Bladnoch

Bladnoch 20 yo 1992/2013, Malts of Scotland 51,9%

Heinäkuussa 2015 uutisoitiin, että Bladnochin tislaamo on löytänyt uudet omistajat ja että toiminta alkaa uudelleen. Hurray!

Vaikka tislaamo on kulkenut pitkään varjojen mailla, indie-pullotteita on ilmaantunut tasaiseen tahtiin. Nyt maistelussa ex-sherryssä kypsynyt julkaisu Malts of Scotlandilta.

Bladnoch 20 yo 1992/2013, Malts of Scotland

(51,9%, Malts of Scotland, 6/1992–5/2013, Cask No. MoS 13038, Sherry Hogshead, 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Paksun hedelmäinen, siirappinen ja roteva. Kovia toffeekarkkeja, hiukan voita, halvaa. Uuniomenaa, friteerattua banaania. Tammi tuntuu kuivana ja mausteisena, oikein tyylikkäänä. Yrttisyyttä, rusinaa, suklaisuutta. Todella houkutteleva, mielenkiintoisen kulmikas tuoksu. Vesilisä tuo metisyyttä ja vahaisia piirteitä.

Maku: Tamminen, mausteinen ja yrttinen. Varsin napakka suutuntuma ja nyansoitu kokonaisuus, enemmän Ylämaan kuin Alamaan henkeä kaikkineen. Paahteinen, kahvinen, tumman suklainen. Kovaa toffeekarkkia, tikkunekkua, uuniomenaa. Öljyä ja vahaa. Maltaisuus tuntuu hapokkaana, yrttisyyttä riittää. Hieno balanssi kuivan tammen ja kermaisuuden kanssa. Jälkimaku alkaa todella kahvisena ja paahteisena, tammisuudessa on hapan ulottuvuus läsnä. Paahtoleivän ja espresson jälkeen kermaisuus ja suklaisuus löytyvät uudelleen. Hiukan lakritsia, rusinaa, metisyyttä, omenaa. Pitkä ja herkullinen finaali. Vesilisä tuo päärynää ja ananasta esiin.

Arvio: Hieno ja yllättävä Bladnoch, joskaan ei sieltä helpoimmasta päästä. 87/100

Bladnoch 1991/2004, Gordon & MacPhail 40%

Bladnochin sekavat vaiheet rauhoittuivat hetkeksi 2000-luvun alussa, ja silloin tämäkin yksilö on käsittääkseni pantu pulloon. Miniatyyrissä ei ole pullotusvuodesta vihjettä, mutta vuonna 2004 on pullotettu tästä se isompi yksilö, joten paras arvaus on pistää tämä samalle vuodelle. Ei mitään odotuksia, joten maistetaan pois.

Bladnoch 1991/2004, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1991–2004, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella ruohoinen. Pehmeää sitruunaisuutta, timotei-heinää. Hiivaleipää, corn flakeseja. Mieto vaniljakastike. Tammi pilkistää hiukan puisevana ja mausteisen raa’ahkona välistä. Saippuaa, anista. Kevyt ja melko mitäänsanomaton.

Maku: Jyvää ja ruohoa, tuore ja terävä paletti. Suutuntuma on varsin kevyt ja tekstuuri huokoinen. Sitruksisuutta ja tammista mausteisuutta riittää, valkopippuria ja anista. Hiukan oliiviöljyä. Melko hapan yleisilme, muromainen ja paahtoleipämäinen tympeys on heti läsnä. Jälkimaku sinnittelee sitruksisena hetken, kunnes alkoholisuus ja jyväisyys jäävät jäljelle. Vaatimaton finaali.

Arvio: Valitettavan heikko yksilö. Tuoksu on ihan mukava, mutta hapan maku ei ole. 73/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 82/100 (per 1).

Michael Jackson: The Whiskies of Scotland

Michael Jacksonin vuonna 2001 julkaisema The Whiskies of Scotland. Encounter of a Connoisseur (Duncan Baird Publishers, uudistettu laitos 2011) alkaa matkakertomuksena pysäyttävästi. Jackson saapuu Skotlantiin viskintislaamisen reittiä Irlannista, päätyy Wigtowniin ja sieltä Bladnochin tislaamoon yhdessä Raymond Armstrongin kanssa. Armstrong on tuolloin juuri ostanut Bladnochin ja puhuu projektistaan toiveikkaaseen sävyyn. ”When something feels right, I am hard to stop.”

Armstrongin tislaamohanke oli vuosituhannen vaihteessa vielä hyvissä kantimissa. Myyjä ei tahtonut, että hän käyttää tislaamoa muuna kuin kotinaan, mutta lopulta sitkeä mies sai neuvoteltua mahdollisuuden tislata siellä myös pieniä määriä viskiä. Hän avasi tislaamon yhteyteen myös juhlatilan. Siellä on järjestetty Jacksoninkin mukaan diskoja, hääjuhlia ja perinteisiä ceilidh-juhlia, joissa on lausuttu kansallisrunoilija Robert Burnsin säkeitä. Jackson on vaikuttunut Armstrongin tarmokkuudesta. ”We toasted Burns, many times, in Bladnoch whisky.”

Tällä hetkellä Bladnochin tislaamon saitilla on edelleen sama tyly ilmoitus, joka siellä on ollut viime keväästä saakka. Ernst & Youngin selvitysmies on nimitetty 10. maaliskuuta 2014 hoitamaan Armstrongin yhtiön Co-operated Development Services Ltd:n konkurssipesää.

Armstrong oli ostanut tislaamon United Distillersiltä (nyk. Diageo) lokakuussa 1994 ja saanut tislaustoiminnan aloitettua loppuvuodesta 2000. Vuonna 2008 tislaamo julkaisi kolme kuusivuotiasta pullotetta, jotka oli kaikki tislattu Armstrongin aikana, mutta todella nopeasti sen jälkeen alkoi alamäki. Varat yksinkertaisesti loppuivat. Se ei sinänsä ole tavatonta, jos varastoa ei ole myytäväksi: viskibisnes on äärimmäisen pääomaintensiivistä toimintaa. Tuotantoa ensin kevennettiin, sitten se pysäytettiin kokonaan. Nyt Bladnoch on ollut kiinni jo pitkään. Uusia sijoittajia on etsitty kuin Talvivaarassa konsanaan, mutta huonolta näyttää.

Ja tämä on se tislaamo, josta Michael Jackson aloitti viskimatkansa vuoden 2001 kirjassaan. Se, johon kaikki tuon ajan toiveikkuus tiivistyi.

Edesmennyt viski- ja olutkirjailija Michael Jackson (1942–2007) tunnetaan totta kai parhaiten The Malt Whisky Companionista, jota hän ehti elinaikanaan tehdä viiden laitoksen verran ja josta on postuumisti julkaistu kuudes laitos. Sehän myös lanseerasi viskien pisteyttämisen: Jacksonilla suositeltava viski sai pistemäärän 75/100 tai enemmän. Klassikkoihin lukeutuu myös The World Guide to Whisky (1987), joka tavallaan aloitti modernin viskikirjallisuuden. Vuosituhannen vaihteessa syntyi tämä nyt käsissä oleva The Whiskies of Scotland, jonka Jackson teki yhdessä valokuvaaja Harry Cory Wrightin kanssa.

Jackson_The_Whiskies_of_Scotland_002Jacksonin tunnetuimmat teokset ovat täynnä tislaamoesittelyitä ja makukuvauksia, mutta The Whiskies of Scotlandissa hän pääsee varsinaisesti irti lennokkaana maisemakuvaajana ja tarinallisena impressionistina. Tislaamoesittelyt ovat tässä enemmänkin ohimeneviä hetkiä, ja tislaamoiden yksityiskohdat ovat koottu tiiviiseen luetteloon kirjan loppuun. Pääosa teoksesta keskittyy Skotlannin luonnon ankaruuden ja kauneuden kuvaukseen. Tarina kulkee tislaamolta toiselle, mutta pysähtyy niitä ympäröivään maisemaan eikä paneudu tislauspannujen ajoaikoihin, varastojen arviointiin, pullotevalikoiman läpikäyntiin tai muihin detaljeihin. Tavallaan se on myös virkistävää ja vapauttavaa.

Olen lukenut The Whiskies of Scotlandin aiemminkin, mutta nyt uudella lukukerralla kiinnitin huomiota selvästi eri asioihin kuin ensimmäisellä kierroksella. Esimerkiksi Speyside Way -kävelyllä eräopas Alison Wilsonin kanssa Jackson saa todella kaikki aistit auki:

Only a couple of miles into the walk, I swore I could smell peat. It turned out to be the tar-like, resiny aroma of Scots pine. I began to wonder how much this omnipresent tree contributes to the atmosphere of whisky warehouses. The squirrels certainly enjoy the seeds, stripping the cones to the core. The crossbills are more painstaking, twisting off the bracts one at a time. On the floor of this wooded stretch were also wild sage and woodruff. ”The smell of Scottish woodland. I love it,” commented Alison.

Jackson haastattelee kirjassaan suoranaisesti vain hyvin harvoja ihmisiä, muutama on mukana vain irtonaisena kommentoijana. Pääosassa on selvästi luonto. Tarinat Skotlannin historiasta elävöittävät kokonaisuutta, ja niissä koko maanosan mytologia pääsee valloilleen. Islayn hallitsijat, viikingit ja kaikenkarvaiset norjalaiset lyövät kättä jättiläisten ja noitien kanssa. Jackson ei kuitenkaan sorru täyteen satuiluun, vaan pitää paketin mielekkäästi kasassa.

Jacksonilla on myös silmää yksityiskohdille. Hän esimerkiksi poimii Isle of Juran tislaamon läheisyydestä kyltin:

Opposite the distillery is a tearoom and gift-shop. I was amused by a notice I once saw outside: ”Anyone who arrives on the island after the shop has closed, please phone Jura 372 for supplies (excluding alcohol).”

Jackson_The_Whiskies_of_Scotland_004Tarinoista mukaan mahtuu myös sama anekdootti kuningatar Viktoriasta, mitä Jackson käytti jo The World Guide to Whiskyssä: että kuningatar tykkäsi sekoittaa Royal Lochnagariinsa Bordeaux’n punaviiniä, jolloin hän tuli tuhonneeksi kerralla kaksi hienoa juomaa. Mielenkiintoisista henkilöistä Jackson kohtaa esimerkiksi Alan Winchesterin, joka oli tuohon aikaan Aberlourin vetovastuussa. Winchester vie Jacksonin katsomaan Aberlourin ja Dailuainen tislaamojen perustajana James Flemingin hautaa, mutta jostain syystä mitään tarinaa siihen ei liity.

Jos The Whiskies of Scotland -teoksesta etsimällä etsii heikkouksia, ne tulevat esiin nimenomaan näiden ohikiitävien hetkien paljoutena. Henkilöitä tulee ja menee, tapahtumiin viitataan, suuriakin tislaamoita voidaan ohittaa muutamalla lauseella. Kirjan uusitussa, vuonna 2011 julkaistussa laitoksessa oman vääntönsä tarinaan tuovat myös alaviitteet, joissa kerrotaan, mitä on sittemmin tapahtunut. Esimerkiksi Alan Winchesterin kohdalla lukee asteriskin perässä näin: ”Note: Now employed by Chivas Bushmills.”

Jackson_The_Whiskies_of_Scotland_003Maailma kuitenkin menee eteenpäin, ja nyt myös tuo tieto on autuaasti vanhentunutta. Chivas myi kesällä 2005 Bushmillsin Diageolle, joka taas myi sen marraskuussa 2014 Jose Cuervolle. Alan Winchester on sen sijaan edennyt räjähdysmäisesti urallaan. Hän on nykyään Glenlivetin Master Distiller, jonka taitoja Chivasin ostanut Pernod Ricard mittaa koko ajan siinä, nappaako Glenlivet maailman myydyimmän single maltin aseman Glenfiddichiltä. Myös muut alaviitteet ovat kirjassa sellaisia, että niistä jää miettimään, mitä pitäisi jälleen täydentää. Ehkä tästä kirjasta saadaan vielä uusi laitos esimerkiksi vuonna 2021?

Jacksonin kirjassa suuressa roolissa ovat tietysti myös Harry Cory Wrightin valokuvat. Wright on nimenomaan maisemakuvaaja, jonka osaa sommitella jylhiä kallioita ja rujoja nummia vaikuttaviksi panoraamoiksi. Jonkin verran mukana on myös kuvia tislaamoista, varastoista ja baareista, mutta mikään yksityiskohtien mies Wright ei totta vieköön ole.

Kuvituksellisena heikkoutena on ehkä pakko pitää kirjan varsin kompaktia formaattia ja sitä, että kuvien etäisyydet kohteista ovat kautta linjan varsin samankaltaisia – etäisiä. Lähikuvien ja maisemakuvien vuorottelu olisi tuonut selvästi lisää vaihtelua ja jännitettä kokonaisuuteen, mutta kun kyseessä on maisemakuvaaja, tuollaista jälkikäteistä pyyntöä on kaiketi kohtuutonta esittää. Tunnistettavien ihmisten puuttuminen kuvista on jo sinänsä niin mielenkiintoinen ratkaisu, että sitä jää väkisinkin miettimään. Oli miten oli, maisemat ovat hienoja ja matkakuume herää. Se kai on ollut tarkoituskin.

The Whiskies of Scotland on miellyttävä kirja nojatuolimatkailijalle, ja tislaamoesittelyiden kepeyden ansiosta se tuntuu kuitenkin myös kestävän varsin hyvin aikaa. Skotlannin myyteillä ja taruilla mässäily on sen verran rosoista, ettei sekään tunnu kliseiseltä. Sen lisäksi luontokuvaus on monin paikoin niin konkreettista, ettei matkailumainoksenkaan tunnelmaa synny. Mutta selvästi kyseessä on kepeämpi työ Jacksonin suurteosten rinnalla, ja sellaisena sitä kannattaa arvioidakin. Mukavaa aikamatka Skotlantiin, sen luontoon ja tislaamoihin.

Bladnoch 18 yo 1993/2011, Signatory 43%

Vuonna 1817 perustettu Bladnoch on yksi alamaiden harvoista edelleen toimivista tislaamoista. Vuonna 1995 irlantilainen Raymond Armstrong osti sen United Distillersiltä. Tislaus alkoi uudelleen vuonna 2000.

Tämä Signatoryn pullote on mielenkiintoinen yhdistelmä kahdesta tynnyristä. Viski on siis kypsynyt kahdessa hogshead-kokoisessa tynnyrissä, joista toinen on ex-sherry- ja toinen ex-bourbontynnyrissä (kumpikin noin 225 litraa).

Bladnoch 18 yo 1993/2011, Signatory

(43%, Signatory, 8.3.1993–14.9.2011, hogsheads, Cask No’s 757 + 758, 892 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja raikas. Kirpeät esterit: orvokkia, kanervaa, minttua, vaniljaa. Omenapuuroa, päärynää. Hyvin erottuvat tasot. Yleisvaikutelma on kevyt mutta jotenkin tyylikäs.

Maku: Ruohoisuus seuraa tuoksua, maku on kirpeän raikas ja tuore (minttua) heti alusta asti. Alamaan viskiksi suutuntuma on odottamattoman herkkä ja kuiva, ei ollenkaan öljyinen tai tukkoinen. Tietty lakritsaisuus ja mieto turpeisuus nousevat maun keskivaiheilla, jostain tulee jopa henkäys tervaleijonaa. Jälkimaku liukenee niistä. Miellyttävän tasapainoinen näin kevyeksi viskiksi!

Arvio: Oivallinen, joskin hyvin kevyt viski. Kesäisen raikas ja tasapainoinen kokonaisuus. 85/100