Diageo

Talisker 25 yo 2006 Edition 56,9%

Vuoden 2006 julkaisu lienee Taliskerin myöhempien aikojen kehutuin ja halutuin 25-vuotias. Tämän blogin aikaan se on aina mennyt sivu suun, mutta ei mene enää. Nyt se on maistettava, kun mahdollisuus vihdoin tuli.

Näistä 25-vuotiaista erityisesti vuoden 2005 ja vuoden 2008 julkaisut ovat olleet mieleeni. Myös vuonna 1975 tislattu ja vuonna 2001 pullotettu versio on jäänyt vahvasti tajuntaani, vaikka se onkin vähän varhaisempi näihin verrattuna.

Talisker 25 yo 2006 Edition

(56,9%, OB, 1981*–2006, Refill Casks, 4860 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mentholinen ja mineraalinen, sitruksinen ja merellinen. Tummanpuhuvaa myskisyyttä, hienostunutta turvesavua, salmiakkia, vahamaisuutta, tiettyä tallisuutta. Vihreää omenaa, laventelia, hunajamelonia, pähkinäisyyttä, mustapippuria, mokkaisuutta. Suolaista voita, märkää kalliota, hiukan merilevää, ruohoisuutta. Uskomattoman upea. Vesilisä avaa hedelmäistä raikkautta ja eucalyptusta.

Maku: Hunajaisuus ja pippurisuus ottavat mittaa toisistaan valtavalla voimalla. Runsaasti suolaa, vahamaisuutta ja mineraalisuutta. Turvesavua, salmiakkia, lakritsia, jodia, sitruunaa, vihreää omenaa, eucalyptusta. Tervaisuutta, myskisyyttä, kahvia, saksanpähkinää. Suutuntuma on täyteläinen ja kihelmöivän komea. Jälkimaku on suolainen ja kauniin pippurinen. Turvesavu kääntyy hienosti kuivaan ja tuhkaiseen suuntaan. Salmiakkia, tervaisuutta, omenaa, sitruunaa, hunajaa, voita, hiukan toffeefudgea. Mentholisuus ja laventeli tekevät paluun. Kahvisuutta ja yrttilikööriä, joista kehkeytyy mahtava syvyys. Erittäin pitkä ja komea finaali. Vesilisä saa tammen vielä paremmin auki ja tuo hiukan vaniljaisuutta vielä mukaan. Huh huh.

Arvio: Ottaisin tämän viskin mukaan autiolle saarelle. Kaikista rakastamistani Taliskerin 25-vuotiaista tämä on lopulta se paras. Annan arvioni nyt sen mukaan. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 91/100Whisky Monitor Database 90/100 (per 7). Whisky Magazine 90/100 (Dave Broom), 87/100 (Arthur Motley).

Lagavulin 12 yo Special Release 2011, 57,5%

Maisteluun pääsi tällä kertaa Lagavulinin 12-vuotias vuodelta 2011.  Juuri tämä pullote 2010-luvun julkaistuista oli minulta vielä jostain syystä maistamatta, mutta viimein aukesi loistava sauma paikata tilanne.

Sain vierelle verrokiksi samaa ikäkautta edustavan vuoden 2010 pullotteen. Uudempia ei ollut sopivasti saatavilla, mutta varhainen, vuoden 2003 versio on toki vielä tuoreessa muistissa.

Pienenä varauksen esitän jälleen, että olen näistä aina valtavasti pitänyt.

Lagavulin 12 yo Special Release 2011

(57,5%, OB, 2011, 11th Release, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, hiukan lihaisa ja todella tummasävyinen. Tervaisuus on pinnassa, vaikka toki suolaisuus, sitruksisuus ja pieni bensaisuus pääsevät myös ääneen. Merellisyyttä, merilevää, tiettyä yskänlääkemäisyyttä ja hiiltä löytyy. Märkiä lehtiä, turvetta, koneöljyä. Vasta vesilisä avaa kinuskin ja toffeen, jotka monesti ovat näissä pinnalla heti.

Maku: Voimakas ja tummaan tuoksuun suhteutettuna jopa yllättävänkin makea. Makeaa yskänlääkettä, tervaisuutta, tervaleijonaa, hiiltä. Hyvin erilainen kuin kirkasotteinen vuoden 2010 versio. Runsasta turvesavua, sitruksisuutta, suolaa, kuivaa lihaisuutta, merilevää ja hunajaisuutta tästäkin löytyy runsaasti, mutta lääkemäisyys ja kellarimaisuus ovat omaperäisiä aineksia. Suutuntuma on tutulla tavalla painavan täyteläinen. Jälkimaku lähtee hunajaisena ja vaniljaisena liikkeelle, mukaan tulee pian myös hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä. Turvesavua, pippuria, omenaisuutta, sitruunaa. Pitkä finaali. Vesilisä tuo yllättäen tiettyä kitkeryyttä, multaa ja mustapippuria.

Arvio: Tumma ja suurimuotoinen Lagavulin. Sarjassaan aavistuksen epätyypillinen pullote, likaisempi ja synkempi. Silti aivan silkkaa juhlaa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 5).

Lagavulin 12 yo Special Release 2003, 57,8%

Lagavulinin 12-vuotias on ollut vuodesta toiseen laadukasta ja vahvaa savuviskiä. Nyt maistelussa on varhaisempaa tuotantoa, tarkemmin sanottuna 3rd Release. Kaksi ensimmäistä julkaisuahan tulivat markkinoille vuonna 2002 ja tämä kolmas vuonna 2003.

Monien mielestä nämä 12-vuotiaat ovat parantuneet vuosien saatossa. En osaa arvioida, kun vanhin tähän mennessä maistamani on ollut 10th Release vuodelta 2010. Se oli hyvä, suorastaan erinomainen. Myös uusimmat vuosittaiset julkaisut ovat olleet loistavia.

Näissä 12-vuotiaissa on ollut ensimmäisestä pullotteesta saakka etiketissä sitaatti skotlantilaiselta romaanikirjailijalta William Blackilta (1841–1898), otsikoltaan ”The Strange Horse of Suinabhal”. Olen sitä lainausta vuosien saatossa lukenut läpi ja miettinyt, mikähän kirjailija tämä Black mahtoi olla ja millaisesta teoksesta sitaatti mahtaa olla peräisin.

Päätin ottaa selvää. Löysin netistä hyvän vihjeen, jossa suurin osa selvityksestä oli jo tehtykin. Sen mukaan kyseessä on novelli, joka on oikeasti nimeltään ”The Strange Horse of Loch Suainabhal” ja löytyy William Blackin novellikokoelmasta Lady Silverdale’s Sweetheart and Other Tales (Sampson Lowe, Marston, Searle & Rivington, 1876).

Hankin teoksen sähköisen facsimilen käsiini ja luin tuon novellin. Siinä Alister-nan-Each alias Alister McLean kertoo Lontoossa asuvalle Miss Sheilalle kirjeitse Lewisin saarella Ulko-Hebrideilla kohtaamasta mustasta hevosesta. Hän pyrkii tällä kirjeellä pelastamaan maineensa, jonka John the Piper on valheillaan ja ivapuheillaan yrittänyt pilata.

Kokonaisuudessaan 24-sivuinen novelli sisältää melkoisesti viskinjuontia ja juopunutta porukkaa. Loch Suainabhal on siis sisäjärvi Lewisin saarella ja tapahtumien maantieteellinen keskipiste. Viereisen Skyen saaren viskituotantokin vilahtaa tekstissä, samoin Campbeltownin viskit.

Kovinta todistusta Alister antaa kuitenkin Lagavulinista. Näihin Lagavulinin 12-vuotiaiden etiketteihin painettu teksti kuuluu siis oikeasti näin, Alisterin itsensä kertomana:

I hef been in Isla more as three times or two times myself; and I hef been close by the Lagavulin distillery; and I know that it is the clear watter of the spring that will mek the Lagavulin whisky just as fine as the new milk.

Sen lisäksi Alister kertoo Lagavulinista seuraavaa keskustelussaan Aleck Cameronin kanssa:

And I went into the house, and Aleck Cameron he cries out to me, ”Gott please me, Alister-nan-Each! and hef you not gone on to Uig, when you waz having a bottle of Lagavulin whisky with you all the way?” And I sez to him, ”Aleck Cameron, it is a verra wise man you are, but you will know not any more of Lagavulin whisky as the children about the house; and I hef seen a strancher thing than Lagavulin whisky, and that is a great black beast that was on the shores of Loch Suainabhal, and you nor no other man ever sah such a thing; and it is the story of that black beast I will tell you now, if you will gife me a glass of whisky, for it is the worst night I hef had since ever I was born.”

Pitkä johdanto tähän maistoon, mutta joskus tämäkin oli tehtävä. Mielenkiintoinen novelli, 1870-luvun Stranger Thingsiä – kirjoitusasultaan luonnollisesti Strancher Things – ja samalla todellinen viskimaailman kuriositeetti.

Nyt siis Alister-nan-Eachin ja William Blackin malja.

And I said to myself, ”Alister, you are beginning to tremple, you must tek a glass of whisky to steady yourself, and you will go forward and see what the beast is.”

Lagavulin 12 yo Special Release 2003

(57,8%, OB, 2003, 3rd Release, 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa ja turpeinen. Tervaisuutta, hiilisyyttä, savua, runsaasti kreosoottia. Suolaa, jodia ja antiseptisiä aineita riittää. Varsin kuiva yleisilme, uudempien pullotteiden raskas rasvaisuus ei tuoksussa juuri tunnu. Vaniljaa ja tammea on toki runsaasti. Hiukan bensiiniä ja sitruksisuutta. Vesilisä avaa ruohoisuutta.

Maku: Sitruunainen, turvesavuinen, merellinen ja tiivisrakenteinen. Kuivaa lihaisuutta, savumakkaraa, hiilisyyttä, runsaasti suolaa. Pieni merileväisyys ja omenaisuus pilkistävät, mutta lääkemäisyys ja jodi vievät voiton. Suutuntuma on silti hyvin täyteläinen ja painava, vaikka ilme on paljon kuivempi kuin uudemmassa tuotannossa eikä lihaisuudessa tunnu rasvaa ollenkaan. Aktiivista tammea, vaniljaa, aavistus toffeen makeutta. Vegetaalinen turpeisuus hallitsee haustalla. Jälkimaku avaa Tervaleijona-askin välittömästi, suola ja salmiakki nousevat esiin ja hunajainen makeus niitä tasapainottamaan. Kinuskia, vaniljaa, heinäisyyttä, sitruksisuutta, lakritsia, hiukan sinapinsiementä. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä avaa lisää makeutta, etenkin jälkimakuun.

Arvio: Erinomainen viski. Jos pitää kovia valintoja tehdä, pidän silti muutamista 2010-luvun julkaisuista jopa vielä tätäkin enemmän. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 6).

Talisker 25 yo 2005 Edition 57,2%

Taliskerin 25-vuotiaista etenkin tämä vuonna 2005 pullotettu on ollut kovasti mieleeni menneinä vuosina. Edellisestä maistokerrasta on kulunut aikaa, enkä ole aiemmin saanut edes muistiinpanoja ylös. Kun tuli mahdollisuus korjata tilanne, tein sen heti.

Talisker 25 yo 2005 Edition

(57,2%, OB, 2005, Refill Casks, 15600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen ja turvesavuinen, pippurinen ja merellinen. Mineraalinen, mentholinen, vahamainen ja raikas. Omenainen, miedon sitruksinen, hedelmäsiirappinen. Märkää kalliota, merivettä, yrttisyyttä. Suolaista voita, aavistus kumia, tiettyä tallisuutta. Vesilisä tuo melonisia ja muita herkän hedelmäisiä sävyjä paremmin pintaan.

Maku: Hunajainen, öljyinen ja suolainen. Salmiakkia, turvesavua, mineraalisuutta, yrttejä. Mentholia, pippuria, suolaista voita. Suutuntuma on öljyinen ja varsin herkkä, vaikka voimaa on valtavasti. Jälkimaku on pippurinen, suolainen, mentholinen, savuinen ja salmiakkinen. Kuivaa tammisuutta, mausteisuutta. Mineraalisuus ja omenaisuus ovat uskomattoman hienoja. Erittäin pitkä, öljyisen viipyilevä finaali. Vesilisä availee sitruksisia ja omenaisia sävyjä vielä paremmin.

Arvio: Parhaita Taliskereita. Hats off. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 16).

Talisker 25 yo 2013 Edition 45,8%

Kaikista Taliskerin core rangen tuotteista olen aina pitänyt eniten 25-vuotiaasta. Ne julkaisut eivät ole koskaan jättäneet kylmäksi, vaan elämys on aina ollut tavalla tai toisella voimakas. Taso on ollut lähes poikkeuksetta todella korkea. Refill-tynnyrit, Taliskerin tisle ja neljännesvuosisata kypsytystä ovat olleet maaginen yhdistelmä.

Tällä vuosikymmenellä Taliskerin 25-vuotiaan arvostus on pudonnut selvästi. Kukaan ei taida enää erityisesti edes odottaa näitä vuosittaisia julkaisuja. Osasyy on varmasti voimakkuuden vakioimisessa 45,8 %:iin, mutta ainakaan loistavassa vuoden 2011 julkaisussa siitä ei ollut minkäänlaista haittaa.

Ehkä näistä on tullut ihmisten mielestä tusinatavaraa suhteessa erittäin koviksi nousseisiin hintoihin. Toisaalta tässä vuoden 2013 julkaisussakin pullomäärä on alle kuusituhatta, joten ei näitä nyt ihan joka marketissa myydä.

Maistamisen yhteydessä täytyy oikein pohdiskella, miten näiden haluttavuus onkin laskenut niin dramaattisesti. Tämäkään ei ole enää mikään uusi pullote, vaan viisi vuotta vanha. Itsekään en ole edes tällä fanituksen tasolla saanut käsiini uudempia julkaisuja. Jostain se kertoo.

Talisker 25 yo 2013 Edition

(45,8%, OB, 2013, 5772 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen, merellinen, kevyen sitruksinen, omenainen ja kuivakan tamminen. Erittäin selvä Talisker. Mineraalisuutta, eucalyptusta, minttua, hapokkuutta. Toffeefudgea, rusinaista makeutta, hiukan märkää kalliota ja suolaisuutta. Turvetta, villaisuutta, salmiakkia. Vesilisä avaa mentholia, raikkaus nousee vielä isommin esiin.

Maku: Todella pehmeä suutuntuma, Taliskerin mittapuulla jopa rauhallinen. Pippuri on kuitenkin heti hienosti mukana. Merellisyys ja sitruksisuus, omenaisuus ja toffee kannattelevat kokonaisuutta. Turvesavu on hyvin mietoa, kokonaisuus on kuiva ja tyylikäs. Runko tuntuu hetkellisesti jopa kevyeltä. Suolaisuutta, kanervaisuutta, seetriä, jodia, paahteisuutta, salmiakkia. Jälkimaku kääntyy heti paahteisempaan ja salmiakkisempaan suuntaan. Mustapippuria, suolaa, yskänlääkemäistä yrttisyyttä, aavistus mokkaisuutta. Sitrusta, omenaa, mineraalisuutta, vähitellen nousevaa hunajaa. Pitkä finaali. Vesilisä tuo omenamehumaisuutta ja makeutta esiin selvemmin.

Arvio: Silkkaa laatua, tyyli on edelleen kohdallaan. Jossain määrin helpompi viski tämä on kuin kultaisina vuosina, mutta aavistuksen kesyn otteen vastapainona eleganssia riittää. 90/100

Caol Ila Cl8, Elements of Islay 55,2%

Kun Uisgen jälkihöyryt on saatu hälvenemään, on aika palata arkeen. Tällä kertaa maisteluun sattui ilmeisen nuorta mutta välittömän tymäkkää savuviskiä Islaylta. Elements of Islayn pullottamat Caol Ilat ovat edenneet jo kahdeksanteen erään.

Caol Ila Cl8, Elements of Islay

(55,2%, Elements of Islay, 2017, 5 Bourbon Barrels, 50 cl)

Tuoksu: Pikeä, tervaa ja lakritsia. Erittäin runsas ja vegetaalisen paksu turvesavuisuus hallitsee ilmatilaa. Caol Ilan tuttu painava rasvaisuus on hyvin läsnä, vaniljaisena ja omenaisena. Reipas merellisyys yhdistyy suolaiseen voihin. Hiukan pekonia, savumakkaraa, hunajaisia uunijuureksia. Vesilisä availee yrttejä ja sitrusta.

Maku: Kermaisen paksu ja painavan turvesavuinen. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta runko tuntuu silti aavistuksen yksiulotteiselta. Erittäin paljon vegetaalista turpeisuutta, uunijuureksia, ylikypsää omenaa, sitruksisuutta. Likainen rasvaisuus ja merellinen purevuus tuntuvat voimakkaina. Tammi hallitsee suutuntumaa aktiivisena ja pippurisena, mutta vaniljaisuuttakin sentään löytyy. Tiettyä karamellia ja voita riittää. Jälkimaku kääntyy nokiseksi ja hetkellisesti jopa yllättävän makeaksi. Hunajaisuutta, omenaisuutta, vaniljaa. Toisaalla taas pekonia, savumakkaraa, suolaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa omenamehua.

Arvio: Maukas ja paksu Caol Ila, mutta kompleksisuus ei ole vielä ihan huipussaan. 86/100

Mortlach 1988/2006, Samaroli 45%

Maistelussa Italiaan pullotettu Mortlach, joka on tislattu vuonna 1988. Tiedän, että tämä ei ole saanut kovin mairittelevia arvioita, mutta mielenkiinnolla tämän silti maistan. Ja nostan vielä maljan Silvano Samarolin (1939–2017) muistolle.

Mortlach 1988/2006, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1988–10/2006, Cask No. 7777, Sherry Cask, 780 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja hermostunut. Maltaisuudessa on hiukan lenseä puuromainen sävy, löytyy mysliä ja kuivattuja hedelmiä. Jugurttia, hapanmaitotuotteita. Kevyesti maitosuklaata, aavistus rusinaa. Vanilja ja mehumainen hedelmäisyys tuntuvat myös. Varsin vaatimaton yleisilme. Vesilisä vapauttaa vähän rikkiä, poltetut tulitikut ja pieni munalikööri ilmestyvät kuvaan.

Maku: Kokonaisuus on heti tuoksua paremmin kasassa. Kuiva tammi toimii todella hienosti, pippurisuus ja napakka yrttisyys suorastaan lentävät. Lakritsia, kandisokeria, kiteistä hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hienostuneen mausteinen. Kuivalihaa, omenaisuutta, luumua, rusinaa. Hiukan kuivaa maitosuklaata. Jälkimaku on todella tyylikkään pippurinen, hiukan hapokas, omenainen ja lakritsinen. Kuiva tammi toimii edelleen todella hyvin. Tuoksusta tutut mysli ja jugurtti tekevät paluun, mutta hyvällä tavalla. Sokerisuutta, kiteistä hunajaa, pähkinäisyyttä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä availee lisää hedelmäisyyttä, sitruksisuus tulee mukaan.

Arvio: Tuoksultaan outo ja vähän epäilyttäväkin, mutta maultaan aivan mainio viski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 4).

Glen Spey 20 yo 1991/2012, Dewar Rattray 48,7%

Flunssan ja tukkoisuuden jälkeen aloitetaan varovasti. Maistelussa tällä kertaa Dewar Rattraylta yhden tynnyrin Glen Spey, joka on tislattu 1991 ja pullotettu 2012. Verrokiksi otettiin vierelle Diageon Special Releases -sarjasta erittäin tykki Glen Spey 21 yo 1989/2010, 50,4%.

Glen Spey 20 yo 1991/2012, Dewar Rattray

(48,7%, Dewar Rattray, 20.12.1991–29.10.2012, Cask No. 800860, Bourbon Cask, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynää ja vaniljaa, kevyttä kukkaisuutta ja saippuaisuutta. Akaasiahunajaa, apilankukkaa, minttua, yrttisyyttä. Tölkkiananasta, banaania, omenasurvosta, murokeksiä. Tammi ei tunnu juuri ollenkaan. Varsin raikas ja rento kokonaisuus. Vesilisä availee kevyttä sitruksisuutta.

Maku: Maltaisuus maistuu yllättävän reippaana ja yrtit puskevat voimalla läpi, mutta edelleen tammi pysyy taustalla lähes huomaamattomissa. Ruohoisuutta, kukkaisuutta, minttua, omenaa, päärynää, banaania, runsaasti vaniljakastiketta. Suutuntuma on varsin kevyt mutta mausteisena silti kihelmöivä. Sitruksisuus ja pieni suolaisuus maistuvat myös. Jälkimaku pitää maltaisuuden edelleen vahvasti mukana. Ruohoisuus ja yrtit korostuvat voimakkaasti, kunnes hunajaisuus, vaniljaisuus ja hedelmät saavat enemmän tilaa. Minttua, suolaisuutta, kevyesti lakritsia, keksimäistä rasvaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo happamuutta vahvemmin mukaan.

Arvio: Varsin kevyt ja suoraviivainen viski, jonka elementit ovat silti ihan asiallisesti kohdallaan. Vierellä maistettu verrokki tosin vie tätä niin totaalisesti, ettei tunnu edes mielekkäältä ryhtyä sitä erittelemään, koska makujen määrä tuntuu Special Release -pullotteessa niin moninkertaiselta tähän verrattuna. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Lagavulin 1990/2006 Distillers Edition 43%

Minulla on aina ollut hiukan ongelmallinen suhde Lagavulinin Distillers Editioniin. Olin aina pitänyt sitä yliarvostettuna viskinä, kunnes pääsin maistamaan vuoden 1987 pullotteen.

Sen jälkeen koin taas pienen pettymyksen keskimääräistä iäkkäämmän 1995/2013:n ääressä, mikä oli hyvä muistutus tämän PX-viimeistelyllä pelaavan sarjan hiukan arvaamattomasta luonteesta. Joskus osuu kohdalle, joskus ei.

Nyt lasissa on jouluisiin sävyihin sopivasti vuonna 1990 tynnyriin pistetty ja vuonna 2006 pullotettu DE. Odotukset ovat varsin korkealla.

Lagavulin 1990/2006 Distillers Edition

(43%, OB, 1990–2006, Batch No. lgv. 4/494, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Vahvan turvesavuinen ja tumma, todella suklainen ja jopa muhkea ensivaikutelma. Varsin kuiva ja lihaisa, beef jerkyä ja savumakkaraa riittää. Suolaisuutta, salmiakkia, hiukan tervaa. Tumma yrttisyys yhdistettynä kuivaan tammeen toimii mahtavasti. Makeus tulee mehiläisvahaisena ja toffeemaisena esiin.

Maku: Todella vahamainen, kuivan tamminen ja tyylikkään turvesavuinen. Suolaisuutta, merellisyyttä, lakritsia, salmiakkia. Savumakkaraa, lihaisuutta todella riittää, mutta profiili on kuiva ja jokseenkin loistava. Kinuskia ja uuniomenan makeutta, hiukan hilloisuutta. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen mutta tämä kieltämättä voisi hyötyä vielä korkeammalta pullotusvahvuudesta. Jälkimaku on hyvin lakritsinen ja pehmeän turvesavuinen, vahamainen ja kevyen tamminen. Yrttitippoja, salmiakkia, savumakkaraa, pippurisuutta, hapokasta mineraalisuutta. Todella herkäksi taittuva, varsin pitkä finaali. Nam.

Arvio: Todella herkullinen Lagavulin. Vahvistaa uskoani siihen, että DE voi todella toimia, kun profiili pysyy riittävän kuivana ja balanssi osuu kohdalleen. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Caol Ila 10 yo 1989/2000, Murray McDavid 46%

Maistelussa tällä kertaa Murray McDavidin Caol Ilaa, joka on pullotettu muutamia kuukausia ennen yhtiön Bruichladdich-kauppoja. Nythän Murray McDavidin tuotemerkki on ollut nelisen vuotta Aceon omistuksessa, ja ainakin Mission-sarja tuntuu olevan vielä voimissaan. Mutta nyt viskiä on lasissa varhaisemmalta ajalta.

Caol Ila 10 yo 1989/2000, Murray McDavid

(46%, Murray McDavid, 12/1989–8/2000, Cask No. MM 3789, 70 cl)

Tuoksu: Suolaa ja lakritsia, kuivaa savua ja yrttisyyttä. Minttua, suolaheinää, märkää kalliota, merellisyyttä. Apteekin salmiakkia, lääkemäisyyttä, kamferia, terävää sitruksisuutta, pippuria. Todella hieno tervainen ja tumman eucalyptusmainen sävy. Kuivaa tammea. Menisi sokkona ikäviskistä. Vesilisä tuo sitruunamelissaa.

Maku: Upean tuoksun jälkeen tulee paluu maan pinnalle. Suolavetinen ja sitruunainen kokonaisuus pyörii paksun turvesavun, lakritsin ja lääkemäisten piirteiden ympärillä. Suutuntuma on yllättävän kevyt ja aavistuksen vetinen. Tammi on selvästi vaniljaisempaa ja aktiivisempaa kuin tuoksussa. Omenaa, minttua, ruohoisuutta. Jälkimaku liikkuu kuivan lääkemäisyyden ja kireän mineraalisuuden suuntaan. Hapokkuutta, yrttejä, kuivaa tammisuutta, sitruksisuuttta, pippuria. Hiukan valjuksi tämä jää, vaikka yrtit, savu, lakritsi ja terva pirskahtelevatkin. Finaali on keskipitkä. Vesilisä lisää makeutta selvästi, päärynää ja hunajaisuutta.

Arvio: Tuoksultaan todella upea mutta maussa hiukan yksinkertaiseksi jäävä tapaus. Tuoksu olisi kyllä sokkona mennyt parikymmentä vuotta vanhemmastakin Caol Ilasta. 85/100