Minulla on aina ollut hiukan ongelmallinen suhde Lagavulinin Distillers Editioniin. Olin aina pitänyt sitä yliarvostettuna viskinä, kunnes pääsin maistamaan vuoden 1987 pullotteen.

Sen jälkeen koin taas pienen pettymyksen keskimääräistä iäkkäämmän 1995/2013:n ääressä, mikä oli hyvä muistutus tämän PX-viimeistelyllä pelaavan sarjan hiukan arvaamattomasta luonteesta. Joskus osuu kohdalle, joskus ei.

Nyt lasissa on jouluisiin sävyihin sopivasti vuonna 1990 tynnyriin pistetty ja vuonna 2006 pullotettu DE. Odotukset ovat varsin korkealla.

Lagavulin 1990/2006 Distillers Edition

(43%, OB, 1990–2006, Batch No. lgv. 4/494, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Vahvan turvesavuinen ja tumma, todella suklainen ja jopa muhkea ensivaikutelma. Varsin kuiva ja lihaisa, beef jerkyä ja savumakkaraa riittää. Suolaisuutta, salmiakkia, hiukan tervaa. Tumma yrttisyys yhdistettynä kuivaan tammeen toimii mahtavasti. Makeus tulee mehiläisvahaisena ja toffeemaisena esiin.

Maku: Todella vahamainen, kuivan tamminen ja tyylikkään turvesavuinen. Suolaisuutta, merellisyyttä, lakritsia, salmiakkia. Savumakkaraa, lihaisuutta todella riittää, mutta profiili on kuiva ja jokseenkin loistava. Kinuskia ja uuniomenan makeutta, hiukan hilloisuutta. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen mutta tämä kieltämättä voisi hyötyä vielä korkeammalta pullotusvahvuudesta. Jälkimaku on hyvin lakritsinen ja pehmeän turvesavuinen, vahamainen ja kevyen tamminen. Yrttitippoja, salmiakkia, savumakkaraa, pippurisuutta, hapokasta mineraalisuutta. Todella herkäksi taittuva, varsin pitkä finaali. Nam.

Arvio: Todella herkullinen Lagavulin. Vahvistaa uskoani siihen, että DE voi todella toimia, kun profiili pysyy riittävän kuivana ja balanssi osuu kohdalleen. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.