Diageo

Lagavulin 12 yo Special Release 2020, 56,4%

Maistelussa nyt tämä itseltäni aiemmin välistä jäänyt Lagavulinin 12-vuotias vuodelta 2020, nyt taas tällaisella uudenaikaisella etiketillä. Otin tähän nyt rinnalle tuon hienon viimevuotisen 2021-edition, jotta syntyy vähän jotain kontrastia.

Lagavulin 12 yo Special Release 2020

(56,4%, OB, 2007-2020, Spedial Release 2020, Refill American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turpeinen, vegetaalinen ja kuivalla tavalla lihaisa. Hiiltä ja tuhkaa riittää, mutta savu itsessään jää taka-alalle. Paahdettua mantelia, vaniljaa, jopa hiukan marsipaania. Kumi tulee melko selvästi läpi. Omenaa, aprikoosia, sitrusta. Runsaasti suolaisuutta ja hiukan jodia. Vesilisä avaa makeaa tammea ja hiukan maltaisuutta kaiken takaa.

Maku: Runsaan turpeinen, lihaisa ja yllättävän makea. Toimiva yhdistelmä oliiviöljyä ja suolaisuutta sekä vaniljaista makeutta ja pähkinäisyyttä. Savu on edelleen sivuroolissa, mutta tuhkaa ja hiiltä on sitäkin enemmän. Vegetaalisuus on suorastaan voimakasta. Suolavetisyys, merilevä ja jodi ovat hyvin esillä, samoin tiettyä mineraalisuutta ja kalkkisuutta nousee pintaan. Sitruunaa, omenaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja täyteläinen, runko on vahamainen ja suorastaan pureskeltavan pehmeä. Jälkimaku on todella hiilinen ja tuhkainen. Turpeisuus pysyy vegetaalisella puolella, mineraalisuus ja lihaisuus ovat kyydissä vahvasti. Tammea, valkopippuria, jodia, suolaa, sitruksisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa makeaa tuhkaisuutta ja eräänlaista toffeemaisuutta.

Arvio: Laadukas ja runsaan vegetaalinen esitys. Paahdettu manteli nousee jossain määrin itselläni tässä keskiöön. Rinnakkain maisteltuna tuore 2021-pullote on selvästi tätä lääkemäisempi ja kamferisempi, mineraalisempi ja moniulotteisempi. Se osuu selvästi enemmän omaan preferenssiini, vaikka on tämä 2020-pullotekin selvästi mainettaan parempi esitys. Tässä vaniljaisuus ja turpeinen makeus tarjoilevat vähän erilaisen puolen nuorehkoon Lagavuliniin. 90/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 91/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2021, 56,5%

Nyt on saatu kasaan entistä barokkisempi paketointi Lagavulinin klassikolle. Pitkään olen kärvistellyt tämän Diageon brändiuudistuksen kanssa, mutta alan vähitellen hyväksyä sen.

Vanhan Lagavulin-ulkoasun arvo vain kasvaa silmissäni, kun tulee uutta tilalle. Aikakaudet vaihtuvat. Jatkossa erivuotisia julkaisuja on helpompi erottaa toisistaan.

Mutta nyt ei maistella pakettia, ei etikettiä eikä pahvikuorta. Ollaan aidon asian äärellä.

Lagavulin 12 yo Special Release 2021

(56,5%, OB, 2021, Special Release, Untold Legends, ’The Lion’s Fire, Refill American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, mineraalinen ja yllättävänkin isosti lääkemäinen, kamferinen ja kuivempi kuin vielä jokunen vuosi sitten. Suolaisuutta ja merellisyyttä, jodia ja pientä tärpätin vivahdetta, hyvällä tavalla. Sitruunaa, maltaisuutta, vegetaalisuutta, merilevää, pientä pippuria. Vesilisä tuo turvetta ja heinäisyyttä esiin, lisää tiettyä maanläheisyyttä ja happoisuutta.

Maku: Aivan upea, aukeaa välittömästi koko laajuudessaan. Hiilisyyttä, merellisyyttä, tervaa, turvesavua, kaikkea hyvää. Suolaisuus ja mineraalisuus muodostaa todella hienon kombinaation sitruunaisuuden ja paahtuneen tammen kanssa. Lääkemäisyys, jodi, pippuri, hapokas omena, pieni toffeemaisuus, kaikki toimii. Suutuntuma on täyteläinen ja runko liki täydellisessä balanssissa. Maltaisuutta, paahdettuja pähkinöitä, öljyisyyttä, merilevää. Jälkimaku on hiilisavuinen, paahtuneen tamminen, hiukan tuhkainen ja todella suolainen. Mineraalisuus ja merellisyys, tervaisuus ja jodi ovat kohdallaan. Pientä kamferia, mustapippuria, sitruunaa, omenaa. Pitkä finaali on silkkaa herkuttelua. Vesilisä availee päärynäistä makeutta ja tämän vegetaalista puolta.

Arvio: Viime vuosien ylivoimaisesti paras Lagavulinin 12-vuotias. Olin pari vuotta sitten vielä huolissani näiden makeutumisesta, mutta nyt profiili on niin mineraalinen ja merellinen kuin ikinä. Todella vaikuttava esitys. Toki olen näiden pullotteiden fanipoika ollut aina, mutta silti: nyt on käsissä jotain erityistä. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 91/100.

Talisker 8 yo Special Release 2021, 59,7%

Koronasairasteluiden jälkeen haju- ja makuaisti ovat vihdoin taas tikissä, kolmen viikon sairastamisen ja viimein toteutuneen toipumisen jälkeen. Varmuuden vuoksi paluu viskin ääreen suoritetaan todella voimakkaalla ja savuisella liemellä.

Taliskerilta tulee Diageon Special Releases -sarjassa nykyään jo vuosittain tällainen kasivuotias ja yhä raaemmaksi käyvä julkaisu. Paketoinnit ovat vastaavasti entistä näyttävämpiä.

Talisker 8 yo Special Release 2021

(59,7%, OB, 2012–2021, Special Release, Untold Legends, Refill Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja tunkkainen. Vegetaalisuutta ja lievästi ummehtunutta sitruksisuutta. Grilliananasta ja oliiviöljyä, vaniljaisuutta ja paljasta puuta, johon liittyy liuotinmaisia piirteitä. Maltaisuus tulee läpi kuin new makesta. Kalkkisuutta, happamuutta, paahteista savua. Raaka esitys. Vesilisä tekee tästä jotenkin saippuaisen.

Maku: Turvesavuinen, sitruksinen ja hapan, pippurinen ja kireä. Sitruunainen kirpeys ja tunkkainen vegetaalisuus ottavat yhteen levottomassa matsissa. Maltaisuus ja tammi ovat raakoja, mitä tukee vielä tietty turpeinen lenseys ja pieni palanut vivahde. Lihaisuutta ja merellisyyttä. Hapokasta vihreää omenaa, runsaasti suolaisuutta ja tuhkaa. Suutuntuma on öljyinen ja runko melko tuhti, mutta maku tulee yhdestä suunnasta ja ajaa nyanssit kumoon. Ei kaukana new makesta. Jälkimaku on todella savuinen ja suolainen. Sitruksisuus ja turpeisuus, mustapippuri ja paljas puu ovat kehissä vahvasti. Ummehtuneisuus, kalkkisuus ja merellisyys kannattelevat keskipitkää finaalia. Vesilisä availee hiukan lisää hedelmäisiä piirteitä ja tuo makeutta.

Arvio: Nyt ei valitettavasti kolahtanut juuri lainkaan. Pidin tästä jopa vähemmän kuin edellisestä tämän sarjan kasivuotiaasta. Jotenkin nyt ollaan ”hyvän raa’an” ja ”huonon raa’an” väärällä puolella. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Blair Athol 14 yo 1998/2012, Asta Morris 47,8%

Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen Blair Athol -pullote Belgiasta. Perinteisesti Asta Morrisin laatu on ollut erittäin korkea.

Blair Athol 14 yo 1998/2012, Asta Morris

(47,8%, Asta Morris, 1998–2012, Cask No. AM 007, Ex-Bourbon Cask, 345 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja mineraalinen, hunajainen ja öljyinen. Vaahterasiirappia, karamellisoitua omenaa, marjaisuutta, marsipaania. Jotain hiukan pölyistä ja kalkkista myös. Sitruksista raikkautta, maltaisuutta, tammea, kukkaisuutta. Kehittyy hienosti ajan kanssa. Vesilisä tuo kermaisuutta ja toffeeta esiin.

Maku: Maltainen ja hyvin hedelmäinen, edelleen vahainen ja mineraalinenkin. Hiukan pistävä ananas tulee ensimmäisenä läpi, sen perässä omenaa ja keltaista luumua. Tammi on varsin pölyistä ja aavistuksen kitkerää, vaniljaista ja marsipaanista. Kanelia, inkivääriä, sitruunaa, hapokasta marjaisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko jämäkkä. Briossia, kermaisuutta, hiukan raparperia. Jälkimaku on ruohoinen ja kitkerän tamminen, maltainen ja mausteinen. Pippuria, kalkkisuutta, vaniljaa. Hapanta marjaisuutta, hapokasta omenaa, öljyisyyttä. Pientä hiilisyyttä, paahtoleipää, mineraalisuutta, nahkaa, pähkinäisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee hedelmäkarkkia, hunajaisuutta ja miellyttävää persikkaisuutta.

Arvio: Onnistunut valinta Bert Bruyneelilta. Tuoksu on aivan erityisen mielenkiintoinen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Oban 12 yo Unblended 40%

Näillä 1970-luvun Obaneilla on uljas jälkimaine. Nyt käsissä on kulmikas kirkas miniatyyri, jonka pitäisi olla aito asia. Sehän selviää maistamalla.

Oban 12 yo Unblended

(40%, OB, 1970’s, Unblended Highland Scotch Malt Whisky, Octagonal Glass, 5 cl miniature)

Tuoksu: Onpa roteva. Persikkaa, omenaa, maltaisuutta ja kosteaa turpeisuutta. Vahamainen ja melko rasvainen yleisilme. Pientä lääkemäisyyttä myös, teetä ja yrttisyyttä. Koneöljyä, savua, tupakkaisuutta. Paahtunutta tammea, hunajaa, hiukan mentholia. Jännä suolainen vivahde on vahvasti pinnassa.

Maku: Todella suolainen. Aprikoosia, persikkaa, omenaa, hunajaa ja hiukan kermatoffeeta. Vahamaisuus on edelleen korostunutta, samoin kostea turpeisuus ja napakka savu erottuvat. Pähkinäisyyttä, tammea, maltaisuutta ja kiteistä sokerisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja painava. Lääkemäiset ja mentholiset vivahteet tuovat mukavasti särmää, samoin yrttisyys. Kuivia lehtiä, heinäisyyttä, pientä hapokkuutta. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin turpeinen. Appelsiinimarmeladia, mustaa teetä, pippuria, happamuutta, pähkinäisyyttä ja edelleen todella reipasta suolaisuutta. Paahtunut puu, rasvaisuus ja likainen öljyisyys tekevät tästä varsin rouhean. Melko pitkässä finaalissa on mukavasti ryhtiä.

Arvio: Maukas, suolainen ja tyylikään vanhanaikainen viski. Maistuu. 86/100

Blair Athol 23 yo 1993/2017 Special Release 58,4%

Maistossa tällä kertaa mielenkiintoinen Special Release -julkaisu Blair Atholin varastoista. En ole koskaan oikein päässyt tislaamon ominaislaatuun sisälle, vaikka monta jännää tapausta on tullutkin vastaan.

Blair Athol 23 yo 1993/2017 Special Release

(58,4%, OB, 1993–2017, Special Release, Ex-Bodega European Oak Butts, 5514 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tamminen, kuivahkon sherryinen ja varsin metsäinen yleisilme. Havuisuutta pukkaa kuin aiemmin maistamassani Signatory-pullotteessa. Märkiä lehtiä, ruohoisuutta, yrttisyyttä, nahkaa. Rusinaa, saksanpähkinää, tummaa suklaata, kahvia, kuivattuja hedelmiä. Vesilisä availee soijaa ja viinisyyttä.

Maku: Kuivan sherryinen ja napakka. Tammi on vahvasti läsnä, edelleen tietty maanläheisyys ja metsäisyys tuo tähän luonnetta. Havuisuutta, nahkaisuutta, nyt myös selvää lihaisuutta, pekonia ja balsamicoa. Tummaa suklaata, kahvisuutta, pientä hiilisyyttä myös. Pieni suolaisen kinuskinen vivahde on erityisen hieno. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jämäkkä. Tummaa yrttisyyttä, inkivääriä, mustaa teetä, kuivattuja hedelmiä, aprikoosia, rusinaa. Jälkimaku on tummasävyinen, pähkinäinen ja tyylikkäästi hapan. Tammi tuntuu todella paahteisena ja vahvana, kahvisuus ja rusinat antavat tukea. Lihaisuus käy kuivaksi ja sherry suolaiseksi. Havuisuus pysyy mukana loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja siirappia.

Arvio: Haastava ja tyylikäs viski, ehdottomasti laadukas pullote. Haluaisin pitää tästä vielä enemmän, mutta näin tiukka tammi ja kuiva sherry on sellainen yhdistelmä, jonka kanssa on aina vähän varpaillaan. Tämän metsäisyydessä oli jotain samaa kuin Signatoryn viiden vuoden takaisessa pullotteessa, mutta nyt oltiin vielä kireämmällä arsenaalilla liikkeellä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Lagavulin 16 yo Feis Ile 2017, 56,1%

Vuoden 2017 Feis Ile oli melkoinen jättierä, joten pulloja riitti oletettavasti kaikille halukkaille, jotka olivat hinnan valmiit maksamaan.

Hirveä nillitys hinnasta kyllä tulikin, ja sen takia tämän pullotteen jälkimaine on erityisen heikko. En nyt maista hintalappua, vaan viskiä.

Lagavulin 16 yo Feis Ile 2017

(56,1%, OB, 2017, Double Matured in Moscatel Cask Wood, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea turvesavu on merellistä ja samalla myös hiukan asfalttista laatua. Merilevää, savukalaa, suolaa, märkää kalliota. Pieni kreosootin vivahde, bensiiniä, tuhkaisuutta. Rusinaista ja toffeemaista makeutta. Märkiä lehtiä, ruohoisuutta, sitruunaa. Vesilisä tuo pintaan maitosuklaata ja kermaisuutta.

Maku: Öljyinen, turvesavuinen ja suolainen. Tuhkaisuuden ja suolaveden rinnalla on erittäin hyvin toimiva kattaus makeaa sitruksisuutta, toffeeta, kanelia ja paahtunutta tammea. Hyvin integroitunut lihaisuus ja mineraalisuus. Merilevää ja savukalaa riittää, tapahtumaa on joka lähtöön. Suutuntuma on täyteläisen öljyinen ja kaikesta huolimatta yllättävänkin mainiosti tasapainossa. Edelleen bensaisia vivahteita, mutta rinnalle nousee pippurisuutta ja tummaa yrttisyyttä. Jälkimaku on erittäin runsasta turvesavutykitystä, jossa suola, mustapippuri, mineraalisuus ja sitruksisuus kamppailevat. Mustia oliiveja, kahvia, yrttejä, pientä karvautta, paahteista tammea. Suolaista salmiakkia, toffeemaisia ja jopa suklaisia vivahteita. Tyylikäs, melko pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin savumakkaraa ja karamellia.

Arvio: Mainettaan selvästi parempi Lagavulin. Tavallisesta Lagavulinista poikkeava makeus tekee tästä kiinnostavan. Paljon kyllä tapahtuu koko ajan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Talisker 8 yo Special Release 2020, 57,9%

Nyt on lasissa vähän erilaista tavaraa, jamaikalaisissa rommitynnyreissä finisteltyä Taliskeria. Diageo pisti tällaisen Special Release -julkaisun liikkeelle 2020. Aiempi Taliskerin kasivuotias oli raakuudessaan kelpo tapaus, mutta se olikin selvästi tätä perinteisemmillä spekseillä kasattu.

Talisker 8 yo Special Release 2020

(57,9%, OB, 2011–2020, Special Release, Caribbean Rum Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin voimakas, nuori ja tunkkainen. Raaka maltaisuus paistaa heti läpi, hedelmäisyys on jotenkin käynyttä. Vahva vegetaalisuus. Limettiä, grilliananasta, oliiviöljyä, turvesavua, hiukan tervaa. Kumma keitos. Paljasta puuta, vaniljaa, jotain liuotinmaista. Raakaa on. Vesilisä korostaa villasukkamaista tunkkaisuutta ja ummehtunutta vegetaalisuutta.

Maku: Heti tuoksua parempi, turvesavu on jämäkkää ja mustapippuri puhuu. Hunajaisuutta, kanervaa, sitruunaa, mineraalisuutta. Kamferi tulee nätisti esiin saman tien. Maltaisuus ja tammi ovat kuitenkin raa’an puolella, eikä tietty hiilisyys ja palaneisuus mitenkään peittele sitä. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko vahva. Sinänsä toimiva yhdistelmä hedelmäistä makeutta ja suolaista purevuutta, mutta kokonaisuus on levoton ja osin sekava. Jälkimaku on turvesavuinen, raikkaan kamferinen ja napakan pippurinen. Limetti, vihreät oliivit, merilevä ja vegetaalisuus nousevat heti pintaan. Hapokasta omenaa, öljyisyyttä, suolaa, chiliä. Vaniljaa, piparminttua, paahtunutta puuta ja maltaisuutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä availee hunajaa.

Arvio: Tämä ei tällä kertaa kolahtanut oikein millään tasolla. Raaka mutta lopulta melko sekava esitys. Tuoksu ei erityisemmin loista; maussa on hetkensä, kunnes jälkimaku hyytyy. Aiempi kasivuotias pesee tämän omissa papereissani mennen tullen. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 87/100.

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail 55,3%

Maistossa pitkästä aikaa tuhtia, alle kymppivuotiasta Caol Ilaa GM:n valikoimista. Kovin suuret odotukset eivät ole, koska tässä sarjassa on vaikea erityisemmin loistaa. Tosin floppejakaan ei ole juuri näkynyt.

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail

(55,3%, Gordon & MacPhail Reserve, 1995–2004, Cask No. 10619, 281 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja vaniljainen, lääkemäinen ja mineraalinen. Runsaasti tuhkaa ja hiilisyyttä. Hapokas, kuminen ja hiukan paahteinen. Nuoren savuviskin kypsymättömyys mukana. Omenaa, päärynää, sitruunaa, karkkista makeutta. Tammi tulee raakana läpi. Vesilisä availee hunajaisia ja herukkaisia piirteitä.

Maku: Tuhdin turvesavuinen ja suolainen. Vaniljaisuudessaan ja öljyisessä painavuudessaan tyypillistä nuorehkoa Caol Ilaa. Sitruunaisuus ja omenaisuus ovat hyvin esillä. Tuhkaisuus, hiilisyys ja tietty likaisuus tulevat kaikesta läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Kumi on sitkeästi mukana, heinää ja mineraalisuutta. Jälkimaku on edelleen turvesavun ja tuhkaisuuden valtaama. Suolaisuutta, tammea, sitruunaa. Todella kova kitkeryys ja jyväisyys tulevat nopeasti esiin, pistävä tammisuus ja raaka päärynä korostuvat. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä ja saa tämän tuntumaan todella nuorelta ja raa’alta.

Arvio: Melko tyypillinen Caol Ila ikäisekseen, mutta kitkeryys vähän häiriköi lopuksi. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa pitkästä aikaa Port Elleniä. Tällä kertaa ollaan tutussa ja turvallisessa Gordon & MacPhailin CC-sarjassa. Edellinenkin maistamani Port Ellen oli sopivasti tästä samasta sarjasta – se tosin oli vuoden 1979 tisleitä, pistetty pulloon arviolta vuonna 1993.

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1980–1997, Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella sitruksinen ja merellinen. Nuotiosavua, yrttejä, anista. Heinäisyyttä, tuhkaisuutta, yrttejä ja jodia. Yllättävänkin hedelmäinen, runsaasti omenaa ja persikkaa. Hiukan mentholia, kuivaa tammea, pölyisyyttä, aavistus lääkemäisyyttä. Hyvin rauhallinen kokonaisuus.

Maku: Nuotiosavuinen, sitruksinen ja yrttinen. Selvästi enemmän potkua kuin tuoksussa. Anis korostuu edelleen. Merellisyyttä, suolaa ja jodia, hiukan lääkemäisyyttä, kamferia. Vihreää omenaa, pientä kitkeryyttä, tammisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Heinäisyys, ruohoisuus ja maltainen karheus ovat selvästi esillä, kun taas tuoksussa selvästi tuntunut hedelmäisyys jää hiukan taustalle. Jälkimaku on sitruksinen, edelleen varsin pehmeästi nuotiosavuinen ja hiukan lääkemäinen. Anista, pippuria, tammisuutta, heinäisyyttä, hapokkuutta. Melko voimakasta jodia, yrttisyyttä ja karheaa maltaisuutta. Merellisen suolaisia sävyjä riittää, mutta kokonaisuus jää hiukan yksipuoliseksi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tästä PE-yksilöstä jäi päällimmäiseksi mieleen anis. Kokonaisuus on selvästi ohuempi ja hiukan värittömämpi kuin edellä mainittu 1979-pullote. 85/100