Suomen Mallaswhiskyseura järjesti torstaina 1.11.2018 mielenkiintoisen Highland Park -tastingin, jossa maisteltiin läpi tislaamon melko tuoreista single caskeista läpi Pohjoismaihin pullotetut neljä talvipäivänseisauksen viskiä: suomalainen Sydäntalvi, ruotsalainen Vintersolståndet, norjalainen Vintersolsnu ja tanskalainen Vintersolhverv. Lisäksi pöydälle oli katettu huima joukko muutakin Highland Parkin laatutuotantoa.

Suomen Yrittäjänaisten tiloissa Helsingin Uudenmaankadulla järjestetyn tastingin veti vajaalle neljällekymmenelle viskiharrastajalle SMWS:n pitkäaikainen aktiivi Jarmo Halmeenkari, joka on perehtynyt kiitettävällä tarkkuudella Highland Parkin tislaamoon ja erityisesti näihin uusiin single caskeihin.

Halmeenkari kertoi kärkeen Highland Parkin historiasta asiaankuuluvat legendat Magnus Eunsonin kautta, kovat datat itse tislaamosta sekä yleisellä tasolla faniklubi Highland Park Appreciation Societyn toiminnasta. Johdannon lopuksi katsottiin isolta kankaalta video, jonka kaksi HPAS-jäsentä oli äskettäin käynyt kuvaamassa Orkneyllä dronejen avulla. Komealta näytti.

Varsinainen maistelu alkoi Highland Parkin uutuusviskillä. Tänä syksynä The Viking Legend -sarjaan saatiin täydennys, kun Valkyrien seuraaja Highland Park Valknut 46,8% saapui markkinoille. Maahantuoja Edrington tarjosi osallistujille dramin uutuusviskiä, millä päästiin hyvin liikkeelle. Omaan suuhuni Valknut jäi kuitenkin hiukan raa’aksi, eikä sen vegetaalinen turpeisuus kaikilta osin puhutellut. Pidin aiemmasta Valkyrie-pullotteesta kiistatta enemmän. Tuohon sarjaanhan on tulossa vielä ensi vuonna lievästi erikoisesti nimetty Valfather. (Aiemman tiedon mukaan viimeisen osan piti olla Valhalla, mutta ilmeisesti jonkin sortin ”I am your Valfather” -myyntilause on alkanut pyöriä jonkun markkinointijepen päässä vähän tiukemmin.)

Valknutin jälkeen lämmiteltiin vielä muutaman vuoden takaisella perussarjan 18-vuotiaalla, jotta saatiin varmasti hiki pintaan. Highland Park 18 yo 43% (2015) oli jo heti aivan eri sfääreissä kuin Valknut. Maun syvyys tuli kunnon kanervahunajan ja pehmeän pippurin kautta esiin. Oma tuntumani tuohon viskin oli edelleen tallella, ja hyvältähän se maistui. Ei auta kuin toivoa, että uusi pakkaus ei tärvele jatkossakaan tuota klassikkoa. Yleisen konsensuksen perusteella viski ei ole kuitenkaan muuttunut, vaikka viikinkihörhellystä on pakettiin lisätty.

Sitten päästiin kiinni itse single caskeihin, joiden alkoholipitoisuudet vaihtelivat 60 tilavuusprosentin ympärillä. Alkujaan näitä Highland Parkin uusia single caskeja piti tulla markkinoille 66 kappaletta, mutta nyt niitä on jo reilut 80. Vuodenvaihteessa ollaan jo lähempänä sataa, Halmeenkari arvioi. Suomeen niitä on tullut neljä – ja ilmeisesti viideskin on aika lähellä. Pienin erä näistä uusista sinkuista on ruotsalaiselle The Bishop’s Armsille tehty pullote, jota tuli ilmeisesti yleiseen myyntiin vain 140. Sarjan nuorin on 10-vuotias ja vanhin 16-vuotias. Yleisin tynnyrityyppi on Halmeenkarin Excelien perusteella refill butt. Uusimpia pullotteita Venäjälle on pullotettu 12-vuotias, mutta sen saaminen Suomeen on monen mielestä vaivaan suhteutettuna vähän turhan kova homma. Siksi maistelemme luontevammin pohjoismaisille markkinoille suunnattuja pullotteita.

Varsinainen talvipäivänseisauksen läpikäynti alkoi Suomen markkinoille viime vuonna saadusta Highland Park 15 yo 2001/2017 Sydäntalvi 61,3% -pullotteesta. Se oli ennallaan enkä kokenut tarvetta arvioida sitä millään tavalla uusiksi. Kyseessä on varsin terävä ja pippurinen tapaus, kunnon tyrmäystippa pehmeän 18-vuotiaan jälkeen. Silti se ei oikein pärjää Highland Parkin muhkeita tapauksia vastaan, vaikka se uiskentelee hyvän refill-kypsytyksen ansiosta aivan sujuvasti.

Suomi-pullon jälkeen edessä oli Ruotsiin pullotettu Highland Park 15 yo 2001/2017 Vintersolståndet 59,9%. Samanikäisenä refillinä se toimi hyvänä verrokkina Sydäntalvelle. Täyteläisyys ja pehmeys olivat pykälän Suomi-pullotetta edellä. Tuoksussa oli herkullista suklaata ja muhkeaa mausteisuutta, jotka toimivat hyvin yhteen. Maussa tietyt aromaattiset sävyt tekivät vaikutuksen. Nautin kovasti.

Ruotsista matkustettiin seuraavaksi Norjaan. Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolsnu 58,8% otti taas askeleen muhkeampaan ja makealla tavalla sherryisempään suuntaan. Yskänlääkemäinen vivahde toi hienosti sävykkyyttä, ja kokonaisuutena pidin tästä pullotteesta lopulta eniten. Maussa tietty raskas rasvaisuus toi painokkuutta ilman, että sävykkyys olisi kärsinyt.

Norjan haastajaksi oli vielä tarjolla Tanskan markkinoille pullotettu Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolhverv 61,3%. Siinä sekä alkoholiprosentti että yleinen voiman tunne olivat Norja-pullotetta edellä, ja näytti siltä, että sherrypommi teki maistelevaan yleisöön välittömän vaikutuksen. Hiukan aseöljyä löytyi tuoksusta ja hilloisuutta mausta, mutta kokonaisuutena mentiin erittäin järeässä sherryssä. Annoin lopulta Tanskalle ja Norjalle samat pisteet omissa kirjoissani, mutta kun hiuksia lähdettiin halkomaan, äänestin lopulta Norjaa, koska sen pullotteen balanssi teki vielä kovemman vaikutuksen.

Äänestys suoritettiin viskien paremmuudesta tässä vaiheessa perinteisenä käsiäänestyksenä. Kilpaan osallistuivat Pohjoismaihin pullotetut talvipäivänseisauksen pullotteet, joten Valknutia ja 18-vuotiasta ei otettu mukaan. Yhteensä 38 osallistujan äänet jakautuivat Norjan ja Tanskan välillä melko tasan. Tanska lopulta voitti 16 äänellä, ja Norja tuli toiseksi 14 äänellä. Suomi sai seitsemän ääntä ja Ruotsi yhden. Lopputulos oli helppo hyväksyä muuten, mutta omissa papereissani Ruotsi-pullote kyllä päihitti Sydäntalven. Tosin todelliset voittajat olivat Tanska ja Norja, siitä ei pääse mihinkään.

Varsinaisen pääohjelmanumeron jälkeen oli maisteltu jo kuusi viskiä, mutta pöydälle oli katettu vielä seitsemäs nimellä blind. Saimme arvuutella sitä ensin keskenämme, mutta minkäänlaista yhteisymmärrystä ei syntynyt. Viski tuntui todella kevyeltä ja aromaattiselta kaikkien sherryjyrien jälkeen, sherryssä oli pientä kerroksellisuutta ja mineraalisuus vaikutti kaikkineen olevan pinnassa. Viski oli tax free -myyntiin suunnattu tuore Highland Park 18 yo Viking Pride Travel Edition 46%. Kirjoitin kyllä maistelumerkinnät siitäkin ylös, mutta sen tilanne oli jotenkin niin epäreilu, että haluan maistaa sen vielä uudelleen, ennen kuin postaan mitään. Pehmeä turpeisuus ja vanilja jotenkin hukkuivat siihen aiempaan sherrypommitukseen.

Tämän jälkeen kierrokset kasvoivat ja pöydälle alkoi ilmestyä lisää Highland Park -pulloja. Olisin ollut kovan työpäivän jälkeen viittä vaille valmis lopettamaan, mutta eihän sitä mitenkään malta, kun tarjontaa riittää. Talvipäivän pullotteita vastaan haastajaksi nousi Ruotsin markkinoille pullotettu Highland Park 12 yo 2004/2017 Bishop William The Old 63,1%. Se oli siis ruotsalaiselle The Bishop’s Arms -pubiketjulle tehty erikoispullote, joka oli Halmeenkarin ennakkolausunnon perusteella suurimuotoisinta sherryviskiä tässä Highland Parkin sarjassa. Ja niin se herra paratkoon oli.

Tuoksussa oli välittömästi reipas rikkisyys mukana. Todella suuri suklaisuus ja romminen sokerisuus painoivat päälle jo heti tuoksussa, ja kun makuun lopulta pääsi, rikki ja ruuti ampuivat täydeltä laidalta. Voimakkuus oli muutenkin tapissa, joten tämän vielä pystyi selvästi maistamaan, vaikka kevyempien viskien kanssa olisi ollut jo ongelmaakin. Tosin piispapullon jälkeen oma suuni oli täysin lopussa.

Jatko-osina pääsimme maistamaan vielä Ruotsiin pullotetun kolmannen edition Highland Parkin pienistä tynnyrivahvuisista eristä. Highland Park Cask Strength Edition 63% tuntui valitettavasti jäävän tasoltaan jälkeen aiemmista kahdesta pullotteesta, joista erityisesti ensimmäistä pidin aikanaan aivan erinomaisena Highland Parkina – eikä se toinenkaan huono ollut. Edelleen se karamellinen ja kanervahunajainen yleisilme oli tallella, mutta tiettyä kovuutta oli mukana eikä alkoholi enää peittynyt maussa. Täytyy kuitenkin tämä viski maistella joskus paremmalla ajalla ja tuoreella suulla uudestaan, ennen kuin sanoo mitään sen suorasukaisempaa.

Viimeisenä maistoin vielä siivun tuoreesta Highland Park 16 yo Wings of the Eagle 44,5% -pullosta. Siinä oli tuoksussa hyvät öljyt ja hunajat, makuun taas tuli pientä mineraalisuutta mukaan kaiken havuisuuden ja karamellin keskelle. Viskinä Wings of the Eagle ei tuonut tähän pöytään juuri uutta, mutta sellainen olo jäi, että mielelläni myös sen joskus uudelleen maistan.

Lopulta tulin maistaneeksi illan aikana kymmenen Highland Parkia. Sellainen määrä on työviikon keskellä hiukan liikaa, vaikka viimeiset dramit olivat totta kai myös oma valinta ja puhdasta ahneutta. Kattaus oli kiistatta upea ja koko tasting oikein sujuvasti järjestetty. Kiitos seuran aktiiveille homman hoitamisesta, hankinnoista ja organisoinnista. Kaikille osallistujille luonnollisesti kiitos hyvästä seurasta.