Findhorn

Dallas Dhu 10 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa on tällä kertaa viskiä vuonna 1899–1983 toimineesta tislaamosta, joka on sittemmin jäänyt museoksi. Dallas Dhu’n viskiä on tullut todella harvoin vastaan, enkä ole osannut muodostaa näistä vielä kunnon mielipidettä. Harjoituksia on siis jatkettava sitkeästi.

Dallas Dhu 10 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, +/- 1995, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, pehmeän kermainen ja varsin raikas. Päärynää, vaniljaa, anista, hiukan parafiinia. Kukkaisuus on todella runsasta, ihan kukkakaupan tasoa. Heinäisyyttä, kuivaa puuta, sahanpurua, teroitettua lyijykynää. Pieni nuotiosavun ailahdus jossain taustalla. Hyvin kevyt yleisvaikutelma.

Maku: Ohuen tuoksun jälkeen yllätys on positiivinen. Hedelmäisyys, vahaisuus ja metisyys saavat kunnolla syvyyttä saman tien. Kuivattuja hedelmiä, appelsiinimarmeladia, hapokkuutta. Suutuntuma on pirskahteleva, vaikka runko on varsin ohut. Kuivaa tammea, apilaa, kiteistä hunajaa, anista. Mukavasti suolaisuutta ja mausteista ryhdikkyyttä. Jälkimaku on uuniomenainen, hapokas ja melko pippurinen. Tammi nousee paahteisena ja mausteisena, metisyys ja vahaisuus pysyvät silti mukana. Päärynää, öljyisyyttä, pientä nuotiosavua, voimistuvaa suolaisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin maukas tapaus. Kuiva tammi ja metisyys puhuttelevat aina. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 7).

Tormore 14 yo 1998/2013, G&M for The Whisky Mercenary 50%

Tormorelta tällaisia single caskeja on tullut harvemmin maisteltua. Muistan tislaamosta lähinnä vain sen ulkomuodon, joka on kyllä hemmetin jyhkeä.

Ja viskeistä mieleen on toki jäänyt Malts of Scotlandin pullottama sherryjyrä vuodelta 1988. Tämä onkin sitten ihan erilaista tavaraa jo tynnyrin perusteella.

Tormore 14 yo 1998/2013, G&M for The Whisky Mercenary

(50%, G&M Exclusive for The Whisky Mercenary, 8.9.1998–6/2013, Cask No. 1586, First Fill Bourbon Barrel, 277 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ananasta, hapokasta rypälemäisyyttä, vaniljaa, sokerisuutta. Varsin aktiivinen ja hiukan hapan tammisuus on mukana. Ruohoisuutta, jotain aavistuksen ummehtunutta. Vihreää teetä, huonekaluvahaa. Tunkkaisuuden ja raikkaan hedelmäisyyden yhdistelmä on hyvin erikoinen. Vesilisällä raikkaus lisääntyy.

Maku: Voimakas. Tamminen purevuus ja hedelmäinen raikkaus ovat kuitenkin hyvässä balanssissa. Hedelmäsalaatti omenoineen ja ananaksineen on nautinnollisempi kuin tuoksussa. Suutuntuma on melko kevyt tekstuuriltaan, vaikka voimaa löytyykin. Hapokkuutta, teetä, yrttejä, ruohoisuutta. Hiukan vaniljaa, kepeä akaasiahunaja. Jälkimaku lähtee hapokkaalla kierteellä. Tammi ja hedelmät ottavat edelleen mittaa toisistaan. Happamuutta, sitrusta, papaijaa, tummuvaa yrttisyyttä. Keskipitkä. Vesilisä avaa inkiväärin.

Arvio: Hetkellisesti mainio viski. Raju tammi saa vastaansa raikkaat hedelmät. Pienet outoudet leikkaavat tästä silti ehkä sen parhaan terän. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 86/100.

Royal Brackla 1993, Whiskies of Scotland 47,6%

Vuonna 1812 perustettu Royal Brackla sai kuninkaallisen etuliitteen vuonna 1835, kun tislaamosta tuli kuningas William IV:n hovihankkija. Nykyään suurin osa sen tuotannosta menee Dewar’s-sekoiteviskiin.

Nyt kuitenkin maistelussa Duncan Taylorin omistaman Whiskies of Scotlandin pullote, joka on kypsynyt oletettavasti ex-bourbontynnyrissä. Tuotteen iästäkään ei ole tarkkaa tietoa, mutta noin 20 vuotta on paras arvaus.

Royal Brackla 1993, Whiskies of Scotland

(47,6%, Duncan Taylor, Whiskies of Scotland, 1993–2013*, 20 cl)

Tuoksu: Erottuva päärynä, miellyttävä makeus. Smurffilimua, Vihreitä kuulia. Keväinen, vihreä tuoksu – silti runsas ja pyöreä bourbonfiilis. Tuoretta tammilankkua, kirpeitä mausteita, kookosta. Jotain vartalovoidetta, rasvaisuutta. Houkutteleva.

Maku: Päärynäinen, maltainen ja hiukan hapokas, mineraalinen. Ruohoa, kukkaisuutta, vahvaa tammisuutta. Vihreää omenaa ja tiettyä karvautta. Kookosta taustalla. Tammi ottaa nopeasti vallan sinänsä maukkaasta ja pyöreästä suutuntumasta, ja jälkimaku alkaa kirpeän tanniinisuuden vallassa. Vähitellen ote sulaa – hunaja, mausteisuus (minttu, anis) ja tietty muromaisuus pääsevät esiin. Pitkä, mausteinen ja herkkä finaali.

Arvio: Selväpiirteinen ja ryhdikäs bourbonkypsytetty Brackla. 84/100

Dallas Dhu 1980/2001, Gordon & MacPhail 40%

Pagodikattoinen Dallas Dhu toimi vuosina 1899–1983. Taru loppui, kun 1980-luvulla viskin tarjonta räjähti käsiin ja kysyntä hiipui. Tislauslupa umpeutui 1992, joten uudelleen sitä ei olla avaamassa. Charles Cree Doigin suunnittelema tislaamorakennus toimii nykyään museona. (Mutta kuka ihme haluaisi vierailla tislaamomuseossa, kun voi käydä toimivassakin tislaamossa?)

Nyt maistelussa Gordon & MacPhailin pullottamaa Dallas Dhu’ta vuodelta 2001. Tämä viski on tiettävästi pantu vuonna 1980 kypsymään ex-bourbontynnyreihin.

Dallas Dhu 1980/2001, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1980–2001, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen, maltainen, sitruksinen. Hedelmäpurukumia. Maltaisuus tuntuu pirteänä, samoin vihreä omena. Vaniljakastiketta, kynttilää. Apilaa, koivunlehteä, tuoretta heinää. Kevyt ja yllättävän raikas.

Maku: Pehmeä ja mieto. Ruohoinen maltaisuus seuraa tuoksua, samoin purukumi. Vahainen vivahde. Hiukan vetinen, edes mausteet eivät nouse – korkeintaan kaneli. Tamminen ilman tanniineja. Sitruksinen ilman hapokkuutta. Jälkimaussa nousevat tee, timotei, tammi ja tuore ruoho. Näin miedosta ja kevyestä viskistä on vaikea saada kunnon otetta.

Arvio: Kevyt, omenainen ja purkkainen. Pisteissä saattaa olla hiukan ikälisää. Ei tässä toki mitään mainittavaa vikaakaan ole. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Royal Brackla 17 yo 1991/2009, Gordon & MacPhail 46%

Royal Brackla on matalan profiilin tislaamo, joka perustettiin jo 1812. Vuosina 1985–1991 se oli suljettuna, eikä kovin monta OB-pullotetta ole nähty senkään jälkeen: 10 yo Flora & Fauna tuli vuonna 1993, ja virallinen 10 yo vuonna 2004.

Tämä Gordon & MacPhailin Connoisseur’s Choice -sarjassa pullotettu Brackla on kypsynyt koko ikänsä ex-sherrytynnyrissä (refill sherry cask).

Royal Brackla 17 yo 1991/2009, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1991–2009, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, kirsikkainen (säilykekirsikkaa). Täytekakkupohjaa. Hentoa sherryä. Tuoretta heinää. Appelsiinimehua. Runsas ja jälkiruokaviinimäinen vaikutelma.

Maku: Hedelmäinen, sitruksinen, mineraalinen, hiukan pistävä. Todella voimakkaat tanniinit alkavat kuivattaa suuta melkein heti. Viinimäinen makeus hukkuu terävään tammisuuteen, jossa on savuinen vivahde. Kirsikkaisuutta ja omenia. Jotenkin ”kulmikas” suutuntuma, ei mikään helppo tapaus. Jälkimaku on makeutuva, pippurinen, paahteinen, melko pitkä.

Arvio: Vahva, kulmikas ja haastava viski. Lisäulottuvuuksilla aineksia todella hyväksi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 1).

Benromach Organic 43%

Turpeistettu Peat Smoke, luomutuotettu Organic ja ja Golden Promise -ohrasta tehty Origins ovat hyviä esimerkkejä Benromachin uudesta linjasta, kun G&M aloitti tuotannon 1998.

Uusissa amerikkalaisissa tammitynnyreissä (Virgin American Oak) seitsemän vuotta kypsynyt Organic on tiettävästi täysin luomutuotettua ensimmäisenä maailmassa, ja sillä on siitä oikein Soil Associationin hyväksyntä.

Benromach Organic

(43%, OB, Special Edition, 2004–2012, 20 cl)

Tuoksu: Muhkea turpeensavu tuntuu heti. Makeampi kuin Peat Smoke, toki tässäkin on enemmän hiilisavua kuin lihaisuutta. Maltainen ja tamminen. Päärynää, mustaherukkaa, jälkiruokaviiniä, eucalyptusta. Pirteä.

Maku: Maku on vähemmän savuinen aluksi. Maltaisuus on kepeää, päärynäisyys terävää. Suutuntuma on kevyt (jopa vetinen) mutta rasvainen. Toffeeta, hunajamelonia, kurkkupastilleja. Jälkimaussa savuisuus tukee, kun maltaisuus, tammisuus, raikkaat hedelmät ja kirpeät mausteet puhuvat. Hyvin mieto ja miellyttävä loppuliuku. Lopuksi jää herkkä savu.

Arvio: Vaivaton tapa tutustua savuviskiin. Hiukan rodukkaampi kuin Peat Smoke. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).

Benromach Peat Smoke 46%

Benromach toimi Elginissä vuodesta 1898 vuoteen 1983, kunnes se suljettiin. Pitkään yksityisenä pullottajana toiminut Gordon & MacPhail osti sen vuonna 1993. Toiminta alkoi uudelleen 1998.

G&M on lähtenyt Benromachilla valmistamaan myös turpeistettu viskiä. Peat Smoke on kypsynyt noin kahdeksan vuotta, ja sen tisleen fenolipitoisuus pyörii 53 ppm:ssä.

Benromach Peat Smoke

(46%, OB, 2004–2012, 20 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja bowmoremainen. Kuivaa hiilisavua, taustalla palanutta nahkaa. Hiukan pistävä ja bensainen. Kirpeää omenaa, sitruunamehua. Aavistus kreosoottia ja jodia. Nuori yleisvaikutelma.

Maku: Aloitus on hedelmäinen, aivan Bowmore 12 yo:n kannoilla tullaan. Sitruksisuuden ohella huomiota herättää kuivakkuus – nokisavu on peittävää sorttia. Suutuntuma on mukavan pehmeä, mutta profiili on yksiuloitteinen eikä tarjoa juurikaan impulsseja. Jälkimaku on voimakkaan savuinen, tukahtunut, pistävä, hiukan palvikinkkumainen, inkiväärinen ja ohut. Viimeinen vaikutelma on ohimenevä kihelmöinti.

Arvio: Nuori, raaka ja yksipuolinen. Hyvä suutuntuma, mutta kapea-alainen maku. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Glenburgie 10 yo, Gordon & MacPhail 40%

Vuonna 1810 perustettu Glenburgie on yksi Speysiden tuntemattomista tislaamoista. Pääosa sen tuotannosta menee Ballantine’s-sekoiteviskiin, mutta osan Gordon & MacPhail myy lisenssipullotteina. Tällä tiedolla odotukset eivät ole kovin korkealla.

Glenburgie 10 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, licenced bottling, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Ruohoa, marsipaania, heinää. Maltaisuutta. Rehua? Kukkainen, kukkakaupan ruusukaapin tunkkaista kosteutta. Jotain pesuainetta. Aika ohut tuoksu.

Maku: Todella klassinen mallasviski, tosin luonteeltaan hyvin blendimäinen. Ei temppuja, hyvä niin. Miellyttävä kermatoffee. Maku parantaa tuoksusta, vaikka ohuus vaivaa. Kukkaisuus ja hedelmäisyys ovat hiukan vetisiä, mehumaisia (laimennettua monihedelmämehutiivistettä). Kevyen kermainen maltaisuus hallitsee. Jälkimaku on vaatimaton, hento, kitkerän tamminen mutta lyhyt.

Arvio: Vaatimaton mutta helposti juotava perusviski. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 74/100 (per 7).

Glenburgie 26 yo 1983/2010, The Nectar 48,5%

Vuonna 1810 perustettu Glenburgie on julkaissut niukasti virallisia pullotteita. Pääosa tuotannosta menee Ballantine’s-sekoiteviskiin. Tämä The Nectarin pullote on peräisin ex-bourbontynnyristä.

Glenburgie 26 yo 1983/2010, The Nectar

(48,5%, The Nectar of the Daily Drams, 1983–2010, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, mineraalinen. Kirsikkasurvosta ja appelsiinimarmeladia. Sulanutta vaniljajäätelöä. Omenaviineriä ja leipomotuotteita. Vahva vaikutelma, maltaisuus taustalla.

Maku: Marmeladimainen, hapan hedelmäisyys tulee ensin. Mineraalimainen ensivaikutelma. Makeus nousee nopeasti, hillosokeri ja appelsiinimehu maistuvat. Keskivaihe on maltainen ja hiukan pisteliäs, mutta jälkimaun vyöry on mahtava. Maku muuttuu täyteläiseksi, siinä on hilloja, mausteita, tammisuutta, leivonnaisia. Hieno, pitkään jatkuva ilotulitus.

Arvio: Tasapainoinen ja moniuloitteinen kokonaisuus. Tätä on ilo nauttia. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100Whisky Monitor Database 85/100 (per 3).

Benromach 10 yo 43%

Pahoittelut valokuvasta: tiedän, että Anti-Maltoporn Brigade kolkuttaa kohta ovelleni, mutta silti kuva oli jostain syystä nyt vain pakko ottaa.

Senhän me tiedämme, että Benromach rakennettiin Elginiin vuonna 1898. Vuonna 1983 tislaamo suljettiin, mutta lopulta yksityinen pullottaja Gordon & MacPhail osti sen 1993. Vuonna 1998 toiminta alkoi uudelleen.

Nyt käsissä siis tuota uutta tuotantoa.

Benromach 10 yo

(43%, OB, +/- 2011, 20 cl)

Tuoksu: Kukkainen. Maltainen. Makean sitruksinen – appelsiinia. Pähkinää. Hento savuisuus taustalla. Saippuaa. Miellyttävä kaiken kaikkiaan.

Maku: Voimakkaampi kuin tuoksu antaa odottaa. Jyrkkäreunainen maltaisuus, taittuu nopeasti mausteiseksi. Maukkaat tanniinit, vesi nousee heti kielelle ja pysyy pitkään. Savuisuus on yllättävää, maussa se on aivan selvä. Cashewpähkinää ja appelsiinia, niissä maku seuraa tuoksua. Jälkimaku on maltaisen tamminen ja yllättävän mausteinen (valkopippuria, inkivääriä, pomeranssia, lopuksi hieman kanelia).

Arvio: Miellyttävä kokemus. Melko kevyt viski, jossa silti luonnetta. Savu oli yllättävä. (Vasta maistelun jälkeen minulle selvisi, että G&M turpeistaa osan tähän käyttämästään maltaasta, lukema on 8 ppm). 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Dramming 84/100Whisky Monitor Database 81/100 (per 11). Smoke On The Water, ”Ei onnistu vakuuttamaan”.