Deveron

Glen Deveron 30 yo 40%

Macduffin tislaamon tuotanto ei ole tehnyt minuun tähän mennessä vielä vähäisintäkään vaikutusta. Ylipäänsä koko hyppiminen Macduffin ja Glen Deveronin nimien välillä häiritsee.

Nyt tislaamolla on oiva mahdollisuus hoitaa homma kuntoon, kun edessäni on 30-vuotias pullote. Se on tuotu markkinoille Glen Deveronin nimellä ja on tätä uutta Royal Burgh Collectionia, josta maistoin pari vuotta sitten 16-vuotiaan Glen Deveronin.

Tehokkaasti koko tislaamon identiteetti tästä pakkauksesta on kyllä piilotettu. Kartassakin esitellään tislaamon sijaintia suhteessa Banffiin niin ponnekkaasti, että tietämättömämpi voisi sekoittaa tämän siihen.

Mutta kun miettii, että 30-vuotias viski on dilutoitu alarajalle, värjätty ja kylmäsuodatettu, niin eihän tämä tosiaan mikään viskiharrastajan viski ole. Mutta lähestytään ilman ennakkoluuloja.

Glen Deveron 30 yo

(40%, OB, 2013, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Erikoisella tavalla kerrostunut. Toisaalla on muhkean maltainen ja ylikypsän hedelmäinen puoli, toisaalla taas metinen ja kuivan tamminen puoli työntyy läpi. Tietty ummehtuneisuus korostuu. Aprikoosia, ananasta, sitrusta, mehiläisvahaa, hunajaa, kuivakakkua, kukkaisuutta. Pieni metallisuus on mukana.

Maku: Hunajainen, maltainen ja tunkkaisella tavalla hedelmäinen. Aprikoosia, luumua, mandariinia, ananasta. Maltaisuus tuntuu yllättävän rosoisena ja hiukan pahvisena, tammessa taas on yhtä aikaa vahamaisen kuiva ja tanniininen sävy. Suuta kuivattava karvaus tekee tästä hiukan ilkeän, kokonaisuus on kerrostunut ja varsin sekava. Runsaasti mausteisuutta, pippuria ja kanelia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, runko jää melko ohueksi. Jälkimaussa karvas mausteisuus jyrää. Pieni metinen ja kuivan tamminen vivahde tässä on parasta, mutta tanniinit ja aprikoosi lanaavat sen nopeasti alleen. Pippuria, kanelia, korianteria, minttua. Keskipitkä finaali.

Arvio: Kaikin puolin kerrostunut ja ikäistään paljon nuoremman oloinen viski. Refill-tynnyreistä kielivä kuivan vahamainen tammisuus tässä on varsin maukasta, mutta tunkkainen hedelmäisyys sekoittaa paletin. 82/100

An Cnoc Cutter 46%

An Cnoc julkaisi Cutterin samassa sarjassa Rutterin, Flaughterin ja Tushkarin kanssa, koko setin turpeisimpana. Hitto näitä nimiä! Mutta jos ovat vähänkään samalla tasolla Peatlandsin kanssa, nimetkin kestää kyllä.

An Cnoc Cutter

(46%, OB, NAS, 2014, 20.5 ppm, 70 cl)

Tuoksu: Paksun turvesavuinen ja tuhkainen. Märkää nuotiota, kosteita lehtiä, pientä ummehtuneisuutta. Vegetaalisuus ja mineraalisuus ottavat mittaa toisistaan. Napakka sitruksisuus, raaka hedelmäisyys ja kuiva valkoviinisyys ovat tämän ytimessä. Hiukan lääkettä löytyy myös. Vesilisällä löytyy märkää ruohoa.

Maku: Varsin kuiva tapaus. Turvesavu on edelleen paksua ja runsasta, tuhkaisuus ja nokisuus korostuvat. Mineraalisuus ja sitruksisuus kietoutuvat öljyiseen profiiliin. Suutuntumassa on silti hiukan kapea tekstuuri, jossa suolaisuus nostaa veden kielelle. Raa’ahko hedelmäisyys ja nuorekas maltaisuus saavat tämän tuntumaan melko yksioikoiselta. Jälkimaku on edelleen hyvin tuhkainen ja suolainen, joskin kaiken mineraalisuuden ja tammen seasta löytyy lopulta myös hiukan passionhedelmää ja mangoa, pientä makeutta. Sitruksinen ja savuinen finaali on mittaluokkaa keskipitkä. Vesilisä tuo pintaan ummehtuneisuutta ja vegetaalisuutta.

Arvio: Kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin maukas, kuiva savuviski. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Magazine 82/100 (Chris Goodrum), 76/100 (Martine Nouet).

An Cnoc Peatlands 46%

Uuden ajan AnCnoc on turpeistettua. Näitä on nyt tullut markkinoille useampia (tarkalleen ottaen kyseiseen Peaty Rangeen kuuluu kuusi viskiä), mutta tämä on ensimmäinen, jonka itse onnistun maistamaan.

An Cnoc Peatlands

(46%, OB, NAS, 2014, Peated 9 ppm, 6600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makea ja turpeinen. Nuoren savuviskin elementit ovat läsnä, tietty imelyys ja vaniljaisuus ja tammi yhdistettynä melko pistävään, ohutkärkiseen turvesavuun. Poltettua tulitikkua, runsaasti parafiinia. Toffeefudgea, hiukan kitkerää appelsiinia, ruohoisuutta. Vesilisä irrottaa ketjurasvaa ja likaisuutta.

Maku: Hedelmäinen imelyys, turvesavu ja suolaisuus ovat pinnassa. Suutuntuma on varsin öljyinen ja paksu. Mineraalisuus tulee yllättävänä tässä, samoin nokinen ja osin kuiva savu. Hiiltynyt vaikutelma. Vihreää omenaa, sitruksisuutta, suolakivimäisyyttä. Tammi tuntuu varsin aktiivisena. Jälkimaku on turvesavussaan jo tuhkainen, hiiltyminen menee oikeastaan ihan päätyyn asti. Samaan aikaan toffeefudge ja imelät komponentit ovat entistä hallitsevampia. Makeaa omenaa, makeaa rasvaisuutta, rikkiä. Ruohoisia ja heinäisiä piirteitä. Keskipitkä finaali pysyy hyvin balanssissa loppuun asti. Vesilisällä saa esiin mukavasti kurkkupastillia.

Arvio: Myönteinen yllätys, joka nokittaa tasapainossa sen, minkä ulottuvuuksissa menettää. Ilmoitettuun ppm-lukemaan suhteutettuna turvesavu on isosti pinnassa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 87/100 (Chris Goodrum), 86/100 (Joel Harrison).

Banff 37 yo 1975/2013, Malts of Scotland 42,9%

Eilisen Tormoren jälkeen täytyy jatkaa vielä toinenkin maistelu saman pullottajan parissa, kun kokemus oli niin loistava.

Malts of Scotland on nimittäin julkaissut erinomaisia pullotteita Warehouse Diamonds -sarjassaan. Sarjan Port Ellen -julkaisu on kuulopuheiden perusteella ainakin aivan timanttinen.

Nyt käsissä on kuitenkin vuonna 1983 suljetun Banffin tuotantoa, vuonna 1975 tislattu ja ex-bourbonissa vuoteen 2013 kypsynyt yksilö. Odotukset ovat tapissa.

Banff 37 yo 1975/2013, Malts of Scotland

(42,9%, Malts of Scotland, Warehouse Diamonds, 11/1975–4/2013, Bourbon Barrel, cask #MoS 13023, 201 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Runsas ja samalla kepeä profiili, mandariinia ja apilaisuutta, herukkaisuutta ja yrttiteemäisyyttä. Hienostunut bourbonfiilis, tätä se on parhaimmillaan. Selväpiirteinen, tasapainoinen ja mielenkiintoisen yrttinen. Omenaa, sitrusta, huonekaluvahaa, kuivaa tammisuutta. Todella herkullinen vaikutelma.

Maku: Maku pitää kaiken, minkä tuoksu lupaa. Melko kevyt profiili, mutta mieto suutuntuma tarjoaa upeasti tasoja ja ulottuvuutta – ei väsähdä missään vaiheessa. Mandariinia, banaania, persikkaa, punaista omenaa, kuivahkoa tammisuutta, tuoretta heinää, rotevaa mausteisuutta, yrttiteen sävyjä. Jännittävä yhdistelmä kiteistä suolaisuutta ja pehmeää sitruksisuutta, jossa on myös hetkellistä karvautta. Jälkimaku alkaa melko tammisena, mutta sokerisuus (creme brûlee), mandariini, mausteisuus, omenahillo, herukkaisuus ja päärynä tulevat upeasti esiin. Hieno, pitkä finaali. Vettä tähän ei uskalla lisätä.

Arvio: Melko kevyellä profiililla massiivinen makuelämys. Tammisuutta parhaimmillaan. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glen Deveron 16 yo 40%

Vuonna 1962 perustettu Macduffin tislaamo on julkaissut viskiään vuorotellen Macduff- ja Glen Deveron -nimillä. Aiempaa kokemusta minulla on vain yhdestä IB:nä julkaistusta Macduffista, joten nyt mennään melko lailla sokkona.

Glen Deveron 16 yo

(40%, OB, Royal Burgh Collection, +/- 2014, 100 cl)

Tuoksu: Appelsiinimehua ja hunajaa. Imelä maltaisuus. Neilikkaa, minttua, karkkimaisuutta (Ässä Mix). Tuoretta tammea ja mietoja mausteita. Syvyys puuttuu, vaikka ei tässä selviä vikojakaan ole. Ei vain jää mieleen.

Maku: Maltaisuus on keskiössä, makea appelsiini ja tietty olutmaisuus (lager). Puiseva tuoretta tammi ajaa kuitenkin makupaletin yli, jättää tanniinisen ja kuivuvan suutuntuman. Kirpeää omenaa (valkea kuulas), neilikkaa ja mietoja mausteita löytyy tammisuuden alta. Yksioikoinen vaikutelma, ei oikein tasapainossa. Jälkimaku on tamminen, marmeladimaisen karvas, vasta lopussa hunajainen ja edes hiukan sävykäs. Finaalissa löytyy vaahterasiirappia ja uusia maltaisia sävyjä. Silti jää kokonaisuus ohueksi.

Arvio: Tavanomainen ja hetkittäin puisevan tamminen esitys. 79/100

An Cnoc 22 yo 46%

An Cnocin 22-vuotiaan pullotteen sisällöstä tiedetään sen verran, että se on kypsynyt pääosin ex-bourbontynnyreissä. Osa on kuitenkin ollut ex-sherrytynnyreissä, joissa on kypsynyt olorosoa kahden vuoden ajan.

An Cnoc 22 yo

(46%, OB, 2013, 5700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun maltainen, sherryinen, puuroinen ja hiukan pahvinen. Komea mausteisuus, neilikkaa, anista, kanelia ja vaniljaa. Rusinoita, tummaa suklaata, nahkaisuutta. Vahvat esterit, ruusuja ja leikkokukkia. Makea yleisvaikutelma, hiukan karkkinenkin. En ihaile varauksetta, vaikka tämä hyvä onkin.

Maku: Makean sherryinen, mausteinen ja maltainen. Leivosmainen, makean siirappinen ja joulukakun mausteille rakentuva kokonaisuus. Maltaisuus on hiukan tunkkaista ja ylikorostunutta, vaikka suutuntuma on kevyt. Tammisuus tuntuu tuoreena, sitruksisena ja kulmikkaana – en uskoisi tätä näin iäkkääksi. Tasapaino on hiukan hukassa. Pinnassa oleva sherryisyys on kuitenkin kompleksista ja hienoa. Jälkimaku on tuoreen tamminen, aavistuksen puiseva, makean toffeemainen, rusinainen ja mausteinen, korkeintaan keskipitkä. Inkivääriä riittää. Ei tämä silti mitenkään huono ole, päinvastoin: sherryisyys tässä on upeaa.

Arvio: Hiukan epätasapainoinen ja erittäin maltainen, mutta silti herkkä ja kaunis viski. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100Whisky Monitor 86/100 (per 1). Whiskynotes 88/100. Dramming 86/100Whisky Magazine 87/100 (Martine Nouet), 86/100 (Rob Allanson).

Glenglassaugh Revival 46%

Glenglassaugh perustettiin Portsoyn rannikolle 1875. Vuonna 2008 hollantilainen The Scaent -energiayhtiö osti sen Edradourilta, mutta rahavaikeuksiin joutunut yhtiö myi omistuksensa vuonna 2013 Walkerin perheen johtamalle konsortiolle. The BenRiach Distillery Company aloitti kovan uudistustyön, jonka todelliset hedelmät korjataan vasta vuosien päästä.

Glenglassaugh Revival

(46%, OB, NAS, 2012, first fill & refill oloroso, 5 cl miniature)

Tuoksu: Raikas ja tärpättinen. Sitruunaa, lasinpesunestettä, jyväisyyttä. Aivan kuin miedolla sherryllä jatkettua new makea. Vaneria, puuliimaa, vappusimaa. Ei aihetta juhlaan.

Maku: Hiukan tuoksua jalostuneempi. Sherryistä makeutta, hunajaa, jalapenoa, sitruunaa, persikankiveä. Maltaisuus tuntuu jyväisenä ja hiukan kitkeränä. Puiseva, vanerinen ja liimamainen makuyhdistelmä tunkee läpi. Suutuntuma on ohut ja kirpeä, kypsymätön ja viinamainen, mutta ei silti suoranaisen epämiellyttävä. Jälkimaku on hetkellisesti tanniininen, jyväinen, sitruksinen, alkoholinen, makeutuva ja lyhyt. Ei kai muuta voisi odottaakaan kolmen vuoden kypsytyksen jälkeen.

Arvio: Matka oikeaksi mallasviskiksi on alussa. Tekniset kriteerit täyttyvät, mutta maku ei vielä vakuuta oikein millään osa-alueella. 74/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 75/100. Dramming 76/100Whisky Monitor Database 78/100 (per 6). Whisky Magazine 77/100 (Dave Broom), 86/100 (Martine Nouet).

An Cnoc 12 yo 40%

Keskellä äärimmäistä viskibuumia vuonna 1893 perustettu Knockdhun tislaamo on vaihdellut tuotteensa nimeä Knockdhun ja An Cnocin välillä monta kertaa. Koko nimi tarkoittaa mustaa kukkulaa, lyhyempi muoto vain kukkulaa.

En ole varmaan ainoa, jolta Knockdhu ja Knockando menevät usein iloisesti sekaisin. Nyt maistelussa An Cnocin 12-vuotias perusmalli.

An Cnoc 12 yo

(40%, OB, +/- 2012, 5cl miniature)

Tuoksu: Appelsiininen ja runsas. Rasvainen, ruohoinen, muhkean maltainen. Hiukan suolaisuutta, vähän eltaantuneisuuttakin. Aseöljyä, jotain tervaista ja aavistuksen turpeista. Samalla kermainen, konsentroituneen hedelmäinen ja apilankukkainen. Oikein houkutteleva.

Maku: Muhkean maltainen. Aseöljy ja pieni turpeisuus erottuvat heti. Tässä on särmää, tietty suolaisuus leikkaa hedelmäistä makeutta. Öljyinen suutuntuma, ryhdikäs body – vaikkei mitenkään tukeva olekaan. Appelsiinimarmeladia, voita, toffeefudgea, jotain kermaista. Jälkimaku on mieto, sitruksinen, hennon tamminen ja keskipitkä.

Arvio: Klassinen ja 12-vuotiaaksi yllättävän runsas speysider. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Dramming 82/100Whisky Monitor Database 77/100 (per 8).

Glenglassaugh Evolution 57,2%

Glenglassaugh perustettiin 1873–1875, ja se on ollut monta kertaa suljettuna historiansa aikana. Tislauspannut ovat niin suuret, että niitä voidaan joko käyttää suuriin viskimääriin tai sitten ne on pidettävä hiljaisina.

Viimeisin, 23 vuoden hiljaisuus päättyi 2008, kun Scaent Group osti tislaamon. Tislaus alkoi uudelleen, ja ensimmäiset uudet viskit saatiin markkinoille 2011. Sen jälkeen The BenRiach Distillery Company osti tislaamon.

Evolution on kypsynyt kolmisen vuotta ex-bourbontynnyreissä (ex-Tennessee Cask, George Dickel first fill).

Glenglassaugh Evolution

(57,2%, OB, NAS, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Valkoviiniä (pinot grigio?). Päärynää. Vaniljaa. Valkoista viinimarjaa. Jokin liimainen vivahde. Pesuainetta. Yllättävän mieto tuoksu – miltei vaisu – ollakseen yli 57-prosenttista.

Maku: Todella ohut. Ensin tuntuu vain terävä alkoholi, sitten irtoaa makeutta ja tuoretta tammilankkua. Pakko lisätä vettä. Se tekee tästä päärynälimonadia. Hentoa sitruunaa, Limoncelloa. Rice crispies -muroja. Kovin kaukana ollaan vielä kypsien viskien monitasoisuudesta. Viinimäisyys on hallitsevaa, maltaisuus on vielä puhkeamatta. Muistuttaa melkein vodkapohjaista likööriä tylpässä makuprofiilissaan.

Arvio: Ei oikein vielä viski. Ohut, päärynäinen ja sitruunaliköörimäinen raakile. Katsotaan seitsemän vuoden päästä uudelleen. 75/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 81/100.

 

Macduff 17 yo 1995/2012, The Ultimate Selection 46%

Macduffin tislaamo sijaitsee Deveronin laaksossa, ja sen viskejä myydään pääasiassa Glen Deveronin nimellä. Tällä kertaa maistossa The Ultimate Selectionin ex-bourbontynnyrissä kypsynyt yksilö (refill butt, 500 litraa).

Macduff 17 yo 1995/2012, The Ultimate Selection

(46%, van Wees’ The Ultimate Selection, 3.3.1995–1.10.2012, Cask No. 7886, 618 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen ja rasvainen. Pistävän alkoholinen – luulisi, että tässä olisi enemmänkin voltteja. Vahvasti merisuolaa. Kosteaa pahvia. Kukkaisuudessa on jotain esanssista, happaman parfyymimäistä. Ananasta, vahvasti omenaa, aavistus päärynää. Öljyisyys ei oikein houkuttele.

Maku: Pistävän kukkainen aloitus. Rikki maistuu, samoin pahvi. Sitä seuraa ohut hedelmäisyys (omenaa), jonka jälkeen suutuntuma kuivuu rajusti – en muista vähään aikaan näin kovia tanniineja. Kun suu on kuivunut tammilankuiksi, nousee vielä kermainen ja pehmeän hedelmäinen jälkimaku, joka jatkuu yllättävän pitkään. Loppu on taas kuiva ja paahtunut.

Arvio: Jälkimakua kohti tämä vaihtuu toiseksi viskiksi. Outo kokemus. 76/100