Ardbeg

Ardbeg 12 yo 2005/2018 North Star Spirits 51,9%

Maistelussa uuden ajan Ardbegia ex-bourbontynnyristä. Glasgow’ssa toimiva North Star Spirits on yksityisenä pullottajana vielä varsin tuntematon, mutta se on jo muutamien julkaisujen perusteella nousemassa kovaa vauhtia esille.

Ardbeg 12 yo 2005/2018 North Star Spirits

(51,9%, North Star Spirits, 3/2005–2/2018, Refill Bourbon Hogshead, 332 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksua turvesavua, nuotiota, vegetaalisuutta, asfalttia. Sitruksisuutta, merellisyyttä, märkää kalliota, kalastusverkkoja, merilevää, jodia. Lääkemäinen ja sitruunainen puoli on melko puhdas. Vaniljan lisäksi tammi pysyy taustalla, kuten refillissä kuuluukin. Vesilisä tuo hapokkuutta ja villaisuutta esiin.

Maku: Voimakas ja turpeinen isku heti kärkeen. Pippuria, sinappia, lääkemäisyyttä. Turvesavu on paksua ja hiilinen ja nokinen puoli vahvasti esillä. Kuiva ja tyylikkään kitkerä suutuntuma, hapokkuutta ja sitruksista purevuutta riittää. Tammi jää edelleen taustalle kuivana ja kevyen vaniljaisena. Kuivaa omenasiideriä, hapokkaita viinimarjoja, suolaisuutta, jodia. Jälkimaku on todella nokinen ja savuinen, hiilinen ja jodinen. Pippuria, lääkemäisyyttä, sitruksisuutta, suolaa. Kuivan päärynäinen hapokkuus tuntuu pitkään, samoin tietty merellinen purevuus. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo pienen karkkisen makeuden ja tuhkaisuuden esiin.

Arvio: Maukas ja kuivan tyylikäs Ardbeg, jossa ei ole minkäänlaista kikkailua mukana. Hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Ardbeg 21 yo 1979/2001 Committee Reserve 56,3%

Uisgessa löytyi Pikkulinnun tiskiltä viski, jota olen katsellut Puotilassa hyllyssä useiden vuosien ajan. Nyt tuli sellainen tunne, että se pitää maistaa.

Ardbeg 21 yo 1979/2001 Committee Reserve

(56,3%, OB, 1979–2001, Committee Reserve, 2500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Syvän savuinen, tervalakritsinen, öljyinen ja upean lääkemäinen. Jodia, suolaa, kamferia. Mausteisuutta, hiukan paahdettua pähkinää, kahvisuutta, merellisyyttä, heinää, merilevää. Mielenkiintoinen marjaisuus taustalla, mustaherukan lehtiä ja yskänpastilleja. Pieni rommirusinaisuus tuo makeutta.

Maku: Savuinen, tervainen, mineraalinen ja erittäin runsas. Todella voimakas lääkemäisyys ja muhkea turpeisuus. Suutuntuma on melko öljyinen ja räjähtävän mausteinen. Viskositeetti on tapissa. Viinikumista makeutta, sitruunaisuutta, hiukan omenaa, kirpeitä yrttejä, salmiakkijauhetta. Taivaallinen kokonaisuus. Jälkimaku puskee yskänlääkettä ja tervaa kaikista tuuteista. Savua, lakritsia, hapokkuutta, pippuria. Jodia, suolaa, kirpeyttä, sitruksisuutta. Pitkä finaali on silkkaa nautiskelua.

Arvio: Erittäin hyvä vanhan liiton Ardbeg. Aiheuttaa tiettyä haikeutta, ehdottomasti. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Ardbeg Uigeadail (L7) 54,2%

Äsken maistamani Ardbeg Supernova SN2014 oli niin älyttömän hyvää, että teki mieli kaivaa kätköistä vielä vanhempaa Uigeadailia sen perään. Tällä kertaa sattuukin olemaan sellainen yksilö, joka on pullotettu aikanaan Japaniin. Kunnollista viskihistoriaa siis.

Ardbeg Uigeadail (L7 142)

(54,2%, OB for Japan, Bottled 22.5.2007, Batch No. L7 142 04:21 4ML, Japanese Backlabel, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, likainen ja kuminen. Roisisti kumisaapasta. Hiukan ummehtunut yleisvaikutelma. Turvesavua, suklaisuutta, rusinaa, lääkemäisyyttä, jodia. Paahteista tammea, chorizoa, hiiligrillissä käristettyä possua, vegetaalisuutta. Erittäin järeä. Vesilisä availee pientä hedelmäisyyttä, omenaa ja grillattua ananasta.

Maku: Sherryinen ja suklainen, paksun turvesavuinen ja edelleen todella kuminen. Mustapippuria, soijaa, yskänlääkettä. Suutuntuma on varsin öljyinen ja painava. Nyt on Uigeadailia sieltä paksummasta päästä. Intensiivistä tammisuutta, jodia, suolaa. Rusinaa, luumuhilloa, yrttisyyttä, balsamicoa. Chorizomainen lihaisuus. Jälkimaku on turvesavuinen, hiilinen, imelän siirappinen ja kuminen. Likaista rasvaisuutta, nyhtöpossua kolakastikkeessa, kassleria ja chorizoa. Soijaa, suolaa, jodia, makeaa tummaa yskänlääkettä. Pitkä ja paksu jälkimaku. Vesilisä avaa enemmän tilaa makeudelle.

Arvio: Paksu, lihaisa ja lievästi häiriintynyt Uigeadail. Herkkua, ehdottomasti. Jos ei kuitenkaan pidä kumisista nuoteista viskissä, siinä tapauksessa tämä kannattaa kiertää kaukaa – omasta mielestäni nekin sävyt toimivat tässä mainiosti. Aivan parhaiden Uigeadailien joukkoon tällä esityksellä ei silti ole asiaa, koska esimerkiksi tämä L8 menee tästä ohi vielä heittämällä. 90/100

Ardbeg Supernova SN2014 Committee Release 55%

Maistelussa sarjassaan kolmas Ardbegin Supernova, vuodelta 2014. Jälleen on turpeistus kovaa luokkaa. Tätä seurannut SN2015 oli vahva ja maukas tapaus, kun taas aiempi SN2010 hiukan liiankin turpeinen.

Olen ammoin maistanut myös yhden varhaisen Supernovan, mutta siitä ei paljon nuotteja jäänyt – taisivat muuttua tuhkaksi. Odotukset tätä julkaisua kohtaan ovat kieltämättä varsin korkealla.

Ardbeg Supernova SN2014 Committee Release

(55%, OB, 2014, Committee Release, 5 cl miniature)

Tuoksu: Upea mentholi. Lääkemäistä turvesavua, merivettä, sitruksisuutta. Tammi tuntuu varsin kuivana, yrttisyys leijuu kaiken yllä. Hedelmäisyydessä on trooppinen vivahde pinnassa, mangoa ja papaijaa ainakin. Nestemäistä savua, antiseptisia aineita, hiukan tuhkaa. Vesilisä availee sitruunaa ja omenaisuutta lisää.

Maku: Erittäin savuinen. Lääkemäisyys, paksu turvesavu, hedelmäisyys ja suolaisuus muodostavat komean kokonaisuuden. Sitruunaa ja tuhkaa riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Pieni lihaisuus, käristetty pekoni ja rasvaisuus tuntuu. Nokea, hiiltynyttä puuta. Silti makeutta riittää hedelmien kautta, mangoa ja omenahilloa, niiden joukossa paljon vaniljaa ja sokerisuutta. Jälkimaku on erittäin tuhkainen ja turvesavuinen. Lääkemäisyyttä, suolavettä, voimistuvaa nokisuutta ja palaneen tuntua. Mentholi jää taustalle, enemmän on tervaa ja bensaisuutta. Melko pitkä, iso finaali. Vesilisä tuo pientä kitkeryyttä ja hapokkuutta.

Arvio: Maistamistani Supernova-julkaisuista tämä on tähän mennessä paras. Tuoksu etenkin on upea kaikessa mentholissaan. Kaikkineen tässä on tasapaino kohdallaan, vahva turpeisuus ilman nyanssien katoamista, valtava tuhkaisuus lopussa. Vaikuttava elämys kaikkineen. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Smoke On The Water, ”Todella hyvä Supernova!”

Ardbeg 1998/2014, Malts of Scotland 57,9%

Outojen marginaaliviskien jälkeen tuli aika palata ruotuun. Maistelussa on tällä kertaa nykyomistajan toiminnan alkuvaiheessa tislattu Ardbeg, jolle on ehtinyt kertyä jo hiukan ikääkin. Sen verran meheviä arvioita tämä on saanut, että odotukset ovat varsin korkealla.

Ardbeg 1998/2014, Malts of Scotland

(57,9%, Malts of Scotland, 1998–2014, Cask No. MOS 14048, Bourbon Hogshead, 242 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Muhkean savuinen, lihaisa ja yllättävänkin makea. Pekonia, savumakkaraa, savustettua paprikaa, tuhkaa, hiiltä, tervaisuutta. Vegetaalista turpeisuutta. Imelän lääkemäiset vivahteet muistuttavat Laphroaigia ja rasvainen lihaisuus Port Charlottea. Ei siis tyypillisimpiä Ardbegeja, mutta tuoksu on silti erinomaisen houkutteleva ja tasapainoinen. Vesilisä avaa klooria (!) ja mentholia.

Maku: No nyt ei voi erehtyä, Ardbeg saapuu paikalle omalla rekallaan. Tervaa, turvesavua, hiilisyyttä, antiseptisia aineita, suolaa, jodia. Vaniljaa, vihreää omenaa, muhkeaa mausteisuutta, pippuria. Suutuntuma on pehmeän öljyinen, viskositeetti kohdallaan ja runko tuhti. Melko makeaa tammisuutta, vahaa, nahkaa. Mahtava. Jälkimaku on todella tervainen ja öljyinen, erittäin lääkemäinen ja suolainen. Yrttisten makujen kirjoa riittää eucalyptuksesta kamferiin. Hiilinen lihaisuus ja mineraalinen kepeys toimivat taivaallisesti yhteen. Vihreää omenaa, sitruksisuutta, vaniljaa. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä saa tammen paremmin auki, nahkaisuus ja mausteet aukeavat selvempinä.

Arvio: Todella herkullinen Ardbeg, joka ei täysin paljasta vielä tuoksussa todellista luonnettaan. Mutta ei tästä kerta kaikkiaan voi olla pitämättä. 90/100

Ardbeg Grooves 46%

Ardbegin vuosittaiset Ardbeg Day -julkaisut menevät yhä oudommiksi ja oudommiksi. Tänä vuonna kesti harvinaisen kauan tarttua tähän.

Ardbeg Grooves

(46%, OB, 2018, Ex-Bourbon & Recharred Red Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhkainen, turvesavuinen, nahkainen ja viininen. Makeaa jälkiruokaviiniä, luumua, rusinaa. Tervaa ja suolaa löytyy jonkin verran, samoin salmiakkia ja lääkemäisiä vivahteita. Tammi on verraten aktiivista, mausteita riittää, samoin hienoisesti eucalyptuksen raikkautta. Vaniljaa ja paahteisuuttakin löytyy, suolaista voita. Vesilisä avaa hedelmäisyyttä oikein kunnolla, omenaa ja persikkaa etunenässä.

Maku: Viininen ja tuhkainen, hiilisavuinen ja reippaan tamminen. Suklaata, luumua, rusinaa. Suutuntuma on öljyinen ja suklaisuus tuottaa rasvaisen tuntemuksen. Suolaa, jodia, hiukan salmiakkia, tuoksuakin reippaammin yskänlääkettä. Uuniomenaa, hiukan päärynää, vaniljaa, leivosmaisuutta, inkivääriä, hiukan marjaisuutta. Jälkimaku on nahkainen, tamminen, pippurinen ja hiilisavuinen. Viinisyys ja suklaa pysyvät kyydissä mukana, samoin suola ja salmiakki. Yskänlääkettä ja yrttisyyttä, mustaviinimarjaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa hedelmät kunnolla auki, makean persikan ja siirappisen päärynän etenkin.

Arvio: Vallan pätevä Ardbeg, jälleen kerran. Nuori puu maistuu ja pientä sekavuutta on, mutta kun vähän rajoittaa omaa kriittisyyttä, kyllähän itse viski maistuu suorastaan oivalliselta. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Ardbeg 1975/1998, Gordon & MacPhail 40%

Gordon & MacPhail on ehtinyt pullottaa melkoisen kimaran 1970-luvun Ardbegia ikonisessa Connoisseurs Choice -sarjassaan. Olen muutamia niitä onnistunut satunnaisesti kohtaamaan maailmalla, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta ylös.

Nyt käsittelyyn pääsee miniatyyri, joka koodin perusteella sisältää vuonna 1998 pullotettua viskiä.

Ardbeg 1975/1998, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice, 1975–1998, Bottle Code IH/AGF, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävän makea. Persikkaa, punaista omenaa, kypsää päärynää. Turvesavu ja terva tulevat kyllä hedelmäsiirapin läpi esiin, mutta paino on öljyisessä imelyydessä. Vaniljaa, mausteisuutta, minttua, hiukan lääkemäisiä sävyjä. Tiettyä ruohoisuutta sekä tammista purevuutta ja happamuutta löytyy myös.

Maku: Turvesavu on selvemmin etujoukoissa kuin tuoksussa. Lääkemäisyyttä, salmiakkia, tervaa. Toki siirappi ja tölkkihedelmät ovat edelleen mukana voimakkaasti, mutta nyt tallisuus ja multaisuus tuovat vähän lisää kompleksisuutta kokonaisuuteen. Suutuntuma on melko öljyinen, mutta alhainen pullotusvahvuus saa rungon tuntumaan hiukan ponnettomalta. Silti sitruuna, pippurisuus, aktiivinen tammisuus ja hapan ruohoisuus tuovat tähän särmää ja voimaa. Jälkimaku alkaa hiilisenä ja varsin savuisena. Ruohoisuutta, hiukan kitkerää sitruksisuutta, suolaa, jodia, hapokkuutta. Omenaa, persikkaa. Melko pitkä finaali.

Arvio: Ei aikakautensa parhaita Ardbeg-julkaisuja missään nimessä. Kitkeryys ja ruohoisuus saavat tasapainon hiukan sekaisin. Totta kai tätä mielikseen siemailee, siitä ei ole kyse – herkullinen viski. Mutta kun tietää potentiaalin, tämä ei sitä oikein kunnolla vielä ulosmittaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Ardbeg Corryvreckan (2015) 57,1%

Maistoin eilen klassisen kauden Corryvreckanin, joka oli juuri niin loistavaa kuin muistinkin. Sain jo joitain aikoja sitten blogini lukijalta Jannelta kommenttikentässä pyynnön, että ottaisin käsittelyyn myös uudempaa Corry-tuotantoa. Nyt tuli viimein sen aika.

Tämä ei nyt ole vielä sitä vuosien 2016–2017 tuotantoa, jonka esimerkiksi Serge Valentin rusikoi maanrakoon. Mielenkiintoista on kuitenkin maistaa rinnakkaisvetona, millaiseksi Corryt ovat kuluneiden vuosien aikana muovautuneet.

Pullojen osalta muutos tuntuu muuten ainakin siinä, että L-koodeilla ei ole enää merkitystä. Nykyään pullotuspäivä on täysin selkokielisenä laserilla kaiverrettuna pullon kyljessä. Eikä kukaan taida enää seurata, mitä pullotuslinjoja käytetään ja mikä erä menee mihinkin maahan.

Ardbeg Corryvreckan (2015)

(57,1%, OB, Bottled 7.4.2015, Batch No. L61748, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja varsin tummasävyinen. Tallia, maakellaria, nokea, jotain ummehtunutta. Hiukan luonnonkumia, lakritsia, suolaisuutta, merilevää, märkää kalliota. Sitruksisuus jää taustalle eivätkä lääkemäiset vivahteet ole enää mukana kuten vuoden 2009 pullotteessa. Hiukan yrttisyyttä ja tuoretta ruohoa tästä silti löytyy. Vesilisä korostaa kumisaapasta yllättävän paljon.

Maku: Tumma turvesavuisuus ja muhkea mustapippuri ottavat heti vastaan. Suolaisuutta, salmiakkia, hiukan tervaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja varsin kihelmöivä. Tallisuus ja multa tuntuvat korostuneilta, samoin savumakkara ja kumisuus. Edelleen sitruunaisuus jää jalkoihin, kun tammi ja pippuri mellastavat nokisessa ja tunkkaisessa maisemassa. Vuoden 2009 pullotteen mineraaliset ja lääkemäiset sävyt puuttuvat tästä käytännössä täysin. Tämä on myös selvästi sitä makeampi. Jälkimaku on reippaan pippurinen, nokinen ja savuinen. Tallisuus, paahteisuus, tammi ja musta tee ovat pääosassa. Hiukan merilevää, heinää, multaa. Finaali jää kuitenkin keskipitkäksi – siinä on suurin ero vuoden 2009 editioon, jossa jälkimaku vain jatkui ja jatkui. Vesilisä availee hiukan omenaa ja makeampia sävyjä samoin kuin yrttejä.

Arvio: Eri viskiä kuin kuuden vuoden takainen verrokkinsa. Hyvää muttei enää loistavaa. 87/100

Ardbeg Corryvreckan (L9) 57,1%

Ardbeg Corryvreckan on ollut minulle mieluinen viski sen lanseerauksesta saakka. Joskus vuosia sitten mietin pääni puhki, pidänkö enemmän Corryvreckanista vai Uigeadailista, enkä päässyt asiasta selvyyteen. Viimeisin nuotitukseni on viiden vuoden takaa.

Corryvreckanissa on oma juttunsa. Kun tein pari vuotta sitten matkan Islaylle ja Ardbegin tislaamoon, pääsin Deconstructing The Dram -kierroksella maistelemaan varastossa sen komponentit. Tuore ranskalainen tammi tuo Corryvreckaniin sen pippurisen ja sopivasti purevan luonteen.

Olen kuullut huhuja, ettei Corryvreckan olisi enää entisellä tasollaan. Aion ottaa siitä selvää, mutta maistan pohjiksi tämän vanhemman version. Tämän ajan Ardbegeissa oli kai lähes järjestään vanhaakin varastoa hiukan mukana.

Ardbeg Corryvreckan (L9)

(57,1%, OB, Bottled 17.11.2009, Batch No. L9 321, 70 cl)

Tuoksu: Taivahan vallat! Kuivan turvesavun, lääkemäisyyden ja tervan kombinaatio on välittömästi upea. Kirpeää sitruksisuutta, hiukan omenaa, mantelia, pippurisuutta. Pinnassa aktiivista tammea. Suolavettä ja merilevää. Pieni lihaisuus ja tallisuus on myös mukana. Loistava. Vesilisä availee mineraalisuutta hienosti.

Maku: Pippurinen ja savuinen lähtö on vastaansanomaton. Todella sitruunainen, suolainen ja turpeinen ote. Lääkemäisyyttä, salmiakkia, tervaa. Varsin reippaat tanniinit, tammi tekee tässä hyvällä tavalla selvää jälkeä. Suutuntuma on öljyinen ja tasapainoinen. Omenaa, yrttisyyttä, hiukan heinää. Kuivalihaa ja nahkaa taustalla. Jälkimaku makeutuu nopeasti, vaikka roima turvesavu ja pippurisuus ovatkin pinnassa. Sitruunaa, omenaa, öljyä, lääkettä, tervaa, omenaa. Paahtunutta puuta, tallisuutta, teetä, hiukan pihkaisuutta, lopussa vaniljaa. Pitkä ja voimakas finaali. On tämä loistavaa viskiä. Vesilisä tuo mukaan yrttitipat, kamferin ja ruohoisuuden.

Arvio: Suuri moderni klassikkoviski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Ardbeg 1990/2008 Airigh Nam Beist 46%

Edellisen Airigh Nam Beistin perään tulee nyt vielä toinen samaa tarinaa.  Tämä pullo on sattumoisin viimeisen Beist-vuoden Suomea varten pullotetusta erästä L8 254.

Mielenkiintoista maistaa peräkkäin, mitä eroja on rotaation ensimmäisiin ja viimeisiin kuuluvilla pullotteilla. Kaksi vuotta lisää kypsymistä ainakin.

Vanha viskiviidakon sananlasku sanoo, että tällaiset viskit ovat parhaimmillaan ensimmäisessä erässä, mutta kun Beistia tehtiin vain pari vuotta, väite voi osua myös hutiin. Maistetaan.

Ardbeg 1990/2008 Airigh Nam Beist

(46%, OB, 1990–10.9.2008, Batch No. L8 254, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, lääkemäisyyttä, suolavettä ja omenamehua. Hiukan makeampi kuin vuoden 2006 erä. Hiilisyyttä, tervaa, salmiakkia, sitruksisuutta. Rasvainen ja hiukan likainen. Bensaa, jodia, kirpeyttä. Lihaisuus on jo ylikypsän porsaankasslerin kaltaista, kolakastikkeessa. Vesilisä korostaa nokea ja rasvaa.

Maku: Suolainen, sitruksinen ja rasvainen. Muhkean turvesavuinen. Suolapähkinää, tervaisuutta, lääkemäisyyttä, pippuria. Suolavesi korostuu reippaasti, sen vastaparina on pientä kinuskisuutta ja lihaisuutta. Varsin merellinen kokonaisuus, johon omena ja hunaja tuovat pientä makeutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeän kihelmöivä. Vuoden 2006 pullote on tätä mineraalisempi ja fokusoituneempi. Jälkimaku nostaa todella reippaasti pippuria ja jodia esiin. Turvesavua, sitruksisuutta, suolaisuutta. Suolapähkinä, lääkemäisyys ja hunaja kantavat komeasti. Pitkä finaali. Vesilisä tuo karheaa maltaisuutta ja vähän happamuutta mukaan.

Arvio: Komea ja monimuotoinen Ardbeg. Vierekkäin maisteltuna tämä on rasvaisempi, lihaisampi ja pykälän makeampi kuin vuoden 2006 eeppinen pullote. Makuasia, kumpi kolahtaa kovemmin, mutta omaan suuhuni se nuorempi oli vielä tätäkin uljaampi. Kyllä on osattu tehdä hienoa viskiä aikanaan Ardbegin tislaamossa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 6).