Diageo

Dufftown 33 yo 1982/2016, Dewar Rattray 53,6%

Iäkästä Dufftownia vaihteeksi mukissa A.D. Rattrayn valikoimista. Viski on kypsynyt kunnioitettavat 33 vuotta ex-bourbonissa.

Dufftown 33 yo 1982/2016, Dewar Rattray

(53,6%, Dewar Rattray, 11/1982–3/2016, Cask No. 18583, Bourbon Hogshead, 198 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, kuivan tamminen, varsin maltainen ja äkkiseltään hyvinkin tyylikäs, oikein klassinen ikäviskin tuoksu. Anista, minttua, hiukan ruohoisuutta, hunajaa ja tikkunekkua. Ananaksinen ja viinirypälemäinen hedelmäisyys. Vaniljaa ja maitosuklaata. Vesilisä avaa makeaa päärynää ja käsivoidetta.

Maku: Todella paljon nuoremman oloinen kuin tuoksu antoi odottaa. Kireää hedelmäisyyttä, varsin karheaa maltaisuutta ja pistelevää tammea. Jopa hiukan puuroinen ja jyväinenkin puraisu. Tietty vahamaisuus, metisyys ja maitosuklaa ovat sentään mukana, mutta nyanssit jäävät vähän latteiksi. Suutuntuma on melko kevyt ja runko ohuehko, vaikka mausteiden arsenaali ja tammi painavat päälle. Balanssi ei ole kohdallaan, jotain metallisuutta ja lenseyttäkin puskee läpi. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin pippurinen. Minttua, pähkinäisyyttä ja kovasti karvautta. Mustaa teetä, hapokkuutta, kirpeää hedelmäisyyttä ja edelleen sitä lenseyttä, keitettyä kaalia ja puuroa. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisuutta ja jotenkin tämän kokonaisuuden yleisiä epäpuhtauksia ja outoja sivuääniä.

Arvio: Hienon tuoksun jälkeen maku tekee mahalaskun. Iso pettymys, vaikka tuoksua tässä on silti pakko arvostaa. 84/100

Caol Ila 11 yo 1989/2000, Signatory Millennium Edition 43%

Happy Millennium! Signatory pullotti vuosituhannen alussa tällaisia magnum-editioita vinon pinon. Nyt käpälässä on 11-vuotiasta Caol Ilaa ex-bourbonista.

Caol Ila 11 yo 1989/2000, Signatory

(43%, Signatory, Millennium Edition, 28.2.1989–28.2.2000, Cask No. 1021, Bourbon Barrel, 148 bts., 150 cl)

Tuoksu: Kuivan turvesavuinen, suolainen, heinäinen ja yrttinen. Tuoksuu ihan joltain entisajan Ardbegilta. Mahtava merellisyys ja lääkemäisyys. Kamferia, salmiakkia, tervaa, eucalyptusta, kuivaa tammea. Sitruunaa, mustapippuria, märkää kalliota, merenrannan laituria, kosteaa köyttä. Todella kaunis ja klassinen tuoksu.

Maku: Turvesavuinen ja todella pippurinen, terävän sitruunainen ja tervainen. Suolavetinen ja lääkemäinen kokonaisuus hyötyisi aavistuksen korkeammasta pullotusvahvuudesta. Tammi tulee varsin kuivana ja vaniljaisena pintaan heti. Hapokasta omenaa, heinäisyyttä, kamferia. Suutuntuma on melko kevyt ja hiukan huokoisen oloinen, runko jää ohueksi. Jälkimaussa homma nousee kuitenkin taas uudelle tasolle, kun pippuri ja turvesavu aloittavat vyörynsä. Todella suolainen, lääkemäinen ja hapokas finaali. Tervaa, kamferia, eucalyptusta, salmiakkia ja mustapippuria riittää varsin pitkään. Tammi on varsin tuoreen oloisena läsnä, vaniljaa ja tanniinista karheutta riittää. Lopulta keskipitkä finaali hiipuu omenaisena pois.

Arvio: Nyt on pullotusvahvuus jäänyt liian alas. Jäljellä on klassinen nosing whisky. Upea tuoksu, mutta maku ei ihan jaksa kunnolla kantaa. Onneksi jälkimaku on taas varsin jämäkkä. 85/100

Caol Ila 2011/2019, Wilson & Morgan for Belgium 46%

Lasissa on tällä kertaa Belgiaan pullotettua nuorta Caol Ilaa parin vuoden takaa. Melko geneeriseltä nuorelta savuviskiltä vaikuttaa.

Caol Ila 2011/2019, Wilson & Morgan for Belgium

(46%, Wilson & Morgan for Belgium, Barrel Selection, 2011–2019, Cask No. 61, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, sitruksinen, vähän hapan ja hiukan kalpea. Mineraalinen ja päärynämehumainen vaikutelma, hiukan hiiltä ja tuhkaa. Vegetaalisuutta, merellisyyttä, suolaisuutta, pieni bensainen vivahde. Aavistus hunajaa, vaniljaa, tuoretta tammea. Vesilisä availee käsivoidetta ja omenaisuutta.

Maku: Turvesavua, hiilisyyttä, sitruksisuutta ja happamuutta. Vegetaalinen ja bensainen yleisilme, hapokkuutta ja tuhkaa. Hiilinen, hiukan rasvainen ja mineraalinen ote, jossa ainoa makeus tulee pienestä päärynäisyydestä ja kovista hunajapastilleista. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja pippurisen pureva. Melko raaka tammisuus ja paljas maltaisuus muistuttavat, että varsin nuoresta viskistä on kyse. Jälkimaku on hapan ja tuhkainen, edelleen todella hiilisavuinen ja kitkerä. Tanniinit ja suolaisuus korostuvat voimakkaasti, karvaus ja pippurisuus painavat hetken aikaa päälle oikein kunnolla. Sitruksisuus ja vegetaalisuus pitävät hommaa kasassa. Lyhyt finaali. Vesilisä keventää kovinta kitkeryyttä hiukan.

Arvio: Tämä oli kyllä varsin vaatimaton nuori Caol Ila. Toki perustason savuviskin odotukset täyttyvät. 80/100

Glen Elgin 21 yo 1995/2017, Cadenhead Small Batch 56,8%

Glen Elginin indie-julkaisuja en ole viime vuosina mitenkään liian usein kohdannut. Nyt löysin käsiini tällaisen Cadenheadin Small Batch -julkaisun, joka on peräisin ex-bourbonista.

Glen Elgin 21 yo 1995/2017, Cadenhead Small Batch

(56,8%, Cadenhead, Small Batch, 1995–2017, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen, minttuinen ja varsin sitruksinen. Hunajaa, vahaisuutta, jotain kalkkista ja mineraalistakin. Maltaisuutta, paahteista pähkinäisyyttä, mysliä, raakaa banaania, aprikoosia, omenaa, hiukan vaniljaa. Tammi tulee yllättävänkin tuoreena läpi. Vesilisä avaa hiukan hiiltä ja kitkeryyttä.

Maku: Vahamainen, öljyinen ja varsin pippurinen. Maltaisuus ja tuore tammi ovat keskiössä. Runsaasti hedelmäisyyttä, hapokasta omenaa ja banaania. Vahamaisuus ja mineraalisuus tuntuvat voimakkaina. Yrttisyyttä, muromaisuutta, vihreää teetä. Suutuntuma on kirpeä ja öljyinen, varsin tymäkkä kaikkineen. Vaniljaa, mantelia, napakkaa mausteisuutta. Jälkimaku on todella pippurinen, vahvan tamminen ja jännällä tavalla pihkainen. Hapokkuus on pinnassa, mineraalisuus ja vaha samoin. Kirpeää omenaa, sitruunaa, raakaa banaania. Maltaisuus ja tuore puu saavat tämän tuntumaan edelleen paljon ikäistään nuoremmalta. Hunaja ja vanilja pitävät makeuden mukana kyydissä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkisuutta ja minttua esiin.

Arvio: Ei oikein kolahtanut tämä. Sokkona olisi mennyt kymppivuotiaasta. Lajissaan ihan laadukas viski, mutta näitä taitaa mahtua kolmetoista tusinaan – tai jopa enemmän. 82/100

Linkwood 13 yo 2006/2020, Signatory 58,4%

Varsin tummasävyistä Linkkaria lasissa tällä kertaa. Signatory on alkanut tuoda yhä enemmän markkinoille tällaisia jykeviä sherryviskejä, joissa väri on tehty parin kuukauden finistelyllä. Vähäisen kokemukseni perusteella laatu on ollut vaihtelevaa. Suhtaudun tähän silti avoimin mielin.

Linkwood 13 yo 2006/2020, Signatory

(58,4%, Signatory, Cask Strength Collection, 5.12.2006–4.3.2020, Cask No. 8, Bourbon Hogshead, Finished in a Fresh Sherry Butt for 4 months, 720 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hmm, tuttu ristiriita kukkaisen perusluonteen ja siihen päälle vedetyn suklaisen, rusinaisen ja paksun sherryn välillä. Tämä on kaiketi sitä modernia sherrykypsytystä. Runsaasti marjaisuutta, mansikkaa, sitrusta, nahkaisuutta, vaniljaa. Tammi tulee vahvasti läpi. Vesilisä avaa lakritsia ja kypsää kirsikkaa.

Maku: Todella kerrostunut, voimakas ja jopa häiritsevä kokonaisuus. Sitruksisuus ja tammi iskevät heti päälle, sen jälkeen tulee rasvainen suklaisuus, alta pilkottaa nuorta tammea ja hapokkuutta. Marjaisuus on edelleen vahvaa, mustaherukkaa, luumua. Kahvisuutta ja rusinaisuutta, poltettua sokeria, paahtunutta tammilankkua. Suutuntuma on melko kevyt mutta sherrymaski painaa raskaasti. Jälkimaku on kahvinen, yrttinen, sherryinen ja pistävä. Tammi on edelleen nuorta ja terävää, marjaisuus hapokasta, mutta makeus katoaa nopeasti. Karvasta pähkinää, kitkerää sitrusta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo ylikypsää hedelmää esiin.

Arvio: Todella voimakkaasti rakennettu sherrypommi, jonka alta pilkottaa jotain muuta. Sokkona tätä ei voisi ikinä tunnistaa Linkwoodiksi. Vahvojen makujen ystävällekin tämä on aidosti haastava tapaus. 82/100

Talisker 2010/2020 Distillers Edition 45,8%

Kohdalle osui todella pitkästä aikaa melko tuoretta DE-tuotantoa Taliskerilta. Jostain syystä aika pitkä väli ehtikin tulla tähän väliin, ettei ole tullut näitä maistettua.

Talisker 2010/2020 Distillers Edition

(45,8%, OB, 2010–2020, Amoroso Sherry Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Makea, tuhdin suklainen ja hiukan turpeinen. Märkiä lehtiä, aavistus kumia, savumakkaraa, ylikypsiä sekahedelmiä. Nahkaa, hiukan tallia, makeaa sitruksisuutta. Savuavaa lehtikasaa, hiukan bbq-tunnelmaa. Makea kermaisuus ja karamellisuus ovat selvästi esillä. Vesilisä tuo pähkinäistä sherryä pintaan.

Maku: Turvesavuinen, suklainen ja ylikypsän hedelmäinen. Uuniomenaa, luumua, kirpeää hilloisuutta, mutta ei ihan niin makea paketti kuin tuoksu antoi odottaa. Maapähkinävoita, suolaisuutta, rusinaa, savumakkaraa. Sekahedelmäisyys jää vähän ohueksi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kermainen. Sitruksisuutta, karheaa tammea, hapokkuutta. Pientä lääkemäisyyttä ja kumia. Jälkimaku on melko kevyesti sherryinen, tumman suklainen ja varsin pippurinen. Suolaisuutta, turvesavua, marjaisuutta, rusinaa. Tammea, pähkinää. Finaali jää suhteellisen kevyeksi ja melko lyhyeksi. Vesilisä availee kinuskia ja tikkunekkua.

Arvio: Tämä sarja ei ole vieläkään suosikkejani Taliskerin tuotannosta, mutta näissä uusissa julkaisuissa on tiettyä tyylikkyyttä kuitenkin. Tässä makupaletti jää silti vähän valjuksi lopulta. 85/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 85/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2004, 58,2%

Maistelussa aivan ensimmäisten joukkoon kuuluva julkaisu tästä Lagavulinin hienosta sarjasta. Näistä varhaisvaiheen pullotteista olen maistanut vain tätä edeltäneen kolmosedition vuodelta 2003. Jatkan nyt tätä fanipoikahommaa ja täydennän maistettujen sarjaa.

Olen hyvin tietoinen, että kaikki eivät pidä tästä viskistä lähtökohtaisesti lainkaan. Toki siltäkin kannalta voi suhtautua, että kyseessä on raaka tavara. Itselleni nämä ovat edustaneet aina raakaa laatua. Otin rinnalle verrokiksi vuoden 2020 edition, jonka korkkasin kesäksi.

Lagavulin 12 yo Special Release 2004

(58,2%, OB, 2004, 4th Release, 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan turvesavuinen, mutta nyt ollaan merellisellä ja sitruksisella tontilla, ei niinkään siellä lihaisalla puolella. Suolaa, jodia, melko tuoretta tammea (joskin ei kovin makeana), vihreää omenaa, anista. Mantelia, hiukan vaniljaa, aamiaismuroja. Hiiltä ja tuhkaa. Vesilisä availee tikkunekkumaista makeutta.

Maku: Turvesavuinen, sitruksinen ja varsin vegetaalinen. Hiilisyys, tuhka ja pippuri ovat keskiössä. Jodia, lääkemäisyyttä, merellisyyttä. Pieni makeus pyörii omenan, vaniljan, mantelin ja hunajan ympärillä. Varsin suoraviivainen kokonaisuus, aivan pieni tervaisuus tulee taustalta esiin mutta lihaisuutta ei juurikaan. Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen, varsin pureva. Suolaa kyllä riittää. Jälkimaku on vyöryy tuhdin turvesavun, hiilen ja tuhkan varassa. Vegetaalisuuden, mineraalisuuden ja merellisyyden lisäksi terva ja salmiakki tulevat vihdoin esiin. Sitruksisuus, suola ja voimakas pippuri ovat ytimessä. Heinäisyyttä, minttua, anista. Pitkä ja melko rujo finaali. Vesilisällä esiin tulee kinuskia, päärynää ja kirpeää hedelmäkarkkisuutta.

Arvio: Suoraviivainen ja voimakas esitys. Ei kompleksisimpia näistä, mutta toimii omalla tavallaan tyylikkäästi. Tämän rinnalla 2020-editio on erittäin tuhkainen ja vielä selvästi enemmän mantelimainen, paahteinen ja tammisuudessaan vähän makeampi. Pidän kovasti molemmista. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, The Single Malts of Scotland 61,3%

Lasissa viivähti tällä kertaa nuorta sherrykypsytettyä Caol Ilaa tällä kertaa Elixirin Distillersin pullotussarjoihin kuuluvan The Single Malts of Scotlandin valikoimista. Kovin suuria odotuksia ei ollut. Näin nuoret Caol Ilat ovat varsin geneerisiä tuotteita, eikä sherrytynnyrin vaikutusta pysty edes värin perusteella tästä päättelemään.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, The Single Malts of Scotland

(61,3%, The Single Malts of Scotland, 10.1.2011–16.7.2019, Cask No. 300158, Sherry Butt, 434 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan turvesavuinen, sitruksinen ja varsin makea. Tuttua vegetaalisuutta ja mineraalisuutta, suolaisuutta ja merellisiä sävyjä. Päärynäkarkkeja ja anista, hiukan tuhkaa. Hunajaa, vaniljaa, tölkkiananasta. Ei ollenkaan niin bensainen tai kuminen kuin moni vastaava Caol Ila. Vesilisä tuo pintaan käsivoidetta ja korostaa tämän rasvaisia piirteitä ylipäänsä.

Maku: Turvesavuinen, sitruunainen ja hiilinen. Makeus korostuu heti, päärynäinen ja toffeemainen puoli on pinnassa. Hunajaa, vaniljaa, ruohoisuutta, sitruunamelissaa, anista. Merilevää, jodia, hiukan pippuria. Kirpeyttä ja hapokkuutta löytyy vaikka muille jakaa, mutta volteista huolimatta tämä ei tunnu miltään rakettibensalta, vaan kokonaisuus on jopa varsin miellyttävä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakka. Jyväiset ja raa’an tammiset piirteet kuitenkin paljastavat, että todella nuoresta viskistä on kyse. Jälkimaku on suolainen ja lääkemäinen, todella turvesavuinen ja pippurisen iskevä. Tuhkaisuus ja vegetaalisuus nousevat esiin. Sitruunaa, hapokasta omenaa, tuhkaa. Melko lyhyt finaali. Vesilisä availee hedelmäkarkkia ja popcornia, voita ja suolaa.

Arvio: Lievästä geneerisyydestään huolimatta varsin pirteä Caol Ila. Ikäisekseen sieltä paremmasta päästä, ei häiritseviä sivuääniä vaan puhdasta turvesavutykitystä alusta loppuun. 83/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2020, 56,4%

Maistelussa nyt tämä itseltäni aiemmin välistä jäänyt Lagavulinin 12-vuotias vuodelta 2020, nyt taas tällaisella uudenaikaisella etiketillä. Otin tähän nyt rinnalle tuon hienon viimevuotisen 2021-edition, jotta syntyy vähän jotain kontrastia.

Lagavulin 12 yo Special Release 2020

(56,4%, OB, 2007-2020, Spedial Release 2020, Refill American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turpeinen, vegetaalinen ja kuivalla tavalla lihaisa. Hiiltä ja tuhkaa riittää, mutta savu itsessään jää taka-alalle. Paahdettua mantelia, vaniljaa, jopa hiukan marsipaania. Kumi tulee melko selvästi läpi. Omenaa, aprikoosia, sitrusta. Runsaasti suolaisuutta ja hiukan jodia. Vesilisä avaa makeaa tammea ja hiukan maltaisuutta kaiken takaa.

Maku: Runsaan turpeinen, lihaisa ja yllättävän makea. Toimiva yhdistelmä oliiviöljyä ja suolaisuutta sekä vaniljaista makeutta ja pähkinäisyyttä. Savu on edelleen sivuroolissa, mutta tuhkaa ja hiiltä on sitäkin enemmän. Vegetaalisuus on suorastaan voimakasta. Suolavetisyys, merilevä ja jodi ovat hyvin esillä, samoin tiettyä mineraalisuutta ja kalkkisuutta nousee pintaan. Sitruunaa, omenaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja täyteläinen, runko on vahamainen ja suorastaan pureskeltavan pehmeä. Jälkimaku on todella hiilinen ja tuhkainen. Turpeisuus pysyy vegetaalisella puolella, mineraalisuus ja lihaisuus ovat kyydissä vahvasti. Tammea, valkopippuria, jodia, suolaa, sitruksisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa makeaa tuhkaisuutta ja eräänlaista toffeemaisuutta.

Arvio: Laadukas ja runsaan vegetaalinen esitys. Paahdettu manteli nousee jossain määrin itselläni tässä keskiöön. Rinnakkain maisteltuna tuore 2021-pullote on selvästi tätä lääkemäisempi ja kamferisempi, mineraalisempi ja moniulotteisempi. Se osuu selvästi enemmän omaan preferenssiini, vaikka on tämä 2020-pullotekin selvästi mainettaan parempi esitys. Tässä vaniljaisuus ja turpeinen makeus tarjoilevat vähän erilaisen puolen nuorehkoon Lagavuliniin. 90/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 91/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2021, 56,5%

Nyt on saatu kasaan entistä barokkisempi paketointi Lagavulinin klassikolle. Pitkään olen kärvistellyt tämän Diageon brändiuudistuksen kanssa, mutta alan vähitellen hyväksyä sen.

Vanhan Lagavulin-ulkoasun arvo vain kasvaa silmissäni, kun tulee uutta tilalle. Aikakaudet vaihtuvat. Jatkossa erivuotisia julkaisuja on helpompi erottaa toisistaan.

Mutta nyt ei maistella pakettia, ei etikettiä eikä pahvikuorta. Ollaan aidon asian äärellä.

Lagavulin 12 yo Special Release 2021

(56,5%, OB, 2021, Special Release, Untold Legends, ’The Lion’s Fire, Refill American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, mineraalinen ja yllättävänkin isosti lääkemäinen, kamferinen ja kuivempi kuin vielä jokunen vuosi sitten. Suolaisuutta ja merellisyyttä, jodia ja pientä tärpätin vivahdetta, hyvällä tavalla. Sitruunaa, maltaisuutta, vegetaalisuutta, merilevää, pientä pippuria. Vesilisä tuo turvetta ja heinäisyyttä esiin, lisää tiettyä maanläheisyyttä ja happoisuutta.

Maku: Aivan upea, aukeaa välittömästi koko laajuudessaan. Hiilisyyttä, merellisyyttä, tervaa, turvesavua, kaikkea hyvää. Suolaisuus ja mineraalisuus muodostaa todella hienon kombinaation sitruunaisuuden ja paahtuneen tammen kanssa. Lääkemäisyys, jodi, pippuri, hapokas omena, pieni toffeemaisuus, kaikki toimii. Suutuntuma on täyteläinen ja runko liki täydellisessä balanssissa. Maltaisuutta, paahdettuja pähkinöitä, öljyisyyttä, merilevää. Jälkimaku on hiilisavuinen, paahtuneen tamminen, hiukan tuhkainen ja todella suolainen. Mineraalisuus ja merellisyys, tervaisuus ja jodi ovat kohdallaan. Pientä kamferia, mustapippuria, sitruunaa, omenaa. Pitkä finaali on silkkaa herkuttelua. Vesilisä availee päärynäistä makeutta ja tämän vegetaalista puolta.

Arvio: Viime vuosien ylivoimaisesti paras Lagavulinin 12-vuotias. Olin pari vuotta sitten vielä huolissani näiden makeutumisesta, mutta nyt profiili on niin mineraalinen ja merellinen kuin ikinä. Todella vaikuttava esitys. Toki olen näiden pullotteiden fanipoika ollut aina, mutta silti: nyt on käsissä jotain erityistä. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 91/100.