Pernod Ricard

Aberlour A’bunadh Batch #20, 60,5%

Aberlourin tynnyrivahvan A’bunadhin alkupuolen julkaisut etenkin tähän Batch #20:een saakka ovat olleet todella haluttua tavaraa. Maistoin pitkästä aikaa Pikkulinnussa Batch #17:n ja olin todella vaikuttunut.

Sen kokemuksen innoittamana otin taannoin maistoon Batch #30:n, joka oli sekin oivallinen. Nyt taas vähän vanhempaa erää lasissa ja odotukset erittäin korkealla.

Aberlour A’bunadh Batch #20

(60,5%, OB, NAS, 2007, 70 cl)

Tuoksu: Elegantti ja samalla totaalinen oloroso, silti hienosti kuiva ja metinen yleisilme. Rusinaa, suklaata, seetriä, ylikypsää kirsikkaa, luumua, pähkinää, fariinisokeria. Piimäkakkua, toffeefudgea, punaisia marjoja, silkkaa ilotulitusta. Tammi tuntuu kuivana ja tasapainoisena. Nam. Vesilisä korostaa kuivaa tyylikkyyttä, yrttejä ja tiettyä rouheaa maltaisuutta.

Maku: Erittäin voimakas, kermainen ja suklainen. Luumuhilloa, kirsikoita, kuningatarhilloa, rusinoita. Erittäin tanakka oloroso-sherry toimii maagisen hyvin. Toffeefudgea, piimäkakkua, piparkakkua, fariinisokeria. Suutuntuma on täyteläinen ja tasapainoinen. Kuiva tammi luo hienon yhteyden sherryn kanssa. Voimakkuus on tapissa ja mausteita riittää. Jälkimaku on todella mausteinen, nahkainen ja tamminen, mutta edelleen luumuhillon, ylikypsän kirsikan ja pähkinäisen suklaan hieno liitto toimii. Marjaisuutta, rusinaa, hiukan lihaisuutta. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä tuo yrttejä ja maltaisuutta pintaan.

Arvio: Aivan loistava A’bunadh. Uskallan sanoa, että suoraan ollaan Batch #17:n tasolla. Hieno elämys. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Aberlour A’bunadh Batch #30, 59,8%

Aberlourin A’bunadhit ovat jatkuneet sitkeästi vuodesta toiseen. Oma matkani alkoi aikoinaan vasta Batch #37:stä. Etenkin vähän varhaisemmat yksilöt ovat olleet upeita, kuten Pikkulinnussa maistettu Batch #17 erityisesti muistutti.

Aberlour A’bunadh Batch #30

(59,8%, OB, NAS, 2010, 70 cl)

Tuoksu: Rusinaa ja suklaata, suklaata ja rusinaa. Luumua, pähkinää, makeaa sitruksisuutta, mausteisuutta. Melko reipas nahkaisuus. Runsaasti kanelia, hiukan inkivääriä ja yrttisyyttä, fariinisokeria, piparkakkumaisia sävyjä. Rommisuutta. Aavistus rikin ja ruudin tuntua, hyvällä tavalla. Vesilisä tuo mineraalisuutta mukaan.

Maku: Todella voimakas ja kihelmöivän mausteinen. Suklaata ja pippuria tulee täydeltä laidalta. Kirsikka on yllättävän vahvasti pinnassa, samoin tuoreet luumut. Suutuntuma on painava ja täyteläinen. Toffeefudgea, fariinisokeria, kanelia, yrttejä. Mokkanahkaa, mustaa teetä. Jälkimaku puskee pintaan vielä lisää mausteita, yrttejä ja tumman suklaan karvautta. Silti myös sitruksisuus tekee paluun, ja joukkoon mahtuu luumua ja kirsikkaakin. Kinuskikastiketta, kanelia, pippuria. Saksanpähkinää, nahkaa, hiukan sitä rikkiä ja ruutiakin. Rasvaisen suklainen loppuhuipennus. Pitkä finaali. Vesilisä pehmentää otetta ja saa yrtit avautumaan.

Arvio: Todella hyvä sherryviski, mutta kun takana on juuri Batch #17, ei tämä ihan sille tasolle yllä. Enemmänkin ollaan siellä Batch #37:n suunnalla – mikä ei ole huono asia sekään. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Glentauchers 1990/2005, James MacArthur’s 58,5%

Tällaisia Glentauchersin viskejä ei tule ihan joka päivä vastaan. Ylipäänsä koko Glentauchers… ei tuota ihan heti vahvoja mielikuvia.

Glentauchers 1990/2005, James MacArthur’s

(58,5%, James MacArthur’s, Old Masters, 1990–2005, Cask No. 14426, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sitruksinen ja kevyen kukkainen, mutta voiman kyllä tuntee heti. Vaniljaa, maltaisuutta, jotain erikoista muovisuutta. Tammi on todella tanakasti mukana. Öljyisyyttä, käsirasvaa. Hiukan mineraalisuutta. Yleisilme on varsin hahmoton. Vesilisä vapauttaa päärynää ja kepeämpiä sävyjä.

Maku: Rasvainen, saippuainen, erittäin vahva. Pistävä sitruksisuus ei oikein löydä tasapainoa makean omenan ja maapähkinävoin kanssa. Maltaisuutta, hapokkuutta, vaniljaa. Suutuntuma on varsin rasvainen ja pistelevän mausteinen. Jälkimaku käy varsin happamaksi, sitruunaisuus ja tammi lyövät oikein kunnolla. Edelleen sama käsirasvaisuus ja outo muovisuus nousevat pintaan. Pippurisuutta, mineraalisuutta, vahvaa hammastahnaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tekee tästä vielä oudomman, ylikypsiä hedelmiä ja ummehtunutta ruohoisuutta tulee mukaan.

Arvio: Nyt ei ole viski oikein miltään osin kohdallaan. Tasapaino heittelehtii ja kummallisia sivuääniä riittää kuin rötöstelevän kuntapoliitikon painajaisissa. 78/100

Longmorn 22 yo 1988/2010, Silver Seal 53%

Maistalussa on tällä kertaa mielenkiintoinen Longmorn 1980-luvun tuotannosta. Pullottajana Italian ylpeys Silver Seal.

Oma suhteeni Longmorniin on hiukan kaksijakoinen. Kyseessä on ehdottomasti viskiharrastajan viski, jonka todelliset helmet löytyvät vain hakemalla, mutta omalle kohdalleni tällaisia helmiä on tullut erittäin harvoin. Toivottavasti nyt osuu kohdalle.

Longmorn 22 yo 1988/2010, Silver Seal

(53%, Silver Seal, 1988–2010, 315 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuoretta omenamehua, makeaa appelsiinia, runsaasti mangoa. Todella paksu, makea vaniljaisuus hallitsee maisemaa. Sitä tukee vielä runsas kookoskermaisuus. Aamiaismuroja, pehmeää tammisuutta, ruohoisuutta, kevyttä happoisuutta. Hiukan hapan, jogurttinen vivahde. Vesilisä tuo raikasta limettiä.

Maku: Voimakas, tamminen ja ruohoinen. First fill bourbonia lattiasta kattoon. Erittäin järeää öljyisyyttä, tammen mausteisuutta ja tuhtia hedelmää. Omenaa, appelsiinia, mangoa, banaania. Kookoskerma ja vaniljakastike ovat edelleen tukevasti läsnä. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Hapokasta maltaisuutta, raparperihilloa, hapanta heinäisyyttä. Jälkimaku liikkuu edelleen öljyisellä ja hedelmäsiirappisella tontilla, mutta tanniinit, tiukka mausteisuus ja hapan ruohoisuus kiristävät otettaan. Pippuria, vihreää omenaa, vahvaa tammisuutta. Varsin kireä, keskipitkä finaali. Vesilisä saa sitruksisuuden ja vaniljan paremmin esiin.

Arvio: Ei nyt kyllä oikein osu kohdalle kuitenkaan. Haastava viski, jossa hedelmäisyys jää lopulta alakynteen. Tuoksu on oivallinen, mutta maku käy happamaksi. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).

Longmorn 20 yo 1992/2013, Kintra 52,3%

Ainoa Kintran tähän mennessä pullottama Longmorn on tislattu kesäkuussa 1992 ja otettu tynnyristä helmikuussa 2013. Pulloja saatiin todella vähän, vain 132 kappaletta, joten kovin suurella tähän ei tule enää tämän jälkeen törmättyä.

Longmorn 20 yo 1992/2013, Kintra

(52,3%, Kintra, 6/1992–2/2013, Cask No. 86624, Bourbon Hogshead, 132 bts., 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja painava. Bourbonkypsytys todella tuntuu, runsas hedelmäisyys ja vaniljaisuus ovat pinnassa. Persikkaa, banaania, makeaa omenaa, runsaasti appelsiinia. Hiukan pähkinäisyyttä, tammea, hedelmäistä siirappisuutta, mausteita. Osin vähän hahmoton kyllä. Vesilisä tuo pintaan makean limetin ja kevyen savun.

Maku: Painava, kermainen ja mojovan hedelmäinen. Yllättävän runsas havuisuus ja pihkaisuus. Kookosta, vaniljaa, hunajaa, mausteisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja raskaan öljyinen. Viinikumikarkkeja, hiukan marsipaania, hedelmäpastilleja. Tölkkipersikkaa, banaania, uuniomenaa, reippaasti melko kitkerääkin sitruksisuutta. Jälkimaku on todella hapokas ja karvas. Sitruksisuus on karkeaa sorttia, tammi puskee melko reippaasti sisään pippurisuutta ja tanniineja. Vanilja ja hedelmät jäävät taka-alalle, mutta havuisuus ja pihka pysyvät mukana melko pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo nestesaippuaa ja mineraalisuutta esiin.

Arvio: Hiukan epätasapainoinen ja turhankin haastava esitys. Raskaan öljyinen hedelmäisyys toimii todella hyvin, mutta kokonaisuus ei oikein tue sitä riittävästi. 85/100

The Glenlivet 16 yo 1997/2014, The Ultimate 46%

Hollantilaisen van Weesin pullottama 16-vuotias Glenlivet ex-sherrytynnyristä. Väri näyttää enemmän refilliltä kuin first filliltä, mutta luotetaan silti etikettiin. Tynnyri tuskin on ollut kovin aktiivinen – tai sitten sherryn tyyppi on ollut jotain ihan muuta kuin Olorosoa.

The Glenlivet 16 yo 1997/2014, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 6.11.1997–13.1.2014, Cask No. 157418, 1st Fill Sherry Butt, 692 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin hapan ja nahkainen, vaikka makean sitruksiset nuotit keventävätkin tunnelmaa. Jogurttia ja piimää, suolakurkkua, melkoisesti mausteisuutta. Metsäsieniä, märkiä lehtiä, maltaisuutta, aamiaismuroja, pientä puuroisuutta. Kevyesti anista ja tunkkaista hedelmäisyyttä. Vesilisä avaa yllättävän runsaat hedelmät, hunajan ja vaniljaisuuden.

Maku: Sitruksisuus ja anis ovat hyvin esillä, samoin suolakurkku. Fino-sherryn kaltainen hiivaisuus tässä kyllä jostain syystä tuntuu. Maltaisuus ja appelsiinin vetämä hedelmäisyys toimivat kuitenkin oivallisesti. Suutuntuma on melko kevyt ja sinänsä pehmeä. Happamuutta riittää, jogurtin ja smetanan kaltainen sävy on koko ajan läsnä. Suolaisuutta, heinäisyyttä. Jälkimaku on varsin appelsiininen, makean omenainen ja edelleen kovin hapan. Tsatsikia, anista, minttua, mausteisuutta, tammisuutta, maltaisuutta. Pieni puuromainen vivahde on toki mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo oudon karheuden, tammilastut ja paahteisuuden.

Arvio: Jogurttisella tavalla hapan mutta silti varsin kevyt esitys. Ei oikein ole fokus eikä tasapaino kohdillaan, vaikka tässä on toki paljon mielenkiintoisia nyansseja tarjolla. 81/100

Mosstowie 34 yo 1979/2013, The Ultimate 51,5%

Nyt on harvinaista. En ole koskaan ennen kohdannut Mosstowien viskiä. Kyseistä tuotetta on tehty aikoinaan Miltonduffin tislaamon Lomond-pannuilla.

Mosstowie 34 yo 1979/2013, The Ultimate

(51,5%, The Ultimate, Rare Reserve, 6.2.1979–4.6.2013, Cask No. 1355, Bourbon Barrel, 185 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän voimakas. Yrttejä, tammea, vanhoja kirjoja, jotenkin pölyinen ja alkuun hyvinkin sulkeutunut. Päärynää, vaniljaa, banaania, hunajaa. Ruohoisuutta, kirpeää mausteisuutta. Vihreää teetä. Erittäin haastava ja kompleksinen tapaus, varsin vaikuttava siis. Vesilisä avaa karkkisuutta, vihreitä kuulia.

Maku: Tuoksua selvästi makeampi. Omenaa, päärynää, banaania, aprikoosia, makeaa sitruksisuutta, hiukan anista. Hilloisuutta, raparperia. Suutuntuma on kevyen öljyinen. Edelleen pieni pölyisyys, vanhat kirjat, ullakko ja tietty kuivakkuus on läsnä. Samalla kuitenkin makeudessa on paljon syvyyttä, vaniljaa ja kanelia, kakkupohjaa ja hunajaisuutta. Hakee hiukan suuntaa koko ajan. Jälkimaku on kuivan tamminen, vaniljainen, hunajainen ja yrttinen. Ruohoisuutta ja heinää, hapokkuutta, edelleen pölyisyyttä ja vanhojen kirjojen tunnelmaa. Hiukan lyhyempi ja kapeampi finaali kuin olisi odottanut. Vesilisä toimii hienosti, pölyisyyden takaa löytyy vielä lisää minttuisia ja raikkaita sävyjä.

Arvio: Erittäin haastava ja kompleksinen viski. Hurjan mielenkiintoinen, mutta vaikea. Vaatii aikaa. 89/100

Glenisla 28 yo 1977/2006, Signatory 48,6%

Kuulostaako Glenisla tutulta? Ei ihme, jos ei ole tullut vastaan. Glen Keithin turvesavuista tuotantoa on pullotettu kahdella nimellä, jotka ovat Glenisla ja Craigduff.

Yhden Glenislan olen aikoinaan päässyt maistamaan, Craigduffia en ole nähnyt koskaan. Ollaan siis jännän äärellä.

Glenisla 28 yo 1977/2006, Signatory

(48,6%, Signatory, 7.7.1977–10.3.2006, Cask No. 19598, Hogshead, 274 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ikääntyneen hedelmäinen, vaniljainen ja miedon turpeinen. Turve tuntuu enemmän kosteana kuin varsinaisen savuisena. Kuivaa tammea, mausteita, minttua, kurkkupastillista raikkautta. Varsin nätti tuoksu, mutta aavistuksen ohut ja ujo. Omenaa, apilaa, kukkaisuutta. Vesilisä tuo hienosti mausteet ja vaniljan esiin.

Maku: Alkuun todella öljyinen, mutta runko paljastuu nopeasti erittäin kevyeksi. Balanssi on haastava. Ensin on runsaasti hedelmäistä siirappisuutta, sen jälkeen tammi puraisee kiinni ja kuivattaa kaiken hyvin happamaksi. Tölkkipäärynän ja hedelmäsalaatin jälkeen löytyy enää maltaisuutta, vihreää teetä, hapokkuutta, mietoa ja kosteaa turpeisuutta. Pippurisuutta riittää. Jälkimaku on tammen yliohjautuvuuden takia hiukan huterissa kantimissa. Happamuutta, maltaisuutta, pippurisuutta, ruohoisuutta, kitkerää appelsiinia, hiukan salmiakkia, edelleen sitä vaimeaa turvetta. Silti finaali on melko pitkä. Vesilisä antaa hedelmille lisää tilaa, mikä tekee tälle todella hyvää.

Arvio: Vaikea viski, joka ei oikein edes palkitse. Tuoksussa on hetkensä, mutta muuten balanssi on hiukan hukassa. 83/100

Aberlour A’bunadh Batch #56, 61,2%

Lasissa on pitkästä aikaa Apunappia Aberlourilta, tällä kertaa pullotuserää 56. Nämä ovat siitä ihmeellisiä tuotteita, että vuodesta toiseen taso on melkeipä sama – eli korkea.

Aberlour A’bunadh Batch #56

(61,2%, OB, 2016, Batch #56, Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen ja suklainen. Mausteisuutta, kanelia, kuivakakkua, rusinaa. Kunnon taatelit. Luumuhilloa. Pientä tallisuutta ja satulaa. Siirappinen makeus on varsin muhkeaa ja leivosmaisuus jopa imelää, mutta napakka tammi pitää ryhdin kasassa. Houkutteleva tuoksu. Vesilisä availee kermaisia sävyjä.

Maku: Vahvan suklainen ja makean siirappinen. Tallisuutta ja nahkaisuutta, mausteisuutta ja kermaisuutta. Uunikypsää banaania, toskaomenaa, rusinaisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja painava. Kaiken järeän sherryisyyden keskellä silti huomaa, miten tammen aktiivisuus ja maltaisuuden napakkuus kertovat melko lyhyestä kypsytysajasta. Täyttä syvyyttä tämä ei ole vielä saavuttanut, mutta on vahva omassa sarjassaan. Jälkimaku alkaa tiukan tammisena, tumman suklaisena ja mausteisena. Rusinaa, luumua, kanelia, inkivääriä, neilikkaa, kahvia, maustepippuria. Keskipitkä, maukas finaali. Vesilisä tuo runsaasti kermatoffeeta pintaan.

Arvio: Oivallinen sherryviski, jälleen kerran. 87/100

Tormore 14 yo 1998/2013, G&M for The Whisky Mercenary 50%

Tormorelta tällaisia single caskeja on tullut harvemmin maisteltua. Muistan tislaamosta lähinnä vain sen ulkomuodon, joka on kyllä hemmetin jyhkeä.

Ja viskeistä mieleen on toki jäänyt Malts of Scotlandin pullottama sherryjyrä vuodelta 1988. Tämä onkin sitten ihan erilaista tavaraa jo tynnyrin perusteella.

Tormore 14 yo 1998/2013, G&M for The Whisky Mercenary

(50%, G&M Exclusive for The Whisky Mercenary, 8.9.1998–6/2013, Cask No. 1586, First Fill Bourbon Barrel, 277 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ananasta, hapokasta rypälemäisyyttä, vaniljaa, sokerisuutta. Varsin aktiivinen ja hiukan hapan tammisuus on mukana. Ruohoisuutta, jotain aavistuksen ummehtunutta. Vihreää teetä, huonekaluvahaa. Tunkkaisuuden ja raikkaan hedelmäisyyden yhdistelmä on hyvin erikoinen. Vesilisällä raikkaus lisääntyy.

Maku: Voimakas. Tamminen purevuus ja hedelmäinen raikkaus ovat kuitenkin hyvässä balanssissa. Hedelmäsalaatti omenoineen ja ananaksineen on nautinnollisempi kuin tuoksussa. Suutuntuma on melko kevyt tekstuuriltaan, vaikka voimaa löytyykin. Hapokkuutta, teetä, yrttejä, ruohoisuutta. Hiukan vaniljaa, kepeä akaasiahunaja. Jälkimaku lähtee hapokkaalla kierteellä. Tammi ja hedelmät ottavat edelleen mittaa toisistaan. Happamuutta, sitrusta, papaijaa, tummuvaa yrttisyyttä. Keskipitkä. Vesilisä avaa inkiväärin.

Arvio: Hetkellisesti mainio viski. Raju tammi saa vastaansa raikkaat hedelmät. Pienet outoudet leikkaavat tästä silti ehkä sen parhaan terän. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 86/100.