Diageo

Caol Ila 10 yo 2008/2018, The Whisky Cask 54,1%

Maistelussa tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyt nuori Caol Ila saksalaiselta The Whisky Caskilta.

Caol Ila 10 yo 2008/2018, The Whisky Cask

(54,1%, The Whisky Cask, 2008–2018, Bourbon Cask, 4 cl miniature)

Tuoksu: Turvesavuinen, mineraalinen, lääkemäinen ja napakka. Hapokkuutta, raa’ahkoa päärynäisyyttä, reippaasti tuhkaa ja suolaisuutta. Öljyssään ja painavuudessaan hetkellisesti hyvin tyypillinen nuori Caol Ila. Reippaan tammen keskeltä löytyy myös tiettyä kumisuutta ja paahdetta. Vesilisä tuo esiin suolalohta ja hunajaisuutta.

Maku: Turvesavuinen ja suolainen. Tuhkaisuus ja sitruksisuus ovat pinnassa, yleisilme on aavistuksen makeampi ja hedelmäisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Merellisyyttä, mineraalisuutta, merilevää, ostereita, hiilisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tammen napakkuus tuntuu. Omenaa, päärynää, pientä hunajaisuutta, öljyisyyttä ja paahteisuutta. Kumi pysyy edelleen mukana. Jälkimaku on varsin paljas, reippaan turvesavuinen ja todella tuhkainen. Pippuria, sitruksisuutta, öljyä ja runsaasti suolaa. Päärynäisyys ja pistävä tammisyys tulevat vähitellen esiin. Kumi ja hapokkuus tuovat oman lisänsä palettiin. Finaali on silti yllättävänkin pitkä ja lopuksi hyvin ruohoinen. Vesilisä korostaa suolavetistä ja raikkaan sitruksista puolta.

Arvio: Hyvin simppeli, virheetön ja tisleelle uskollinen nuori savuviski. Ei silti herätä suuria tunteita suuntaan tai toiseen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Talisker 15 yo Special Release 2019, 57,3%

Vuoden 2019 maistelut tässä blogissa päättää Diageon tänä syksynä Special Releases -sarjassa julkaisema Talisker. Yksi syksyn yllättävistä spesiaaleista on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (Freshly Charred American Oak Hogsheads), joista on riittänyt viskiä yli 42 000 pulloon. Se on melkoinen määrä se.

Oma suhteeni Taliskeriin on muuttunut vuosien saatossa aina vain kompleksisemmaksi. Ihailen syvästi 2000-luvun alussa julkaistuja 20- ja 25-vuotiaita pullotteita. Vanha kymppi toimi hyvin, samoin tuhdin sherryinen Managers’ Choice. Mutta nämä uudet Neist Pointit ja muut… Hmm. Vaikeita. Siksi en tältäkään viskiltä odota juuri mitään.

Talisker 15 yo Special Release 2019

(57,3%, OB, 2019, Special Release, Freshly Charred American Oak Hogsheads, 42222 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäsalaattia ja kermaisuutta, hunajaisuutta ja hiukan turvesavua. Ruohoisuus ja vahamaisuus tulevat selvästi esiin, samoin pistävä yrttisyys ja pieni pippuri. Vaniljaa, kypsää banaania, makeaa omenaa. Suolaisuus ja merellisyys löytyvät myös. Melko makea kokonaisuus. Vesilisä avaa makeaa limettiä.

Maku: Pippuri tulee runsaana läpi. Turvesavu ja suolaisuus iskevät perässä niin, että hedelmät jäävät hiukan jalkoihin. Jodia ja merilevää riittää. Yrttisyys on kitkerää ja tammi tuntuu jopa raa’alta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja poltteleva. Chiliä, karvasmantelia, sitruunaa, rusinaa. Makea tuhkaisuus ja öljyinen purevuus eivät aivan löydä balanssia grillattujen hedelmien kanssa. Jälkimaku on tuhkainen, suolainen ja reippaan turvesavuinen. Viherpippuria tulee joka tuutista, kunnes vanilja ja hunaja vähitellen löytävät tiensä ulos. Jodia, lääkettä, merilevää, sahanpurua. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo bensaisuutta ja pihkaa esiin.

Arvio: Monitahoinen ja haastava Talisker. Puuta, karvautta ja makeutta, ei ihan balanssissa. Tuoksu on kuitenkin todella kutsuva, kun viskiä jaksaa pyörittää lasissa hiukan pidempään. Pakko kuitenkin myöntää, että ne vanhat refill-tynnyrit… ne vasta olivat jotain. Tämä ei mitenkään pääse omiin suosikkeihin, vaikka sinänsä aivan laadukas nykypäivän Talisker onkin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

North Port Brechin 1974, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa tällä kertaa varsin harvinaista viskiä lopetetusta North Portista. Onhan tämä nyt vallan obskyyriä tavaraa, siitä ei pääse mihinkään.

Olen maistanut yhden North Port Brechinin aiemmin. Rare Malts -sarjan julkaisu oli sekin hyvin erikoislaatuinen.

North Port Brechin 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1974–1995*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ronskin maltainen. Leipämäisyyttä, raskasta öljyisyyttä ja tumman yrttisiä piirteitä. Haistan palaneen käryä. Persikkaa, appelsiinia, rypälemäisyyttä, tölkkihedelmää. Metallinen vivahde. Runsas tammisuus, hiukan vaniljaa ja reipasta inkivääriä. Ruohoisuutta ja rasvaa. Varsin voimakas näillä volteilla.

Maku: Öljyinen, hedelmäinen ja varsin pureva. Paljon iskevämpi kuin voltit antaisivat odottaa. Tammea, pippuria, inkivääriä, hapokkuutta. Ananasta, persikkaa, sitruksisuutta, ruohoisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja vaativa. Maltaisuus pysyy kyydissä mukana, samoin mineraalinen tiukkuus. Hiukan vaniljaa ja hunajaa pääsee kuitenkin läpi. Jälkimaku on hapokas ja pippurinen, tiukan öljyinen ja kirpeän hedelmäinen. Inkivääriä, pippuria, purevuutta. Tammi on kuivattavaa sorttia ja iskee täydeltä laidalta. Palaneet sävyt nousevat pintaan. Mineraalisuutta, yrttejä, hiukan tölkkihedelmää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Vaativa ja omalaatuinen muinaisviski. Tällaisia ei enää tehdä. Kukaan ei uskalla. 84/100

Cragganmore 1984 Distillers Edition 43%

Tämän Distillers Edition -sarjan Cragganmoren pullotusvuodesta ei ole vahvistettua tietoa, mutta tavara on laskettu tynnyriin vuonna 1984. Viimeistely on tehty perustason Ruby-portviinitynskissä.

Cragganmore 1984 Distillers Edition

(43%, OB, 1984–1998*, Double Matured in Ruby Port Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävänkin nätti! Raikasta hedelmäisyyttä, metisyyttä ja vahaisuutta tulvii. Kukkaiset ja hunajaiset sävyt ovat valloillaan. Viinimäisyys ja marjaisuus ovat hyvin esillä, varsin tasapainoisesti. Toffeeta, maltaisuutta, pientä paahteisuutta ja jopa savun ailahdus. Sävykäs kokonaisuus.

Maku: Vahamainen ja metinen, sitruksinen ja viininen. Portviini on maussa selvästi esillä, edelleen hyvällä tavalla. Punaista viinimarjaa, appelsiinia, maltaisuutta ja hiukan kuivakkaa tammea. Suutuntuma on melko kevyt. Paahteisuus ja savun häivähdys tuntuvat tuoksun lisäksi maussa. Pieni metallinen sivujuonne, aavistus kumia myös. Jälkimaku on viininen ja edelleen mukavan vahamainen. Metisyys ja hunaja kantavat myös jälkimakuun tyylikkäästi. Tammi tulee selvemmin esiin ja kitkeryys nostaa päätään. Hiukan pippuria, hapokkuutta ja nyt yhä enemmän kumia. Pähkinäistä karvautta ja happoja. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus. Tuntuu iäkkäältä viskiltä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition 43%

Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko saapuu kolmannelle etapille, eikä taju ole ainakaan vielä lähtenyt. Lagavulinin vuoden 1979 Distillers Edition oli aivan omaa luokkaansa, joten väliin piti ottaa vuoden 2006 Special Release.

Nyt on taas maistelussa DE-pullote, vuoden 1989 tuotannosta ja vuonna 2005 pullotettuna.

Tätä moni on pitänyt 1980-luvun parhaana DE-julkaisuna Lagavulinilta, mutta omissa kirjoissani vuoden 1987 DE on niin järjettömän kova, että ihmettelen, jos tämä nousee ihan sille tasolle kuitenkaan.

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition

(43%, OB, 1989–2005, Batch No. lgv 4/493, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja kuminen. Kumisaapasta on oikein kunnolla mukana. Sukulakua, lakritsikastiketta, hiukan tervaisuutta ja runsaasti turvesavua. Pippuria, hiilisyyttä, tervaleijonaa, viinisyyttä, rusinaa, chorizoa. Tumman hilloinen ja yrttinen, mutta kumi dominoi aavistuksen liikaa.

Maku: Kumia, sherryä, sukulakua ja turvesavua. Tervaleijonaa, mustaherukkahilloa, cassis-likööriä, hapanta savuisuutta, pientä sekavuutta. Uuniomenaa, rusinaa, luumuhilloa, suklaakastiketta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hetkellisesti pippurisen pistävä. Yskänlääkemäisyys jättää alleen chorizon ja grillatun paprikan. Jälkimaku liikkuu tummissa maisemissa. Happamuus ja pieni karvaus korostuvat. Turvesavu, hiilisyys, viinisyys ja muhkea kumi ovat toki jatkuvasti mukana. Tervaleijonaa, mustaherukkaa, pistelevää pippurisuutta, tammea. Rusinaa, lääkemäisyyttä, suklaata. Melko pitkä finaali.

Arvio: Nyt sattui pieni pettymys, kun odotukset oli viritetty niin äärimmäisen korkealle. Tämä jää selvästi 1990- ja 1991-pullotteista jälkeen. Kumi on hiukan liian hallitseva ja yleisilme on sen takia ummehtunut alusta loppuun. Paljon tässä on erinomaistakin, mutta silti 1987-pullote liikkuu aivan eri sfääreissä. 88/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2006, 57,5%

Marraskuun lopun synkkyyden kunniaksi Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko jatkuu. Eilinen vuoden 1979 Distillers Edition otti luulot pois, joten eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa radikaalisti voltteja.

Tänään maistelussa Lagavulinin varsin varhaista kuutoserää tästä Special Releases -klassikkosarjasta.

Sarjan tämänsyksyiset pullotteet ovat ulkomuodoltaan tyyliteltyjä ja ehkä jonkun mielestä jopa fancyjä. Jotenkin tämä vanha spartalainen tunnelma puhuttelee itseäni enemmän kuin lehtikuviot ja hörhelöt.

Lagavulin 12 yo Special Release 2006

(57,5%, OB, Bottled 2006, 6th Release, 70 cl)

Tuoksu: Tuima turvesavu ja yllättävän erottuva mentholi ovat keulassa. Reippaasti kumia, aktiivista tammea, vegetaalisuutta, hiilisyyttä ja suolaa. Vanilja ja Key Lime Pie tuoksuvat. Mineraalisuutta, hiukan lääkemäisyyttä ja bensaa. Melko kuiva kokonaisuus – ja hieno. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja makeutta.

Maku: Voimakas, sitruksinen ja turvesavuinen. Vegetaalinen turve hallitsee, mutta tietty mineraalisuus ja mentholi pitävät paketin kasassa ja riittävän kuivana. Hiilisyyttä, hapokkuutta, tuhkaa. Suutuntuma on täyteläinen ja pippurisen pureva. Sitruunan rinnalle nousee vihreää omenaa ja pientä kinuskista makeutta. Kumi on edelleen mukana, samoin lääkemäisyys ja bensa. Jälkimaku paljastaa vihdoin hiukan tervaa, salmiakkia ja kuivalihaa. Silti finaali pyörii yhä turvesavun, kumin ja mentholin ympärillä. Mineraalisuutta, lääkemäisyyttä ja tuhkaa riittää pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä korostaa hiukan kitkeryyttä.

Arvio: Herkullinen, mentholin ja kumin sävyttämä Lagavulin. Vakuuttava esitys mutta taas hiukan erilainen kuin muut tämän sarjan viskit, mitkä olen päässyt maistamaan. 91/100

Lagavulin 1979 Distillers Edition 43%

Maistelussa tällä kertaa suurklassikko, legendaarinen Lagavulin, sarjansa ensimmäinen. Tätä vuonna 1979 tynnyriin pistettyä Distillers Editionia on tiettävästi pullotettu vain vuonna 1997, mutta miniatyyrissä ei pullotusvuotta ole, niin kuin ei ole batch-numeroakaan. Oletus on kuitenkin vahva. Otamme hatun päästä ja ryhdymme maistoon.

Lagavulin 1979 Distillers Edition

(43%, OB, 1979–1997*, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mahtava, aivan mah-ta-va. Tervaleijonaa, turvesavua, pekonia ja savumakkaraa. Salmiakkia ja tervaa, hiukan siirappisuutta ja yrttisyyttä. Nahkaisuutta ja kuivaa tammisuutta, marjaisuutta ja sherryä. Suklaisuutta, tupakkaisuutta, pientä hiilisyyttä ja intensiivistä appelsiinia. Upea kompleksisuus ja balanssi.

Maku: Tumman turvesavuinen, syvän yrttinen ja upean sherryinen. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tuhkaa, salmiakkia ja tervaa. Tammi on erittäin kuivaa ja vahamaista, pieni nahkaisuus saa tukea pippurista ja yrteistä. Siirappia, suolaa, salmiakkilakritsia, marjaisuutta, pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hienossa balanssissa. Maut ovat syviä, integroituneita ja kompleksisia. Jälkimaku on tamminen, sherryinen ja vahamainen, öljyinen ja suolainen. Lääkemäisyyttä, pippuria, hiilisyyttä. Tervaleijona, tuhkaisuus, appelsiini, pekoni ja kaikki nyanssit elävät upeasti pitkän finaalin loppuun saakka.

Arvio: Vahvistaa viskimaailman vanhan sanonnan siitä, että sarjan ensimmäinen on lähes aina sarjan paras. Kaikista maistamistani Distillers Edition -pullotteista tämä on tähän mennessä ylivoimaisin. Hands down. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Dalwhinnie 1980/1997 Distillers Edition 43%

Maistelussa jälleen yksi vuonna 1997 pullotettu miniatyyri-DE. Tällä kertaa tislaamona on Dalwhinnie ja finistelyssä on käytetty ex-olorosoa.

Dalwhinnie 1980/1997 Distillers Edition

(43%, OB, 1980–1997*, Double Matured in Oloroso Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mausteinen ja rusinainen. Kuivaa tammea ja kuivattuja hedelmiä. Sitruksisuutta, appelsiinimehua, metisyyttä, kukkaisuutta. Hiukan jalohomeinen vivahde on mukana, samoin kevyitä oloroson piirteitä. Tammea on melko runsaasti, maltaisuus on selvästi esillä. Muroja ja mysliä, hiukan ruohoisuutta.

Maku: Metinen ja mausteinen, hunajainen ja rusinainen. Tammi on melko kuivakkaa, mutta puskee varsin reippaasti katkeruutta mukaan. Suolaisuutta, maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä. Appelsiinia, uuniomenaa, kinuskia. Suutuntuma on kermainen mutta melko kevyt, kääntyy varsin kireäksi ja mausteisen pistäväksi. Happamuutta, kanelia, hiukan luumuliköörin ja rommin sävyjä. Jälkimaku on tamminen ja maltainen, metinen ja edelleen varsin hedelmäinen. Sitruksisuutta, omenaa, hunajaisuutta. Mausteisuus pysyttelee loppuun asti pääroolissa, kanelin ja pistävän hapokkuuden saattelemana. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Hiukan ristiriitainen esitys. Tässä on paljon klassista eleganssia, mutta hapot lyövät lopulta aavistuksen yli ja kireys jää päällimmäiseksi mieleen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Oban 1980/1997 Distillers Edition 43%

Maistelussa on tällä kertaa Distillers Edition -sarjassa julkaistu Oban. Tämä on varsin suurella varmuudella pullotettu vuonna 1997, koska vaihtoehdot ovat vähissä.

Tällä kertaa viimeistely on tapahtunut Montilla-finotynnyreissä. Monelle tutumpi Amontillado tarkoittaa ”Montillan kaltaista” ja on määritelmällisesti pykälää väljempi termi kokonaiselle sherrytyylille, kun taas tämän viskin jälkikypsytystynnyrit ovat aiemmin pitäneet sisällään finoa Córdoban Montillasta.

Oban 1980/1997 Distillers Edition

(43%, OB, 1980–1997*, Double Matured in Montilla Fino Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mielenkiintoisen sherryinen, intensiivisen appelsiininen ja varsin kompleksinen. Hilloisuutta, hedelmäteetä. Seetripuuta ja sikarilaatikkoa. Maltaisuutta, havuisuutta, vahamaista tammisuutta. Persikkaa, passionhedelmää, keltaista luumua. Pientä ruohoisuutta myös, häivähdys savua ja merellisyyttä.

Maku: Karamellisuutta ja appelsiinia, vahamaisuutta ja mausteista. Sherryinen, pähkinäinen ja hiukan siirappinen yleisilme. Suolaisuutta runsain määrin. Keskitäyteläinen suutuntuma. Keltaisia luumuja, persikkaa, rypälemäisyyttä, hilloisuutta. Pieni metallinen vivahde löytyy myös. Tummassa päässä on hiukan lakritsia ja sikarisuutta. Jälkimaku on mausteinen ja hedelmäinen, edelleen hiukan merellinen ja varsin kinuskinen. Inkivääriä, pippuria, reippaasti suolaisuutta. Tupakkaisuutta, hiukan ruohoisuutta, pähkinäisyyttä ja merellisiä sävyjä. Melko pitkä finaali, jossa suola jää lopulta kielen päälle.

Arvio: Suolaiseksi kääntyvä ja kaikin puolin mielenkiintoinen Oban. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Port Ellen 19 yo 1982/2001, Douglas Laing 56%

Vielä löytyy maailman syvistä kätköistä synkän sherryistä Ellua. Douglas Laingin OMC-sarjaan pullotetuksi viskiksi tässä Port Ellenissä on poikkeuksellisesti vielä pykälää korkeampi vahvuus.

Port Ellen 19 yo 1982/2001, Douglas Laing

(56%, Douglas Laing for Alambic Classique, Old Malt Cask, 9/1982–10/2001, Sherry Cask, 390 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen, kuivan turvesavuinen ja synkän tervainen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, kuivalihaa, pähkinää, mustapippuria. Nahkaa, tupakkaa ja tammea. Luumuhillon rinnalle nousee sitrusta, herukkaa ja trooppista hedelmää. Ruutia ja rusinaa. Upea. Vesilisä avaa lääkemäisyyttä ja hiiltä.

Maku: Sherryinen, pippurinen ja vaativa. Todella intensiivinen, kuivan savuinen ja tervaisen tumma profiili. Nostaa vielä tuoksusta tasoa. Sitrusta, mustaherukkaa, rypälemäisyyttä, omenaa, luumua, rusinaa. Tammi toimii hienosti, hieman hapokkuutta nousee esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja komeasti balanssissa. Lakritsia, suolaisuutta, ruutia ilman rikkisiä sävyjä. Jälkimaku on sherryinen ja salmiakkinen, tervainen ja savuinen. Ruutia, hiiltä, suolaa, mustapippuria, nahkaa, tupakkaisuutta, kaakaojauhetta, kahvia. Tammi kuivuu kauniisti. Pitkä ja loppuun asti maukas finaali. Vesilisä tuo eucalyptuksen ja lääkemäisyyden esiin.

Arvio: Loistava Port Ellen, moniulotteinen ja kaikin puolin vakuuttava esitys. Hiljaiseksi vetää. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.