Glen Albynin tislaamo perustettiin 1844, ja se aloitti toimintansa 1846. Loppu tuli vuoden 1983 suuressa rysäyksessä, kun viskijärvi täyttyi ja laineet huuhtoivat heikoimmat kumoon.

En ole koskaan päässyt maistamaan Glen Albynia, mutta nyt sekin kunnia suotiin. Pullote on Gordon & MacPhailin lisenssisarjaa muutaman vuoden takaa.

Glen Albyn 1975/2010, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, 1975–2010, licenced bottling, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, heinäisen makea, ruohoinen ja varsin tamminen. Oikeastaan vain tietty huonekaluvaha viittaa iäkkäämpään viskiin. Mandariinia, mangoa, minttua. Varsin mieto mutta silti hiukan vaikeasti hahmotettava, enemmänkin sekava kuin aidon kompleksinen. Kukkaisuutta, hunajaa ja vaniljaa. Tavallaan kuitenkin ihan nätti. Vesilisä tuo lisää raikkautta ja samalla töräyksen hammastahnaa.

Maku: Mietoon tuoksuun nähden todella vahva ja intensiivinen. Maltaisuus puree heti, tammisuus iskee mausteilla (pippuria!) ja tölkkihedelmät aloittavat kunnon vyöryn. Tammi maistuu yllättävän tuoreena näin iäkkäässä viskissä, huonekaluvahaa ei juuri löydy. Minttu ja mausteet ovat pinnassa, kukkaisuus ja ruoho taustalla. Pientä epätasapainoa kautta linjan, suutuntuma on pureva. Jälkimaku alkaa paksulla maltaisuudella ja pistävällä tammella. Hunajaa, vaniljaa, sitrusta. Melko lyhyt. Vesilisä keventää tammen kovinta iskua.

Arvio: Sekava vai kompleksinen? Omaan makuuni epätasapainoinen, ei mikään suuri elämys. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.