Michael Jackson: The Whiskies of Scotland

Michael Jacksonin vuonna 2001 julkaisema The Whiskies of Scotland. Encounter of a Connoisseur (Duncan Baird Publishers, uudistettu laitos 2011) alkaa matkakertomuksena pysäyttävästi. Jackson saapuu Skotlantiin viskintislaamisen reittiä Irlannista, päätyy Wigtowniin ja sieltä Bladnochin tislaamoon yhdessä Raymond Armstrongin kanssa. Armstrong on tuolloin juuri ostanut Bladnochin ja puhuu projektistaan toiveikkaaseen sävyyn. ”When something feels right, I am hard to stop.”

Armstrongin tislaamohanke oli vuosituhannen vaihteessa vielä hyvissä kantimissa. Myyjä ei tahtonut, että hän käyttää tislaamoa muuna kuin kotinaan, mutta lopulta sitkeä mies sai neuvoteltua mahdollisuuden tislata siellä myös pieniä määriä viskiä. Hän avasi tislaamon yhteyteen myös juhlatilan. Siellä on järjestetty Jacksoninkin mukaan diskoja, hääjuhlia ja perinteisiä ceilidh-juhlia, joissa on lausuttu kansallisrunoilija Robert Burnsin säkeitä. Jackson on vaikuttunut Armstrongin tarmokkuudesta. ”We toasted Burns, many times, in Bladnoch whisky.”

Tällä hetkellä Bladnochin tislaamon saitilla on edelleen sama tyly ilmoitus, joka siellä on ollut viime keväästä saakka. Ernst & Youngin selvitysmies on nimitetty 10. maaliskuuta 2014 hoitamaan Armstrongin yhtiön Co-operated Development Services Ltd:n konkurssipesää.

Armstrong oli ostanut tislaamon United Distillersiltä (nyk. Diageo) lokakuussa 1994 ja saanut tislaustoiminnan aloitettua loppuvuodesta 2000. Vuonna 2008 tislaamo julkaisi kolme kuusivuotiasta pullotetta, jotka oli kaikki tislattu Armstrongin aikana, mutta todella nopeasti sen jälkeen alkoi alamäki. Varat yksinkertaisesti loppuivat. Se ei sinänsä ole tavatonta, jos varastoa ei ole myytäväksi: viskibisnes on äärimmäisen pääomaintensiivistä toimintaa. Tuotantoa ensin kevennettiin, sitten se pysäytettiin kokonaan. Nyt Bladnoch on ollut kiinni jo pitkään. Uusia sijoittajia on etsitty kuin Talvivaarassa konsanaan, mutta huonolta näyttää.

Ja tämä on se tislaamo, josta Michael Jackson aloitti viskimatkansa vuoden 2001 kirjassaan. Se, johon kaikki tuon ajan toiveikkuus tiivistyi.

Edesmennyt viski- ja olutkirjailija Michael Jackson (1942–2007) tunnetaan totta kai parhaiten The Malt Whisky Companionista, jota hän ehti elinaikanaan tehdä viiden laitoksen verran ja josta on postuumisti julkaistu kuudes laitos. Sehän myös lanseerasi viskien pisteyttämisen: Jacksonilla suositeltava viski sai pistemäärän 75/100 tai enemmän. Klassikkoihin lukeutuu myös The World Guide to Whisky (1987), joka tavallaan aloitti modernin viskikirjallisuuden. Vuosituhannen vaihteessa syntyi tämä nyt käsissä oleva The Whiskies of Scotland, jonka Jackson teki yhdessä valokuvaaja Harry Cory Wrightin kanssa.

Jackson_The_Whiskies_of_Scotland_002Jacksonin tunnetuimmat teokset ovat täynnä tislaamoesittelyitä ja makukuvauksia, mutta The Whiskies of Scotlandissa hän pääsee varsinaisesti irti lennokkaana maisemakuvaajana ja tarinallisena impressionistina. Tislaamoesittelyt ovat tässä enemmänkin ohimeneviä hetkiä, ja tislaamoiden yksityiskohdat ovat koottu tiiviiseen luetteloon kirjan loppuun. Pääosa teoksesta keskittyy Skotlannin luonnon ankaruuden ja kauneuden kuvaukseen. Tarina kulkee tislaamolta toiselle, mutta pysähtyy niitä ympäröivään maisemaan eikä paneudu tislauspannujen ajoaikoihin, varastojen arviointiin, pullotevalikoiman läpikäyntiin tai muihin detaljeihin. Tavallaan se on myös virkistävää ja vapauttavaa.

Olen lukenut The Whiskies of Scotlandin aiemminkin, mutta nyt uudella lukukerralla kiinnitin huomiota selvästi eri asioihin kuin ensimmäisellä kierroksella. Esimerkiksi Speyside Way -kävelyllä eräopas Alison Wilsonin kanssa Jackson saa todella kaikki aistit auki:

Only a couple of miles into the walk, I swore I could smell peat. It turned out to be the tar-like, resiny aroma of Scots pine. I began to wonder how much this omnipresent tree contributes to the atmosphere of whisky warehouses. The squirrels certainly enjoy the seeds, stripping the cones to the core. The crossbills are more painstaking, twisting off the bracts one at a time. On the floor of this wooded stretch were also wild sage and woodruff. ”The smell of Scottish woodland. I love it,” commented Alison.

Jackson haastattelee kirjassaan suoranaisesti vain hyvin harvoja ihmisiä, muutama on mukana vain irtonaisena kommentoijana. Pääosassa on selvästi luonto. Tarinat Skotlannin historiasta elävöittävät kokonaisuutta, ja niissä koko maanosan mytologia pääsee valloilleen. Islayn hallitsijat, viikingit ja kaikenkarvaiset norjalaiset lyövät kättä jättiläisten ja noitien kanssa. Jackson ei kuitenkaan sorru täyteen satuiluun, vaan pitää paketin mielekkäästi kasassa.

Jacksonilla on myös silmää yksityiskohdille. Hän esimerkiksi poimii Isle of Juran tislaamon läheisyydestä kyltin:

Opposite the distillery is a tearoom and gift-shop. I was amused by a notice I once saw outside: ”Anyone who arrives on the island after the shop has closed, please phone Jura 372 for supplies (excluding alcohol).”

Jackson_The_Whiskies_of_Scotland_004Tarinoista mukaan mahtuu myös sama anekdootti kuningatar Viktoriasta, mitä Jackson käytti jo The World Guide to Whiskyssä: että kuningatar tykkäsi sekoittaa Royal Lochnagariinsa Bordeaux’n punaviiniä, jolloin hän tuli tuhonneeksi kerralla kaksi hienoa juomaa. Mielenkiintoisista henkilöistä Jackson kohtaa esimerkiksi Alan Winchesterin, joka oli tuohon aikaan Aberlourin vetovastuussa. Winchester vie Jacksonin katsomaan Aberlourin ja Dailuainen tislaamojen perustajana James Flemingin hautaa, mutta jostain syystä mitään tarinaa siihen ei liity.

Jos The Whiskies of Scotland -teoksesta etsimällä etsii heikkouksia, ne tulevat esiin nimenomaan näiden ohikiitävien hetkien paljoutena. Henkilöitä tulee ja menee, tapahtumiin viitataan, suuriakin tislaamoita voidaan ohittaa muutamalla lauseella. Kirjan uusitussa, vuonna 2011 julkaistussa laitoksessa oman vääntönsä tarinaan tuovat myös alaviitteet, joissa kerrotaan, mitä on sittemmin tapahtunut. Esimerkiksi Alan Winchesterin kohdalla lukee asteriskin perässä näin: ”Note: Now employed by Chivas Bushmills.”

Jackson_The_Whiskies_of_Scotland_003Maailma kuitenkin menee eteenpäin, ja nyt myös tuo tieto on autuaasti vanhentunutta. Chivas myi kesällä 2005 Bushmillsin Diageolle, joka taas myi sen marraskuussa 2014 Jose Cuervolle. Alan Winchester on sen sijaan edennyt räjähdysmäisesti urallaan. Hän on nykyään Glenlivetin Master Distiller, jonka taitoja Chivasin ostanut Pernod Ricard mittaa koko ajan siinä, nappaako Glenlivet maailman myydyimmän single maltin aseman Glenfiddichiltä. Myös muut alaviitteet ovat kirjassa sellaisia, että niistä jää miettimään, mitä pitäisi jälleen täydentää. Ehkä tästä kirjasta saadaan vielä uusi laitos esimerkiksi vuonna 2021?

Jacksonin kirjassa suuressa roolissa ovat tietysti myös Harry Cory Wrightin valokuvat. Wright on nimenomaan maisemakuvaaja, jonka osaa sommitella jylhiä kallioita ja rujoja nummia vaikuttaviksi panoraamoiksi. Jonkin verran mukana on myös kuvia tislaamoista, varastoista ja baareista, mutta mikään yksityiskohtien mies Wright ei totta vieköön ole.

Kuvituksellisena heikkoutena on ehkä pakko pitää kirjan varsin kompaktia formaattia ja sitä, että kuvien etäisyydet kohteista ovat kautta linjan varsin samankaltaisia – etäisiä. Lähikuvien ja maisemakuvien vuorottelu olisi tuonut selvästi lisää vaihtelua ja jännitettä kokonaisuuteen, mutta kun kyseessä on maisemakuvaaja, tuollaista jälkikäteistä pyyntöä on kaiketi kohtuutonta esittää. Tunnistettavien ihmisten puuttuminen kuvista on jo sinänsä niin mielenkiintoinen ratkaisu, että sitä jää väkisinkin miettimään. Oli miten oli, maisemat ovat hienoja ja matkakuume herää. Se kai on ollut tarkoituskin.

The Whiskies of Scotland on miellyttävä kirja nojatuolimatkailijalle, ja tislaamoesittelyiden kepeyden ansiosta se tuntuu kuitenkin myös kestävän varsin hyvin aikaa. Skotlannin myyteillä ja taruilla mässäily on sen verran rosoista, ettei sekään tunnu kliseiseltä. Sen lisäksi luontokuvaus on monin paikoin niin konkreettista, ettei matkailumainoksenkaan tunnelmaa synny. Mutta selvästi kyseessä on kepeämpi työ Jacksonin suurteosten rinnalla, ja sellaisena sitä kannattaa arvioidakin. Mukavaa aikamatka Skotlantiin, sen luontoon ja tislaamoihin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.