Pernod Ricard

Tamdhu 1990/2011, Malts of Scotland 49,8%

Maistelussa tanakkaa sherryttelyä Tamdhun tislaamosta ja Malts of Scotlandin pullottamana. Viskillä on ikää 20 vuotta, joten kunnon kypsytyskin on takana.

Tamdhu 1990/2011, Malts of Scotland

(49,8%, Malts of Scotland, 16.5.1990–10.3.2011, Cask No. 8119, Sherry Butt, 209 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Muhkean tallinen ja viikunainen tapaus. Sherryä riittää. Runsaasti nahkaa ja muhevaa multaisuutta, tummaa suklaata ja seetripuuta. Taatelikakkua, rusinaa, luumua, kypsiä kirsikoita. Paahdettuja pähkinöitä, kahvia, sokeria ja rommisuutta, liköörimäisyyttä. Vesilisä availee lakritsisia ja yrttisiä piirteitä.

Maku: Makea ja suklaisen paksu sherry kohtaa kahvisen kitkeryyden ja jämäkän tammen. Paahteisuudessa ja pähkinäisyydessä on pieni savun ailahdus. Nahkaa ja tallia, hiukan ruutiakin. Balsamicoa ja suolaisuutta, maltaisuutta ja karheutta. Hyvä kattaus taatelikakkua, luumua ja rusinaa, hiukan lakritsiakin. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jämäkkä, hyvä balanssi kaikkineen. Jälkimaku on roteva, sherryinen, suklainen ja edelleen sopivasti karhea kaikessa tammisuudessaan. Jouluinen mausteisuus ja kirsikkaisuus tulevat hyvin esiin. Kahvi, maltaisuus ja pähkinäisyys toimivat nätisti yhteen luumun ja viikunan kanssa. Pieni savuisuus ja nahkaisuus kantavat hyvin. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa sokerisuutta ja tiettyä rommisuutta.

Arvio: Maukas ja roteva Tamdhu. Erittäin tasokas sherryviski, jossa ikä on tehnyt tehtävänsä ja tuonut hienosti syvyyttä. Muistuttaa kovasti laadukasta Liquid Sun -pullotetta samalta aikakaudelta. 88/100

Strathisla 12 yo Pure Highland Malt 43%

Maistelussa on tällä kertaa perinteinen Strathisla, jollaisia muistan noin vuoden 2006 tienoilta. Mausta ei ole jäänyt juuri muistikuvaa, mutta ehkä sekin herää henkiin tässä samalla.

Strathisla 12 yo Pure Highland Malt

(43%, OB, +/- 2006, glass printed label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja hunajainen, hedelmäinen ja tammisen karhea. Appelsiinia ja omenaa, aprikoosia, hiukan pähkinäisyyttä ja mysliä. Hiukan sherryisiä vivahteita, nahkaa ja paahteisuutta. Pieni puuromainen ja pahvinenkin lenseys on mukana, kukkaisuuden ja ruohoisuuden seassa. Vanhoja kirjoja, ummehtuneisuutta.

Maku: Pähkinäinen ja maltainen, tamminen ja kahvinen. Tietty paahteinen suoraviivaisuus tästä tulee heti mieleen. Sherryvivahteetkin jäävät myslin ja kuivattujen hedelmien jalkoihin. Yllättävän kuiva yleisilme, jossa omenaisuus ja aprikoosikin ovat hiukan kireitä. Happamuutta ja mausteisuutta, hiukan kanelia ja kirpeää marjaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt mutta runko tasapainoinen ja jämäkkä. Jälkimaku on tammisen karhea, pähkinäinen, kahvinen ja jopa hiukan savuinen. Paahteisuutta riittää, samoin mysliä ja kuivattuja hedelmiä. Kuivaa sherryä, vihreää omenaa. Maltaisuutta ja pippurisuutta, vasta lopussa ilmaantuu hiukan hunajaista makeutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tämä oli kuivempi kuin muistin, maltaisuudessaan silti varsin roteva. Ei herättänytkään juuri muistoja ensimmäiseltä Skotlannin-matkaltani, vaikka tätä siellä taatusti nautin. 82/100

Aberlour 100 Proof 57,1%

Tämä Aberlourin ysäriviski edustaa aikaa ennen A’bunadhia.

Aberlour 100 Proof

(57,1%, OB, +/- 1998, St. Drostan’s Well, Sherry Cask, 33.33 cl)

Tuoksu: Sherryinen, kuivan tamminen, kellarimainen, hiukan multainen. Kuivattuja hedelmiä, rusinoita, mysliä, maltaisuutta. Riisimuroja, hapokkuutta, omenaa, märkiä lehtiä, hiukan metsäisyyttä. Tummaa suklaata, aavistus kahvia. Pieni metallinen vivahde. Vesilisä availee hiukan toffeeta ja päärynää.

Maku: Maltaisuus ja terävä tammi tulevat voimakkaina esiin. Metallisuus ja kellarimaisuus ovat myös läsnä heti ensipuraisusta saakka. Mysliä ja muroja riittää. Heinäisyyttä ja suolaisuutta, metsäisyyttä ja kosteaa kellarimaisuutta riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko napakka. Muovailuvahaa ja pientä muovisuutta löytyy taustalta, sherrysävyt on vahvasti marjaisia. Jälkimaku on maltainen ja sherryinen, varsin pistävä ja marjamehumainen. Tammisuutta, kellaria, jalohomeisia piirteitä. Tummaa suklaata, kuivattua hedelmää, suolaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa karkkista makeutta ja nestesaippuamaisia piirteitä.

Arvio: Vanhan liiton kuivakkaa sherryisyyttä. Hiukan liikaa sivuääniä omaan makuuni, vaikka paljon tässä on myös hienoa ja sävykästä luonteikkuutta. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 9).

Tamdhu 8 yo, Gordon & MacPhail 70 Proof 40%

Maistelussa tällä kertaa taskumattimallinen klassikkominiatyyri, 8-vuotias Tamdhu, jonka Gordon & MacPhail on lisenssillä hoidellut markkinoille muinoin.

Tamdhu 8 yo, Gordon & MacPhail 70 Proof

(40%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, 1970’s, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella calvadosmainen ensivaikutelma. Omenaisuutta, rusinaa, kuivattuja hedelmiä. Kuivan tammen ja sherrryn jalostunut liitto, muistuttaa jopa joitain menneiden vuosikymmenien sherryklassikoita. Tummaa suklaata, yrttisyyttä, pihkaa, pientä havuisuutta. Aavistus lakritsia ja hiiltä. Tyyliä loppuun asti.

Maku: Kuiva sherrytammi toimii välittömästi todella hienosti. Paahtuneisuus ja yrtit kohtaavat suklaan ja rusinat. Uuniomenaa, kuivattuja hedelmiä, toffeeta, kermaisuutta. Hiili ja lakritsi kääntyvät hiukan palaneeseenkin suuntaan. Nyt calvadoksen rinnalla on portviininen vaikutelma. Yllättävän painokas viski on saatu kasaan näin kevyillä volteilla. Suutuntuma on melko öljyinen ja jopa rasvainen. Jälkimaku liikkuu edelleen sherryn, calvadoksen ja portviinin runsaassa makumaailmassa. Lakritsi ja paahtuneisuus puskevat jännällä tavalla suolaa pintaan. Suklaa, rasvaisuus, tumma yrttisyys, musta tee ja havuisuus ovat vahvasti esillä. Omenaista ja toffeemaista makeutta, tammea ja hiiltä loppuun asti. Melko pitkä finaali.

Arvio: Mielenkiintoinen ja voimakasluonteinen Tamdhu. Herkullinen esitys. Vaikea käsittää, että voltit ja ikä ovat suorastaan alarajalla, niin paljon luonnetta ja makua tästä löytyy. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Aberlour A’bunadh Batch #57, 60,7%

Klassikkosarjan myöhempiä aikoja: maistelussa Aberlourin A’bunadh-sarjan Batch #57.

Tämäkin erä on jo viiden vuoden takaa. Ajan kulumista on jossain määrin vaikea käsittää. Viimeksi maistoin Batch #47:n, joka oli laadukas esitys. Niin oli myös tätä nyt käsillä olevaa edeltänyt Batch #56.

Aberlour A’bunadh Batch #57

(60,7%, OB, 2016, Batch No. 57, Spanish Oloroso Sherry Butts, 70 cl)

Tuoksu: Pähkinää ja tummaa suklaata. Melkoisesti tammea. Sherry tuntuu yllättävänkin kuivana, vaikka rusinainen ja siirappiseen vivahtava muhkeus toki löytyy. Tallisuus ja nahkainen kireys on selvempää kuin muistini mukaan näissä aiemmin. Paahtunutta puuta, grillihedelmää, vaniljaa. Vesilisä avaa makeaa sitrusta.

Maku: Erittäin vaikuttava saman tien. Todella muhkea ja mausteinen, intensiivinen ja herkullinen. Sherry toimii hienosti, nyt tulee luumua ja viikunaa läpi oikein urakalla. Tallisuus ja nahka tasapainottavat tyylikkäästi siirappista ja suklaista makeutta. Hiukan balsamicoa ja tummaa hilloisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja hyvin integroitunut. Tammi tuntuu kuivana ja moniuloitteisena, kuivaa lakritsia ja vaniljaa, hiukan pippuria ja yrttisyyttä. Jälkimaku on alkuun yllättävänkin kermainen ja pehmeä. Kermatoffeeta, maitokahvia, vaniljaa, tammea. Saksanpähkinää, nahkaisuutta, rusinaa, tummaa yrttisyyttä, balsamicoa. Lakritsi ja hiilisyys jäävät lopuksi pyörimään kielen päälle. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa tammea.

Arvio: Todella onnistunut erä tästä laatusarjasta. Hienosti toimii tammen komennossa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Caperdonich 22 yo 1992/2014, Liquid Treasures 47,7%

Vielä löytyy maailmalta Caperdonichin viskejä 1990-luvulta. Tämän vuosituhannen puolella aivan lopullisesti suljetun tislaamon tuotannosta erityisesti vuoden 1992 vuosikerta on ollut vahvasti esillä. Itsekin olen niitä muutaman maistanut aikojen saatossa.

Caperdonich 22 yo 1992/2014, Liquid Treasures

(47,7%, Liquid Treasures, 1992–2014, Hogshead, 152 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunainen, ruohoinen ja minttuinen. Varsin pistävä ja jokseenkin koruton. Tammi on kuivaa mutta mukana on liuotinmaisuutta ja liimaa. Kuivakkaa maltaisuutta, aamiaismuroja, hapokkuutta, mineraalisuutta. Hiukan vaniljaa ja hunajaa sentään pehmentämässä. Vesilisä availee hedelmäkarkkeja.

Maku: Sitruunainen ja kermainen, paljon rotevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Makupaletissa kuitenkin korostuu sama koruttomuus, vaikka nyt mukana on myös piparminttua, kovia hedelmäkarkkeja ja hunajaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko jopa tuhti. Maltaisuus tulee läpi hiukan puuromaisena ja tammessa on aktiivisen pistävä sävy. Ruohoisuus ja heinäisyys on selvästi läsnä. Jälkimaku on nopeasti kitkeröityvä, tamminen ja osin karvas. Sitruunaa, ruohoa, karvasta heinäisyyttä. Maltaisuus on rouheaa ja karheus painaa päälle. Minttu jää keskipitkän finaalin lopuksi pintaan. Vesilisä tuo esiin mangoa ja raa’ahkoa banaania.

Arvio: Kaikista mahdollisista viskityyleistä tämä ei kuulu suosikkeihini. Ihan asiallinen lopputulos toki, mutta tietty koruttomuus tätä vaivaa silti. 82/100

The Glenlivet 1965/1997, Gordon & MacPhail 40%

Astun tuntemattomalle maaperälle. Lasissa on vanhan ajan Glenlivetiä, joka on ollut pitkään eräänlainen sokea piste, klassinen viski, joka on jäänyt aina maistamatta. George & J.G. Smith -sarjan viski on vuoden 1965 erää, joka on pantu pulloon 1997.

The Glenlivet 1965/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, George & J.G. Smith, 1965–1997, 70 cl)

Tuoksu: Aromikas, kuivan tamminen ja mineraalinen. Maltaisuutta, sitruksisuutta, aprikoosia, hiukan omenaa ja päärynää. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, pientä paahteisuutta, kuivaa lehtikasaa. Hedelmäteetä, yrttisyyttä, tomusokeria, eucalyptusta. Kuivaa sherryä. Tyylikäs muttei erityisen vaikuttava kokonaisuus.

Maku: Hedelmäinen, kiteisen hunajainen ja kuivan tamminen. Maitosuklainen ja rasvainen. Hedelmätee, yrttisyys ja mineraalisuus ovat esillä, samoin maltaisuus ja kuiva sherry. Suutuntuma on varsin öljyinen mutta pientä väsymystä tuntuu rungossa. Kuivattuja hedelmiä, aprikoosia ja banaanilastuja, hiukan rusinaa. Omenaista ja sokerista makeutta, vaniljaa ja eucalyptusta. Pientä metallisuutta on myös mukana. Jälkimaku on hedelmäinen ja melko tummasävyinen. Kahvisuutta, pähkinää, hapokkuutta, maltaisuutta. Tammi tuntuu paahteisena ja sitruksisuuteen nousee hapan sävy. Metallia, tummaa suklaata, kuivaa maltaisuutta, rusinaa. Kuivattuja hedelmiä ja mineraalisuutta riittää, tammi kuivahtaa vähitellen. Melko pitkä finaali.

Arvio: Maukas ja kaikin puolin tyylikäs ikäviski Speysidelta, mutta odotukset olivat vielä huimasti korkeammalla. 86/100

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate 46%

Hiukan erikoisempi iäkäs Glentauchers tällä kertaa lasissa. Tynnyrissä on ollut jonkinlainen viinikäsittely. Se ei valitettavasti lupaa kovin hyvää, mutta maistetaan, ennen kuin tuomitaan.

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate

(46%, Van Wees, The Ultimate, Rare Reserve, 11.3.1981–28.10.2011, Cask No. 1056, Wine Treated Butt, 237 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erikoinen yhdistelmä mineraalisuutta, vahaa, kuivaa vanhaa tammea ja mentholia. Hedelmäisyys tarjoilee enimmäkseen sitruunaisuutta, kun taas viinisyyttä tästä ei kyllä löydä hakemallakaan. Hiukan hunajaa, heinää, kovia hedelmäkarkkeja, raikasta yrttisyyttä. Tyylikäs. Vesilisä tuo maltaisuutta ja ruohoa pintaan.

Maku: Mentholi nousee ensimmäisenä pintaan. Runsaasti sitruunaa ja kuivaa tammea. Nyt mukana on kuitenkin vihreää omenaa, viherherukkaa ja inkiväärioluen vivahteita. Sitruunalakritsia ja pientä paahteisuutta. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin hillitty, suutuntuma on melko kevyt ja öljyisyys varsin aromaattista. Heinäisyyttä, pientä kitkeryyttä ja suolaisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin mentholinen ja kevyt, mutta pippuri nousee nätisti tukemaan. Suolaisuus ja sitruksisuus korostuvat. Ruohoisuutta, heinää, herukkaisuutta ja inkivääriä. Varsin pitkä ja tasapainoinen finaali. Vesilisä avaa lisää yrttisiä vivahteita.

Arvio: Ylitti kaikki odotukset. Viinisyyttä ei löydy hakemallakaan, mutta homma toimii. Tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus, mutta vaatii kuitenkin aikaa ja rauhallista tutkimista. 87/100

Tamdhu 25 yo 1984/2010, Whisky-Doris 50,1%

Neljännesvuosisata refillissä. Siinä saksalaisen Whisky-Doriksen pullottaman Tamdhun tarina.

Tamdhu 25 yo 1984/2010, Whisky-Doris

(50,1%, Whisky-Doris, 12.10.1984–2.7.2010, Cask No. 2834, Refill Hogshead, 270 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erikoinen ja levoton! Runsaasti kumia ja yrttisyyttä, painavaa hunajaisuutta ja lihaisia sävyjä. Kinkun ja marsipaanin ympärillä pyörii varsin runsas maltaisuus, jossa on muromaisuutta ja puuroa vaikka muille jakaa. Hedelmäisyydessä on jotain ylikypsää. Kirsikkaa, omenaa, mangoa, sitrusta. Toffeeta ja hiukan lakritsia. Vahamaisuutta ja pihkaisuutta riittää. Vesilisä tuo makeaa päärynää ja vaniljaisuutta esiin.

Maku: Täysin linjassa tuoksun kanssa, mutta jotenkin valju ja ponneton ensituntuma. Vahamaisuus ja kiteinen hunaja muistuttavat, että ikää on. Yrttiteetä, puuromaisuutta, hedelmää, pihkaa. Suutuntuma on melko kevyt ja kovasti levoton. Maltaisuus on pääroolissa, kumisuus jää onneksi taustalle. Mausteisuutta, päärynää, inkivääriä. Jälkimaku on yrttinen, vahamainen ja jotenkin metallinen, vaikka pihkaisuudessa on paljon hyvääkin. Suklaisuutta, inkivääriä, kitkerää sitruksisuutta, kuivaa tammea. Keskipitkä finaali kärsii pienestä ponnettomuudesta sekin. Vesilisä saa metallisuuden ja kitkerän tammisuuden kunnolla pintaan.

Arvio: Levoton ja erikoinen pullote. Paljon miellyttäviäkin elementtejä, mutta kokonaisuus on lähinnä outo. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 81/100.

Caperdonich 19 yo 1992/2012, Berry’s Own Selection 55,9%

Lasissa vaihteeksi harvinaiseksi käyvää Caperdonichia. Nämä vuoden 1992 pullot ovat olleet aiemman kokemukseni perusteella ihan laadukkaita.

Caperdonich 19 yo 1992/2012, Berry’s Own Selection

(55,9%, Berry Bros. & Rudd, Berry’s Own Selection, 1992–2012, Cask No. 121122, 70 cl)

Tuoksu: Raikkaan hedelmäinen mutta hiukan ohut. Vesimelonia, päärynää, keltaista luumua, viinirypäleitä, mandariinia. Vaniljaviineriä, hunajaa, mausteisuutta. Pientä pihkaisuutta. Tammi tuntuu hiukan kuivalta ja jopa ujolta. Heinäisyyttä, hiukan minttua ja inkivääriä. Vesilisä avaa vartalovoiteen ja rasvan sävyjä.

Maku: Hedelmäinen ja mausteinen, selvästi kitkerämpi kuin tuoksu antoi odottaa. Raakaa päärynää, limettiä, hapokkuutta. Mineraalisuutta ja heinäisyyttä. Karheaa maltaisuutta, melko aktiivista tammea, sahanpurua ja liimamaisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen mutta todella pisteliäs mausteissaan. Marjaisuutta, kiiviä, raakaa banaania, hiukan vaniljaa. Jälkimaku on kitkerä ja mausteinen, hedelmäisyydessään jo melko kalpea ja samalla erittäin tamminen ja pureva. Karvasmantelia, pippuria, sahattua tammilankkua, suolaisuutta. Sitruunamehua, mineraalisuutta, heinäisyyttä ja öljyä. Melko pitkä mutta todella väritön finaali. Vesilisä tuo hurjasti hedelmäkarkkisuutta ja maitosuklaata mukaan.

Arvio: Nyt ei osunut kohdalleen. Lupaava tuoksu, mutta kitkeryys kääntyy kalpeuteen. Vesilisällä pelaaminen kuitenkin kannattaa. 81/100