Month: kesäkuu 2020

Octomore 10.1, 59,8%

Viisivuotiasta turvejyrää Bruichladdichin tislaamosta. Tähän Octomoreen on käytetty skotlantilaista ohraa, mutta vaihteeksi tynnyrityyppejä ei ole lainkaan eritelty.

Octomore 10.1

(59,8%, OB, 2013–2019, 5 years old, Oak Casks, 42000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suolainen, nuotiosavuinen ja Octomoreksi yllättävänkin ujo. Mineraalisuus ja märkä kallio ovat pääosassa, runsaasti vaniljaa ja öljyisyyttä. Vihreää omenaa, luumua, tuoretta tammea, lakkabensiiniä. Turpeisuus tulee lakritsin ja lääkkeen takaa esiin vähitellen. Vesilisä availee minttua ja ruohoisuutta.

Maku: Turvesavu iskee välittömästi täydellä voimalla, tuoksun ujous on välittömästi täysin poissa. Nyt tulee hiiltä, lääkettä, suolaisuutta, tervaa ja pippuria koko rahalla. Tammi on edelleen todella aktiivista ja tärpätin sävy painaa päälle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Limettiä, vihreää omenaa, mineraalisuutta, hapokkuutta ja kireyttä. Jälkimaku on edelleen erittäin turvesavuinen, lääkemäinen, bensainen ja voimakas. Pippuria, kireää tammea, hapokkuutta. Vihreää omenaa, viinirypäleitä, kiiviä, limettiä, minttua. Melko ohut ja korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa tammilankkua ja liuotinta.

Arvio: Nyt ei osunut oikein kohdalleen, tuoksu pettää ja tasapaino karkailee. Toki Octomore on aina Octomore. 82/100

Ralfy Mitchell: Search For A Whisky Bothy

Kaikki Ralfyn eli Ralph Mitchellin viskivideoihin joskus törmänneet ovat todennäköisesti ensimmäiseksi kysyneet itseltään, mitähän tämä mahtaa olla: viisikymppinen skotlantilainen hautausurakoitsija juo viskiä, antaa pullolle arvionsa ja puhuu siinä ohessa kameralle monenlaista juttua.

Vuonna 2009 aloitetut Youtube-videot ovat keränneet aikojen saatossa valtavat määrät katsomiskertoja ja Ralfy.com uskollisen fanikunnan. Aikuistubettajana Ralfy oli tavallaan epätodennäköinen edelläkävijä ilman käsikirjoitusta suoraan purkitetuille Youtube-videoille, joissa dokumentoidaan mahdollisimman autenttinen reaktio. Itsenäisyys, suoruus ja autenttisuus ovat Ralfyn perusarvoja, joille hän on pysynyt uskollisena alusta asti.

Nyt Ralfy on kirjoittanut muistelmansa. Kun tällainen julkaisu tuli, pitihän se heti hankkia. Search For A Whisky Bothy (Irish Sea Trading, 2019) kertoo Ralfyn matkan viskiharrastajaksi, viskivloggaajaksi ja itsenäiseksi toimijaksi viskin blogosfäärissä. Siitä tavallaan kirjan nimikin: viskimökin etsintä huipentuu mökkeröön, johon mies on vetäytynyt juomaan viskiä hoidettuaan ensin parikymmentä vuotta Glasgow’n asukkaita multiin ja kohdattuaan monenlaista elämää ja kuolemaa.

Laajuudeltaan 168-sivuinen teos jakautuu yhteentoista lukuun ja niitä seuraavaan lyhyeen epilogiin. Aloitukseen kuuluu luonnollisesti viskiä nauttiva isä, sen jälkeen myöhemmällä iällä Smithyn pubi Glasgow’ssa ja sitä kautta vihkiytyminen viskiin omin päin. Vuonna 1988 Ralfy ryhtyy aloittaa Funeral Director -harjoittelijana Glasgow’n hautausosuuskunnassa. Hautaushommien yhteydessä alkaa viskikokoelman kerääminen ja aktiivinen viskiharrastaminen. Kun Smithyn pubi vaihtaa omistajaa ja menee pilalle, lokaatio vaihtuu Bon Accordiin, josta myös itselläni on lämpimiä muistoja. Ralfy osallistuu tastingeihin ja viskitapahtumiin, hankkii tietoa ja kokemuksia, tutkii ja opettelee. Suomi-kulmasta mielenkiintoinen hahmo on Glasgow’s Whisky Clubissa piipahteleva Jarkko, joka on baletissa töissä ja aktiivinen tastingien osanottaja:

”Jarkko the athletic Finnish ballet dancer is always good for a laugh, a later member of the Club he brought a torch of the libertine into the group which lent the cosmopolitanised, urbane air to Club nights. Generally, unless a brand ambassador rep was presenting their offerings, there would be about twenty opened bottles sitting on an up-ended cask and we would just help ourselves. After a ’few’, Jarkko would regale us with stories of his military training in Finland where conscription is still in force and describe how to break someone’s neck on the battlefield followed by the rigours of ongoing dance training as one of the Royal Scottish Ballet Corps dancers. I popped in a few undertaker related tales of family feuds, drunken clergy and mishaps with carrying coffins.”

Ralfy puhuu kauniisti viskin parissa työskentelevistä ammattilaisista, vaikka muistuttaa jatkuvasti heidän roolistaan myynti-ihmisinä ja tekee pesäeroa alalta toimeentulonsa saavista työntekijöistä. Myös Richard Paterson saa hehkutusta ja muistutuksen siitä, millaisia haasteita Dalmorella on edessä Patersonin jälkeen (”I do wish his successor all the best, but it will be a hard gig”). Luonnollisesti Ralfy ottaa myös väkevästi kantaa skotlantilaisen viskiteollisuuden puoliin, joista ei pidä. Kovimman ryöpytyksen saa karamellivärin edelleen sallittu käyttö viskissä:

”If I was in charge of Scotch whisky, ALL USE OF E150a WOULD BE BANNED, BANNED, BANNED! from single malts.”

Kirjan vahvimmat osuudet tulevat yllättäen hautaamisesta. Ralfy rinnastaa hienosti elämän ja kuoleman osuuksissa, joissa kertoo surullisia tarinoita hautausurakoitsijana kohtaamistaan ihmisistä. Ihmisistä, jotka ovat olleet kuolleita läheisilleen jo ennen kuolemaansa. Ihmisistä, joiden elämältä on kadonnut tarkoitus jo kauan sitten. Sitä taustaa vasten Ralfyn näkemys viskistä saa lisää syvyyttä, asioiden ja hetkien kohtaamisesta sellaisina kuin ne konkreettisesti näyttäytyvät.

Viskivlogi tulee teoksessa kuvaan vasta loppusuoralla. Ensimmäisen videonsa Ralfy lataa Youtubeen jo palvelun perustamisvuonna 2005. Flip Cam UltraHD -kamerasta tulee työväline, ja Ralfy.com aloittaa toimintansa 2009. Pienen harjoittelun jälkeen kuvaaminen alkaa sujua ja videokuvassa toimivat asiat löytyä. Ralfy löytää oman rakonsa sieltä, mihin BBC:n kaltainen jättitoimija ei koskaan suostuisi menemään. Autenttisia videoita alkeellisella kalustolla mutta sellaisella otteella, joka sopii kanavan tyyliin. Haastateltavat ihmettelevät ensin, mutta ymmärtävät lopuksi, mistä oikeasti on kyse. Ei valomiehiä, ei äänimiehiä, ei hienouksia – vain mies, kamera, vähän valoa ja kovat jutut.

Kirjan lopussa Ralfy on monen vuosikymmenen jälkeen viimein lopettanut työnsä hautausurakoitsijana ja muuttanut lapsuudestaan tuttuihin maisemiin Man-saarelle. Siellä on lopulta myös viskimökki, jossa kuvaukset sujuvat nykyään. Ohessa Ralfy auttaa vanhaa äitiään ja elää ilman televisiota, mediaa ja muita virikkeitä.

Ralfyn eetos on vahva, ja se resonoi voimakkaasti myös tällaiseen vaatimattomaan viskiharrastajaan Euroopan laitamailla. Ralfy ei ole myynnissä, hän ei ota vastaan tarjottuja sampleja tai pulloja, häntä ei voi ostaa mihinkään mukaan. Vlogi pyörii täysin omaehtoisesti eikä Ralfysta saa influnsseria millään rahalla millekään tuotteelle. Siinä missä Ralfy ei varsinaisesti näyttäisikään mihinkään brändi-imagoon sopivalta mannekiinilta, myös suomalainen viskibloggari voi tehdä välttämättömyydestä hyveen, koska ilmaisia viskisampleja ei ole tässä maailmankolkassa näkynyt.

Search For A Whisky Bothy on ralfymainen kirja, ja tiukan kustannustoimittamisen puutteen voi jopa ajatella sopivan sen aitoon tyyliin. Ralfy paukuttelee tarinoitaan ja mielipiteitään niitä ilmeisesti sen kummemmin sensuroimatta. Jos Ralfy.comin jutut maistuvat, kirja antaa hauskasti syvyyttä siihen, millainen mies niitä purkittaa ja miksi. Jutut ovat parhaimmillaan myös todella hauskoja. Lisäksi kirja on yhdenlainen ajankuva viskikulttuurin muutoksesta vuosien saatossa. Vaikka kaikki virtaviivaistuu, Ralfyn rosot tulevat taatusti pysymään. Ehkä häneltä saadaan seuraavakin kirja, koska Malt-Moments & Malt-Mates elää ja voi hyvin.

Glendronach 11 yo 2003/2014 Cask #692 for The Nectar 54,1%

Lasissa vaihteeksi nuoremman ikäpolven Glendronachia. Tynnyristä numero 692 on pullotettu erä The Nectarille. Olen maistanut aiemmin samalta vuodelta Cask #1822:n, joka oli sekin The Nectarille pullotettu, yhdessä LMDW:n kanssa. Pätevä pullote.

Glendronach 11 yo 2003/2014 Cask #692

(54,1%, OB for The Nectar, 24.1.2003–10/2014, Cask No. 692, Pedro Ximénez Sherry Cask, 696 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella multainen ja tallinen. Harvoin tulee näin voimakasta mustaa multaa eteen. Maakellaria, nahkaa, kahvia, ylikypsää luumua ja voimakasta sekahedelmäisyyttä. Hiukan härski ja aavistuksen ummehtunut kokonaisuus. Viikunaa, rusinaa, suklaata, maltaisuutta. Vesilisä avaa appelsiinia ja hunajaa.

Maku: Kahvinen, nahkainen ja liköörimäinen. Rommista makeutta, pähkinää, hiukan kitkerää sitruksisuutta. Tammi tulee voimakkaasti läpi, maltaisuus tuntuu karheana eikä tasapaino oikein osu lankulle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän mausteinen. Rusinaa, viikunaa, edelleen jotain imelää ja härskiintynyttä hedelmää, luumua ja kirsikkaa. Multaisuus tulee edelleen mukana, samoin nahkaisuus ja tallisuus. Jälkimaku on liköörimäinen, poltetun sokerinen ja aktiivisen tamminen. Mausteisuutta, imelyyttä, sitruksista kitkeryyttä, pähkinää, happoja. Omenaa, sekahedelmää, multaisuutta, tummaa suklaata, taatelia. Ohenee voimakkaasti loppua kohti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sitruksisuutta vielä enemmän pintaan.

Arvio: Jokin tässä ei täysin toimi. Menee pettymysten kategoriaan, vaikka perusasioissa on paljon sellaista, mitä ei voi pilata millään. 82/100

Hakushu Distiller’s Reserve 43%

Maistossa tällä kertaa kevyesti turpeinen viski Hakushun tislaamosta. Hakushun viskiä ei ole juuri tässä blogissa näkynyt, mutta se johtuu vain siitä, että maistelut ovat jääneet merkitsemättä ylös.

Viimeksi nautin Hakushun perusvalikoiman keskeiset viskit rinnakkaismaistelussa Tokiossa muutama vuosi sitten. Rehellisesti on myönnettävä, että olisin voinut niistäkin muistiinpanot tehdä, jos olisin kokenut ne riittävän mielenkiintoisiksi.

Hakushu Distiller’s Reserve

(43%, OB, +/- 2019, 70 cl)

Tuoksu: Kermainen, päärynäinen ja miedon nestesaippuainen. Vaniljaa, tölkkipersikkaa, makeaa omenamehua, hedelmäsiirappia. Varsin kevyt ja pehmeä. Kermatoffeeta, karamellia, maltaisuutta, makeaa tammea. Ruohoisuutta ja aavistus paahteisuutta. Vaahtokarkkia ja Hubba Bubbaa.

Maku: Sitruunainen, minttuinen ja vaniljainen. Hedelmäsiirappia ja imelyyttä riittää. Öljyisyyttä. Tölkkipersikkaa, tölkkipäärynää, tölkkiomenaa, tölkkiä. Ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä, yleistä ponnettomuutta. Tammi pukkaa makeutta. Suutuntuma on melko kevyt ja hahmoton. Kaikenlainen turve loistaa poissaolollaan, mutta hiukan märkiä lehtiä taustalta voi hakea. Maltaisuus tuntuu makeana. Jälkimaku on sitruunainen, mausteinen ja hunajaisen makea. Kermaisuutta, vaniljaa, minttua, pientä suolaisuutta. Inkivääriä, hedelmäteetä, purukumia. Aivan pieni turpeisuus näyttäytyy. Maltaisuutta, aktiivista tammea, edelleen tiettyä ruohoista kitkeryyttä. Melko lyhyt finaali.

Yhteenveto: Helppo mutta hahmoton viski. Ei tee erityisemmin vaikutusta tämäkään Hakushu. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Port Charlotte 13 yo Batch #4, That Boutique-y Whisky Company 53,2%

Tämä That Boutique-y Whisky Companyn Port Charlotte -julkaisu on poikkeuksellisesti ikämerkittyä viskiä. Tynnyreistä ei tosin ole taaskaan tietoa, mutta ollaan nyt iloisia edes tuosta pienestä tiedonmurusesta. Olen aiemmin maistanut tästä sarjasta vain Batch #1:n.

Port Charlotte 13 yo Batch #4, That Boutique-y Whisky Company

(53,2%, That Boutique-y Whisky Company, 2018, 182 bts., 50 cl)

Tuoksu: Tuhti, turvesavuinen ja todella lääkemäinen. Hyvät savukasslerit, pekonia ja bbq-kastiketta. Tuhkaisuus on vahvasti esillä, samoin tietty hiilinen rasvaisuus. Suolaa, jodia ja yskänlääkettä, hiukan antiseptisia aineita. Vihreää omenaa, sitrusta, piparminttua. Vesilisä avaa kermatoffeeta ja hunajaa.

Maku: Suolainen, hiilisavuinen ja lihaisan rasvainen. Profiililtaan varsin tyypillinen PC, vaikka ikä tuo selvästi tähän lisää lääkemäisyyttä ja yrttistä sävykkyyttä. Bbq-kastiketta, siirappisuutta, yskänlääkettä, lakritsia ja tervaa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja imelän pehmeä. Lihaisuutta, tuhkaisuutta, omenaista makeutta ja sitruksista kirpeyttä. Jälkimaku on rasvainen, turvesavuinen, hiilinen ja edelleen roiman lääkemäinen. Tamminen karheus ja pieni espresso nostavat päätään. Savumakkaraa, tuhkaa, jodia, mineraalisuutta, sitruunaisuutta, yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo vaahterasiirappia ja toffeeta.

Arvio: Perushyvä Port Charlotte, laatua alusta loppuun. Ei ehkä erotu kaikkein persoonallisimpana PC-julkaisuna, mutta tarjoaa kaikin puolin maukkaan ja kypsän kattauksen tätä tyyliä. 86/100

Clynelish 17 yo 1996/2014, Silver Seal 51,9%

Lasissa Clynelishin kovasti kehuttu spesiaalipullote Silver Sealin valikoimista. Kuten olen aiemminkin myöntänyt, suhteeni Clynelishiin on ristiriitainen. Periaatteessa pidän, mutta usein matkalla on jokin mutka, johon se suurin hurmos hyytyy.

Clynelish 17 yo 1996/2014, Silver Seal

(51,9%, Silver Seal, Whisky Is Art Collection, 1996–2014, Cask No. 2933, 263 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin kuiva ja mineraalinen. Merivettä, sitruunaa, jodia. Vahakin tuntuu kuivana ja kirkkaana, öljyssä on hedelmäinen sävy. Ananasta, vihreää omenaa, limettiä. Tammi on myös napakkana läsnä. Yrttisyyttä ja pientä ruohoisuutta. Todella keskittynyt kokonaisuus. Vesilisä avaa eucalyptuksen.

Maku: Todella kuiva ja tiukka. Mineraalisuus ja vahaisuus vaativat hiukan työtä, että niistä pääsee läpi. Tammi tuo mausteita ja pientä liimamaisuutta. Märkää kalliota, merivettä, jodia, hiukan akaasiahunajaa, pientä hedelmäkarkkisuutta. Päärynä on pinnassa. Suutuntuma on öljyisen napakka, ei rönsyile yhtään. Todella kuivaa valkoviiniä. Minttua, mantelia, valkopippuria. Jälkimaku on mineraalinen, pippurinen ja edelleen hyvin kuiva. Ruohoisuutta, yrttisyyttä, puhdasta öljyä ja vahaa. Hapokkuutta, aktiivista tammea, liimamaisuutta ja pientä puhdistusainemaisuutta. Jotenkin tämä ei vain lähde kunnolla missään vaiheessa. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa tiettyä kulmikkuutta ja hermostuneisuutta tässä profiilissa.

Arvio: Tavallaan puhdasta laatua, mutta hiukan vaikea tästä on saada mitään suurta irti. Pieni pettymys lopulta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Bowmore 18 yo 1993, Speciality Drinks ’Masterpieces’ 61,6%

Lasissa tällä kertaa varsin harvinainen ja erittäin arvostettu moderni Bowmore, joka sai Malt Maniacs Awardsissa viskihörhöiltä hopeaa 2011. Masterpieces-sarjan viskit ovat itsensä Sukhinder Singhin valitsemia tynnyreitä, joten prestiisissä löytyy.

Bowmore 18 yo 1993, Speciality Drinks ’Masterpieces’

(61,6%, Speciality Drinks, Masterpieces, 1.5.1993–2011, American Oak Hogshead, 195 bts., 70 cl)

Tuoksu: Syvän herukkainen ja nuotiosavuinen, merellinen ja tervainen. Fantaa, banaania, kypsää päärynää, vadelmaa. Vanilja ja tammi ovat kompleksisesti mukana, mineraalisuuden ja öljyn kietomina. Hiukan kuivaa lihaisuutta, salmiakkilakrisia, suolaisuutta ja tallisuutta. Aivan upea. Vesilisä avaa mahtavaa yrttisyyttä.

Maku: Todella suolainen ja öljyinen, ällistyttävänkin turvesavuinen ja kaikkineen erittäin vaikuttava. Sitruunaisuus ja herukkaisuus ovat vahvasti pinnassa, samoin vanilja ja hedelmäsiirappi. Päärynää, mangoa, hiukan marjaisuutta, runsaasti trooppista hedelmää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kokonaisuus todella kompleksinen. Mineraalisuutta, hiukan tallisuutta, syvää tammisuutta, yrttistä napakkuutta. Jälkimaku on painavan öljyinen, herukkainen, sitruksinen ja turvesavuinen. Kahvia, lakritsia, paahtunutta tammea, nahkaisuutta, suolaisuutta. Kuivalihaa, tuhkaisuutta, pähkinää. Todella pitkä ja vaikuttava finaali. Todella iso viski ilman vettä. Vesilisä avaa viinikumikarkkeja ja hedelmäisyyttä vielä lisää, syventää kahvisuutta.

Arvio: Odotin tältä paljon, mutta silti pääsi yllättämään positiivisesti. Älyttömän hieno viski, jossa on 1990-luvun Bowmoren perusolemus hienosti läsnä ja valtava kompleksisuus integroituna mukaan. Hats off. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 10).

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa 1980-luvun alun Inverleveniä. Ei näitä enää usein näe. Tässäkin blogissa on tähän mennessä vain yksi Inverleven maistettuna.

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1984–1995*, Licensed Bottling, Bottle Code IE/GF, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja appelsiininen. Vihreää omenaa, ananasta, kiiviä ja vesimelonia. Melko reipas tammi tulee läpi happamana ja karheana. Ruohoisuutta, oksasilppurista tullutta tuoretta oksaa ja koivunlehtiä. Varsin öljyinen vaikutelma kaikkineen. Mysliä, hiukan vahaa, metallisuutta, pientä pippuria.

Maku: Reippaan maltainen ja alkuun mukavan metinen, ennen kuin metallisuus ja oudot sivuäänet tulevat kuvaan mukaan. Ohutta aseöljyä ja likaista, märkää trasselia. Vahamaisuutta, hapanta ruohoisuutta, hiukan kitkerää appelsiinia ja omenaa. Mineraalisuus ja rusinaisuus eivät oikein löydä toisiaan. Melko kevyt suutuntuma hakee tasapainoaan. Viinirypäleitä, ananasta, tölkkipersikkaa. Jälkimaku on kermaisen appelsiininen ja toffeemainen, omenainen ja hunajainen. Edelleen metallisuus ja melko vahva kitkeryys sekoittavat pakkaa. Pippurikin näyttäytyy. Ruohoisuutta, tammea, öljyjä. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Harvinainen viski voi olla joskus ihan syystäkin jäänyt historiaan. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 72/100 (per 2).

Speyside Region 11 yo 2019, Chinese Zodiac 53,2%

Maistelussa aivan mikroskooppisen pienen erän mystery malt Speysidelta. Pullottajana saksalainen viskikauppa Just-whisky.de.

Speyside Region 11 yo 2019, Chinese Zodiac

(53,2%, Just-whisky.de, 2019, Chinese Zodiac, Year of the Goat, Bourbon Cask & Sherry Cask Finish, 14 bts., 50 cl)

Tuoksu: Kermainen ja toffeemainen, siirappinen ja imelän sherryinen. Mineraalisuutta ja sitruksisuutta kaiken maitosuklaan keskellä. Omenahilloa ja raparperia, hiukan ruohoisuutta ja reippaasti tammea. Nuoren viskin pieni kitkeryys tulee läpi. Vesilisä avaa raikasta yrttisyyttä, mentholia ja eucalyptusta.

Maku: Appelsiinisuklaata ja toffeefudgea, melkoisesti ruohoista kitkeryyttä ja aktiivista tammea. Siirappista ja suklaista sherryä, kinuskia ja rusinaa. Luumuhilloa ja vadelmaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mineraalisen napakka. Maltaisuutta, pähkinää, happoja. Hiukan piparkakkua. Jälkimaku on jo selvästi karvaampi. Pähkinää, ruohoisuutta, metallisuutta ja jotain rikkisyyteen vivahtavaa (muovailuvahaa). Nahkaisuutta, mineraalisuutta, hapokkuutta. Tammi tuntuu nuorelta ja maltaisuus puskee esiin. Lopussa mustapippuria ja sitruksista kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkia esiin.

Arvio: Nuori ja hiukan levoton sherryttely. Olisi kiva tietää enemmän. 83/100

Caol Ila 2011/2018, Asta Morris #AM055, 56,1%

Maistelussa belgialaisen Bert Bruyneelin pyörittämän Asta Morrisin mojovan sherryinen nuori Caol Ila. Laskennallista ikää on seitsemän vuotta. Etiketissä lukee ”Coal Ila”.

Caol Ila 2011/2018, Asta Morris

(56,1%, Asta Morris, 2011–2018, ’Coal Ila’ on the label, Cask No. AM 055, Sherry Butt, 580 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, intensiivisen rusinainen, tupakkainen ja rasvainen. Härski. Viikunaa ja bbq-kastiketta, toffeeta ja paahdettuja pähkinöitä. Vadelmaa, vaniljaa. Sherryä, lihaa, ruskeaa sokeria, balsamicoa ja nahkaa. Tammikin tulee läpi, samoin nuoren viskin kitkerä ruohoisuus. Vesilisä avaa sitrusta ja tuhkaa.

Maku: Todella turvesavuinen, rusinainen, viikunainen ja kahvinen. Suutuntuma on raskaan öljyinen ja varsin suolainen. Tupakkaisuutta, ”hyvää” rikkisyyttä ja härskiä kumisuutta. Runsaasti karamellisoitua sipulia ja paprikaa, chorizoa, paksua suklaisuutta ja makeaa hedelmää. Lakritsi ja balsamico ovat hyvin esillä. Vadelmaa, punaherukkaa, kahvista hapokkuutta. Jälkimaku on edelleen tuhdin turvesavuinen ja tömäkän sherryinen. Suklaisuutta, kahvisuutta, rasvaa ja härskiä bbq-kastiketta. Tupakkaa, balsamicoa. Rikkisyys korostuu, samoin turski kumisaapasmaisuus. Chorizoa, pähkinää. Tammi tulee läpi ja ruohoisuus paljastuu. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa sitruksisuutta ja tuhkaisuutta sekä hiukan anista.

Arvio: Todella härski ja suklaisen sekalainen Caol Ila. Rikki ja kumi ovat ehkä hiukan hallitsevia lopulta, vaikka vievätkin nopeasti ajatukset pois siitä, että tämä on todella nuorta viskiä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.