Month: marraskuu 2012

Bladnoch 18 yo 1993/2011, Signatory 43%

Vuonna 1817 perustettu Bladnoch on yksi alamaiden harvoista edelleen toimivista tislaamoista. Vuonna 1995 irlantilainen Raymond Armstrong osti sen United Distillersiltä. Tislaus alkoi uudelleen vuonna 2000.

Tämä Signatoryn pullote on mielenkiintoinen yhdistelmä kahdesta tynnyristä. Viski on siis kypsynyt kahdessa hogshead-kokoisessa tynnyrissä, joista toinen on ex-sherry- ja toinen ex-bourbontynnyrissä (kumpikin noin 225 litraa).

Bladnoch 18 yo 1993/2011, Signatory

(43%, Signatory, 8.3.1993–14.9.2011, hogsheads, Cask No’s 757 + 758, 892 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja raikas. Kirpeät esterit: orvokkia, kanervaa, minttua, vaniljaa. Omenapuuroa, päärynää. Hyvin erottuvat tasot. Yleisvaikutelma on kevyt mutta jotenkin tyylikäs.

Maku: Ruohoisuus seuraa tuoksua, maku on kirpeän raikas ja tuore (minttua) heti alusta asti. Alamaan viskiksi suutuntuma on odottamattoman herkkä ja kuiva, ei ollenkaan öljyinen tai tukkoinen. Tietty lakritsaisuus ja mieto turpeisuus nousevat maun keskivaiheilla, jostain tulee jopa henkäys tervaleijonaa. Jälkimaku liukenee niistä. Miellyttävän tasapainoinen näin kevyeksi viskiksi!

Arvio: Oivallinen, joskin hyvin kevyt viski. Kesäisen raikas ja tasapainoinen kokonaisuus. 85/100

Kilchoman Sherry Cask 46%

Kilchoman on päässyt ensimmäisten tynnyriensä kanssa jo sellaiseen ikään, että se voi julkaista eri versiota. Maatilatislaamon tätä sherryversiota on tuotettu vain 6 000 pulloa.

Viisivuotias viski on viettänyt koko kypsytysaikansa entisissä Miguel Martinin ex-oloroso-sherrytynnyreissä (fresh butt).

Kilchoman Sherry Cask

(46%, OB, NAS, 2012, 6 000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nokisavun tuntee heti. Kuivan savun takaa nousee paksu sherry: joulun hedelmäkakku savuttaa vahvasti. Erikoinen tuoksu, ei voi muuta sanoa. Jotain punaista tässä on, haljenneita uuniomenia. BBQ-fiilis, possun nahka käristyy turpeensavussa. Hiukan epäpuhdas kokonaisuus, tasot eivät erotu kovinkaan selvästi.

Maku: Sherryn makeus saa hienoisen yliotteen heti, BBQ-kastike nousee pääosaan. Rasvaa ja lihaa! Maku peilaa tuoksua hyvin. Ensimaun jälkeen suutuntuma ohenee ja savu alkaa pistää läpi. Lopulta tammisuus kuivattaa suun ja jättää kielelle tummaa kitkeryyttä. Omituinen jälkimaku, hiukan palanut, savuinen ja imelä.

Arvio: Erikoinen tapaus. Ei ihme, että on jakanut rajusti mielipiteitä. Tynnyri dominoi nuorta viskiä, se on selvä. Mutta jotain omituisen kiehtovaakin tässä on. Ei jätä kylmäksi! 82/100

Edradour 10 yo 40%

Edradour on Skotlannin pienin tislaamo, ja sitä pyörittää vain kolme miestä. Alun perin Edradour perustettiin vuonna 1825, mutta nykyisissä tiloissa se on toiminut vuodesta 1837. Omistajana on Andrew Symingtonin Signatory ja käsissämme tänään tislaamon peruskymppi.

Edradour 10 yo

(40%, OB, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Paksun sherryinen ja maltainen. Rotevampi kuin olin etukäteen luullut. Kypsiä hedelmiä, persikoita ja luumuja, appelsiinia. Karvasmantelia. Öljyinen ja vähän tunkkainen vaikutelma. Kukkaisuudesta tulee lähinnä kasvihuone mieleen.

Maku: Ohuempi ja laimeampi kuin tuoksu antaa odottaa, mutta ei silti ollenkaan huono. Ensimaussa makea kermatoffee miellyttää. Sen jälkeen maltaisuus on hyvin kevyt ja sävytön. Hiukan kanelia ja säilöttyjä hedelmiä (persikkaa) löytyy maun keskivaiheilta. Jälkimaku on hennon maltainen, lyhyt ja ujo.

Arvio: Mainettaan parempi perusmalt. Tuoksu ei juuri houkuttele, mutta maun reipas kermatoffee ilahduttaa. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 78/100 (per 1).

Ben Nevis 12 yo 1996/2009, Cadenhead’s 57,1%

Vuonna 1825 perustettu Ben Nevis sijaitsee Britannian korkeimman vuoren juurella. Se saa vetensä vuoren rinteeltä virtaavasta purosta. Tämä Cadenhead’s-pullote on peräisin hogshead-koon ex-bourbontynnyrissä (225 litraa).

Ben Nevis 12 yo 1996/2009, Cadenhead’s

(57,1%, Cadenhead’s Cask Ends, 1996–3/2009, bourbon hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Kukkainen, ruohoinen, hiukan karvas. Appelsiinia, kookosta, kiillotusainetta. Paahteisuutta. Pistävän maltainen. Ei houkuttele.

Maku: Ensipuraisu on voimakkaan sitruksinen, kuiva ja kukkainen. Vahvat tanniinit suipistavat heti suuta. Monivitamiinimehu (mango-aprikoosinektari) maistuu voimakkaasti. Jälkimaku on tamminen ja kirpeä. Veden lisääminen voimistaa mehua ja hedelmäisyyttä entisestään, vahvat esterit ja vahamaisuus korostuvat.

Arvio: Kuiva ja kukkainen, melkein läpinäkyvä viski on kuin huokaus pakkaspäivänä. Makupaletti jää monivitamiininektarista huolimatta liian kapeaksi, jotta herättäisi suurempia tunteita. 79/100

Tomintoul 10 yo 40%

Tomintoul on moderni tislaamo, perustettu vuonna 1965 ja laajennettu nykyiseen kokoonsa vuonna 1974. Korkeat tislauspannut aiheuttavat paljon takaisinvirtausta, joten viski on kevyttä. Valtaosa tuotannosta kuluu Whyte & Mackayn sekoiteviskeihin.

Tislaamon kymppivuotias on valmistajansa ilmoituksen mukaan kypsynyt osin entisissä bourbontynnyreissä, osin hogshead-kokoisissa bourbontynnyreissä (225 litraa, refill) ja osin oloroso-sherryyn käytetyissä butt-kokoisissa tynnyreissä (500 litraa).

Tomintoul 10 yo

(40%, OB, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Kukkainen. Ruohoa ja apilaa. Maltainen, oluen vivahteita. Tiettyä kuparisuutta ja vähän märkää villasukkaa. Mätää appelsiinia? Kirpeys on tukahdutettua, tuoksu ei aukea. Hyvin kevyt vaikutelma.

Maku: Hennon maltainen. Kukkia ja hedelmiä, mieto ensituntuma. Blendimäinen kainous vaivaa. Ruohoisuus on silti puhdasta. Body on niin ohut, että viskistä on vaikea saada otetta. Orvokkimainen hentous jatkuu vaisuun jälkimakuun saakka. Lopussa tuntuu kuin olisi juonut vodkaa, samanlainen tylppä alkoholimaisuus nousee pintaan. Jälkimaku haipuu kevyen maltaisena nopeasti pois.

Arvio: Kevyin maistamani single malt. Ryhditön. Ei silti huono, vain mitäänsanomaton. 74/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 75/100. Dramming 71/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 3).