Pernod Ricard

Longmorn 18 yo 1989/2008, Signatory 56,6%

Maisteluun pääsi aivan mahdottoman vaalea Longmorn. Vaikea sanoa, kuinkahan monta kertaa tämä hoggie on käytetty. Varmasti aika monta.

Longmorn 18 yo 1989/2008, Signatory

(56,6%, Signatory Vintage, Cask Strength Collection, 14.12.1989–21.1.2008, Cask No. 18742, Hogshead, 308 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mietoa päärynäisyyttä, hiukan maltaisuutta, paljasta tisleen tuoksua. Tynnyrin vaikutus on viskin ikään nähden minimaalinen, vain tammi tulee korostuneesti läpi hiukan sahanpurumaisena ja valkopippurisena. Pientä liimamaisuutta. Ei erityisen miellyttävä tuoksu. Vesilisä tuo akaasiahunajaa ja hedelmäsalaattista raikkautta, vaniljaa ja runsaasti kukkaisia piirteitä.

Maku: Päärynäinen ja pippurinen. Todella voimakas alkoholisuus ja aktiivisen paljas tammi. Suutuntuma on melko täyteläinen ja öljyinen, jopa polttava. Mustaa teetä, karvasmantelia, hapokkuutta. Hapanta omenaisuutta, hiukan tölkkiananasta. Liimainen ja hiukan pahvinen sivumaku. Aavistus rusinaa. Jälkimaku on pippurinen, todella paahtunut ja osin karvas. Päärynä ja omena ovat yhä mukana, mutta tammi puskee karheutta ja kuivattavaa polttavuutta edellään. Mustaa teetä, aprikoosinkiveä, karvasmantelia. Alkoholinen purevuus pysyy. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa miellyttävää yrttisyyttä ja tuo tasapainoa huimasti. Harvoin on vesilisä parantanut viskiä näin paljon.

Arvio: Tässä ei ole oikein mitään, mistä erityisesti pitäisin. Ei silti pilalla, vaan hyvin paljas ja rujo kokonaisuus. Vesilisä nostaa pisteitä parilla pykälällä ja on ehdottomasti paikallaan tämän kanssa. 79/100

Longmorn 30 yo 1981/2012, Silver Seal 50,3%

Lasissa on tällä kertaa hieno vanha Longmorn Silver Sealilta. Tämän sarjan pullotteiden etiketit ovat kyllä aina yhtä pysäyttäviä kaikessa barokkisuudessaan. Informaatiota niissä toki saisi olla hitusen enemmän, kun tästäkään ei ole edes kypsytys tiedossa.

Longmorn 30 yo 1981/2012, Silver Seal

(50,3%, Silver Seal, Special Bottling, 1981–2012, 205 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja ruohoinen, heinäinen ja hiukan suolainen. Sitruksinen, mangomainen ja omenainen, varsin raikas ja hiukan kukkainen. Maltaisuus on reippaasti pinnassa mutta varsin napakkana. Tammi tuntuu myös, mutta ote on kuiva ja mausteinen. Vaniljaa ja hapokkuutta. Vesilisä tuo pintaan teetä ja hunajaa.

Maku: Vahaa, maltaisuutta ja öljyisyyttä on vaikka muille jakaa. Refill-bourbonista tuttua mausteisuutta, hapokkuutta ja kuivaa tammea. Vahamainen hedelmäisyys ja tisleen painavuus muistuttavat Clynelishiä, mutta suolaisuus ja tammen ote tekevät tästä omaperäisen. Suutuntuma on melko täyteläinen ja viskositeetti korkealla. Toffeeta, omenaa, appelsiinia, liköörimäistä makeutta. Jälkimaku on hedelmäinen, runsas ja tamminen. Vahamainen ja öljyinen tunnelma jatkuu, heinäinen ja ruohoinen sävy on pinnassa. Maltaisuutta, kuivakakkua, maitokahvia, vaniljaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin hedelmäkarkkeja ja siirappia.

Arvio: Todella herkullinen Longmorn. Jos pitäisi arvauksia tehdä, tämä voisi olla peräisin hyvästä refill-bourbontynnyristä. Toimii. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Caperdonich 30 yo 1972/2003, Hart Brothers 50,1%

Lasiin eksyi tällä kertaa Caperdonichia kultaiselta vuodelta 1972. Odotukset ovat kohollaan.

Caperdonich 30 yo 1972/2003, Hart Brothers

(50,1%, Hart Brothers, Finest Collection, 11/1972–5/2003, Cask No. 7451, Refill Butt, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella intensiivinen hedelmäisyys ja hilloisuus. Päärynää, omenaa ja makeaa aprikoosia, vadelmahilloa, imelää sitruunamehua. Viinirypäleitä ja vahaisuutta. Minttua, kuivaa tammea, ikäviskin eleganssia. Tomusokeria, vanhoja kirjoja, huonekaluvahaa. Hieno! Vesilisä avaa kovia hedelmäkarkkeja ja yrttejä, tiettyä herkkää kukkaisuuttakin vielä.

Maku: Kitkerän tamminen ja yllättävän kuiva tuoksun hedelmäisyyden jälkeen. Päärynä ja omena ovat toki mukana, mutta hapokkaina. Liköörimäinen makeus on poissa, tilalla on raakaa banaania ja karvaan pähkinäisiä sävyjä. Suutuntuma on melko kevyt ja runko liikaa tammen varassa. Metallisuutta, valkopippuria, mustaa teetä. Jälkimaku on tamminen ja kitkerä, hapokas ja pippurinen. Paahteisuutta, pientä pähkinäisyyttä, minttua, ruohoisuutta, teetä. Hedelmäisyydestä on jäljellä vain sitruksinen kaiku. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta ja päärynäisyyttä, mutta turmelee herkästi lopunkin rungon.

Arvio: Kauniin tuoksun jälkeen maku on massiivinen pettymys. On siinäkin toki hyviä puolia, mutta harvoin ihan näin korkealta tulee pudottua. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.

Tamdhu 24 yo 1991/2016, Cadenhead Small Batch 54,4%

Tamdhussa ja etenkin sen tisleessä on aina ollut jotain lähtökohtaisesti kiinnostavaa. Viimeksi maistamani, hiukan nuorempi saman tislaamon Cadenheadin Small Batch oli suorastaan erinomaista, joten tähänkin ”Tanhuun” kohdistui pieniä odotuksia.

Tamdhu 24 yo 1991/2016, Cadenhead Small Batch

(54,4%, Cadenhead Small Batch, 1991–2016, 2 Bourbon Hogsheads, 486 bts., 70 cl)

Tuoksu: Banaania, vaniljaa, päärynää – mallasviskille klassinen bourbontuoksu. Maltaisuutta, makeaa tammea, minttua, raikasta sitruksisuutta, mehiläisvahaa. Trooppista hedelmää, hiukan kermaisuutta, pölyisyyttä, mukavaa kuivaa tammisuutta. Vesilisä tuo eucalyptuksen raikkautta pintaan.

Maku: Vaniljaa, banaania ja omenaa on heti erittäin runsaasti. Eucalyptusta, akaasiahunajaa, sitruksisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja öljyisen vahamainen. Maltainen ja tamminen perussävel, jossa paahteisuus ja yrttinen raikkaus saavat hyvin tilaa. Jälkimaku on erittäin tamminen ja vaikuttavan voimakas. Eucalyptusta, minttua, kiteistä hunajaa, vaniljaa. Pitkä ja hienovireinen finaali. Vesilisä raikastaa ja avaa itämaisia mausteita paremmin.

Arvio: Maukas ja todella runsas bourbonsävyinen Tamdhu. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead 54,6%

Maistelussa on tällä kertaa suoraviivaista nuorta Glenburgieta, ihan uusia pullotteita Authentic Collectionista mutta tällä kertaa miniatyyrinä riisutuilla tiedoilla. Samaa tavaraa tämä tietääkseni silti on kuin siinä sarjassa.

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead

(54,6%, Cadenhead Authentic Collection, 2004–5/2018, Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja kuivan päärynäinen. Oikein perinteinen tuoksu lajissaan, ei mitään ylimääräistä. Mineraalisuutta, heinää, hiukan omenaa. Hiukan pikaliimaa, kuivaa pahvilaatikkoa, tiukkaa alkoholisuutta. Kokonaisuutena varsin kuiva. Vesilisä avaa hedelmäkarkkista makeutta ja valkosuklaata.

Maku: Kuivaan ja osin kireään tuoksuun suhteutettuna varsin kermainen ja pehmeä ensituntuma. Päärynää, omenaa, hiukan tuoretta ananasta. Roimaa mausteisuutta, valkopippuria, anista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteet potkivat huolella. Maltaisuutta riittää, samoin muromaisia sävyjä ja vihreää teetä. Jälkimaku on erittäin rapea, maltainen ja tiukan mausteinen. Päärynää löytyy, samoin vaniljaa ja omenapiirasta. Muroja, mysliä, hapokkuutta. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja valkopippurisena. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, pieni makeus aukeaa ja kermaisuus pääsee oikeuksiinsa.

Arvio: Ei herätä juuri mitään tunteita. Sinänsä melkeinpä virheetön viski lajissaan. 80/100

Mosstowie 1970, Gordon & MacPhail 40%

Pitkästä aikaa lasissa Miltonduffin Lomond-pannuparilla tehtyä viskiä. Mosstowien tuotantoa ei tule ihan joka päivä vastaan. Nyt maistelussa vuoden 1970 tuotantoa Gordon & MacPhailin ehtymättömistä valikoimista.

Mosstowie 1970, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, Old Map Label, 1970, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pihkainen. Tuoreita havuja, hunajaa, vahaa, ruohoisuutta. Kuivaa maltaisuutta, vahaista tammea, hiukan hedelmäsiirappia. Jotain hiukan tahmeaa ja paksun öljyistä tässä on kaiken kuivan keskellä. Suolaista voita. Yrttisyys on ryhdikästä, eucalyptusta ja kamomillaa.

Maku: Hyvä yhdistelmä hunajaisen hedelmäisiä ja konsentroituneen makeita piirteitä ja samaan aikaan pihkaista, hapanta ja pähkinäistä syvyyttä. Kukkainen ja yrttinen raikkaus pysyy silti mukana. Suutuntuma on melko kevyt mutta mausteisuus tuo hyvin ryhtiä. Sitruksisuutta, hapokkuutta, vahaa. Maltaisuutta, murokeksiä, hiukan pippuria. Hienosti kompleksisuutta. Jälkimaku on hunajainen ja vaniljainen, ruohoinen ja pihkainen, yrttinen ja hiukan karvas. Yrttisyys aukeaa vielä lisää, eucalyptuksen kautta mentholiin ja kamferiin. Maltaisuutta, havuja, kuivaa puuta, hiukan suolaa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Oikein maukas vanhan liiton viski. Kerrankin pihkaisuus on hyvällä tavalla mukana koko kaaren ajan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 6).

Aberlour A’bunadh Batch #20, 60,5%

Aberlourin tynnyrivahvan A’bunadhin alkupuolen julkaisut etenkin tähän Batch #20:een saakka ovat olleet todella haluttua tavaraa. Maistoin pitkästä aikaa Pikkulinnussa Batch #17:n ja olin todella vaikuttunut.

Sen kokemuksen innoittamana otin taannoin maistoon Batch #30:n, joka oli sekin oivallinen. Nyt taas vähän vanhempaa erää lasissa ja odotukset erittäin korkealla.

Aberlour A’bunadh Batch #20

(60,5%, OB, NAS, 2007, 70 cl)

Tuoksu: Elegantti ja samalla totaalinen oloroso, silti hienosti kuiva ja metinen yleisilme. Rusinaa, suklaata, seetriä, ylikypsää kirsikkaa, luumua, pähkinää, fariinisokeria. Piimäkakkua, toffeefudgea, punaisia marjoja, silkkaa ilotulitusta. Tammi tuntuu kuivana ja tasapainoisena. Nam. Vesilisä korostaa kuivaa tyylikkyyttä, yrttejä ja tiettyä rouheaa maltaisuutta.

Maku: Erittäin voimakas, kermainen ja suklainen. Luumuhilloa, kirsikoita, kuningatarhilloa, rusinoita. Erittäin tanakka oloroso-sherry toimii maagisen hyvin. Toffeefudgea, piimäkakkua, piparkakkua, fariinisokeria. Suutuntuma on täyteläinen ja tasapainoinen. Kuiva tammi luo hienon yhteyden sherryn kanssa. Voimakkuus on tapissa ja mausteita riittää. Jälkimaku on todella mausteinen, nahkainen ja tamminen, mutta edelleen luumuhillon, ylikypsän kirsikan ja pähkinäisen suklaan hieno liitto toimii. Marjaisuutta, rusinaa, hiukan lihaisuutta. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä tuo yrttejä ja maltaisuutta pintaan.

Arvio: Aivan loistava A’bunadh. Uskallan sanoa, että suoraan ollaan Batch #17:n tasolla. Hieno elämys. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Aberlour A’bunadh Batch #30, 59,8%

Aberlourin A’bunadhit ovat jatkuneet sitkeästi vuodesta toiseen. Oma matkani alkoi aikoinaan vasta Batch #37:stä. Etenkin vähän varhaisemmat yksilöt ovat olleet upeita, kuten Pikkulinnussa maistettu Batch #17 erityisesti muistutti.

Aberlour A’bunadh Batch #30

(59,8%, OB, NAS, 2010, 70 cl)

Tuoksu: Rusinaa ja suklaata, suklaata ja rusinaa. Luumua, pähkinää, makeaa sitruksisuutta, mausteisuutta. Melko reipas nahkaisuus. Runsaasti kanelia, hiukan inkivääriä ja yrttisyyttä, fariinisokeria, piparkakkumaisia sävyjä. Rommisuutta. Aavistus rikin ja ruudin tuntua, hyvällä tavalla. Vesilisä tuo mineraalisuutta mukaan.

Maku: Todella voimakas ja kihelmöivän mausteinen. Suklaata ja pippuria tulee täydeltä laidalta. Kirsikka on yllättävän vahvasti pinnassa, samoin tuoreet luumut. Suutuntuma on painava ja täyteläinen. Toffeefudgea, fariinisokeria, kanelia, yrttejä. Mokkanahkaa, mustaa teetä. Jälkimaku puskee pintaan vielä lisää mausteita, yrttejä ja tumman suklaan karvautta. Silti myös sitruksisuus tekee paluun, ja joukkoon mahtuu luumua ja kirsikkaakin. Kinuskikastiketta, kanelia, pippuria. Saksanpähkinää, nahkaa, hiukan sitä rikkiä ja ruutiakin. Rasvaisen suklainen loppuhuipennus. Pitkä finaali. Vesilisä pehmentää otetta ja saa yrtit avautumaan.

Arvio: Todella hyvä sherryviski, mutta kun takana on juuri Batch #17, ei tämä ihan sille tasolle yllä. Enemmänkin ollaan siellä Batch #37:n suunnalla – mikä ei ole huono asia sekään. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Glentauchers 1990/2005, James MacArthur’s 58,5%

Tällaisia Glentauchersin viskejä ei tule ihan joka päivä vastaan. Ylipäänsä koko Glentauchers… ei tuota ihan heti vahvoja mielikuvia.

Glentauchers 1990/2005, James MacArthur’s

(58,5%, James MacArthur’s, Old Masters, 1990–2005, Cask No. 14426, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sitruksinen ja kevyen kukkainen, mutta voiman kyllä tuntee heti. Vaniljaa, maltaisuutta, jotain erikoista muovisuutta. Tammi on todella tanakasti mukana. Öljyisyyttä, käsirasvaa. Hiukan mineraalisuutta. Yleisilme on varsin hahmoton. Vesilisä vapauttaa päärynää ja kepeämpiä sävyjä.

Maku: Rasvainen, saippuainen, erittäin vahva. Pistävä sitruksisuus ei oikein löydä tasapainoa makean omenan ja maapähkinävoin kanssa. Maltaisuutta, hapokkuutta, vaniljaa. Suutuntuma on varsin rasvainen ja pistelevän mausteinen. Jälkimaku käy varsin happamaksi, sitruunaisuus ja tammi lyövät oikein kunnolla. Edelleen sama käsirasvaisuus ja outo muovisuus nousevat pintaan. Pippurisuutta, mineraalisuutta, vahvaa hammastahnaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tekee tästä vielä oudomman, ylikypsiä hedelmiä ja ummehtunutta ruohoisuutta tulee mukaan.

Arvio: Nyt ei ole viski oikein miltään osin kohdallaan. Tasapaino heittelehtii ja kummallisia sivuääniä riittää kuin rötöstelevän kuntapoliitikon painajaisissa. 78/100

Longmorn 22 yo 1988/2010, Silver Seal 53%

Maistalussa on tällä kertaa mielenkiintoinen Longmorn 1980-luvun tuotannosta. Pullottajana Italian ylpeys Silver Seal.

Oma suhteeni Longmorniin on hiukan kaksijakoinen. Kyseessä on ehdottomasti viskiharrastajan viski, jonka todelliset helmet löytyvät vain hakemalla, mutta omalle kohdalleni tällaisia helmiä on tullut erittäin harvoin. Toivottavasti nyt osuu kohdalle.

Longmorn 22 yo 1988/2010, Silver Seal

(53%, Silver Seal, 1988–2010, 315 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuoretta omenamehua, makeaa appelsiinia, runsaasti mangoa. Todella paksu, makea vaniljaisuus hallitsee maisemaa. Sitä tukee vielä runsas kookoskermaisuus. Aamiaismuroja, pehmeää tammisuutta, ruohoisuutta, kevyttä happoisuutta. Hiukan hapan, jogurttinen vivahde. Vesilisä tuo raikasta limettiä.

Maku: Voimakas, tamminen ja ruohoinen. First fill bourbonia lattiasta kattoon. Erittäin järeää öljyisyyttä, tammen mausteisuutta ja tuhtia hedelmää. Omenaa, appelsiinia, mangoa, banaania. Kookoskerma ja vaniljakastike ovat edelleen tukevasti läsnä. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Hapokasta maltaisuutta, raparperihilloa, hapanta heinäisyyttä. Jälkimaku liikkuu edelleen öljyisellä ja hedelmäsiirappisella tontilla, mutta tanniinit, tiukka mausteisuus ja hapan ruohoisuus kiristävät otettaan. Pippuria, vihreää omenaa, vahvaa tammisuutta. Varsin kireä, keskipitkä finaali. Vesilisä saa sitruksisuuden ja vaniljan paremmin esiin.

Arvio: Ei nyt kyllä oikein osu kohdalle kuitenkaan. Haastava viski, jossa hedelmäisyys jää lopulta alakynteen. Tuoksu on oivallinen, mutta maku käy happamaksi. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).