ja raakaa tammisuutta. Todella suolainen, jälleen raakatisleen ominaislaatu puskee kaikesta läpi. Omenaa, happoisuutta, puuromaisuutta, tammilastuja, mausteita. Suutuntuma on melko kevyt ja tekstuuri ohut ylipäänsä. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Yksinkertainen. Jälkimaku on maltainen, jyvämäinen ja karhea. Tammi puskee nuorekkaana ja raakana kaikesta läpi. Suolaisuutta, merellisyyttä, hiukan merilevää, hapokkuutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä ohentaa tätä reippaasti ja avaa vain kevyen kurkkupastillisuuden.

Arvio: Hyvin yksinkertainen viski, lähellä raakatisleen luonnetta. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100.

Ardbeg An Oa 46,6%

An Oa tuli uutena tuotteena Ardbegin core rangeen vuonna 2017. Kyseessä on ilmeisen nuori viski, mutta Dr Bill on taas vetänyt puolet tynnyrivarastoaan tämän taakse: joukossa on niin hiillettyä uutta tammea, Pedro Ximénez -sherrytynnyreitä kuin ensimmäisen täytön bourbontynnyreitäkin.

Sekoitus on tehty Ardbegin uudessa sekoitusastiassa (”gathering vat”). Ilmeisesti An Oa on tosiaan tullut pidemmäksi aikaa mukaan Ardbegin perusvalikoimaan.  Se on nimetty Islayn eteläkärjessä eli siellä saaren lentokentän eteläpuolella sijaitsevan Oan niemimaan mukaan.

Ardbeg An Oa

(46,6%, OB, NAS, 2017, Charred New Oak, PX Sherry & 1st Fill Bourbon, 70 cl)

Tuoksu: Pistävällä mutta kevyellä tavalla turvesavuinen, mineraalinen ja todella lääkemäinen. Kamferia, munkkitippoja ja haavansidonta-aineita on niin että riittää. Mentholia, vaniljaa, selvästi erottuvaa tammisuutta. Merellisiä sävyjä, suolaisuutta, hiukan merilevää. Vesilisä aukoo sitruksisuutta selvästi.

Maku: Jää tuoksusta jälkeen, on hiukan sekavampi ja epätasapainoisempi. Pistävä turvesavu, napakka mineraalisuus ja vahva yrttitippojen vyöry sekoittuu omenaisuuteen, sitruunaan ja hiukan suklaiseen makeuteen. Sitruunaa ja hiilisyyttä, inkivääriä ja tammilastuja, ruohoisuutta ja paahteista makeutta. Kamferi ja vanilja ovat vahvasti esillä. Suutuntuma on melko kevyt ja lääkemäinen. Jälkimaku korostaa jälleen mentholia, eucalyptusta ja antiseptisiä aineita. Tammi yliohjautuu hiukan, sitruunaisuutta ja vaniljaa riittää. Ruohoisuutta, hiiltä, tuhkaa, paahteisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa kurkkupastilleja entisestään.

Arvio: Tässä on todella hyvän viskin ainekset, koska lääkemäisyys on hetkittäin loistavaa. Silti tämän tietty yksioikoisuus ja sekavuus vähän harmittavat, koska aineksia olisi niin paljon enempään. Olisi vain pitänyt malttaa kypsyttää. Mutta hyvä viskihän tämä silti on, ei siinä mitään. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Highland Park Voyage of the Raven 41,3%

Highland Park jatkaa viikinkiteemansa jalkauttamista perustason viskeihin uudella Voyage of the Raven -julkaisullaan. Pullon tarinan korpit ovat ne, jotka istuivat Eddan saagoissa Odinin olkapäillä.

Kun olen kerran alkanut ärsyyntyä tähän viikinkitauhkaan (lopullisesti näin kävi Valkyrien kohdalla), en pysty enää vetämään sitä tunnetta takaisin. Etenkin, kun tämä Voyage of the Raven on pakkaukseltaan ja etiketiltään melkoista kitschiä.

Mutta edelleen tätä touhua suvaitsen, koska Highland Park on Highland Park eikä pahvipakkauksella voi hyvää viskiä pilata. Sitä paitsi tässäkin kartongissa lukee tärkeänä muistutuksena: ”Made with pride on Orkney.”

Voyage of the Ravenin kypsytyksessä pitäisi olla mukana hiukan tavallista enemmän first fill sherryä – tai siis sherrykäsiteltyjä tynnyreitä Espanjasta. Jokseenkin mahdotonta on silti sijoittaa tätä mihinkään jatkumolle.

Highland Park Voyage of the Raven

(41,3%, OB, NAS, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Likaista rasvaisuutta ja tunkkaista turvesavua. Hunajaa, karamellisoitua omenaa, rusinaa. Tummaa yrttisyyttä, jopa pieni tervan ailahdus. Aseöljyä, maltaisuutta, toffeefudgea, ylikypsää luumua. Yleisilme on aavistuksen sekava, vaikka sitruksinen nuotti toimiikin hyvin yhteen turvesavun kanssa.

Maku: Sherryisen makea, likaisen rasvainen ja yllättävän mineraalinen. Suolaisuus ja hapokkaat yrtit painavat aluksi ihan tosissaan päälle. Hunaja, makea omena, toffee ja ylikypsä hedelmäisyys ovat ihan mukavasti kuitenkin maun tukena. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi on myös vahvasti mukana, mausteisena ja osin happamana. Puuromainen maltaisuus muistuttaa, että kovin iäkkäästä viskistä ei ole kyse. Marjaisuutta, makeaa sitruksisuutta. Jälkimaku on tumman turvesavuinen, mokkainen, lakritsinen ja mineraalinen. Öljyä, toffeeta, paahteisuutta, tervaa, yskänlääkettä, hapokkuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Ei merkittävästi eroa Highland Parkin edullisimmista Warrior-sarjan viskeistä. Ihan hyvää siis. 83/100

Bunnahabhain Ceòbanach 46,3%

Maistelussa tällä kertaa rajatun erän Bunnahabhain melko tanakalla turpeistuksella. Nimi on taas jotain lausumiskelvotonta, mutta toivottavasti itse viski on hyvää…

Bunnahabhain Ceòbanach

(46,3%, OB, NAS, 2014, Batch 01, Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, mineraalinen ja kuivan turvesavuinen. Vaniljainen, tomusokerinen, heinäinen. Jodia, kuivaa ja hiukan kukkaistakin lääkemäisyyttä. Mielenkiintoinen, herkkä kokonaisuus. Tammi tuntuu varsin paljaana kaiken läpi. Pieni tervainen ja lakritsinen nuotti on mukana. Vesilisä ohentää savua entisestään.

Maku: Kevyen öljyinen, sitruksinen, merellinen ja turvesavuinen. Salmiakkilakritsia, hiukan tervaa. Omenaa, sitruunaa, ruohoisuutta, kevyttä yrttisyyttä, suolaa, jodia. Suutuntuma on melko kevyt ja maukas. Vaniljainen tammisuus pysyy hyvin aisoissa. Hyvin kompleksinen tämä ei ole ja sieltä täältä paistaa viskin ilmeinen nuoruus, mutta mineraalinen tyylikkyys on korkealla tasolla. Jälkimaku alkaa varsin ohuena ja paljaan turvesavuisena, kunnes vähitellen tervaisuus ja lääkemäisyys tuovat siihen vähän sävyjä. Omenaa, paahteisuutta, kevyttä sitruksisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa sitruunalakritsia.

Arvio: Tämä löi ällikällä. Hiukan simppeli ja silti aivan tavattoman maukas tapaus. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Old Pulteney Pentland Skerries 46%

Old Pulteneyn majakkasarjan ex-sherryssä kypsynyt viski on nimeltään Pentland Skerries. Olen näitä Lighthouse Series -viskejä maistanut tähän mennessä vasta yhden, eikä valitettavasti kyseinen Duncansby Head tehnyt mitään lähtemätöntä vaikutusta.

Odotuksia ei siksi tähänkään paljon kohdistu, vaikka pidän kovasti Old Pulteneyn distillery characterista. Parhaimmillaan kypsytys tekee Pultikalle ihmeitä, heikoimmillaan luonne katoaa ja sekavuus lisääntyy – yhdessä kitkeryyden kanssa.

Old Pulteney Pentland Skerries

(46%, OB, NAS, +/- 2016, Travel Retail Exclusive, Lighthouse Series, Spanish Ex-Sherry Butts, 100 cl)

Tuoksu: Karamellia ja imelyyttä, maltaisuutta ja tunkkaisuutta. Likainen rasvaisuus, aseöljy ja puuroisuus ovat selvästi läsnä. Hiukan märkää pahvia. Maitosuklaata ja kirsikkaa runsaasti. Rusinavelliä. Hiukan on sekava ja kypsymättömän oloinen, ei lupaa paljoa. Vesilisä ei tuo paljon mitään esiin, uuniomenaa lähinnä.

Maku: Yllättävän paksu ja sherryinen. Siirappia, toffeefudgea, rusinaa, maitosuklaata. Runsasta mausteisuutta. Suutuntuma on paljon painavampi kuin tuoksu antaa odottaa. Maltaisuudessa on tietty tunkkaisuus silti mukana, puuro ja märkä pahvi eivät katoa mihinkään. Tammi puskee hiukan tanniineja mukaan. Joulukakkua, kanelia, maitokahvia. Pieni mineraalisuus ja suolaisuuden ailahdus tuntuvat. Jälkimaku alkaa hyvin mausteisena, piparkakkuisena ja siirappisena. Maitosuklaata, rusinaa, tammisuutta. Kevyttä suolaisuutta. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä tuo pienen kermaisen vivahteen mukaan.

Arvio: Hiukan sekava mutta karamellinen ja aivan maistuva viski. Kun ei paljon odota, ei suuresti pety. 80/100

The Macallan Edition No. 2, 48,2%

Macallanin toinen Edition-sarjan julkaisu tehtiin yhdessä El Celler de Can Roca -ravintolan omistajien Rocan veljesten kanssa. Joan, Josep ja Jordi Rocan katalonialaisravintolalla on kolme Michelin-tähteä ja prestiisiä enemmän kuin riittävästi. Macallanin Bob Dalgarnolle tällainen luksusherkkä kuvio sopii varmasti hyvin.

Dalgarno ja Rocan veljekset poimivat pullotetta varten liudan sherrytynnyreitä, joihin mahtui first filliä, refilliä, amerikkalaista tammea, eurooppalaista tammea, kaikenlaista. Tynnyrityyppejä oli yhteensä seitsemän kappaletta neljästä eri bodegasta/tuottajalta.

Edition No. 2 oli viime keväänä Japanissa todella himoittua tavaraa ja pullojen hinnat paikallisissa alkoholiliikkeissä aivan tapissa. Muualla into on ollut maltillisempaa – ja esimerkiksi Euroopassa tämä ei ole siis mitenkään loppumyytyä tavaraa.

Tänä syksynä nähdään jo Edition No. 3, jonka Dalgarno on rakennellut yhdessä parfymööri Roja Doven kanssa. Syyskuun alussa pitäisi tällaisen ihmejulkaisun saavuttaa viskihyllyt maailmalla, joten maistellaan tämä Edition No. 2 alta pois ja suihkutellaan Edition No. 3 sitten aikanaan kainaloon.

The Macallan Edition No. 2

(48,2%, OB, NAS, 2016, Limited Edition, 70 cl)

Tuoksu: Jännittävä yhdistelmä siirappisuutta ja suklaisuutta, kevyempää kuivakakkua ja mausteisuutta sekä irtonaista hedelmää. Uuniomenaa, mantelia, inkivääriä, vaniljaa, toffeeta, kevyitä ja kukkaisia sävyjä. Silti tietty tallinen ja nahkasatulainen sherryisyys leijuu pinnassa. Vesilisä avaa sitruksisen puolen tästä, hiukan limettiä ja ruohoisen yrttisiä sävyjä nousee esiin.

Maku: Suklaisuutta, maitokahvia, rusinaa, mausteisuutta. Tallinen ja nahkainen puoli on mukana, mutta paksummat sherrysävyt jäävät pimentoon. Suutuntuma on öljyssään hyvinkin mausteinen, pippurinen ja inkiväärinen, vaikka runko on korkeintaan keskitäyteläinen. Kuivahkoa maltaisuutta, hedelmäkakkua, uuniomenaa, tammisuutta, maapähkinää. Jälkimaku liikkuu kahvisella ja mausteisella puolella. Inkivääriä, kanelia, pähkinäisyyttä, vaniljaa. Toffeeta, hiukan yrttisyyttä, kevyttä multaisuutta, ruohoisuutta, piparkakkua. Keskipitkä finaali jättää kihelmöivän tuntuman. Vesilisä nostaa hedelmäisiä sävyjä paremmin pintaan.

Arvio: Hiukan kerrostuneen oloinen mutta muuten myönteinen yllätys. Erilaista sherryviskin tyyliä, jossa on toki haettu tammesta yksittäisiä äärielementtejä mutta jätetty myös tilaa tutkimiselle. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

Highland Park Valkyrie 45,9%

Highland Park julkaisi huhtikuussa 2017 ensimmäisen ulostulon uudesta Viking Legend -sarjastaan. Ulkoasu suunniteltiin yhteistyössä tanskalaisen Jim Lyngvildin kanssa ja kehissä ovat kaikki viikinkimytologian kliseet.

Edrington pisti tätä tiettävästi liikkeelle reteästi heti neljännesmiljoona pulloa. Sekoituksessa on ennakkotietojen mukaan vähemmän first-fill sherryä ja ylipäänsä eurooppalaista tammea verrattuna Dark Originsiin. Vastaavasti turpeisuutta löytyy enemmän.

Tämän jälkeen Viking Legend -sarjaan on tulossa siis 2018–2019 vielä kaksi viskiä, jotka ovat nimeltään Valknut ja Valhalla. (Minulle kyllä kelpaisi jokin niinkin yksinkertainen nimi kuin vaikkapa ”27 yo”.)

Highland Park Valkyrie

(45,9%, OB, NAS, 2017, Viking Legend Series, 250000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kostean turpeinen, maltainen ja alkuun hiukan lenseä. Kostea villapaita kevyesti savuttavan kaminan ääressä. Hunajaisuutta, havuja, mausteisuutta. Toffeefudgea, rasvaa, likaa, voita, puuromaisuutta. Napakkaa tammisuutta, mentholia, mineraalisuutta, jopa merellisyyttä. Vesilisä avaa suolaisuutta tuoksuun.

Maku: Savuinen ja suolainen, mausteinen ja mukavan hapokas. Tietty refill-bourbonista tuttu mineraalisuus on pinnassa, ja se toimii hienosti savun kanssa yhteen. Chilillä maustettua lakritsia, toffeeta, pientä hiilisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pisteliään mausteinen. Havuja, yrttisyyttä, kevyttä kanervaisuutta, vihreää omenaa. Jälkimaku liikkuu hapokkuuden, mausteisuuden, yrttien ja kuivan savun ympärillä. Suolaisuus ja mineraalisuus, inkivääri, tammi, lakritsi, havuisuus ja pieni toffeen makeus kantavat melko tukevasti. Finaali yltää lopulta varsin pitkäksi. Vesilisä kirkastaa tätä entisestään.

Arvio: Myönnän heti, että inhoan tätä viikinkitauhkaa ja korskeasti pakattua mytologisointia, mutta hitto soikoon, onhan tämä nyt sentään hyvää viskiä. Hiukan raa’an tuoksun jälkeen kokonaisuus puhuttelee minua lopulta enemmän kuin Dark Origins. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 85/100Whisky Magazine 82/100 (Laura Foster), 73/100 (Mark Newton).

Auchentoshan Springwood 40%

Maistelussa ikämerkitsemätön Auchentoshan suoraan tax free -hyllyistä. Odotuksia ei juurikaan ole, nuorta viskiä on vain pistetty massamyyntiin.

Auchentoshan Springwood

(40%, OB, NAS, +/ 2016, North American Bourbon Oak Casks, 100 cl)

Tuoksu: Maltainen, heinäinen, päärynäinen ja saippuainen. Vaniljaa, hiukan hunajaa. Sitruksisuutta, appelsiinimehua, sitruunalimonadia. Tammi tuntuu todella tuoreena ja paljaana, sahanpurumaisena ja jotenkin liimapuumaisena. Mausteisuus on pinnassa, mutta kompleksisuus ei päätä huimaa.

Maku: Vaniljainen, sitruksinen, sokerinen, maltainen. Tölkkipäärynää, makeaa persikkaa, imelää siirappisuutta. Inkivääriolutta. Appelsiinimehua. Suutuntuma on melko kevyt ja kermainen. Tammi on edelleen runsain mitoin esillä, mutta mitään kovin inspiroivaa siitä ei rakennu. Höylättyä lankkua, sahanpurua, tammilastuja, mitä nyt vain kuvitella saattaa. Jälkimaku liikkuu edelleen tammisella ja maltaisella linjalla. Nyt mukaan tulee kuitenkin jonkin verran pippuria ja sitruksista kitkeryyttä. Maltaisuus kääntyy osin lenseäksi, vaniljaisuus ja kermaisuus alkavat etoa. Melko lyhyt ja ohut finaali.

Arvio: Yksinkertainen perusviski. Paljon muuta tästä ei voi sanoa, koska kokonaisuus on niin valtavan simppeli ja suoraviivainen. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 1). Whisky Magazine 73/100 (Dave Broom), 77/100 (Martine Nouet).

Highland Park Einar 40%

Einar oli Sveinin ja Haraldin ohella ensimmäisenä Warrior-sarjasta kaupoissa. Olen tätäkin maistanut useita kertoja aiemmin, mutta koskaan en ole saanut muistiinpanoja kasaan. Nyt tuli vihdoin aika.

Highland Park Einar

(40%, OB, NAS, +/- 2013, Warrior Series, Travel Retail, 100 cl)

Tuoksu: Maltainen, tunkkainen ja likainen. Märkää turpeisuutta, villasukkaa, rusinaa, ylikypsää luumua. Silti luonteeltaan hiukan ohut, vaikka pinnassa on rasvaista painoa. Uuniomenaa, siirappisuutta, kanervahunajaa. Kevyt yrttisyys on myös mukana. Appelsiinimarmeladia, ihan pieni savuisuus taustalla.

Maku: Selvästi tuoksua kohottavampi. Kanervahunaja, karamelli ja sherryinen pehmeys ovat hyvin läsnä. Suutuntuma on Highland Parkille ominaisesti silkkinen ja rungossa on mukavasti ryhtiä, vaikka voltit ovat alhaalla. Mausteisuutta, hilloisuutta, rusinaa, kinuskia. Maltaisuus tuntuu silti varsin reippaana ja osin tunkkaisenakin. Pientä kypsymättömyyttä tässä on sekä maltaisuuden että tammen osalta havaittavissa. Turpeisuus jää maussa taustalle, vain pieni savu tuntuu. Jälkimaku on hilloinen, kanervahunajainen ja varsin paahteisella tavalla tamminen. Yllättävän lyhyt kaikkineen. Kevyttä yrttisyyttä, mausteisuutta, tammea, siinä se.

Arvio: Perustason Highland Park. Tuoksu vaatimaton, maku selvästi parempi. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Magazine 81/100 (Gavin D. Smith), 84/100 (Joe Bates).