Month: maaliskuu 2013

Highland Park 10 yo 40%

Highland Park on Skotlannin pohjoisin tislaamo, jonka Magnus Eunson perusti Orkneyn saarelle 1798. Tarina on hieno, mutta onko käsissä oleva viski myös? Tämä kymmenvuotias versio on pullotettu tavallista pienemmässä koossa Hollannin ja Saksan markkinoille.

Highland Park 10 yo

(40%, OB for Germany and Holland, 2013, 35 cl)

Tuoksu: Hunajainen, terävän sherryinen. Kuivalla tavalla savuinen. Toffeeta, mehiläisvahaa. Tuttua kanervaisuuttakin. Jotain raakaa tässä kyllä on verrattuna iäkkäämpiin pullotuksiin. Bensiiniä? Hyvä silti.

Maku: Tervaisempi ja lihaisampi kuin mikään aiemmin maistamani Highland Park. Kuivaa savuisuutta, jopa laphroaigmaisella tavalla. Toki myös kanervahunajaa, kovia toffeekarkkeja, metsäistä havuisuutta. Makeudesta huolimatta kokonaisuus on vähän bensainen ja ohuehko. Jälkimaku on pistävän kanervainen, villaisen savuinen, lihaisa ja melko lyhyt. Balanssi on silti kaikkineen oivallisesti kohdallaan.

Arvio: Yllättävän lihaisa, tervainen ja suoraviivainen Highland Park. Sujahtaa Laphroaigin ja Springbankin nykylinjojen väliin, kuivakkaan savuiselle tontille – hitusen makeampana tosin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 82/100.

Tomatin 25 yo 43%

Ikivanhalle tislauspaikalle vuonna 1897 perustettu Tomatin teki konkurssin 1906, avattiin 1909 ja myytiin 1986 japanilaisille. Noin 80 prosenttia sen tuotannosta menee sekoiteviskeihin (Talisman ja Antiquary), mutta nyt single maltit ovat taas nousussa.

Tämä 25-vuotias pullote on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja ex-sherrytynnyreissä, jotka kaikki on tehty amerikkalaisesta tammesta (North American oak casks).

Tomatin 25 yo

(43%, OB, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Makea ja yllättävän täyteläinen. Havuja. Sitruunamelissaa. Aloe veraa. Tulee kaktus mieleen. Kookosta. Sitruunaista IPA-olutta. Kovia toffeekarkkeja. Erittäin kutsuva.

Maku: Todella jännittävä yhdistelmä kirpeyttä ja makeutta. Nostaa hymyn suupieliin. Maku peilaa hienosti tuoksua – IPA-olut, kaktus, kaikki tulee voimakkaasti esille. Suutuntuma on virkistävä ja kuivakkuudestaan huolimatta herkullinen: minttua, eucalyptus-pastilleja ja katajanmarjoja. Teetä kuparipannussa. Jälkimaku on makeutuvan tamminen, minttuinen, hiukan paahteinen ja upean pitkä. Wow!

Arvio: Täydellinen yllätys. Todella upea, omaperäinen ja monipuolinen viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 11).

Glenburgie 10 yo, Gordon & MacPhail 40%

Vuonna 1810 perustettu Glenburgie on yksi Speysiden tuntemattomista tislaamoista. Pääosa sen tuotannosta menee Ballantine’s-sekoiteviskiin, mutta osan Gordon & MacPhail myy lisenssipullotteina. Tällä tiedolla odotukset eivät ole kovin korkealla.

Glenburgie 10 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, licenced bottling, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Ruohoa, marsipaania, heinää. Maltaisuutta. Rehua? Kukkainen, kukkakaupan ruusukaapin tunkkaista kosteutta. Jotain pesuainetta. Aika ohut tuoksu.

Maku: Todella klassinen mallasviski, tosin luonteeltaan hyvin blendimäinen. Ei temppuja, hyvä niin. Miellyttävä kermatoffee. Maku parantaa tuoksusta, vaikka ohuus vaivaa. Kukkaisuus ja hedelmäisyys ovat hiukan vetisiä, mehumaisia (laimennettua monihedelmämehutiivistettä). Kevyen kermainen maltaisuus hallitsee. Jälkimaku on vaatimaton, hento, kitkerän tamminen mutta lyhyt.

Arvio: Vaatimaton mutta helposti juotava perusviski. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 74/100 (per 7).

Littlemill 21 yo 1991/2012, Exclusive Malts 48,9%

Littlemillin aloitusta on voitu jäljittää jopa vuoteen 1750 saakka. Virallisesti se perustettiin 1772. Vuonna 1996 tislaamo pääosin purettiin ja vuonna 2004 loppuosat tuhoutuivat tulipalossa. Viskiä on silti vielä saatavilla.

Tämä pullote on viskibisneksen ihmelapsen David Stirkin (s. 1976) vuonna 2005 perustaman Creative Whisky Companyn käsialaa, Exclusive Malts -sarjasta. Tuote on kypsynyt ex-bourbonissa.

Littlemill 21 yo 1991/2012, Exclusive Malts

(48,9%, Creative Whisky Company, Exclusive Malts, 4.4.1991–2012, refill hogshead, Cask No. 557, 275 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja ruohoinen. Maanläheinen. Leikattua heinää. Kermaa ja greippiä, raesokeria. Jonkin verran palasaippuaa. Appelsiinimehua. Aukeaa hienosti!

Maku: Ruohoinen ja kermainen. Hapahkoa maltaisuutta, jonka hedelmäinen raikkaus kuitenkin taklaa. Maukasta vaniljaa, aamupuuroa, omenahilloa. Hyvä ryhti, maku kestää jälkimakuun kevyesti. Lopussa tuntuu voimakasta mustaa teetä, tammisuutta, jotain palanuttakin. Jälkimaku on melko hapan ja pitkä.

Arvio: Odotuksia uloitteikkaampi alamaalainen. Raikkaan ja happaman vuoropuhelu on kiinnostava, vaikka omaan makuprofiiliini nämä ruohoiset kermaviskit sopivat melko heikosti. Hyvän silti tunnistaa. 86/100

Glenfarclas 105, 60%

Vuonna 1836 perustetun Grantien perheyhtiön viskivarastossa on valtavat vuosikertavalikoimat. Silti yksi sen suosituimmista tuotteista on ikämerkitsemätön 105.

Nimi tulee brittien vanhasta mittaustavasta, jonka perusteella 60 tilavuusprosenttia merkitään proof-asteikolla lukemalla 105. (Nykyään se olisi siis 120.)

Tiettävästi satavitonen on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä 8–10 vuotta. Sitä saa nykyään kolmessa koossa: 100 cl, 70 cl ja 35 cl. Käsissä on nyt tuo pienin pullokoko.

Glenfarclas 105

(60%, OB, NAS, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Vahva sherry, miltei huumaava. Sulaa toffeeta, karamellia, esanssisuutta, kypsää hedelmää, maitosuklaata. Ylikypsää kirsikkaa. Hiukan palanutta paahtoleipää. Ryhdikäs ja herkullinen vaikutelma.

Maku: Upean sherryinen, todella uljas ja makea aloitus. Yllättäen täysin juotavaa myös ilman vesilisää. Voimakkaan hedelmäinen (uuniomenaa, kypsiä luumuja, viikunoita, taatelikakkua) ja rotevan maltainen. Espresson kitkerä vivahde leikkaa makeutta. Lisätyllä vedellä aukeaa pähkinäisyys: paahdettuja maapähkinöitä. Maun keskivaihe on upeasti kasassa karamellisuudella. Siirappimaisuus jatkuu jälkimakuun asti. Lopussa tulee vielä tanniineja ja kahvinpapuja.

Arvio: Legendaarinen sherrypommi on maineensa veroinen. Näin nuoreksi viskiksi yllättävän täyteläinen, vahva ja monipuolinen makuelämys. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Glenglassaugh Evolution 57,2%

Glenglassaugh perustettiin 1873–1875, ja se on ollut monta kertaa suljettuna historiansa aikana. Tislauspannut ovat niin suuret, että niitä voidaan joko käyttää suuriin viskimääriin tai sitten ne on pidettävä hiljaisina.

Viimeisin, 23 vuoden hiljaisuus päättyi 2008, kun Scaent Group osti tislaamon. Tislaus alkoi uudelleen, ja ensimmäiset uudet viskit saatiin markkinoille 2011. Sen jälkeen The BenRiach Distillery Company osti tislaamon.

Evolution on kypsynyt kolmisen vuotta ex-bourbontynnyreissä (ex-Tennessee Cask, George Dickel first fill).

Glenglassaugh Evolution

(57,2%, OB, NAS, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Valkoviiniä (pinot grigio?). Päärynää. Vaniljaa. Valkoista viinimarjaa. Jokin liimainen vivahde. Pesuainetta. Yllättävän mieto tuoksu – miltei vaisu – ollakseen yli 57-prosenttista.

Maku: Todella ohut. Ensin tuntuu vain terävä alkoholi, sitten irtoaa makeutta ja tuoretta tammilankkua. Pakko lisätä vettä. Se tekee tästä päärynälimonadia. Hentoa sitruunaa, Limoncelloa. Rice crispies -muroja. Kovin kaukana ollaan vielä kypsien viskien monitasoisuudesta. Viinimäisyys on hallitsevaa, maltaisuus on vielä puhkeamatta. Muistuttaa melkein vodkapohjaista likööriä tylpässä makuprofiilissaan.

Arvio: Ei oikein vielä viski. Ohut, päärynäinen ja sitruunaliköörimäinen raakile. Katsotaan seitsemän vuoden päästä uudelleen. 75/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 81/100.

 

Balblair 10 yo, Gordon & MacPhail 43%

Vuonna 1790 perustettu ja vuonna 1895 uudelleen rakennettu Balblair oli näkyvässä roolissa Ken Loachin The Angels’ Share -elokuvassa vuonna 2012. Ihan hyvä viskielokuva, sitä voi kyllä suositella.

Balblair 10 yo, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, licenced bottling, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Voimakas persikka. Nektarimainen pirteys ja raikkaus kaikessa hedelmäisyydessään. Päärynää, minttua, persiljaa, apilaa, tuoretta ruohoa. Vaniljainen makeus, kevyt maltaisuus. Hento profiili, silti kutsuva.

Maku: Mineraalisen hedelmäinen, makean valkoviinimäinen ja Pommacia muistuttava aloitus. Pehmeän hunajainen ja suuntuntumaltaan pyöreä, vaikka makuprofiili onkin todella ohut. Pirskahtelevaa maltaisuutta. Vähitellen tanniinit tulevat, maku väkevöityy. Vihreää teetä, edelleen sitä minttua. Tammisuus nousee jotenkin nokisena loppua kohden. Jälkimaku on hiukan kitkerä ja hapan, mutta onneksi kevyt ja lyhyt.

Arvio: Tuoksu lupailee hedelmäistä ja hunajaista viskiä, mutta lopputulos lässähtää. Kun päästään jälkimakuun, tämä tuote alkaa riittää. 76/100

Glenrothes 1988, 43%

Glenrothesin etikettimerkinnät ”approved” ja ”bottled” ovat herättäneet hämmennystä. Malt Maniacs ansiokkaasti selvitti, että hyväksyttyä ja pullotusta varten laimennettua viskiä naitetaan noin 700 litran tynnyreissä jopa useita vuosia.

Glenrothes 1988

(43%, OB, distilled 16.12.1988, approved 4.11.2008, bottled 2011, 10 cl miniature)

Tuoksu: Todella roteva ja hedelmäinen. Appelsiininkuorta, siirappia, ruskeaa sokeria. Taustalla tuttu maltaisuus. Hedelmien makeus on konsentroitunutta, aivan kuin marmeladissa. Sherrytynnyrin vaikutus tuntuu monella tapaa: hiukan imelänä, silti mausteisena ja tunnistettavana. Hieno vaikutelma kaikkineen.

Maku: Maukkaan sherryinen avaus. Rusinaisuuden takaa nousee vahva maltaisuus. Huiman pehmeä ja täyteläinen suutuntuma. Tuoksua peilaavat appelsiinimarmeladi ja siirappiset säilykepersikat. Kokonaisuus kantaa pehmeydestään huolimatta hienosti jälkimakuun, joka on puhdasta juhlaa. Tammisuus ja mausteet aloittavat melkein loppumattoman vuoropuhelun. Jumalainen finaali.

Arvio: Aivan loistava, kehittyvä Glenrothes. Tislaamon parhaat puolet yhdessä viskissä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 2).

Glenrothes 1998, 43%

Edrinton myi Glenrothesin perinteiselle lontoolaiselle viinitukkurille Berry Bros & Ruddille vuonna 2010. Itse tislaamo rakennuksineen on kuitenkin edelleen Edringtonin hallussa, samoin Cutty Sark -blendi.

Nyt käsissä on uudehko miniatyyrisarja, jonka pullot ovat kooltaan poikkeuksellisesti 10 cl. Tuolla koolla on nimikin: double double.

Glenrothes 1998

(43%, OB, distilled 17.12.1998, approved 11.2.2009, bottled 2012, 10 cl miniature)

Tuoksu: Taatelikakkua ja rusinoita. Oloroso-sherry tuoksuu voimakkaasti. Hiukan hapan, jopa äkkiväärä yleisilme. Kanelinen, paksu ja turpea tuoksu. Kokonaisuutta kantaa Glenrothesin tuttu maltaisuus. Oikein lupaava, hyvä tuoksu.

Maku: Miellyttävän pyöreä hedelmäisyys, edelleen taateleita ja rusinoita, joista tuoksussa oli lupausta. Kanelitankoa ja appelsiinia. Maltaisuus toimii hyvin, kun mausteet tukevat sitä – löytyy myös kardemummaa. Body on kuitenkin ohut, eikä oikein riitä jälkimakuun saakka. Loppuliuku on hento, ohuen rusinainen.

Arvio: Hyvät lähtökohdat, mutta kymmenen vuotta tynnyrissä ei ihan vielä riitä tälle. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

Glenrothes Select Reserve 43%

Vuonna 1878 perustettu Glenrothes on Rothesin alueen klassikkotislaamo. Vuonna 2005 lanseerattu Select Reserve oli pitkästä aikaa ensimmäinen viski ilman vuosikertamerkintää Glenrothesin tuotannossa.

Glenrothes Select Reserve

(43%, OB, NAS, +/- 2012, 10 cl miniature)

Tuoksu: Todella maltainen. Happaman ja käyneen oloinen, hiivaa ja Tolua. Tylppä, saippuainen. Vaniljaa ja viinereitä, säilykehedelmiä (päärynöitä).

Maku: Hiukan tympeän tuoksun jälkeen maku yllättää positiivisesti. Maltaisuus ei ylikorostu vaan tukee makuprofiilia: säilykepäärynöillä ja -persikoilla koristeltua täytekakkua (kermavaahdolla), sen jälkeen suun täyttävää pehmeää mausteisuutta (kanelia, kookosta). Jälkimaku on hyvin mieto, mutta silti pirteällä tavalla kirpeä ja maukas. Sitrus nousee esiin vasta siellä.

Arvio: Vaatimaton tuoksu, tasapainoinen maku. Kelvollinen kokonaisuus näin nuoreksi. Ei silti säväytä vielä oikein millään tasolla. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 78/100 (per 2).