Month: marraskuu 2019

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition 43%

Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko saapuu kolmannelle etapille, eikä taju ole ainakaan vielä lähtenyt. Lagavulinin vuoden 1979 Distillers Edition oli aivan omaa luokkaansa, joten väliin piti ottaa vuoden 2006 Special Release.

Nyt on taas maistelussa DE-pullote, vuoden 1989 tuotannosta ja vuonna 2005 pullotettuna.

Tätä moni on pitänyt 1980-luvun parhaana DE-julkaisuna Lagavulinilta, mutta omissa kirjoissani vuoden 1987 DE on niin järjettömän kova, että ihmettelen, jos tämä nousee ihan sille tasolle kuitenkaan.

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition

(43%, OB, 1989–2005, Batch No. lgv 4/493, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja kuminen. Kumisaapasta on oikein kunnolla mukana. Sukulakua, lakritsikastiketta, hiukan tervaisuutta ja runsaasti turvesavua. Pippuria, hiilisyyttä, tervaleijonaa, viinisyyttä, rusinaa, chorizoa. Tumman hilloinen ja yrttinen, mutta kumi dominoi aavistuksen liikaa.

Maku: Kumia, sherryä, sukulakua ja turvesavua. Tervaleijonaa, mustaherukkahilloa, cassis-likööriä, hapanta savuisuutta, pientä sekavuutta. Uuniomenaa, rusinaa, luumuhilloa, suklaakastiketta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hetkellisesti pippurisen pistävä. Yskänlääkemäisyys jättää alleen chorizon ja grillatun paprikan. Jälkimaku liikkuu tummissa maisemissa. Happamuus ja pieni karvaus korostuvat. Turvesavu, hiilisyys, viinisyys ja muhkea kumi ovat toki jatkuvasti mukana. Tervaleijonaa, mustaherukkaa, pistelevää pippurisuutta, tammea. Rusinaa, lääkemäisyyttä, suklaata. Melko pitkä finaali.

Arvio: Nyt sattui pieni pettymys, kun odotukset oli viritetty niin äärimmäisen korkealle. Tämä jää selvästi 1990- ja 1991-pullotteista jälkeen. Kumi on hiukan liian hallitseva ja yleisilme on sen takia ummehtunut alusta loppuun. Paljon tässä on erinomaistakin, mutta silti 1987-pullote liikkuu aivan eri sfääreissä. 88/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2006, 57,5%

Marraskuun lopun synkkyyden kunniaksi Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko jatkuu. Eilinen vuoden 1979 Distillers Edition otti luulot pois, joten eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa radikaalisti voltteja.

Tänään maistelussa Lagavulinin varsin varhaista kuutoserää tästä Special Releases -klassikkosarjasta.

Sarjan tämänsyksyiset pullotteet ovat ulkomuodoltaan tyyliteltyjä ja ehkä jonkun mielestä jopa fancyjä. Jotenkin tämä vanha spartalainen tunnelma puhuttelee itseäni enemmän kuin lehtikuviot ja hörhelöt.

Lagavulin 12 yo Special Release 2006

(57,5%, OB, Bottled 2006, 6th Release, 70 cl)

Tuoksu: Tuima turvesavu ja yllättävän erottuva mentholi ovat keulassa. Reippaasti kumia, aktiivista tammea, vegetaalisuutta, hiilisyyttä ja suolaa. Vanilja ja Key Lime Pie tuoksuvat. Mineraalisuutta, hiukan lääkemäisyyttä ja bensaa. Melko kuiva kokonaisuus – ja hieno. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja makeutta.

Maku: Voimakas, sitruksinen ja turvesavuinen. Vegetaalinen turve hallitsee, mutta tietty mineraalisuus ja mentholi pitävät paketin kasassa ja riittävän kuivana. Hiilisyyttä, hapokkuutta, tuhkaa. Suutuntuma on täyteläinen ja pippurisen pureva. Sitruunan rinnalle nousee vihreää omenaa ja pientä kinuskista makeutta. Kumi on edelleen mukana, samoin lääkemäisyys ja bensa. Jälkimaku paljastaa vihdoin hiukan tervaa, salmiakkia ja kuivalihaa. Silti finaali pyörii yhä turvesavun, kumin ja mentholin ympärillä. Mineraalisuutta, lääkemäisyyttä ja tuhkaa riittää pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä korostaa hiukan kitkeryyttä.

Arvio: Herkullinen, mentholin ja kumin sävyttämä Lagavulin. Vakuuttava esitys mutta taas hiukan erilainen kuin muut tämän sarjan viskit, mitkä olen päässyt maistamaan. 91/100

Lagavulin 1979 Distillers Edition 43%

Maistelussa tällä kertaa suurklassikko, legendaarinen Lagavulin, sarjansa ensimmäinen. Tätä vuonna 1979 tynnyriin pistettyä Distillers Editionia on tiettävästi pullotettu vain vuonna 1997, mutta miniatyyrissä ei pullotusvuotta ole, niin kuin ei ole batch-numeroakaan. Oletus on kuitenkin vahva. Otamme hatun päästä ja ryhdymme maistoon.

Lagavulin 1979 Distillers Edition

(43%, OB, 1979–1997*, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mahtava, aivan mah-ta-va. Tervaleijonaa, turvesavua, pekonia ja savumakkaraa. Salmiakkia ja tervaa, hiukan siirappisuutta ja yrttisyyttä. Nahkaisuutta ja kuivaa tammisuutta, marjaisuutta ja sherryä. Suklaisuutta, tupakkaisuutta, pientä hiilisyyttä ja intensiivistä appelsiinia. Upea kompleksisuus ja balanssi.

Maku: Tumman turvesavuinen, syvän yrttinen ja upean sherryinen. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tuhkaa, salmiakkia ja tervaa. Tammi on erittäin kuivaa ja vahamaista, pieni nahkaisuus saa tukea pippurista ja yrteistä. Siirappia, suolaa, salmiakkilakritsia, marjaisuutta, pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hienossa balanssissa. Maut ovat syviä, integroituneita ja kompleksisia. Jälkimaku on tamminen, sherryinen ja vahamainen, öljyinen ja suolainen. Lääkemäisyyttä, pippuria, hiilisyyttä. Tervaleijona, tuhkaisuus, appelsiini, pekoni ja kaikki nyanssit elävät upeasti pitkän finaalin loppuun saakka.

Arvio: Vahvistaa viskimaailman vanhan sanonnan siitä, että sarjan ensimmäinen on lähes aina sarjan paras. Kaikista maistamistani Distillers Edition -pullotteista tämä on tähän mennessä ylivoimaisin. Hands down. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Parhaita viskibaareja: Bow Bar, Edinburgh

Edinburghin kaupungissa on viskiharrastajalle monenlaisia houkutuksia, mutta kaikista uusista viskipaikoista huolimatta oma suosikkini on edelleen vanha kunnon Bow Bar.

Olen kyllä vieraillut uusissa ja kehutuissa Usquabae Whisky Barissa, Whiski Barissa ja Devil’s Advocatessa ja voin niitä ihan suositellakin, mutta sydämestäni haluan aina kuitenkin Bow Bariin.

Matkustin Edinburghiin ensimmäistä kertaa syksyllä 2006. En ollut kummoinenkaan viskituntija, mutta kasvatin osaamistani kokemusperäisesti kiertämällä pari iltaa ja yötä kaupungin baareja ja yökerhoja kaverini kanssa. Muistan käyneeni Bow Barissa jo tuolla reissulla.

Tänä syksynä kävin siellä jälleen. Bow Barissa yhdistyy hyvän viskibaarin moni olennainen perustekijä. Viskivalikoima on pätevä, ja se kiertää – tarjolla on aina tuoreita julkaisuja ja vanhoja klassikoita rinnakkain. Paikan sijainti on erinomainen ja kynnys matala. Henkilökunta on erittäin ystävällistä, asiantuntevaa ja rentoa.

Bow Bariin on vaikea olla eksymättä, jos liikkuu Edinburghin vanhassa kaupungissa. Scotch Whisky Experiencen vieressä kulkee Royal Milelta portaat alas West Bow -kadulle, ja siinä se jo on. Katu on maisemiltaan mahtava – siellä aina muistaa, miksi Edinburghia sanottiin aikanaan Euroopan Manhattaniksi. Kaupunki oli rajattu ahtaalle alueelle ja kasvoi ylöspäin. Bow Barin ovelta osoitteesta 80 West Bow tämän näkee selvästi.

Kynnys Bow Bariin on todella matala, koska sellaista ei käytännössä ole. Ovikin on usein kadulle saakka auki, ja tiskille voi kävellä muutamalla askeleella suoraan sateesta. Hanoissa on real alea ja olutvalikoima on muutenkin ensiluokkainen. Viskit on järjestelty hyllyyn hintajärjestyksessä, enkä edes tiedä, onko baarissa varsinaista viskilistaa. Olen tehnyt päätöksiäni tunnepohjalta.

Viskihyllyn laidassa on kylttejä: Malt of the Moment £5.40. Malt of the Moment £4.20. Malt of the Moment £10.00. Kun ostin viimeksi viskiä jälkimmäisestä päädystä, baarimikko varmisti moneen kertaan, olenhan valmis maksamaan lasillisesta kympin. Vahvistin. Viime kerran viskeistä jäi tosin parhaiten mieleen Mortlachin tuore 16-vuotias, jossa oli ristiriitaisia arvioita taustalla ja sen takia pieni kohukin.

Perjantain alkuillasta huolimatta löysin baarista jopa istumapaikan. Katselin ohi lipuvaa ihmismassaa, paikallisia, turisteja, kaikenlaista kansaa. Pubin ajatus tuntui toimivan, julkinen talo, jossa moni kävi ottamassa työviikon lopuksi yhden nopean. Tunnelma oli kodikas, puheensorina täytti tilan. Seinillä näkyi tiiviisti ruuvattuna kehyksiinsä Johnnie Walkerin, Whyte & Mackayn ja Boddington’s Beerin kaltaisten alkoholibrändien mainoksia.

Bow Bar on perustettu vuonna 1987. Sen saama palkintojen ja tunnustusten määrä on huomattava. Osa näistä todistuksista on kehystettynä baarin seinälläkin.

Viskiharrastaja noteeraa palkinnoista ainakin The Whisky Magazinen myöntämän Whisky Bars of the World -sarjan kullan vuodelta 2012 ja Wee Dram Awardin Best Whisky Bar of the World -kisan voiton 2014. Tältä vuodelta palkintokaapissa on baarien ykkössija Best of Edinburgh -kisassa ja toista kertaa peräkkäin Bow Barille myönnetty Best Bar in Scotland -palkinto Scottish Hospitality Awardsissa.

Palkinnot ovat tietysti yksi asia, asiakkaan kokemus on toinen. Omat kokemukseni paikasta ovat kautta linjan hyvin myönteiset. Mutkattomuuden vastapainoksi pitää kuitenkin muistuttaa, että viikonloppuisin paikka on pahasti täynnä eikä sen takia oikein sovi keskittyneen viskitastingin pitopaikaksi.

Ylipäänsä oikein antaumukselliseen viskinmaisteluun valitsisin jonkin toisen baarin. Bow Bar on sosiaalinen kohtaamispaikka, jossa on kattava viskivalikoima, hyvät oluet ja puheliasta porukkaa. Oikein umpimielisen viskinörtin kannattaa miettiä etanoliensa kanssa askarteluun myös muita vaihtoehtoja, vaikka kyllä Bow Baristakin pipetti löytyy.

Sijainti on kuitenkin ehdoton etu, ja siksi Bow Bar on mahtava pysähdyspaikka ihan tavallisellekin viskituristille. Vinottain Bow Baria vastapäätä sijaitsee The Whisky Shop, joka on oman kokemukseni mukaan ainoa alueen asiallinen viskikauppa. Royal Mile on täynnä toinen toistaan kalliimpia viskipuoteja, jotka ovat aina tungokseen asti täynnä turisteja.

West Bow’lle ei eksy läheskään niin moni. Royal Milella vain Holyroodin päässä sijaitseva Cadenhead’s Whisky Shop on keskusta-alueen toinen suositeltava viskikauppa. Muissa voi käydä ihailemassa pulloja, mutta hinnat ovat niin poskettomia, että kannattaa säästää rahansa muualle.

Mieluiten kannattaa kävellä Bow Bariin ja maistella siellä parhaita viskejä, ennen kuin ostaa mistään mitään.

Dalwhinnie 1980/1997 Distillers Edition 43%

Maistelussa jälleen yksi vuonna 1997 pullotettu miniatyyri-DE. Tällä kertaa tislaamona on Dalwhinnie ja finistelyssä on käytetty ex-olorosoa.

Dalwhinnie 1980/1997 Distillers Edition

(43%, OB, 1980–1997*, Double Matured in Oloroso Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mausteinen ja rusinainen. Kuivaa tammea ja kuivattuja hedelmiä. Sitruksisuutta, appelsiinimehua, metisyyttä, kukkaisuutta. Hiukan jalohomeinen vivahde on mukana, samoin kevyitä oloroson piirteitä. Tammea on melko runsaasti, maltaisuus on selvästi esillä. Muroja ja mysliä, hiukan ruohoisuutta.

Maku: Metinen ja mausteinen, hunajainen ja rusinainen. Tammi on melko kuivakkaa, mutta puskee varsin reippaasti katkeruutta mukaan. Suolaisuutta, maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä. Appelsiinia, uuniomenaa, kinuskia. Suutuntuma on kermainen mutta melko kevyt, kääntyy varsin kireäksi ja mausteisen pistäväksi. Happamuutta, kanelia, hiukan luumuliköörin ja rommin sävyjä. Jälkimaku on tamminen ja maltainen, metinen ja edelleen varsin hedelmäinen. Sitruksisuutta, omenaa, hunajaisuutta. Mausteisuus pysyttelee loppuun asti pääroolissa, kanelin ja pistävän hapokkuuden saattelemana. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Hiukan ristiriitainen esitys. Tässä on paljon klassista eleganssia, mutta hapot lyövät lopulta aavistuksen yli ja kireys jää päällimmäiseksi mieleen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

The Glenlivet 1983/2003 Cellar Collection French Oak Finish 46%

Lasissa vanhaa kellarisarjaa Glenlivetiltä. Tällä kertaa viimeistely on tehty ranskalaisessa tammessa.

The Glenlivet 1983/2003 Cellar Collection French Oak Finish

(46%, OB, 1983–2003, Cellar Collection, French Oak Finish, Cask No. 2L7F901, 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen ja tamminen, intensiivinen ja tummasävyinen. Musteisuutta, nahkaa, paahteisuutta. Rusinaa, ylikypsää sekahedelmää, pientä sitruksista kirpeyttä. Tervaa ja lakritsia, mustaherukkaa, kuivakkaa lihaisuutta. Tammi on vanhaa ja elegantisti esillä. Hieno tuoksu. Vesilisä avaa briossia ja hunajaisuutta.

Maku: Tammi ja kahvi ovat pinnassa. Tanniininen ja nahkainen puoli toimii hyvin yhteen tumman yrttisen ja lakritsisen puolen kanssa. Rusinaa, kuivakakkua, pähkinää, happamuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kokonaisuus varsin kompleksinen. Paahteisuutta, mysliä, kuivattuja hedelmiä, mustaa teetä. Happojen keskellä on silti myös tiettyä kermaisuutta ja karamellia. Jälkimaku on tamminen ja napakan pippurinen. Paahteisuus ja espresso ottavat nopeasti vallan. Mustaherukkaa, rusinaa, nahkaa, hapokkuutta. Silti pieni hedelmäisyys pitää tämän kiinnostavana. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee kinuskia ja karamellia.

Arvio: Hieno Glenlivet, alkuun melko vaativa mutta lopulta hyvin vaikuttava omassa lajissaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Smoke On The Water, ”Erinomainen pullote!”

Bunnahabhain 37 yo 1968/2006, Duncan Taylor 42,1%

Maistelussa Bunnaa kultaiselta vuodelta 1968. Tunnelma on harras. Ei näitä enää kovin usein tule vastaan.

Bunnahabhain 37 yo 1968/2006, Duncan Taylor

(42,1%, Duncan Taylor, Peerless, 7/1968–3/2006, Cask No. 7010, Oak Cask, 350 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja hunajainen, runsaan mangomainen ja päärynäinen. Hiukan pölyinen tammisuus kohtaa marsipaanin ja viinikumikarkit. Hiukan pihkaisuutta, kevyttä kukkaisuutta. Ananasrahkaa, pieni jugurttirusinan ailahdus. Sitruksisuutta ja anista. Hyvin kevyt yleisilme. Vettä ei juuri uskalla lisätä.

Maku: Varsin suoraviivainen heti alkuun. Tammi tulee reippaasti läpi. Päärynää ja banaania, mangoa ja ananasta. Marsipaania, vaniljaa, runsaasti bourbonsävyjä ja mausteita. Sitruksisuutta ja inkivääriä, happamuutta ja jugurttisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Metisyys nostaa heti veden kielelle, tiettyä suolaisuuttakin löytyy. Jälkimaku on edelleen hyvin hedelmäinen ja mausteinen. Tammi kuivuu todella kauniisti. Metisyyttä, pihkaa, mangoa, ananasta, banaania, vaniljaa. Pölyisyyttä, suolaisuutta, hiukan pippuria. Heinäisyyttä, kuivaa ruohoa, minttua. Melko pitkä finaali.

Arvio: Pätevä Bunna, mutta lopulta hiukan… simppeli. Ei aivan osu omaan preferenssiini. Jotain hiukan liian dominoivaa tässä happamassa jugurttisuudessa on. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead 50,1%

Maistelussa tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyttä Glenrothesia. Tämä on aivan tuoreesta Cadenheadin Small Batch -julkaisusta, mutta tällä kertaa sitä on ujutettu Cadenheadin kaupassa myytyyn kahden desin pikkupulloon.

Tynskän jämiä on pullotettu aiemminkin tällaiseen Cask Ends -sarjaan. Viimeksi aivan äskettäin vuonna 2012 tuli tällaisia vastaavia nautittua yhden Royal Lochnagarin ja yhden Ben Nevisin verran.

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead

(50,1%, Cadenhead Small Batch, Cask Ends, 1996–8/2019, Bourbon Hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta, toffeeta ja runsain mitoin marsipaania. Katajanmarjaa, havuja ja öljyistä yrttisyyttä. Vaniljaa, banaania, makeaa sitruksisuutta. Tiettyä pähkinäistä painavuutta, melko reipasta tammea, kypsää omenaa, tölkkipersikkaa. Vesilisä tuo pientä puuromaisuutta ja kalkkisuutta esiin.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja öljyisen painava. Marsipaani ja vanilja saavat seurakseen yrttisiä ja havuisia sävyjä. Tammi tuntuu jalostuneemmalta kuin tuoksussa, havuinen ja katajanmarjainen puoli on itse asiassa todella kiinnostava ja mehukas. Suutuntuma on melko täyteläinen ja jämäkkä. Hedelmäsalaattia, tölkkipersikkaa, banaania, kiiviä ja rypälemäisyyttä riittää. Jälkimaussa yrttinen ja havuinen puoli korostuu entisestään. Tammi kuivuu taustalla kauniisti ja vahaisuus nousee pintaan. Sitruksisuutta, mineraalisuutta, pientä pippuria. Keskipitkä ja tyylikäs finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta ja paljastaa eucalyptuksen.

Arvio: Tässä on paljon hyvää, yrteissä ja havuissa, mutta kovin tavanomaiseksi tämä lopulta jää. 84/100

Ardbeg 1998/2014, Malts of Scotland ’Little Miss Piggy’ 56,2%

Maistelussa Ardbegiä tällä kertaa portviiniviimeistelyllä. Malts of Scotlandin pullottama, laskennalliselta iältään noin 16-vuotias pullote on saanut liikanimen Little Miss Piggy.

Ardbeg 1998/2014, Malts of Scotland ’Little Miss Piggy’

(56,2%, Malts of Scotland, 1998–2014, ’Little Miss Piggy’, Cask No. 14501, Port Cask Finish, 182 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja lääkemäinen. Mausteinen, marjaisa ja hiukan laventelinen makeus tulee viinisenä läpi. Salmiakkia, merellisyyttä, tuhkaa, hiukan pippuria ja currya. Rancio-fiilistä, pekonia ja savumakkaraa. Ylikypsää sekahedelmää, vadelmaa, makeaa sitruksisuutta. Vesilisä tuo musteisuutta ja väriliituja esiin.

Maku: Hiilisavuinen, viininen ja varsin tiukka. Marjaisuus tulee läpi vadelmaisena ja mustaherukkaisena. Savumakkaraa, pekonia ja ylikypsiä sekahedelmiä riittää. Lääkemäisyys, pippuri ja laventeliin kallistuva yrttisyys pyörivät ympärillä. Salmiakkia ja tuhkaisuutta, tammea ja nahkaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja miellyttävän painokas. Hyvä balanssi viinisen makeuden ja turvesavuisen purevuuden välillä. Jälkimaku on turpeinen, marjaisa ja edelleen todella viininen. Portviini maistuu vadelmaisena ja sitruksisena, lääkemäisyys ja hiilisavu säestävät. Tammea, nahkaa, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa karamellisuutta ja korostaa tiettyä siirappista imelyyttä, joka ei normaalisti pääse läpi.

Arvio: Maukas ja omalaatuinen Ardbeg, joka ponnistaa haastavista lähtökohdista. Vaikea olisi tislaamoa sokkona tunnistaa, sen verran tiiviisti tämä portviini meikkaa sen piiloon. 87/100

Bowmore 16 yo 1990/2007, Signatory 46%

Maistelussa vaaleaa Bowmorea vuosien takaa Signatoryn valikoimista. Näitä kahden hogsheadin vattauksia on samoilta vuosilta tuotu markkinoille parikin kappaletta. Liemi vaikuttaa lupaavalta.

Bowmore 16 yo 1990/2007, Signatory

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 29.3.1990–1.2.2007, Casks No. 631 & 632, Hogsheads, 669 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella herukkainen ja tiukan turvesavuinen. Napakka sitruksisuus ja omenaisuus. Vaniljan ja hunajaisen makeuden keskellä on kuitenkin tervainen ja jopa hiukan bensainen vivahde. Tammi tuntuu varsin aktiivisena. Marsipaania, parafiinia, öljyjä. Vesilisä availee sitruunamelissaa ja anista.

Maku: Herukkaisuus ja sitruksisuus ovat pääosassa. Turvesavu on hiukan maltillisempaa kuin tuoksussa. Tammista kitkeryyttä ja vegetaalisia sävyjä tulee pintaan. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen, pientä ponnettomuutta on osittain. Trooppista hedelmää, vaniljaa, marsipaania, pippuria, osin sekava paletti. Jälkimaku on jälleen selvästi jämäkämpi. Turvesavu puskee pintaan ja pippuria riittää. Sitruksisuutta, omenaa, edelleen voimakasta viherherukkaa. Bensaisuutta, suolaa, jodia, hapokkuutta. Tammi myllertää aktiivisena ja kuivahtaa lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo anista ja ruohoisuutta mukaan.

Arvio: Perustason Bowmore ja oman aikakautensa pätevä edustaja. Lajissaan ihan kelvollista muttei millään muotoa poikkeuksellista. 85/100