Kuukausi: marraskuu 2017

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 009, 58,1%

Laphroaigin kymppivuotias CS pitää pintansa vuodesta toiseen. Omaan makuuni se on ollut tasalaatuinen huipputuote, joka on viimeisimpien Batch 007- ja Batch 008 -pullotteidenkin perusteella pysynyt korkealla tasolla.

Mielenkiinnolla tämän taas maistan. Rinnalle maisteluun pääsi tuo edeltävä Batch 008, joka oli mielestäni lajissaan aivan erinomainen viski.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 009

(58,1%, OB, Bottled 2/2017, Seasoned Charred Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Aito Laphroaig. Järeä turvesavu ja timakka lääkemäisyys ovat heti vastassa. Hiilisyys tuntuu todella intensiivisena. Tuhkaa, nokea, tervaa. Jodia ja suolaa. Erittäin kuiva kattaus, vaikka taustalta löytyy sitrusta ja omenaa, jopa hiukan vaniljaa. Pieni lihaisuus tulee myös läpi. Tähän verrattuna kuivana pitämäni Batch 008 tuntuu jopa makealta. Nam. Vesilisä tuo yrttitipat ja tuoreen ruohon esiin.

Maku: Nyt on voimaa. Erittäin kuiva ja hiilisavuinen. Nuotion tuhka pölähtää, kun tämä saapuu kielen päälle. Lääkemäisyyttä, suolaa, jodia. Mineraalisuuden ja merellisyyden takaa löytyy pieni sitruksisuus ja omenaisuus. Lyijyisyyttä, salmiakkia, tervaa, hiukan lihaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kireän kuiva – tästä selvästi puuttuu Batch 008:n rotevuus, mutta yleisilme on samalla napakampi. Jälkimaku alkaa vähitellen nostaa makeutta, mutta hiilisavu ja terva kantavat tätä siitä huolimatta. Lääkemäisyyttä, lyijyä, jodia, nokea, suolaa, pistävää mausteisuutta, chiliä. Lopulta hiukan hunajaa, rusinaa ja vaniljaisuutta. Pitkä finaali. Vesilisällä löytää lisää tammista makeutta, hiukan päärynää ja ruohoisuutta.

Arvio: Todella kuiva ja hieno Laphroaig. Tyyli on pykälän hienostuneempi kuin Batch 008:ssa, mutta samalla fokus on tiukempi. 90/100

Glendronach 22 yo 1994/2017 Cask #3379, 51,6%

Maistelussa jälleen PX-tynnyristä pullotettua Glendronachia vuodelta 2017. Cask #3379 on pantu kypsymään vuonna 1992 ja otettu ylös 22 vuoden iässä. Tämän myötä Batch No. 15 on osaltani käsitelty.

Kesällä 2017 julkaistusta Batch No. 15:stä kaksi oli ylitse muiden: 25-vuotias Cask #52 ja 27-vuotias Cask #7005. Myös Cask #52:n rinnalla julkaistu samanikäinen ja samanvuotinen Cask #89 oli erinomaisen hyvä viski.

Kaikkineen täytyy kuitenkin sanoa, että koko kuuden viskin julkaisuerä oli korkealaatuinen eikä sisältänyt floppeja. En kyllä sellaisia odottanutkaan. Glendronach on julkaisujen puolesta elänyt kulta-aikaansa, mikä näkyy valitettavasti nyt myös hintatason nousuna.

Glendronach 22 yo 1994/2017 Cask #3379

(51,6%, OB, 18.11.1994–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 3379, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 456 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin lihaisa ja hilloinen, mutta samalla myös hiukan rikkinen ensivaikutelma. Luumuhilloa, rusinaa, ummehtunutta tallisuutta ja maakellaria. Nahkasatulaa, vahvaa tammisuutta. Uuniomenaa, viikunahilloa, rommirusinaa, makeaa öljyisyyttä, mausteisuutta. Vesilisä avaa yrttisen ja lakritsisen puolen.

Maku: Hilloinen ja hiukan hapan. Nahkaista tammisuutta, mustaa teetä, mustaherukkaa. Kuivattuja luumuja, viikunahilloketta, uuniomenaa, hapokkuutta. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja öljyisen painava. Tietty likaisuus tässä on, maakellaria ja rikkiä. Rommirusina tuntuu vahvana. Ei kaikkein monipuolisimpia lajissaan. Jälkimaku on kuitenkin huippuluokkaa. Tallinen ja lihaisa puoli hyökyy vahvana, mutta sitä vastaan löytyy tummaa suklaata ja luumua, rusinaa ja siirappisuutta. Mausteita, lakritsia. Tammi pysyy hyvin kasassa ja kuivuu todella kauniisti. Erittäin pitkä ja komea finaali. Vesilisä tuo makeaa viinisyyttä pintaan.

Arvio: Hiukan levoton tapaus, osin ummehtunut ja haastava, mutta upea jälkimaku nostaa tämän omalle tasolleen. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Mortlach Special Strength 49%

Jälleen tällaisessa pienemmässä (50 cl) pullossa tax free -markkinoille tuotu Mortlach. Ilmeisesti tynnyrit ovat taas refilliä ja first-filliä, eurooppalaista ja jenkkiä sekaisin, aivan kuten Rare Oldissakin. Nyt ”erikoisvahvuus” kuitenkin se juttu, jolla tämä myydään.

Odotuksia tätä kohtaan ei juurikaan ole. The Beast of Dufftown harvoin vielä jylisee nuorella iällä tai edes tällaisilla volteilla, mutta maistetaan silti avoimin mielin.

Mortlach Special Strength

(49%, OB, NAS, +/- 2015, Travel Retail Exclusive, 50 cl)

Tuoksu: Maltainen, varsin ruohoinen ja appelsiininen, painava ja lihaisa. Uskollinen tisleen perusluonteelle. Öljyisyyttä, suolaista voita, rasvaa, voimakasta tammisuutta. Sitruksisuutta, erityisesti greippiä. Mineraalista hapokkuutta, metallisuutta, pientä karvautta. Minttua ja mausteisuutta. Vesilisä nostaa hapokasta puolta esiin.

Maku: Oivallinen yhdistelmä appelsiinia, maltaisuutta, ruohoisuutta ja lihaisuutta. Mahtava paino. Pähkinäisyyttä, suklaisuutta, nahkaisuutta, rusinaa, sitruksisuutta. Tammi on jälleen reippaana pinnassa. Suutuntuma on täyteläinen ja tekstuuri raskas, tunnelma on juuri oikealla tavalla lujaotteinen. Mausteisuutta, kuivalihaa, omenaa, aprikoosia. Vaniljaa ja hunajaakin löytyy. Jälkimaku on edelleen hyvin appelsiininen ja painava, lihaisa ja öljyinen. Tietty likaisuus jatkaa kulkuaan. Sitruksisuutta, tammea, voita, metallista vivahdetta, ruohoa, minttua. Pitkä ja voimakas finaali. Vesilisä tuo maltaisuuteen pienen puuromaisuuden.

Arvio: Ilahduttava yllätys. Mortlachin perusluonne on vahvasti läsnä ja tasapaino kohdallaan. Hiukan yksioikoinen mutta oikein maukas tapaus. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

BenRiach 29 yo 1986/2016 Cask #7569, 51%

Maistelussa tuhti BenRiach, jolle on ehtinyt kertyä jo kiitettävästi ikääkin. Sherryä ja turvetta siis tarjolla.

BenRiach 29 yo 1986/2016 Cask #7569

(51%, OB, 18.12.1986–6/2016, Batch No. 13, Cask No. 7569, Peated, Oloroso Sherry Butt Finish, 568 bts., 70 cl)

Tuoksu: Salmiakkinen, tummasävyinen ja tallinen. Sammutettua nuotiota, kosteaa turvesavua. Lakritsia, luumuhilloa, hiukan raparperia. Hiukan sekava on. Toisaalla tuntuu tummaa suklaisuutta ja piparkakun mausteliemen makeutta, toisaalla taas yrtit ja mutaisuus painavat päälle. Vesilisä tuo tammen ja vaniljan pintaan.

Maku: Salmiakkinen ja kipakan yrttinen, tumman suklainen ja happaman hedelmäinen. Lakritsijuurta, yskänlääkemäisyyttä, yrttilikööriä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri yllättävänkin huokoinen. Toisaalta näin kevyt turvesavun ja salmiakin yhdistelmä on ainakin erilainen ja jää mieleen. Hiukan rusinaa, fariinisokeria, sitruksisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin salmiakkinen ja tumman yrttinen. Turvesavu kääntyy nokiseksi ja hiiliseksi, mutta ei edelleenkään hallitse. Lakritsia, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, hapokasta sitruksisuutta, suolaa. Pitkä ja kihelmöivä finaali. Vesilisä avaa eucalyptusta ja kamferia.

Arvio: Todella erikoinen BenRiach, salmiakkinen ja yrttinen. Toisaalta tässä on paljon herkkyyttä ja mielenkiintoista tutkittavaa, toisaalta kokonaisuus on hiukan sekava ja näin korkeilla volteilla jopa aavistuksen ponneton. Hyvää toki silti, mutta odotukset olivat korkeammalla. 87/100

Old Pulteney Noss Head 46%

Old Pulteneyn majakkasarjaan on kuulunut tällainenkin viski, täysin ex-bourbonissa kypsynyt. Aiemmista maistamistani Lighthouse Series -viskeistä sekä Duncansby Head että Pentland Skerries olivat korkeintaan siedettäviä viskejä, joten odotuksia tämän Noss Headin suhteen ei juuri ole.

Old Pulteney Noss Head

(46%, OB, NAS, 2015, Lighthouse Series, Bourbon Casks, 100 cl)

Tuoksu: Puhdasta maltaisuutta ja likaista koneöljyä. Suolaisuutta, merilevää, hapanta puuromaisuutta. Tietyt suolaisen kirpeät elementit muistuttavat Old Pulteneyn raakatisleen luonteesta. Selleriä, kirpeää omenaa, tammea. Hyvin yksinkertainen kokonaisuus, ei erityisemmin säväytä. Vesilisä tuo pientä mentholisuutta.

Maku: Paljasta maltaisuutta ja raakaa tammisuutta. Todella suolainen, jälleen raakatisleen ominaislaatu puskee kaikesta läpi. Omenaa, happoisuutta, puuromaisuutta, tammilastuja, mausteita. Suutuntuma on melko kevyt ja tekstuuri ohut ylipäänsä. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Yksinkertainen. Jälkimaku on maltainen, jyvämäinen ja karhea. Tammi puskee nuorekkaana ja raakana kaikesta läpi. Suolaisuutta, merellisyyttä, hiukan merilevää, hapokkuutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä ohentaa tätä reippaasti ja avaa vain kevyen kurkkupastillisuuden.

Arvio: Hyvin yksinkertainen viski, lähellä raakatisleen luonnetta. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100.

Glen Ord 28 yo 2003, 58,3%

Glen Ord on viski, jota harvemmin kukaan mainitsee suosikikseen. Pullotteita on saatu markkinoille niukasti, mutta niistä etenkin iäkkäät OB-pullotteet ovat olleet arvostettuja.

Itselleni sekä Glen Ord 25 yo 2004 että etenkin Glen Ord 30 yo 2005 ovat olleet hienoja viskielämyksiä. Myös Rare Malts -sarjan Glen Ord 23 yo 1974/1998 pitää mainita tässä sykähdyttävien viskien joukossa.

Nyt on vihdoin maistelussa tämä 28-vuotias tislaamopullote vuodelta 2003. Arvelen, että näiden 2000-luvun alkupuolella pullotettujen iäkkäiden Glen Ordien suosio saattaa tulevina vuosina kasvaa jälkimarkkinoilla.

Glen Ord 28 yo 2003

(58,3%, OB, 1975*–2003, 3600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen, minttuinen ja heinäinen. Hienoa metisyyttä, apilankukkaa ja akaasiahunajaa. Hiukan parafiinia, mehiläisvahaa, aamiaismuroja, vaniljaa. Eucalyptusta. Mielenkiintoinen tallisuus ja kevyt nahkaisuus, pientä likaisuutta ja vääntöä löytyy. Vesilisä tuo hunajan ja hedelmäisen makeuden pintaan.

Maku: Todella tummasävyinen ja minttuinen. Vahaa todella riittää. Paahtunut vaikutelma, yrttinen ja hiukan likainen. Edelleen se tallisuus on mukana. Suutuntuma on öljyinen ja voimakkaan mausteinen. Ruohoisuutta, appelsiininkuorta, toffeefudgea, pistelevää pippurisuutta. Pieni savuisuus löytyy myös. Leivonnaisia, vaniljaa, eucalyptusta, mehiläisvahaa. Järeä on. Jälkimaku nousee minttuisena, öljyisenä ja pistelevänä. Likaista rasvaisuutta, hiukan savua, mehiläisvahaa, nahkaisuutta, tanniinisuutta. Tammi on varsin vahamaista ja voimakasta. Finaali on pitkä ja kihelmöivä. Vesilisä saa makean sitruksisuuden ja kuivan tammen balanssiin.

Arvio: Kaikki loistavan viskin elementit ovat esillä, mutta pieni sekavuus ja hermostuneisuus tuntuvat. Hyvää tämä totta kai on, siitä ei ole epäselvyyttä. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 5).

Glendronach 20 yo 1995/2016 Cask #543, 54,6%

Glendronachin vuoden 1995 tuotantokin oli Batch No. 14:ssä jo kypsynyt kahdenkymmenen vuoden ikään. Nyt maistelussa tynnyri #543, Pedro Ximénez Sherry Puncheon ja 689 pulloa.

Glendronach 20 yo 1995/2016 Cask #543

(54,6%, OB, 18.10.1995–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 543, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 689 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja taatelinen, varsin hedelmäinen tuoksu. Ylikypsä vaikutelma, tallia ja nahkasatulaa, aavistus raakaa pihvilihaa. Reippaasti makeutta, siirappia ja kirsikkalikööriä. Hiukan sokerinen ja esanssinen yleisilme. Rommirusinaa, tammea, kanelia, kaurakeksejä. Vesilisällä irtoaa ruohoisuutta ja voita.

Maku: Siirappinen ja liköörisen makea. Kirsikkaa, luumuhilloa, uuniomenaa, maitosuklaata, toffeefudgea. Fariinisokeria, rommimaista imelyyttä. Suutuntuma on varsin öljyinen ja melko täyteläinen. Tekstuuri on silti hiukan ohut, runko tuntuu osin yksiulotteiselta. Tallisuus, rancio ja ylikypsät hedelmät jäävät paitsioon. Mausteissa on silti pippurista potkua ja hiukan ruutista vivahdetta. Jälkimaku on tamminen ja pippurinen, siirappinen ja imelä. Toffeefudgea, maitosuklaata, fariinisokeria, maapähkinävoita. Mausteisuutta riittää, samoin öljyä ja tanniineja. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja yrttejä vahvasti esiin.

Arvio: Siirappisen makea Glendronach. Osin yksioikoinen mutta silti vallan maukas. 87/100

Viskin Ystävien Seuran Lagavulin-tasting Careliassa

Viskin Ystävien Seuran maineikkaassa Iäkkäät harvinaisuudet -sarjassa tultiin järjestysnumeroon 32 ja laitettiin ravintola Carelian kellarikabinettiin kuusi Lagavulinin huippuviskiä riviin lauantaina 18. marraskuuta 2017. Varsin ainutlaatuisen kattauksen tuli esittelemään noin kolmenkymmenen ihmisen ryhmälle Diageon Reserve-portfolion Brand Ambassador Henri Lahti. Lahden oma tarina viskin parissa on kirjattu Jarkko Nikkasen teokseen Viski – parhaita viskejä (Readme.fi, 2016). Kokeneesta kaverista on siis kyse, vaikka tämä olikin itselleni ensimmäinen Lahden vetämä tasting. Ja sopivasti Nikkanen itse juonsi tämän tilaisuuden sisään, koska miehillä on yhteistä historiaa.

Lahti aloitti baarimikkona 18-vuotiaana ja Nikkanen hänen viskiharrastustaan ryhtyi Punavuoren Ahvenessa ohjaamaan – siinä mielessä hauska asetelma tähän tastingiin. Lahti kävi tastingin aluksi Lagavulinin historian nopeasti läpi, laittomasta tislauksesta Malt Millin kautta nykypäivään. Lahden kolme aina toistuvaa pointtia Lagavulinista ovat ihmiset, paikka ja itse neste. Lagavulinilla viskiä tehneet ihmiset ovat kiistatta olennaisia, aina Peter Mackiesta Iain McArthuriin. Paikan suhteen asetelma oli sinänsä hauska, koska Lahti ei itse ole vielä tislaamolla päässyt käymään – sen hetki on tulossa vasta ensi vuonna. Mutta itse neste, senhän takia me olimme paikalle tulleet.

Osallistujista suurin osa oli käynyt tislaamolla, kun käsiä nostettiin pystyyn käymisen merkiksi. Itsekin kuuluin tuohon joukkoon, vaikka olin ihan nöösi verrattuna vierustoveriini, joka oli käynyt Lagavulinilla jo joskus yli kymmenen vuotta sitten. Toki joukossa oli myös tastingien ensikertalaisia, joilla Islay oli vielä näkemättä. En voisi keksiä paljon parempaa tapaa tutustua huippuluokan viskeihin kuin tällainen tasting.

Illan kattauksesta Nikkanen nosti esiin yhden henkilön osallistujien joukosta. Seuran jäsen Lasse oli viime vuonna vetänyt Lagavulinin viimevuotisista 200th Anniversary Charity Single Cask -arpajaisista voittoarvan ja lunastanut sitä kautta osto-oikeuden noin kahden tuhannen euron arvoiseen hyväntekeväisyyspulloon. Viskin Ystävien Seuran jäsenten onneksi Lasse ei ollut ostanut pulloa omaan kaappiinsa pölyttymään vaan halusi tarjota osto-oikeuden seuralle. Kun samaan aikaan seuran hallituslaiset olivat kaikki jääneet ilman voittoarpaa, lunastus tehtiin Lassen ansiosta. Ja pullo nautittiin tässä tilaisuudessa.

Lassen rooli tastingin mahdollistajana ei loppunut tähän, koska hän toi myös tämänvuotisen Distillery Only -pullotteen ja Lagavulin Jazz Festival 2017:n Suomeen tänä syksynä – eli toimi seuran muulina. Annoimme koko sali Lasselle ison kiitoksen tästä uhrautumisesta yhteisen hyvän eteen. Tällaisen takia seuratoiminta on tärkeää ja merkityksellistä viskiharrastuksessa.

Ensimmäisenä maistovuorossa on Lagavulin Distillery Only 2017, 54,1%. Henri Lahti muistutti, että Port Ellen Maltings toimittaa Lagavulinille 38 ppm:n tasolle turpeistettua mallasta, ja se kyllä tuntui tässä reippaana. Yleisilmeessä oli melkoisesti karkkisia piirteitä ja jopa Lagavulinilla vähän harvinaisempaa päärynää, mikä sai viskin tuntumaan varsin nuorekkaalta. Turvesavu hallitsi kokonaisuutta yhdessä sitruksisuuden ja mineraalisuuden kanssa.

Nuoren turvesavuisen viskin tietty artisokkamaisuus tai uunijuuresmaisuus oli itselleni sekä tuoksussa että maussa selvästi läsnä. Maussa taas karkkisuuden rinnalle ja ohi saapui kihelmöivä pippurisuus, jota sai kuitenkin leikattua vesilisällä mukavasti ja nostettua tilalle enemmän sävyjä.

Kun pää oli saatu auki, toisena viskinä maistettiin itselleni jo entuudestaan tuttu Lagavulin 18 yo Feis Ile 2016, 49,5%. Alhaisempi pullotusvahvuus teki heti selvän pesäeron Distillery Onlyyn. Tässä oli enemmän ulottuvuuksia, ja niin kuin muistinkin, mineraalisuus ja menthol hallitsivat maisemaa hienosti. Raikkaus ja merellisyys tekivät jälleen kerran vaikutuksen. Tämän Feis Ile -pullotteen kohdalla ihmisiä puhutti jonkin verran se, että viime vuonnakin pulloja tehtiin peräti 6 000 kappaletta, kun Feis Ilet olivat ennen vanhaan single caskeja. Siinä näkee hyvin, mitä harrastajamäärien ja kysynnän kasvu vaikuttaa näihin.

Tämän viskin muistin hyvin omalta Islayn-matkaltani syyskuulta 2016. Maistoin viskin silloin Lochside Hotelin baarissa, se teki siellä erityisen vaikutuksen. Ja mukava oli huomata, ettei kyse ollut vain paikan luomasta illuusiosta, vaan viski oli oikeasti hyvää. Olkoonkin, että tiettyä suoraviivaisuutta siinä on joka suhteessa.

Kolmantena viskinä maistettiin Lagavulin Jazz Festival 2017, 57,6%. Olen aiemmin maistanut Jazz Festival 2015:n ja Jazz Festival 2016:n, ja kumpikin on ollut erinomainen viski. Siksi tartuin mielenkiinnolla tähän tuoreimpaan pullotteeseen, enkä kyllä pettynyt. Parin aiemman Jazz-pullotteen rajuus oli mukana vähintäänkin samantasoisena, ja turvesavu kääntyi jopa lihaisaan suuntaan. Erittäin painavaa, suolaista ja öljyistä tavaraa – ja varsin nuorta, mikä korostui entisestään, kun tartuttiin seuraaviin viskeihin.

Keskusteluun nousi Islay Jazz Festival suhteessa Feis Ileen. Kokeneemmat – kuten pullot hankkinut Lasse – tiesivät kertoa, että Jazz Festival on vielä järjellinen tapahtuma ja sellainen, johon ihminen voi osallistua. Vaikka on sielläkin kuulemma jo paljon saksalaisia ja belgialaisia viskituristeja mukana. Mutta vielä kyseessä ei ole samanlainen ”pandemonium” ja ”anarkia” kuin mistä Feis Ilessä on tänä päivänä kyse.

Aloituskolmikon jälkeen siirryttiin toiselle tasolle, kun viskien iät nousivat neljännesvuosisataan. Tastingin neljäs viski oli itselleni ennestään tuttu Lagavulin 25 yo 1977/2002, 57,2%. Se ei pettänyt kyllä taaskaan.

Tuntuu siltä, että siihen on käytetty varsin inaktiivisia tynnyreitä, jotka ovat olleet jo aikanaan huippulaatua. Kun neste on päässyt kypsymään suhteellisen vähällä tynnyrivaikutuksella, itse viski pysyy pääosassa. ”Tisle on kuningas”, niin kuin yksi osallistujista tämän hienosti kiteytti. Sen takia sitä on hiukan turha edes verrata esimerkiksi paksusti sherryisiin Lagavulinin 21-vuotiaisiin. Tässä vahamaisuus, kuivatut hedelmät, kuiva tammi ja kihelmöivät mausteet käyvät loputonta leikkiä kuivan turvesavun ja mineraalisuuden kanssa. Huippuviskiä.

On tavallaan onni, että Lagavulinin lähihistoriasta löytyy tällainen aliarvostettu tuote, jota on ollut mahdollista ostaa vielä järkihinnalla. Nikkanenkin muisteli, että kyseinen pullo oli aikoinaan aivan poikkeustapaus, koska hän oli maksanut siitä 300 euroa. Se oli vielä sitä aikaa, jolloin 100 euron pullo oli sijoitus, 200 euron pullo vakavaa pakkomielteen harjoittamista ja yli 300 euron pullo jo täyttä järjettömyyttä. Nykyään kaikki nämä hinnat saa kertoa vähintään kolmella.

Tastingin viides viski oli Lagavulin 25 yo 200th Anniversary 2016, 51,7%. Muistan katselleeni pulloa viime vuonna Lagavulinin Visitor Centerin vitriissä kaihoisasti, mutta kun siihen ei liittynyt mitään legendaarisuuden vivahteita, en edes ajatellut haluavani sitä. Nyt tilanne muuttui dramaattisesti.

Tämä 25-vuotias 200-vuotisjuhlapullote oli itselleni koko illan setin ylivoimainen voittajaviski, joka löi täysin ällikällä. Upea suklainen sherryisyys lähti heti tuoksussa ottamaan mittaa tervaisuudesta ja turvesavusta. Viimeistään maku pisti maistelijan polvilleen, koska viskin tasapaino ja herkkyys olivat aivan omalla tasollaan, kun maku lähti laajenemaan joka suuntaan. Maistelin lasilliseni viimeistä pisaraa myöten hölmistynyt hymy kasvoillani.

Viimeisenä maistovuoroon tuli koko tastingin odotetuin viski, Lagavulin 1991/2016 Single Cask 200th Anniversary 52,7%. Suurena sherryviskien ystävänä katselin kaihoisasti jo sen väriä, ennen kuin ryhdyin maistamaan. Siinä paksu suklaisuus, sherryisyys ja pähkinäisyys olivat vielä vanhemmin pinnassa kuin 25-vuotiaassa 200th Anniversary -pullotteessa, mutta mausta jäi jokin pieni pykälä puuttumaan, jotta se olisi noussut tuon 25-vuotiaan tasolle. Tervaisuudessa ja hilloisuudessa oli kyllä jotain, mikä puhutteli syvästi, joten kyllä tällä viskillä mitalisijoille noustiin.

Kaikkineen tasting-ilta oli hiukan erilainen kuin yleensä. Esimerkiksi Mars Shinsu -illassa käytiin paljon taustaa ja tarinoita läpi, nyt taas keskityttiin lähes puhtaasti viskeihin, ilman varsinaista tarinointia tai draaman kaarta. Ja toki: mikä oli keskittyessä, kun kattaus oli tätä luokkaa.

Tastingin päättänyt yhteinen pisteytys meni jälleen kerran sekoiluksi. ”Kakkonen on kutonen!” sieltä jo huudettiin. Jokainen siis sai nostaa esiin kolme illan parasta viskiä, joista ykköselle annettiin kolme pistettä, kakkoselle kaksi pistettä ja kolmoselle yksi piste. Ja nämä pisteet Nikkanen kierroksen lopuksi laski yhteen ja julisti voittajan.

Yllättäen single cask ei lähtenytkään heti voittamaan tätä, vaikka usein tastingin hienoin ja kallein pullo lähtee kahmimaan pisteitä lähes poikkeuksetta. Nyt pisteitä putoili 25-vuotiaille ja hajanaisesti muillekin. Lopulta tulostaulukko oli selvä. Kuudenneksi tuli kolmantena maistettu Jazz-pullote, joka keräsi 2 pistettä. Viidenneksi selviytyi ykkösviskinä ollut Distillery Only 2017, jolle kertyi 11 pistettä. Neljänneksi tuli 18 yo Feis Ile 2016, joka sai 12 pistettä. Nämä kolme viskiä olivat oikeastaan omassa sarjassaan ja kolme viimeistä omassaan.

Tastingin voitto meni ikäviskien kamppailuksi. Kolmanneksi nostettiin viimeisenä maistettu single cask, joka jakoi yleisön kahtia. Toisten mielestä se oli illan uljain ja vaikuttavin viski, toisten mielestä mennyt jo vähän yli. Yhteensä se keräsi 55 pistettä. Toiseksi nousi hiukan yllättäen vanha 25 yo 1977/2002, joka keräsi 59 pistettä. Voittaja oli siis viimevuotinen 25-vuotias, jolle kertyi 68 pistettä. Oikein meni, koska tämä oli myös oma kolmen kärkeni.

Olipa kyllä melkoinen ilta Lagavulinin ääressä. Tuskin tällaista kattausta kovin moni maailmassa on päässyt yhdellä kertaa maistamaan, ja nyt yhden seuran jäsenen nohevuuden ansiosta se oli Suomessa mahdollista. Suuret kiitokset keskeiset pullot hankkineelle Lasselle, illan järjestäjille ja kaikille osallistujille.

Lagavulin 1991/2016 Single Cask 200th Anniversary 52,7%

Kuudentena ja viimeisenä viskinä Viskin Ystävien Seuran Lagavulin-tastingissa oli vuorossa tämä hyväntekeväisyyspullote. Nyt näitä pulloja on maailmassa taas yksi vähemmän. Alun perinkin niitä oli vain 522 kappaletta.

Lagavulin 1991/2016 Single Cask 200th Anniversary

(52,7%, OB, 1991–2016, 200th Anniversary Charity Bottling, Sherry Butt, 522 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen, mausteinen ja rusinainen. Kuivaa turvesavua, tervaisuutta, lakritsia. Pähkinäisyyttä, siirappia, kuivalihaa, antiikkisuutta, sikaria. Vahamaista tammea, maustekakkua, hiukan rikkistä vivahdetta. Uuniomenaa, kuivattua luumua. Erittäin konsentroitunut ja hilloinen yleisilme. Vesilisä nostaa mukavasti omenaa ja makeutta esiin.

Maku: Sherryinen, savuinen ja suklainen. Upeaa mausteisuutta, rusinaa, luumua. Pähkinää, kuivaa tammea, vahaa, hilloisuutta. Varsin makea ja sherryn hallitsema kokonaisuus. Mentholia, mineraalisuutta, merellisiä sävyjä tulee esille kärsivällisyydellä. Suutuntuma on pehmeän silkkinen ja vahamainen. Jälkimaku on tervainen, savuinen, salmiakkinen ja pehmeän pippurinen. Suklaata, pähkinää, kuivattua luumua, rusinaa. Hilloisuutta riittää. Erittäin pitkä ja uljas finaali. Vesilisä saa hilloiset ja mausteiset piirteet hyvin esiin.

Arvio: Komea viski, vaikka tynnyri hallitseekin ilmatilaa melkoisesti ja alkaa mennä jo hiukan rajoille. Tervainen ja salmiakkinen, sherryinen ja hilloinen kokonaisuus. Nam. 92/100

Lagavulin 25 yo 200th Anniversary 2016, 51,7%

Viidentenä viskinä Viskin Ystävien Seuran Lagavulin-tastingissa maistettiin tämä 25-vuotias pullote juhlavuodelta 2016. Se jäi jotenkin vähän huomiotta ilmestymishetkellään. Täysin ilman syytä, jos itse viskiä katsoo.

Lagavulin 25 yo 200th Anniversary 2016

(51,7%, OB, 2016, 200 Years of Lagavulin Distillery Managers, Sherry Casks, 8000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tasapainoinen ja pehmeä. Kuivaa turvesavua, salmiakkia, hiukan hiilisyyttä. Makeus ja kuiva mineraalisuus ovat täydellisessä balanssissa. Eeppinen sherryisyys, vahamainen tammisuus, savumakkaraa, hiukan bbq-kastiketta, paprikaa. Rusinaa, kuivattuja hedelmiä, suklaisuutta, kuivaa luumua. Vesilisä availee pippurisia ja mausteisia piirteitä vielä lisää.

Maku: Elegantti, tervainen ja salmiakkinen. Lakritsia, hiilisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja erittäin tasapainoinen. Rusinaa, luumuhilloa, suklaisuutta. Hiukan suolaa, yrttisyyttä ja kuivaa tammea. Vahamaisuutta, öljyisyyttä. Pieni menthol nousee hienosti taustalta. Jälkimaku on kuivan savuinen, salmiakkinen, tervainen ja upea. Hiilinen, paahtunut, yrttinen, piparminttuinen. Teetä, ruohoisuutta, kevyttä sitruksisuutta. Erittäin pitkä ja kaunis finaali. Vesilisä saa yrtit, salmiakin ja tervan vielä hiukan enemmän irralleen.

Arvio: Äärettömän elegantti ja tasapainoinen viski. Loistelias yllätys. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.