Month: lokakuu 2015

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 007, 56,3%

Laphroaigin 200-vuotisjuhlavuosi on ollut sarjassaan loistava: onnistunut 15-vuotias, upea Cairdeas 2015, komea 21-vuotias FoL-jäsenille ja kaiken huipuksi yltiöpäinen 32-vuotias, joka vei homman vielä ihan omalle tasolleen.

Silti tämän juhlavuoden julkaisut eivät olisi olleet täydellisiä, jos tislaamolta ei olisi tullut myös Cask Strength -pullotetta. Nyt käsillä on tuo Batch 007.

Monien tuotetta maistaneiden mukaan kyseessä on karamellisin CS koskaan. Jos näin on, en pane pahitteeksi. Ei muuta kuin drami lasiin ja lennolle.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 007

(56,3%, OB, Bottled 01/2015, Batch No. 007, 70 cl)

Tuoksu: Rotevaa turpeisuutta ja kuivaa hiilisavua, pistävää lääkemäisyyttä ja muhkeaa luumuisuutta. Ison viskin tuoksu, iskee heti täydellä voimalla. Nokisuutta, palvikinkkua, rancio-fiilistä. Ylikypsää hedelmää, runsaasti rusinaa. Varsin imelä, karamellimainen yleisilme. Suurherkkua! Vesilisä avaa sitrusta selvästi.

Maku: Pisteliäs lääkemäisyys kohtaa siirappisuuden ja karamellin. Terävä turvesavu leikkaa hienosti toffeeta ja rusinaa, tasapaino on yllättävän hyvä näinkin korkeaoktaaniselle tuotteelle. Tammi tuntuu nuorekkaana ja rapsakkana, mausteet potkivat kunnolla. Suutuntuma on keskitäyteläinen, öljyinen ja voimakas. Ylikypsää hedelmää, pekonia, hiilisyyttä, painavaa lyijyisyyttä. Jälkimaku alkaa erittäin siirappisena ja mausteisena, vaikka tekstuuri ei muistutakaan mitään rasvapommia. Tummaa suklaata, kahvia, savupalvia, turvetta, tammea, mausteita, pippurisuutta. Hulppea, pitkä finaali. Vesilisällä tulee pintaan mineraalisuutta ja sitruksisuutta.

Arvio: Ylitti odotukset. Massiivinen nuorehko Laphroaig, jossa on voimaa ja nopeutta. Huh. Jos Laphroaig on muutoin menettänyt jotain alkuperäisestä luonteestaan, tämä on pysynyt lähellä täydellistä aina. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 88/100.

Bowmore 21 yo 1973, 43%

Bowmoren arvostetuimpia julkaisuita ovat nämä vuosikertapullotteet menneiltä vuosilta. En ole vielä koskaan päässyt tällaista aitoa 1970-luvun alun herkkua maistamaan, joten odotukset ovat nousseet jo kauan sitten jaloilleen ja juosseet nummien yli kuin hirvet.

Uppoudun seuraavan parin tunnin ajaksi tähän. Tuoksu on ainakin mahtava…

Bowmore 21 yo 1973

(43%, OB, 1973–1994*, 70 cl)

Tuoksu: Laventelia ja salmiakkia, silkkaa parhautta. Juuri sitä Bowmorea, joka itseeni kovimmin kolahtaa. Kolakarkkia ja karamellia, eucalyptusta ja sitruksisuutta. Kukkaisuutta ja hyvin hentoa nuotiosavua. Herukkaisuutta, omenaa, intensiivistä öljyisyyttä ja aromaattisuutta. Rusinaa, luumua, suklaata. Upea tuoksu.

Maku: Laventelia, suklaata, salmiakkia. Melko kuiva tammisuus tuo hyvin mausteisuutta pintaan, ote on napakka. Kolakarkkinen makeus kohtaa mineraalisuuden ja kuivan nuotiosavun, rusinaisuus ja luumuisuus tuovat tiettyä muhkeutta. Suutuntuma on silti korkeintaan keskitäyteläinen, mikään jättiläisviski ei ole kyseessä vaan ennemminkin herkkä ja hienopiirteinen yksilö. Pientä herukan karvautta löytyy myös, mustaa teetä ja pientä paahteisuutta. Jälkimaussa karvaus korostuu aluksi enemmänkin, tumma suklaa ja nahkaisuus ottavat valtaa. Aavistus metallisuutta. Vähitellen karamelli, salmiakki, nuotiosavu ja herukka tulevat. Pitkä, kaunis finaali.

Arvio: Kaunis ja tasapainoinen viski. Herkullinen yksilö laventelin aikakaudelta. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 1).

Mackinlay’s Shackleton Rare Old Highland Malt 47,3%

Shackleton’s Rare Old Highland Malt on Richard Patersonin rakentama replica viskistä, jota Sir Ernest Shackletonin retkikunta vei sata vuotta sitten Etelänapamantereelle mukanaan. Luin taannoin Neville Peatin kirjan aiheesta, joten täytyyhän tämä nyt sitten maistaa.

Käsissä on ykkösversiota eli The Discovery -pullotetta. Kakkosena tuli markkinoille The Journey, tiettävästi samantyyppisellä 1980-luvun alun Glen Mhoriin perustuvalla rungolla. Kolmospullote lienee matkalla markkinoille, koska nuo kaksi pullotetta on aika lailla myyty loppuun.

Shackleton’s Rare Old Highland Malt

(47,3%, Blended Whisky, 50000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivan hedelmäinen, mausteinen ja runsas. Iäkästä tammisuutta, kuivattua luumua, kosteaa farmimaisuutta, maatuvia lehtiä. Kirpeää sitruksisuutta ja mineraalisuutta. Hienon ikääntynyt vaikutelma. Vain pieni maltaisuuden ja vaniljaisuuden ailahdus tuntuu nuorekkaalta. Vesilisä tuo pientä hiilisyyttä.

Maku: Melko kevyeen runkoon on saatu pakattua hieno kattaus varhaisempaa Highland-tyyliä. Kuivakkaa tammea, runsasta mausteisuutta, mineraalisuutta, pientä turvesavua, vahamaisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja osin kihelmöivä. Appelsiinimarmeladia, viikunaa, maanläheisyyttä, nahkaisuutta. Hapokas maltaisuus. Jälkimaku yllättää turvesavullaan, paljon Convalmore-henkeä ja vahamaisuutta, tiettyä mineraalista purevuutta ja vanhaa tammea. Appelsiininkuorta, ruohoisuutta, vaniljaa, heinää, salmiakkia, suolaisuutta, hapokkuutta. Vesilisällä löytyy minttua ja tietty nokisuus korostuu.

Arvio: Myönteinen yllätys. En osannut odottaa muuta kuin markkinointitemppua. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 4).

The Dalmore 12 yo 40%

Dalmoren 12-vuotias on tislaamon core expressions rangen ikuistuote, joka on pitänyt pintansa NAS-vyöryn keskellä. Myönnän heti, että en ole ikinä oikein pitänyt tästä, mutta maistetaan nyt taas, kun kohdalle sattui.

The Dalmore 12 yo

(40%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja siirappinen. Tuoksusta muistan heti, miksi en ole tästä koskaan erityisemmin pitänyt. Märkää pahvia, Weetabixia, ummehtunutta hedelmäisyyttä. Karvasta sherryisyyttä. Rusinainen happamuus ja hedelmäisen siirappinen makeus eivät oikein kohtaa. Vappusiman kelluvat rusinat… Hah.

Maku: Paksu, sokerinen maltaisuus käy heti päälle. Vaahtoava maltaisuus. Pahvinen maltaisuus. Siirappisuus on paksua ja hedelmäisyys edelleen ylikypsää. Rusinaisuudessa on hapokas sävy. Suutuntuma on kuitenkin nätisti balanssissa, täyteläisyys tämänikäiseksi viskiksi kohdallaan. Sherryisyys on hapahkoa ja hiukan päälleliimattua. Appelsiinia ja muuta makeaa sitruksisuutta löytyy. Jälkimaku rouhii edelleen makealla tontilla, valuttaa siirappia ja pukkaa pientä pähkinää. Tumma suklaisuus korostuu, nahkaiset sävyt, taatelikakku. Finaalille jää kuitenkin toivomaan selvästi lisää mittaa.

Arvio: Siirappinen perusviski, jonka tasapainoa järkyttävä maltainen happamuus ei erityisemmin säväytä. Eväitä olisi enempäänkin. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 7). Whisky Magazine 72/100 (Dave Broom), 80/100 (Martine Nouet).

BenRiach 10 yo Curiositas 46%

BenRiach toi turpeistetun kymppivuotiaan markkinoille jo vuonna 2004, mutta paikkansa ja alkoholiprosenttinsa se vakiinnutti vasta vuoden 2006 paikkeilla.

Ensimmäinen versio oli vahvuudeltaan 40%, nyt käsissä on 46%:n vahvuudella pullotettu miniatyyri. Ja kerrankin minissä on oikein päivämäärä ja kellonaikakin painettuna etiketin sisäpintaan: 28.11.2013 kello 15.13.

BenRiach 10 yo Curiositas

(46%, OB, 2013, Peated Malt, 5 cl miniature)

Tuoksu: Vahva sisäkumi. Poltettu sellainen. Turvesavun keskellä tuntuu nuorta tammisuutta ja raa’ahkoa päärynää. Hapokas vaikutelma, kireää maltaisuutta. Suolaisuutta ja märkää ruohoa. Lihaisuutta, palvikinkkua ja pekonia. Jotain paahtoleipämäistä myös. Hiukan yksioikoinen. Vesilisä avaa kuivaa suolakivimäisyyttä.

Maku: Turvesavu, imelä juuresmaisuus ja kihelmöivä mausteisuus hallitsevat makua. Sisäkumi on edelleen vahvana ja tunkkaisena mukana kuvioissa. Lihaisuudessa korostuu savumakkara. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin tasapainoinen. Hedelmäisyydessä on omenaa, päärynää ja ananasta. Tammi kuivahtaa vauhdilla. Jälkimaku alkaa kuivuvana ja tammisena, turvesavu tiivistyy suolaiseksi ja hiukan tervaiseksi. Apteekin salmiakkia, kuivalihaa, paahtoleipää, päärynää, inkivääriä, imelyyttä, hunajaa, napakkaa mausteisuutta. Keskipitkä finaali jää hienosti makean ja suolaisen rajalle. Vesilisä korostaa kuivaa puolta tästä, vie imelyyttä mukanaan.

Arvio: Sisäkuminkäryinen savuviski löytää itsensä jälkimaussa. Silti kokonaisuus on pykälän heikompi kuin muistin, osittain yksioikoinen. Ihan hyvää tämä toki on. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100. Whisky Monitor 87/100 (per 4). Whisky Magazine 77/100 (Martine Nouet), 75/100 (Dave Broom).

Bowmore 15 yo 1996/2012, Douglas Laing Director’s Cut 52,2%

Vielä toinen Bowmore pöytään Douglas Laingilta erinomaisen Old Malt Caskin jälkeen. Nyt on puulaatikkokin ympärillä.

Bowmore 15 yo 1996/2012, Douglas Laing Director’s Cut

(52,2%, Douglas Laing, Director’s Cut, 4/1996–1/2012, Refill Hogshead, Cask No. 8034, 290 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen, makean hedelmäkarkkinen ja miedon savuinen. Omenaa, aprikoosihilloa, makeaa herukkaisuutta. Todella tumman havuinen ulottuvuus, melkein Highland Parkia muistuttava kanervahunajaisuus. Tamminen puraisu on nuorekas ja voimakas. Turvesavu on salmiakkista ja vahvaa. Vesilisällä tumma paahteisuus korostuu entisestään.

Maku: Kanervahunajainen, herukkainen, sitruksinen ja makea. Tumman hiilinen turvesavuisuus. Hyvin erikoinen yhdistelmä Bowmorelle, lähempänä Highland Parkia ja hetkellisesti jopa Caol Ilaa. Suutuntuma on öljyinen ja painava, suolaista voita ja rasvaista karamellisuutta. Tasapaino on vähän rajoilla, muuten toimii hienosti. Jälkimaku on tumman yrttinen, lihaisa, turpeensavuinen ja rasvainen, moottoriöljyinen ja lujaotteinen. Ylikypsää hedelmää, grillattua lihaa, tuhkaisuutta, currya ja mausteisuutta. Erittäin järeä, melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa Sisu-pastillia, tummaa hedelmää ja yrttisyyttä ennestään.

Arvio: Järkälemäinen viski Bowmoreksi. Tasapainon hakemisesta huolimatta todella hyvää lajissaan. 88/100

Bowmore 14 yo 1996/2011, Douglas Laing Old Malt Cask 50%

Bowmorea 1990-luvun puolivälistä, oletettavasti hyvin perustasoista tavaraa. Lähtökohtaisesti tämä ei herätä suuria tunteita, mutta kiinnostaa, totta kai.

Bowmore 14 yo 1996/2011, Douglas Laing Old Malt Cask

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 12/1996–1/2011, Refill Hogshead, Cask No. 6837, 277 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen ja raikas, hyvin tarkasti nyky-Bowmoren profiilin mukainen. Nuotiosavua, lakritsia, sitruunaa. Kuivaa tammisuutta, akaasiahunajaa. Vesilisällä Pastirol-pastillit löytyvät.

Maku: Tuoksusta tulee yllättävän iso hyppy eteenpäin. Lakritsinen ja roteva, sitruunainen ja suurimuotoinen. Pieni lihaisuus, pekonia ja savumakkaraa. Herukkainen ja hilloinen, todella maukas ja tasapainoisen tamminen. Suutuntuma on öljyinen ja mausteinen. Valkopippuria, inkivääriä, minttua, tervaa. Jälkimaku on salmiakkinen ja suolainen, merellinen ja runsas. Todella hieno ja räiskyvä, raikkaan sitruksinen ja yrttinen. Eucalyptusta, kurkkupastillia. Melko pitkä ja runsas finaali. Vesilisä saa herukkaisuuteen vielä uuden tason.

Arvio: Erinomainen nyky-Bowmore, voimakas ja runsas. Suuri myönteinen yllätys. 89/100

Glenfarclas 1996/2011 Premium Edition 46%

Glenfarclas on pullottanut monenlaista vintagea Saksan markkinoille. Niistä on hiukan geneerinen vaikutelma, mutta se perustuu pelkästään mielikuviin. Nyt käsissä yksi ihan oikea Premium Edition, joten maistetaan.

Glenfarclas 1996/2011 Premium Edition

(46%, OB, 1996-2011, Sherry Casks, Casks No. 1060-1063 distilled 6.3.1996 & No. 3244-3253 distilled 13.5.1996, bottled 20.04.2011, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen ja maitosuklainen, neilikkainen ja piparkakkuinen. Maustekakkua, taatelia, kevyttä mausteöljyä. Tummaa sokerisuutta. Paksu, melko roima maltaisuus. Sherryisyys on runsasta ja olorosomaista, nahkaista ja pähkinäistä. Satulaa ja tallia, hiukan poltettua tulitikkua. Vesilisä avaa kukkaisia ja hedelmäisiä piirteitä.

Maku: Sherryinen ja mausteinen. Kahvisuutta, maustekakkua, taatelia, kanelia, neilikkaa. Yllättävän runsas ja räiskyvä. Maltaisuus on kuivaa ja kireää. Suutuntuma on öljyinen ja keskitäyteläinen. Jälkimaku on todella mausteinen ja runsas. Maustekakku ja neilikka ovat erittäin vahvoina pinnassa. Kahvin kireyttä, happamuutta, tummaa suklaata. Nahkaisuutta, tallia, satulaa, ruohoisuutta, hiukan pippuria. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo yrttejä, etenkin eucalyptusta pintaan.

Arvio: Kauniin tasapainoinen ja silti runsaan uloitteikas Glenfarclas. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).

Teaninich 10 yo Flora & Fauna 43%

Teaninichin Rare Malts -julkaisun muistan suurena yllättäjänä, mutta muuten vaikutelmani tislaamosta on jäänyt ohuille kantimille. Flora & Faunalla ajattelin korjata hiukan tilannetta.

Teaninich 10 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Päärynäinen, sitruksinen ja raikas. Vaniljaisuutta, akaasiahunajaa, Pectus-pastillia. Miellyttävä heinäisyys ja kukkaisuus. Kuivahkoa maltaisuutta ja nättiä, rapeaa tammisuutta. Vihreää teetä ja limettiä. Varsin houkutteleva omassa tyylissään.

Maku: Raikas ja virkistävän sitruksinen. Mukava tamminen mausteisuus, viileä eucalyptusmaisuus ja minttuisuus. Hedelmäisyys on kepeydessään varsin runsasta, makea limetti maistuu. Suutuntuma on melko kevyt ja öljyinen. Vihreä tee ja ruohoisuus ovat korostuneita. Jälkimaku tuo vahvaa vaniljaa pintaan, löytyy hedelmäteetä ja miellyttävää sitruksisuutta. Heinäisyyttä, ruohoisuutta, yrttisiä piirteitä. Keskipitkä, kaunis jälkimaku.

Arvio: Aivan oivallinen, melko kuivassa profiilissaan nautittava Flora & Fauna -pullote. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 3).

Glenmorangie Duthac 43%

Suhteeni Glenmorangieen on osin komplisoitunut. En ole koskaan innostunut oikein mistään julkaisusta, mutta silti tislaamon tuotanto jaksaa aina vain kiinnostaa. Dr Billin yritteliäisyys herättää tiettyä kunnioitusta, jota en edes yritä peittää.

Nyt käsillä on Duthac, vuoden 2015 uutuuksiin kuuluva pullote uudesta Legends Collectionista. Tämän viskin takana oleva legenda on St. Duthac, Glenmorangien kotikaupungin Tainin suojelupyhimys. Viskibisnes on tarinabisnes.

Viski on tällä kertaa kypsynyt ex-bourbonissa, ja koska Dr Bill on puuteknologiamiehiä, viimeistelyssä ei ole säästelty: tässä on käytetty finistelyyn kahta tynnyrityyppiä, ex-Pedro Ximéneziä ja hiillettyjä virgin oak -tynnyreitä. Mielenkiintoista ja osin häiritsevää – joten maistamaan.

Glenmorangie Duthac

(43%, OB, NAS, 2015, Travel Retail Exclusive, Legends Collection, 70 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta ja vaniljaa, päälleliimattua makeutta. Todella rakennellun oloinen kokonaisuus. Paahteisuus ja hedelmätee kohtaavat leivosmaisuuden ja marsipaanikuorrutuksen. Vaniljakastiketta, makeaa omenaa, rusinaisuutta, tölkkipersikkaa, ylikypsää luumua. Kerrostuneisuus pistää nenään.

Maku: Suussa paletti on selvästi tuoksua paremmin kasassa, mutta silti kerroksellisuus on huomattavaa. Siirappinen makeus, tamminen mausteisuus, maltainen happamuus ja hedelmäinen hapokkuus hakevat koko ajan balanssia. Rusinaisuus ja vaniljaisuus erottuvat toisistaan erillisinä komponentteina. Suutuntuma on keskitäyteläinen, runko on sinänsä virheetön. Jälkimaku on alkuun huomattavan makea ja sokerinen, ennen kuin nuorekas tammisuus puree kiinni ja happamuus nousee. Hedelmäisyyttä, siirappia, luumua, maitosuklaisuutta, puuromaisuutta. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Kerrostunut ja rakenneltu. Ei kolahda oikein millään tasolla, vaikka laatua onkin tarjolla. En löydä tämän sielua. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 90/100 (Joel Harrison), 81/100 (Annabel Meikle).