Ardbeg

Ardbeg Heavy Vapours 46%

Ardbegin vuosijulkaisut on tullut viime vuosina maistettua reilusti myöhässä, ja niin kävi myös tämän vuoden 2023 Feis Ile -peruspullon kanssa. Odotukset olivat matalalla, vaikka pitihän tämä kiinnostuksesta tsekata.

Ardbeg Heavy Vapours

(46%, OB, NAS, 2023, Fèis Ìle 2023, 70 cl)

Tuoksu: Tuhkainen, runsaan turvesavuinen ja todella vegetaalinen. Omenaa, hapokkuutta, hiukan vaniljaa. Erittäin nuoren oloinen, vähän jyväisyyttä ja sahattua lautaa. Jotain vähän palanutta. Vesilisä avaa vähän valkosuklaata ja tomusokeria.

Maku: Kirpeä, turvesavuinen ja edelleen varsin tuhkainen. Hiiltä, hapokkuutta, jotain todella raakaa ja kypsymätöntä. Omenaa, greippiä, runsasta vegetaalisuutta, märkää turvetta, paahtunutta ja palanutta tammea. Suutuntuma on vähän ohut ja runko huokoinen. Jyväinen ja karkea fiilis. Jälkimaku on turvesavuinen, tuhkainen ja karvas. Hapokas ja kirpeä, sitruksinen, vähän kitkerä kokonaisuus. Vegetaalisuus on yllättävän väkevää loppuun asti. Melko lyhyt ja ohut finaali. Vesilisä nostaa vaniljasokeria esiin.

Arvio: Ardbegin historian mittapuulla varsin vaatimaton esitys, ohut ja suoraviivainen. Toisaalta jos tällaisesta raakuudesta pitää, tämä kyllä toimittaa sitä isolla kädellä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Smoke On The Water, ”Nuori, yksioikoinen ja melko vaatimattomaksi jäävä Ardbeg”.

Ardbeg Ardcore 46%

Ardbeg on jollain tavalla jäänyt jumiin näissä Ardbeg Day -pullotteissaan, kun vuodesta toiseen pitää keksiä yhä ihmeellisempiä virityksiä mutta laatutasoa on mahdotonta enää pitää takavuosien tasolla.

Monien mielestä viimeinen hyvä vuosijulkaisu oli vuoden 2011 Alligator (jonka tv-mainos on muuten edelleen katsomisen arvoinen), mutta itselleni vielä vuoden 2014 Auriverdes oli erittäin pätevä, käytännössä lähes Alligatorin tasolle yltävä esitys.

Siitä on kahdeksan vuotta. En viitsi kyynelehtiä tämän enempää, vaan käännetään katseet tuoreeseen Ardcoreen. Nimikin on herättänyt jo ärtymystä vanhan liiton faneissa. Siitä huolimatta vain itse viski ratkaisee, joten maistetaan pois. Nyt ollaan näköjään ihan puhtaasti ex-bourbonissa eikä ylläritynnyreitä ole tällä kertaa mukana lainkaan.

Ardbeg Ardcore

(46%, OB, 2022, General Release, 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen ja makean vaniljainen. Runsaasti päärynää ja tuoretta tammea, paahtunut sävy. Nuoren oloinen ja makeudessaan varsin helposti lähestyttävä. Hiukan piparminttua, yrttisyyttä, kaikenkattavaa vihreyttä, maltaisuutta ja hedelmäsiirappia. Vesilisä korostaa karkkista makeutta entisestään.

Maku: Kevyen turvesavuinen, pehmeä ja ruohoinen. Vanilja tuntuu edelleen makeana. Pientä bensaista kitkeryyttä ja aavistus tervaa. Mineraalisuutta ja suolaista öljyisyyttä. Hedelmäisyydessä on vähän kitkerä sävy, greippiä ja hapokasta omenaa. Paahteista maltaisuutta, tummaa yrttisyyttä. Suutuntuma on melko kevyt. Jälkimaku alkaa turvesavulla, mutta kääntyy suolaiseksi ja muuttuu sen mukana ohueksi. Ruohoisuus, maltaisuus, greippi, hapokas omena ja tuore tammi pyyhkiytyvät nopeasti unohduksiin. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo vähän yllättäenkin pippuria ja karvautta pintaan, vaikka paletti ohenee nopeasti.

Arvio: Helppo entry level -viski, joka ei valitettavasti ole nimensä veroinen. Sinänsä kyllä aivan laadukasta tekoa, mutta ei sisällä mitään mieleenpainuvaa. Olisiko nimeä pitänyt sittenkin miettiä vielä? Olisiko tämä saanut suopeamman vastaanoton nimellä Ardpop? 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Smoke On The Water, ”Tyypillinen nykytyylin nuori Ardbeg”.

Ardbeg 1996/2005, Gordon & MacPhail 46%

Tällä kertaa maisteluun löytyi mielenkiintoinen Ardbeg vuoden 1996 tuotannosta, jota ei ole syystä tai toisesta osunut itselleni aiemmin kohdalle. Pullottaja on Gordon & MacPhail ja sarjana perinteikäs Connoisseurs Choice. Ja nyt kyseessä on vieläpä single cask -pullote siitä sarjasta, joskin varsin nuori yksilö.

Ardbeg 1996/2005, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1996–2005, Cask No. 908, Bottle Code JE/HA, 70 cl)

Tuoksu: Lääkemäinen ja kuivan turvesavuinen. Hiilisyyttä ja kirpeää yrttisyyttä, tuhkaa ja heinäisyyttä. Jodia, suolaa, merellisyyttä. Hansaplastia. Vihreää omenaa, limettiä, herukkaisuutta, aprikoosin makeutta. Minttua ja eucalyptusta, sopivaa raikkautta tervan sekaan. Vesilisä tuo lihaisuutta pintaan.

Maku: Kuivan turvesavun ja lääkemäisyyden kamppailuun syöksyy mukaan myös tervaa, hiiltä ja runsaasti merellisiä elementtejä. Hedelmäisyys jää hiukan varjoon, mutta omena ja sitruksisuus kurkkivat taustalta. Tuhkaisuutta, aavistus kuivalihaa, voimistuvaa mustapippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Jälkimaku pyörii edelleen kuivakan turvesavun ja napakan lääkemäisyyden ympärillä. Pippuri tulee jo voimalla läpi, samoin jodi ja suolaisuus. Minttu ja eucalyptus ovat hyvin esillä, samoin kirpeät omena ja limetti. Herukkaisuus tulee mukana, hiukan hunajaa. Tervaisuus, salmiakki ja paahtunut tammi jäävät pyörimään kielenpäälle. Tammi tuntuu varsin nuorelta. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa mentholin hyvin esiin.

Arvio: Simppelien peruselementtien varaan rakentuva, maukas Ardbeg. Vaihteeksi menee niin, että sokkona olisin voinut arvella tätä kymmenen vuotta iäkkäämmäksi viskiksi. 87/100

Ardbeg 1998/2015, Malts of Scotland 57,2%

Olen maistanut vähän puolivahingossa tähän mennessä jo kolme saksalaisen Malts of Scotlandin pullottamaa vuoden 1998 Ardbegiä, ja ne ovat olleet laadukkaita kautta linjan.

Italialaisille viskikaupoille pullotettu 1998/2015 oli mukavan lääkemäinen, Malts of Scotlandin oma 1998/2014 oli mahtavan lihaisa ja Little Miss Piggy -liikanimellä varustettu pullote sopivasti härski.

Nyt maistelussa on saksalaiselle Flickenschildille pullotettu neljäs veto tätä vuosikertaa. Odotukset ovat melko korkealla, pakko myöntää.

Ardbeg 1998/2015, Malts of Scotland

(57,2%, Malts of Scotland for Flickenschild, 1998–2015, Cask No. MoS 15056, Sherry Hogshead, 72 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Kuivan turvesavuinen, tuhkainen ja mausteinen, alkuun melko kireäkin. Sherry tuntuu melko viinisenä ja jopa musteisena. Nahkaisuutta, tallia, multaisuutta, ruohoa. Mineraalisuutta, hiiltä, happoja. Vähitellen löytyy marjaisuutta ja suklaista makeuttakin. Vesilisä tuo kaakaojauhetta ja lihaisuutta esiin.

Maku: Turvesavun keskellä mausteisuus, viinisyys ja hapokkuus saavat välittömästi otteen. Jokin todella outo sivuääni puskee päälle saman tien eikä hellitä, se liikkuu jossain märän pahvin ja homejuuston välimaastossa. Ei hyvä. Ruohoisuutta, nahkaisuutta, mineraalisuutta. Musteisuus ja pieni soija ovat mukana, samoin hiilisyys ja tuhkaisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja erittäin pureva. Pippuria, suolaa, sitruksisuutta ja hapokasta omenaa, kirpeää marjaisuutta ja tammea. Jälkimaku on todella turvesavuinen, pistelevän pippurinen ja hapokkaan tamminen. Sitrusta ja omenaa. Edelleen outo sivuääni seikkailee mukana juustoisena ja ummehtuneena. Tummaa suklaata, nahkaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisuutta.

Arvio: Kummallinen sivuääni pilaa kokemuksen. Yleisilme kaikkineenkin vähän kireä. En todennäköisesti tunnistaisi tätä sokkona Ardbegiksi, nyt on jotenkin erilainen eläin kyseessä. Haluaisin kovasti pitää tästä, koska 1990-luvun Ardbeg-viskejä ei tule enää kovin usein vastaan, mutta tämä ei nyt vain kunnolla toimi. 81/100

Ardbeg Uigeadail 54,2% (2016)

Uuden vuoden kunniaksi maisteluvuorossa on tällä kertaa melko tuoretta Uigeadailia miniatyyrimuodossa. Pullon lasikylkeen on tulostettu päivämäärä 14.4.2016.

Täytyy myöntää, että tämän viskin kehityksen seuraaminen on jäänyt viime vuosina vähille. Esimerkiksi vuosien 2006, 2007 ja 2008 pullotteet olivat niin jäätävän kovia, että siihen laatutasoon ei päästä nykymaailmassa enää millään ilveellä. Enemmän on katse kääntynyt jo ensimmäisten Uigeadailien metsästykseen.

Ardbeg Uigeadail (2016)

(54,2%, OB, Bottled 14.4.2016, Bottle Code L65305 08:34 14/04/2016, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, vegetaalinen ja lihaisa. Runsaasti käristettyä pekonia ja hiukan tervaisuutta. Sherry on kadonnut lähes täysin, vain pieni suklaisuus löytyy taustalta. Merellisyyttä, suolaa, antiseptisia aineita, hiilisyyttä. Tuhkaisuutta, paahteista tammea. Vesilisä availee hunajaista makeutta ja piparminttua.

Maku: Selvästi enemmän jytinää kuin tuoksussa. Tammi on pinnassa, aktiivisena ja purevan kitkeränä. Järeää turvesavua ja lihaisuutta, runsaasti vegetaalisuutta ja pippuria. Tervaisuutta, savumakkaraa, suolaa, sitruunaisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja erittäin kihelmöivä. Mausteisuus tuntuu todella tiukkana, tanniinit kiristävät suupieliä. Hiukan rasvaisuutta ja tummaa suklaata. Jälkimaku on yllättävänkin rauhallinen, vaikka aktiivinen tammi tuntuukin yhä. Sitruksisuus, suolavetisyys, tuhkaisuus ja turvesavu määräävät tahdin. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tervaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä.

Arvio: Sherry on kadonnut lähes täysin, värikin on todella vaalea ja vaalenee pienelläkin vesilisällä huimasti entisestään. Erittäin kovaa turvetykitystä muuten, mutta nykyään jo aivan eri viskiä kuin vielä kymmenen vuotta aiemmin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Kildalton (Ardbeg) 9 yo 2008/2018, The Maltman 59,4%

Maistelussa tällä kertaa Meadowside Blendingin Kildalton-nimellä pullottamaa Islayn savuviskiä, joka on siis kaikkien tietojen mukaan silkkaa Ardbegia.

The Maltman -sarjan pullote on kypsynyt butt-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä, mutta sherryyn ei itse liemessä päällisin puolin viittaa kyllä mikään. Värikin on vaaleampi kuin tuoreessa Wee Beastiessa.

Kildalton (Ardbeg) 9 yo 2008/2018, The Maltman

(59,4%, The Maltman for Alba Import, 10/2008–1/2018, Cask No. 5066, Butt, 709 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen. Omenaa, mineraalisuutta, runsaasti nahkaisuutta. Kuivakka lihaisuus on selvästi esillä. Tuhkaa ja lääkemäisyyttä, hapokkuutta ja jotain lievästi ummehtunutta. Suolakalaa, makrillia. Aseöljyä, likaisuutta, multaa, hiukan pippuria. Vesilisä tuo pintaan kumisuutta ja palanutta puuta.

Maku: Suolasilliä ja tuhkaa, kitkerää turvesavua ja reippaasti hapokkuutta. Lääkemäisyys ja tuhka tekevät mausta erittäin kireän ja kuivan välittömästi. Mineraalisuutta, kalkkia, nahkaa. Suolainen ummehtuneisuus tulee läpi. Suutuntuma on erittäin kuiva ja kireä. Omenaisuus yrittää hetkellisesti päästä esiin, mutta tanniinit iskevät heti kiinni. Kuivalihaa, hiiltä. Jälkimaku on edelleen hyvin tuhkainen ja mineraalinen, aktiivisen tamminen ja kireä. Kuiva lääkemäisyys ottaa vallan. Suolainen graavikala, ruohoisuus, palanut puu ja hapokkuus kulkevat yksioikoisen tien. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, avaa hedelmää ja tuo pientä toffeemaista makeutta mukaan.

Arvio: Tämä ei valitettavasti oikein lähde. Hyvin omalaatuinen tynnyri. 80/100

Ardbeg 5 yo Wee Beastie 47,4%

Kun ”kekseliäästi” nimettyjen ikämerkitsemättömien viskien kovin buumi laantui, seuraavaksi trendi toi hyllyihin alle kymmenvuotiaat tislaamopullotteet: Bowmoren 9-vuotiaan, Lagavulinin ja Taliskerin 8-vuotiaat, Glendronachin 8-vuotiaan, Lagavulin 9-vuotiaan GOT-julkaisun… ja nyt sitten tuli lopulta myös Ardbegin vuoro.

Ardbeg menee vielä kertaluokkaa nuorempaan tällä 5-vuotiaalla Wee Beastiella. Tislaamon omien tarinoiden mukaan tavoite oli tehdä kaikkien aikojen savuisinta ja raainta Ardbegia, mutta se tuntuu muinaisen Octomore-kilvoittelun Supernova-julkaisuja vasten jo hiukan yliampuvalta. Eihän tässä pullossa ole edes ppm-lukemaa kyljessä.

Nuorta savuviskiä lestissä kuitenkin on. Liemi on kypsynyt ex-bourbonissa ja ex-sherryssä. Ja jostain syystä tämä kiinnostaa uusista Ardbeg-pullotteista selvästi enemmän kuin tämän vuoden Ardbeg Day -julkaisu Blaaack, jossa on taas puljattu joidenkin viinitynnyrien kanssa.

Ardbeg 5 yo Wee Beastie

(47,4%, OB, 2020, Matured in Ex-Bourbon and Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja tuhkainen, ruohoinen ja kuminen. Tuotelupaus pitää, tämä on todella raakaa. Likaista. Vegetaalisuutta ja kuivalihaa, mustapippuria ja anista. Tammi tuntuu aktiivisena ja brutaalina. Vanilja, ylikypsä banaani ja sitruksisuus tuovat pientä makeutta. Vesilisä avaa vain lisää hiiltä ja rasvaa.

Maku: Kuivan turvesavuinen ja tuhkainen, tuhdin ja likaisen tuoksun jälkeen suorastaan keskittynyt. Lääkemäinen ja mentholinen raikkaus on mukana, vaikka tammi maistuu hiilisenä ja osin karvaana. Ruohoisuutta ja kumia edelleen. Sitruksisuutta ja omenaa, aprikoosia ja vaniljaa. Mustapippuria ja palanutta puuta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Jälkimaku on hiilisavuinen ja kuivan lihaisa. Lääkemäisyys korostuu, samoin mentholi. Anista, pippuria, merellisyyttä, suolaa. Sitruksisuutta ja vaniljaa. Ruohoinen kitkeryys, tupakkkaisuus ja tammi kiristelevät. Keskipitkäksi venyvä finaali. Vesilisä tuo hunajaista makeutta esiin.

Arvio: Melko tylyn tuoksun jälkeen maussa on yllättävänkin paljon sävyjä. Jos tykkää brutaaleista Islayn savuviskeistä, tässä saa, mitä tilaa. Maussa on ehdottomasti hetkensä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan kiva ja tuhti viski, jos ei liikoja odota”.

Ardbeg 1998/2015, Malts of Scotland 58,4%

Lasissa tällä kertaa Ardbegia vuoden 1998 satseista. Pullottajana Malts of Scotland italialaisille viskikaupoille.

Ardbeg 1998/2015, Malts of Scotland

(58,4%, Malts of Scotland for Whisky&Co & Whisky Antique, 1998–2015, Cask No. MoS 15009, Bourbon Barrel, 185 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivan turvesavuinen, lääkemäinen ja yrttisen raikas. Hiilisyyttä, tuhkaa, jodia, heinäisyyttä. Eucalyptusta ja mentholia, hiukan piparminttua. Runsaasti omenaisuutta, pientä rypälemäistä makeutta ja herukkaisuutta. Pieni bensainen sivuääni taustalla. Vesilisä korostaa makeutta ja tuo hiukan kreosoottia esiin.

Maku: Tyylikäs! Kuivan turvesavuinen ja lääkemäinen perusvire kohtaa hedelmäisen raikkauden. Runsaasti omenaa ja aprikoosia, hiukan viinirypälettä. Tuhkainen ja varsin kuiva turpeisuus pyörii lääkemäisyyden ympärillä. Jodia, heinää, edelleen lievää bensaisuutta. Kuivakkaa tammea ja pientä pippuria, hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvin balanssissa. Jälkimaku kääntyy turvesavun ja lääkemäisyyden keskeltä yllättävänkin makeaksi. Hunajaa, aprikoosihilloa, makeaa tammisuutta. Yrttinen raikkaus pitää pintansa, eucalyptus edellä. Melko pitkä finaali. Vesilisällä hedelmäinen makeus pääsee vielä paremmin esiin.

Arvio: Oikein maukas ja monella tavalla tasalaatuinen Ardbeg. Ehkä pientä persoonallisuutta kaipasin lisää, jotain mieleenpainuvaa. Toki nautinto tämäkin on, ei siinä mitään. 89/100

Ardbeg Uigeadail (L6) 54,2%

Maistelussa pitkästä aikaa oikein kunnon vanhan liiton Uigeadailia vuoden 2006 rotaatiosta. Mielenkiintoista pohdiskella, mihin tämä asettuu suhteessa aiemmin maistamiini L7– ja L8-pullotteisiin. Ja tietysti nykytuotteeseen.

Tässä reseptiikka on tietysti kohdallaan, vanhoja sherrytynnyreitä oli näihin aikoihin vielä Ardbegin varastossa viljalti ja iäkästäkin tavaraa oli mahdollista pistää joukkoon. Näillä uudelleensyntyneen Ardbegin maine luotiin, nopeasti ja vakuuttavasti. Sitten tapahtui… kaikenlaista.

Ardbeg Uigeadail (L6)

(54,2%, OB, Bottled 19.4.2006, Batch No. L6 109 08:07 4ML, 70 cl)

Tuoksu: Todella tervainen, kuivan hiilisavuinen ja lääkemäinen. Vanhanaikaista Hansaplast-laastaria, haavanhoitoainetta, suolaisuutta ja apteekin salmiakkia. Sherry on mukana kuivan luumuisena ja tumman suklaisena, muttei erityisen makeana. Jodia, merellisyyttä, havuja. Vesilisä tuo eucalyptuksen oikein kunnolla pintaan.

Maku: Kaukana kavala maailma. Todella lääkemäinen, tervainen, suolainen, salmiakkinen ja kuivan savuinen ensipuraisu. Tervaleijonaa, jodia, yrttistä giniä. Tammi tuntuu erittäin kuivana ja turvesavu tiukan hiilisenä. L8 oli tätä selvästi muhkeampi, mutta tässä yrttinen lääkemäisyys määrää. Katajaa, havuisuutta. Suutuntuma on kuiva ja napakka. Jälkimaku pyörii lääkkeen, kuivan savun ja napakan tammen ympärillä. Suolaa ja jodia, hiukan tummaa suklaata, pientä luumuisuutta. Vanhan Ardbegin kuivuus ja tammen napakkuus soivat hienosti. Katajaa, havuja, punaviinimarjaa. Pitkä finaali. Vesilisä avaa aavistuksen verran hunajaa kaiken mineraalisuuden keskelle.

Arvio: Upea, aiemmin maistamiani kuivempi ja lääkemäisempi Uigeadail. Tynnyreissä saattaa olla muutamia hyvinkin vanhoja mukana, koska niin vakuuttava refillien tunnelma tässä on. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 2).

Ardbeg 25 yo 1975/2001, Douglas Laing 50%

Näissä Douglas Laingin OMC-sarjan vanhoissa viskeissä on oma klanginsa. Nyt maistelussa varsin aliarvostettu 25-vuotias Ardbeg lokakuun 1975 tisleistä. Lakki päästä.

Ardbeg 25 yo 1975/2001, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 10/1975–5/2001, 363 bts., 70 cl)

Tuoksu: Merellinen, sitruunainen ja kuivan turvesavuinen. Suolavettä, mineraalisuutta, napakkaa ja kirkasta lääkemäisyyttä, haavansidonta-aineita. Paahtunutta puuta, hiiltä, tervaa, hiukan likaisuutta ja pippuria. Suolaista voita, hapokkuutta, kuivaa ruohoisuutta. Vesilisä avaa kovia toffeekarkkeja ja raikasta minttua.

Maku: Sitruksinen ja merellinen ensipuraisu aukeaa kuivan turvesavun ja mineraalisen lääkemäisyyden maailmaan. Päärynää, limettiä, vihreää omenaa, hapokkuutta, varsin reippaasti pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kermainen ja hyvin tasapainossa. Runsasta suolaisuutta, jodia, inkivääriä, lääkemäisyyttä ja herkkää tammista makeutta. Hento vanilja ja toffee näyttäytyvät. Jälkimaku on suolainen, nuotiosavuinen ja hiukan tervainen. Lääkemäisyyttä ja mineraalisuutta riittää. Vanilja ja paahteisuus tulevat esille kuivan tammisuuden keskeltä. Pitkä ja nautinnollinen finaali. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä pintaan.

Arvio: Ei tätä voi dissata. Ei varmasti aikakautensa paras yksilö, mutta upea viski siitä huolimatta. Kunpa tällaisen Ardbegin saisi jostain takaisin hyllyihin. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 5).