Kuukausi: huhtikuu 2014

Ian Buxton et al: Beer Hunter, Whisky Chaser

Kun viski- ja olutkirjallisuuden suurin mestari Michael Jackson oli kuollut parkinsonintautiin 2007, kollega Ian Buxton halusi muistaa ystäväänsä kirjalla, joka jäisi elämään.

Syntyi kirjoituskokoelma Beer Hunter, Whisky Chaser (Neil Wilson Publishing, 2009). Kirjassa 13 tunnettua tekijää kirjoittaa oluesta ja viskistä.

Muistelukset Michael Jacksonista henkilönä rajattiin viisaasti Carolyn Smagalskin napakkaan tekstiin, muiden tehtäväksi tuli kirjoittaa jotain ihan uutta viskistä ja oluesta. Jotain, mitä myös Michael Jackson olisi mieluusti lukenut.

Beer Hunter, Whisky Chaser -teoksen lukee mielikseen kuka tahansa viskistä ja oluesta kiinnostunut. Yleisilme on tasokas ja tekstit selvästi ammattilaisten tekemiä.

Stephen Beaumont, Julie Johnson, Roger Protz, Conrad Seidl ja Gavin D. Smith keskittyvät olutkulttuurin kehitykseen eri puolilla maailmaa. Lucy Saundersin näkökulma on oluen ja ruoan yhdistämisessä. Kaikki kumartavat Michael Jacksonille, eikä sitä tarvitse edes tuoda korostetusti esiin.

Hans Offringan teksti poikkeaa muista siinä, että se on selvästi kaunokirjallisuutta. Novelli on kuitenkin tavallaan avainkirjallisuutta, koska Alan MacManus muistuttaa hyvin paljon erästä edesmennyttä viskikirjailijaa.

Vastaavasti F Paul Pacult ja Dave Broom jakavat omat muistonsa siitä, miten päätyivät alun perin kirjoittamaan viskistä. Ian Buxton taas pohtii skotlantilaisen mallasviskin autenttisuuspyrkimyksiä ja sitä, mitä viski oikeastaan on.

Charles MacLean on jälleen oman lempiaiheensa äärellä, viskihistoriassa. MacLean perkaa vanhoja dokumentteja siitä, mitä mallasviskejä on ollut myynnissä 1920-luvulta saakka. Etenkin vuosien 1930 ja 1963 välisenä aikana tuli markkinoille valtavasti uusia merkkejä.

Hämmästyttävää MacLeanin selvityksissä on sekin, että jo vuonna 1920 oli George Saintburyn mukaan myynnissä peräti yhdeksää eri mallasviskiä: Ardbegiä, Ben Nevisiä, Caol Ilaa, Clynelishiä, Glen Grantia, Glendronachia, Lagavulinia, Smith’s Glenlivetiä ja Taliskeria.

Toki niitä kaupattiin bulkkina, lähinnä siis tynnyreinä, mutta silti.

Kun joku taas kertoo, miten Glenfiddich toi markkinoille maailman ensimmäisen single maltin, kannattaa kaivaa MacLeanin selvitykset esiin. Glenfiddichin merkitys single maltin globaalissa kaupallistamisessa oli totta kai valtava, mutta kuluttajamarkkinoille he tulivat vasta monien muiden jälkeen: Harper’s Directorysta Glenfiddich löytyy vuodelta 1963.

Maclean kertoo samalla myös hyvän tarinan siitä, miten William Grant & Sons tajusi yhteyden lentoliikenteen kasvun ja viskimyynnin mahdollisen kasvattamisen välillä. Tax free -myynnin avulla Glenfiddichistä tuli maailman myydyin single malt, ja sitä se on edelleen.

Beer Hunter, Whisky Chaserin vaikuttavin teksti on John Hansellin omakohtainen ”My Friend, Whisky”.

Tarina alkaa ensikokemuksella viskin maistamisesta salaa teinivuosina. Ystävänsä Alanin kanssa he käyvät keittiössä tämän isän Wild Turkey -pullolla. Sitä ennen John on saanut viskiä vain lapsena lääkkeeksi.

Hansell kertoo, miten hän kasvoi Yhdysvalloissa rikkinäisessä perheessä, jossa äiti oli eronnut täysraittiista ja umpikunnollisesta isästä ja mennyt naimisiin tapa-alkoholistin kanssa. Myös molemmista Johnin velipuolista tuli alkoholisteja: he aiheuttivat rattijuoppoina kuolemaa ympärilleen eivätkä voineet hallita elämäänsä. Toinen veljistä tappoi itsensä ja kaksi muuta ihmistä ajamalla humalassa päin puhelinpylvästä.

”Fortunately, throughout my life, not once have I ever ’needed’ a drink. I have seen first-hand what an alcoholic is, and I am glad that I am not one”, Hansell kirjoittaa.

John Hansell opiskeli, sai tutkinnon, meni naimisiin opiskelukaverinsa Amyn kanssa, ryhtyi tiedemieheksi ja teki omat vanhempansa onnelliseksi ja ylpeiksi. Hän oli koko perheestä ainoa, jonka elämä oli kunnossa.

Sitten tulivat olut ja viski mukaan kuvioihin.

Oluet alkoivat kiinnostaa Hansellia jo 1980-luvun lopulla, ja lopulta vuonna 1990 hän tutustui skottiviskiin. John ja Amy tekivät vuonna 1991 matkan Brittein saarille: sieltä heidän piti kuljettaa matkatavaroiden joukossa 14 pulloa viskiä kotiin Yhdysvaltoihin.

Jossain vaiheessa John Hansell omistikin jo vähintään yhden pullon yli 120 tislaamon viskiä. Mutta myös oluet kiinnostivat.
Pennsylvaniassa oli noihin aikoihin pakko ostaa tiettyjä oluita aina 24 pullon laatikoissa. Jos kyseisestä oluesta ei pitänyt, käsissä oli vielä 23 pulloa samaa tavaraa jäljellä.

Hansell sai idean: hän aloitti olutklubin, johon kutsui itsensä lisäksi 23 jäsentä. Hän osti 24 laatikkoa olutta ja jakoi ne niin, että jokainen sai yhden pullon jokaista laatua. Mukaan hän laati On Tap -uutiskirjeen, jossa kertoi jokaisesta laatikossa olevasta oluesta. Ja laittoi sellaisen klubimaksun, että sai itse omat oluensa ilmaiseksi.

Toiminta lähti käsistä saman tien. Newsletterin koko paisui, ja Hansell alkoi jakaa sitä paikallisiin baareihin. Sieltä alkoi tulla mainostajilta ehdotuksia, ja lopulta käsissä oli jo todellinen julkaisu. Hansell päätti ottaa mukaan myös viskit ja nimetä lehtensä Malt Advocateksi.

Neljäntoista vuoden ja kahden akateemisen loppututkinnon jälkeen Hansell irtisanoutui tieteentekijän töistään. Hän päätti ryhtyä päätoimiseksi olut- ja viskilehden kustantajaksi. Päätoimittajan työn ohella hän perusti WhiskyFestin, toimeentulo olisi taattu.

Sitten piti vain kertoa vanhemmille, että hän jättäisi kunniallisen työnsä ja ryhtyisi päätoimisesti käsittelemään alkoholia. Kaiken perhetaustan keskellä se ei ollut mikään pieni asia kerrottavaksi.

Äiti hyväksyi sen aikaa myöten, mutta isäpuoli ei päässyt uutisesta koskaan yli.

Hansellin lupaavasti alkanut viski- ja olutmiehen ura oli vähällä päättyä alkuunsa, kun hän sai Lontoon-lennolla veritulpan.

Lääkärin määräyksenä oli verenohennuslääkkeen lisäksi täydellinen alkoholikielto puolen vuoden ajaksi.

”I told the doctor that I drank for a living.”

Lopulta, pitkällisten neuvotteluiden jälkeen, Hansell sai lääkäriltä luvan nauttia kaksi alkoholiannosta päivässä.

”So for the next six months, I had exactly two drinks a day. Every day. Doctor’s orders.”

Veritulpan jälkeen Hansell joutui vielä toisenkin kerran kohtaamaan tilanteen, jossa hän oli vähällä joutua luopumaan urastaan ja harrastuksestaan. Hän sai 2000-luvun alussa pitkänmatkanjuoksijana plantar faciitis -diagnoosin ja alkoi sen seurauksena tuntea äärimmäisiä kipuja, joita ei saatu aisoihin. Tarjolla olisi ollut lääke, mutta se olisi edellyttänyt täydellistä luopumista alkoholista.

Hansell valitsi kivun.

Sittemmin John Hansell on oppinut elämään kivun kanssa. Hän on myös hankkinut monia viskejä, joihin liittyy tarinoita elävistä ja kuolleista. Hansell ei puhu viskin keräämisestä vaan kertymisestä: moni tärkeä pullo on löytänyt tiensä hänen luokseen.

Sittemmin John Hansell vaihtoi Malt Advocaten nimen Whisky Advocateksi ja luopui tänä keväänä myös sen päätoimittajuudesta.

Silti tuota lehteä lukee nyt eri silmillä, kun tietää John Hansellin tarinan.

Aivan niin kuin Michael Jacksonin teoksia lukee eri silmillä, kun tuntee hänen tarinansa. Viskikulttuuri on pohjimmiltaan tarinoiden kulttuuri.

Glendronach Cask Strength Batch #3, 54,9%

Glendronachin Cask Strength on ollut BenRiachin omistuksen aikakaudella ilmeinen menestystuote.

Oman kokemukseni mukaan näiden batchien onnistuminen riippuu siitä, miten hyvin Pedro Ximénez on kurissa: kyseessä on vattaus ex-oloroso- ja ex-PX-tynnyreistä.

Tarina on sinänsä tuttu. Jos PX pääsee liikaa niskan päälle, makeus lyö yli. Toivottavasti homma pysyy nyt kasassa.

Glendronach Cask Strength Batch #3

(54,9%, OB, NAS, Batch #3, 2013, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, kermainen ja maltainen. Rusinaa, luumua, viikunaa. Maitosuklaata, appelsiininkuorta, kuohukermaa, kinuskia. Tuoretta ale-olutta, kanelia, vaniljaa. Makea ja kermainen, yllättävän mieto tuoksu. Vesilisä tuo neilikan ja korostaa pientä saippuaisuutta.

Maku: Pehmeän kermainen ja kinuskinen. Rusinakeittoa, luumua, maitosuklaata. Maltaisuus tuntuu paksuna ja suklaisena. Suutuntuma on pehmeä ja runsas, lempeä tälläkin alkoholiprosentilla. Viikunaa, vaniljaa, croissantia, voita. Erottuva appelsiininkuori, jonkin verran inkivääriä. Jälkimaku on mietoon yleisilmeeseen nähden yllättävänkin mausteinen, vahvan tamminen ja roteva – nostaa hienosti tämän tasoa. Kahvia (espressoa), viikunaa, öljyisyyttä, tummaa suklaata. Kermainen ja pitkä. Vesilisällä neilikka ja inkivääri puskevat pintaan.

Arvio: Erittäin kermainen Glendronach, jonka tasapaino ei ole aivan aiempien erien tasoa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Glen Keith Batch #1, That Boutique-y Whisky Company 51,2%

That Boutique-y Whisky Companyn tyyli on herättänyt ärtymystä: se ei kerro viskiensä kypsytyksestä mitään.

Joistain viskeistä voi sentään heittää valistuneita arvioita. Hämmästyisin, jos tässä Glen Keithissä olisi käytetty jotain muuta kuin ex-bourbontynnyreitä.

Glen Keith Batch #1, That Boutique-y Whisky Company

(51,2%, Master of Malt, NAS, 2013, 175 bts., 50 cl)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen. Vesimelonia, päärynää, omenaa, viinirypäleitä, kiiviä – koko hedelmäsalaatti. Erittäin raikas, silti makea. Pirteä maltaisuus, hunajaa. Yksi hedelmäisimmistä ikinä. Tuoretta tammilankkua, vaniljaa, hiukan vastaleikattua ruohoa. Vesilisä turmelee hedelmäisyyden nopeasti, tilalle jää lakkabensiiniä.

Maku: Raikkaan hedelmäinen, tuoreen tamminen. Päärynää, ananasta, kirpeää limeä. Jyväisyyttä, bourbonmaista mausteisuutta ja vaniljaa. Erittäin pyöreä ja pehmeän öljyinen suutuntuma. Tuore tammi maistuu hyvin voimakkaana, mutta tammen aktiivisuus toimii hienosti yhteen hedelmäisyyden kanssa. Jälkimaku on tamminen, hiukan kitkerä, edelleen hedelmäinen. Mustaa teetä, karvaita viinirypäleitä, hiivaisuutta. Melko pitkä. Vesilisä ei tee maulle hyvää, runko häviää herkästi ja bourbonmaisuus lisääntyy.

Arvio: Todellinen hedelmäpommi, jota pitää käsitellä varovasti. 86/100

Laphroaig QA Cask 40%

Laphroaigin QA Cask on nimensä mukaisesti viimeistelty uusissa amerikkalaisissa tammitynnyreissä (Quercus Alba). Sitä ennen se on viettänyt aikansa ex-bourbonissa.

Laphroaig QA Cask

(40%, OB for Travel Retail Exclusive, NAS, double matured, 2013, 100 cl)

Tuoksu: Savuinen ja lääkemäinen. Selvä Laphroaig, mutta miedompana ja makeampana. Märkää köyttä, hiukan merisuolaa, kosteaa villakangastakkia. Merilevää, joka on hieman ummehtunutta. Huomattavan erottuva tupakka, puruja nimenomaan. Hunajaista ja vaniljaista makeutta kosolti. Ei säväytä, kovin mieto.

Maku: Laimennettua Laphroaigia! Yllättävän vaisu ja vetinen profiili. Savua löytyy, mutta mausteet eivät potki eikä vääntöä ole. Hunajaa, paljon vaniljaa, makeaa tuoretta tammea. Merilevä ja villaisuus tuovat tietynlaista merellisyyttä, soijamainen suolaisuus leikkaa makeutta, mutta tasapaino liukuu vetisyyden puolelle. Jotain puuttuu. Suutuntuma on pehmeä ja helppo. Jälkimaku on hunajainen, curryinen, villainen, hiukan hiilinen, nuotiosavuinen, kostean turpeinen eikä kovin pitkä – saati vahva.

Arvio: Mieto, makea ja kaikkineen vaisu esitys entry level -sarjaan. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100Whisky Monitor 84/100 (per 2).

The Glenlivet 16 yo Nàdurra 55,1%

The Glenlivetin Nàdurra lanseerattiin tax free -myyntiin 48-prosenttisena vuonna 2005. Sittemmin sitä alettiin myydä myös tynnyrivahvuisina erikoiserinä. Nimi tarkoittaa luonnollista.

The Glenlivet 16 yo Nàdurra

(55,1%, OB, Bottled 11/2010, first fill American oak casks, Batch #1110L, 70 cl)

Tuoksu: Omenaa ja banaania. Hyvin hedelmäinen kompositio, löytyy päärynää, kiiviä ja viinirypäleitä. Melko makea ja paksu vaikutelma, maltaisuus tuntuu runsaana, samoin tuore tammi. Hunajaa, vappusimaa, tomusokeria, mehiläisvahaa. Vesilisä tuo vaniljaa, anista ja limeä pintaan. Samalla päärynäisyys makeutuu.

Maku: Tuoreen tamminen, roteva ja mausteinen. Paahtunut ja mustaan teehen kallistuva makuprofiili ei ole ollenkaan niin raikas ja hedelmäisen makea kuin tuoksu antoi odottaa. Vihreää omenaa, karvasmantelia, raakaa banaania. Suutuntuma on paksu ja täyteläinen, alkoholi ja mausteet todella tuntuvat. Tammea, anista, minttua, rucolaa (!), hunajaa, vaniljaa. Jälkimaku alkaa mustalla teellä ja paahtuneella tammisuudella, mutta makeutuu vähitellen. Päärynää, vaniljaa, yrttejä. Pitkähkö. Vesilisä ei tuo mitään, vie vain osan rungosta.

Arvio: Tuoksultaan raikkaan hedelmäinen mutta maultaan hiukan kitkerä. Laatuviski toki. 85/100

Highland Park Batch #2, That Boutique-y Whisky Company 46%

Ensimmäinen That Boutique-y-julkaisu Highland Parkin tuotannosta herätti suurta ihastusta maailmalla. Sen perusteella on ihan mahdoton sanoa, mitä tämä toinen pitää sisällään.

Highland Park Batch #2, That Boutique-y Whisky Company

(46%, Master of Malt, NAS, 2013, 386 bts., 50 cl)

Tuoksu: Kanervainen ja maltainen. Pirteää havuisuutta, aromikasta humalaisuutta, hunajaista makeutta. Moottoriöljyn likaisuus. Märkää villatakkia, sitruunankuorta, fino-sherryä, tammisuutta, maakellaria. Kovia toffeekarkkeja, erottuva turpeensavu kaiken taustalla. Herkullinen vaikutelma.

Maku: Kanervahunajaa, savua ja sitruksista maltaisuutta. Nam. Kuiva havuisuus, IPA-oluen hapokas aromisuus, toffeen makeus. Suutuntuma on öljyinen ja melko täyteläinen, muttei hyökkää yhtään. Sitruunankuorta, limeä, akaasiahunajaa, turpeisuutta, hyvällä tavalla likaista villaisuutta. Nam. Jälkimaku on savuinen, mausteinen, inkiväärinen, yrttinen, tamminen, öljyinen, maltainen, aromikas ja melko pitkä. Nam.

Arvio: Parempi kuin yksikään tislaamon omista 1990-luvun vintagejulkaisuista, joiden tyyli on kuitenkin hyvin samankaltainen kuin tässä – korostunut turpeensavu ja sitruksinen kanervaisuus. 88/100

BenRiach 35 yo 1976/2012 Sherry Butt 59%

Jälleen lasissa vuoden 1976 BenRiachia. Turha puhua mitään odotuksista – ei muuta kuin maistamaan.

BenRiach 35 yo 1976/2012 Sherry Butt

(59%, OB, 14.10.1976–7/2012, Batch #9, Sherry Butt, Cask No. 6967, 339 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja suklainen. Upea, syvä sherryisyys. Rusinaa, hiukan viikunaa, lakritsia, tammea. Mustaherukkaa, tuoreita koivunlehtiä, mustikkakeittoa, joulukakkua, neilikkaa, omenaa. Pirteä maltaisuus, aromikas ja ryhdikäs. Samalla muhkeaa makeutta, siirappia ja ruokosokeria. Vesilisä tuo sitrusta.

Maku: Sherryinen, maltainen ja runsas. Suklaisen pehmeä suutuntuma, johon mausteisuus tuo väriä. Vahva neilikka, inkivääri ja maustepippuri ovat esillä. Luumua, rusinaa, appelsiinimarmeladia, savumakkaraa, lakritsia. Yllättävän tumma ja paksu makuprofiili. Mustaherukkaa, tummaa suklaata, ruokosokeria, uuniomenaa, kuivaa tammisuutta. Mahtava ja runsas, muttei ihan niin syvä kuin tuoksu antoi odottaa. Jälkimaku on maltainen, havuinen, hiukan kitkerä, teemäinen, herukkainen, fantastisen pitkä ja kehittyvä. Vesilisä tuo makuun lisää kuivaa tammisuutta ja pientä tupakkaisuuttakin. Tasapainokin paranee.

Arvio: Yllättävän tumma ja paksu BenRiach, erinomainen esitys kaikkineen. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100. Smoke On The Water, ”Selvä pettymys”.

Mortlach 15 yo, Gordon & MacPhail 43%

Mortlachin pieni tislaamo perustettiin vuonna 1823. Gordon & MacPhailin lisenssillä valmistamat pullotteet ovat sen tunnetuimpia tuotteita – Flora & Fauna -pullotteen ohella.

Tämä Mortlach-lisenssipullote sisältää tiettävästi ex-sherrytynnyreissä kypsyneitä viskejä (first fill & refill).

Mortlach 15 yo, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, licenced bottling, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Miellyttävä sherryisyys nousee ensin. Hyvin makea ja ”painava” tuoksu. Erottuva tervaleijona. Ylikypsiä kirsikoita ja kuparia. Pähkinöitä. Maltaisuutta ja palasaippuaa. Hyvä kokonaisuus, lupaa paljon.

Maku: Makean tuoksun jälkeen sherryinen maku on yllättävän hapan, jopa eltaantunut. Maltaisuudessa on tummaa olutta, tiettyä imelyyttä ja öljyisyyttä, nahkaa. Tervaisuus ja kuparinen epäpuhtaus yllättävät myös. Paahdettuja kastanjoita, karvasmantelia ja glühweinia joulutorilla. Paksun profiilin takana tämä tuntuu kuitenkin ohuelta, paletissa on haaleanruskeat sävyt. Jälkimaku on happaman maltainen, hedelmäinen, siirappinen, nahkainen, hitusen rikkinen ja mausteinen, ei kovin pitkä. Hiukan kitkerä maku jää suuhun.

Arvio: Lähtökohdat ovat kunnossa, mutta tasapaino pettää. Vajoaa keskikastiin. 82/100

Aberlour 1985/2012, Thosop Handwritten Label 45,1%

Ensimmäistä kertaa maistelussa bourbonkypsytetty Aberlour. Kaikki aiemmat kokemukseni ovat sherrykypsytetyistä – ja saldo on ollut oivallinen.

Aberlour 1985/2012, Thosop Handwritten Label

(45,1%, Thosop BVBA, Handwritten Label, 1985–2012, refill bourbon hogshead, 219 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viinirypäleitä, tuoretta ruohoa ja omenaa. Raikkaan hedelmäinen ja täyteläinen kokonaisuus. Mahlaa, marsipaania, tomusokeria. Bourbonin glyserolia, hienosti tammeen integroituneena. Sokerinen, jyväinen, vaniljainen. Kookosmaitoa, sitrusta. Vesilisä tuo parfyymisyyttä, kukkaisuutta, herkkyyttä.

Maku: Hedelmäisen raikas, ruohoisen tuore. Viinirypäleet ja sokerivesi (koivunmahla) ovat pinnassa, samoin tiivis, jyväinen maltaisuus ja bourbonin glyseroli. Tuore tammisuus tuo mausteisuutta ja pientä terävyyttä. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen mutta silti raikas ja ilmeikäs. Vaniljaa, omenaa, kookosmaitoa, leivosmaisuutta. Jälkimaussa tammi alkaa korostua, tulee hunajaa ja sahanpurua mukaan. Erittäin pitkä ja uljas finaali, joka sisältää yrttejä, vaniljaa, sitrusta ja trooppisia hedelmiä ylipäänsä. Vesilisä tuo appelsiinia ja erottelee mausteiden joukosta inkiväärin.

Arviot: Onnistunut bourbonkypsytys tukevaan tisleeseen. Tasapainoista ja hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 88/100. Smoke On The Water, ”Ihan hyvä”.

Talisker 1994/2009 The Managers’ Choice 58,6%

Tästä 15-vuotiaasta Taliskerista liikkuu niin valtavasti legendoja, että sitä on aivan pakko saada maistaa itse.

Talisker 1994/2009 The Managers’ Choice

(58,6%, OB, Cask No. 7147, First Fill Sherry Cask, 582 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, savuinen ja voimakas. Jykevä turvesavuisuus, jota mausteisuus ja tammisuus säestävät. Salmiakkia, hiilisyyttä, luumua, rusinaa, tummaa suklaata. Kumisaapasta. Hiukan rikkisyyttä, verta (!). Tupakkalaatikkoa, petroolia. Syvä ja massiivinen. Vesilisä tuo merilevää, rasvaista köyttä, lääkemäisyyttä.

Maku: Täyteläinen ja erittäin voimakas. Vahva, kuminen sherryisyys ja uhkea mausteisuus, mustapippuria ja chiliä ennen muuta. Tummaa suklaata, salmiakkijauhetta, sitruunankuorta, suolaa. Mantelia, rusinaa, luumua. Mahtava tekstuuri, suutuntuma on armoton ja kokonaisvaltainen. Vähitellen tanniinit ottavat kiinni ja mausteisuus valtaa alaa. Jälkimaku on pippurinen, tamminen, kihelmöivä, chilinen, suolainen, vähitellen myös makean lakritsinen ja lämmittävä. Mahtava ja melko pitkä. Vesilisä antaa makeudelle lisää tilaa, yskänlääkettä tulee esiin. Niin suuri viski on kyseessä, että veden lisääminen on paikallaan.

Arvio: Todellinen sherrymonsteri hyvin aktiivisesta tynnyristä. Huippua. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100Whisky Monitor 88/100 (per 11).  Smoke On The Water, ”Varsin hyvä ja vahva, klassinen Talisker”.