Kuukausi: marraskuu 2017

Lagavulin Jazz Festival 2017, 57,6%

Viskin Ystävien Seuran marraskuisessa Lagavulin-tastingissa pistettiin pöytään myös tislaamon Jazz Festival 2017 -pullote. Aiemmin maistamani Jazz Festival 2015 ja Jazz Festival 2016 ovat olleet erinomaisia viskejä.

Lagavulin Jazz Festival 2017

(57,6%, OB, 2017, Refill American Oak Hogsheads & Refill European Oak Butts, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin lujaotteinen ja juuresmainen turpeisuus. Vegetaalinen, rasvainen, nokinen. Sitruunaa, osteria, merilevää, suolavettä. Terävä ja ilahduttavan brutaali tuoksu. Kirpeää omenaa, paljasta tammisuutta. Tuhkaisuutta, sammutettua nuotiota. Vesilisä avaa hunajaista makeutta.

Maku: Nyt on muhkea! Erittäin suurimuotoinen ja savuinen yksilö. Todella järeä ja lihaisa. Tuhkaisuutta, nokea, tiettyä rasvaisuutta. Vegetaalisuus on edelleen hienosti pinnassa. Suutuntuma on painava ja täyteläinen. Sitruunaa, vihreää omenaa, öljyisyyttä, suolaisuutta. Mineraalinen ja suolavetinen puoli iskee lujaa, savumakkaraa ja tuhkaisuutta riittää. Jälkimaku on savuinen ja savumakkarainen, kuivalihainen ja sitruksinen. Omenaa, tuhkaisuutta, hunajaa, rasvaisuutta, kihelmöivää pippurisuutta. Varsin pitkä ja nautinnollinen finaali. Vesilisä tuo todella paljon hunajaista makeutta esiin ja avaa myös pippuria runsaasti.

Arvio: Erittäin järeä viski. On kyllä hyvää, aivan kuten odottaa saattoi. Varmasti pääosa tästä sekoituksesta on taas varsin nuorta viskiä, mutta kun tämän näin hienosti rakentaa, ei voi kuin ihalla. 91/100

Korjaus 28.12.2017: Tynnyritieto oli virheellisesti ”Refill American Hogsheads & First Fill American Barrels”, vaikka etiketistä oikea tieto on helposti luettavissa. Kiitos huomiosta menee Smoke On The Waterille.

Lagavulin Distillery Only 2017, 54,1%

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -sarjan järjestyksessään toisessa Lagavulin-tastingissa pistettiin pöytään kuusi hiukan harvemmin vastaan tulevaa Lagavulinia. Tämä oli niistä ensimmäinen.

Joidenkin tietojen mukaan tässä on melkoisesti erityyppisiä tynnyreitä mukana, mutta runko on kaiketi nuorehkoa first fill bourbonia.

Lagavulin Distillery Only 2017

(54,1%, OB, NAS, 2017, 7500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean turpeinen savuisuus yhdistyy mineraalisuuteen ja sitruksisuuteen. Karkkinen, jopa imelä vaikutelma. Taustalla on kuitenkin melkoisesti merivettä ja suolaa, merilevää ja heinää. Savu on kuivaa ja kirpeää. Uunijuuresmaista hunajaista makeutta, artisokkaa, vihreää oliivia, mikä saa tämän tuntumaan melkoisen nuorekkaalta. Vesilisä nostaa karkkisuuden todella voimalla pintaan. Päärynämarmeladia ja hedelmäkarkkeja riittää.

Maku: Makeaa turvesavua, napakkaa sitruksisuutta ja karheaa mineraalisuutta. Varsin jylhä kokonaisuus. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivän pippurinen. Kovahko tammisuus ja uunijuuresmainen ulottuvuus hallitsevat palettia. Karkkisuus tuntuu edelleen, mutta aavistuksen sekavana. Jälkimaku putoaa erittäin pippurisena ja kihelmöivänä, tammea ja kuivaa savua todella riittää. Hapokasta päärynää, mineraalisuutta, merilevää. Varsin pitkä jälkimaku. Vesilisä saa päärynämehun ja hedelmäkarkit maistumaan vahvasti.

Arvio: Tiukasti keskittynyt ja voimakas viski. Tässä on hetkensä, mutta pieni hahmottomuus tätä kuitenkin vaivaa. Oivallista Lagavulinia siitä huolimatta. 88/100

Williamson (Laphroaig) 6 yo Batch #2 for Finland, That Boutique-y Whisky Company 46%

That Boutique-y Whisky Company on pullottanut kuusivuotiasta Laphroaigia tislaamohistoriansa tuntevien iloksi Williamsonin nimellä. Tätä tuotetta on tullut vuonna 2017 markkinoille kaksi 20 senttilitran pulloihin pakattua erää, joista jälkimmäinen eli 990 pullon suurempi satsi saapui pelkästään Suomeen.

Pakko kyllä myöntää, että tämä on yksi epätodennäköisimmistä Suomi 100 -tuotteista, mihin muistan törmänneeni, mutta niin siinä etiketissä todella lukee: ’Suomi 100’ edessä ja ’Bottled for Finland’ takana.

Mielenkiinnolla tämä maistan, koska nuori Laphroaig on ajoittain aivan mainiota viskiä. Tislaamon varastollakin päädyin viime vuonna pullottamaan sen kaikkein nuorimman Laphroaigin.

Williamson (Laphroaig) 6 yo Batch #2 for Finland, That Boutique-y Whisky Company Batch 2 for Finland

(46%, That Boutique-y Whisky Company for Finland, 2017, Batch 2, ’Suomi 100’, 990 bts., 20 cl)

Tuoksu: Raskaasti tervaa, lakritsia ja kumia. Palanut ja jopa hiilinen vaikutelma. Turvesavua on niin että tuntuu. Tietty karheus on mukana, kostea villakangastakki ja vahva merilevä. Suolaa, yrttisyyttä, mukavasti eucalyptusta ja raikkautta. Sitä vastaan nousee tunkkainen sekahedelmäisyys. Vesilisä tuo palanutta autonrengasta ja kreosoottia esiin.

Maku: Kuivaa savua, salmiakkijauhetta, lääkemäisyyttä ja nokisuutta. Tuoksun kumin ja hedelmän jälkeen paletti on yllättävän mineraalinen ja napakka. Merellisyyttä, suolaa, merilevää, sitruunaisuutta, eucalyptusta, hapokkuutta. Keskitäyteläinen suutuntuma, kihelmöi mukavasti. Omenaisuutta, aktiivista tammisuutta, pippurisuutta, yskänlääkettä. Jälkimaku on lääkemäinen, chilinen, kuivan savuinen ja salmiakkinen. Nokisuutta, hiiltä, tupakkaisuutta. Sekahedelmän makeus tulee jälleen mukaan. Omenaisuutta, sitrusta, keltaista luumua, happamuutta, yrttejä. Tammi pieksee pippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisällä saa esiin hiukan hunajaa ja vaniljaista makeutta.

Arvio: Tuoksu ja maku ovat osin eri planeetoilta. Robusti ja mielenkiintoinen viski näin nuoreksi, vaikka tyylipisteitä ei ihan joka käänteestä tulekaan. Makukysymyksiä. 86/100

Glen Grant 20 yo 1992/2013, Maltbarn 54,1%

Maistelussa tällä kertaa kevyesti sherryinen Glen Grant vuodelta 1992. Kaksikymppisen viskin on pullottanut Maltbarn, joka on neljän henkilön perheyritys Stadlandissa, Ala-Saksin alueella. Yhtiön nokkamiehenä toimii entinen talousjournalisti ja ex-Malt Maniac Martin Diekmann.

Freesin pullottajan lisäksi myös Glen Grantiin liittyy mielenkiintoisia käänteitä ja henkilöitä – ja yksi aivan ylittämätön henkilötarina. Scotchwhisky.com kertasi Biawa Makalagan uskomattoman elämän juuri pari viikkoa sitten. Kannattaa käydä lukemassa.

Glen Grant 20 yo 1992/2013, Maltbarn

(54,1%, Maltbarn, 1992–2013, No. 12, Ex-Sherry Butt, 109 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raikkaan kukkainen ja ruohoinen. Kesäistä niittyä, voikukkaa, sinimailasta. Miellyttävää yrttisyyttä, hunajaa, vaniljaa. Tuore ja kepeä yleisilme saa mukavasti ryhtiä tammesta. Mausteisuutta, karamellia, persikkaa, punaista omenaa. Maltaisuus tuntuu napakkana. Nam. Vesilisä avaa päärynää.

Maku: Voimakas ja vaikuttava. Varsin keveällä rungolla lähtee todella isosti, suutuntuma ei varoita yhtään. Omenaisuutta, ruohoisuutta, kukkia. Erittäin reippaalla kädellä vaniljaa ja hunajaa sekä yrttisyyttä aina eucalyptuksesta alkaen. Napakka pippuri on myös mukana, tammisuus ei paljon säästele. Punaista omenaa, persikkaa, sitruksisuutta. Hiukan nestesaippuainen vivahde on mukana. Jälkimaku nousee todella pippurisena ja voimakkaana. Minttua, hapokkuutta, hapanta limettiä, ruohoa, todella karheaa maltaisuutta, tanniinisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tasapainottaa ja makeuttaa tätä selvästi. Vedellä löytää päärynää, hedelmäkarkkeja, irtonaista sokerisuutta.

Arvio: Erittäin tykki Glen Grant. En muista aiemmin näin isoa viskiä tislaamolta maistaneeni. 87/100

Longmorn 20 yo 1992/2013, Kintra 52,3%

Ainoa Kintran tähän mennessä pullottama Longmorn on tislattu kesäkuussa 1992 ja otettu tynnyristä helmikuussa 2013. Pulloja saatiin todella vähän, vain 132 kappaletta, joten kovin suurella tähän ei tule enää tämän jälkeen törmättyä.

Longmorn 20 yo 1992/2013, Kintra

(52,3%, Kintra, 6/1992–2/2013, Cask No. 86624, Bourbon Hogshead, 132 bts., 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja painava. Bourbonkypsytys todella tuntuu, runsas hedelmäisyys ja vaniljaisuus ovat pinnassa. Persikkaa, banaania, makeaa omenaa, runsaasti appelsiinia. Hiukan pähkinäisyyttä, tammea, hedelmäistä siirappisuutta, mausteita. Osin vähän hahmoton kyllä. Vesilisä tuo pintaan makean limetin ja kevyen savun.

Maku: Painava, kermainen ja mojovan hedelmäinen. Yllättävän runsas havuisuus ja pihkaisuus. Kookosta, vaniljaa, hunajaa, mausteisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja raskaan öljyinen. Viinikumikarkkeja, hiukan marsipaania, hedelmäpastilleja. Tölkkipersikkaa, banaania, uuniomenaa, reippaasti melko kitkerääkin sitruksisuutta. Jälkimaku on todella hapokas ja karvas. Sitruksisuus on karkeaa sorttia, tammi puskee melko reippaasti sisään pippurisuutta ja tanniineja. Vanilja ja hedelmät jäävät taka-alalle, mutta havuisuus ja pihka pysyvät mukana melko pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo nestesaippuaa ja mineraalisuutta esiin.

Arvio: Hiukan epätasapainoinen ja turhankin haastava esitys. Raskaan öljyinen hedelmäisyys toimii todella hyvin, mutta kokonaisuus ei oikein tue sitä riittävästi. 85/100

Talisker 25 yo 2008 Edition 54,2%

Vuoden 2008 julkaisu on ollut yksi arvostetuimmista Taliskerin tynnyrivahvuisista 25-vuotiaista. Erä oli myös tuolloin varsin iso, melkein kymmenentuhatta pulloa, joten näitä näkyy aina silloin tällöin edelleen.

Taliskerin 25-vuotias on ollut yksi lempiviskeistäni vuosikaudet, se lienee syytä tuoda esiin heti kärkeen. Maistelen tämän viskin parivertailuna Talisker 25 yo 2007 Editionin kanssa. Odotukset ovat todella korkealla.

Talisker 25 yo 2008 Edition

(54,2%, OB, 1983*–2008, Refill Casks, 9708 bts., 70 cl)

Tuoksu: Syvällinen merellisyys, kuivan pippurinen turvesavu ja runsas yrttisyys tekevät heti selvää jälkeä. Tämän tunnistaisi sokkonakin. Salmiakkia, tervaa, jodia, eucalyptusta, kuivaa tammisuutta. Erittäin kuiva ja hieno yleisilme, pieni omenaisuus ja hunaja ovat mukana sitä tasoittamassa. Mahtava kokonaisuus, aivan eri planeetalta hiukan rasvaisen ja makean 2007 Editionin rinnalla (joka sekin on siis upea viski). Vesilisä avaa ruohoisuutta ja merileväisiä piirteitä, suolavettä ja sitruksisuutta.

Maku: Mineraalinen, salmiakkinen, intensiivisen turvesavuinen ja todella pippurinen. Edelleen fokus on mahtava ja kuivaakin kuivempi tammi iskee kuin miljoona volttia. Eucalyptusta, viileää yrttisyyttä, lääkemäisyyttä, jodia, suolaisuutta. Sitruksisuus ja omenaisuus osuvat kauniisti yhteen. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja upeasti balanssissa. Öljyinen painavuus ja hiukan nokinen tammi ovat kohdallaan. Jos verrataan tätä 2007 Editioniin, jälleen kuiva ja tasapainoinen yleisilme toimii tässä selvästi paremmin. Jälkimaku alkaa voimakkaan pippurisena ja päättyy aikanaan voimakkaaseen pippuriin. Välissä on kuitenkin upea kirjo: salmiakkia, tervaa, mineraalisuutta, tammea, jodia, lääkemäisyyttä, sitruksisuutta. Pitkä finaali, joka on kuivassa pippurisuudessaan jälleen selvästi 2007 Editionia edellä. Vesilisä tuo hunajan selvemmin esiin ja makeuttaa hedelmäisyyttä pykälän verran.

Arvio: Eeppinen Talisker. Yksi parhaista. Kaikki nämä tumman yrttiset ja pippuriset elementit yhdistettynä kuivaan ja mineraaliseen tammisuuteen… On tämä kyllä aivan silkkaa juhlaa. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 12). Whisky Magazine 92/100 (Martine Nouet), 71/100 (Dominic Roskrow).

Blair Athol 27 yo 1988/2016, Signatory for TWE 55,7%

Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen, iäkäs Blair Athol 1980-luvun lopulta. Viski on kypsynyt kunnioitettavat 27 vuotta ja pistetty refill-sherrystä pulloon.

Blair Athol 27 yo 1988/2016, Signatory for TWE

(55,7%, Signatory for The Whisky Exchange, 14.10.1988–16.5.2016, Refill Sherry Butt, Cask No. 6845, 565 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvia ja pähkinää. Kuivattua luumua, rusinaa ja melkoisesti märkiä lehtiä, kaarnaa ja maa-ainesta. Pieni poltettujen tulitikkujen ailahdus. Hedelmäkakkua, kuivattuja aprikooseja, tummaa yrttisyyttä, lakritsia, soijaa. Hedelmäisyys on jotenkin… konjakkimaista. Vesilisä korostaa syksyistä metsää ja multaisuutta. Itse asiassa tuoksu muistuttaa hyvän tislaamovaraston maalattiaa.

Maku: Nyt on tummaa. Tumma kahvisuus ja maanläheinen karheus ovat täysimääräisesti mukana. Tummaa suklaata, mustaherukkaa, minttua, herukkaisuutta. Oikeastaan tämä herukan, havuisuuden ja eucalyptuksen yhdistelmä on tässä aivan jumalainen. Suutuntuma on kermainen ja varsin jykevä. Mustaa teetä, luumuhilloa, paahtoleipää, appelsiinimarmeladia. Jälkimaku on varsin pippurinen ja tiukan tamminen, mutta espressossa ja mausteiden vyöryssä on oma jylhä vahvuutensa. Havuisuutta, märkiä lehtiä, eucalyptusta, akaasiahunajaa, mustaa teetä, herukkaa, lakritsia. Komea ja varsin pitkä finaali. Vesilisä saa kerman ja hedelmät pintaan.

Arvio: Hyvin erilainen sherrypommi. Pääosin hieno viski, hetkittäin jopa aivan loistava. Karheus ja metsäinen puoli tuovat tähän kosolti omalaatuisuutta ja jotain sellaista, minkä muistaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

The Glenlivet 16 yo 1997/2014, The Ultimate 46%

Hollantilaisen van Weesin pullottama 16-vuotias Glenlivet ex-sherrytynnyristä. Väri näyttää enemmän refilliltä kuin first filliltä, mutta luotetaan silti etikettiin. Tynnyri tuskin on ollut kovin aktiivinen – tai sitten sherryn tyyppi on ollut jotain ihan muuta kuin Olorosoa.

The Glenlivet 16 yo 1997/2014, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 6.11.1997–13.1.2014, Cask No. 157418, 1st Fill Sherry Butt, 692 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin hapan ja nahkainen, vaikka makean sitruksiset nuotit keventävätkin tunnelmaa. Jogurttia ja piimää, suolakurkkua, melkoisesti mausteisuutta. Metsäsieniä, märkiä lehtiä, maltaisuutta, aamiaismuroja, pientä puuroisuutta. Kevyesti anista ja tunkkaista hedelmäisyyttä. Vesilisä avaa yllättävän runsaat hedelmät, hunajan ja vaniljaisuuden.

Maku: Sitruksisuus ja anis ovat hyvin esillä, samoin suolakurkku. Fino-sherryn kaltainen hiivaisuus tässä kyllä jostain syystä tuntuu. Maltaisuus ja appelsiinin vetämä hedelmäisyys toimivat kuitenkin oivallisesti. Suutuntuma on melko kevyt ja sinänsä pehmeä. Happamuutta riittää, jogurtin ja smetanan kaltainen sävy on koko ajan läsnä. Suolaisuutta, heinäisyyttä. Jälkimaku on varsin appelsiininen, makean omenainen ja edelleen kovin hapan. Tsatsikia, anista, minttua, mausteisuutta, tammisuutta, maltaisuutta. Pieni puuromainen vivahde on toki mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo oudon karheuden, tammilastut ja paahteisuuden.

Arvio: Jogurttisella tavalla hapan mutta silti varsin kevyt esitys. Ei oikein ole fokus eikä tasapaino kohdillaan, vaikka tässä on toki paljon mielenkiintoisia nyansseja tarjolla. 81/100

Edradour 15 yo The Fairy Flag 46%

Edradourin 15-vuotias Fairy Flag julkaistiin jo vuonna 2014. Aivan poikkeuksellisen sekavalla ja kummallisella etiketillä varustettu viski on kypsynyt tiettävästi ensin kahdeksan vuotta ex-bourbonissa ja sen jälkeen loput seitsemän vuotta ensimmäisen täytön ex-olorosossa.

Maistelussa vaihteeksi miniatyyriversio.

Edradour 15 yo The Fairy Flag

(46%, OB, +/- 2017, Ex-Bourbon & Fresh Oloroso Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen, pähkinäinen ja varsin nahkainen. Mukavasti luonnetta, yrttistä napakkuutta ja multaisia sävyjä. Tallisuutta, sikaria, luumuhilloa, hiukan kirpeää appelsiinia. Tammisuus on osin niskan päällä, ja taustalta puskee kevyempiä, hedelmäisiä ja vaniljaisia sävyjä. Rusinaa, parafiinia, rautaa. Vesilisällä löytyy kevyttä mentholisuutta.

Maku: Sherryinen ja maukas. Miellyttävä yhdistelmä suklaista makeutta ja hedelmäistä kermaisuutta. Vaniljakastikkeessa on tölkkipäärynää ja viinirypäleitä, suklaan seassa taas appelsiinia ja rusinaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja yrttisyys edelleen napakkaa. Pekaanipähkinää, maltaisuutta, miedon tammisia sävyjä. Hiukan kerrostunut, mitä tammeen tulee. Jälkimaku jää selvästi kevyemmäksi, maitosuklaa ja pähkinäisyys ovat näyttävästi esillä. Mausteisuutta, kevyttä maustepippurisuutta, pehmeää maustekakkua. Rautaisuutta ja rikkisyyttä tulee loppua kohden melko reippaasti esiin. Keskipitkä finaali ohenee lopulta selvästi. Vesilisä saa parafiinin ja kynttilävahat pintaan.

Arvio: Pääosin todella maukas sherryttely, mutta pienet tyylirikot vähän särähtävät. Tuoksu on valioluokkaa, maussa jäädään selvemmin huipulta. Silti oivallinen viski omassa kategoriassaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Magazine 84/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Neil Ridley).

Glendronach 24 yo 1992/2016 Cask #226, 58,4%

Glendronachin vuonna 2016 julkaiseman Batch No. 14:n joukossa ilmestyi tällainen viski Oloroso-tynnyristä #226. Ikää tällä on 24 vuotta. Liikutaan siis taas varsin lupaavalla maaperällä.

Glendronach 24 yo 1992/2016 Cask #226

(58,4%, OB, 5.6.1992–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 226, Oloroso Sherry Butt, 554 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, sherryinen, multainen ja hiukan rikkinen. Multainen tallisuus ja nahkaisuus korostuvat reippaasti. Poltettuja tulitikkuja, hiukan lihaisuutta. Ylikypsiä kirsikoita, luumuhilloa, rusinaa. Tummaa yrttisyyttä. Varsin likainen yleisilme, jossa maakellari korostuu. Vesilisä avaa appelsiininkuorta ja omenaa.

Maku: Makean kirsikkainen, todella multainen ja vahvan rikkinen. Muhkea täyteläisyys on toki kohdallaan ja suutuntuma painava kuin mikä, mutta balanssi ei ole ihan parhaasta päästä. Ylikypsää sekahedelmää, rancio-meininkiä, lihaisuutta, luumuhilloa, hapokkuutta. Suklaisuus on tummaa ja yrtit napakasti mukana. Hiukan lakritsia ja imelää liköörimäisyyttä. Makeaa sherryisyyttä. Jälkimaku kuivuu paahtoleipämäiseksi ja rikkisyys korostuu entisestään. Poltettuja tulitikkuja, munalikööriä. Luumua, kirsikkaa, tummaa suklaata, siirappia, hapokkuutta, yrttisyyttä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä nostaa mukavasti hedelmäisyyttä esiin.

Arvio: Pääosin hyvin maukas mutta rikkisyydessään silti hiukan häiritsevä Glendronach. Balanssiltaan ja fokukseltaan jää ikätovereistaan pykälän verran jälkeen. 87/100