Signatory

Glen Ord 18 yo 1983/2001, Signatory 58,3%

Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen indie-Ord. Kypsytys on tapahtunut lupaavan oloisesti refill-sherryssä, ja voltit ovat komeasti tapissa. Isossa pullossa tämä on Signatoryn Dumpy-sarjalainen, mutta nyt käsissä on kuitenkin miniatyyri.

Glen Ord 18 yo 1983/2001, Signatory

(58,3%, Signatory Vintage, 2.2.1983–24.8.2001, Cask No. 377, Refill Sherry Butt, 625 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja makea. Mehiläisvaha on pinnassa kuin Clynelishissä ikään. Hunaja ja vanilja ovat todella voimakkaasti läsnä. Toskaomenaa, makeita keltaisia luumuja, kuivattua aprikoosia. Ruohoa, kuivaa heinää, hiukan mineraalisuutta ja suolaa. Tyylikäs ja vahva. Vesilisä avaa kiteisen sokerisia piirteitä lisää.

Maku: Vahamainen, mineraalinen, konsentroituneen hedelmäinen ja kuivan tamminen. Todella herkullinen, metinen kokonaisuus. Voisi olla paljon ikäistään vanhempi viski. Kiteistä hunajaa, vaniljaa, hiukan havuisuutta, pihkaa. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen. Toskaomenaa, makeaa appelsiinia, kuivattuja hedelmiä, maltaisuutta, hiukan mysliä. Jälkimaku on hunajainen, öljyinen ja mineraalinen. Ruohoa, vaniljaa, hunajaa, hapokkuutta ja imelyyttä sopivassa suhteessa. Suolaa, heinää, hiukan marsipaania, purukumia, paahteisuutta. Pitkä ja kuivan tamminen finaali. Nam Vesilisä tuo eucalyptuksen ja hedelmäteen pintaan.

Arvio: Ikäisekseen aivan loistava Glen Ord, pidän todella paljon. Tässä on lähes täydellisellä tavalla esillä se, miten makeat ja suolaiset elementit voi saada toimimaan yhteen nautinnollisen kuivaksi käyvän tammen kanssa. 90/100

Bunnahabhain 25 yo 1964/1990, Signatory 46%

Maistelussa tällä kertaa klassista Bunnahabhainia 1960-luvun tuotannosta, tällä kertaa miniatyyripullosta. Pullotuskin on tehty jo helmikuussa 1990. Tällaisia ei tule ihan joka päivä vastaan.

Bunnahabhain 25 yo 1964/1990, Signatory

(46%, Signatory Vintage, 30.11.1964–2/1990, Cask No. 4852–4856, Oak Wood, 2400 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Vaniljaa, banaania ja aktiivisen kihelmöivää tammisuutta. Runsas aromaattinen öljyisyys on vahvasti pinnassa. Päärynää, omenaa, viinirypäleitä, hiukan hedelmäsiirappia. Suolaisuutta, teetä, hiukan vaniljaviineriä. Volttejaan voimakkaamman oloinen. Vesilisä avaa mukavasti minttua ja tuoretta ruohoa.

Maku: Todella tiukka avaus, suolaisuus ja tammisuus iskevät välittömästi. Mineraalisuus ja jodi hallitsevat, tammen mausteet ja pieni pippuri seuraavat perässä. Omenaa, kiiviä, viinirypäleitä, mustaa teetä. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivän mausteinen. Vanilja ja hunaja jäävät auttamatta jalkoihin. Jälkimaku lähtee edelleen todella suolaisena liikkeelle. Tammi, inkivääri, pippuri ja hapokkuus seuraavat mukana. Vähitellen vanilja, omena ja päärynä sentään heräävät, mukaan tulee rusinaista ja maltaisen sokerista makeutta. Jälkimaku on lopulta melko pitkä. Vesilisä tuo hiukan kermaisuutta ja keltaista luumua.

Arvio: Odotuksia kovempi Bunna. Olisi voinut viihtyä tammessa pidempäänkin. Sokkona tätä olisi voinut luulla tynnyrivahvuiseksi ja pykälää nuoremmaksikin, sen verran tiukka ote tässä on. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Balmenach 24 yo 1988/2013, Signatory 55,5%

Maistelussa vaihteeksi harvemmin nähtyä Balmenachia 1980-luvun tuotannosta. Pullottajana on Signatory, mutta valinnan on tehnyt hollantilainen The Nectar.

Balmenach 24 yo 1988/2013, Signatory

(55,5%, Signatory Vintage, 18.10.1988–26.9.2013, Selected by The Nectar, Cask No. 2802, Hogshead, 257 bts., 70 cl)

Tuoksu: Cantaloupemelonia ja vaniljaa, makeaa viinirypälettä, tölkkipäärynää ja tuoretta ananasta. Pehmeä ja miellyttävä, varsin raikas kattaus. Tomusokeria, tammilankkua, hiukan teroitettua lyijykynää. Mustia oliiveja ja märkiä lehtiä muistuttava sävy tuntuu vahvana taustalla. Vesilisä avaa hedelmäsokeria ja sitruksista makeutta.

Maku: Sitruksinen ja napakka. Öljyisyydestään huolimatta runko on varsin kevyt. Päärynää, omenamehua, hunajamelonia, hapokasta valkoviiniä. Suutuntuma on varsin kihelmöivä, valkopippuri ja inkivääri tuntuvat reippaasti. Ruohoisuutta, sitruunaa, tanniinista purevuutta. Jälkimaku liikkuu tammen ja hapokkuuden ympärillä, tanniinit kuivahtavat todella reippaasti ja tomusokerin lisäksi tulee pölyistä ullakkoa ja vanhoja kirjoja esiin. Hiukan märkää maata ja syksyisiä lehtiä. Valkopippuri, inkivääri ja ylipäänsä vahva mausteisuus hallitsee koko keskipitkää finaalia. Vesilisä keventää tanniineja ja nostattaa hedelmäsiirappista imelyyttä.

Arvio: Perushyvä Balmenach. Ei herätä suuria tunteita, mutta tarjoaa paljon tutkittavaa. Ei vikoja eikä virheitä, vaan laatua alusta loppuun – jos tällaisista viskeistä pitää. 85/100

Blair Athol 27 yo 1988/2016, Signatory for TWE 55,7%

Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen, iäkäs Blair Athol 1980-luvun lopulta. Viski on kypsynyt kunnioitettavat 27 vuotta ja pistetty refill-sherrystä pulloon.

Blair Athol 27 yo 1988/2016, Signatory for TWE

(55,7%, Signatory for The Whisky Exchange, 14.10.1988–16.5.2016, Refill Sherry Butt, Cask No. 6845, 565 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvia ja pähkinää. Kuivattua luumua, rusinaa ja melkoisesti märkiä lehtiä, kaarnaa ja maa-ainesta. Pieni poltettujen tulitikkujen ailahdus. Hedelmäkakkua, kuivattuja aprikooseja, tummaa yrttisyyttä, lakritsia, soijaa. Hedelmäisyys on jotenkin… konjakkimaista. Vesilisä korostaa syksyistä metsää ja multaisuutta. Itse asiassa tuoksu muistuttaa hyvän tislaamovaraston maalattiaa.

Maku: Nyt on tummaa. Tumma kahvisuus ja maanläheinen karheus ovat täysimääräisesti mukana. Tummaa suklaata, mustaherukkaa, minttua, herukkaisuutta. Oikeastaan tämä herukan, havuisuuden ja eucalyptuksen yhdistelmä on tässä aivan jumalainen. Suutuntuma on kermainen ja varsin jykevä. Mustaa teetä, luumuhilloa, paahtoleipää, appelsiinimarmeladia. Jälkimaku on varsin pippurinen ja tiukan tamminen, mutta espressossa ja mausteiden vyöryssä on oma jylhä vahvuutensa. Havuisuutta, märkiä lehtiä, eucalyptusta, akaasiahunajaa, mustaa teetä, herukkaa, lakritsia. Komea ja varsin pitkä finaali. Vesilisä saa kerman ja hedelmät pintaan.

Arvio: Hyvin erilainen sherrypommi. Pääosin hieno viski, hetkittäin jopa aivan loistava. Karheus ja metsäinen puoli tuovat tähän kosolti omalaatuisuutta ja jotain sellaista, minkä muistaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Edradour 15 yo The Fairy Flag 46%

Edradourin 15-vuotias Fairy Flag julkaistiin jo vuonna 2014. Aivan poikkeuksellisen sekavalla ja kummallisella etiketillä varustettu viski on kypsynyt tiettävästi ensin kahdeksan vuotta ex-bourbonissa ja sen jälkeen loput seitsemän vuotta ensimmäisen täytön ex-olorosossa.

Maistelussa vaihteeksi miniatyyriversio.

Edradour 15 yo The Fairy Flag

(46%, OB, +/- 2017, Ex-Bourbon & Fresh Oloroso Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen, pähkinäinen ja varsin nahkainen. Mukavasti luonnetta, yrttistä napakkuutta ja multaisia sävyjä. Tallisuutta, sikaria, luumuhilloa, hiukan kirpeää appelsiinia. Tammisuus on osin niskan päällä, ja taustalta puskee kevyempiä, hedelmäisiä ja vaniljaisia sävyjä. Rusinaa, parafiinia, rautaa. Vesilisällä löytyy kevyttä mentholisuutta.

Maku: Sherryinen ja maukas. Miellyttävä yhdistelmä suklaista makeutta ja hedelmäistä kermaisuutta. Vaniljakastikkeessa on tölkkipäärynää ja viinirypäleitä, suklaan seassa taas appelsiinia ja rusinaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja yrttisyys edelleen napakkaa. Pekaanipähkinää, maltaisuutta, miedon tammisia sävyjä. Hiukan kerrostunut, mitä tammeen tulee. Jälkimaku jää selvästi kevyemmäksi, maitosuklaa ja pähkinäisyys ovat näyttävästi esillä. Mausteisuutta, kevyttä maustepippurisuutta, pehmeää maustekakkua. Rautaisuutta ja rikkisyyttä tulee loppua kohden melko reippaasti esiin. Keskipitkä finaali ohenee lopulta selvästi. Vesilisä saa parafiinin ja kynttilävahat pintaan.

Arvio: Pääosin todella maukas sherryttely, mutta pienet tyylirikot vähän särähtävät. Tuoksu on valioluokkaa, maussa jäädään selvemmin huipulta. Silti oivallinen viski omassa kategoriassaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Magazine 84/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Neil Ridley).

Mortlach 18 yo 1998/2016, Signatory for TWE 55,8%

Maistelussa on tällä kertaa poikkeuksellisen mielenkiintoinen Mortlach. Kyseessä on 54 kuukautta ex-sherrytynnyrissä (Oloroso) jälkikypsytetty single cask. Väriä viski on ainakin ehtinyt saada siinä ajassa reippaasti.

Tällaisen tuotteen taustalla on tilanne, että tislaamolla on ollut alkujaan samana päivänä täytettyjä ex-bourbontynnyreitä (todennäköisesti kolme), joissa viskiä on ensin kypsytetty 13,5 vuotta. Sen jälkeen ne on koottu tähän Oloroso-tynnyriin numero #5, jossa viski on kypsynyt vielä tuon 4,5 vuotta.

Samanlaisia ”rakenneltuja” single caskeja on harrastanut myös moni muu, tunnetuimpana tänä päivänä varmaankin Glendronach, jonka keskimääräisestä sherrytynnyrissä kypsyneestä single caskista saadaan aina helposti yli 600 pulloa. Mikäli se viski olisi ollut siinä samassa tynnyrissä koko ikänsä, 20 vuodessa jäljellä olisi enää parin sadan pullon verran tavaraa, koska enkelit ottavat aina osansa.

Mortlachin tislaamo on varsin maskuliinisessa maineessa (”The Beast of Dufftown”) ja on tehnyt keskimäärin todella lihaisaa ja painavaa tislettä. Oma ylittämätön Mortlach-elämykseni on tähän mennessä ollut Keppana Kellarissa pari vuotta sitten maistettu vuoden 1978 Rare Malts -pullote.

Mortlach 18 yo 1998/2016, Signatory for TWE

(55,8%, Signatory for The Whisky Exchange, 12.5.1998–16.5.2016, Hogsheads + Sherry Butt Finish, Cask No. 5, 681 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mielenkiintoinen, vahvan multainen ja napakan eucalytusmainen ensivaikutelma. Rommimainen sokerisuus ja voimakas Oloroso. Silti aavistuksen sulkeutunut. Nahkaisuutta, huonekaluvahaa, tammea, maakellaria, pähkinäisyyttä, hiukan marjaisuutta ja luumua, sitrusta taustalla. Vesilisällä löytää kuivalihan ja saa vielä vähän enemmän vahamaisia piirteitä auki.

Maku: Todella voimakas, suorastaan peto viskiksi. Painava öljyisyys ja Mortlachille leimallinen lihaisuus (beef jerky) tulevat täysillä päälle. Erittäin mausteinen, pippurinen, viikunainen, yrttinen ja paahdetun pähkinäinen. Oloroso maistuu osin kerrostuneena, mutta tämän voima puhuttelee lujaa. Hapahkoa sitrusta, tanniinisuutta, karvasta suklaisuutta. Samalla sitä vastaan löytyy makeaa siirappia ja tiettyä öljyistä imelyyttä. Jälkimaku puskee edelleen päälle kuin höyryjyrä. Pippurisuutta, tanniineja, silkkaa tammea. Eucalyptusta, lakritsia, suklaata, suolaisuutta, sikaria, pähkinää. Hieno makean ja mausteisen näytelmä. Pitkä finaali. Vesilisä tuo paahdetta paremmin esiin, tiettyä tupakkaisuutta jopa.

Arvio: Äärettömän iso Mortlach. Todella hieno elämys. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 89/100.

Glenisla 28 yo 1977/2006, Signatory 48,6%

Kuulostaako Glenisla tutulta? Ei ihme, jos ei ole tullut vastaan. Glen Keithin turvesavuista tuotantoa on pullotettu kahdella nimellä, jotka ovat Glenisla ja Craigduff.

Yhden Glenislan olen aikoinaan päässyt maistamaan, Craigduffia en ole nähnyt koskaan. Ollaan siis jännän äärellä.

Glenisla 28 yo 1977/2006, Signatory

(48,6%, Signatory, 7.7.1977–10.3.2006, Cask No. 19598, Hogshead, 274 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ikääntyneen hedelmäinen, vaniljainen ja miedon turpeinen. Turve tuntuu enemmän kosteana kuin varsinaisen savuisena. Kuivaa tammea, mausteita, minttua, kurkkupastillista raikkautta. Varsin nätti tuoksu, mutta aavistuksen ohut ja ujo. Omenaa, apilaa, kukkaisuutta. Vesilisä tuo hienosti mausteet ja vaniljan esiin.

Maku: Alkuun todella öljyinen, mutta runko paljastuu nopeasti erittäin kevyeksi. Balanssi on haastava. Ensin on runsaasti hedelmäistä siirappisuutta, sen jälkeen tammi puraisee kiinni ja kuivattaa kaiken hyvin happamaksi. Tölkkipäärynän ja hedelmäsalaatin jälkeen löytyy enää maltaisuutta, vihreää teetä, hapokkuutta, mietoa ja kosteaa turpeisuutta. Pippurisuutta riittää. Jälkimaku on tammen yliohjautuvuuden takia hiukan huterissa kantimissa. Happamuutta, maltaisuutta, pippurisuutta, ruohoisuutta, kitkerää appelsiinia, hiukan salmiakkia, edelleen sitä vaimeaa turvetta. Silti finaali on melko pitkä. Vesilisä antaa hedelmille lisää tilaa, mikä tekee tälle todella hyvää.

Arvio: Vaikea viski, joka ei oikein edes palkitse. Tuoksussa on hetkensä, mutta muuten balanssi on hiukan hukassa. 83/100

Clynelish 19 yo 1996/2016, Signatory for The Bonding Dram 50,9%

Maistelussa pitkästä aikaa oikein kunnon Clynelish-pullote, Belgiaan pullotettu single cask.

Clynelish 19 yo 1996/2016, Signatory for The Bonding Dram

(50,9%, Signatory for The Bonding Dram, Single Malt Whisky Shop & Prima Vinum, The Un-Chillfiltered Collection, 27.6.1996–21.4.2016, Cask No. 6406, Hogshead, 269 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen, hapokas, vahamainen. Ruohoisuutta, varsin aktiivista tammisuutta, mehiläisvahaa ja parafiinia. Hunajaa ja kovia toffeekarkkeja, mutta pääosin makeus jää happaman heinän ja tammen taakse. Hiukan vaniljaa ja karkkisuutta sentään löytyy. Varsin sulkeutunut. Vesilisä tuo hedelmäkarkit kunnolla esiin, avaa kukkaisuutta ja mandariinia. Sulkeutuneisuus katoaa veden kanssa saman tien.

Maku: Vahamainen ja mineraalinen, tuoksua tutumpi Clynelish-fiilis saman tien. Silti ruohoinen happamuus ja yleinen hapokkuus ovat ehkä pykälän verran liikaa pinnassa omaan makuuni. Tammi puree melko tiukasti kiinni saman tien, mausteet iskevät reippaasti ikeniin. Suutuntuma on öljyinen ja vahamainen, hyvin toimii. Hapanta maltaisuutta, heinää. Hiukan kukkaista ja vaniljaista herkkyyttä on sentään jäänyt, vaikka happamuus pyrkii niskan päälle. Jälkimaku on todella mausteinen ja tanniininen, hapokas ja suolainen. Ruohoisuutta, sitruksisuutta, mehiläisvahaa, pippurisuutta. Varsin pitkä ja kihelmöivä finaali. Vesilisä saa esiin sävyjen kirjon, lakritsista ja hedelmäkarkeista lähtien. Wow. Balanssi on heti aivan toista luokkaa. Harvoin on niin, että lisätty vesi tekee näin dramaattisen vaikutuksen.

Arvio: Vesilisällä merkittävästi parantuva yksilö, jossa riittää tutkittavaa. Klassinen ja varsin upea Clynelish, kun oikea voimakkuus löytyy. Sitä ennen kovasti hapan ja sulkeutunut. 87/100

Port Ellen 22 yo 1979/2002, Silent Stills 59,3%

Maistelussa Waldhaus am See -viskibaaria ja sen World of Whisky -myymälää varten pullotettu Port Ellen. Kyllä näiden edessä aina vähän hiljaiseksi vetää.

Port Ellen 22 yo 1979/2002, Silent Stills

(59,3%, Signatory, Silent Stills for World of Whisky St. Moritz, 16.11.1979–9.11.2002, Cask #6792, Refill Sherry Butt, 518 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, heinäinen, rusinainen ja lakritsinen. Hedelmäistä makeutta, pientä siirappisuutta, vahamaista tammisuutta. Happoisuutta, mausteisuutta, mukavaa purevaa merellisyyttä ja mineraalisuutta. Vesilisä availee nahkaisia sävyjä.

Maku: Toisaalta makean rusinainen, toisaalta kuivan turvesavuinen ja heinäinen. Salmiakkia ja lakritsia riittää. Karkkisuutta, kuivattua aprikoosia ja banaania, metisyyttä, vaahterasiirappia. Suutuntuma on melko kuiva. Jälkimaku on erittäin pippurinen ja kuivan savuinen. Tuhkaa, nokisuutta, happoisuutta. Vähitellen tammen makeus ja rusinaisuus nostavat päätään. Erittäin pitkä ja voimakkaan mausteinen finaali. Vesilisä tuo mukaan pientä tunkkaisuutta ja nahkaisuutta.

Arvio: Kaikin puolin tyylikäs ja samalla todella voimakas Port Ellen. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 91/100 (per 3).

Inchmurrin 22 yo 1993/2016, Signatory 58,5%

Loch Lomondin Inchmurrin-indiepullotteet ovat varsin harvinaisia. Tislaamon tuotanto on ollut luvalla sanoen vaihtelevaa, mutta ehkä tässä viskissä voi olla jotain mielenkiintoistakin.

Inchmurrin 22 yo 1993/2016, Signatory

(58,5%, Signatory Vintage, 24.5.1993–4.3.2016, Cask #2851, Hogshead, 218 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, kuivan tamminen ja varsin hunajainen. Metisyyttä ja kukkaisuutta, öljyisyyttä ja ananasmehua. Varsin miellyttävä tuoksu. Taustalla tiettyä antiikkisuutta, vahattua puuta, aavistus paahteisuutta. Kevyt heinäisyys. Karkkisuutta, vaniljaa, kuivattua aprikoosia. Vesilisä nostaa esiin kurkkupastilleja.

Maku: Voimakas ja erikoisen esanssinen. Hedelmäisyyttä löytyy joka lähtöön, aina raikkaasta päärynästä aprikoosiin ja hedelmäkarkkeihin (Ässä Mix). Öljyisyys on järeää ja sen mukana tulee erittäin tiukka maustelasti. Pippurisuutta, inkivääriä. Aktiivinen, poltteleva tammisuus. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä. Hunajaisuus yhdistyy johonkin hiukan eltaantuneeseen. Ylikypsää hedelmää ja hapokkuutta. Todella outo jälkimaku, jossa korostuu sinihomejuusto (!). Erittäin voimakas Roquefort hallitsee. Mukana ovat myös kihelmöivä mausteisuus, vahva tammisuus, karkit ja hunaja, kevyt paahteisuus ja salmiakkisuus. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo aniksen ja auttaa keventämään tammen yliotetta.

Arvio: Osin mielenkiintoinen ja iäkkään tuntuinen viski, osin vain outo. 83/100