Diageo

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail 55,3%

Maistossa pitkästä aikaa tuhtia, alle kymppivuotiasta Caol Ilaa GM:n valikoimista. Kovin suuret odotukset eivät ole, koska tässä sarjassa on vaikea erityisemmin loistaa. Tosin floppejakaan ei ole juuri näkynyt.

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail

(55,3%, Gordon & MacPhail Reserve, 1995–2004, Cask No. 10619, 281 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja vaniljainen, lääkemäinen ja mineraalinen. Runsaasti tuhkaa ja hiilisyyttä. Hapokas, kuminen ja hiukan paahteinen. Nuoren savuviskin kypsymättömyys mukana. Omenaa, päärynää, sitruunaa, karkkista makeutta. Tammi tulee raakana läpi. Vesilisä availee hunajaisia ja herukkaisia piirteitä.

Maku: Tuhdin turvesavuinen ja suolainen. Vaniljaisuudessaan ja öljyisessä painavuudessaan tyypillistä nuorehkoa Caol Ilaa. Sitruunaisuus ja omenaisuus ovat hyvin esillä. Tuhkaisuus, hiilisyys ja tietty likaisuus tulevat kaikesta läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Kumi on sitkeästi mukana, heinää ja mineraalisuutta. Jälkimaku on edelleen turvesavun ja tuhkaisuuden valtaama. Suolaisuutta, tammea, sitruunaa. Todella kova kitkeryys ja jyväisyys tulevat nopeasti esiin, pistävä tammisuus ja raaka päärynä korostuvat. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä ja saa tämän tuntumaan todella nuorelta ja raa’alta.

Arvio: Melko tyypillinen Caol Ila ikäisekseen, mutta kitkeryys vähän häiriköi lopuksi. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa pitkästä aikaa Port Elleniä. Tällä kertaa ollaan tutussa ja turvallisessa Gordon & MacPhailin CC-sarjassa. Edellinenkin maistamani Port Ellen oli sopivasti tästä samasta sarjasta – se tosin oli vuoden 1979 tisleitä, pistetty pulloon arviolta vuonna 1993.

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1980–1997, Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella sitruksinen ja merellinen. Nuotiosavua, yrttejä, anista. Heinäisyyttä, tuhkaisuutta, yrttejä ja jodia. Yllättävänkin hedelmäinen, runsaasti omenaa ja persikkaa. Hiukan mentholia, kuivaa tammea, pölyisyyttä, aavistus lääkemäisyyttä. Hyvin rauhallinen kokonaisuus.

Maku: Nuotiosavuinen, sitruksinen ja yrttinen. Selvästi enemmän potkua kuin tuoksussa. Anis korostuu edelleen. Merellisyyttä, suolaa ja jodia, hiukan lääkemäisyyttä, kamferia. Vihreää omenaa, pientä kitkeryyttä, tammisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Heinäisyys, ruohoisuus ja maltainen karheus ovat selvästi esillä, kun taas tuoksussa selvästi tuntunut hedelmäisyys jää hiukan taustalle. Jälkimaku on sitruksinen, edelleen varsin pehmeästi nuotiosavuinen ja hiukan lääkemäinen. Anista, pippuria, tammisuutta, heinäisyyttä, hapokkuutta. Melko voimakasta jodia, yrttisyyttä ja karheaa maltaisuutta. Merellisen suolaisia sävyjä riittää, mutta kokonaisuus jää hiukan yksipuoliseksi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tästä PE-yksilöstä jäi päällimmäiseksi mieleen anis. Kokonaisuus on selvästi ohuempi ja hiukan värittömämpi kuin edellä mainittu 1979-pullote. 85/100

Linkwood Pure Highland Malt 70 Proof Gold Cap 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Linkkaria. Miniatyyri on taskumattityyliä, samassa hengessä kuin taannoin maistelemani G&M:n Taliskerit.

Linkwood Pure Highland Malt 70 Proof

(40%, Gordon & MacPhail, NAS, +/- 1970, Licenced Bottling, Golden Cap, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tummasävyinen ja marjaisa. Mustaviinimarjaa, mustikkaa, vadelmaa. Maltainen ja yrttinen, varsin roteva yleisilme. Huonekaluvahaa, hunajaa, hiukan korianteria. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, tummaa suklaata, hapokkuutta. Uuniomenaa, paahteista tammea. Vanhan liiton hieno kokonaisuus.

Maku: Todella mehukas yhdistelmä kuivaa tammisuutta, kiteistä hunajaisuutta ja rotevaa maltaisuutta. Paahteisuus ja yrttisyys toimivat hienosti, kuivat hedelmät ja nahkaisuus saavat tämän tuntumaan kokoaan suuremmalta. Toffeefudgea, rusinaa, pureskeltavaa hedelmäisyyttä. Omenaa, mustaviinimarjaa, appelsiinimarmeladia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hyvässä tasapainossa. Jälkimaku on tumman yrttinen, paahteinen ja varsin pippurinen. Mustaviinimarjaisuus tulee edelleen voimakkaasti esiin. Tummaa suklaata, nahkaisuutta, tanniinisuutta. Yrttien keskellä korianteri näyttäytyy selvästi. Kaakaojauhetta, kuivaa tammea, hilloisuutta. Omenaa, pientä ruohoista kitkeryyttä. Tyylikäs, varsin pitkä finaali.

Arvio: Todella positiivinen yllätys. Ei taannoisen vanhan hääspesiaalin veroinen, mutta hieno silti. Tämän aikakauden viskeissä mustaviinimarja tuo aina tietyn hyvyyden lopullisesti pintaan. 88/100

Dalwhinnie 1970/1993, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa Gordon & MacPhailin vanhoista valikoimista tällainen laskennallisesti 23-vuotias Dalwhinnie.

Dalwhinnie 1970/1993, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1970–1993, Old Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Metinen ja pölyinen, kuiva ja herkkä. Tällaisia viskejä ei enää tehdä. Vanhoja kirjoja, kedon kukkia, kuivaa heinää. Hunajaisuutta, hiukan aprikoosihilloa. Maltaisuutta, pientä muromaisuutta, kamomillateetä, kanervaisuutta. Marie-keksejä, kuivaa valkoviiniä, pientä hedelmäistä siirappisuutta.

Maku: Metinen, kukkainen ja herkkä, kuten tuoksu antaa odottaa. Tammi tuntuu kuivana ja pölyisenä. Antiikkisuutta, tomusokeria, kuivaa heinäisyyttä. Akaasiahunajaa, vaniljaa, hiukan hedelmäistä sokerisuutta. Pientä viinirypälemäistä ja greippistä happamuutta, metallisuutta myös. Suutuntuma on melko kuiva ja kevyt. Maltaisuutta ja muromaisuutta riittää tuomassa runkoa. Jälkimaku on hapahko, maltaisuudessaan hiukan puuromainen ja selvästi jo karheampi. Jogurttia, pippuria, metallisuutta. Ruohoisuutta, paahteista tammea, karvasta pähkinäisyyttä ja edelleen jonkin verran metisyyttä. Rypälemäisyyttä, raakaa päärynää. Tyylikäs hunajaisuus jää lopulta kielen päälle, vaikka finaali on kaikkineen melko lyhyt.

Arvio: Oikein klassinen nosing whisky. Todella nautinnollinen ja metisyydessään upea tuoksu, mutta maku jää hiukan valjuksi ja jälkimaku lopulta varsin lyhyeksi. Mutta tätä voisi nuuhkia loputtomiin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Caol Ila 12 yo Feis Ile 2016, 56,2%

Maistelussa tällä kertaa Caol Ilan pullote Feis Ileen 2016. Aiemmin maistelemani vuoden 2014 Feis Ile -esitys ei mitenkään räjäyttänyt tajuntaa, joten odotukset ovat kohtuulliset. Tuskin tässä Feis Ile 2009:n tai Feis Ile 2010:n tasolle tullaan pääsemään mitenkään.

Caol Ila 12 yo Feis Ile 2016, 56,2%

(56,2%, OB, Feis Ile 2016, Refill American Oak Hogshead & European Oak Ex Bodega Sherry Butts, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, tuhkainen ja lääkemäinen. Graavattua lohta, merivettä, suolaa, merilevää, tammea. Sitruksinen ja samalla paahteinen yleisilme. Tämän rinnalla 2014-pullote on makea ja vaniljainen, nyt ollaan mineraalisemmalla ja suolaisen paistirasvaisella suunnalla. Vesilisä avaa kermatoffeeta ja suklaisuutta.

Maku: Todella vahva ja vakuuttava. Tuhkainen ja hiilisavuinen perusvire on voimakas. Lääkemäisyys, suolaisuus, sitruksisuus ja graavilohi ovat hallitsevina mukana. Paistirasva ja pekoni tulevat taustalta hyvin esiin, samoin paahteisuus ja pähkinäisyys. Tammi tuntuu tiukan pippurisena. Pientä tervaisuutta tulee esiin. Suutuntuma on melko öljyinen ja intensiivisen mineraalinen. Jälkimaku on suolainen ja pippurinen, tuhdin turvesavuinen ja todella vegetaalinen. Sitruksisuutta, hapokkuutta, mineraalisuutta ja jodia. Lääkemäisyys ja kuiva paahteisuus kantavat melko pitkän finaalin loppuun. Vesilisä tuo pintaan siirappia ja toffeeta.

Arvio: Pykälää monitahoisempi ja kiinnostavampi kuin 2014-pullote. Etenkin vesilisä tekee paljon. Tiettyä nuorehkon viskin raakuutta tässä kuitenkin on koko ajan päällä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Linkwood 1959 & 1960, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa Gordon & MacPhailin brittihovin häiden kunniaksi vuonna 1986 pullottama spesiaali Linkwoodin tuotannosta. Mukana on viskiä vuosilta 1959 ja 1960. Ei kuulosta pahalta.

Linkwood 1959 & 1960, Gordon & MacPhail

(40%, 1959 & 1960, Bottled 1986, A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kuivan tammen ja aromaattisen sherryn hieno yhdistelmä on välittömästi edessä. Vahattua puuta, antiikkihuonekaluja, kuivattuja hedelmiä ja kaakaojauhetta. Rusinaa, luumua, hiukan sitruksisuutta ja kukkaisuutta. Kevyttä turvesavua, kahvia, tupakkaisuutta. Todella hieno ja klassinen vanhan liiton sherrytuoksu.

Maku: Aromaattinen sherry ja kuiva tammi ovat heti voimakkaasti läsnä. Suutuntuma on melko kevyt mutta näillä volteilla erittäin intensiivinen. Yrttisyys on runsasta ja vaikuttavaa, sherryn sävyt ovat todella syviä. Mahtava yhdistelmä pureskeltavaa, toffeemaista makeutta ja toisaalta pähkinäistä ja juuri sopivan karvasta hedelmäisyyttä. Pieni turvesavu on edelleen taustalla mukana. Rusinaa, vaahterasiirappia, suklaisuutta. Jälkimaku on edelleen kuivan sherryinen ja paahteisen tamminen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, kahvia, hiukan nahkaisuutta ja kuivattuja hedelmiä. Sitruksisuus nousee pienen savun takaa. Pitkä ja tyylikäs finaali.

Arvio: Aivan loistava Linkwood, elegantti ja vaikuttava alusta loppuun. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä ja tyypillinen ”vanhan liiton” Linkwood.”

Caol Ila 12 yo 1980/1993, Gordon & MacPhail 65,5%

Maistelussa erittäin tuhtia vuoden 1980 Caol Ila -tuotantoa miniatyyripullosta. Tukka nousee pystyyn välittömästi, kun tätä nuuhkii.

Caol Ila 12 yo 1980/1993, Gordon & MacPhail

(65,5%, Gordon & MacPhail, Cask Strength, 9.12.1980–3/1993, Casks No. 10521 & 10524, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kuivan turvesavuinen, päärynäinen ja mineraalinen. Heinäisyyttä, ruohoa, kuivia lehtiä. Puhdas voima huokuu kaikesta. Omenaa, pientä siirappisuutta, tuhkaisuutta ja hiiltä. Pientä liuotinmaisuutta ja raakaa öljyisyyttä. Tammi tulee esiin vanilja edellä. Vesilisä availee tomusokeria ja nestesaippuaa.

Maku: Todella voimakasta tavaraa, paikat sulavat hampaista välittömästi. Turvesavu on erittäin kuivaa ja mineraalisuus hallitsee. Tiettyä ruohoista raakuutta tässä on, heinäisyyttä ja hapokkuutta. Vihreää omenaa, raakaa banaania, kitkeryyttä, jota pieni hunajaisuus ja vaniljaisuus tasaavat. Tammi puskee runsaasti tanniineja ja pippuria. Suutuntuma on öljyinen ja mausteisuudessaan pureva. Tuhkaisuutta ja hiiltä, paahtunutta puuta. Jälkimaku on turvesavuinen, hiilinen ja yllättävänkin päärynäinen. Marmeladia suorastaan. Mineraalisuus ja tuhka pysyvät mukana, samoin tammi vaniljan ja pippurin kanssa. Minttu ja ruohoiset vivahteet hallitsevat keskipitkän finaalin loppua. Vesilisä on lähes välttämätön ja availee nyanssit selvästi paremmin luettaviksi. Hedelmäisyys ja yrttisyys aukeavat heti paremmin.

Arvio: Todella raaka Caol Ila, jossa on vastaansanomatonta voimaa. Kestää vettä erittäin hyvin, kuten näin voimakkaasta viskistä sopii odottaakin. 84/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2009, 57,9%

Maistelussa pitkästä aikaa tykkiä Lagavulinia yli kymmenen vuoden takaa. On mahdollisesti käynyt vuosien saatossa selväksi, että tämä sarja kuuluu ikisuosikkeihini. Näitä nuotteja kannattaa siis maistella sopivan suolan kanssa.

Lagavulin 12 yo Special Release 2009, 57,9%

(57,9%, OB, Bottled 2009, 9th Release, 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan turvesavuinen, suolainen ja sitruksinen. Varsin suoraviivainen kaikessa hiilisyydessään ja lääkemäisyydessään. Kirpeää omenaa, mentholia, tervaisuutta, jodia. Kuivakkaa vegetaalisuutta, vaniljaista makeutta. Lihaisuutta ei juuri tunnu, enemmän ollaan pähkinän ja suolan ääressä. Aivan hiukan kumia löytyy taustalta. Vesilisä avaa lisää tuhkaa ja kuivaa hapokkuutta.

Maku: Muhkea, turvesavuinen ja voimakas. Hiilisyyttä, tuhkaa, sitruksisuutta. Pippuria, jodia ja lääkemäisyyttä. Makea vanilja kuitenkin tulee selvästi esiin, samoin hunajaisuus ja manteli. Kirpeää omenaisuutta, sopivasti happoja öljyn vastapainoksi. Oivallinen tasapaino. Suutuntuma on täyteläinen, öljyinen ja varsin pureva. Tuoksun tapaan maku on erittäin suoraviivainen ja vahva. Jälkimaku on hyvin turvesavuinen ja pippurinen. Tervaisuus pilkistää sitruksisuuden lomasta, mutta kokonaisuus pysyy erittäin puhtaana. Vaniljaa, tammea, omenaa. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa hunajaisuutta ja paahdettua tammea.

Arvio: Nautittava Lagavulin, tämän sarjan suoraviivaisimmasta päästä. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 12). Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 86/100.

Dailuaine 1974, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa vaihteeksi 1970-luvun Dailuainea Gordon & MacPhaililta.

Dailuaine 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1974–1995*, Old Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella metinen. Kiteistä hunajaisuutta, vahaa, parafiinia, kuivaa tammea. Päärynämarmeladia, siirappista hedelmäsalaattia, hiukan suklaisuutta. Kevyttä maltaisuutta, vaniljaviineriä, hapokkuutta. Vanhoja kirjoja, ullakon tuoksua, antiikkihuonekaluja. Oikein hieno vanhan liiton tyylikäs kokonaisuus.

Maku: Intensiivisen tuoksun jälkeen odotuksia valjumpi. Metisyys ja hunajaisuus ovat kyllä mukana, mutta ensivaikutelma on lievästi vetinen. Maltaisuutta, aamiaismuroja, pientä tammista paahdetta. Suutuntuma on kevyt ja tekstuuri kadottanut merkittävästi ryhtiä. Kuivakkaa suklaisuutta, vahamaisuutta, kovia hedelmäkarkkeja. Omenaa ja päärynää, mantelia, rusinaa. Jälkimaku on hiukan kitkerä. Maltaisuutta, metisyyttä, sitruksista hapokkuutta. Tammi on yllättävän isossa roolissa ja puskee karvasta nuottia pintaan. Mantelia, kuivattuja hedelmiä, pölyisyyttä, hiukan metallisuutta. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Ilmiselvä nosing whisky. Maku ei yllä lainkaan tuoksun tasolle, mikä on suuri sääli. Toki tätä mielikseen nuuhkii. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Lagavulin 12 yo White Horse Distillers 43%

Maistelussa vihdoin tämä legendaariseksi luokiteltava Lagavulin. Viskin väri on yllättävänkin punertava, sitä en ollut koskaan aiemmin nähnyt tämän vihreän pullon takia. Odotukset ovat todella korkealla.

Lagavulin 12 yo White Horse Distillers

(43%, OB, 1980’s, Green Glass, Creme Label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Lääkemäinen, tiukan turvesavuinen, merellinen – ja varsin huikaiseva välittömästi. Kuiva sherry on voimakkaasti läsnä, samoin tietty kuivakka lihaisuus, savumakkara ja ilmakuivattu kinkku. Salmiakkilakritsia, konsentroitunutta hedelmäisyyttä, omenaa ja kiiviä etenkin. Aivan upea kokonaisuus.

Maku: Turvesavuinen, lääkemäinen ja paljon 12-vuotiasta iäkkäämmän oloinen. Sherryisyydessä on kuivan tamminen ja tyylikäs sävy, lakritsi maistuu kuivana ja hedelmäisyys paljastaa koko ajan uusia puolia itsestään. Omenaa, appelsiinia, viinirypäleitä, persikkaa. Suutuntuma on öljyisen täyteläinen ja vaikuttava. Savumakkaraa, suolaisuutta, tervaa, mausteisuutta. Pientä antiikkisuutta ja maanläheisiä sävyjä myös, komea kompleksisuus. Jälkimaku on edelleen hyvin turvesavuinen ja muhkean lääkemäinen. Tervaisuus nousee nyt selvemmin esiin. Lakritsia, kahvia, suklaisuutta. Tammi pysyy erittäin kuivana, sherryisyys on nautittavaa. Pientä pähkinäisyyttä, savumakkaraa, öljyisiä sävyjä, sitruksisuutta. Pitkä ja mahtava finaali.

Arvio: On tämä vain upea viski. Ylitti heittämällä kaikki kovatkin odotukset. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Smoke On The Water, ”Maukas esitys!”