Connoisseurs Choice

Port Ellen 1979, Gordon & MacPhail 40%

Homma lähtee ihan käsistä! Edellisestä Port Ellenistä tässä blogissa ei ole edes vuotta kulunut, kun on jo uusi kourassa. Tällä kertaa edessä on klassikkoviskiä vuoden 1979 vuosikerrasta Gordon & MacPhailin miniatyyrina. Voltit ovat alarajalla, mutta toivottavasti makua riittää.

Port Ellen 1979, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1979–1993*, Old Map Label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kauniin turvesavuinen, tervainen ja yrttinen. Kuivaa hiilisyyttä, sitruksisuutta, lääkemäisyyttä ja jodia. Mentholia, kovia toffeekarkkeja, yrttitippoja. Vihreää omenaa, heinäisyyttä, melko kuivaa tammisuutta, aavistus vahaa. Tervaisuus tekee kepeyden keskellä hienon säväyksen. Nätti on.

Maku: Tervaa, nuotiosavua ja yrttisyyttä. Hyvin linjassa tuoksun kanssa. Sitruksinen ja merellinen ote on pinnassa, samoin lääkemäisyys ja tietty heinäisyys. Toffeen makeutta, hiukan tikkunekkua, omenaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippuri nostaa päätään. Mentholi ja yrttitipat tuovat palettiin pikantin säväyksen. Tammi pysyttelee taustalla varsin kuivana ja osin vahamaisenakin. Jälkimaku on yhä sangen tervainen ja melko reippaan mustapippurinen. Lääkemäisyys, yrtit ja sitruksisuus pysyvät kyydissä kohtalaisesti. Korkeintaan keskipitkä finaali vaipuu kuivan tammen ja nuotiosavun kautta pois.

Arvio: Miellyttävää viskihistoriaa. Hieman lisää potkua ja pidempi jälkimaku, niin oltaisiin ihan mestaruussarjatasolla. Tyylikäs tämä on näinkin. 88/100

Aberfeldy 1996/2013, Gordon & MacPhail 46%

Gordon & MacPhail jatkaa edelleen Aberfeldy-julkaisujaan Connoisseurs Choice -sarjassa. Maistoin yhden viime vuonna, ja kokemus on sellainen, että maistan mieluusti vielä toisen.

Jälleen kyseessä on hogshead-kokoisissa refill-sherrytynnyreissä kypsynyt yksilö. Olen aiemmin pitänyt Aberfeldyn 21-vuotiaasta tislaamopullotteesta kovasti.

Aberfeldy 1996/2013, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1996–2013, Refill Sherry Hogsheads, 5 cl miniature)

Tuoksu: Appelsiinia, tuoretta tammisuutta, pistävää maltaisuutta. Rasvainen, voitaikinaa ja jauhoisuutta. Hiukan liimamainen vaikutelma. Hedelmäisyys on imelää ja silti varsin ohutta. Läpi työntyy tiettyä yrttisyyttä ja sitruksista kirpeyttä. Havuisuutta, kurkkupastillia. Vesilisä raikastaa ja tuo pientä lakritsia.

Maku: Rasvainen ja maltainen, runsaasti havuisuutta ja pihkaisuutta. Voimakasta liimamaisuutta ja liuotinmaisuutta. Tammisuus ajaa lopulta kaiken yli, kireänä ja kovaotteisena. Mausteisuus kääntyy valkopippuriin ja inkivääriin. Havuisuus ja kurkkupastillinen raikkaus ovat tässä parasta, mutta tammi ja liima tekevät liikaa pahojaan. Suutuntuma on rasvainen ja pistelevä. Jälkimaku on sitruksinen, omenainen ja alkuun varsin raikas, mutta vähitellen tammen paahteisuus ja tanniinit saavat yliotteen. Finaalin loppupuoli on kihelmöivää mausteisuutta, voita, taikinaisuutta ja katkeraa appelsiinia. Lyhyehkö. Vesilisä ei auta, ohentaa vain profiilia ja korostaa liimaa.

Arvio: Kireä, liimamainen ja tamminen viski. Ei omaan makuuni toimi oikein millään mittarilla. 79/100

Caol Ila 1999/2013, Gordon & MacPhail 46%

Gordon & MacPhail ei ole ollut Caol Ilan pullottajana ainakaan viime vuosina mikään kärkinimi. Nyt maistelussa kuitenkin ex-bourbonissa kypsynyttä viskiä uudehkosta miniatyyristä.

Caol Ila 1999/2013, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1999–2013, Refill American Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Savua, paahdettuja uunijuureksia, rasvaa. Imelää makeutta, hunajaisuutta, hunajaa. Varsin nuoren oloinen, vaikka noin 14-vuotiaasta viskistä on sentään kyse. Likaisuutta, nokea, tuhkaa, aavistus tervaa. Sitrusmainen kirpeys, omenaa ja raakaa päärynää. Vesilisällä löytyy pehmeän aprikoosimainen hedelmäisyys.

Maku: Rasvainen ja nokinen. Savua riittää. Tammisuus tuntuu paahteisena ja vahvan mausteisena, suutuntuma on varsin täyteläinen. Salmiakkia, hiukan tervaa. Likaisuutta, jotain koneöljymäistä. Omenaa, hunajaa, vaniljaa, imelää makeutta. Suolaa, voita, uunijuureksia. Jälkimaku on tuhkainen ja rasvainen, suolainen ja siirappinen. Pippurisuutta, tanniineja, salmiakkia, paahteisuutta. Finaali on korkeintaan keskipitkä. Vesilisä lisää hedelmäisyyttä (persikkaa) ja makeaa sosemaisuutta.

Arvio: Varsin nuoren oloinen ja rungoltaan tanakka Caol Ila. Oikein maukas mutta vähän persoonaton, ei tarjoa mitään erityistä oivallusta. 85/100

Dufftown 1997/2009, Gordon & MacPhail 43%

Dufftownin tislaamon viski tunnettiin lähinnä Singleton-sarjasta, kunnes vuonna 2014 sieltä tuli valtava tuotevyöry. Tämä G&M-yksilö on pullotettu jo kauan ennen sitä, ja vaikka väri ei mitään paljastakaan, taustatietojen perusteella tämän pitäisi olla refill-sherryssä kypsynyt kaveri.

Dufftown 1997/2009, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1997–2009, Refill Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makeaa hedelmää. Päärynää, passionhedelmää, mangoa, hunajamelonia. Valkoviininen vaikutelma, mutta varsin hapoton sellainen. Tammea tai tanniineja ei tunnu, enemmän nektarimaista pehmeyttä. Ruohoisuutta, voikukkaa, inkivääriä, nestesaippuaa. Maltaisuus on murokeksimäistä. Pieni liimamainen sivuääni taustalla. Jokseenkin harmiton kokonaisuus.

Maku: Päärynäinen ja mangoinen, selvästi hapokkaampi kuin tuoksu antoi odottaa. Makea hedelmäisyys on yllättävänkin miellyttävää, hunajaista ja silti raikasta, karkkimaista. Suutuntuma on toki varsin ohut. Tammisuus tuntuu pehmeinä mausteina ja sahanpurumaisena vivahteena. Maltaisuus tuntuu kevyen hapokkaana ja murokeksi maistuu. Toffeefudgemainen ja hiukan siirappinen makeus löytyvät myös. Jälkimaku on konsentroituneen makea, inkiväärinen, hunajainen ja toffeemainen. Karkkimainen. Päärynä maistuu edelleen. Finaali jää vaatimattomaksi.

Arvio: Hedelmäinen ja harmiton tapaus. Omassa profiilissaan toisaalta ihan asiallinen, kevyt karkkiviski. 81/100

Ledaig 1994/2012, Gordon & MacPhail 46%

Tobermoryn turpeista Ledaig-viskiä näkee edelleen varsin harvoin hyllyillä. Jos kymppivuotiaan tislaamopullotteen sivuuttaa, korkeintaan niitä tulee vastaan indie-ihmeinä.

Nyt maistelussa Gordon & MacPhailin pullottama nuorekas Ledaig, joka on peräisin ex-bourbontynnyristä (Refill American Hogshead).

Ledaig 1994/2012, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1994–2012, Refill American Hogsheads, 5 cl miniature)

Tuoksu: Omenahilloinen, kostean turpeinen. Puuromainen maltaisuus, jossain määrin lenseä ja tunkkainen. Sitruunamehua, havuja, kellaria. Ei erityisen miellyttävä paketti. Vesilisä tuo hiukan ruohoisuutta.

Maku: Pehmeä ja paksu suutuntuma, joka leikkaantuu suhteellisen terävällä tammella ja mausteilla. Hapan maltaisuus dominoi, kitkerä turpeisuus vielä tukee sitä. Vermuttia, hapanta appelsiinia, inkivääriä. Pahvinen vivahde, kellarimainen tunkkaisuus. Omenahillomainen, paksu esterisyys. Jälkimaku on täynnä mustaa teetä ja kosteaa turvetta ja kitkerää sitrusta. Inkivääriä, yrttisyyttä, jotain hiukan palanutta. Ei erityisen pitkä eikä miellyttävä. Vesilisä erottelee joukosta vaniljaa ja tuo miellyttävää makeutta mukaan.

Arvio: Tämä ei kyllä toimi oikein millään tasolla. Puuromainen ja pahvinen viritys, johon märkä turpeisuus tuo lähinnä sekavuutta. 76/100

Bladnoch 1991/2004, Gordon & MacPhail 40%

Bladnochin sekavat vaiheet rauhoittuivat hetkeksi 2000-luvun alussa, ja silloin tämäkin yksilö on käsittääkseni pantu pulloon. Miniatyyrissä ei ole pullotusvuodesta vihjettä, mutta vuonna 2004 on pullotettu tästä se isompi yksilö, joten paras arvaus on pistää tämä samalle vuodelle. Ei mitään odotuksia, joten maistetaan pois.

Bladnoch 1991/2004, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1991–2004, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella ruohoinen. Pehmeää sitruunaisuutta, timotei-heinää. Hiivaleipää, corn flakeseja. Mieto vaniljakastike. Tammi pilkistää hiukan puisevana ja mausteisen raa’ahkona välistä. Saippuaa, anista. Kevyt ja melko mitäänsanomaton.

Maku: Jyvää ja ruohoa, tuore ja terävä paletti. Suutuntuma on varsin kevyt ja tekstuuri huokoinen. Sitruksisuutta ja tammista mausteisuutta riittää, valkopippuria ja anista. Hiukan oliiviöljyä. Melko hapan yleisilme, muromainen ja paahtoleipämäinen tympeys on heti läsnä. Jälkimaku sinnittelee sitruksisena hetken, kunnes alkoholisuus ja jyväisyys jäävät jäljelle. Vaatimaton finaali.

Arvio: Valitettavan heikko yksilö. Tuoksu on ihan mukava, mutta hapan maku ei ole. 73/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 82/100 (per 1).

Aberfeldy 20 yo 1990/2010, Gordon & MacPhail 43%

Gordon & MacPhailin vuonna 2010 julkaisema 20-vuotias Aberfeldy on kypsynyt refill-sherrytynnyrissä. Ylipäänsä Aberfeldya on ollut vähänlaisesti saatavilla indiepullottajilta, joten mielenkiintoista maistaa tällainenkin.

Aberfeldy 20 yo 1990/2010, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 6/1990–6/2010, 5cl miniature)

Tuoksu: Tuoreen tamminen, marsipaaninen ja pistävän maltainen. Appelsiininen, hiukan liimamainen ja metallinen. Vaneritehtaan tunnelmaa. Limoncelloa, Vihreitä kuulia, voisarvia, havuja. Raikas ja erikoinen, erittäin virittynyt ja tuoreen puun ympärille rakentunut kokonaisuus.

Maku: Maltainen, sitruksinen ja havuinen makuprofiili. Suutuntuma on kuiva ja hiukan kireä, tuoksussa alkanut virittyneisyys jatkuu. Jyväisyyttä, vaneria, havuja, edelleen jotain liimamaista – mutta ei täysin epämiellyttävästi. Tammisuus on vahvasti mukana koko ajan, samoin tietty pihkaisuus. Jälkimaussa tanniinit purevat, ennen kuin eucalyptys, kurkkupastillit, hunaja ja mausteisuus alkavat keskipitkän loppusoiton.

Arvio: Erittäin tamminen, tiukka ja virittynyt viski, josta sherryelementit puuttuvat. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.

Balmenach 1989, Gordon & MacPhail 43%

James MacGregor perusti Balmenachin vuonna 1824. Tislaamo ei ole julkaissut yhtään OB-pullotetta, ellei Deerstalkereita tai 12 yo Flora & Faunaa oteta lukuun. Kuitenkin tislaamon kapasiteetti on kaksi miljoonaa litraa puhdasta alkoholia vuodessa, joten mahdollisuuksia olisi moneen.

Kun tislaamopullotteita ei ole saatavilla, Balmenachiin täytyy tutustua yksityisten pullottajien avulla. Tämä G&M-versio on kypsynyt ex-bourbonissa (hogshead).

Balmenach 1989, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1989–2006, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen, sitruksinen, kukkainen. Rasvaisuutta, jotain käsivoidetta. Vaniljaa. Runsaasti kookosmaitoa. Sokeria. Echinaforcea (!), yrttejä, pistävyyttä. Mieto kokonaisuus.

Maku: Hyvin pehmeä suutuntuma, samettinen ja miellyttävä. Makeaa appelsiinimehua ja Camparia. Aamupuuroa omenahillolla. Pehmeä maltaisuus, vahva melassi. Jotain vähän ylikypsää hedelmäosastolta: kiiviä, päärynää. Kookosmaito löytyy, mutta vain ailahduksena. Jälkimaku on miedon tamminen, omenainen, yrttinen, hiukan hapan. Ei aivan tasapainossa, pehmeä suutuntuma ei johda oikein mihinkään makuun.

Arvio: Lupaa paljon muttei aivan kanna. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 79/100 (per 2).

Tormore 1996/2007, Gordon & MacPhail 43%

Tormore on vuonna 1960 perustettu tislaamo, joka tuottaa Long John -blendien pääelementin. Single maltina se on pieni, 1990-luvulla oli yksi 10-vuotias OB-pullote, kunnes 12-vuotias korvasi sen 2000-luvulla.

Käsissä oleva Gordon & MacPhail -pullote on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä (refill sherry hogsheads). En ole aiemmin Tormorea maistanut, joten odotuksia on vaikea määritellä. Katsotaan.

Tormore 1996/2007, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1996–2007, 5 cl miniature)

Tuoksu: Keväinen ja raikas vaikutelma. Ruohoa, leikkokukkia, appelsiinia, hedelmäpurukumia. Kirpeä maltaisuus. Hiukan puisevuutta, kuivaa tammea. Mausteita (kanelia, pomeranssia). Kutsuva ja miellyttävä, joskaan ei kovin runsas eikä täyteläinen tuoksu.

Maku: Ruohoinen, sitruksinen ja kirpeän maltainen ensipuraisu. Kuivaa heinää, voimistuvaa tammisuutta. Ei kovin omaperäinen, suutuntuma on pehmeä ja melko kevyt. Hunajaista makeutta, lempeitä mausteita. Jotain miedon olutmaista tässä kyllä on. Omenaisuus alkaa vähitellen kasvaa, ja se hallitsee jälkimakua. Muilta osin siinä on kevyttä sherryisyyttä (fino) ja teemäistä kitkeryyttä. Kevyt ja lyhyt finaali.

Arvio: Siedettävä perusmalt. Ei suuria heikkouksia muttei suuria vahvuuksiakaan. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 1).

Aultmore 1995, Gordon & MacPhail 43%

Aultmore on perustettu vuonna 1896. Nimi juontaa juurensa gaelin kielen sanoista ”An t-Allt Mòr”, joka tarkoittaa suurta paloa. Tislaamon ensimmäinen oma pullote (12 yo) julkaistiin 2004. Sitä edelsivät 12 yo Flora & Fauna -pullote 1991 ja 23 yo Rare Malts -pullote 2003.

Tämä Gordon & MacPhailin Connoisseur’s Choicessa julkaisu pullote on peräisin ex-bourbontynnyristä (refill bourbon barrels).

Aultmore 1995, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1995–2006, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mineraalinen ja makea valkoviinimäisyys erottuu heti. Kukkainen (apilaa) ja ruohoinen. Viinirypäleitä. Sitruksinen maltaisuus. Päärynää. Ei erityisemmin säväytä, vaikuttaa heikolta.

Maku: Pehmeämpi ja runsaampi kuin tuoksu antoi olettaa. Body on ohut, mutta ilmeisen onnistunut kypsytys tukee tislettä. Alussa mehukasta päärynää, limonadimaista pirteyttä ja hiukan latteaa maltaisuutta. Vähitellen tammisuus korostuu, muttei liikaa – mausteisuus on pääosassa (anis, sitruunapippuri). Maukas lajitelma eri teelaatuja ja omenahilloa. Jälkimaku on sitruksinen, tamminen, hilloinen ja melko lyhyt.

Arvio: Tavallinen ja yllätyksetön speysider, jossa on miellyttäväkin puolensa. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 79/100 (per 1).