Diageo

Brora 22 yo 1982/2004, Douglas Laing 50%

Lasissa todellista viskihistoriaa. Tätä yksilöä ei ole erityisemmin kehuttu, joten mielenkiintoista maistaa, miltä maistuu jokin muu Brora kuin sellainen, jota on etukäteen ylistetty taivaisiin saakka.

Tislausajankohta on lähellä Broran silloisen elinkaaren loppuvaiheita, joten turpeisuus jää todennäköisesti taustalle. Sen sijaan sherrytynnyrin vaikutus tuntuu jo värin perusteella varsin tuhdilta.

Brora 22 yo 1982/2004, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 6/1982–10/2004, Cask No. DL 313, Sherry Cask, 644 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja pehmeän rikkinen – hyvällä tavalla. Vahaa ja voita oikein urakalla, popcornia, tikkunekkua ja crème brûléetä. Turvesavu on selvästi esillä, lihaisana ja nokisena. Chorizoa, luumua, kahvisuutta, suklaata. Öljyistä maalisuutta, tuo pienoismallit mieleen – tällaiselta haisevilla maaleilla niitä maalattiin. Vesilisä avaa minttua.

Maku: Vahvan ja persoonallisen tuoksun jälkeen pieni pettymys. Öljymaali ja rikkisyys ovat heti läsnä, samoin rusinaiset ja sherryiset sävyt. Turpeisuus on hiilistä ja karvasta, ei oikein integroitunutta. Karamellisuus ja kinuskikastike maistuvat selvästi. Vahaa ja mineraalisuutta. Hedelmäisyydessä on appelsiini pinnassa. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta tekstuuri osin levoton. Voita ja suolaa, popcornia. Jälkimaku on edelleen varsin öljymaalinen ja rikkinen. Lihaisuus ja tuhka pysyvät mukana. Appelsiini kääntyy kitkeräksi, tammi tulee esiin. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo minttua ja kiivihedelmää esiin.

Arvio: Kaikki Brora ei ole kultaa, vaikka kuinka kiiltäisi. Tuoksu lupailee paljon, mutta maku ei pysy mukana. Yksi extrapiste erikoisuudesta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Talisker Select Reserve Game of Thrones 45,8%

Maistelussa tällä kertaa Taliskeria ikämerkitsemättömänä Game of Thrones -viskisarjasta. En innostunut ollenkaan samaisessa setissä julkaistusta Lagavulinista, mutta toivotaan, että tämän kanssa osuu paremmin kohdalleen.

Talisker Select Reserve Game of Thrones

(45,8%, OB, +/-2019, Game of Thrones – House Greyjoy, 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen, maltainen ja appelsiininen. Suolainen ja mineraalinen, lääkemäinen ja mentholinen puoli on pinnassa. Turpeinen makeus on vahvaa mutta hiukan hahmotonta. Tammi tulee läpi pehmeän pippurisena ja vaniljaisena. Hiukan rusinaa. Vesilisä tuo nokea ja jotain palanutta pintaan.

Maku: Makea turvesavu, imelä sitruksisuus, hapan yrttisyys ja mineraalinen karheus ottavat mittaa toisistaan. Hedelmät tulevat jälleen appelsiini edellä. Pippuri on hyvin mukana, tammi rouhii aktiivisena ja suolaisuus painaa päälle. Suutuntuma on melko täyteläinen ja pehmeän kermainen. Vaniljaa, persikkaa, kinuskia. Happamuus ei tahdo silti löytää tasapainoa. Jälkimaku on turpeinen ja sitruksinen. Hapan yrttisyys ottaa vähitellen pääosan, ja sitä tukevat suolaiset, lääkemäiset ja mentholiset piirteet. Tammi ja pippuri ovat vahvasti esillä. Finaali jää lopulta korkeintaan keskipitkäksi. Vesilisä avaa vahamaisuutta ja tervaa.

Arvio: Yllättävän vaikeasti avautuva ja osin hahmoton Talisker. Tässä on kiistatta paljon hyvää, mutta siinä missä 8-vuotias Special Release teki vaikutuksen välittömästi, tästä ei pitkänkään askartelun jälkeen pysty lukitsemaan, mikä esimerkiksi tammen rooli tässä on ja miten happamuus lopulta käyttäytyy. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Smoke On The Water, ”Maukas Talisker”.

Benrinnes 17 yo 1995/2013, Signatory 50,4%

Maistossa tällä kertaa kautta linjan varsin hyviä arvioita saanut Benrinnes.

Benrinnes 17 yo 1995/2013, Signatory

(50,4%, Signatory Vintage, Cask Strength Collection, 6.6.1995–5.4.2013, Cask No. 5883, Hogshead, 356 bts., 70 cl)

Tuoksu: Purukumimainen, hedelmäinen, vaniljainen ja kermainen. Rusinaista makeutta, omenaa ja appelsiinia. Kuivaa puuverstasta, pölyä, tiivistä maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä. Mausteisuutta, hapokkuutta, makeaa kakkupohjaa. Pieni metallinen nuotti. Vesilisä availee hunajaista imelyyttä.

Maku: Hedelmäinen ja öljyinen. Sitruksisuus ja kirpeä omenaisuus korostuvat heti, voimakas tammi on tuoksua selvemmin omalla paikallaan. Kermaisuutta ja vaniljaa riittää edelleen. Hedelmäkarkit ja purukumi tulevat myös läpi. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja painava, viskositeetti kovalla tasolla. Pippuria, hapokkuutta, hiukan kuivattua aprikoosia ja rusinaa edelleen. Jälkimaku on öljyinen ja kihelmöivän mausteinen. Pippuria, kirpeää omenaa, sitruunaa, tammen purevuutta, inkivääriä. Vaniljainen ja purkkamainen makeus pysyy taustalla. Melko pitkä ja ryhdikäs finaali. Vesilisä tuo yrttejä ja karheutta.

Arvio: Varsin laadukas ja maistuva kokonaisuus. Ei silti sen suurempaa tunnekuohua laukaise suuntaan tai toiseen. Pätevä lajissaan. 86/100

Caol Ila 17 yo 2011, TWE Whisky Show 58%

Maistelussa The Whisky Exchangen Caol Ila -erikoispullote viskimessuille 2011. Pullomäärä on hätkähdyttävän alhainen, vain 87 lestiä. Nyt on nimittäin harvinaista.

Caol Ila 17 yo 2011, TWE Whisky Show

(58%, Speciality Drinks, The Whisky Show 2011, 87 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean vegetaalinen turvesavu, sen vastapainoksi vaniljaa ja runsaasti tuoretta kurkkua. Ruohoa ja rasvaisuutta, hiukan tuhkaa ja nokea. Suolavettä, mineraalisuutta ja lääkemäisyyttä riittää. Sitruunaa ja vihreää omenaa, pieni häivähdys pekonia ja savumakkaraa. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja hunajaa.

Maku: Nokinen ja turvesavuinen, selvästi suoraviivaisempi ja purevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Pippuria, salmiakkia, tervaa, hapokkuutta ja lääkemäisyyttä puskee joka puolelta. Vegetaalinen turve ja sitruunainen kirpeys luovat pohjan, johon mineraalinen, suolainen ja ruohoisen rasvainen paletti leviää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Öljyä ja rasvaa riittää. Jälkimaku on lääkemäinen, pippurinen ja nokisen turvesavuinen. Pippuri ja yrtit hallitsevat voimakkaasti, suola ja mineraalisuus tulevat mukana. Rasvaa, likaisuutta, tuhkaa, hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hunajaisen pehmeyden.

Arvio: Mielenkiintoinen mutta lopulta hiukan yksioikoinen savupommi. Tuoksussa parhaimmillaan. 86/100

Inchgower 28 yo 1982/2011, Malts of Scotland 57,2%

Maistelussa tällä kertaa varsin iäkästä Inchgoweria ex-bourbonista. Tämä on tislaamona jossain määrin samanhenkinen kuin saman omistajan Linkwood: keskimäärin oikein hyvää tavaraa mutta äärimmäisen säväyttävät yksilöt loistavat poissaolollaan. Ehkä nyt?

Inchgower 28 yo 1982/2011, Malts of Scotland

(57,2%, Malts of Scotland, 30.6.1982–2/2011, Cask No. 6969, Bourbon Hogshead, 212 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen, ruohoinen ja varsin vaniljainen. Vaahtokarkkia ja kukkaniittyä. Todella voimakas alkoholin puraisu ja intensiiviset esterit. Päärynää, mansikkaa, tölkkiananasta, minttua, kookosta. Heinäinen, hiukan savuinen ja lakritsinen maanläheisyys. Voimaa on. Vesilisä tuo pintaan suolaa ja koivunlehteä.

Maku: Laventelia! Mahtava laventeli ja lakritsi heti kärkeen, kuin parhaan FWP-aikakauden tunnelmaa aivan toisaalta. Itse asiassa myös toinen aiemmin maistamani Inchgower tältä samalta vuodelta tarjoili laventelia, mutta se oli viskinä tätä paljon vaatimattomampi tapaus – ja kolmas saman vuoden Inchgower oli vielä heikompi. Tässä tammi on pirun intensiivista ja pippurisen purevaa, tasapainon kanssa on huojuntaa. Suolaisuutta, sinapinsiementä, kookosta, päärynää, mangoa. Suutuntuma on melko kuiva ja alkoholi edelleen voimalla mukana. Vaniljaa, yrttisyyttä, piparminttua, kamferia. Jälkimaku on edelleen erittäin laventelinen. Viinikumikarkkeja, vaniljaa, paahteisuutta, minttua. Tammi on roimasti pinnassa, karhean vaativana ja pippurisena. Lääkemäisyyttä ja kamferia runsain mitoin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hunajaa pintaan.

Arvio: Hyvin erilainen Inchgower kuin yksikään tähän mennessä. Aivan kuin joku olisi Morrison Bowmorelta käynyt peukaloimassa tislettä tuolloin 1980-luvun alussa. Ja se on tässä oikeastaan parasta! Tasapainolla tämä ei juhli, mutta makua ja räiskyvyyttä riittää. 87/100

Glenesk 28 yo 1983/2012, Blackadder Raw Cask 54,6%

Harvoin näitä Gleneskejä tulee vastaan. Yhden olen aiemmin maistanut, Silver Sealin pullottamana vuoden 1971 tuotannosta. Se oli odottamattoman hyvä.

Vuonna 1897 perustettu Glenesk toimi vuoteen 1985 saakka, kunnes viskin teko päättyi ja rakennukset muunnettiin asuinkäyttöön. Tislaamon yhteydessä toimiva mallastamo jatkaa kuitenkin tiettävästi edelleen. Viimeiset tunnetut Gleneskin viskit on pantu pulloon vuoden 1984 tuotannosta.

Glenesk 28 yo 1983/2012, Blackadder Raw Cask

(54,6%, Blackadder Raw Cask, 16.11.1983–1/2012, Statement Edition No. 2, Cask No. 4929, Refill Sherry Butt, 248 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, paksu ja hiukan lihaisa. Muhkea maltaisuus, tallisuus ja nahka ovat pinnassa. Mustaherukanlehteä, kookosta, vaniljaa. Yrttistä napakkuutta. Appelsiinia, viikunaa, rusinaa. Tammi tulee vahvana esiin, sahanpurua ja mausteisuutta riittää. Vesilisä aukoo sientä, kellaria ja antiikkista vivahdetta.

Maku: Maltainen, sherryinen, nahkainen ja edelleen varsin lihaisa. Todella ekspressiivinen ja luonteikas. Tammi on roimasti esillä, hiukan metallisuutta ja vahvaa appelsiinin hapokkuutta. Suklaata, rusinaa, taatelia. Kookosta ja vaniljaa, pientä imelyyttä. Keskitäyteläinen suutuntuma, tasapaino ei ole aivan täydellinen mutta ulottuvuuksia riittää. Leipämäisyyttä, hapokkuutta, palvikinkkua. Jälkimaku on metallinen ja maltainen, varsin tummasävyinen ja voimakkaan sherryinen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, appelsiinia, pähkinää. Tammi on yhä vahvasti esillä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja makeutta esiin.

Arvio: Maukas ja runsas Glenesk. Tässä on paljon hyvää. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Banff 37 yo 1971/2008, Douglas Laing 53%

Banffia tulee vastaan harvoin, joten silloin, kun vanhan pullon näkee, on iskettävä kiinni. Nyt maistelussa ilmeisesti ex-bourbonissa hartaasti kypsytelty yksilö Douglas Laingin Old & Rare – The Platinum Selection -sarjasta.

Banff 37 yo 1971/2008, Douglas Laing

(53%, Douglas Laing, Old & Rare – The Platinum Selection, 3/1971-3/2008, 271 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsas ja rasvainen bourbontuoksu. Vahaa ja popcornia, vaniljaa ja marsipaania. Jännä aseöljymäinen ulottuvuus, selvästi erottuva turvesavu ja läjä pölyisiä kirjoja. Makeaa omenaa, päärynää, persikkaa. Heinää, kukkaisuutta, kuivan tammisia sävyjä. Piparminttua, hiukan eteerisiä öljyjä. Vesilisä tuo runsaasti hedelmäkarkkia ja makeutta.

Maku: Vahamainen alusta loppuun. Vanilja on pinnassa, sitä seuraavat rasvaisuus ja nätti kuiva tammisuus. Omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta, kypsää päärynää ja banaania. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvin kasassa. Ikä ei ole tehnyt tätä ollenkaan hauraaksi, vaikka tietty pölyisyys onkin mukana. Piparminttua, hiukan likaisia ja aseöljyisiä piirteitä edelleen. Fenolisuutta ja silkkaa savua, lievästi erikoinen tasapaino. Jälkimaku on varsin savuinen ja tumman lakritsinen, kääntyy nopeasti hedelmäisestä vaativan yrttiseksi ja jopa tervaiseksi. Tammi on selvästi esillä, paahteisena ja hiukan pippurisena. Jännä sinappisuus on mukana. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan kerroksellisuutta esiin, rasvainen fenolisuus avautuu vielä paremmin.

Arvio: Mielenkiintoisesti ikääntynyt Banff, lievästi erikoinen mutta sinänsä maistamisen arvoinen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Coleburn 1972, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa tällä kertaa vuonna 1985 suljetun Coleburnin tuotantoa. Vain yksi Coleburn on tullut maistettua aiemmin, varhaisempaa vuosikertaa.

Tämä nyt maistettava Coleburn saattaa olla laskennalliselta iältään noin kaksikymppistä viskiä – tai sitten hiukan vanhempaa, jos tämä on pantu pulloon vasta 1990-luvun lopulla. Paras arvio pullotusvuodesta on etiketin karttatyylin perusteella 1993.

Gordon & MacPhail on julkaissut melkoisen määrän näitä vuoden 1972 Coleburneja. Täyden pullokoon versioissa pullotusvuosina on tiedossa ainakin 1987, 1989, 1993, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2000 ja 2002. Näkemykset vaihtelevat, joten vaikea on odottaa mitään erityistä.

Coleburn 1972, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, Old Map Label, 1972–1993*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Heinäinen ja sitruksinen. Runsaasti Hubba Bubba -purukumia. Vaniljaa, tammista makeutta, tomusokeria ja antiikkista pölyisyyttä. Pientä ruohoista kitkeryyttä. Maltaisuudessa on lievä pahvinen vivahde. Persikkaa, päärynämehua, hiukan saksanpähkinää. Melko vaatimaton kattaus.

Maku: Yllättävän maukas ja toimiva hiukan alavireisen tuoksun jälkeen. Mineraalisuutta, persikkaista makeutta, hiukan siirappia, minttua ja pähkinää. Vanhan liiton meininkiä, maltaisuutta ja kuivakkaa tammea riittää. Vahaa ja antiikkista tuntua, hiukan jalohomeisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Vaniljaa, hunajaa, eucalyptusta, tiettyä karkkisuutta ja purukumia. Jälkimaku on mineraalinen, makean hapokas ja reippaan mentholinen. Kuiva tammi nousee pääosaan, sitä säestävät omena ja sitruksisuus sekä karkkisuus ja maltaisuus. Metallisuutta, tölkkihedelmää. Pientä pähkinää on mukana, samoin ruohoisuutta ja kuivaa heinää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Hauska viski, jossa on kiistatta myös puutteita ja epätasaisuuksia. Tuoksussa säröt tuntuvat selvimmin, maku on paikoin hyvinkin nautittava. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 80/100.

Talisker Pure Highland Malt 100 Proof Gold Cap 57%

Maistelussa vielä toinen vanha Talisker kotkateemalla, tällä kertaa kullanvärisellä korkilla. Punakorkkinen versio oli maagisen hyvä, joten odotukset ovat tätäkin kohtaan korkealla.

Ilmeisesti edelleen liikutaan 1970-luvun samettisissa tunnelmissa. Tarkkaa pullotuksen ajankohtaa ei ole tiedossa, saati sitä, minkä ikäisistä tisleistä mahtoi olla kyse.

Talisker Pure Highland Malt 100 Proof Gold Cap

(57%, OB, NAS, +/- 1970, Gold Cap, Gordon & MacPhail Licenced Bottling, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas, tamminen ja yllättävän lihaisa. Chorizoa ja riistaa luumukastikkeessa. Vahva savu. Rusinaa, viikunahilloa, paahtunutta puuta, kuivaa havuisuutta. Rasvaa ja likaa löytyy sisarjulkaisussakin, mutta hedelmäisyys jää piippuun, samoin yrtit. Pippuri silti paistaa läpi. Vesilisä tuo sahatavaraa ja mentholia.

Maku: Mahtava voima! Aivan uskomaton tapaus. Nyt on sherryisyyttä, tulista chorizoa ja rusinaa vaikka muille jakaa. Pippuria tulee joka tuutista. Tummaa yrttisyyttä, turvesavua, lakritsia, suolaisuutta, salmiakkia. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä. Metallisuutta, inkivääriä, suolaista voita, pientä sitruksisuutta taustalla. Riista ja paahteisuus ovat vahvasti läsnä. Jälkimaku on tumman paahteinen ja tammisen pureva. Mustapippuria, tulista savumakkaraa, paksua turvesavua, metallisuutta, hiukan sitruksista vivahdetta. Salmiakkilakritsia, yrttejä, happamuutta. Pitkä finaali. Vesilisä availee omenaisuutta ja pientä hunajaa.

Arvio: Todella vaikuttava viski. Yllättävän erilainen kuin punakorkkinen versio. Siinä hedelmäisyys ja yrttinen kirkkaus olivat omalla tasolla, tämä taas jyrää päälle kuin turkiskuningas panssarivaunulla. 90/100

Talisker Pure Highland Malt 100 Proof Red Cap 57%

Maistelussa punaisella korkilla varustettu vanha Taliskerin 100 Proof. Näistä on hankala sanoa, kuinka vanhaa viskiä miniatyyripullossa on tai milloin se on ylipäänsä pullotettu, mutta maine kuitenkin kiirii näiden edellä.

Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottama kotkaetikettinen Talisker on aina tapaus, kun sellaiseen törmää.

Talisker Pure Highland Malt 100 Proof Red Cap

(57%, OB, NAS, +/- 1970, Gordon & MacPhail Licenced Bottling, Red Cap, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella huima hedelmäisyys yhdistyy öljyisyyteen ja tiikeribalsamiin. Tietty rasvainen likaisuus ja kirkas sitruksisuus osuvat upeasti kohdalleen. Eucalyptusta, minttua, havuisuutta, pippuria. Kuivaa tammea ja napakkaa savua. Vanhaa työkalupakkia, metallisuutta. Hieno on. Vesilisä avaa nokisuutta ja hiiltä, saa turpeisia elementtejä ja rasvaisuutta paremmin esiin.

Maku: Kuiva tammisuus, räjähtävä hedelmäisyys ja savuinen öljyisyys muodostavat vastaansanomattoman yhdistelmän. Eucalyptusta, sitruksisuutta, tölkkiananasta, kirpeää omenaa. Suutuntuma on kuiva ja pippurisen voimakas. Inkivääriä, hapokkuutta, pientä luumuista makeutta, voita. Turvesavu on maussa vielä selvempänä kuin tuoksussa, likainen rasvaisuus toimii komeasti. Tiettyjä sherrynuottejakin tulee läpi. Jälkimaku on öljyinen, hedelmäinen, turvesavuinen ja todella pippurinen. Sitruksisuutta, omenaa, havuja. Tammi kuivuu intensiivisesti ja huulissa kihelmöi. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja mentholia pintaan.

Arvio: Aivan maaginen Talisker. Pippurisuus tekee galaksienvälisen matkan. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.