Diageo

Knockando 25 yo Special Release 2011, 43%

Diageon vuoden 2011 Special Releases -julkaisujen joukossa saatiin tällainen Knockando, jota lähtökohtaisesti ylenkatsottiin dilutoinnin takia. Miksi tätä ei saatu tynnyrivahvana, moni kysyi.

Tumman sherryherkun jälkimaine on ollut kuitenkin nousussa. Kenties ihan syystä? Maistetaan.

Knockando 25 yo Special Release 2011

(43%, OB, 1985*–2011, First Fill European Oak Casks, 4758 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja luumuhilloinen, hedelmäinen ja syvä. Kermaisuutta ja toffeeta, rusinaa ja marjaisuutta. Upea vahamainen tammisuus yhdistyy nahkaiseen ja sherryiseen sävykkyyteen. Appelsiinimarmeladia, vadelmaa, mustaherukkahilloa. Hieno kahvisuus. Paahdetun puun keskellä pieni nuotiosavun ailahdus. Nam.

Maku: Hedelmäisen herkkä mutta sherryisen syvä ensivaikutelma. Silkkaa eleganssia. Hilloisuus on pinnassa mustaherukkaisena ja vadelmaisena. Kahvia, suklaata, luumua, rusinaa, pähkinäisyyttä ja vahattua tammea. Lakritsia ja hiukan savua, kuivaa tammea yhdistettynä sherryyn ja mausteisuuteen. Keskitäyteläinen suutuntuma on hienosti balanssissa. Kiteistä hunajaisuutta, metisyyttä, toffeefudgea, kermaisuutta. Jälkimaku on suklainen ja maitokahvinen, voimistuvan mausteinen ja sherryinen. Luumua, rusinaa, mustaherukkahilloa, vadelmaa, mandariinia. Nahkaisuutta ja pähkinäisyyttä, kuivaa tammea ja rauhallista marjaisuutta, kanelia ja kaakaojauhetta. Hiukan pippurista ja vegetaalista potkua irtoaa vähitellen. Pitkä ja nautinnollinen finaali.

Arvio: Erittäin tyylikäs viski, puhdasta laatua alusta loppuun. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 90/100.

Brora 22 yo 1981/2004, Signatory Cask #1561, 56,4%

Tavallisen tiistai-illan kunniaksi vuorossa on henkilökohtainen juhlaviski, omien listojeni skotlantilainen mallasviski numero 1 500. Tässä blogissa niitä on paljon vähemmän, koska tilastointini alkaa vuodesta 2004 eikä ollut etenkin alkuvuosina mitenkään kovin jäsentynyttä. Lisäksi joukossa on sellaisiakin liemiä, joita on tullut maisteltua vähemmän keskittyneesti.

Mutta tuhannestaviidestäsadasta skotlantilaisesta on jäänyt merkintä omiin kirjoihin tähän mennessä. Eipä käynyt mielessä kahdeksan vuotta sitten, kun tätä harrastusta aktiivisemmin aloittelin, että tällaisiin lukumääriin vahingossakaan saavuttaisiin. Ja tietysti skotlannin ulkopuoliset viskit, blendit, raakatisleet ja muut kummallisuudet vielä päälle. Silti siteeraan tässä arvostamaani Viskisieppoa: makua, ei määrää.

Juhlaviskiksi valikoitui tällä kertaa Broraa, yksinkertaisesti siksi, koska se oli kerrankin mahdollista. Nyt ollaan loppuvaiheen vähemmän turpeisessa tuotannossa, mutta tynnyrillä onkin sitten hiukan enemmän tekemistä lopputuloksen kanssa. Odotukset ovat totta kai tapissa, kun Broraa maistetaan. Hattu päästä ja kädet ristiin.

Brora 22 yo 1981/2004, Signatory Cask #1561

(56,4%, Signatory Vintage, Cask Strength Collection, 8.12.1981–6.10.2004, Cask No. 1561, Sherry Butt, 611 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen ja kahvinen, kevyesti turvesavuinen ja hiukan tallinen. Sherry tulee läpi mokkanahkaisena ja rusinaisena. Suklaisuutta, espressoa, luumua. Hiukan hapokkuutta ja mustaa multaa. Sitruksisuutta ja raa’ahkoa banaania, heinäisyyttä. Kompleksinen, jopa vaikea tuoksu. Vesilisä avaa suolaisuutta ja ruohoa.

Maku: Haastavan tuoksun jälkeen paremmin kasassa. Mineraalisuutta, metisyyttä, kiteistä hunajaisuutta, muistuttaa joitain 1990-luvulla tislattuja hienoja Clynelishejä. Sitruksisuutta, tallisuutta, suklaata, kahvia. Turvesavu tulee reippaasti läpi. Suutuntuma on melko öljyinen ja mausteisuudessaan napakka. Lakritsia, luumua, paahteista tammea, runsaasti pippuria. Jälkimaku on mineraalinen, turvesavuinen ja varsin pippurinen. Kahvisuus ja suklaisuus makeutuvat selvästi, tietty toffeemainen pehmeys valtaa alaa pippurin keskellä. Hedelmäsalaattia, omenaa, sitrusta. Hieno, pitkä finaali. Vesilisä korostaa tiettyä kitkeryyttä.

Arvio: Kompleksinen ja haastava yksilö. Hetkittäin jopa loistokas, mutta lievästi levoton. On tätä silti juhlallista nauttia, siitä ei pääse mihinkään. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 9).

Royal Lochnagar Selected Reserve 2008, 43%

Nihkeästi arvostettuja pullotteita nämä Lochnagarin Selected Reservet. Provenienssi on toki puolitiessään, mutta oma kokemukseni on ollut, ettei kategoriseen ylenkatseeseen ole mitään syytä.

Esimerkiksi viimeksi maistamani vuoden 2012 pullote oli aivan ensiluokkainen liemi. Voltit voisivat olla toki pykälää korkeammat, mutta tuossa viskissä se ei haitannut ollenkaan. Odotukset ovat korkeat tätäkin vuosikertaa kohtaan.

Royal Lochnagar Selected Reserve 2008

(43%, OB, NAS, 2008, 6540 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, maltainen ja pähkinäinen. Tyylikkään kuiva sherry aukeaa kiteisen hunajaiseen ja kukkaiseen suuntaan. Runsaasti viikunaa. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa ja hilloisuutta. Vadelmaa, kirsikkamarmeladia, hiukan tummaa suklaata. Nahkaa, kuiva tammea, kovia toffeekarkkeja.

Maku: Sherryinen, hunajainen ja intensiivisen hilloinen. Kiteistä hunajaa, toffeeta, vadelmaa, mustaherukkaa, viikunahilloketta. Tammi on hienosti balanssissa. Hasselpähkinää, mantelia, hiukan nahkaisuutta. Metisyyttä, mausteisuutta, kuivattuja hedelmiä ja rusinaa riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maitokahvia, kanelia, pientä siirappisuutta. Jälkimaku on metinen, pähkinäinen, kuivan tamminen ja edelleen kiteisen hunajainen. Paahteisuus ja kahvisuus lisääntyvät vähitellen, pippuri tulee hilloisuuden ja viikunan keskelle. Tummaa suklaata, nahkaa, toffeeta. Melko pitkä finaali. Nam.

Arvio: Hieno pullote. Mukana on taatusti refill-sherryä parhaasta päästä. Maistuu. 88/100

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2018, 53,9%

Markku Ristevirran Feis Ile -tastingissa vuoden 2020 Uisgessa oli viimeisenä vuorossa Lagavulinin 18-vuotias vuodelta 2018. Vanhastaan näiden Lagavulinin Feis Ile -pullotteiden laatu on ollut niin järjettömän korkea, että nämä 6000 pullon uudet erät ovat kovan paikan edessä.

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2018

(53,9%, OB, Feis Ile 2018, Refill American Oak Hogsheads, Rejuvenated American Oak Hogsheads & Ex-Bodega European Oak Butts, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja varsin hiilinen. Suolaisuutta ja merellisyyttä on rutkasti. Lääkemäisyyttä, mineraalisuutta. Yrttistä ja heinäistä raikkautta, tallisuutta ja nahkaa. Eucalyptusmainen, hiukan vaniljaa ja päärynää. Vesilisä avaa runsaasti sitruksisuutta ja Key Lime Pien sävyjä.

Maku: Runsaan turpeinen ja sherryinen, mutta tammi ja pippuri saavat nopeasti vallan. Sitruksisuutta, jodia, öljyisyyttä, merilevää. Mineraalisuus ja vaniljaisuus ovat lopulta pääosassa. Merellisyyttä, hiukan lääkettä, tammista raikkautta. Persikkaa, päärynää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja napakan pippurinen. Jälkimaku on mineraalinen, savuinen, tuhkainen ja hiukan lihaisa. Lääkemäisyyttä ja merellisyyttä riittää, samoin tervaa ja merilevää. Pitkä finaali. Vesilisä avaa paahteisuutta, paahtoleipää ja persikkamarmeladia.

Arvio: Mineraalinen ja hiilinen pullote. Ei yllä omiin Lagavulin-suosikkeihini, vaikka aivan hieno viski onkin. 88/100

Caol Ila 10 yo 1999 Feis Ile 2010, 61,9%

Kolmas viski Uisge 2020:n lauantain Feis Ile -tastingissa oli Caol Ilan kymppivuotias vuoden 2010 Feis Ileen. Siinä oli välittömästi samaa henkeä kuin sitä edeltäneen vuoden loisteliaassa Feis Ile -julkaisussa. Ja mahtavasti voltteja.

Caol Ila 10 yo 1999 Feis Ile 2010

(61,9%, OB, 19.8.1999–2010, Feis Ile 2010, Cask No. 305646, European Oak Ex-Sherry Cask, 558 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella kuivan sherryinen ja muhkean turvesavuinen. Loistava merellisyys on välittömästi läsnä. Lääkemäinen ja voimakas. Suolainen, hiilinen, jodinen. Vahamainen, mokkanahkainen, maitokahvinen, runsas. Vesilisä nostaa kamferin pintaan. Aivan upea kokonaisuus.

Maku: Napakan sherryinen ja kuivan lääkemäinen. Hieno yhdistelmä luumuista hedelmää ja kuivakkaa mineraalisuutta. Tammi on vahvasti esillä mutta refill-henkisesti ja paahteisesti. Mahtava. Suutuntuma on melko täyteläinen ja painavan öljyinen. Jälkimaku on sherryinen, hiilinen, lääkemäinen ja pippurinen. Huh. Jodia, suolaa, vahvaa kahvia, kuivaa tammea. Pitkä finaali. Vesilisä availee tervaisuutta ja pientä bensaa, hedelmäisyyttä ja yskänlääkettä.

Arvio: Erinomainen Caol Ila, osuu täysin preferenssiini. Samaa syvää lääkemäisyyttä ja vetoavuutta kuin Feis Ile 2009 -pullotteessa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2019, 56,5%

Tässä tämä nyt viimein on, syksyllä 2019 uuden kuosin saaneen Special Releases -satsin Lagavulin. Eksakti mutta valtava pullomäärä hymyilyttää, koska harvoin jättimäisiä eriä on sentään näin tarkasti laskettu. Tosin sama se oli jo uuden Taliskerinkin kanssa.

Sarjan uuden ulkoasun kanssa on myös totuttelemista. Tietty yhdenmukaistaminen on toki tuttua omistajan toimintaa jo Six Classic Malts -ajoista saakka, mutta siinä missä Classic Maltsin kuosit olivat varsin koruttomia, näissä uusissa on riikinkukkomaista pörheyttä.

Kurinalaisesti samanlaisena pidetyn Lagavulin 12-vuotiaan aiempaan pakkaukseen verrattuna tämä uusi tyyli tuntuu laskeutuneen vieraasta galaksista. ”The Strange Horse of Suinabhal” on kadonnut, ”Rare by Nature” on tullut tilalle.

Ei anneta kuitenkaan kartonkien tulla viskin tielle. Mielenkiinnolla tämän nyt maistan, koska vuosijulkaisuina nämä ovat olleet omissa kirjoissani aina niin tärkeitä pullotteita.

Lagavulin 12 yo Special Release 2019

(56,5%, OB, 2019, 19th Release, Refill American Oak Casks, 60762 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja hiilinen, vegetaalinen ja vahva. Makea mineraalisuus on varsin hallitsevaa. Merilevää ja lääkemäisyyttä riittää. Rasvaisuutta, voita, tiettyä likaisuutta, makeaa tammea ja vaniljaa. Merellisyyttä, tervaisuutta, selvästi erottuvaa pippuria ja kuivaa lihaisuutta. Mentholin raikkautta, runsaasti sitruksisuutta ja vihreää omenaa. Hieno on. Vesilisä avaa pientä kumisuutta ja savumakkaran rasvaisuutta.

Maku: Erittäin voimakas, lääkemäinen ja yllättävänkin makea. Sitruunaa, banaania, päärynää ja vaniljaa. Kaiken siirapin ja imelän tammen keskellä riittää silti myös suolaisuutta ja hiilisyyttä. Hunajaa ja toffeefudgea. Vegetaalisuus tuntuu juuresmaisena ja tuhkaisen paahtuneena makeutena, pieni terva säestää. Suutuntuma on täyteläinen ja öljyisen vaativa. Merilevää, nahkaa ja hiukan lihaisaa vivahdetta. Jälkimaku on muhkean turvesavuinen, lääkemäisen imelä ja varsin pippurinen. Tammi käy todella makeaksi ja mausteiseksi. Savumakkaraa, kinuskia, nokisuutta, hiiltä. Mentholi ja yrtit säestävät hienosti. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa hunajaa ja kinuskia.

Arvio: Erittäin maukas ja vaikuttava Lagavulin. Vain makeus alkaa olla jo rajoilla. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Caol Ila 10 yo 2008/2018, The Whisky Cask 54,1%

Maistelussa tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyt nuori Caol Ila saksalaiselta The Whisky Caskilta.

Caol Ila 10 yo 2008/2018, The Whisky Cask

(54,1%, The Whisky Cask, 2008–2018, Bourbon Cask, 4 cl miniature)

Tuoksu: Turvesavuinen, mineraalinen, lääkemäinen ja napakka. Hapokkuutta, raa’ahkoa päärynäisyyttä, reippaasti tuhkaa ja suolaisuutta. Öljyssään ja painavuudessaan hetkellisesti hyvin tyypillinen nuori Caol Ila. Reippaan tammen keskeltä löytyy myös tiettyä kumisuutta ja paahdetta. Vesilisä tuo esiin suolalohta ja hunajaisuutta.

Maku: Turvesavuinen ja suolainen. Tuhkaisuus ja sitruksisuus ovat pinnassa, yleisilme on aavistuksen makeampi ja hedelmäisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Merellisyyttä, mineraalisuutta, merilevää, ostereita, hiilisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tammen napakkuus tuntuu. Omenaa, päärynää, pientä hunajaisuutta, öljyisyyttä ja paahteisuutta. Kumi pysyy edelleen mukana. Jälkimaku on varsin paljas, reippaan turvesavuinen ja todella tuhkainen. Pippuria, sitruksisuutta, öljyä ja runsaasti suolaa. Päärynäisyys ja pistävä tammisyys tulevat vähitellen esiin. Kumi ja hapokkuus tuovat oman lisänsä palettiin. Finaali on silti yllättävänkin pitkä ja lopuksi hyvin ruohoinen. Vesilisä korostaa suolavetistä ja raikkaan sitruksista puolta.

Arvio: Hyvin simppeli, virheetön ja tisleelle uskollinen nuori savuviski. Ei silti herätä suuria tunteita suuntaan tai toiseen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Talisker 15 yo Special Release 2019, 57,3%

Vuoden 2019 maistelut tässä blogissa päättää Diageon tänä syksynä Special Releases -sarjassa julkaisema Talisker. Yksi syksyn yllättävistä spesiaaleista on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (Freshly Charred American Oak Hogsheads), joista on riittänyt viskiä yli 42 000 pulloon. Se on melkoinen määrä se.

Oma suhteeni Taliskeriin on muuttunut vuosien saatossa aina vain kompleksisemmaksi. Ihailen syvästi 2000-luvun alussa julkaistuja 20- ja 25-vuotiaita pullotteita. Vanha kymppi toimi hyvin, samoin tuhdin sherryinen Managers’ Choice. Mutta nämä uudet Neist Pointit ja muut… Hmm. Vaikeita. Siksi en tältäkään viskiltä odota juuri mitään.

Talisker 15 yo Special Release 2019

(57,3%, OB, 2019, Special Release, Freshly Charred American Oak Hogsheads, 42222 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäsalaattia ja kermaisuutta, hunajaisuutta ja hiukan turvesavua. Ruohoisuus ja vahamaisuus tulevat selvästi esiin, samoin pistävä yrttisyys ja pieni pippuri. Vaniljaa, kypsää banaania, makeaa omenaa. Suolaisuus ja merellisyys löytyvät myös. Melko makea kokonaisuus. Vesilisä avaa makeaa limettiä.

Maku: Pippuri tulee runsaana läpi. Turvesavu ja suolaisuus iskevät perässä niin, että hedelmät jäävät hiukan jalkoihin. Jodia ja merilevää riittää. Yrttisyys on kitkerää ja tammi tuntuu jopa raa’alta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja poltteleva. Chiliä, karvasmantelia, sitruunaa, rusinaa. Makea tuhkaisuus ja öljyinen purevuus eivät aivan löydä balanssia grillattujen hedelmien kanssa. Jälkimaku on tuhkainen, suolainen ja reippaan turvesavuinen. Viherpippuria tulee joka tuutista, kunnes vanilja ja hunaja vähitellen löytävät tiensä ulos. Jodia, lääkettä, merilevää, sahanpurua. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo bensaisuutta ja pihkaa esiin.

Arvio: Monitahoinen ja haastava Talisker. Puuta, karvautta ja makeutta, ei ihan balanssissa. Tuoksu on kuitenkin todella kutsuva, kun viskiä jaksaa pyörittää lasissa hiukan pidempään. Pakko kuitenkin myöntää, että ne vanhat refill-tynnyrit… ne vasta olivat jotain. Tämä ei mitenkään pääse omiin suosikkeihin, vaikka sinänsä aivan laadukas nykypäivän Talisker onkin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

North Port Brechin 1974, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa tällä kertaa varsin harvinaista viskiä lopetetusta North Portista. Onhan tämä nyt vallan obskyyriä tavaraa, siitä ei pääse mihinkään.

Olen maistanut yhden North Port Brechinin aiemmin. Rare Malts -sarjan julkaisu oli sekin hyvin erikoislaatuinen.

North Port Brechin 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1974–1995*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ronskin maltainen. Leipämäisyyttä, raskasta öljyisyyttä ja tumman yrttisiä piirteitä. Haistan palaneen käryä. Persikkaa, appelsiinia, rypälemäisyyttä, tölkkihedelmää. Metallinen vivahde. Runsas tammisuus, hiukan vaniljaa ja reipasta inkivääriä. Ruohoisuutta ja rasvaa. Varsin voimakas näillä volteilla.

Maku: Öljyinen, hedelmäinen ja varsin pureva. Paljon iskevämpi kuin voltit antaisivat odottaa. Tammea, pippuria, inkivääriä, hapokkuutta. Ananasta, persikkaa, sitruksisuutta, ruohoisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja vaativa. Maltaisuus pysyy kyydissä mukana, samoin mineraalinen tiukkuus. Hiukan vaniljaa ja hunajaa pääsee kuitenkin läpi. Jälkimaku on hapokas ja pippurinen, tiukan öljyinen ja kirpeän hedelmäinen. Inkivääriä, pippuria, purevuutta. Tammi on kuivattavaa sorttia ja iskee täydeltä laidalta. Palaneet sävyt nousevat pintaan. Mineraalisuutta, yrttejä, hiukan tölkkihedelmää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Vaativa ja omalaatuinen muinaisviski. Tällaisia ei enää tehdä. Kukaan ei uskalla. 84/100

Cragganmore 1984 Distillers Edition 43%

Tämän Distillers Edition -sarjan Cragganmoren pullotusvuodesta ei ole vahvistettua tietoa, mutta tavara on laskettu tynnyriin vuonna 1984. Viimeistely on tehty perustason Ruby-portviinitynskissä.

Cragganmore 1984 Distillers Edition

(43%, OB, 1984–1998*, Double Matured in Ruby Port Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävänkin nätti! Raikasta hedelmäisyyttä, metisyyttä ja vahaisuutta tulvii. Kukkaiset ja hunajaiset sävyt ovat valloillaan. Viinimäisyys ja marjaisuus ovat hyvin esillä, varsin tasapainoisesti. Toffeeta, maltaisuutta, pientä paahteisuutta ja jopa savun ailahdus. Sävykäs kokonaisuus.

Maku: Vahamainen ja metinen, sitruksinen ja viininen. Portviini on maussa selvästi esillä, edelleen hyvällä tavalla. Punaista viinimarjaa, appelsiinia, maltaisuutta ja hiukan kuivakkaa tammea. Suutuntuma on melko kevyt. Paahteisuus ja savun häivähdys tuntuvat tuoksun lisäksi maussa. Pieni metallinen sivujuonne, aavistus kumia myös. Jälkimaku on viininen ja edelleen mukavan vahamainen. Metisyys ja hunaja kantavat myös jälkimakuun tyylikkäästi. Tammi tulee selvemmin esiin ja kitkeryys nostaa päätään. Hiukan pippuria, hapokkuutta ja nyt yhä enemmän kumia. Pähkinäistä karvautta ja happoja. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus. Tuntuu iäkkäältä viskiltä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.