Macallan

The Macallan Edition No. 4, 48,4%

Neljäs julkaisu tätä sarjaa Mäkkäriltä. Yllätyksekseni ihan jopa pidin Edition No. 2:sta, mutta Edition No. 3 jätti aavistuksen kylmäksi. Siltä pohjalta maistan nyt tämänkin julkaisun, jota on ilmeisesti siis pullotettu käsittämätön määrä, kolmesataa tuhatta pulloa.

Nämä eivät luonnollisesti ovat mitään verrattuna vanhoihin Macallaneihin, joten nyt ollaan ihan eri asteikoillakin. Tässäkin editiossa käytettyjen tynnyrityyppien luettelointi tuntuu jo vähän naurettavalta: ex-sherrytynnyriä löytyy eurooppalaista ja amerikkalaista niin butt-kokoisena, puncheonina kuin hogsheadina, refilliä ja ties mitä, monesta eri bodegasta (Vasmya, Diego Martin, Jose y Miguel Martin, Tevasa…). Mutta oikeasti vain tämä viski nyt ratkaisee.

The Macallan Edition No. 4

(48,4%, OB, 2018, American Oak & European Oak, 300000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen, luumuinen, paahteisen tamminen ja suorastaan synkkäsävyinen. Multaa, kellaria, kahvia, paahdettua pähkinää. Melkoisesti mausteita, etenkin kanelia ja inkivääriä. Jokseenkin karvas yleisilme, sherry on kireänä pinnassa. Teetä ja nahkaa. Vesilisä avaa sitrusta ja vaniljaa, hiukan toffeetakin.

Maku: Erittäin mausteinen. Tammi ajaa ylinopeutta välittömästi. Pippuria, kanelia, inkivääriä, happamuutta. Paahdettua pähkinää, karvasta sherryä, runsaasti kahvia ja rusinaa, hiukan kuivattua luumua ja palanutta paahtoleipää. Suutuntuma on melko täyteläinen, runko ehkä vieläkin jämäkämpi kuin aiemmissa maistamissani Edition-julkaisuissa. Marjaisuutta, maltaisuutta, kireyttä. Tammi lyö vähän yli koko ajan. Jälkimaku pyörii edelleen voimakkaan tammen ja vahvan mausteisuuden ympärillä. Kokonaisuus kuivahtaa nopeasti, jäljelle jää pippuria, tummaa suklaata, kahvia, rusinaa, kitkerää pähkinäisyyttä ja paahtoleipää. Minttua, ruohoisuutta, vähän multaa. Melko pitkä, karvas finaali. Vesilisä tuo sitrusta ja sävykkyyttä heti.

Arvio: Vähän liikaa puuta. Tammen ja mausteiden kitkerä komento jättävät tämän kauas Edition No. 2:n taakse. Ihan perustason moderni Macallan kaikkineen, ei erotu mitenkään joukosta. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 80/100.

The Macallan 18 yo 1976/1994, 43%

Maistelussa jälleen näitä viskihistorian suuria klassikoita Macallanin menneisyydestä. Nyt pullotteena hiukan erikoisempi yksilö, jota on ilmeisesti kaupattu tax free -myymälöissä aikanaan. Oli miten oli, odotukset ovat taas luonnollisesti tapissa. Ei näitä kovin usein tule kohdattua.

The Macallan 18 yo 1976/1994

(43%, OB, 1976–1994, Sherry Wood, ”Supplied for Duty Free Use Only”, 70 cl)

Tuoksu: Kuivan sherryinen, tyylikkään suklainen ja erittäin vahamainen. Kaunis tammi, pähkinäisyys, nahkaisuus ja pieni sikarisuus toimivat hienosti yhteen. Rusinaa, luumua, kypsää omenaa, sekahedelmää, appelsiinimarmeladia, hiukan kirsikkaa. Tummaa yrttisyyttä ja hiukan kahvia. Erittäin hienosti balanssissa.

Maku: Sherry ja tammi tulevat heti kauniisti esiin. Nyt kahvisuus on selvästi pinnassa ja pientä ruutisuuttakin löytyy. Sekahedelmät ovat jopa ylikypsiä, ja pientä pekonia tulee esiin. Suklaata, toffeeta, vahamaisuutta, rusinaa. Edelleen pähkinäinen, kuivan tamminen ja nahkainen napakkuus toimii upeasti makeiden ja hedelmäisten komponenttien kanssa yhteen. Suutuntuma on täyteläinen ja runko tuhti, vaikka voltit ovat näin alhaalla. Jälkimaku on sherryinen, tamminen, suklainen ja nyt hiukan metallinen. Kuparia, ruutia, kahvia, tummia yrttejä. Hedelmätkin kitkeröityvät. Varsin pitkä finaali huokuu tyyliä loppuun asti.

Arvio: Nautinnollinen Macallan. Muinaisuuden aarteita nämä. Aivan niin loistava tämä yksilö ei kuitenkaan ole kuin vaikkapa 1970/1988, mutta tällä laatutasolla puhutaan enää nyansseista. 90/100

The Macallan 18 yo 1980/1999 Gran Reserva 40%

Viisi kuukautta siinä meni, että pääsin palaamaan viskin pariin. Edellinen postaus tässä blogissa on tammikuun alkupuolelta. Sen jälkeen on ollut täyttä hiljaisuutta, koska sairastin. Useita vuosia sitten alun perin diagnosoitu IBD-sairaus alkoi aktivoitua kevättalvella 2020, ja viime joulun aikoihin se yltyi niin rajuksi, että oli pakko tehdä interventio. Se taas johti laajamittaiseen elämänmuutokseen, minkä seurauksena myös kaikki alkoholi täytyi jättää.

Nyt tilanne on saatu vihdoin hallintaan, ja koska se on pysynyt vakaana jo parin kuukauden ajan, olen saanut lääkäriltä luvan palata hyvin hallitusti myös tämän harrastuksen ääreen. Koko talven katselin tätä Macallania ja mietin, että jos ikinä toivun elävien kirjoihin, maistan ensimmäiseksi tämän. Sen verran olen harjoitellut viime päivinä, että aistien terävöittämiseksi olen maistanut paria muutakin viskiä sentin tai kaksi. Mutta nyt: tämä on se oikea viskien Rolls Royce. Slàinte!

The Macallan 18 yo 1980/1999 Gran Reserva

(40%, OB, 1980–1999, Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Vanhan liiton sherrytuoksu parhaimmillaan. Erittäin intensiivinen tammi kohtaa vahvan kahvin ja kuivatun luumun. Mausteisuutta, tummaa suklaata, rusinaa ja taatelia. Tammesta nousee hieno metinen ja kukkainen vivahde, vaikka kaakaojauhe ja lähes savuinen tummuus ovat pinnassa. Hieno on.

Maku: Tumma sherryisyys ja vahva mausteisuus saavat heti epäilemään, onko tässä oikeasti näin vähän voltteja. Tammessa on todellista jytinää, tyylikkyyttä ja kuivaa metisyyttä – sen balanssi hipoo täydellisyyttä. Kahvinen karvaus ja saksanpähkinä saavat rinnalleen suklaata, vaahterasiirappia ja hunajaisuutta. Kuivatut luumut, rusina, maltaisuus ja pieni omenaisuus viimeistelevät. Täyteläinen runko ja ja vakuuttava suutuntuma. Jälkimaku on sherryinen, kahvinen, mausteinen ja edelleen todella vahva. Pieni savukin saa nyt enemmän tilaa, samoin tumma yrttisyys. Tammi kuivuu nautinnollisesti. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Todella hieno vanhan liiton Macallan. Näissä volteissa huikea runko ja sävykkyys. Ei turhaan kuulu viskiklassikoiden kaanoniin. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Loistava viski, joka on arvostuksensa ansainnut”.

The Macallan 13 yo 1990/2003, Silver Seal for Collecting Whisky 46%

Maistelussa tällä kertaa ulkoisesti refill-sherryltä näyttävä Macallan, jonka kypsytyksestä ei ole kuitenkaan tarkempaa tietoa. Pullotuserä on poikkeuksellisen pieni.

The Macallan 13 yo 1990/2003, Silver Seal for Collecting Whisky

(46%, Silver Seal for Collecting Whisky, 1990–2003, 48 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, mineraalinen ja makean hedelmäinen. Tammi tuntuu kuivana, ympärillä on aprikoosia, punaista omenaa, sitruksisuutta, keltaista luumua. Hunajaisuutta ja hedelmäsiirappista makeutta. Maltaisuudessa on jotain lievästi epäkypsää. Hapokkuutta ja minttua. Vesilisä avaa kukkaisuutta.

Maku: Varsin ujon tuoksun jälkeen maussa on selvästi enemmän ryhtiä. Sherry tulee hedelmäisenä ja aromaattisena läpi. Luumua, aprikoosia, sitruksisuutta, maitosuklaata. Metistä kukkaisuutta, hunajaa. Napakka mineraalisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta ytyä silti riittää. Kovia toffeekarkkeja, hapokkuutta, pippuria. Likaisuutta ja aavistuksen lenseää, puuromaista maltaisuutta. Jälkimaku on sherryinen, metinen ja öljyisen jämäkkä. Likaisuutta, aseöljyä, mineraalisuutta, rasvaa. Hunajan rinnalle nousee tummempia sävyjä, paahtunutta tammea ja lakritsia. Minttu ja tumma yrttisyys säestävät. Melko pitkä finaali on tämän viskin paras osa-alue. Vesilisä tuo pintaan metallisuutta ja ylikypsää hedelmää.

Arvio: Ehkä tämä viski on sittenkin parhaimmillaan näyttävänä pullona keräilijän hyllyssä? Tässä on paljon ihan lupaavia palikoita, mutta kokonaisuus ei oikein lähde missään vaiheessa. 83/100

The Macallan 1950/1981 Handwritten Label 43%

Kerrankin löytyi asianmukainen viski International Whisky Dayn kunniaksi: nostan Michael Jacksonin muistolle lasillisen epätodellista Macallania, joka on tislattu vuonna 1950.

The Macallan 1950/1981 Handwritten Label

(43%, OB for Matthew Clark & Son London, 1950–1981, 75 cl)

Tuoksu: Todella hedelmäinen, intensiivinen ja vaikuttava tuoksu. Aprikoosia, mandariinia, rusinaa, hunajaa, mentholia. Melko kuiva yleisilme saa tuekseen maitosuklaata ja vaahterasiirappia. Ikääntynyt tammi tukee hienosti ja tuo metisyyttä mukanaan. Mausteita, yrttisyyttä, öljyisyyttä. Pähkinäisiä ja antiikkisia sävyjä, pientä tupakkaisuutta, pölyistä ullakkoa, vanhoja kirjoja. Silti valtava syvyys sitruksisuudessa ja suklaisuudessa. Kompleksinen ja upea tuoksu.

Maku: Hedelmäinen ja öljyinen, hilloinen ja herkkä. Hedelmäsiirappia, rusinaa, luumua, aprikoosihilloa, appelsiinimarmeladia, kuivaa tammea. Makujen spektri alkaa melko kuivana ja suolaisena, kunnes aukeaa vähitellen maitosuklaisena ja pähkinäisenä, ennen kuin puhkeaa hedelmäiseen makeuteen. Suutuntuma on kaikesta ikääntymisestä huolimatta öljyinen ja melko täyteläinen. Hunajaa, metisyyttä, mentholia, runsasta ja kompleksista mausteisuutta. Jälkimaku on kuivan tamminen ja edelleen erittäin hedelmäinen. Aprikoosi jatkaa kulkuaan, samoin sitrushedelmät. Mausteisuus saa enemmän tilaa, etenkin pippuri. Hunajaa, mentholia, nahkaisuutta, suklaata, pähkinää. Erittäin pitkä ja nautinnollisesti kuivuva finaali.

Arvio: Eeppisen hieno Macallan, ei voi muuta sanoa. Etenkin tuoksu on jotain varsin uskomatonta. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 92/100 (per 3).

The Macallan 18 yo 1970/1988, 43%

Maistelussa tällä kertaa sarjassaan täysin legendaarinen Macallan. Hiljaiseksi vetää.

The Macallan 18 yo 1970/1988

(43%, OB, 1970–1988, Sherry Wood, 75 cl)

Tuoksu: Sherryinen, hedelmäinen ja todella elegantti. Voimakas ja ekspressiivinen, kuivan tamminen ja metinen, erittäin mausteinen ja suklaisen runsas. Rusinaa, taatelia, uuniomenaa, viikunaa, hunajaa. Kukkainen ja metinen raikkaus toimii maagisen hyvin yhteen runsaan sherryisyyden kanssa. Upea tuoksu.

Maku: Nautinnollinen sherryisyys ja kuiva tammisuus luovat upean pohjan, jossa kypsän hedelmäisille ja runsaan suklaisille piirteille jää tilaa. Rusinaa, viikunaa, taatelia, kypsää omenaa. Suklaata, hunajaa, pientä kahvista karvautta, saksanpähkinää. Suutuntuma on täyteläinen ja hienosti balanssissa. Nyt ollaan siellä viskien Rolls-Royce-osastolla. Jälkimaku on metinen ja kuivan tamminen, mutta runsas hedelmäisyys jaksaa tuoda uusia piirteitä esiin. Viikunaa, pähkinää, hiukan suolaisuutta, vähitellen kuivuvaa sherryisyyttä, metisyyttä, kovia toffeekarkkeja, eucalyptusta. Todella pitkä ja nautinnollisen mausteinen finaali.

Arvio: Onhan tämä nyt viskinä aivan omassa luokassaan. Yhdistää upealla tavalla kuivan tammen ja runsaan sherryisen hedelmäisyyden. Ja vaikka voltit ovat periaatteessa alhaalla, voima ei silti missään vaiheessa lopu kesken. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 3).

The Macallan 21 yo 1980/2002 Exceptional Single Cask 3, 51%

Uisge 2015:n paras viski oli omalla kohdallani Macallan 14 yo 1989/2003 Exceptional Single Cask 5. Sen takia Uisge 2019:n ensimmäiseksi viskiksi olin merkinnyt itselleni ESC 3 -pullotteen Pikkulinnun tiskiltä.

The Macallan 21 yo 1980/2002 Exceptional Single Cask 3

(51%, OB, 20.11.1980–15.5.2002, Cask No. 17937, Sherry Butt, 858 bts., 50 cl)

Tuoksu: Uskomattoman runsas, suklainen ja vahainen. Makea, siirappinen ja toffeemainen. Tallista ja nahkaista maanläheisyyttä, hilloisia piirteitä, luumua. Crème brûlee, kermaisuus, kaakao ja vanilja soivat loistavasti yhteen. Kuitenkin tietty nahkaisuus ja pähkinäisyys pitää kokonaisuuden elävänä ja avoimena koko ajan.

Maku: Kermainen ja painava, suklainen ja runsas. Sulaa suuhun. Luumua, rusinaa, kaakaota, kahvia, hedelmäkakkua, nahkaisuutta ja tallisia sävyjä. Hilloisuutta, mustikkamarmeladia. Suutuntuma on upean silkkinen ja täyteläinen. Jälkimaku on erittäin runsas ja vaikuttava. Sherryä, suklaata, öljyä, minttua, yrttejä. Tammi kuivuu nautinnollisesti, eucalyptus nousee taustalta. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Mahtava Macallan. Hiljaiseksi vetää. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

The Macallan 1989/2014, Anam na h-Alba 54,4%

Maistelussa kultaisen aikakauden Macallania indie-valikoimista. Tämä erittäin pienen erän jälkeensä jättäneen sherry hogsheadin on pullottanut saksalainen Anam na h-Alba.

The Macallan 1989/2014, Anam na h-Alba

(54,4%, Anam na h-Alba, The Soul of Scotland, 6/1989–3/2014, Sherry Hogshead, 78 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsasta sherryä, muhkeaa suklaata ja painavaa hedelmäisyyttä. Nahkaa, tallia, maakellaria, maitosuklaata, tyylikkäitä tammisia nuotteja. Luumuhilloa, rusinaa, uuniomenaa, crème brûleetä, kinuskia. Upea kermaisuus, kaakaota, vaniljaa. Hieno kaikin puolin. Vesilisä avaa minttua ja hiukan palanutta puuta.

Maku: Kermaisen täyteläinen suutuntuma, tämä sulaa suuhun välittömästi. Aivan mahtava yhdistelmä suklaata, luumua, uuniomenaa, pientä pähkinäistä karvautta, makeaa kinuskia. Tammi toimii hienosti ja tuo syvyyttä. Yrttejä, kanelia, kaakaojauhetta, kahvia, minttua, hedelmäkakkua. Jälkimaku laskeutuu tammen läpi suklaan ja hedelmän äärelle. Mausteisuutta, maitosuklaata, kinuskia, pähkinää, luumuhilloa. Uuniomena ja crème brûlee maistuvat vahvasti. Nahkaisuutta, yrttejä, jalohomeisia piirteitä. Minttua, kanelia, hieman ruohoisuutta. Erittäin pitkä ja painava finaali. Upea. Vesilisä vapauttaa eucalyptusta ja piparminttua.

Arvio: Todella mahtava Macallan. Tällaisia ei tule liian usein elämässä vastaan. Kyllä näistä tällaisista viskeistä voi vähitellen käsittää, millaiselle pohjalle Macallan on menestyksensä luonut. 91/100

The Macallan 12 yo Sherry Wood 43% (1995)

Vanhalla etiketillä varustettu 12-vuotias Macallan oli vielä aitoa tavaraa asianmukaisista sherrytynnyreistä. Tiedän, että olen tässä ehkä asenteellinen, mutta jotenkin nämä aiemmat peruspullotteetkin sykähdyttävät ihan eri tavalla kuin uudet ja korskeat.

The Macallan 12 yo Sherry Wood (1995)

(43%, OB, +/- 1995, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja mehukas. Runsas hedelmäisyys, vahva maltaisuus ja roteva likaisuus yhdistyvät hienosti. Pientä rasvaista nokisuutta, luumua, suklaata, paahdettua pähkinää, hedelmäkakkua. Aivan aavistus savua, kypsää omenaa, hiukan heinää.

Maku: Tyylikäs, sherryinen, suklainen ja kuivan tamminen. Metisyyttä, hunajaa, apilaa. Suklaassa on pieni rasvaisuus koko ajan mukana, mutta tammi pysyy kuivalla ja mehukkaalla puolella. Omenaa, rusinaa, luumua, maapähkinää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tasapaino oivallinen. Maltaisuutta, hiukan likaisuutta, pähkinäsekoitusta, kuivakakkua. Jälkimaku on mausteinen ja suklainen. Uuniomenaa, taatelia, viikunaa, rusinaa, sitruksisuutta. Hunajaa, kanelia, rasvaisuutta. Savun aavistus näyttäytyy jälleen. Tammi pysyy kuivana ja metisenä loppuun saakka. Keskipitkä finaali.

Arvio: Erittäin herkullinen, mieto ja tasapainoinen sherryviski. Silkkaa laatua, olkoonkin, että kyseessä on periaatteessa ihan perusviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 4).

Korjaus 22.1.2019 kello 22.35: Todennäköisesti tämä pullote on kuitenkin 1990-luvun puolivälistä eikä noin vuodelta 2003, kuten olin aiemmin arvioinut. Macallanien radiohiiliajoitus on ajoittain lievästi hankalaa.

The Macallan 10 yo Giovinetti & Figli Import 40%

Maistossa pitkästä aikaa vanhan liiton Macallania. Nyt on kyseessä 10-vuotias Giovinetti & Figlin Italia-miniatyyri. Hattu päästä, ollaan historian äärellä.

The Macallan 10 yo Giovinetti & Figli Import

(40%, OB, Giovinetti & Figli Milano Import, +/- 1985, 5 cl miniature)

Tuoksu: Huumaavan syvä, klassinen sherry. Pähkinää, kuivaa seetripuuta, tummaa suklaata, kaakaojauhetta, rusinaa, piparkakkua. Metinen, hunajainen, hiukan anismainen. Kuivattuja hedelmiä, mysliä, maltaisuutta. Hieno balanssi makeiden sherrynuottien ja iäkkään tuntuisen tammisuuden kanssa.

Maku: Sherryinen, tumman suklainen, luumuinen ja varsin muhkea. Viikunaa, rusinaa, hunajaisuutta. Tyylikästä tammisuutta on vaikka muille jakaa. Konsentroitunut hilloisuus ja hedelmäisyys toimivat upeasti. Suutuntuma on melko täyteläinen ja komeasti tasapainossa. Maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä, hiukan pippurisuutta. Jälkimaku on maltainen ja appelsiininen, pähkinäinen ja suklainen. Kuivahko tammisuus luo edelleen upean pohjan, mille kaikki rakentuu. Kaakaojauhetta, kanelia, piparkakkua, hiukan inkivääriä. Viikunaa ja luumua riittää. Melko pitkä finaali on nautittava loppuun saakka.

Arvio: Huippulaatua menneiltä vuosilta. Alan vähitellen hahmottaa, miksi ne tynnyrivahvat ja pykälää iäkkäämmät 1980-luvun Macallanit ovat saaneet niin monet menettämään järkensä lopullisesti, kun jo nuori perustuote on ollut tällaista tavaraa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 3). Smoke On The Water, ”Varsin hyvä ja maukas kymppivuotias viski”.