Month: heinäkuu 2023

Glen Garioch 23 yo 1990/2013, Samaroli 45%

Lasissa tällä kertaa mielenkiintoinen Glen Garioch Samarolilta. Toiset ovat olleet tästä innoissaan, toiset pettyneet.

Glen Garioch 23 yo 1990/2013, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1990–4/2013, Cask No. 5874, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja ruohoinen, hiukan päärynäinen ja varsin raikas. Sitruunaa ja tölkkiananasta, vähän vaniljaa ja kermaa. Jännä hiilisyys ja pieni nokisuus puskee läpi. Märkää maata, kostunutta heinää. Pientä puuromaisuutta ja voita. Tammessa on hapan vire. Vesilisä tuo pientä saippuaisuutta pintaan.

Maku: Tuoksua vakuuttavampia välittömästi. Hieno mineraalisuus ja ruohoisuus tulee ensin esiin, mutta runsas sitruksisuus, mahtava suolaisuus ja nautinnollisen kuiva, vähän tervainen ja nokinen turvesavu nostavat tämän uudelle tasolle. Suutuntuma on melko kevyt ja runko jopa hento, mutta sitruksen ja hiilen yhteispeli on upeaa. Tammessa todella on hapan sävy, joka istuu hyvin kokonaisuuteen. Päärynä tuntuu kirpeältä ja pientä herukkaisuuttakin löytyy. Tietty maanläheisyyskin toimii. Kaikkineen tässä ei ole mitään häiritsevää eikä kokonaisuuteen kuulumatonta. Jälkimaku on kirpeän sitruksinen, mineraalinen ja edelleen varsin nokinen. Hiilen, suolan ja ruohoisuuden keskellä tammessa on varsin nautinnollinen happamuus. Keskipitkä finaali on todella tyylikäs. Vesilisä korostaa tervaa ja anista.

Arvio: Tämä oli erittäin positiivinen yllätys. Varauduin pettymäänkin. Äkkiseltään ihan perusviskin oloinen liemi nousee muutamalla hienolla elementillä kokonaan toiselle tasolle. 87/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 89/100.

Secret Speyside 26 yo 1994/2020, The Daily Dram 48,7%

Maistossa mielenkiintoiselta vaikuttava mysteeripullote Speysidelta. Nämä Secret Speyside -viskit ovat välillä melkoisen miellyttäviäkin yllätyksiä. Kypsytysikää on tällä kertaa 26 vuotta, ja liemi on lillunut puncheon-kokoisessa sherrytynnyrissä.

Secret Speyside 26 yo 1994/2020, The Daily Dram

(48,7%, The Daily Dram for Bresser & Timmer, 1994–2020, Sherry Puncheon, 70 cl)

Tuoksu: Ei vakuuta yhtään. Ruohoa, märkää pahvia, heinää, kosteaa lehtikasaa. Märkää sedimenttiä. Vähitellen löytyy sentään vaniljaa ja pientä marsipaania, aavistus minttuakin. Ohut kuin mikä, ei oikein mitään ryhtiä. Toffeeta, vähän rusinaa ja hiukan makeaa persikkaa. Vesilisä tuo kermaisuutta ja sokeria esiin.

Maku: Yhtä ohut kuin tuoksu, mutta tyyli on aivan toisenlainen. Todella mausteinen, kirpeän sitruksinen, jopa vähän hapan yleisilme. Mustaherukkaa, musteisuutta. Häiritsevän iso metallinen sivuääni, jota märkä pahvi edelleen säestää. Hedelmät kallistuvat ananaksen, aprikoosin ja kirpeän omenan suuntaan. Sherrytynnyri on ollut täysin lopussa, koska siitä on tullut mukana lähinnä puisevuus. Suutuntuma on todella ohut ja runko vaatimaton. Jälkimaku on mausteinen, minttuinen ja musteinen. Märkä pahvi ei jätä rauhaan. Tammi tulee nyt kunnolla läpi, karheana ja vaativana. Kirpeä marjaisuus, hapan sitruksisuus ja edelleen tietty kitkerä ruohoisuus pysyvät kyydissä. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee vähän anista ja muita yrttejä.

Arvio: Todella iso pettymys. Märkää pahvia ja metallisia sivuääniä. En viitsi lähteä edes arvailemaan, mistä tislaamosta tämä on peräisin. 79/100

Glenallachie 15 yo 46%

Paperilla tämä Glenallachien 15-vuotias perustuote näyttää hyvältä, kun etiketissäkin on Billy Walkerin nimi. Viimeistelyssä on käytetty PX-tynnyreitä ja pienempiä sherrytynskiä, jotka ovat olleet Walkerin leipälaji.

Mutta tästä pullotteesta ei ole juurikaan pidetty. Yritän silti maistella tämän ilman ennakkokäsityksiä, vaikka Walkerin tekemisten pitkäaikaisena fanina se ei tietenkään ihan täysin onnistu. Enkä nyt aivan innoissani ole ollut Glenallachien perustuotteistakaan.

Toisaalta viimeksi maistamani portviinikypsytetty single cask oli oivallinen, joten potentiaaliakin löytyy.

Glenallachie 15 yo

(46%, OB, 2021, Oloroso & PX Sherry Hogsheads & Puncheons, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makean hedelmäinen ja tuhdin sherryinen. Hillomaisuutta, etenkin mustaherukkaa ja vadelmaa. Kuivattua luumua, kanelia, uuniomenaa, rusinaa, makeaa appelsiinia. Nahkaa, maltaisuutta, paahdettua pähkinää, tummaa suklaata. Tammi tulee melko reippaasti läpi. Vesilisä tuo esiin viinikumia ja minttua.

Maku: Yhdistelmä imelää kermaisuutta ja vähän kireää hapokkuutta. Rusinaa, luumuhilloa, kermatoffeeta, pähkinäisyyttä. Sitruksisuutta, kuivattuja banaanilastuja, kanelia. Tasapaino vähän hakee. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko ohuehko. Maltaisuus ja reipas tammi saavat tämän tuntumaan ehkä vähän ikäistään nuoremmalta viskiltä. Jälkimaku on suorastaan kuiva, havuinen ja kahvinen. Tummaa suklaata, kanelia, kuivattuja luumuja ja pientä sitruksisuutta. Tammi tulee läpi varsin tanniinisena ja mausteisena. Espresson seassa pientä salmiakkisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo pintaan vähän erikoisen metallisen sivuäänen.

Arvio: Keskitason sherryttely. Nyt mukana ei ole enää rikkisyyttä, kuten ilmeisesti aiemmin on ollut. Silti jotain epätasapainoista ja vähän epäkypsääkin tässä on. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 79/100. Smoke On The Water, ”Kiva perus sherryttely, mutta ei mitenkään säväyttävä”.

Cragganmore 18 yo 1978/1996, Gordon & MacPhail 60,1%

Kohdalle osui vaihteeksi todella vahvaa 1970-luvulla tislattua Cragganmorea, joka on pantu pulloon ennen vuosituhannen vaihdetta. En ole koskaan ollut mikään tämän tislaamon erityinen fani, mutta ehkä tällainen Gordon & MacPhailin vanha lesti vihdoin iskee.

Cragganmore 18 yo 1978/1996, Gordon & MacPhail

(60,1%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 13.9.1978–11/1996, Cask No. 4959, 70 cl)

Tuoksu: Jännä yhdistelmä kuivaa omenaisuutta ja kynttilämäistä vahaisuutta. Suolaista voita, oliiviöljyä, jotain vähän paahteistakin, palanutta paahtoleipää. Kukkaisuutta, hedelmäkarkkia, mineraalista valkoviiniä. Toisaalla hiiltä, tummaa yrttiä, tunkkaista ullakkoa. Vesilisä avaa hedelmäsalaattia ja kermaisuutta.

Maku: Öljyinen ja erittäin voimakas. Yllättävän iso laventeli tulee heti vastaan, saippuaisempana kuin vanhassa Bowmoressa tai Glen Gariochissa. Mausteisuutta, mineraalisuutta, kuivan omenan lisäksi viinirypälettä ja greippiä. Oliiviöljy tuntuu voimakkaana, yleisfiilis on vahamainen. Suutuntuma on erittäin paksu ja pureskeltavan öljyinen. Kermaisuutta, paahtoleipää, hiukan suolaa. Jälkimaku maistuu jo suorastaan savuiselta, nyt laventeli saa tutun salmiakkisen vivahteen ja mausteet muuttuvat runsaammiksi. Mineraalinen valkoviinisyys on pinnassa, kuiva omenaisuus, edelleen kukkaisuus ja vahamaisuus. Palanut paahtoleipä pyörii kielen päällä melko pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo nautittavaa metisyyttä esiin.

Arvio: Haastava tapaus! Tuoksu on kiehtova mutta kokonaisuus vähän… vino. Balanssi on hakusessa koko ajan ja maku sinkoilee sinne tänne. Haluaisin pitää tästä enemmän kuin oikeasti pidänkään. 83/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 83/100.